Lue keskustelun säännöt.
Synnytys ilman kipulääkkeitä
Oletko synnyttänyt ilman kipulääkkeitä? Miten sujui? Miksi? Suosittelisitko ensikertalaista synnyttämään luomuna?
Olen 20v nainen, la on 14.9. Ja synnytys on ensimmäinen, tässä mietin kivunlievitystä tai lähinnä sen poisjättämistä.
Kommentit (334)
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla se synnytys on mennyt hyvin: eikö teillä olisi enemmän varaa ymmärtää meitä traumoja saaneita kuin toisin päin? myönnän katkeruuteni.K yllä se helposti vetää katkeraksi, kun toiset pääsee vähällä siinä, missä itse päätyy tuntikausien hirvittävien tuskien jälkeen leikkaukseen. Vaikkei se muiden vika ole, enkä sitä tuskaa toisaalta muille haluaisikaan. Mutta ei tarvi puhua kivun tai mielen hallinnasta, kun niillä ei oo tän asian kanssa mitään tekemistä. Puhumattakaan paremmasta äitiydestä.
Onneksi oli kipulääkkeet. Saisivat vaan tehota paremmin.
Mutta eihän tuo enää ole kivusta kiinni, vaan sulla on mennyt koko synnytys vähän penkin alle. Leikkaukseen joutuminen on iso asia, joka ei ratkea kivunhallinnalla. Kannattaa oikeasti jutella ammattilaiselle, niin pääsette koko perhe sun synnytyksen miettimisestä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla se synnytys on mennyt hyvin: eikö teillä olisi enemmän varaa ymmärtää meitä traumoja saaneita kuin toisin päin? myönnän katkeruuteni.K yllä se helposti vetää katkeraksi, kun toiset pääsee vähällä siinä, missä itse päätyy tuntikausien hirvittävien tuskien jälkeen leikkaukseen. Vaikkei se muiden vika ole, enkä sitä tuskaa toisaalta muille haluaisikaan. Mutta ei tarvi puhua kivun tai mielen hallinnasta, kun niillä ei oo tän asian kanssa mitään tekemistä. Puhumattakaan paremmasta äitiydestä.
Onneksi oli kipulääkkeet. Saisivat vaan tehota paremmin.
Minä olen tällainen, jolla on ollut helpot ja nopeat synnytykset, ja joista toivuin nopeasti. En osallistu synnytyskeskusteluihin, ellei minulta erikseen kysytä että miten meni. En tietenkään ala valehdella tai värittää tapahtumia, mutta en myöskään hiero kenenkään naamalle että lälläslää, helppoa oli kuin heinänteko. Mutta sitä toivoisi, ettei kukaan ala minulle enää viidettä kertaa purkamaan pahaa oloaan ja pettymystään, kuten minulle on käynyt ihan livekeskusteluissa. "Hyvähän se sun on sanoa" ei auta sitä sanojaa eikä se auta minua tuntemaan empatiaa yhtään enempää.
Nämähän nimenomaan on asioita, joita ei loppujen lopuksi voi valita. Sitä voi toivoa, että voisinpa synnyttää niin tai näin, ja sitä voi päättää yrittää selvitä ilman lääkkeitä. Se ei silti tee naisesta huonompaa, syntyi se lapsi miten tahansa, eikä se vaikuta äitiyteen, oliko synnytys "luomu" vai ei - ellei itse anna sen vaikuttaa. Sinun synnytys päätyi sektioon ja se on rankka juttu, mutta ei se sinun syysi ole. Eikä kenenkään muunkaan tuntemattoman äidin.
Minulla taas on eri tavalla rankka äitiys, sillä minulla ei ole tukiverkkoja yhtään, ja olen kaiken lisäksi äitini hylkäämä. Olen jopa katkera joskus, mutta en silti saa kiinni siitä ajatuksesta että muut äidit olisivat hyvien äitisuhteidensa ja tietynlaisen tukiverkkojen tuoman helppouden kanssa jotenkin parempia kuin minä, tai huonompia kuin minä (koska minä sentään pärjään ihan yksin ilman apua). En myöskään ajattele, että he eivät tietäisi jotain erityisen tärkeää jota vain minä tiedän, enkä ajattele että kenenkään pitäisi sen enempää osoittaa empatiaa minua kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.
