Synnytys ilman kipulääkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi, että nämä usein kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä vaikka heidän kroppansa vain reagoi synnytykseen eritavalla kuin jokun toisen. Kiitos, että osoitit olettamukseni jälleen todeksi. Tässä vastauksessa oikein korostat, kuinka urheilullinen ja hyväkuntoinen olet ja siksi synnytyksesi olet kestänyt. Samalla oletat, että minä henkistä ja fyysistä löysyyttäni en ole pientä pipiä sietänyt. Olen itsekin urheillut koko ikäni ja harrastan lajia, jossa pitää sietää kipua ja treenata epämukavuusalueella (toki näinhän se on kaikissa lajeissa, jos haluaa kehittyä). Silti kehoni meni ihan shokkiin siitä jatkuvasta supistuksesta / krampista. Olihan se nöyräksi vetävä kokemus.

Jospa se ei olekaan kropan vaan mielen treenaamisesta kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, että ihmiset treenaavat maratonille vuoden, mittaavat yöunensa ja vetävät proteiinipirtelöitä, mutta menevät synnyttämään lainkaan valmistautumatta ja ottavat suoraan kaikki lääkkeet? On ilman muuta hyvä pohtia kivunlievitystä etukäteen ja opetella rentoutumaan ym. Ei se hukkaan mene, vaikka joutuisikin ottamaan lääkitystä. Miksi suoraan puudutusten pumppaaminen on se hyväksyttävä vaihtoehto  ja synnytykseen valmistautuminen "hippihommaa" ja "ylemmyyttä"?

Siksi lääkkeet koska naisen ei tarvitse kårsiä synnytyksesdä yhtään kipua. Lääketiede on keksinyt vaikka mihin avun mutta synnytyksessä sitå apua jostain syystä pantataan ja osa naisista on niin tyhmiä että ajattelevat olevansa jotenkin parempia ja oikeampia naisia kun synnyttävät ilman kivunlievitystå ja luulevat että joku arvostaa heitä sen vuoksi tai ettå toiset naiset on siitå kateellisia. Sellainen nainen on yksinkertaisesti äärettömän tyhmä ja tukee puheillaan ja toimillaan sitä että naisten pitää vaan keståä kivut niinkuin aina ennenkin. Kaikki muu kehittyy mutta ei synnytys. Jopa sukupuoli pystytään muuttamaan mutta ei auttamaan naista synnytyksessä. Kaikkeen muuhun luotuun on puututtu rajusti mutta ei tähän.

Vierailija kirjoitti:

Siksi lääkkeet koska naisen ei tarvitse kårsiä synnytyksesdä yhtään kipua. Lääketiede on keksinyt vaikka mihin avun mutta synnytyksessä sitå apua jostain syystä pantataan ja osa naisista on niin tyhmiä että ajattelevat olevansa jotenkin parempia ja oikeampia naisia kun synnyttävät ilman kivunlievitystå ja luulevat että joku arvostaa heitä sen vuoksi tai ettå toiset naiset on siitå kateellisia. Sellainen nainen on yksinkertaisesti äärettömän tyhmä ja tukee puheillaan ja toimillaan sitä että naisten pitää vaan keståä kivut niinkuin aina ennenkin. Kaikki muu kehittyy mutta ei synnytys. Jopa sukupuoli pystytään muuttamaan mutta ei auttamaan naista synnytyksessä. Kaikkeen muuhun luotuun on puututtu rajusti mutta ei tähän.

No nyt on kyllä katkeraa. Naiset hei, jutelkaa sille kätilölle heti ne solmut auki niin ei jää katkeruutta ja traumoja. Lääkkeetön synnytys on monelle hyvä ja oikea, luonnollinen vaihtoehto ja mahdollisuus. Harvalle se on päämäärä. On asiatonta puhua tyhmyydestä.

"Kivun sietäjät". Sieditte sen kivun, koska se oli siedettävää. Kyse on enemmänkin hyvästä tuurista, ei hyvästä kivun hallinnasta. Toisilla se on kivuliaampaa.

Vierailija kirjoitti:

"Kivun sietäjät". Sieditte sen kivun, koska se oli siedettävää. Kyse on enemmänkin hyvästä tuurista, ei hyvästä kivun hallinnasta. Toisilla se on kivuliaampaa.

