Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte arjen lasten kanssa?
06.05.2015 |
Olen nyt 29-vuotias, sairaanhoitaja. Mies on. Lasten tekoa olemme mietiskelleet ja kumpikin meistä lapsia tahtoisi, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä, kuinka jaksaisin lapsiperheen arjen.
Tuntuu aivan mahdottomalta, että jaksaisin vielä vuoron jälkeen alkaa hoitaa lapsia, siivoamaan ja pyykkäämään. En vain kertakaikkiaan käsitä, koska olen jo nyt aivan loppu töiden jälkeen.
Tottuuko siihen jotenkin ja miten jaksatte?
Lapsista minulla on sikäli kokemusta, että olen seitsenlapsisen perheen vanhin ja olen hoitanut lapsia lapsesta saakka.
Kommentit (121)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[/quote]
Minusta arki on ihanaa ja mielekästä, kun saan viedä lasta metsään ja saaristoon telttailemaan, maailmalle ihmettelemään kaikkea ja juhlapyhinä opettaa hänelle juhlaan kuuluvia tapoja. Enkä puhu nyt vain mistään joulun lahjaähkystä ja matkailusta lapsiperhehelvetteihin, vaan sellaisesta mistä aikuisetkin nauttii. Teemme niitä asioita jotka ovat aikuisille tärkeitä, mutta lapsellekin sopivaksi räätälöityjä. Näitä ovat mm. vuosittaiset telttaretket saaristoon, lenkit arki-iltaisin perheen kanssa (lapsi pyöräilee), reissut aikuisia kiinnostaviin kohteisiin maailmalle ja lapselle keksitään myös jotain kivaa, kyläily sukulaisissa, retkiä kesäiseen Helsinkiin, teattereita yms.
[/quote]
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä lisäarvoa mielestäsi noihin luettelemiisi asioihin tulee siitä, että mukana on lapsi? Tykkäät opettamisesta ja asioiden selittämisestä? Kysyn, koska en itse sitä ymmärrä - mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän.
[/quote]
Juuri se, että tykkään jakaa tietoa, opettaa ja selittää. Lapset katsovat asioita ihanasta näkökulmasta, pohjattoman kiinnostuneina. Lapset kysyvät kysymyksiä ja ihmettelevät. Mielestäni lapset hallitsevat sen minkä useimmat aikuiset ovat kadottaneet, eli perus asioista nauttimisen. Sen avulla itsekin tulee oltua paljon enemmän läsnä hetkessä eikä haahuilla. Nyt olemme opetelleet lapsen kanssa ihmisen anatomiaa, aakkosia ja pyöräilyä. Minusta on ihana nähdä kuinka lapsi oivaltaa ja kehittyy kohisten :) Yksinkertaisesti pidän ajan viettämistä lapsen kanssa mielekkäänä. Töissäkin on mielekästä, ja kavereitakin on kiva nähdä. Puolison kanssakin on kiva olla. Mutta niin on lapsenkin kanssa. Me ollaan esimerkiksi kahdestaan matkusteltu kun minulla on ollut enemmän lomaa. Se on yksi ihminen elämääni enemmän, ei mikään huollettava riesa!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[/quote]
Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla.
[/quote]
Niin. Mutta eihän tuo kestä kuin hetken, kyllä sen nyt normaali ihminen jaksaa rämpiä :) eikä ne reissut niin kammottavia ole lasten kera kuin annat olettaa (mistä olet tuon mielikuvan edes keksinyt?), päinvastoin! Ihanaa mennä paikkoihin, joihin ei kehtaisi lapsettomana lähteä, nautin itse ainakin vesipuistoista, huvipuistoista, eläintarhoista ja muista täysin siemauksin. Enkö ennen lasten saamista niihin edes harkinnut meneväni. Kyllä sitä viiniä ehtii lipitellä sitten niillä reissuilla kun jättää lapset hoitoon ja karkaa miehen kanssa kahdestaan matkalle. :)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[/quote]
Minusta arki on ihanaa ja mielekästä, kun saan viedä lasta metsään ja saaristoon telttailemaan, maailmalle ihmettelemään kaikkea ja juhlapyhinä opettaa hänelle juhlaan kuuluvia tapoja. Enkä puhu nyt vain mistään joulun lahjaähkystä ja matkailusta lapsiperhehelvetteihin, vaan sellaisesta mistä aikuisetkin nauttii. Teemme niitä asioita jotka ovat aikuisille tärkeitä, mutta lapsellekin sopivaksi räätälöityjä. Näitä ovat mm. vuosittaiset telttaretket saaristoon, lenkit arki-iltaisin perheen kanssa (lapsi pyöräilee), reissut aikuisia kiinnostaviin kohteisiin maailmalle ja lapselle keksitään myös jotain kivaa, kyläily sukulaisissa, retkiä kesäiseen Helsinkiin, teattereita yms.
