Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte arjen lasten kanssa?
06.05.2015 |
Olen nyt 29-vuotias, sairaanhoitaja. Mies on. Lasten tekoa olemme mietiskelleet ja kumpikin meistä lapsia tahtoisi, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä, kuinka jaksaisin lapsiperheen arjen.
Tuntuu aivan mahdottomalta, että jaksaisin vielä vuoron jälkeen alkaa hoitaa lapsia, siivoamaan ja pyykkäämään. En vain kertakaikkiaan käsitä, koska olen jo nyt aivan loppu töiden jälkeen.
Tottuuko siihen jotenkin ja miten jaksatte?
Lapsista minulla on sikäli kokemusta, että olen seitsenlapsisen perheen vanhin ja olen hoitanut lapsia lapsesta saakka.
Kommentit (121)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:45"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:28"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:10"]Ap, tiedäthän että lasten tekeminen ei todellakaan ole pakollista?[/quote]
Tiedän toki. On vain niin vaikeaa, kun biologia käskee lisääntymään (vauvakuume) ja järki pistää vastaan. Tunteita on niin vaikea voittaa järjellä.
[/quote]
Jos joku vieras mies aiheuttaisi sinussa järjettömän panetuksen, niin mitä tekisit? Seuraisit vaistojasi ja panisit, tietäen että se todennäköisesti tuhoaa nykyisen hyvän parisuhteen?
Jos joku ihminen aiheuttaa sinussa hirveän raivon ja sinusta tuntuu että voisit tappaa, niin tapatko?
Toisinsanoen: tunteet on tunteita, niitä ei todellakaan ole pakko seurata jos järki kertoo että tunteet ovat johtamassa ihan väärään suuntaan.
[/quote]
Eihän ap edes tiedä, millaista hänen omien lastensa hoitaminen on, joten järkeilystä ei tässä yhteydessä voi puhua. Lapsen voivat olla tosi vaikeita, tosi helppoja ja kaikkea siltä väliltä. Ei tarvitse varautua siihen vaikeimpaan uskaltaakseen tehdä lapsia.
[/quote]
Totta kai täytyy varautua! Mitä ihmeen elämänkoululaisuutta tuollainen on?
[/quote]
Varauduitko sinä siihen, että saat vaikeavammaisen lapsen? Minä en. Olisin pärjännyt erittäin huonosti vaikka adhd-lapsen kanssa puhumattakaan useammasta samassa perheessä. Olin sitten kuitenkin hirviö ja tein lapsia, uuuu, miten vastuutonta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:41"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:37"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:45"]
Kyllä se aluksi onkin raskasta, varsinkin jos on useampi pieni yhtä aikaa. Ensimmäiset vuodet ovat pelkkää uupumusta ainakin jos se lepo ja rentoutuminen on ollut sitä, että katsoo rauhassa televisiota, lukee tai on muuten rauhassa itsekseen. Jos on sellainen, että rentoutuu siivoamalla, ruokaa laittamalla, tekemällä puutarhatöitä ja olemalla ihmisten kanssa niin sitten lapset eivät ole niin raskas taakka, koska menevät enemmän siinä yleisessä hulinassa. Sitten kun lapset ovat isoja, onkin jo tottunut siihen väsymykseen ja lapsista on vähemmän vaivaa. Sitten on rauhallisen vanhuuden aika. Omalla kohdalla olen ajatellut että tällainen elämänkaari on paremi kuin lapsettomuus. Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.
[/quote]
Tämä viesti on ainakin rehellinen, siitä pisteet. Mutta itse en kyllä tajua, mikä tekee tällaisesta elinkaareesta paremman kuin sellaisesta, jossa arjessa riittää aikaa ja energiaa tehdä kaikkea, mitä haluaa. Eivät ne lapset nyt niin ihmeellinen asia ole, että niiden vuoksi kannattaisi kannatella koko aikuisikänsä raskasta taakkaa. Elämä on lyhyt, ja siitä on tarkoitus nauttia.