No siis itse olisin mieluummin toki ollut tuntematta kipua, mutta pelkäsin repeytymistä ja imukuppeja yms älyttömästi... Epiduraali voi noiden riskiä lisätä ilmeisesti, kun joudutaan enemmän puuttumaan synnytyksen kulkuun. Ilman epiduraalia sain myös ponnistaa jakkaralla ja olla pystyasennossa koko ajan muutenkin. En tiedä sitten oliko tämä syynä, mutta vältyin pahoilta vaurioilta ja selvisin parilla tilillä alapäässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.
Kyllä lääkkeettömästä synytyksestä toipuu nopeammin.
Ja onhan lääkkeet aina ylimääräistä turhaa, vauvalle ja äidille. Maksavat ne myös yhteiskunnalle ja vievät hoitajien aikaa. Joten se kysymys kuuluu kyllä niin päin, että MIKSI lääkkeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla oli helppo ja nopea synnytys ensisynnytykseksi. Tiedän, että olen onnekas, kun kaikki meni niin hyvin ja etenkin nopeasti.
Synnytin ilokaasun voimalla (tiedän, ei lääkkeetön synnytys). Synnytys oli nopea, joten kivut kesti. Juuri tämä nopeus teki synnytyksen helpoksi. Koen, että kipu oli kuitenkin niin kovaa, että jos olisi avautumista joutunut odottamaan vielä yhtään enempää olisin tarvinnut puudutteen.
Palautuminen lähti nopeammin käyntiin kuin olisin ikinä voinut kuvitella. Onko kyse lääkkeettömyydestä, tuurista, geeneistä, en tiedä. Istuin, kävelin, kävin vessassa normaalisti heti synnytyksen jälkeen. Sain kaksi tikkiä, joista en ollut kipeä.
Sanon tämän rehellisesti, jos sitä kysytään. En oma-aloitteisesti lähde hehkuttamaan sitä. Haluan myös kertoa tämän siksi, että kaikille ei synnytyksessä käy hassussa. Ei kannata pelätä etukäteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.
Kyllä lääkkeettömästä synytyksestä toipuu nopeammin.
Ja onhan lääkkeet aina ylimääräistä turhaa, vauvalle ja äidille. Maksavat ne myös yhteiskunnalle ja vievät hoitajien aikaa. Joten se kysymys kuuluu kyllä niin päin, että MIKSI lääkkeitä.
Höpsis. Mulle tehtiin ekan lapsen kohdalla sektio koska oli tulossa jalat edellä. Toivuin leikkauksesta todella nopeeta, suorastaan ihmeellisen nopeaa. Toista menin synnyttämään luomuna, mutta kivut oli sitä luokkaa että voimat hupeni, toisekseen paikat ei auenneet millään. Siispä puudutus. Mutta siitä tulikin hätäsektio lopulta ja paranin taas älynopeeta.
Joten hölynpölyä että lääkkeettömästä synnytyksestä toipuu nopeemmin. On niin lapsellista kilpailla kuka synnyttää parhaiten.
Tää ketju on aloitettu jo muutama vuosi sitten, vastasimpa ny kuitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.
Kyllä lääkkeettömästä synytyksestä toipuu nopeammin.
Ja onhan lääkkeet aina ylimääräistä turhaa, vauvalle ja äidille. Maksavat ne myös yhteiskunnalle ja vievät hoitajien aikaa. Joten se kysymys kuuluu kyllä niin päin, että MIKSI lääkkeitä.
Höpsis. Mulle tehtiin ekan lapsen kohdalla sektio koska oli tulossa jalat edellä. Toivuin leikkauksesta todella nopeeta, suorastaan ihmeellisen nopeaa. Toista menin synnyttämään luomuna, mutta kivut oli sitä luokkaa että voimat hupeni, toisekseen paikat ei auenneet millään. Siispä puudutus. Mutta siitä tulikin hätäsektio lopulta ja paranin taas älynopeeta.
Joten hölynpölyä että lääkkeettömästä synnytyksestä toipuu nopeemmin. On niin lapsellista kilpailla kuka synnyttää parhaiten.
Tää ketju on aloitettu jo muutama vuosi sitten, vastasimpa ny kuitenkin.
Kuka niin tekee? Voisiko olla mahdollista, että eräät kokevat sen kilpailuna, vaikka tosi asiassa muutkin vain jakavat kokemuksiaan.
Se, että joku on tieteellinen fakta, ei tee vielä mistään kilpailua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.
Kyllä lääkkeettömästä synytyksestä toipuu nopeammin.
