Synnytys ilman kipulääkkeitä

täytyy sanoa että oli helppo, ei komplikaatioita, ei vaikeuksia istua, viikko naistenklinikalla ja sitten kotiin. Oli nk kiireellinen sektio. 

Ei ehkä ensikertalaiselle hyvä idea. Synnytin ekaa lasta kauheissa kivuissa 12 tuntia, sain epiduraalin, ja vauva syntyikin jo 20 min. kuluttua. En osannut yhtään rentoutua, kun kipu oli niin kova. Heti kun rentouduin, synnytys edistyi ja oli aika ponnistaa. Kolme muuta lasta olen synnyttänyt luomuna. Toinen lapsi tuli luomuna vahingossa, koska anestesialääkäri oli kiinni toisessa huoneessa, kun pyysin epiduraalin. Odottelin melkein tunnin kovissa kivuissa, täysin mykkänä ja jälleen kivun jäykistämänä. Sitten kun anestesialääkäri lopulta pääsi paikalle, hän totesi, ettei kivunlievitystä voi antaa, koska olin auki 9 cm. Kärvistelin vielä hetken kunnes sain luvan ponnistaa. Se oli elämäni kivuliain kokemus. Tuli isot repeymät. Vaikka olin etukäteen opiskellut tekniikoita ja hengitystä ja rentoutumista. Olin joka ikinen päivä viimeisen kuukauden ajan meditoinut, rentoutunut ja kuunnellut synnytys-cd:tä. Ei siis auttanut. Seuraavat synnytykset sujuivat täysin luomuna ja kivuliaasti mutta nopeasti. Viimeisin synnytys kesti vain 4 tuntia ensisupistuksesta vauvan syntymään. Ei paha. Kyllä sen kestää.

Kyllä säälittää nykynaisten kivunsieto. Itse synnytin kuusi lasta luomuna. Sattui joka kerta niin Perkeleesti, mutta se pari kertaa kun pyysin lievitystä, anestesialääkäri vaan nauroi, että kyllä se tunnin sisällä tulee.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä säälittää nykynaisten kivunsieto. Itse synnytin kuusi lasta luomuna. Sattui joka kerta niin Perkeleesti, mutta se pari kertaa kun pyysin lievitystä, anestesialääkäri vaan nauroi, että kyllä se tunnin sisällä tulee.

Te olettekin sitä pullamössösukupolvea, jolla on oikein ollut anestesialääkärit paikalla naureskelemassa. Minä olen synnyttänyt 2010-luvulla, enkä ole yhtään lääkäriä kertaakaan edes nähnyt synnytyssalissa.

Hahhah! Yhdenkö olet pykässyt?

Ilman kipulääkkeitä on synnytetty. Lapsi syntyi alle 10 tunnin, ensimmäinen oli.

Tapahtui 90- luvun alussa. Helppo synnytys. Pieni kipu kuuluu asiaan.

Kaikki lapset ovat syntyneet ilman kipulääkkeitä. En halunut niitä, eikä se kipu supistuksissa kestä kuin hetken ja sitten taas helpottaa. Kun supistus tuli, nojasin seinään ja mieheni hieroi selkää. Sitten taas käveltiin ja juteltiin tai istuttiin ja naurettiin, kun mies luki mm. Jäniksen vuosi kirjaa.

Kun alkoi tuntua, että vauva syntyy, kutsuttiin kätilö. Ponnistusvaihehan on ihan kivuton ja mulla se on kestänyt vain muutaman minuutin.

Vierailija kirjoitti:

No mitäpä sitä suotta vielä miettimään, sittenhän sen tiedät tarvitsetko kipulääkitystä vai et. Voi olla niin nopea ettet ehdi tai voi olla niin pitkä, että vuorokausia supistellessa voisi olla kivaa ja järkevääkin välillä vähän epiduraali selässä nukkua. Kuka tietää. Turha päätään vaivata.

Totta. Eka synnytys kesti kolmatta vuorokautta, siis avautumisvaihe oli tuskaisen pitkä. Sain epiduraalin ja se auttoi kyllä jaksamaan ponnistusvaiheen, kun hiukan ennen sitä pystyi levähtämään siitä supistuskivusta. Eivät ne sietämättömiä olleet, mutta ei siinä kyllä lepäämään ollut pystynyt yhtään.

Toinen lapsi syntyi niin nopeasti, etten ehtinyt saada mitään kivunlievitystä, mutta en tosiaan ehtinyt sitä edes kaipaamaan. Lapsi oli parilla ponnistuksella ulkona.

Ei näitä olisi pystynyt etukäteen suunnittelemaan.

