Synnytys ilman kipulääkkeitä

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:50"]

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:26"]

Ja miten selvisitte kesän kuumuudesta raskausaikana?

[/quote]

Niin, ja talkki auttoi myös.

Meillä oli kellari, jonne menin viilentämään itseäni ja otin myös kylmiä suihkuja :D

[/quote]

Täällä on niin kovin eri mielipiteitä synnytyskivuista ja niiden kokemisesta. Kai ne kaikille ovat erilaiset. Jos etukäteen jo ajattelen että ei se niin paljon satu, ja tiedän että synnytyskivut eivät ole mitenkään harmillisia niin en usko että koen niitä ylivoimaisiksi synnyttäessäkään.
Ap

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:49"]Minkä vuoksi kukaan haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä? Pääsääntöisesti se sattuu aivan helvetisti. Se tunne, että lantio halkeaa kahtia - ei sitä vain voi käsittää järjellä.

Ei leikkauksiakaan tehdä ilman lääkityksiä. Miksi toisen ihmisen itsestään pusertaminen pitäisi tehdä hammasta purren?

Joo, joillakin on helppo ja nopea synnytys, ekoista supistuksista lähdetään sairaalaan, jossa lapsi syntyy ulko-ovella kolmannella ponnistuksella. Sitten on ne toiset, joiden synnytys kestää monta vuorokautta, koko ajan sattuu, mutta mitään ei tapahdu. Kyllä siinä alkaa jo toivoa kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, että saisi kivun pois.

Ap:lle toivon rauhaisaa synnytystä avoimin mielin. Älä vastusta hoitotoimenpiteitä, vaikka ne eivät olisi itsellesi niin mieluisia. Multa olis lapsi kuollut, jos olisin roikkunut omissa mielipiteissäni.
[/quote]Onko kivunlievitys hoitotoimenpide? Ei minun mielestäni.

Itse synnytin esikoisen ilman kivunlievitystä, samalla lailla en pelännyt kipua (enkä pelkää vieläkään). Sen sijaan pelkkä ajatuskin selkärangan piikittämisestä, yök... Itse ponnistusvaihe ei kauaa kestä (itsellä reilu tunti, pieni osa elämästä...), joten miksei sitä kestäisi ilman turhia puudutuksia?

Lisäyksenä, minäkin pelkään hammaslääkäriä ilman puudutusta, mutta se tosiaan on ihan toinen juttu. :)

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:34"]

En näe sitä tarpeellisena. Varnasti synnytys sattuu mutta mielrstäni se kuuluu synnytykseen ja kertoo mulle että missä mennään. ap

[/quote]

Hohhoijaa.

Kunhan se synnytys on ohi, sitten tiedän paremmin, miten toimit seuraavassa synnytyksessä.

Kipu voi joo kuulua synnytykseen, mutta jos paikat repeää ja vaikka kohtu joudutaan laittamaan palasiksi, on ihan kiva, kun on se epiduraali jo paikallaan. Ei se kipu ihan niin lievää ole kuin vaikka murtunut pikkusormi.

En ole synnyttänyt mutta äitini on aina sanonut että ei synnytys satu. Joten luomuna taidan itsekin mennä kun sen aika tulee, ellei mitään katastrofaalista tapahdu.

3 lasta olen synnyttänyt, joista kaksi ihan luomuna. Mitä tästä opin? Mitään ei voi siinä pelissä ennakoida tai suunnitella. Valmistautua voi, myös siihen, että kaikki valmistelut heitetään roskakoriin.

Kiitos oikein paljon vastauksista! :)
ap

Itse ajattelin ennen synnytystä, että haluan kaiken mahdollisen kivunlievityksen. Jouduin olemaan sairaalassa sisällä vuorokauden, kun vedet meni, mutta supistukset eivät kunnolla alkaneet. Sain sitten oksitosiinitipan ja synnytys etenkin niin vauhdilla, etten ehtinyt saada muuta kuin paikallispuudutuksen. Onneksi edes sen, oli kyllä tosi tuskainen olo.

Kysyit kuuman kesän kokemuksia myös. Sain vaivan viime elokuussa, joten loppuraskauden ajan oli tosi kovat helteet. Muuten jaksoin ihan hyvin kuumallakin, mutta innokkaana liikkujana en osannut levätä ihan tarpeeksi ja yhden kerran jouduttiin päivystykseen supistelun takia viikolla 35. Nestettä on tärkeää nauttia ja ottaa rennosti kun siltä tuntuu.