Ja onhan lääkkeet aina ylimääräistä turhaa, vauvalle ja äidille. Maksavat ne myös yhteiskunnalle ja vievät hoitajien aikaa. Joten se kysymys kuuluu kyllä niin päin, että MIKSI lääkkeitä.
Höpsis. Mulle tehtiin ekan lapsen kohdalla sektio koska oli tulossa jalat edellä. Toivuin leikkauksesta todella nopeeta, suorastaan ihmeellisen nopeaa. Toista menin synnyttämään luomuna, mutta kivut oli sitä luokkaa että voimat hupeni, toisekseen paikat ei auenneet millään. Siispä puudutus. Mutta siitä tulikin hätäsektio lopulta ja paranin taas älynopeeta.
Joten hölynpölyä että lääkkeettömästä synnytyksestä toipuu nopeemmin. On niin lapsellista kilpailla kuka synnyttää parhaiten.
Tää ketju on aloitettu jo muutama vuosi sitten, vastasimpa ny kuitenkin.
Puhut nyt omasta yksilöllisestä parantumisestasi. Mutta mikä on sinulle älyttömän nopeaa? Kävelitkö synnytyssalista? Et varmaankaan. Pääsitkö pois sairaalasta kotiin 6-12h kuluttua synnytyksestä? Et varmaankaan.
Nämä molemmat, eli se että jaksaa omin jaloin kävellä, ja pääsee kotiin nopeasti, eli polikliininen synnytys (uudelleensynnyttäjillä mahdollinen) ovat olla mahdollisia lääkkettömässä synnytyksessä.
Itse en halunnut epiduraalia, koska en halunnut mahdollisuutta järkyttävään päänsärkyyn jos epiduraalissa möjlitään ja tehdään reikä selkäydinkanavaan joka oaijatan onalla veripaikalla. Siskoni sai tämän ja lapsen hoito ensimmäisenä päivänä oli vaikeaa kun jaloilla ollessaan oli järkky päänsärky ennenkuin reikä paikattiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.
Kyllä lääkkeettömästä synytyksestä toipuu nopeammin.
Ja onhan lääkkeet aina ylimääräistä turhaa, vauvalle ja äidille. Maksavat ne myös yhteiskunnalle ja vievät hoitajien aikaa. Joten se kysymys kuuluu kyllä niin päin, että MIKSI lääkkeitä.
Höpsis. Mulle tehtiin ekan lapsen kohdalla sektio koska oli tulossa jalat edellä. Toivuin leikkauksesta todella nopeeta, suorastaan ihmeellisen nopeaa. Toista menin synnyttämään luomuna, mutta kivut oli sitä luokkaa että voimat hupeni, toisekseen paikat ei auenneet millään. Siispä puudutus. Mutta siitä tulikin hätäsektio lopulta ja paranin taas älynopeeta.
Joten hölynpölyä että lääkkeettömästä synnytyksestä toipuu nopeemmin. On niin lapsellista kilpailla kuka synnyttää parhaiten.
Tää ketju on aloitettu jo muutama vuosi sitten, vastasimpa ny kuitenkin.
Puhut nyt omasta yksilöllisestä parantumisestasi. Mutta mikä on sinulle älyttömän nopeaa? Kävelitkö synnytyssalista? Et varmaankaan. Pääsitkö pois sairaalasta kotiin 6-12h kuluttua synnytyksestä? Et varmaankaan.
Nämä molemmat, eli se että jaksaa omin jaloin kävellä, ja pääsee kotiin nopeasti, eli polikliininen synnytys (uudelleensynnyttäjillä mahdollinen) ovat olla mahdollisia lääkkettömässä synnytyksessä.
Itse en halunnut epiduraalia, koska en halunnut mahdollisuutta järkyttävään päänsärkyyn jos epiduraalissa möjlitään ja tehdään reikä selkäydinkanavaan joka oaijatan onalla veripaikalla. Siskoni sai tämän ja lapsen hoito ensimmäisenä päivänä oli vaikeaa kun jaloilla ollessaan oli järkky päänsärky ennenkuin reikä paikattiin.Siis möhlitään epiduraalissa ja paikataan omalla veripaikalla. Sori kirjoitusvirheet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen näitä jotka periaatteesta haluaa lääkkeettömän synnytyksen. MIKSI?! se ei ole sen hienompi tai mestarillisempi koitos oli sulla sitten kaikki maailman lääkkeet tai ei yhtään mitään. Ihan turhaa kokea niin suurta kipua, vaan koska haluaa"osoittaa" jotain.