[/quote]
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä lisäarvoa mielestäsi noihin luettelemiisi asioihin tulee siitä, että mukana on lapsi? Tykkäät opettamisesta ja asioiden selittämisestä? Kysyn, koska en itse sitä ymmärrä - mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän.
[/quote]
Nähdä se lapsen riemu. Sitä ei voi rahalla ostaa ja se tarttuu meihin vanhempiinkin. :)
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"]
Sitten meitä joskus kaikkia kiukuttaa ja ei kestettäisi toisiamme hetkeäkään. Ärjytään ja karjutaan. Tekisi mieli vain nukkua viikonloppuaamuna (ja tähänkin päästään kun lapsi on vähän isompi). Ollaan huolestuneita toinen toisistamme. Mutta ilman lastakin olisi nämä kaikki asiat.
[/quote]Eihän ole.
[/quote]
Ai ei? Kyllä me tapeltiin ennen lastakin. Olisin ollut ihan sairaalloisen huolissani puolisostani ilman lastani kun tämä joutui tehohoitoon ulkomailla. Emme tappele yhtään enempää kuin ennenkään. Seksiäkin on saman verran kuin ennen lasta. Ainoa mikä on, etten saa kahtena viikonloppuaamuna nukkua pitkään. Ainoastaan toisena :)
[/quote]
Minä nukun viikonloppuna aina pitkään jos haluan, en riitele puolisoni kanssa, harrastan täysin vapaasti ja koen huomattavasti vähemmän murheita kuin jos minulla olisi lapsi. Ymmärrän, miksi sinun taustallasi et koe menettäväsi mitään lapsen myötä, mutta älä nyt teeskentele, että sama pätisi enemmistöön.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[/quote]
Minusta arki on ihanaa ja mielekästä, kun saan viedä lasta metsään ja saaristoon telttailemaan, maailmalle ihmettelemään kaikkea ja juhlapyhinä opettaa hänelle juhlaan kuuluvia tapoja. Enkä puhu nyt vain mistään joulun lahjaähkystä ja matkailusta lapsiperhehelvetteihin, vaan sellaisesta mistä aikuisetkin nauttii. Teemme niitä asioita jotka ovat aikuisille tärkeitä, mutta lapsellekin sopivaksi räätälöityjä. Näitä ovat mm. vuosittaiset telttaretket saaristoon, lenkit arki-iltaisin perheen kanssa (lapsi pyöräilee), reissut aikuisia kiinnostaviin kohteisiin maailmalle ja lapselle keksitään myös jotain kivaa, kyläily sukulaisissa, retkiä kesäiseen Helsinkiin, teattereita yms.
[/quote]
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä lisäarvoa mielestäsi noihin luettelemiisi asioihin tulee siitä, että mukana on lapsi? Tykkäät opettamisesta ja asioiden selittämisestä? Kysyn, koska en itse sitä ymmärrä - mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän.
[/quote]
Juuri se, että tykkään jakaa tietoa, opettaa ja selittää. Lapset katsovat asioita ihanasta näkökulmasta, pohjattoman kiinnostuneina. Lapset kysyvät kysymyksiä ja ihmettelevät. Mielestäni lapset hallitsevat sen minkä useimmat aikuiset ovat kadottaneet, eli perus asioista nauttimisen. Sen avulla itsekin tulee oltua paljon enemmän läsnä hetkessä eikä haahuilla. Nyt olemme opetelleet lapsen kanssa ihmisen anatomiaa, aakkosia ja pyöräilyä. Minusta on ihana nähdä kuinka lapsi oivaltaa ja kehittyy kohisten :) Yksinkertaisesti pidän ajan viettämistä lapsen kanssa mielekkäänä. Töissäkin on mielekästä, ja kavereitakin on kiva nähdä. Puolison kanssakin on kiva olla. Mutta niin on lapsenkin kanssa. Me ollaan esimerkiksi kahdestaan matkusteltu kun minulla on ollut enemmän lomaa. Se on yksi ihminen elämääni enemmän, ei mikään huollettava riesa!