Höpötinpöpötin! :¨D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi, että nämä usein kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä vaikka heidän kroppansa vain reagoi synnytykseen eritavalla kuin jokun toisen. Kiitos, että osoitit olettamukseni jälleen todeksi. Tässä vastauksessa oikein korostat, kuinka urheilullinen ja hyväkuntoinen olet ja siksi synnytyksesi olet kestänyt. Samalla oletat, että minä henkistä ja fyysistä löysyyttäni en ole pientä pipiä sietänyt. Olen itsekin urheillut koko ikäni ja harrastan lajia, jossa pitää sietää kipua ja treenata epämukavuusalueella (toki näinhän se on kaikissa lajeissa, jos haluaa kehittyä). Silti kehoni meni ihan shokkiin siitä jatkuvasta supistuksesta / krampista. Olihan se nöyräksi vetävä kokemus.

Jospa se ei olekaan kropan vaan mielen treenaamisesta kiinni?

Ai vähän niin kuin hampaan juurihoidossa? Se on vain mielen treenaamisesta kiinni ettei tunne kipua. Puudutus ihan turhaa. Heikko mieli joka ei sitå kestä.

Minulta on sahattu jalka irti niin ettå en tuntenut mitään kipua koska mieleni on niin hyvin treenattu ja halveksin nynnyjä kipulääkkeen tai nukutuksen vaatijoita

Eikö kuulostaki hullulta? Yhtä hullua on väittää.synnytyksen käsittämätöntä kudoksia ja jooa luita rikkovaa kipua mielellä hallittavaksi.

Miten nainen voi väheksyä naisen kärsimystä? Sitä en koskaan käsitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, että ihmiset treenaavat maratonille vuoden, mittaavat yöunensa ja vetävät proteiinipirtelöitä, mutta menevät synnyttämään lainkaan valmistautumatta ja ottavat suoraan kaikki lääkkeet? On ilman muuta hyvä pohtia kivunlievitystä etukäteen ja opetella rentoutumaan ym. Ei se hukkaan mene, vaikka joutuisikin ottamaan lääkitystä. Miksi suoraan puudutusten pumppaaminen on se hyväksyttävä vaihtoehto  ja synnytykseen valmistautuminen "hippihommaa" ja "ylemmyyttä"?

Siksi lääkkeet koska naisen ei tarvitse kårsiä synnytyksesdä yhtään kipua. Lääketiede on keksinyt vaikka mihin avun mutta synnytyksessä sitå apua jostain syystä pantataan ja osa naisista on niin tyhmiä että ajattelevat olevansa jotenkin parempia ja oikeampia naisia kun synnyttävät ilman kivunlievitystå ja luulevat että joku arvostaa heitä sen vuoksi tai ettå toiset naiset on siitå kateellisia. Sellainen nainen on yksinkertaisesti äärettömän tyhmä ja tukee puheillaan ja toimillaan sitä että naisten pitää vaan keståä kivut niinkuin aina ennenkin. Kaikki muu kehittyy mutta ei synnytys. Jopa sukupuoli pystytään muuttamaan mutta ei auttamaan naista synnytyksessä. Kaikkeen muuhun luotuun on puututtu rajusti mutta ei tähän.

Niin no, minusta juuri tämmöiset kommentit ylläpitävät sitä ajattelua, että siinä olisi jotain kadehdittavaa. En muuten millään ymmärrä miksi joku jaksaa ärsyyntyä siitä, että jotkut synnyttävät ilman _lääkkeellistä_ kivunlievitystä. Pärjäsin itselleni riittävällä tavalla lääkkeettömin kivunlievityskeinoin, mutta ilmeisesti olisi pitänyt ottaa epiduraali ihan vaan ettei niille tule paha mieli jotka eivät pärjänneet? Pitäiskö mun nyt sitten vaatia ettei kukaan juokse maratonia kun itse en jaksa ees viiden kilometrin lenkkiä? Ihan älytöntä hommaahan se juokseminenkin on kun on auto keksitty, ravaavat ihan vaan ollakseen parempia ihmisiä kuin ne jotka ei juokse. Eiks niin?

Vierailija kirjoitti:

Jospa se ei olekaan kropan vaan mielen treenaamisesta kiinni?