Kyllä lääkkeettömästä synytyksestä toipuu nopeammin.
Ja onhan lääkkeet aina ylimääräistä turhaa, vauvalle ja äidille. Maksavat ne myös yhteiskunnalle ja vievät hoitajien aikaa. Joten se kysymys kuuluu kyllä niin päin, että MIKSI lääkkeitä.
Höpsis. Mulle tehtiin ekan lapsen kohdalla sektio koska oli tulossa jalat edellä. Toivuin leikkauksesta todella nopeeta, suorastaan ihmeellisen nopeaa. Toista menin synnyttämään luomuna, mutta kivut oli sitä luokkaa että voimat hupeni, toisekseen paikat ei auenneet millään. Siispä puudutus. Mutta siitä tulikin hätäsektio lopulta ja paranin taas älynopeeta.
Joten hölynpölyä että lääkkeettömästä synnytyksestä toipuu nopeemmin. On niin lapsellista kilpailla kuka synnyttää parhaiten.
Tää ketju on aloitettu jo muutama vuosi sitten, vastasimpa ny kuitenkin.
Puhut nyt omasta yksilöllisestä parantumisestasi. Mutta mikä on sinulle älyttömän nopeaa? Kävelitkö synnytyssalista? Et varmaankaan. Pääsitkö pois sairaalasta kotiin 6-12h kuluttua synnytyksestä? Et varmaankaan.
Nämä molemmat, eli se että jaksaa omin jaloin kävellä, ja pääsee kotiin nopeasti, eli polikliininen synnytys (uudelleensynnyttäjillä mahdollinen) ovat olla mahdollisia lääkkettömässä synnytyksessä.
Itse en halunnut epiduraalia, koska en halunnut mahdollisuutta järkyttävään päänsärkyyn jos epiduraalissa möjlitään ja tehdään reikä selkäydinkanavaan joka oaijatan onalla veripaikalla. Siskoni sai tämän ja lapsen hoito ensimmäisenä päivänä oli vaikeaa kun jaloilla ollessaan oli järkky päänsärky ennenkuin reikä paikattiin.No en tietenkään kävellyt leikkaussalista omin jaloin, eikö se oo ihan selvää. Eikä sektion jälkeen pääse kotia muutaman tunnin sisällä. Siihen aikaan kun mä nuo muksut sain niin sairaalassa pidettiin turhan kauan, tosin mä pääsin kotiin poikkeuksellisesti normaalia aikasemmin. Haavat parani vikkelään ja muutenkin olin tosi hyvässä kunnossa. Ja ei ollu mun omaa ansiotani, hyvää tuuria vaan kun kaikki meni hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Synnytin ilman MITAAN kivunlievitysta, mutta se ei ollut minun valintani. Kamala ja erittain traumaattinen kokemus josta henkinen toipuminen kesti todella kauan. Lapsiluku jai yhteen.
Hei! Synnytin toisen lapseni ilman kivun lievitystä, koska synnytys eteni niin vauhdilla, ettei sairaalaan päästyä sitä ehditty antamaan, pari henkäisyä ehkä ilokaasua saatoin ottaa. Oli hieno huomata, miten oma kroppa alkoi toimia ja jäi hyvä muisto. Hieronta oli minulla kivun lievitys ambulanssissa supistusten aikana.
Muissa olen käyttänyt hierontaa, vettä, musiikkia, ilokaasua ja spinaalia.
Luota kroppaasi ja henkilökuntaan. Onnea!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ai 20v. on nainen?
Tottakai on, ainakin pitäisi olla. Nykyään lapsuutta pitkitetään ja täysi-ikäisiä paapotaan 30v asti.
Vierailija kirjoitti:
Te, joilla se synnytys on mennyt hyvin: eikö teillä olisi enemmän varaa ymmärtää meitä traumoja saaneita kuin toisin päin? myönnän katkeruuteni.K yllä se helposti vetää katkeraksi, kun toiset pääsee vähällä siinä, missä itse päätyy tuntikausien hirvittävien tuskien jälkeen leikkaukseen. Vaikkei se muiden vika ole, enkä sitä tuskaa toisaalta muille haluaisikaan. Mutta ei tarvi puhua kivun tai mielen hallinnasta, kun niillä ei oo tän asian kanssa mitään tekemistä. Puhumattakaan paremmasta äitiydestä.