[/quote]
Olen ammatiltani opettaja, ja minusta on kaamea ajatus, että joutuisin opettamaan ja selittämään vielä vapaa-aikananikin. Mieluummin keskityn niistä perusasioista nauttimiseen. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:27"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:23"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"]
Sitten meitä joskus kaikkia kiukuttaa ja ei kestettäisi toisiamme hetkeäkään. Ärjytään ja karjutaan. Tekisi mieli vain nukkua viikonloppuaamuna (ja tähänkin päästään kun lapsi on vähän isompi). Ollaan huolestuneita toinen toisistamme. Mutta ilman lastakin olisi nämä kaikki asiat.
[/quote]Eihän ole.
[/quote]
Ai ei? Kyllä me tapeltiin ennen lastakin. Olisin ollut ihan sairaalloisen huolissani puolisostani ilman lastani kun tämä joutui tehohoitoon ulkomailla. Emme tappele yhtään enempää kuin ennenkään. Seksiäkin on saman verran kuin ennen lasta. Ainoa mikä on, etten saa kahtena viikonloppuaamuna nukkua pitkään. Ainoastaan toisena :)
[/quote]
Minä nukun viikonloppuna aina pitkään jos haluan, en riitele puolisoni kanssa, harrastan täysin vapaasti ja koen huomattavasti vähemmän murheita kuin jos minulla olisi lapsi. Ymmärrän, miksi sinun taustallasi et koe menettäväsi mitään lapsen myötä, mutta älä nyt teeskentele, että sama pätisi enemmistöön.
[/quote]
Sinä et ymmärrä sitä, että vaikka sen tietynlaisen vapauden menettääkin niin ei sitä lasten saannin jälkeen edes kaipaa. Itse koen sinun menettävän paljon enemmän kun et omia lapsia aio tehdä.
Minä nukun viikonloppuna aina pitkään jos haluan, en riitele puolisoni kanssa, harrastan täysin vapaasti ja koen huomattavasti vähemmän murheita kuin jos minulla olisi lapsi. Ymmärrän, miksi sinun taustallasi et koe menettäväsi mitään lapsen myötä, mutta älä nyt teeskentele, että sama pätisi enemmistöön.
Miksi kokisin menettäväni mitään jos tämä on se mitä olen halunnut? Kasvattaa lasta. Lapsi kuuluu meillä normaaliin elämään, ei ole mikään kummempi projekti. Ja meillä on tosiaan lapsi, yksikössä, ei lapsiparvea. Vaikuttanee asioihin aika paljon. Mutta jokainenhan saa toivoa sellaista perhettä mikä itselleen sopii parhaiten. Ei ole pakko olla useampi lapsia, tai edes ollenkaan jos ei halua. Mutta jos ap haluaa ja miettii miten jaksaa, niin kyllä asioilla on tapana järjestyä jos se on se mitä elämältään toivoo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]
Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.
Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.
Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.
http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4
[/quote]
Minusta arki on ihanaa ja mielekästä, kun saan viedä lasta metsään ja saaristoon telttailemaan, maailmalle ihmettelemään kaikkea ja juhlapyhinä opettaa hänelle juhlaan kuuluvia tapoja. Enkä puhu nyt vain mistään joulun lahjaähkystä ja matkailusta lapsiperhehelvetteihin, vaan sellaisesta mistä aikuisetkin nauttii. Teemme niitä asioita jotka ovat aikuisille tärkeitä, mutta lapsellekin sopivaksi räätälöityjä. Näitä ovat mm. vuosittaiset telttaretket saaristoon, lenkit arki-iltaisin perheen kanssa (lapsi pyöräilee), reissut aikuisia kiinnostaviin kohteisiin maailmalle ja lapselle keksitään myös jotain kivaa, kyläily sukulaisissa, retkiä kesäiseen Helsinkiin, teattereita yms.
[/quote]
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä lisäarvoa mielestäsi noihin luettelemiisi asioihin tulee siitä, että mukana on lapsi? Tykkäät opettamisesta ja asioiden selittämisestä? Kysyn, koska en itse sitä ymmärrä - mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän.