Ai vähän niin kuin hampaan juurihoidossa? Se on vain mielen treenaamisesta kiinni ettei tunne kipua. Puudutus ihan turhaa. Heikko mieli joka ei sitå kestä.

Minulta on sahattu jalka irti niin ettå en tuntenut mitään kipua koska mieleni on niin hyvin treenattu ja halveksin nynnyjä kipulääkkeen tai nukutuksen vaatijoita

Eikö kuulostaki hullulta? Yhtä hullua on väittää.synnytyksen käsittämätöntä kudoksia ja jooa luita rikkovaa kipua mielellä hallittavaksi. Miten nainen voi väheksyä naisen kärsimystä? Sitä en koskaan käsitä.

Hyvin vaikea keskustella kun on niin katkeraa.

Synnytyskipu on luonnollista. Naisen kohtulihas ja synnytyskanava lihakset on tehty saattamaan lapsi ulos. Supistukset on tehty tuomaan voimaa – siis auttamaan. Naisen kroppa on suunniteltu aika lailla pelkästään lisääntymistä ja synnytystä varten. Ei ole sama asia kuin juurihoito.

Monelle se kipu ja synnytys on tullut ikäväksi kokemukseksi, mutta tässä ketjussa oli kyse siitä, miten läätteettäkin voi hyvin synnyttää, kun sen "kipuaallon" tai oikeastaan sisäisen lihasvoiman kääntää avukseen. Ei turhaan puhuta hyvästä ja pahasta kivusta. Kroppa lääkitsee myös itse itseään hormonein.

Moni osaa kuunnella ja luottaa tähän, eikä se ole ois "naissukupolvelta" eikä estä muita naisia "lievittämästä kärsimyksiään". Mut ei luomujen ole opakko lääkitä vain siksi, että sata vuotta sitten kuoltiin synnytykseen, jos jokin meni pieleen.

Pakko kommentoida tähän, kun tämä kipu asia tuntuu pyörivän vain jonkun oman kropan ja mielen treenaamisen kanssa, mutta asia ei ole näin. Kyllä näillä asioilla tosiaan pystyy itseään "auttamaan", ellei tule yllätyksiä synnytyksessä. Omasta kokemuksesta voin sanoa, että umpisuolen puhkeaminen ei ollut mitään verrattuna synnytykseen, johon ei tosiaan mitkään puudutteet auttanut. Ja umpisuoli oikeasti puhkesi, eikä tulehtunut. Jos edes jollain on kokemusta asiasta mihin vertaan. Mutta hienoa, jos synnytys sujuu nappiin, eikä jää traumoja! Vaikka sitten ilman kipulääkkeitä tai kipulääkkeiden kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri siksi, että nämä usein kuvittelevat olevansa parempia ihmisiä vaikka heidän kroppansa vain reagoi synnytykseen eritavalla kuin jokun toisen. Kiitos, että osoitit olettamukseni jälleen todeksi. Tässä vastauksessa oikein korostat, kuinka urheilullinen ja hyväkuntoinen olet ja siksi synnytyksesi olet kestänyt. Samalla oletat, että minä henkistä ja fyysistä löysyyttäni en ole pientä pipiä sietänyt. Olen itsekin urheillut koko ikäni ja harrastan lajia, jossa pitää sietää kipua ja treenata epämukavuusalueella (toki näinhän se on kaikissa lajeissa, jos haluaa kehittyä). Silti kehoni meni ihan shokkiin siitä jatkuvasta supistuksesta / krampista. Olihan se nöyräksi vetävä kokemus.

Jospa se ei olekaan kropan vaan mielen treenaamisesta kiinni?

Ai vähän niin kuin hampaan juurihoidossa? Se on vain mielen treenaamisesta kiinni ettei tunne kipua. Puudutus ihan turhaa. Heikko mieli joka ei sitå kestä.

Minulta on sahattu jalka irti niin ettå en tuntenut mitään kipua koska mieleni on niin hyvin treenattu ja halveksin nynnyjä kipulääkkeen tai nukutuksen vaatijoita

Eikö kuulostaki hullulta? Yhtä hullua on väittää.synnytyksen käsittämätöntä kudoksia ja jooa luita rikkovaa kipua mielellä hallittavaksi.