Onneksi oli kipulääkkeet. Saisivat vaan tehota paremmin.
Usko tai älä, mutta omista synnytyksistä ei ole uskaltanut edes puhua, kun ne oli helppoja. Erehdyin esikoisen aikaan jossain perhekahvilassa osallistumaan synnytyskeskusteluun. Pölijä menin sanomaan, että oma synnytys oli helppo 8 tuntia ja en tarvinnut puudutuksia. Mikä säksätys ja ärinä. Kun nämä keskustelut on kilpailua, kuka repsi pahiten ja ketä kohdeltiin huonoiten.
No lapsia tuli lisää ja opin senkin, että ei kannattanut sanoa, että tykkään olla lasten kanssa ja en koe tätä raskaaksi. Teiniaikana pidin suuni kiinni, ettei vain kukaan saa tietää, että meillä teiniajat oli suht helppoja ja nuoret ei ryypänneet, eikä rellestäneet, eikä paiskoneet ovia.
Kell onni on, se onnen kätkekööt tai muuten haukutaan marttyyrimammaksi tai vaikka miksi suorittajaksi ja vaikka miksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ihmetellyt sitä, että ihmiset treenaavat maratonille vuoden, mittaavat yöunensa ja vetävät proteiinipirtelöitä, mutta menevät synnyttämään lainkaan valmistautumatta ja ottavat suoraan kaikki lääkkeet? On ilman muuta hyvä pohtia kivunlievitystä etukäteen ja opetella rentoutumaan ym. Ei se hukkaan mene, vaikka joutuisikin ottamaan lääkitystä. Miksi suoraan puudutusten pumppaaminen on se hyväksyttävä vaihtoehto ja synnytykseen valmistautuminen "hippihommaa" ja "ylemmyyttä"?
Siksi lääkkeet koska naisen ei tarvitse kårsiä synnytyksesdä yhtään kipua. Lääketiede on keksinyt vaikka mihin avun mutta synnytyksessä sitå apua jostain syystä pantataan ja osa naisista on niin tyhmiä että ajattelevat olevansa jotenkin parempia ja oikeampia naisia kun synnyttävät ilman kivunlievitystå ja luulevat että joku arvostaa heitä sen vuoksi tai ettå toiset naiset on siitå kateellisia. Sellainen nainen on yksinkertaisesti äärettömän tyhmä ja tukee puheillaan ja toimillaan sitä että naisten pitää vaan keståä kivut niinkuin aina ennenkin. Kaikki muu kehittyy mutta ei synnytys. Jopa sukupuoli pystytään muuttamaan mutta ei auttamaan naista synnytyksessä. Kaikkeen muuhun luotuun on puututtu rajusti mutta ei tähän.
Niin no, minusta juuri tämmöiset kommentit ylläpitävät sitä ajattelua, että siinä olisi jotain kadehdittavaa. En muuten millään ymmärrä miksi joku jaksaa ärsyyntyä siitä, että jotkut synnyttävät ilman _lääkkeellistä_ kivunlievitystä. Pärjäsin itselleni riittävällä tavalla lääkkeettömin kivunlievityskeinoin, mutta ilmeisesti olisi pitänyt ottaa epiduraali ihan vaan ettei niille tule paha mieli jotka eivät pärjänneet? Pitäiskö mun nyt sitten vaatia ettei kukaan juokse maratonia kun itse en jaksa ees viiden kilometrin lenkkiä? Ihan älytöntä hommaahan se juokseminenkin on kun on auto keksitty, ravaavat ihan vaan ollakseen parempia ihmisiä kuin ne jotka ei juokse. Eiks niin?
Onko luetun ymmärtäminen vaikeaa vai eikö oma itseä parempana pitävä mieli anna asian mennä tajuntaan asti?
Kukaan ei ole kateellinen ilman kivunlievitystå synnyttävälle naiselle.
Kätilö ja lääkäri ovat huvittuneita ettå taas saatiin kuin saatiinkin yksi kärsimään kunnolla.Ainoat asiat mitå siitä tulee mieleen muille naisille on sääli että tuokaan nainen ei saanut kivunlievitystä ja se ei ole oikein. Kun kuulee ettå nainen ei halunnur kivunlievitystä ainoa asia joka tulee mieleen on että voiko joku olla noin tyhmä.
Säälin nitä lapsia joilla on äiti joka synnytyksestå lähtien uskoo omaan paremmuuteensa äitinå muihin verrattuna.