[/quote]
Se, että lapsi on ihan innoissaan. Silmät hehkuu, kun saa kesän ekan jätskin uimarannalla, oppii pyöräilemään, näkee sorsan jne. Miehen kans ollaan vaan että jaa, kiva maisema, mutta lapsi näkee pienet yksityiskohdat ja itseäkin alkaa hymyilyttää lapsen into. Ja se kun lapsi kyselee ja haluaa oppia maailmasta ja me selitetään.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote] Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä. Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden. Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä. http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4 [/quote] Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla. [/quote] Niin. Mutta eihän tuo kestä kuin hetken, kyllä sen nyt normaali ihminen jaksaa rämpiä :) eikä ne reissut niin kammottavia ole lasten kera kuin annat olettaa (mistä olet tuon mielikuvan edes keksinyt?), päinvastoin! Ihanaa mennä paikkoihin, joihin ei kehtaisi lapsettomana lähteä, nautin itse ainakin vesipuistoista, huvipuistoista, eläintarhoista ja muista täysin siemauksin. Enkö ennen lasten saamista niihin edes harkinnut meneväni. Kyllä sitä viiniä ehtii lipitellä sitten niillä reissuilla kun jättää lapset hoitoon ja karkaa miehen kanssa kahdestaan matkalle. :)
[/quote]
Kyllä se kestää pidemmän aikaa kuin "hetken", valitettavasti. Kaikki normaalit ihmiset eivät jaksa rämpiä. Jotkut eivät edes halua rämpiä. Ihmisillä on erilaisia ajatuksia siitä, minkälaisista purjehduksista he nauttivat, ja minkälaisia purjehduksia he sietävät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"]
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä lisäarvoa mielestäsi noihin luettelemiisi asioihin tulee siitä, että mukana on lapsi? Tykkäät opettamisesta ja asioiden selittämisestä? Kysyn, koska en itse sitä ymmärrä - mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän.
[/quote]
Juuri se, että tykkään jakaa tietoa, opettaa ja selittää. Lapset katsovat asioita ihanasta näkökulmasta, pohjattoman kiinnostuneina. Lapset kysyvät kysymyksiä ja ihmettelevät. Mielestäni lapset hallitsevat sen minkä useimmat aikuiset ovat kadottaneet, eli perus asioista nauttimisen. Sen avulla itsekin tulee oltua paljon enemmän läsnä hetkessä eikä haahuilla. Nyt olemme opetelleet lapsen kanssa ihmisen anatomiaa, aakkosia ja pyöräilyä. Minusta on ihana nähdä kuinka lapsi oivaltaa ja kehittyy kohisten :) Yksinkertaisesti pidän ajan viettämistä lapsen kanssa mielekkäänä. Töissäkin on mielekästä, ja kavereitakin on kiva nähdä. Puolison kanssakin on kiva olla. Mutta niin on lapsenkin kanssa. Me ollaan esimerkiksi kahdestaan matkusteltu kun minulla on ollut enemmän lomaa. Se on yksi ihminen elämääni enemmän, ei mikään huollettava riesa!
[/quote]
Kiitos vastauksesta, näin epäilinkin. Tässä ollaan sitten todella erilaisia, minä kun en tykkää yhtään tuosta selittämisestä jne. Jos esim. puolisolle tai töissä pitää selittää jollekulle muulle jokin asia, niin voi että siinä menee äkkiä hermo! Ja toisaalta taas itse en ole sitä ihmettelyn ja ihastelun kykyä kadottanut, vaan todellakin tykkään ottaa asioista selvää, ihmetellä pieniä asioita, ja tykkään tosi paljon esim. siitä jonkun mainitsemasta eläintarhasta. Vesipuistoissakin kävisin todella mielellään, jos niissä ei olisi lapsia... Ja esim. kesäisin lempipuuhaa on pyöräillä öisin eri leikkikentille ja käydä niillä leikkimässä - öisin, koska silloin siellä ei ole lapsia eikä paheksujia :D.
Koen siis saavani samat edut ilman että tarvitsisin sitä lasta näyttämään asioiden ilot, ja toisaalta jään ilmi sitä opettamispuolta joka itselleni olisi epämieluisaa.