Miten nainen voi väheksyä naisen kärsimystä? Sitä en koskaan käsitä.

Sillälailla huonoja esimerkkejä, että niissä siitä kivusta ei missään tilanteessa ole mitään hyötyä lopputuloksen kannalta. Synnytyskipu taas hyvässä tapauksessa ohjaa synnyttäjän toimintaa ja siten jopa ehkäisee esimerkiksi niitä kudosvaurioita. Silloin kun synnyttäjälle riittää kivun hallintaan lääkkeettömät keinot, niin se on synnytyksen kannalta hyvä homma. Silloin kun ei riitä, on synnytyksen kannalta hyvä homma, että niitä on käytettävissä. Helvetin tuskissa kituminen ja kuolemanpelkoa ja traumoja aiheuttava kipu ei ole kenenkään etu, mutta synnytys voi olla kivuliaanakin hyvä kokemus. Ja samankin synnyttäjän eri synnytyksen voivat olla aivan erillaisia.

Näin ammattilaisena sanoisin, että ainoa asia, joka ei taatusti lisää tuskaa synnytyssalissa on tieto. Valmistautuminen kannattaa aina, sillä silloin todennäköisesti tulee selväksi myös se, että valmistautua voi, suunnitella ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Synnytyskipu on pahinta kipua, mitä voi vain kuvitella, oikeastaan niin pahaa ettei sitä pysty edes kuvittelemaan. Vain 3 prosenttia suomalaisista ensisynnyttäjistä synnyttää ilman epiduraalia. Moni haluaisi synnyttää luomuna, mutta kipujen voimakkuus yllättää. Itse oton molempiin synnytyksiini kaiken mahdollisen kipulääkityksen mitä annettiin ja silti synnyttäminen oli niin kivuliasta että en enää ikinä halua sitä kokea.

Onkin mielenkiintoista vertailla eri maita ja huomata että Suomessa epiduraalin saa isompi osa ensisynnyttäjistä kuin esim Hollannissa, jossa on ollut yleistä synnyttää kotona. Olemmeko tosiaan kansana niin huonosti kipua sietävää vai onko synnytyksen kulusta tullut standardi? Jotain lukuja esim täällä:

https://www.vauva.fi/blogit/jyllannin-suomineito/tanskassa-epiduraalin-…

Itse en ollut ekassa synnytyksessä päättänyt mitään "luomua", mutta halusin että synnytyksen kulkuun puututaan mahdollisimman vähän ja olin hyvin valmistautunut sen eri vaiheisiin. Tens, amme, hengitykset ja ilokaasu riittivät, ponnistin pystyasennossa vaikka olin valvonut jo kaksi vuorokautta muutaman minuutin unipätkiä lukuumottamatta. Halusin että vauva on pirteä ja tunnen ponnistuksen enkä ehkä silloin repeäisi niin paljon. Pari tikkiä tuli. 

Jos synnyttää kotona ei saa epiduraalia. Siinä pikku vinkki sulle.

Mistä tämä ihmeellinen ehdottomuus oikein tulee?

Ei ole yhtä oikeanlaista synnytystä, ihan kuin ei ole yhtä oikeanlaista vauvaa tai synnyttäjääkään.

Toikin lapsi on jo kolme-vuotias

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa se ei olekaan kropan vaan mielen treenaamisesta kiinni?

Ai vähän niin kuin hampaan juurihoidossa? Se on vain mielen treenaamisesta kiinni ettei tunne kipua. Puudutus ihan turhaa. Heikko mieli joka ei sitå kestä.

Minulta on sahattu jalka irti niin ettå en tuntenut mitään kipua koska mieleni on niin hyvin treenattu ja halveksin nynnyjä kipulääkkeen tai nukutuksen vaatijoita

Eikö kuulostaki hullulta? Yhtä hullua on väittää.synnytyksen käsittämätöntä kudoksia ja jooa luita rikkovaa kipua mielellä hallittavaksi. Miten nainen voi väheksyä naisen kärsimystä? Sitä en koskaan käsitä.

Hyvin vaikea keskustella kun on niin katkeraa.

Synnytyskipu on luonnollista. Naisen kohtulihas ja synnytyskanava lihakset on tehty saattamaan lapsi ulos. Supistukset on tehty tuomaan voimaa – siis auttamaan. Naisen kroppa on suunniteltu aika lailla pelkästään lisääntymistä ja synnytystä varten. Ei ole sama asia kuin juurihoito.