Eli se epiduraali olisi pitänyt ehtiä ottaa ihan vain sen takia, että kätilöllä ja lääkärillä olisi ollut parempi mieli ja kukaan muu äiti ei luule paremmaksi.
Onneksi ei enää tule lapsia. Hoppuhan siinä tulisi, kun synnytys kesti alle tunnin ponnistuksineen. Siinä olisi aika säpsäkkää saanut lääkärikin mennä, että olisi epiduraalin ehtinyt jossain välissä tuikata :D
Kaikki kolme lasta synnytetty ilman lääkkeitä. Kolmannen "selkäpolttoihin" laitettiin alaselkään aquarakkulat jotka helpottivat heti. Aquarakkulat ovat luonnonmukainen akupisteisiin perustuva kivunlievityskeino.
Silloin kun omani tein, niin silloin ei ollut vielä epiduraalit yleisiä, niitä sai vain jos joku erityissyy eikä pienemmissä sairaaloissa ollut välttämättä anestesialääkäriä saatavilla heti. Ensimmäisen ja kolmannen synnytin kyllä yliopistosairaalassa vaan ei niissäkään tuputettu kipulääkkeitä tai puudutusta.
Selvisin hyvin hyvin ensimmäisestäkin vaikka oli tosi vaikea synnytys ja repeilin tosi pahasti. leikkurissa paikkailtiin, siihen sain kyllä sitten spinaalin.
Itselläni oli tarkoitus selvitä ilman puuduttavia kivunlievityksiä, mutta pyrin kuitenkin olemaan avoimin mielin ja katsomaan mitä tuleman pitää. Syy miksi en halunnut puudutteita oli nimenomaan se, että ponnistaessa pystyisin tuntemaan missä se lapsi menee jne. Kuitenkin kävi niin, että kipeät supistukset alkoivat monta vuorokautta ennen synnytystä, joiden takia en myöskään nukkunut. Klaarasin n. 6cm auki suihkulla, ammeella ja tenssillä, mutta sitten totesin että pakko yrittää saada nukutta edes vähän, voimat oli niin loppu ja mitä väsyneempi olin sitä hankalampaa oli keskittyä ottamaan vastaan supistuksia. Loppuun asti avautuminen kesti kuitennin vielä monta tuntia ja ehdin saamaan 3 epiduraalia. Onneksi kuitenkin ponnistusvaihe alkoi silloin kun viimeisen vaikutus alkoi hälvetä, joten tunsin niinkuin toivoinkin lapsen liikkeet, ponnistamisen tarpeen, kudoksen venymisen jne. Eli ei kannata olla täysin ehdoton. Lisäksi suosittelen harjoittelemaan hengitystekniikoita, synnytyslaulua ja meditointia sillä itsellä ne auttoi paljon supistusten vastaanottamisessa eikä kipu missään vaiheessa päässyt tuntumaan ylitsepääsemättömältä.
Ensimmäisessä pudendaalipuudute, mistä en kokenut apua, toisessa luomuna. Hengitykseen keskittyminen oli pääosassa. Rento synnytys verkkokurssista oli huima apu, samoin läsnä olevasta puolisosta, joka helli ja muistutti juomaan ja käymään pissalla. Kivunlievityksenä suihku (kylmä ja lämmin vesi vuorotellen), amme, tens-laite, guasha kampa kämmentä vasten painettuna, alaselän painelu ja synnytyskuplassa pysyttely. Vauvaa ajattelin koko synnytyksen, paras voima. <3
Preglife sovelluksen rentoutusharjoituksista koin hyötyväni myös. Leuka rennoksi, suora yhteys lantioon.
Te, joilla se synnytys on mennyt hyvin: eikö teillä olisi enemmän varaa ymmärtää meitä traumoja saaneita kuin toisin päin? myönnän katkeruuteni.K yllä se helposti vetää katkeraksi, kun toiset pääsee vähällä siinä, missä itse päätyy tuntikausien hirvittävien tuskien jälkeen leikkaukseen. Vaikkei se muiden vika ole, enkä sitä tuskaa toisaalta muille haluaisikaan. Mutta ei tarvi puhua kivun tai mielen hallinnasta, kun niillä ei oo tän asian kanssa mitään tekemistä. Puhumattakaan paremmasta äitiydestä.
Onneksi oli kipulääkkeet. Saisivat vaan tehota paremmin.