Itse pärjäsin loistavasti ilman lääkkeitä, ilokaasua lukuunottamatta. En tehnyt etukäteen mitään suunnitelmaa, menin avoimin mielin sinne.

Synnytys kyllä sattuu, mutta kun tietää, mihin se liittty, ja että se on ohimenevää, nostaa sietokykyä. Samoin se, kun ajattelee, että epiduraalin voi ottaa millä hetkellä hyvänsä, tätä ei ole pakko kärsiä.

Puhun toki vain omasta puolestani. Nämä kipuasiat kun ovat todella subjektiivisia.

Hmm jos kipu yltyy niin kovaksi et on tarve puudutteelle, sanoisin että siinä vaiheessa et huomaa kun se Epiduraali tai spinaalipuudute laitetaan. Ite kokenut kummatkin, kipu oli niin kova et ekassa piti laittaa Epiduraali jotta synnytys etenee ettei kroppa pistä hanttiin ja toka niin kipee mut nopeampi ettei ehtiny muuta kun nopeampivaikutteinen spinaalipuudute. Mut vaikutus loppuikin kesken joten viimeinen tunti kärvisteltiin ilokaasulla ja voin sanoa että luulin et kuolen. Avoimin mielin ja salissa henkilökunta osaa auttaa ja tietää kyl vaihtoehdot aina kertoo. Ponnistusvaiheet kummastakin ollu pari pukkausta eli pari mins eikä repeämiä ja tunto kyllä ollu. Se on siitä hyvä vaihe ku pääsee tekemään kunnolla iteki jotain. Mut tosiaan, avoimin mielin vaan!

Sinne mennään ja katsotaan mitä tuleman pitää. Jos siltä tuntuu kun kipulääkettä tarjotaan että et sitä halua niin sitten siitä kieltäydytään.

Mielenkiintoista miten eri näkemyksiä tänne tulee!
Ap

Monesti ne jotka isoon ääneen julistavat luomusynnytyksen puolesta, ovat niitä jotka huonoimmin sen kivun sitten kestävät. Ei kannata suunnitella synnytystä liikaa vaan yrittää mahdollisimman rentona ottaa vastaan mitä tuleman pitää ja jos siltä tuntuu niin kivunlievitystä ottaa.

Itsellä ensimmäisessä synnytyksessä oli avautumisvaihe tosi helppo ja supistuskipu ihan hyvin siedettävissä. Epiduraalin otin vasta kun olin jo 8 senttiä auki. Ponnistusvaihe tuntui pitkältä, 45 minuuttia ja ilman epiduraalia olisi varmaan ollut ihan järkyttävä. Toisessa synnytyksessä taas avautumisvaihe oli tosi kivulias eikä edennyt hyvin. Vasta kun monen tunnin jälkeen sain epiduraalin, niin synnytys lähti etenemään ja avautusin nopeasti. Myös ponnistusvaihe meni hyvin ja kestikin vain 10 minuuttia. Jälkeenpäin harmitti, että miksi en pyytänyt epiduraalia aiemmin. 

Synnytin esikoisen epiduraalin avulla ja kuopuksen ilman mitään. Kumpikin oli ok. Kuopuksen synnytys oli ohi nopeammin, siis kesti paljon vähemmän aikaa (2h) mutta myös oma olo oli samantien hyvä kun vauva oli pihalla. Oli selvempi olo. Esikoisen kun synnytyin, kipua oli toki huomattavasti vähemmän. Olen tyytyväinen että ekassa synnytyksessä oli se epiduraali, ei ainakaan jäänyt mitään kammoja. Kesällä menossa taas synnyttämään, luultavasti tulee taas pikasynnytys mutta jos saan valita otanko kivunlievityksen, en ehkä ota sitä. Ilokaasu on aivan takapuolesta ainakin minulla.

Olen myös samaa mieltä, että ei kannata liikaa suunnitella. Itsekin olisin halunnut ilman epiduraalia mennä.. Muttamutta.. Kipu oli minulla helvetillinen, olin kivun vuoksi jossain aivan muissa maailmoissa. Ei olisi tullut mitään synnytyksestä kyllä siinä mielentilassa. Lisäksi sain paracervikaalipuudutuksen, koska anestesialääkäri ei päässyt heti paikalle. Epiduraali ikävä kyllä vei supistukset lähes kokonaan ja tulevassa synnytyksessä haluaisin pärjätä ilman.