Monelle se kipu ja synnytys on tullut ikäväksi kokemukseksi, mutta tässä ketjussa oli kyse siitä, miten läätteettäkin voi hyvin synnyttää, kun sen "kipuaallon" tai oikeastaan sisäisen lihasvoiman kääntää avukseen. Ei turhaan puhuta hyvästä ja pahasta kivusta. Kroppa lääkitsee myös itse itseään hormonein.

Moni osaa kuunnella ja luottaa tähän, eikä se ole ois "naissukupolvelta" eikä estä muita naisia "lievittämästä kärsimyksiään". Mut ei luomujen ole opakko lääkitä vain siksi, että sata vuotta sitten kuoltiin synnytykseen, jos jokin meni pieleen.

Huoh! Kokeillaanpa vielä viimeisen kerran, josko menisi perille. Jokainen keho on yksilö ja reagoi synnytykseen eri tavoin. Ei ole mitään mystistä ”naisen kehoa”, joka toimisi kaikilla tismalleen samalla tavalla. Osalla synnytyskipu kuulemma muistuttaa menkkakipuja, osalla se on sietämätöntä. Isoin osa osuu johonkin tähän välille. Omaa tuntemusta ei voi vertata toisten tuntemuksiin eikä omien kokemusten perusteella voi siten tehdä yleispäteviä totuuksia siitä, mitä synnytys on kaikilla. Jos kokee synnytyksen oleen ”helppo” ja hallittava, se ei tee silti tästä parempaa, keholtaan, mieleltään tai niiden hallintataidoiltaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, että ihmiset treenaavat maratonille vuoden, mittaavat yöunensa ja vetävät proteiinipirtelöitä, mutta menevät synnyttämään lainkaan valmistautumatta ja ottavat suoraan kaikki lääkkeet? On ilman muuta hyvä pohtia kivunlievitystä etukäteen ja opetella rentoutumaan ym. Ei se hukkaan mene, vaikka joutuisikin ottamaan lääkitystä. Miksi suoraan puudutusten pumppaaminen on se hyväksyttävä vaihtoehto  ja synnytykseen valmistautuminen "hippihommaa" ja "ylemmyyttä"?

Siksi lääkkeet koska naisen ei tarvitse kårsiä synnytyksesdä yhtään kipua. Lääketiede on keksinyt vaikka mihin avun mutta synnytyksessä sitå apua jostain syystä pantataan ja osa naisista on niin tyhmiä että ajattelevat olevansa jotenkin parempia ja oikeampia naisia kun synnyttävät ilman kivunlievitystå ja luulevat että joku arvostaa heitä sen vuoksi tai ettå toiset naiset on siitå kateellisia. Sellainen nainen on yksinkertaisesti äärettömän tyhmä ja tukee puheillaan ja toimillaan sitä että naisten pitää vaan keståä kivut niinkuin aina ennenkin. Kaikki muu kehittyy mutta ei synnytys. Jopa sukupuoli pystytään muuttamaan mutta ei auttamaan naista synnytyksessä. Kaikkeen muuhun luotuun on puututtu rajusti mutta ei tähän.

Niin no, minusta juuri tämmöiset kommentit ylläpitävät sitä ajattelua, että siinä olisi jotain kadehdittavaa. En muuten millään ymmärrä miksi joku jaksaa ärsyyntyä siitä, että jotkut synnyttävät ilman _lääkkeellistä_ kivunlievitystä. Pärjäsin itselleni riittävällä tavalla lääkkeettömin kivunlievityskeinoin, mutta ilmeisesti olisi pitänyt ottaa epiduraali ihan vaan ettei niille tule paha mieli jotka eivät pärjänneet? Pitäiskö mun nyt sitten vaatia ettei kukaan juokse maratonia kun itse en jaksa ees viiden kilometrin lenkkiä? Ihan älytöntä hommaahan se juokseminenkin on kun on auto keksitty, ravaavat ihan vaan ollakseen parempia ihmisiä kuin ne jotka ei juokse. Eiks niin?

Onko luetun ymmärtäminen vaikeaa vai eikö oma itseä parempana pitävä mieli anna asian mennä tajuntaan asti?