[/quote]
Sä varmaan myös kysyt ihmiseltä, joka treenaa maratonille, kärsii välillä loukkaantumisista, käyttää suuren osan vapaa-ajastaan treenaamiseen ja sitten lopulta juoksee hyvän juoksun, että miksi hemmetissä tuollaista piti mennä tekemään, kun olisi voinut nauttiakin elämästään. Monet hyvät asiat eivät tule ilmaiseksi.
[/quote]
Mä olen juossut kolme maratonia. Ei se juoksutreenien ja lihashuollon vaivannäkö ole yhtään mitään verrattuna siihen, mitä yhden lapsen kasvattaminen, hengissä pitäminen ja opastaminen elämän alkuun vaatisi. Ei annattaisi uskotella aloittajallekaan, että nämä asiat ovat millään tavalla verrannollisia.
[/quote]
:D
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 22:49"][quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 22:43"]Milloin tapaat ystäviäsi, siivoat, urheilet? Riittääkö energiaa näihin?[/quote]
Ei sitä oikein riitä, kun vuorotyön vuoksi on aina väsynyt. Lomilla on sitten ihan eri fiilis, kun saa nukuttua. Siedän väsymystä aivan hirveän huonosti, mieskin aina ensimmäiseksi sanoo, että menehän nukkumaan, kun olen kärttyinen.
[/quote]älä hyvä ihminen hanki lasta jos oot jo valmiiksi väsynyt. Ne lapset on harvassa jotka antaa vanhempiensa nukkua yöt
Kyllä se aluksi onkin raskasta, varsinkin jos on useampi pieni yhtä aikaa. Ensimmäiset vuodet ovat pelkkää uupumusta ainakin jos se lepo ja rentoutuminen on ollut sitä, että katsoo rauhassa televisiota, lukee tai on muuten rauhassa itsekseen. Jos on sellainen, että rentoutuu siivoamalla, ruokaa laittamalla, tekemällä puutarhatöitä ja olemalla ihmisten kanssa niin sitten lapset eivät ole niin raskas taakka, koska menevät enemmän siinä yleisessä hulinassa. Sitten kun lapset ovat isoja, onkin jo tottunut siihen väsymykseen ja lapsista on vähemmän vaivaa. Sitten on rauhallisen vanhuuden aika. Omalla kohdalla olen ajatellut että tällainen elämänkaari on paremi kuin lapsettomuus. Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, koska siedät väsymystä huonosti, lastenteko on sinulle suuri riski. Tunnen muutaman vuorotyötä tekevän, jotka kuvittelivat sietävänsä yövalvomisia hyvin, kun olivat siihen työssään tottuneet ja aina naureskelivat perheellisten väsymykselle.
He sitten joutuivat käytännössä huomaamaan, että yöunet 5-15 minuutin pätkissä ilman toivoa päikkäreistä tai edes kunnon unesta lähikuukausina on ihan eri asia, kuin valvoa yö työvuorossa ja tulla sitten kotiin nukkumaan kunnon katkeamattomat unet.
Tää oli fiksuin viesti pitkiin aikoihin, pisti oikein ajattelemaan: :-)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:45"]
Kyllä se aluksi onkin raskasta, varsinkin jos on useampi pieni yhtä aikaa. Ensimmäiset vuodet ovat pelkkää uupumusta ainakin jos se lepo ja rentoutuminen on ollut sitä, että katsoo rauhassa televisiota, lukee tai on muuten rauhassa itsekseen. Jos on sellainen, että rentoutuu siivoamalla, ruokaa laittamalla, tekemällä puutarhatöitä ja olemalla ihmisten kanssa niin sitten lapset eivät ole niin raskas taakka, koska menevät enemmän siinä yleisessä hulinassa. Sitten kun lapset ovat isoja, onkin jo tottunut siihen väsymykseen ja lapsista on vähemmän vaivaa. Sitten on rauhallisen vanhuuden aika. Omalla kohdalla olen ajatellut että tällainen elämänkaari on paremi kuin lapsettomuus. Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.
[/quote]
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, tiedäthän että lasten tekeminen ei todellakaan ole pakollista? Jos menet kuitenkin tekemään niitä tietäen, että jo ilman lapsia arki on raskasta, niin mielestäni sulla ei ole sitten minkäänlaista oikeutta valittaa tilanteesta. Joka astuu miinaan tietäen että siinä on miina, kantaa itse seuraukset. Älä usko näitä "ei se oikeesti ollutkaan raskasta", koska useimmille se on.