T. Se joka kysyi
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:35"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote] Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä. Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden. Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä. http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4 [/quote] Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla. [/quote] Niin. Mutta eihän tuo kestä kuin hetken, kyllä sen nyt normaali ihminen jaksaa rämpiä :) eikä ne reissut niin kammottavia ole lasten kera kuin annat olettaa (mistä olet tuon mielikuvan edes keksinyt?), päinvastoin! Ihanaa mennä paikkoihin, joihin ei kehtaisi lapsettomana lähteä, nautin itse ainakin vesipuistoista, huvipuistoista, eläintarhoista ja muista täysin siemauksin. Enkö ennen lasten saamista niihin edes harkinnut meneväni. Kyllä sitä viiniä ehtii lipitellä sitten niillä reissuilla kun jättää lapset hoitoon ja karkaa miehen kanssa kahdestaan matkalle. :)
[/quote]
Kyllä se kestää pidemmän aikaa kuin "hetken", valitettavasti. Kaikki normaalit ihmiset eivät jaksa rämpiä. Jotkut eivät edes halua rämpiä. Ihmisillä on erilaisia ajatuksia siitä, minkälaisista purjehduksista he nauttivat, ja minkälaisia purjehduksia he sietävät.
[/quote]
Niin, eihän kaikki kestäkään. Eikä ole onneksi pakkokaan. Mutta mikä ihmeen pakko sulla on yrittää tehdä lapsiperheen elämästä kamalaa? Ethän edes tiedä siitä mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaipa velat ajattelevat, että lapsi on kuin pieni ja huonosti asioita osaava aikuinen, ja jos heillä on mukavaa puuhaa ja aikuista seuraa, niin mistään ei jää paitsi. Todellisuudesa rakkaus lapseen on toisenlaista kuin mitä voi muussa elämässä kokea. Sama kuin joku aseksuaali, joka elää nunnana jossain luostarissa jäkättäisi nuorille naisille siitä, että miten niin sitä rakkautta ja seurustelua tarvitaan, mihin muka tarvitaan seksiä ja miksi te nyt niitä miehiä tarvitsette kun purjehtimaan voi mennä nunnaporukassakin. Rakkautta ja perhettä useimmat ihmiset vain haluavat, niin se vain on!
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:27"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:23"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"] Sitten meitä joskus kaikkia kiukuttaa ja ei kestettäisi toisiamme hetkeäkään. Ärjytään ja karjutaan. Tekisi mieli vain nukkua viikonloppuaamuna (ja tähänkin päästään kun lapsi on vähän isompi). Ollaan huolestuneita toinen toisistamme. Mutta ilman lastakin olisi nämä kaikki asiat. [/quote]Eihän ole. [/quote] Ai ei? Kyllä me tapeltiin ennen lastakin. Olisin ollut ihan sairaalloisen huolissani puolisostani ilman lastani kun tämä joutui tehohoitoon ulkomailla. Emme tappele yhtään enempää kuin ennenkään. Seksiäkin on saman verran kuin ennen lasta. Ainoa mikä on, etten saa kahtena viikonloppuaamuna nukkua pitkään. Ainoastaan toisena :) [/quote] Minä nukun viikonloppuna aina pitkään jos haluan, en riitele puolisoni kanssa, harrastan täysin vapaasti ja koen huomattavasti vähemmän murheita kuin jos minulla olisi lapsi. Ymmärrän, miksi sinun taustallasi et koe menettäväsi mitään lapsen myötä, mutta älä nyt teeskentele, että sama pätisi enemmistöön. [/quote] Sinä et ymmärrä sitä, että vaikka sen tietynlaisen vapauden menettääkin niin ei sitä lasten saannin jälkeen edes kaipaa. Itse koen sinun menettävän paljon enemmän kun et omia lapsia aio tehdä.
[/quote]Hyvä, että kuitenkin myönnät menettäväsi vapauttasi lapsen myötä. Jotkut vanhemmat eivät tätä nimittäin myönnä edes itselleen, ja kun äiti tai isä käyttäytyy kuin lapseton, siitä on yleensä perheelle valtavaa vahinkoa. Vielä kun myöntäisit sen, että ihminen, jolle vanhemmuus on merkityksetön tai vastenmielinen rooli, ei mitenkään kärsi siitä, ettei hänen tarvitse siihen ryhtyä. Ihmisillä kun on kullakin elämässään oma arvojärjestys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"]
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä lisäarvoa mielestäsi noihin luettelemiisi asioihin tulee siitä, että mukana on lapsi? Tykkäät opettamisesta ja asioiden selittämisestä? Kysyn, koska en itse sitä ymmärrä - mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän.
