Miten jaksatte arjen lasten kanssa?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:43"]Ihan samalla lailla ap:lle on kerrottu että hänen haluamansa elämäntyyli ja luonteenlaatu eivät sovi yhteen lapsiperhe-elämän kanssa[/quote]

Minusta AP:n ainoa ongelma on vuorotyö. Muutenhan hän vaikuttaa ihan ihanneäidiltä, kaikki natsaa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:29"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"]---mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän. [/quote] Minusta asiat, jotka olivat kivoja ennen lapsia, ovat (vähintään) kaksinverroin mukavampia lapsen kanssa. Sanotaanhan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo :-) Elämä ennen lastensaantia oli kivaa, mutta vielä kivempaa se on nyt. Minusta on täysin turhaa jankata, onko elämä lapsettomana vai perheellisenä absoluuttisesti parempaa tai kummalla on "määrällisesti enemmän kivaa", koska tämä on ihan täysin riippuvaista siitä, haluaako lapsia vai ei ja viihtyykö heidän kanssaan vai ei. Sinä et viihdy, joten sinun kohdallasi lapsi vähentäisi elämän mielekkyyttä, minä viihdyn, joten minun kohdallani lapsi lisää sitä. Emme kumpikaan voi sanoa jollekin kolmannelle, tekisikö lapsi hänen elämästään parempaa tai huonompaa, vaan hänen on kyettävä päättelemään se itse. En itse ole mikään koiraihminen, ja tuntuisi kamalalta joutua sellaisen hoitajaksi. Tykkäisin ehkä silitellä koiraa aina joskus, tai käydä silloin tällöin lenkillä koiran kanssa, mutta nuo hetket eivät olisi sen arvoisia, että joutuisin aloittamaan jokaisen aamuni koiran kusettamisella, lenkkeilemään kakkapussit taskussa, imuroimaan arvoja sohvasta ja haistelemaan koiran hajua kodissani. En silti kuvittele, että elämäni on yhtään parempaa ja kivempaa, kuin koiranomistajilla, enkä neuvoisi automaattisesti kaikkia muita olemaan hankkimatta koiraa - heille kun siitä koirasta voi olla enemmän iloa kuin taakkaa. [/quote] Ihan mahtavasti osasit pukea sanoiksi sen mitä itsekin olen yrittänyt! Ja samaa mieltä olen koirista, ajatuskin sellaisen omistamisesta puistattaa mutta tiedän joidenkin niistä nauttivan joten mitäpäs siinä. Ihmiset ei ole yhdestä massasta valettuja, jospa velatkin sen pikkuhiljaa tajuaisivat...

[/quote]

Ohis, mutta missä tässä ketjussa on väitetty, ettei kukaan voi oikeasti nauttia vanhemmuudesta?
[/quote]
Etkö osaa lukea? Vanhemmuushan on tuosta yhdestä ihan kauheaa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:26"]

Minusta on täysin turhaa jankata, onko elämä lapsettomana vai perheellisenä absoluuttisesti parempaa tai kummalla on "määrällisesti enemmän kivaa", koska tämä on ihan täysin riippuvaista siitä, haluaako lapsia vai ei ja viihtyykö heidän kanssaan vai ei. Sinä et viihdy, joten sinun kohdallasi lapsi vähentäisi elämän mielekkyyttä, minä viihdyn, joten minun kohdallani lapsi lisää sitä. Emme kumpikaan voi sanoa jollekin kolmannelle, tekisikö lapsi hänen elämästään parempaa tai huonompaa, vaan hänen on kyettävä päättelemään se itse.

En itse ole mikään koiraihminen, ja tuntuisi kamalalta joutua sellaisen hoitajaksi. Tykkäisin ehkä silitellä koiraa aina joskus, tai käydä silloin tällöin lenkillä koiran kanssa, mutta nuo hetket eivät olisi sen arvoisia, että joutuisin aloittamaan jokaisen aamuni koiran kusettamisella, lenkkeilemään kakkapussit taskussa, imuroimaan arvoja sohvasta ja haistelemaan koiran hajua kodissani. En silti kuvittele, että elämäni on yhtään parempaa ja kivempaa, kuin koiranomistajilla, enkä neuvoisi automaattisesti kaikkia muita olemaan hankkimatta koiraa - heille kun siitä koirasta voi olla enemmän iloa kuin taakkaa.

