Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte arjen lasten kanssa?
06.05.2015 |
Olen nyt 29-vuotias, sairaanhoitaja. Mies on. Lasten tekoa olemme mietiskelleet ja kumpikin meistä lapsia tahtoisi, mutta en kertakaikkiaan ymmärrä, kuinka jaksaisin lapsiperheen arjen.
Tuntuu aivan mahdottomalta, että jaksaisin vielä vuoron jälkeen alkaa hoitaa lapsia, siivoamaan ja pyykkäämään. En vain kertakaikkiaan käsitä, koska olen jo nyt aivan loppu töiden jälkeen.
Tottuuko siihen jotenkin ja miten jaksatte?
Lapsista minulla on sikäli kokemusta, että olen seitsenlapsisen perheen vanhin ja olen hoitanut lapsia lapsesta saakka.
Kommentit (121)
Hyvin jaksamme. Työaika on tärkeä, minä hakeuduin päivätöihin (kätilön lisäksi kouluttauduin terkkariksi). Lapset kasvaa myös. Silloin kun oli taapero niin oli raskasta, tuon yli 4vn kanssa ei enää niinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulla on selvästi siinä nyt ykkösenä se työ elämässä. Sitten kun saat omia lapsia saatat yllättyä miten työ on voinut joskus olla ns koko elämä. En myöskään vertaisi sisaruksia omiin lapsiin. Aivan eri asia. Tsemppiä tulevaan! :)
Milloin tapaat ystäviäsi, siivoat, urheilet? Riittääkö energiaa näihin? Jos ei niin silloin joko a) sinulla on aivan liian raskas työ, sillä kyllä elämään pitää mahtua muutakin! tai b) sinulla on surkea yleiskunto tai jotakin terveysongelmaa, joka vaikuttaa jaksamiseesi. Ei työpäivän jälkeen kuulu olla ihan loppu, siinähän jää elämä elämättä, jos työpäivän jälkeen ei jaksa yhtään mitään.
Olen 25v lähihoitaja ja minulla on kaksi lasta. Ajattelin siirtyä 80% työaikaan koska työ imee kaikki mehut enkä jaksa hoitaa kotiani tai itseäni. Tai sitten siirryn ma-pe päivätyöhön jolloin mies on apuna illat ja viikonloput. Hoitotyö on rankkaa ainakin meillä, 24t askelta tulee parhaimmillaan päivässä käveltyä, ei siinä meinaa kunto riittää enää siivoamiseen. Mutta lapset hoidan rakkaudella ja vaikka kotona olisi sotkuista niin se ei mene meidän leikkiajan edelle. Täytyy vaan oppia sietämään sitä että jos on rankka duuni niin kaikkea ei vaan jaksa, mutta lasten kanssa olemisesta en pihistä.
Kyllä mä koen työni edelleen merkittäväksi osaksi elämää. Ja nyt kun on lapsia, työ nimenomaan on tärkeää - milläs sitä muuten perheen elättää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tykkään arjesta, ei se ole mitään pakkopullaa. Tottakai joskus kiristää mutta pääsääntöisesti ei. Viihdyn työssäni ja teen 30 tuntista viikoa, joten hieman keveämpää. Lasten kanssa viihdyn kotona ja viikonloppuisin on ihana tehdä perheen kanssa juttuja. Saattaa ehkä yllättää mutta ei se lasten kanssa oleminen ole pelkkää hoitamista, se on kasvattamista, yhdessäoloa ja sitä oikeasti haluaakin tehdä, ainakin minä :) Ja kotityöt tehdään yhdessä, kenenkään harteille ei sälytetä liikaa vastuuta.
[quote author="Vierailija" time="06.05.2015 klo 22:43"]Milloin tapaat ystäviäsi, siivoat, urheilet? Riittääkö energiaa näihin?[/quote]
Ei sitä oikein riitä, kun vuorotyön vuoksi on aina väsynyt. Lomilla on sitten ihan eri fiilis, kun saa nukuttua. Siedän väsymystä aivan hirveän huonosti, mieskin aina ensimmäiseksi sanoo, että menehän nukkumaan, kun olen kärttyinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyvin oon jaksanut, yh ollut muutaman vuoden ja lapseni 18 vee ja lapsella erittäin hyvät suhteet isäänsä.