[/quote]
Juuri se, että tykkään jakaa tietoa, opettaa ja selittää. Lapset katsovat asioita ihanasta näkökulmasta, pohjattoman kiinnostuneina. Lapset kysyvät kysymyksiä ja ihmettelevät. Mielestäni lapset hallitsevat sen minkä useimmat aikuiset ovat kadottaneet, eli perus asioista nauttimisen. Sen avulla itsekin tulee oltua paljon enemmän läsnä hetkessä eikä haahuilla. Nyt olemme opetelleet lapsen kanssa ihmisen anatomiaa, aakkosia ja pyöräilyä. Minusta on ihana nähdä kuinka lapsi oivaltaa ja kehittyy kohisten :) Yksinkertaisesti pidän ajan viettämistä lapsen kanssa mielekkäänä. Töissäkin on mielekästä, ja kavereitakin on kiva nähdä. Puolison kanssakin on kiva olla. Mutta niin on lapsenkin kanssa. Me ollaan esimerkiksi kahdestaan matkusteltu kun minulla on ollut enemmän lomaa. Se on yksi ihminen elämääni enemmän, ei mikään huollettava riesa!
[/quote]
Kiitos vastauksesta, näin epäilinkin. Tässä ollaan sitten todella erilaisia, minä kun en tykkää yhtään tuosta selittämisestä jne. Jos esim. puolisolle tai töissä pitää selittää jollekulle muulle jokin asia, niin voi että siinä menee äkkiä hermo! Ja toisaalta taas itse en ole sitä ihmettelyn ja ihastelun kykyä kadottanut, vaan todellakin tykkään ottaa asioista selvää, ihmetellä pieniä asioita, ja tykkään tosi paljon esim. siitä jonkun mainitsemasta eläintarhasta. Vesipuistoissakin kävisin todella mielellään, jos niissä ei olisi lapsia... Ja esim. kesäisin lempipuuhaa on pyöräillä öisin eri leikkikentille ja käydä niillä leikkimässä - öisin, koska silloin siellä ei ole lapsia eikä paheksujia :D.
Koen siis saavani samat edut ilman että tarvitsisin sitä lasta näyttämään asioiden ilot, ja toisaalta jään ilmi sitä opettamispuolta joka itselleni olisi epämieluisaa.
T. Se joka kysyi
[/quote]
Ei se lapsen riemun näkemistä silti voita, siis se että menee yöllä yksin leikkipuistoon laskemaan mäkeä. Kuulostaa aika kuivalta touhulta.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:47"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:34"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"]
Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä lisäarvoa mielestäsi noihin luettelemiisi asioihin tulee siitä, että mukana on lapsi? Tykkäät opettamisesta ja asioiden selittämisestä? Kysyn, koska en itse sitä ymmärrä - mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän.
[/quote]
Juuri se, että tykkään jakaa tietoa, opettaa ja selittää. Lapset katsovat asioita ihanasta näkökulmasta, pohjattoman kiinnostuneina. Lapset kysyvät kysymyksiä ja ihmettelevät. Mielestäni lapset hallitsevat sen minkä useimmat aikuiset ovat kadottaneet, eli perus asioista nauttimisen. Sen avulla itsekin tulee oltua paljon enemmän läsnä hetkessä eikä haahuilla. Nyt olemme opetelleet lapsen kanssa ihmisen anatomiaa, aakkosia ja pyöräilyä. Minusta on ihana nähdä kuinka lapsi oivaltaa ja kehittyy kohisten :) Yksinkertaisesti pidän ajan viettämistä lapsen kanssa mielekkäänä. Töissäkin on mielekästä, ja kavereitakin on kiva nähdä. Puolison kanssakin on kiva olla. Mutta niin on lapsenkin kanssa. Me ollaan esimerkiksi kahdestaan matkusteltu kun minulla on ollut enemmän lomaa. Se on yksi ihminen elämääni enemmän, ei mikään huollettava riesa!