[/quote]

Koiravertausta käyttäen: jos joku kertoisi inhoavansa ulkoilua ja rakastavansa siistiä koko ajan tip-top olevaa kotia, ja seuraavaksi kertoisi miettivänsä ottaisiko ison koiran, niin kyllä minä silloinkin sanoisin että mietipä vielä, kuulostaa siltä että elämäsi koiran kanssa olisi aika raskasta ja koirakin kärsisi. Ihan samalla lailla ap:lle on kerrottu että hänen haluamansa elämäntyyli ja luonteenlaatu eivät sovi yhteen lapsiperhe-elämän kanssa, joten lapsen hankkimista kannattaa miettiä hyvin kriittisesti. Koiran tapauksessa kuitenkin koiran saanee aina myytyä/lahjoitettua pois, mutta lasta ei pysty palauttamaan.

[/quote]

Kirjoitinkin, että automaattisesti kaikkia muita. Kyllä minäkin vastaavassa tapauksessa kysyisin, että sopiikohan koira haluamaansa elämäntyyliin, ja muistuttaisin, että se vasikan kokoinen koira tarvitsee pitkiä lenkkejä säässä kuin säässä, karvastaa paikat ja kakkaa valkoiselle matolle.

Olen kanssasi samaa mieltä, että ap:n tilanteesta, ja otinkin kantaa siihen, kun joku antoi ymmärtää, että lapsi on aina ja ja jokaiselle taakka, ja lapsettoman elämä päinvastoin aina mukavampaa. 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:29"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"]---mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän. [/quote] Minusta asiat, jotka olivat kivoja ennen lapsia, ovat (vähintään) kaksinverroin mukavampia lapsen kanssa. Sanotaanhan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo :-) Elämä ennen lastensaantia oli kivaa, mutta vielä kivempaa se on nyt. Minusta on täysin turhaa jankata, onko elämä lapsettomana vai perheellisenä absoluuttisesti parempaa tai kummalla on "määrällisesti enemmän kivaa", koska tämä on ihan täysin riippuvaista siitä, haluaako lapsia vai ei ja viihtyykö heidän kanssaan vai ei. Sinä et viihdy, joten sinun kohdallasi lapsi vähentäisi elämän mielekkyyttä, minä viihdyn, joten minun kohdallani lapsi lisää sitä. Emme kumpikaan voi sanoa jollekin kolmannelle, tekisikö lapsi hänen elämästään parempaa tai huonompaa, vaan hänen on kyettävä päättelemään se itse. En itse ole mikään koiraihminen, ja tuntuisi kamalalta joutua sellaisen hoitajaksi. Tykkäisin ehkä silitellä koiraa aina joskus, tai käydä silloin tällöin lenkillä koiran kanssa, mutta nuo hetket eivät olisi sen arvoisia, että joutuisin aloittamaan jokaisen aamuni koiran kusettamisella, lenkkeilemään kakkapussit taskussa, imuroimaan arvoja sohvasta ja haistelemaan koiran hajua kodissani. En silti kuvittele, että elämäni on yhtään parempaa ja kivempaa, kuin koiranomistajilla, enkä neuvoisi automaattisesti kaikkia muita olemaan hankkimatta koiraa - heille kun siitä koirasta voi olla enemmän iloa kuin taakkaa. [/quote] Ihan mahtavasti osasit pukea sanoiksi sen mitä itsekin olen yrittänyt! Ja samaa mieltä olen koirista, ajatuskin sellaisen omistamisesta puistattaa mutta tiedän joidenkin niistä nauttivan joten mitäpäs siinä. Ihmiset ei ole yhdestä massasta valettuja, jospa velatkin sen pikkuhiljaa tajuaisivat... [/quote] Ohis, mutta missä tässä ketjussa on väitetty, ettei kukaan voi oikeasti nauttia vanhemmuudesta? [/quote] Etkö osaa lukea? Vanhemmuushan on tuosta yhdestä ihan kauheaa.