Esikoinen synnytyksessä sain epiduraalin lääkärin määräyksestä mutta olin jo silloin 10cm auki, piti vain odottaa vauvan laskeutumista kanavassa. Toinen syntyi luomuna ja nopeasti. Kipu ei sinälläään ollut ongelma mutta kaikkea ei voi ennustaa etukäteen. Sanoisinkin ap:lle, että älä tee mitään ehdottomia päätöksia tai luo ennakko-odotuksia. Luota itseesi mutta luota myös kätilöön ja muuhun henkilökuntaan, toimi tilanteen mukaan.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 12:14"]Monesti ne jotka isoon ääneen julistavat luomusynnytyksen puolesta, ovat niitä jotka huonoimmin sen kivun sitten kestävät. Ei kannata suunnitella synnytystä liikaa vaan yrittää mahdollisimman rentona ottaa vastaan mitä tuleman pitää ja jos siltä tuntuu niin kivunlievitystä ottaa.

[/quote]

Tuo ensimmäinen lauseesi ei kyllä pidä paikkansa. Jos synnyttämään mennään jo valmiiksi paskat housuissa odottaen aivan helvetillistä tapahtumaa se kipu koetaan aivan varmasti aivan järkyttäväksi.

[quote author="Vierailija" time="05.05.2015 klo 11:49"]

Minkä vuoksi kukaan haluaa synnyttää ilman kivunlievitystä? Pääsääntöisesti se sattuu aivan helvetisti. Se tunne, että lantio halkeaa kahtia - ei sitä vain voi käsittää järjellä. Ei leikkauksiakaan tehdä ilman lääkityksiä. Miksi toisen ihmisen itsestään pusertaminen pitäisi tehdä hammasta purren? Joo, joillakin on helppo ja nopea synnytys, ekoista supistuksista lähdetään sairaalaan, jossa lapsi syntyy ulko-ovella kolmannella ponnistuksella. Sitten on ne toiset, joiden synnytys kestää monta vuorokautta, koko ajan sattuu, mutta mitään ei tapahdu. Kyllä siinä alkaa jo toivoa kaikkea mahdollista ja mahdotontakin, että saisi kivun pois. Ap:lle toivon rauhaisaa synnytystä avoimin mielin. Älä vastusta hoitotoimenpiteitä, vaikka ne eivät olisi itsellesi niin mieluisia. Multa olis lapsi kuollut, jos olisin roikkunut omissa mielipiteissäni.

[/quote]

Tuntemukset on hyvin yksilöllisiä. Se mikä on jollekin aivan helvetisti, toinen kestää ihan hyvin. Kannattaa kuunnella itseään ja tuntemuksiaan ja kätilön vinkkejä. 

Mulla mitkään kivunlievitykset eivät auttaneet ratkaisevasti. Kidutusta se oli niidenkin kanssa. Ne lisäksi hidastivat synnytyksen kulkua ja sain oksitosiinitipan. Puudutteiden kanssa ei voi myöskään liikkua ja synnyttää haluamallaan tavalla ja asennossa. Näistä syistä harkitsen kivunlievitysten pois jättöä seuraavassa synnytyksessä. Toki ilokaasua, akvarakkuloita yms voin kokeilla, niitä ei viime synnytyksessä käytetty lainkaan vaan heti otettiin kovat aineet käyttöön. Mutta se voi kyllä olla, etten siedä sitä kipua ja on pakko taas ottaa puudutteita.

En synnyttänyt ilman kivunlievitystä mutta vastaan piikkikammojen yms takia.
Synnytykseni kesti papereiden mukaan 19h, ja 2 aikaisempaa päivää oli jo mennyt supistellessa. Aluksi synnytys saliin päästessäni käytössä oli pelkkä ilokaasu, loppujenlopuksi myös epiduraali ja spinaali.
Ja itsellä kivut oli todella kovat, olin valvonut paljon ja ihan sekaisin kivun ja ilokaasun takia enkä edes huomannut että spinaali laitettiin.
En edes tiennyt että sellainen oltiin tulossa laittamaan koska olin aivan pihalla.
En ole itse piikkikammoinen tai muutakaan mutta jos olisin niin kaikki synnytyksessä annetut puudutukset olisivat silti tulleet tarpeeseen enkä edes tuntenut mitään pistoja jne.
Sanoisin että tiedät itse synnytyksen aikana tarvitsetko kipulääkkeitä, jos kokemus vastaa omaani ollenkaan niin puudutukset ovat pienin paha ja koko tilanteen pelastus loppujenlopuksi.