[/quote]
Kiitos vastauksesta, näin epäilinkin. Tässä ollaan sitten todella erilaisia, minä kun en tykkää yhtään tuosta selittämisestä jne. Jos esim. puolisolle tai töissä pitää selittää jollekulle muulle jokin asia, niin voi että siinä menee äkkiä hermo! Ja toisaalta taas itse en ole sitä ihmettelyn ja ihastelun kykyä kadottanut, vaan todellakin tykkään ottaa asioista selvää, ihmetellä pieniä asioita, ja tykkään tosi paljon esim. siitä jonkun mainitsemasta eläintarhasta. Vesipuistoissakin kävisin todella mielellään, jos niissä ei olisi lapsia... Ja esim. kesäisin lempipuuhaa on pyöräillä öisin eri leikkikentille ja käydä niillä leikkimässä - öisin, koska silloin siellä ei ole lapsia eikä paheksujia :D.
Koen siis saavani samat edut ilman että tarvitsisin sitä lasta näyttämään asioiden ilot, ja toisaalta jään ilmi sitä opettamispuolta joka itselleni olisi epämieluisaa.
T. Se joka kysyi
[/quote]
Ajattelen tästä asiasta ihan samalla tavalla, enkä minäkään ole keksinyt omille lapsille mitään käyttöä. Muilta voi lainata, jos tulee tarvetta.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:36"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote] Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä. Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden. Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä. http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4 [/quote] Minusta arki on ihanaa ja mielekästä, kun saan viedä lasta metsään ja saaristoon telttailemaan, maailmalle ihmettelemään kaikkea ja juhlapyhinä opettaa hänelle juhlaan kuuluvia tapoja. Enkä puhu nyt vain mistään joulun lahjaähkystä ja matkailusta lapsiperhehelvetteihin, vaan sellaisesta mistä aikuisetkin nauttii. Teemme niitä asioita jotka ovat aikuisille tärkeitä, mutta lapsellekin sopivaksi räätälöityjä. Näitä ovat mm. vuosittaiset telttaretket saaristoon, lenkit arki-iltaisin perheen kanssa (lapsi pyöräilee), reissut aikuisia kiinnostaviin kohteisiin maailmalle ja lapselle keksitään myös jotain kivaa, kyläily sukulaisissa, retkiä kesäiseen Helsinkiin, teattereita yms. [/quote] Ihan uteliaisuudesta kysyn, että mitä lisäarvoa mielestäsi noihin luettelemiisi asioihin tulee siitä, että mukana on lapsi? Tykkäät opettamisesta ja asioiden selittämisestä? Kysyn, koska en itse sitä ymmärrä - mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän. [/quote] Nähdä se lapsen riemu. Sitä ei voi rahalla ostaa ja se tarttuu meihin vanhempiinkin. :)
[/quote]
Hyi. Kirkuvat heleä-ääniset pennut nauramassa tekonaurua. Ei kiitos.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:48"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:45"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:35"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote] Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä. Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden. Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä. http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4 [/quote] Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla. [/quote] Niin. Mutta eihän tuo kestä kuin hetken, kyllä sen nyt normaali ihminen jaksaa rämpiä :) eikä ne reissut niin kammottavia ole lasten kera kuin annat olettaa (mistä olet tuon mielikuvan edes keksinyt?), päinvastoin! Ihanaa mennä paikkoihin, joihin ei kehtaisi lapsettomana lähteä, nautin itse ainakin vesipuistoista, huvipuistoista, eläintarhoista ja muista täysin siemauksin. Enkö ennen lasten saamista niihin edes harkinnut meneväni. Kyllä sitä viiniä ehtii lipitellä sitten niillä reissuilla kun jättää lapset hoitoon ja karkaa miehen kanssa kahdestaan matkalle. :) [/quote] Kyllä se kestää pidemmän aikaa kuin "hetken", valitettavasti. Kaikki normaalit ihmiset eivät jaksa rämpiä. Jotkut eivät edes halua rämpiä. Ihmisillä on erilaisia ajatuksia siitä, minkälaisista purjehduksista he nauttivat, ja minkälaisia purjehduksia he sietävät. [/quote] Niin, eihän kaikki kestäkään. Eikä ole onneksi pakkokaan. Mutta mikä ihmeen pakko sulla on yrittää tehdä lapsiperheen elämästä kamalaa? Ethän edes tiedä siitä mitään.