[/quote]

Jos tarkoitat "tuolla yhdellä" ekaa lainaamaasi kommenttia joka oli minun, niin olen koko ajan puhunut vain siitä miten itse koen vanhemmuuteen liittyvät asiat. Vanhemmuus olisi minulle ihan kauheaa. Lainaamassasi kommentinpätkässäkin sanon "mielestäni". En ole missään sanonut että näin olisi kaikilla. On oma tulkintasi, jos luulet että puhun joka ikisestä ihmisestä.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:50"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:43"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:26"]

Minusta on täysin turhaa jankata, onko elämä lapsettomana vai perheellisenä absoluuttisesti parempaa tai kummalla on "määrällisesti enemmän kivaa", koska tämä on ihan täysin riippuvaista siitä, haluaako lapsia vai ei ja viihtyykö heidän kanssaan vai ei. Sinä et viihdy, joten sinun kohdallasi lapsi vähentäisi elämän mielekkyyttä, minä viihdyn, joten minun kohdallani lapsi lisää sitä. Emme kumpikaan voi sanoa jollekin kolmannelle, tekisikö lapsi hänen elämästään parempaa tai huonompaa, vaan hänen on kyettävä päättelemään se itse.

En itse ole mikään koiraihminen, ja tuntuisi kamalalta joutua sellaisen hoitajaksi. Tykkäisin ehkä silitellä koiraa aina joskus, tai käydä silloin tällöin lenkillä koiran kanssa, mutta nuo hetket eivät olisi sen arvoisia, että joutuisin aloittamaan jokaisen aamuni koiran kusettamisella, lenkkeilemään kakkapussit taskussa, imuroimaan arvoja sohvasta ja haistelemaan koiran hajua kodissani. En silti kuvittele, että elämäni on yhtään parempaa ja kivempaa, kuin koiranomistajilla, enkä neuvoisi automaattisesti kaikkia muita olemaan hankkimatta koiraa - heille kun siitä koirasta voi olla enemmän iloa kuin taakkaa.

[/quote]

Koiravertausta käyttäen: jos joku kertoisi inhoavansa ulkoilua ja rakastavansa siistiä koko ajan tip-top olevaa kotia, ja seuraavaksi kertoisi miettivänsä ottaisiko ison koiran, niin kyllä minä silloinkin sanoisin että mietipä vielä, kuulostaa siltä että elämäsi koiran kanssa olisi aika raskasta ja koirakin kärsisi. Ihan samalla lailla ap:lle on kerrottu että hänen haluamansa elämäntyyli ja luonteenlaatu eivät sovi yhteen lapsiperhe-elämän kanssa, joten lapsen hankkimista kannattaa miettiä hyvin kriittisesti. Koiran tapauksessa kuitenkin koiran saanee aina myytyä/lahjoitettua pois, mutta lasta ei pysty palauttamaan.

[/quote]

Kirjoitinkin, että automaattisesti kaikkia muita. Kyllä minäkin vastaavassa tapauksessa kysyisin, että sopiikohan koira haluamaansa elämäntyyliin, ja muistuttaisin, että se vasikan kokoinen koira tarvitsee pitkiä lenkkejä säässä kuin säässä, karvastaa paikat ja kakkaa valkoiselle matolle.

Olen kanssasi samaa mieltä, että ap:n tilanteesta, ja otinkin kantaa siihen, kun joku antoi ymmärtää, että lapsi on aina ja ja jokaiselle taakka, ja lapsettoman elämä päinvastoin aina mukavampaa. 