Joo, työ vie mehut, ei lapset. Kyllä sitä joutuisi siivoamaan ja pyykkäämään ilman lapsiakin, ja ruokaa tekemään miehelle. Tottakai helpointa olisi olla ihan sinkku, ja ilman lemmikkejä, mutta olishan se ihan helvetin tylsää, minkä takia sitä töissä raataisi kun ei olisi ketään jonka eteen sitä tekisi.
Pääasia että ei sorru tekemään lapsia liian pienellä ikäerolla. Tekee yhden ensin, ja sitten jos menee hyvin, ja esikoinen on tarpeksi iso (4-6v.) voi miettiä josko tekisi toisenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapsia kolme, ja ihmettelen ihan samaa :). Ennen lapsia tulin töistä kotiin, söin ja menin päiväunille. Nykyään tulen töistä kotiin (päiväkodin kautta) ja alan heti laittaa ruokaa. Sitten pyykkikone päälle, ruokailu, siivous, lasten iltatoimet. Klo 21 voin puuhata hetken mitä huvittaa. Jotenkin sitä vaan jaksaa, eikä itseasiassa edes tunnu yliraskaalta. Lapsiperhevuodet kyllä näkyvät naamassa - rapistuminen on väistämätöntä. Ehkä kyse on oikeasti asenteesta. Kun ei ole mahdollista olla töiden jälkeen umpiväsynyt, sitä ei olekaan. Ehkä kokemus on tuonut töiden tekemiseen jotain sellaista, että saan ne tehtyä vähemmällä panostuksella. Joskus myös heitän sohvalle, sanon lapsille, että nyt kainaloon, äitiä väsyttää ja lämmitän sapuskaksi pakastepitsaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllähän vanhemmuuden vaatimukset ovat kasvaneet hurjasti. Ennen lapsia kuoli paljon tapaturmaisesti, eikä heidän kanssaan alati leikitty tai kaikkiin heidän tarpeisiinsa vastattu. Lapsia myös oli usein paljon, eikä heidän nahisteluunsa puututtu. Ja jos puututtiin, niin se saatettiin tehdä fyysistä väkivaltaa käyttäen, jolloin tulos oli nopea. Pelko oli yleinen kasvatusmenetelmä.
Yksi osa nykyvanhemmuuden haasteita liittyy juuri kasvaneisiin vaatimuksiin. Homma on aika erilaista kuin vaikka 60-luvulla.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 10:45"]
Kyllä se aluksi onkin raskasta, varsinkin jos on useampi pieni yhtä aikaa. Ensimmäiset vuodet ovat pelkkää uupumusta ainakin jos se lepo ja rentoutuminen on ollut sitä, että katsoo rauhassa televisiota, lukee tai on muuten rauhassa itsekseen. Jos on sellainen, että rentoutuu siivoamalla, ruokaa laittamalla, tekemällä puutarhatöitä ja olemalla ihmisten kanssa niin sitten lapset eivät ole niin raskas taakka, koska menevät enemmän siinä yleisessä hulinassa. Sitten kun lapset ovat isoja, onkin jo tottunut siihen väsymykseen ja lapsista on vähemmän vaivaa. Sitten on rauhallisen vanhuuden aika. Omalla kohdalla olen ajatellut että tällainen elämänkaari on paremi kuin lapsettomuus. Täydellisiä vaihtoehtoja ei ole.
[/quote]
Tämä viesti on ainakin rehellinen, siitä pisteet. Mutta itse en kyllä tajua, mikä tekee tällaisesta elinkaareesta paremman kuin sellaisesta, jossa arjessa riittää aikaa ja energiaa tehdä kaikkea, mitä haluaa. Eivät ne lapset nyt niin ihmeellinen asia ole, että niiden vuoksi kannattaisi kannatella koko aikuisikänsä raskasta taakkaa. Elämä on lyhyt, ja siitä on tarkoitus nauttia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hei, ap! Älä nyt erehdy ajattelemaan, että kyllä sen lapsen jaksaa hoitaa, kun kaikki muutkin jaksavat. Tämä ei pidä paikkaansa. Kaikki eivät jaksa hoitaa lapsiaan ainakaan niin, että oma vointi olisi hyvä. Sadat vanhemmat uupuvat joka vuosi niin, että perhe ei enää selviä. Ihmisillä on erilaiset resurssit ja lahjakkuudet. Vanhemmuus on sellainen juttu, joka on yhdelle iloinen ja energiaa antava asia ja toiselle energian ja koko oman persoonaan tyhjiin imevä loinen. Älä usko äitimyyttiin: äitiys ei ole kaikkia varten.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:37"]Elämä on lyhyt, ja siitä on tarkoitus nauttia.[/quote]
Ongelma liittyy siihen, että maksimoimalla nautinnot ei välttämättä maksimoi onneaan. Monimiljonäärijulkkikset, jotka saavat seurakseen kenet tahansa ja joilla on mahdollisuus tehdä mitä tahansa, tekevät itsemurhia tai sortuvat alkoholiin tai huumeisiin.