[/quote]
Älä viitsi olla naurettava. Totta kai lapseton voi tietää lapsiperhe-elämästä paljonkin. Kaikki meistä ovat kasvaneet lapsiperheissä, useimmilla on lapsiperhe-elämää eläviä ystäviä ja sukulaisia, ja jotkut meistä ovat vielä työnsä puolestakin tekemisissä lapsiperheiden kanssa.
Minusta on väärin maalata aloittajalle idyllistä kuvaa vanhemmuudesta, kun kaikki tiedämme, että se on parhaimmillaankin raskasta ja pahimmillaan sellaista, josta ei yksinkertaisesti selviä.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:49"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:40"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:27"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:23"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:21"] Sitten meitä joskus kaikkia kiukuttaa ja ei kestettäisi toisiamme hetkeäkään. Ärjytään ja karjutaan. Tekisi mieli vain nukkua viikonloppuaamuna (ja tähänkin päästään kun lapsi on vähän isompi). Ollaan huolestuneita toinen toisistamme. Mutta ilman lastakin olisi nämä kaikki asiat. [/quote]Eihän ole. [/quote] Ai ei? Kyllä me tapeltiin ennen lastakin. Olisin ollut ihan sairaalloisen huolissani puolisostani ilman lastani kun tämä joutui tehohoitoon ulkomailla. Emme tappele yhtään enempää kuin ennenkään. Seksiäkin on saman verran kuin ennen lasta. Ainoa mikä on, etten saa kahtena viikonloppuaamuna nukkua pitkään. Ainoastaan toisena :) [/quote] Minä nukun viikonloppuna aina pitkään jos haluan, en riitele puolisoni kanssa, harrastan täysin vapaasti ja koen huomattavasti vähemmän murheita kuin jos minulla olisi lapsi. Ymmärrän, miksi sinun taustallasi et koe menettäväsi mitään lapsen myötä, mutta älä nyt teeskentele, että sama pätisi enemmistöön. [/quote] Sinä et ymmärrä sitä, että vaikka sen tietynlaisen vapauden menettääkin niin ei sitä lasten saannin jälkeen edes kaipaa. Itse koen sinun menettävän paljon enemmän kun et omia lapsia aio tehdä.
[/quote]Hyvä, että kuitenkin myönnät menettäväsi vapauttasi lapsen myötä. Jotkut vanhemmat eivät tätä nimittäin myönnä edes itselleen, ja kun äiti tai isä käyttäytyy kuin lapseton, siitä on yleensä perheelle valtavaa vahinkoa. Vielä kun myöntäisit sen, että ihminen, jolle vanhemmuus on merkityksetön tai vastenmielinen rooli, ei mitenkään kärsi siitä, ettei hänen tarvitse siihen ryhtyä. Ihmisillä kun on kullakin elämässään oma arvojärjestys.
[/quote]
Myönnän, että lapsesta on kannettava vastuu. Mutta sama asiahan se on vaikka lemmikin kohdalla, eipä sitäkään voi viikkokausiksi jättää ilman huolenpitoa. Ja vapautta saan aina kun haluan, sinä taas et käsitä sitä. En halua aina vapautta olla yksin kun olen mieluummin lasteni seurassa. Ei se ole mulle mikään pakko, minä viihdyn heidän kanssaan, he on mun ihania ja maailman rakkaimpia ihmisiä! Jos en olisi lapsia halunnut niin eri juttu, silloin varmaan kokisin menettäneeni paljon, mutta eihän tämä ole kuin oma valinta! Sinä kuulostat kyllä kummalliselta velalta, ihan kuin sua kuitenkin jotenkin ärsyttää kun toisilla on lapsia. Miksi?
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:48"]
Rakkautta ja perhettä useimmat ihmiset vain haluavat, niin se vain on!
[/quote]Ei lapsia tarvitse kokeakseen rakkautta ja muodostaakseen perheen.
Ja kaikki eivät tosiaan pidä rakkautta ja/tai perhettä tärkeinä asioina. Näinkin asia on.
No itse sairaanhoitajan työssä huomasin saman, ei riittänyt enää puhti tehdä työvuoron jälkeen mitään. Tulin siihen tulokseen ettei työ saa olla niin kuluttavaan jo vaihdoin alaa ennen perheen perustamista. Fiksuin päätökseni ikinä! Nyt työaika 8-16 ja töiden jälkeen energiaa huolehtia lapsista :)