[/quote]

Missä kommentissa näin on väitetty? Miksi näissä ketjuissa käy aina näin: ihmiset puhuvat omista kokemuksistaan ja siitä miten itse kokisivat asiat, ja sitten keskustelu menee olkiukkotappeluksi siitä, miten joku muka väitti että kaikki oikeasti vihaavat vanhemmuutta. Harmillista.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:48"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:36"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:29"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 14:26"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:28"]---mielestäni asioiden tekeminen on paljon mukavampaa kun ne voi vaan tehdä, ilman että niitä joutuu samalla opettamaan ja selostamaan. Lapseton voi myös tehdä noita asioita paljon helpommin ja useammin, joten kivaa on määrällisestikin enemmän. [/quote] Minusta asiat, jotka olivat kivoja ennen lapsia, ovat (vähintään) kaksinverroin mukavampia lapsen kanssa. Sanotaanhan, että jaettu ilo on kaksinkertainen ilo :-) Elämä ennen lastensaantia oli kivaa, mutta vielä kivempaa se on nyt. Minusta on täysin turhaa jankata, onko elämä lapsettomana vai perheellisenä absoluuttisesti parempaa tai kummalla on "määrällisesti enemmän kivaa", koska tämä on ihan täysin riippuvaista siitä, haluaako lapsia vai ei ja viihtyykö heidän kanssaan vai ei. Sinä et viihdy, joten sinun kohdallasi lapsi vähentäisi elämän mielekkyyttä, minä viihdyn, joten minun kohdallani lapsi lisää sitä. Emme kumpikaan voi sanoa jollekin kolmannelle, tekisikö lapsi hänen elämästään parempaa tai huonompaa, vaan hänen on kyettävä päättelemään se itse. En itse ole mikään koiraihminen, ja tuntuisi kamalalta joutua sellaisen hoitajaksi. Tykkäisin ehkä silitellä koiraa aina joskus, tai käydä silloin tällöin lenkillä koiran kanssa, mutta nuo hetket eivät olisi sen arvoisia, että joutuisin aloittamaan jokaisen aamuni koiran kusettamisella, lenkkeilemään kakkapussit taskussa, imuroimaan arvoja sohvasta ja haistelemaan koiran hajua kodissani. En silti kuvittele, että elämäni on yhtään parempaa ja kivempaa, kuin koiranomistajilla, enkä neuvoisi automaattisesti kaikkia muita olemaan hankkimatta koiraa - heille kun siitä koirasta voi olla enemmän iloa kuin taakkaa. [/quote] Ihan mahtavasti osasit pukea sanoiksi sen mitä itsekin olen yrittänyt! Ja samaa mieltä olen koirista, ajatuskin sellaisen omistamisesta puistattaa mutta tiedän joidenkin niistä nauttivan joten mitäpäs siinä. Ihmiset ei ole yhdestä massasta valettuja, jospa velatkin sen pikkuhiljaa tajuaisivat... [/quote] Ohis, mutta missä tässä ketjussa on väitetty, ettei kukaan voi oikeasti nauttia vanhemmuudesta? [/quote] Etkö osaa lukea? Vanhemmuushan on tuosta yhdestä ihan kauheaa.

[/quote]

Osaan lukea. Sinä näemmä et.

En tiennyt että Arjella oli lapsia.

En jaksaisikaan. Miksi huonontaisin elämääni ehdoin tahdoin hankkimalla lapsen? Ei se palstalla valittaminen niin hauskaa kuitenkaan ole.

[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 22:15"]

Tuntuu aivan mahdottomalta, että jaksaisin vielä vuoron jälkeen alkaa hoitaa lapsia, siivoamaan ja pyykkäämään. En vain kertakaikkiaan käsitä, koska olen jo nyt aivan loppu töiden jälkeen.

[/quote]

Minulla on sama juttu, vaikka en ole edes vuorotyössä. En mitenkään jaksaisi töiden jälkeen sekä harrastuksiani että lapsia.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote]

Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä.

Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden.

Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä.

http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4

[/quote]

Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla.
[/quote]
No tämä ei edes pidä paikkaansa. Itse olen käynyt monillakin reissuilla lasten kanssa ja ihan rauhassa on miehen kanssa siemailtu viiniä niin halutessamme. Räkäkännit sitten asia erikseen, niitä kun alkaa tehdä mieli niin lapset hoitoon ja sekin tarve saadaan tyydytettyä :)

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote] Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä. Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden. Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä. http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4 [/quote] Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla. [/quote] No tämä ei edes pidä paikkaansa. Itse olen käynyt monillakin reissuilla lasten kanssa ja ihan rauhassa on miehen kanssa siemailtu viiniä niin halutessamme. Räkäkännit sitten asia erikseen, niitä kun alkaa tehdä mieli niin lapset hoitoon ja sekin tarve saadaan tyydytettyä :)

[/quote]

Tollo. Ei tässä mistään konkreettisesta purjehduksesta ollut puhe vaan metaforasta, jossa elämä rinnastettiiin purjehtimiseen. On ihan selvää, että lapseton ja lapsiperhe-elämä ovat erilaisia. On sitten yksilöstä kiinni, kumpi on parempaa.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:45"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote] Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä. Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden. Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä. http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4 [/quote] Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla. [/quote] No tämä ei edes pidä paikkaansa. Itse olen käynyt monillakin reissuilla lasten kanssa ja ihan rauhassa on miehen kanssa siemailtu viiniä niin halutessamme. Räkäkännit sitten asia erikseen, niitä kun alkaa tehdä mieli niin lapset hoitoon ja sekin tarve saadaan tyydytettyä :)

[/quote]

Tollo. Ei tässä mistään konkreettisesta purjehduksesta ollut puhe vaan metaforasta, jossa elämä rinnastettiiin purjehtimiseen. On ihan selvää, että lapseton ja lapsiperhe-elämä ovat erilaisia. On sitten yksilöstä kiinni, kumpi on parempaa.
[/quote]
Puhuinko minä jostain helvetin veneestä? On tietenkin erilaista, kuka sitä on kieltänytkään? Mutta ei tuolla tavalla erilaista, että lapseton elämä rinnastetaan johonkin rauhalliseen nautintoon ja lapsiperheen elämä kitinään ja väsyyn. Näen sen ihan toisinpäin ja tiedän, että niin näkee valtaosa muistakin vanhemmista. Katsokaa kokonaiskuvaa, kiukkukohtauksia ei niin tiheästi tule että elämänlaatuun vaikuttaisi mitenkään.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:45"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote] Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä. Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden. Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä. http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4 [/quote] Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla. [/quote] No tämä ei edes pidä paikkaansa. Itse olen käynyt monillakin reissuilla lasten kanssa ja ihan rauhassa on miehen kanssa siemailtu viiniä niin halutessamme. Räkäkännit sitten asia erikseen, niitä kun alkaa tehdä mieli niin lapset hoitoon ja sekin tarve saadaan tyydytettyä :) [/quote] Tollo. Ei tässä mistään konkreettisesta purjehduksesta ollut puhe vaan metaforasta, jossa elämä rinnastettiiin purjehtimiseen. On ihan selvää, että lapseton ja lapsiperhe-elämä ovat erilaisia. On sitten yksilöstä kiinni, kumpi on parempaa. [/quote] Puhuinko minä jostain helvetin veneestä? On tietenkin erilaista, kuka sitä on kieltänytkään? Mutta ei tuolla tavalla erilaista, että lapseton elämä rinnastetaan johonkin rauhalliseen nautintoon ja lapsiperheen elämä kitinään ja väsyyn. Näen sen ihan toisinpäin ja tiedän, että niin näkee valtaosa muistakin vanhemmista. Katsokaa kokonaiskuvaa, kiukkukohtauksia ei niin tiheästi tule että elämänlaatuun vaikuttaisi mitenkään.