Yhtä lailla menestyneet yksityisyrittäjät jatkavat yrityksen pyörittämistä kaikkine hankaluuksineen ja stresseineen, vaikka yrityksen myymällä voisi viettää loppuelämän palmun varjossa loikoillen.
Tämäkin kertoo siitä, että vaikka mahdollisuuksia olisi ja elämästä pystyisi tekemään helppoa, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämästä tulisi onnellista. Tämän vuoksi ihmiset lapsiakin tekevät. Vaikka lapset vievät todella paljon mahdollisuuksia ja ovat suunnattoman rasittavia, niin silti monet kokevat, että lapsia tekemällä kokonaisuus jää voiton puolelle.
Vauvaa hoidetaan, isomman lapsen kanssa eletään arkea.
ÄITIYS EI OLE AINOA ELÄMÄNTEHTÄVÄ NAISELLE!
Lasta ei ole pakko haluta. On ihan ok jäädä lapsettomaksi naiseksi jos niin haluaa.
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:41"]
[quote author="Vierailija" time="07.05.2015 klo 12:37"]Elämä on lyhyt, ja siitä on tarkoitus nauttia.[/quote]
Ongelma liittyy siihen, että maksimoimalla nautinnot ei välttämättä maksimoi onneaan. Monimiljonäärijulkkikset, jotka saavat seurakseen kenet tahansa ja joilla on mahdollisuus tehdä mitä tahansa, tekevät itsemurhia tai sortuvat alkoholiin tai huumeisiin.
Yhtä lailla menestyneet yksityisyrittäjät jatkavat yrityksen pyörittämistä kaikkine hankaluuksineen ja stresseineen, vaikka yrityksen myymällä voisi viettää loppuelämän palmun varjossa loikoillen.
Tämäkin kertoo siitä, että vaikka mahdollisuuksia olisi ja elämästä pystyisi tekemään helppoa, niin se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että elämästä tulisi onnellista. Tämän vuoksi ihmiset lapsiakin tekevät. Vaikka lapset vievät todella paljon mahdollisuuksia ja ovat suunnattoman rasittavia, niin silti monet kokevat, että lapsia tekemällä kokonaisuus jää voiton puolelle.
[/quote]
Vedit nyt vähäsen mutkia suoriksi. Kommentoimasi kirjoittajahan ei sanonut että nautittava elämä tarkoittaisi mahdollisimman helppoa elämää, vaan että elämästään kannattaa tehdä sellainen että voi "tehdä kaikkea, mitä haluaa". Selkeästi ap on ihminen joka ei haluaisi hoitaa lapsen mukanaan tuomia rutiineja, joten silloin sellainen elämä ei todennäköisesti olisi kovin nautittavaakaan. Yrittäjä voi nauttia yrittämisestä ja huippu-urheilja urheilusta, joten silloinhan hän nimenomaan elää omanlaistaan elämää. Elämä muuttaa huonoksi silloin, jos elää elämää josta ei nauti ja jota ei koe omakseen. Oli se sitten itselle liian rutiinien täyttämää tai liian helppoa, mehän nautitaan kukin erilaisista asioista.
"Nautinnot" voivat muutes tarkoittaa juurikin vaikka sitä rauhassa lukemista. On kapeakatseista nähdä nautinnot vain vaikka päihteiden käyttämisenä ja rillutteluna, tai muuna vastaavana tuhoavana toimintana.
AP: Millä tavalla ajattelet, että elämäsi muuttuisi paremmaksi lapsen myötä?
Se on kuule vaan jaksettava. Lapsen tarpeet tulee ensin. Itse kyllä nautin lapsiemme kanssa päivittäisistä toimista ja tehdään perheen kesken paljon mm. retkeillään. Välillä silti mietin, kumpa olisi enemmän aikaa itselleni tai liitollemme.