Ei niitä lapsia ole mikään pakko tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:10"]Ap, tiedäthän että lasten tekeminen ei todellakaan ole pakollista?[/quote]
Tiedän toki. On vain niin vaikeaa, kun biologia käskee lisääntymään (vauvakuume) ja järki pistää vastaan. Tunteita on niin vaikea voittaa järjellä.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:19"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:10"]Ap, tiedäthän että lasten tekeminen ei todellakaan ole pakollista?[/quote]
Tiedän toki. On vain niin vaikeaa, kun biologia käskee lisääntymään (vauvakuume) ja järki pistää vastaan. Tunteita on niin vaikea voittaa järjellä.
[/quote]
Jos joku vieras mies aiheuttaisi sinussa järjettömän panetuksen, niin mitä tekisit? Seuraisit vaistojasi ja panisit, tietäen että se todennäköisesti tuhoaa nykyisen hyvän parisuhteen?
Jos joku ihminen aiheuttaa sinussa hirveän raivon ja sinusta tuntuu että voisit tappaa, niin tapatko?
Toisinsanoen: tunteet on tunteita, niitä ei todellakaan ole pakko seurata jos järki kertoo että tunteet ovat johtamassa ihan väärään suuntaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvakuume on ehkä idioottimaisin syy tehdä lapsi! Aikuiset ihmiset, nyt. *myötähäpeä*
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:36"]
Vauvakuume on ehkä idioottimaisin syy tehdä lapsi! Aikuiset ihmiset, nyt. *myötähäpeä*
[/quote]
Mikä olisi parempi syy? Lasten hankkiminen ei tarvi bioloia ja halua suurempia syitä.
Kyllä lasten kanssa jaksaa. Ihan samaa ajattelin itse ennen lasten syntymää. Töitten jälkeen en jaksanut tehdä mitään. Nyt elämä on toisenlaista ja kummasti sitä jaksaa. En edes mieti askareitani, ne tuntuu niin luonnolliselta. Elämänrytmi on muutenkin erilainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko ap:lle ratkaisu etsiä tehtäviä, missä ei tarvitsisi tehdä yövuoroa? Voitko jatkokouluttautua tai etsiä muuta työpaikkaa? Sairaanhoitajakin voi tehdä niin monenlaista. Esim. joku diabeteshoitaja ei varmasti tee kolmivuoroa. Vuorotyö on raskasta, ja kaikkien kropalle se ei sovi ollenkaan!
Ap, olet fiksu kun mietit näitä jo etukäteen. Varmasti monen muunkin pitäisi tai olisi pitänyt tehdä näin. Itselläni 2 lasta ja 2 vaativaa työtä, mutta jotenkin sen vaan jaksaa. Ihminen venyy kun on pakko.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:36"]
Vauvakuume on ehkä idioottimaisin syy tehdä lapsi! Aikuiset ihmiset, nyt. *myötähäpeä*
[/quote]
Mikä olisi parempi syy? Lasten hankkiminen ei tarvi bioloia ja halua suurempia syitä.
Kyllä lasten kanssa jaksaa. Ihan samaa ajattelin itse ennen lasten syntymää. Töitten jälkeen en jaksanut tehdä mitään. Nyt elämä on toisenlaista ja kummasti sitä jaksaa. En edes mieti askareitani, ne tuntuu niin luonnolliselta. Elämänrytmi on muutenkin erilainen
[/quote]
Huh huh. Ensinnäkin kyllähän sille lapselle pitää pystyä tarjoamaan kunnollinen elämäkin. On todella vastuutonta tehdä uusi ihminen vain sillä perusteella, että "musta tuntuu siltä". Vaikka tietäisi etukäteen että oma jaksaminen olisi todella kovilla ja/tai ei pysty tarjoamaan lapselle normaalia lapsuutta. Että siitä vaan pitkäaikaissairas mielenterveysongelmainen koditon narkkari tekemään lapsia jos siltä tuntuu, vai?