[/quote]

En tiedä, minkälaista elämää sinä elit lapsettomana, mutta ainakaan minun elämääni ei kuulu lainkaan kiukkukohtauksia, ja elämäni punainen lanka on tosiaan rauhallinen nautiskelu. Vanhempana minulla ei olisi toivoakaan jatkaa nykyistä mielenkiintoista, helppoa ja mukavaa elämäntapaani. Vanhemmat joutuvat sietämään valtavasti enemmän stressiä ja perhesuhteisiin liittyviä ongelmia kuin lapsettomat.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:10"]Ap, tiedäthän että lasten tekeminen ei todellakaan ole pakollista?[/quote]

Tiedän toki. On vain niin vaikeaa, kun biologia käskee lisääntymään (vauvakuume) ja järki pistää vastaan. Tunteita on niin vaikea voittaa järjellä.

[/quote]

Jos joku vieras mies aiheuttaisi sinussa järjettömän panetuksen, niin mitä tekisit? Seuraisit vaistojasi ja panisit, tietäen että se todennäköisesti tuhoaa nykyisen hyvän parisuhteen?

Jos joku ihminen aiheuttaa sinussa hirveän raivon ja sinusta tuntuu että voisit tappaa, niin tapatko?

Toisinsanoen: tunteet on tunteita, niitä ei todellakaan ole pakko seurata jos järki kertoo että tunteet ovat johtamassa ihan väärään suuntaan.

[/quote]

Eihän ap edes tiedä, millaista hänen omien lastensa hoitaminen on, joten järkeilystä ei tässä yhteydessä voi puhua. Lapsen voivat olla tosi vaikeita, tosi helppoja ja kaikkea siltä väliltä. Ei tarvitse varautua siihen vaikeimpaan uskaltaakseen tehdä lapsia.

Ap: 

Minulla on lyhyt pinna ja silti on elo kolmen pojan kanssa ollut ihan mukavaa. Nuorimmainen lapsista on samanlainen kuumakalle kuin minä, mutta yt kun ikää on jo tarpeeksi ja oma kiivailu on vähän laantunut, voin lähinnä hymyillä perintötekijöille. Ei tämä nyt niin vaikeaa ole ollut.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:21"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:08"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:04"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 16:45"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:20"][quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:11"] [quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 13:06"]Mitä on se jokin, mitä ajattelet saavasi takaisin?[/quote] Rakkautta, jatkuvuutta, tarkoitusta, säännöllisyyttä, rytmiä. Jotenkin vain tuntuisi enemmältä, että veneessä olisi lapsi, jolle voisi näyttää uutta ja joka innokkaasti tutuistuisi ympäristöön (samalla tavalla kuin koirat) ja oppisi uutta kuin että purjehtisimme mieheni kanssa kaksin punaviiniä ryystäen ja salaattia syöden. Tässä blogissa on sellaista, josta jotenkin haaveilen. Sellaista lasten kanssa tekemistä, mutta kuitenkin myös pieniä aikuisten arkijuhlahetkiä. http://charlottaff27.blogspot.fi/search/label/lapsi%20veneess%C3%A4 [/quote] Okei, tämä on ihan hyvä vastaus. On ihan sallittua haluta tuota. Mutta realistisesti sinun täytyy olettaa, että siinä missä kaksi aikuista purjehtii halutessaan rauhallisesti viiniä siemaillen, lapsiperhe purjehtii sotkuisemmin, äänekkäämmin ja aina hitaimman ja väsyneimmän ehdoilla. [/quote] No tämä ei edes pidä paikkaansa. Itse olen käynyt monillakin reissuilla lasten kanssa ja ihan rauhassa on miehen kanssa siemailtu viiniä niin halutessamme. Räkäkännit sitten asia erikseen, niitä kun alkaa tehdä mieli niin lapset hoitoon ja sekin tarve saadaan tyydytettyä :) [/quote] Tollo. Ei tässä mistään konkreettisesta purjehduksesta ollut puhe vaan metaforasta, jossa elämä rinnastettiiin purjehtimiseen. On ihan selvää, että lapseton ja lapsiperhe-elämä ovat erilaisia. On sitten yksilöstä kiinni, kumpi on parempaa. [/quote] Puhuinko minä jostain helvetin veneestä? On tietenkin erilaista, kuka sitä on kieltänytkään? Mutta ei tuolla tavalla erilaista, että lapseton elämä rinnastetaan johonkin rauhalliseen nautintoon ja lapsiperheen elämä kitinään ja väsyyn. Näen sen ihan toisinpäin ja tiedän, että niin näkee valtaosa muistakin vanhemmista. Katsokaa kokonaiskuvaa, kiukkukohtauksia ei niin tiheästi tule että elämänlaatuun vaikuttaisi mitenkään.