Kukaan ei ole kateellinen ilman kivunlievitystå synnyttävälle naiselle.

Kätilö ja lääkäri ovat huvittuneita ettå taas saatiin kuin saatiinkin yksi kärsimään kunnolla.

Ainoat asiat mitå siitä tulee mieleen muille naisille on sääli että tuokaan nainen ei saanut kivunlievitystä ja se ei ole oikein. Kun kuulee ettå nainen ei halunnur kivunlievitystä ainoa asia joka tulee mieleen on että voiko joku olla noin tyhmä.

Säälin nitä lapsia joilla on äiti joka synnytyksestå lähtien uskoo omaan paremmuuteensa äitinå muihin verrattuna.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ihmetellyt sitä, että ihmiset treenaavat maratonille vuoden, mittaavat yöunensa ja vetävät proteiinipirtelöitä, mutta menevät synnyttämään lainkaan valmistautumatta ja ottavat suoraan kaikki lääkkeet? On ilman muuta hyvä pohtia kivunlievitystä etukäteen ja opetella rentoutumaan ym. Ei se hukkaan mene, vaikka joutuisikin ottamaan lääkitystä. Miksi suoraan puudutusten pumppaaminen on se hyväksyttävä vaihtoehto  ja synnytykseen valmistautuminen "hippihommaa" ja "ylemmyyttä"?

Siksi lääkkeet koska naisen ei tarvitse kårsiä synnytyksesdä yhtään kipua. Lääketiede on keksinyt vaikka mihin avun mutta synnytyksessä sitå apua jostain syystä pantataan ja osa naisista on niin tyhmiä että ajattelevat olevansa jotenkin parempia ja oikeampia naisia kun synnyttävät ilman kivunlievitystå ja luulevat että joku arvostaa heitä sen vuoksi tai ettå toiset naiset on siitå kateellisia. Sellainen nainen on yksinkertaisesti äärettömän tyhmä ja tukee puheillaan ja toimillaan sitä että naisten pitää vaan keståä kivut niinkuin aina ennenkin. Kaikki muu kehittyy mutta ei synnytys. Jopa sukupuoli pystytään muuttamaan mutta ei auttamaan naista synnytyksessä. Kaikkeen muuhun luotuun on puututtu rajusti mutta ei tähän.

Niin no, minusta juuri tämmöiset kommentit ylläpitävät sitä ajattelua, että siinä olisi jotain kadehdittavaa. En muuten millään ymmärrä miksi joku jaksaa ärsyyntyä siitä, että jotkut synnyttävät ilman _lääkkeellistä_ kivunlievitystä. Pärjäsin itselleni riittävällä tavalla lääkkeettömin kivunlievityskeinoin, mutta ilmeisesti olisi pitänyt ottaa epiduraali ihan vaan ettei niille tule paha mieli jotka eivät pärjänneet? Pitäiskö mun nyt sitten vaatia ettei kukaan juokse maratonia kun itse en jaksa ees viiden kilometrin lenkkiä? Ihan älytöntä hommaahan se juokseminenkin on kun on auto keksitty, ravaavat ihan vaan ollakseen parempia ihmisiä kuin ne jotka ei juokse. Eiks niin?

Onko luetun ymmärtäminen vaikeaa vai eikö oma itseä parempana pitävä mieli anna asian mennä tajuntaan asti?

Kukaan ei ole kateellinen ilman kivunlievitystå synnyttävälle naiselle.

Kätilö ja lääkäri ovat huvittuneita ettå taas saatiin kuin saatiinkin yksi kärsimään kunnolla.

Ainoat asiat mitå siitä tulee mieleen muille naisille on sääli että tuokaan nainen ei saanut kivunlievitystä ja se ei ole oikein. Kun kuulee ettå nainen ei halunnur kivunlievitystä ainoa asia joka tulee mieleen on että voiko joku olla noin tyhmä.

Säälin nitä lapsia joilla on äiti joka synnytyksestå lähtien uskoo omaan paremmuuteensa äitinå muihin verrattuna.

Mitä jos hän onkin parempi? Antoi lapselleen lääkkeettömän elämän alun? Entä jos hän vielä imettää vauvaansa alusta lähtien? Kantaa liinassa lähellä itseään, osaa kuunnella vauvaa ja tulkita tätä. Äidinmaito on paras ravinto lapselle, lähellä pitäminen paras hoitomuoto.