Ja toiseen... menepä sanomaan tuo sille isolle joukolle ylirasittuneita äitejä jotka ei ihan oikeasti jaksa. Jotkut kun ei jaksa, ihan oikeasti ei jaksa. Elät todella kuplassa jos et tajua että kaikki eivät ole niinkuin sinä. Jotkut jopa ajautuvat tappamaan itsensä ja/tai lapsensa kun eivät vaan jaksa. Ajattele nyt vähän ennen kuin kommentoit jotain noin typerää (tai no, taitaa se ajattelu olla sulta ihan liikaa vaadittu).
Jos siedät huonosti väsymystä, kehotan miettimään vielä toisen kerran lasten hankintaa. Kannattaisi myös miettiä, onko vuorotyö sittenkään sun juttu.
Voit ihan ajatusleikkinä miettiä, miten suoriudut päivästä pienen vilkkaan taaperon kanssa, joka herää aikaisin (esim. klo 6 aamulla), kiukuttelee, vaatii koko ajan jotain, kestääkö sun kärsivällisyys ja pinna, jaksatko kasvattaa ja olla läsnä, tehdä ruokaa ja hoitaa kotityöt, pukea ja riisua rimpuilevaa uhmaikäistä, leikkiä palikoilla, lukea kirjaa, viedä puistoon, olettaen että olet nukkunut vähemmän kuin tarpeeksi ja SUA VÄSYTTÄÄ ja sun tekisi mieli vain oikaista sohvalle katsomaan telkkaa tai nukkumaan, mutta et voi, koska lapsen tarpeet tulee ensin.
Muista myös, että vaikka miehesi kuinka vannoisi etukäteen osallistuvansa täysillä lapsen hoitoon, on aina riski, että mies luistaa lupauksestaan tai vaikka häipyy kokonaan kuvioista ja jäät yksin vastuuseen lapsesta.
Ja tällaista jatkuu useampi vuosi.
Jos tämänkin ajatusleikin jälkeen olet valmis tekemään lapsen, niin go for it!
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:36"]Vauvakuume on ehkä idioottimaisin syy tehdä lapsi! Aikuiset ihmiset, nyt. *myötähäpeä*
[/quote]
Miten niin? Meille tuli miehen kanssa molemmille halu tehdä lapsi (=vauvakuume), päätös oli siis melko helppo. Oli siinä järkisyytkin mukana (hyvät työpaikat, talous ja parisuhde kunnossa) mutta sanoisin että kyllä se halu tai "vauvakuume" se suurin syy yrittämiseen oli. Kummankin lapsen kohdalla. Eikä kaduttu olla vielä tänä päivänäkään vaikka raskastakin on välillä ollut.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:02"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:36"]Vauvakuume on ehkä idioottimaisin syy tehdä lapsi! Aikuiset ihmiset, nyt. *myötähäpeä* [/quote] Miten niin? Meille tuli miehen kanssa molemmille halu tehdä lapsi (=vauvakuume), päätös oli siis melko helppo. Oli siinä järkisyytkin mukana (hyvät työpaikat, talous ja parisuhde kunnossa) mutta sanoisin että kyllä se halu tai "vauvakuume" se suurin syy yrittämiseen oli. Kummankin lapsen kohdalla. Eikä kaduttu olla vielä tänä päivänäkään vaikka raskastakin on välillä ollut.
[/quote]
Eiköhän pointti ollut se, että pelkkä vauvakuume on idioottimainen syy tehdä lapsi jos muut puitteet (= kykeneekö myös kasvattamaan lapsen) ei ole kunnossa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[/quote]
Minullakin oli kuvitelma siitä, että opettaisin lapsille asioita, joista olin kiinnostunut ja oppisin heidän kanssaan uutta, "lapsethan ovat luonnostaan uteliaita". No, eipä käynyt näin. Tenavia eivät luonnossa liikkuminen ja luonnon ilmiöt, tarinat menneistä ajoista ja historia kiinnostaa yhtään. Tämä tuli kyllä yllätyksenä. Eli kuvitelma aikuisesta, jolta lapsi voisi oppia tietoja ja taitoja ei ihan toteunut, mutta hyvää tämä perhe-elämä on siitä huolimatta.