[/quote]

En tiedä, minkälaista elämää sinä elit lapsettomana, mutta ainakaan minun elämääni ei kuulu lainkaan kiukkukohtauksia, ja elämäni punainen lanka on tosiaan rauhallinen nautiskelu. Vanhempana minulla ei olisi toivoakaan jatkaa nykyistä mielenkiintoista, helppoa ja mukavaa elämäntapaani. Vanhemmat joutuvat sietämään valtavasti enemmän stressiä ja perhesuhteisiin liittyviä ongelmia kuin lapsettomat.
[/quote]
Tein ensimmäisen lapseni 33-vuotiaana ja elin todella menevää elämää, mitä sitä nyt nuoret yleensä tekevätkin. Mutta enää en olisi samanlaista elämää elää joten oli itselleni täysin oikea aika asettua ja perustaa perhe. En koe luopuvani tällä hetkellä mistään mitä haluan tehdä, vaikka lapsia onkin.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:45"]

Kyllä se aluksi onkin raskasta, varsinkin jos on useampi pieni yhtä aikaa. Ensimmäiset vuodet ovat pelkkää uupumusta ainakin jos se lepo ja rentoutuminen on ollut sitä, että katsoo rauhassa televisiota, lukee tai on muuten rauhassa itsekseen. Jos on sellainen, että rentoutuu siivoamalla, ruokaa laittamalla, tekemällä puutarhatöitä ja olemalla ihmisten kanssa niin sitten lapset eivät ole niin raskas taakka, koska menevät enemmän siinä yleisessä hulinassa. Sitten kun lapset ovat isoja, onkin jo tottunut siihen väsymykseen ja lapsista on vähemmän vaivaa. Sitten on rauhallisen vanhuuden aika. Omalla kohdalla olen ajatellut että tällainen elämänkaari on paremi kuin lapsettomuus. Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.

[/quote]

Tämä viesti on ainakin rehellinen, siitä pisteet. Mutta itse en kyllä tajua, mikä tekee tällaisesta elinkaareesta paremman kuin sellaisesta, jossa arjessa riittää aikaa ja energiaa tehdä kaikkea, mitä haluaa. Eivät ne lapset nyt niin ihmeellinen asia ole, että niiden vuoksi kannattaisi kannatella koko aikuisikänsä raskasta taakkaa. Elämä on lyhyt, ja siitä on tarkoitus nauttia.

[/quote]

Sä varmaan myös kysyt ihmiseltä, joka treenaa maratonille, kärsii välillä loukkaantumisista, käyttää suuren osan vapaa-ajastaan treenaamiseen ja sitten lopulta juoksee hyvän juoksun, että miksi hemmetissä tuollaista piti mennä tekemään, kun olisi voinut nauttiakin elämästään. Monet hyvät asiat eivät tule ilmaiseksi.

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:04"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:02"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:36"]Vauvakuume on ehkä idioottimaisin syy tehdä lapsi! Aikuiset ihmiset, nyt. *myötähäpeä* [/quote] Miten niin? Meille tuli miehen kanssa molemmille halu tehdä lapsi (=vauvakuume), päätös oli siis melko helppo. Oli siinä järkisyytkin mukana (hyvät työpaikat, talous ja parisuhde kunnossa) mutta sanoisin että kyllä se halu tai "vauvakuume" se suurin syy yrittämiseen oli. Kummankin lapsen kohdalla. Eikä kaduttu olla vielä tänä päivänäkään vaikka raskastakin on välillä ollut.