Sitä kun katselee joitain äitejä, joiden vauvat juo pullosta, joka on tuettuna vaunujen reunaa vasten, ja joille syötetään kaupan ruokia... Joo sori, mutta koen olevani äitinä parempi.

En nyt jaksa lukea kaikkia kommentteja. Mutta.. Itsellä 4 synnytystä takana, jokainen omanlaisensa. Esikoisen aikaan otin epiduraalit ja mitä lie, kivut jäi vaan aivot oli ihan stopissa. Toisessa synnytyksessä apuna oli jumppapallo ja kuuma kauratyyny (eli luomuna) ja siitä jäi tosi hyvä fiilis. Kolmannen kanssa otin kohdunkaulan puudutteen ja ilokaasua, vikassa kerkesin viimeisen sentin kohdalla vähän vetästä ilokaasua.

Mutta pointti ; minusta sitä on turha etukäteen pohtia. Menee sen mukaan mikä parhaalle juuri siinä synnytyksessä tuntuu (tai mitä ehtii saada :D). Jokainen synnytys on erilainen, joten tässä asiassa ei oikein vertailutkaan auta.

Tsemppiä synnytykseen ja avoimin mielin :)

Jaahas. Ja jos lukisi aloituksenkin niin hoksaisi että tämä vauva lienee jo taapero tänän päivänä :D

T. Edellinen

Olen synnyttänyt kolme kertaa. Ensimmäisen kanssa sain epiduraalin, ja samalla kun kivut hävisi, hävisi myös kaikki muukin tunto ja tietoisuus siitä mitä tapahtuu. Kun kätilö sanoi ponnista, ja sitten turhautuneena jo että ponnista tänne päin, en todellakaan tiennyt mitä hän tarkoitti. Ja hän oli jo valmistelemassa episiotomiaa, kun sain lapsen pihalle. Ja montako tikkiä tuli? Ei yhtään! Episiotomia olisi ollut täysin turha.

Toisella kerralla olin kotona, liikuin, hengitin, katselin ikkunasta ulos, kuuntelin musiikkia. Kunnon kipu alkoi vasta sairaalassa, siellä ensimmäisessä tutkimushuoneessa, jossa olin ollut ensin 4cm auki ja sitten avauduin puolessa tunnissa täysin. Se sattui. Mitään en ehtinyt saamaan siihen kipuun, mutta jälkeen päin olo oli aivan erilainen kuin ensimmäisellä kerralla: virkeä, jaksava, onnellinen.

Kolmannen kerran olin kotona niin pitkään kuin mahdollista, ja muutaman viimeisen supistuksen aikana ennen ponnistusvaihetta kokeilin ilokaasua. Se ehkä vei pahimman terän pois. Ja taas ponnistusvaihe, muutama minuutti, ja lapsi oli maailmassa. Jälleen hyvä ja virkeä olo.

Joskus suututtaa, miten toiset äidit puhuu meistä, joilla synnytys on mennyt hyvin. En todellakaan ole tyhmä, enkä kuvittele olevani parempi kuin muut 😠

Kuusi synnytystä luomuna ja seitsemäs hätäsektio. 

Olen nk. syöksysynnyttäjä, joten siinä ei ole lääkityksiä ehditty miettimään. Sopii minulle, mutta ei lapselle. Vauvalle todella rankka syntymä, joten keskolassa ovat joutuneet käymään kipuhoidossa. On jopa käynnistetty, että vauhtia saataisiin pois. Ei toiminut sekään, mutta  ainakin syntyivät turvallisesti sairaalassa, eikä maantiellä.

Viimeisen kohdalla kipu meni tavallaan yli ja olin todella huojentunut sektiosta, vaikka se johtuikin lapsen keskosuudesta ja ahdinkotilasta. Silloin olisin varmasti halunnut kaiken mahdollisen ja vielä vähän enemmänkin. 

Kipu on niin henkilökohtainen asia, että suosittelen kuuntelemaan omia tuntemuksia ja niiden kanssa sitten tekemään päätökset siinä hetkessä. Ja olisin itsekin ottanut jos se vain olisi mitenkään ollut mahdollista.