[/quote]

Eiköhän pointti ollut se, että pelkkä vauvakuume on idioottimainen syy tehdä lapsi jos muut puitteet (= kykeneekö myös kasvattamaan lapsen) ei ole kunnossa.

[/quote]

Hyviksi puitteiksi riittää se, että asuu Suomessa. 

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:35"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:28"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:19"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 11:10"]Ap, tiedäthän että lasten tekeminen ei todellakaan ole pakollista?[/quote]

Tiedän toki. On vain niin vaikeaa, kun biologia käskee lisääntymään (vauvakuume) ja järki pistää vastaan. Tunteita on niin vaikea voittaa järjellä.

[/quote]

Jos joku vieras mies aiheuttaisi sinussa järjettömän panetuksen, niin mitä tekisit? Seuraisit vaistojasi ja panisit, tietäen että se todennäköisesti tuhoaa nykyisen hyvän parisuhteen?

Jos joku ihminen aiheuttaa sinussa hirveän raivon ja sinusta tuntuu että voisit tappaa, niin tapatko?

Toisinsanoen: tunteet on tunteita, niitä ei todellakaan ole pakko seurata jos järki kertoo että tunteet ovat johtamassa ihan väärään suuntaan.

[/quote]

Eihän ap edes tiedä, millaista hänen omien lastensa hoitaminen on, joten järkeilystä ei tässä yhteydessä voi puhua. Lapsen voivat olla tosi vaikeita, tosi helppoja ja kaikkea siltä väliltä. Ei tarvitse varautua siihen vaikeimpaan uskaltaakseen tehdä lapsia.

[/quote]

Totta kai täytyy varautua! Mitä ihmeen elämänkoululaisuutta tuollainen on?

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 17:41"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:37"]

[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:45"]

Kyllä se aluksi onkin raskasta, varsinkin jos on useampi pieni yhtä aikaa. Ensimmäiset vuodet ovat pelkkää uupumusta ainakin jos se lepo ja rentoutuminen on ollut sitä, että katsoo rauhassa televisiota, lukee tai on muuten rauhassa itsekseen. Jos on sellainen, että rentoutuu siivoamalla, ruokaa laittamalla, tekemällä puutarhatöitä ja olemalla ihmisten kanssa niin sitten lapset eivät ole niin raskas taakka, koska menevät enemmän siinä yleisessä hulinassa. Sitten kun lapset ovat isoja, onkin jo tottunut siihen väsymykseen ja lapsista on vähemmän vaivaa. Sitten on rauhallisen vanhuuden aika. Omalla kohdalla olen ajatellut että tällainen elämänkaari on paremi kuin lapsettomuus. Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.

[/quote]

Tämä viesti on ainakin rehellinen, siitä pisteet. Mutta itse en kyllä tajua, mikä tekee tällaisesta elinkaareesta paremman kuin sellaisesta, jossa arjessa riittää aikaa ja energiaa tehdä kaikkea, mitä haluaa. Eivät ne lapset nyt niin ihmeellinen asia ole, että niiden vuoksi kannattaisi kannatella koko aikuisikänsä raskasta taakkaa. Elämä on lyhyt, ja siitä on tarkoitus nauttia.

[/quote]

Sä varmaan myös kysyt ihmiseltä, joka treenaa maratonille, kärsii välillä loukkaantumisista, käyttää suuren osan vapaa-ajastaan treenaamiseen ja sitten lopulta juoksee hyvän juoksun, että miksi hemmetissä tuollaista piti mennä tekemään, kun olisi voinut nauttiakin elämästään. Monet hyvät asiat eivät tule ilmaiseksi.

[/quote]

Mä olen juossut kolme maratonia. Ei se juoksutreenien ja lihashuollon vaivannäkö ole yhtään mitään verrattuna siihen, mitä yhden lapsen kasvattaminen, hengissä pitäminen ja opastaminen elämän alkuun vaatisi. Ei annattaisi uskotella aloittajallekaan, että nämä asiat ovat millään tavalla verrannollisia.