Molempiin sain kyllä aguarakkulat ja ilokaasua (sekoitti vain pään) eli ihan ilman en mennyt. Ensimmäiseen synnytykseen ei edes ehditty antaa mitään ja toiseen en halunnut. Molemmat synnytykset meni nopeasti js ensimmäinen lapsi syntyi perätilassa. Molemmat oli alle kolmekiloisia, joten sekin varmaan lievitti sitä tuskaa. En kadu kun en ottanut mitään. Kivun pystyi "ulkoistamaan" sillä hetkellä samoin kuin supistukset. Ihmiskroppa on ihmeellinen

Mulla on kaksi isoa ja niin nopeasti syntynyttä vauvaa, ettei mitään muuta ehtinyt antaa kuin kokeeksi ilokaasua (ei toiminut, alkoi vain oksettaa). Kyllähän se kipu oli järkyttävän kova, mutta jotenkin se sai myös pään niin sekaisin ettei koko tilanteesta tajunnut oikein yhtään mitään enkä jälkeenpäinkään muista oikein mitään. Olin aina samantien salissa kun vaan sairaalaan ehdittiin, enkä todellakaan joutunut itse miettimään mitään ponnistamista tai muuta, koska keho vain toimi itsekseen.

Kaikki kipu unohtuu kun saa syliinsä verisen nyytin. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki lapset ovat syntyneet ilman kipulääkkeitä. En halunut niitä, eikä se kipu supistuksissa kestä kuin hetken ja sitten taas helpottaa. Kun supistus tuli, nojasin seinään ja mieheni hieroi selkää. Sitten taas käveltiin ja juteltiin tai istuttiin ja naurettiin, kun mies luki mm. Jäniksen vuosi kirjaa.

Kun alkoi tuntua, että vauva syntyy, kutsuttiin kätilö. Ponnistusvaihehan on ihan kivuton ja mulla se on kestänyt vain muutaman minuutin.

Voinko tehdä johonkin valituksen, kun mun kestämätön ponnistuskipu oli suoraan helvetistä?

Vierailija kirjoitti:

No mulla oli kohdunkaulan puudutus ja pubendaalipuudutus. Ei epiduraalia. Noi tuli ihan tarpeeseen. Hyvin pärjäsi noilla. Miksi ei olisi ollenkaan kipulääkitystä?

"Pubendaalipuudutus" 😂😂😂😂

Vierailija kirjoitti:

Kaikki kipu unohtuu kun saa syliinsä verisen nyytin. 

Niin ne väittävät, jotka eivät tiedä. Miehet ja ämpärit.

Synnytin ilman kivunlievitystä, tosin synnytys kesti vain kolme tuntia vaikka ensimmäinen oli joten pääsin tosi helpolla. Jos olis pitänyt tuntitolkulla kestää supistuksia olisin varmaankin ottanut lääkkeen.

Eipä tuota oikein voi etukäteen tietää... Olen yhden synnyttänyt, oli yliaikainen joten käynnistettiin. 32 tuntia meni, kätilöt valitti kun olin jo imenyt koko ilokaasupullon tyhjäksi (mies kyllä auttoi :D), kun epiduraali ei vaikuttanut toisella puolella. Alussa supistukset tuli minuutin välein, mutta kohdunsuulla ei tapahtunut mitään. Kätilö ei edes antanut lämmittää kauratyynyä kuin haaleaksi, vaikka se oli ainoa mikä auttoi :D Lopulta sain vielä opiaatit (joista olin sanonut aiemmin, että mitä muuta vaan, mutta ei niitä). Niiden avulla sain hetken torkuttua. Ei todellakaan mulle synnytystä ilman kivunlievitystä, kun kaikkien mahdollisten lääkkeiden kanssakin anelin keisarinleikkausta 25 tunnin jälkeen...

Synnytin lapset 80- luvun alussa. En tarvinnut mitään kipulääkkeitä, molemmat synnytykset sujui hyvin  toinen 3 tuntia ja toinen reilut 4 tuntia. En alkanut miettimään missään vaiheessa että kuinka paljon synnyttäminen sattuu, elin vain aina sitä kyseistä päivää mikä milloinkin oli ja mitä milloinkin elämä toi.

Hieno että jotkut pystyvät tähän, omat synnytykset ovat olleet melko vaikeita ja kohdunkaulan puudutus on ollut paras kivun lievitystä kaikista.

4x luomusynnytys. Mitään periaatteita ei ollut takana vaan tilanteen mukaan menin. Liikkeellä kannattaa pysyä niin pitkään kuin saa mutta toisaalta myös alistua seurantaan vauvan voinnin turvaamiseksi. Ekasta tulin 9cm auki sairaalaan ja beibi kiskaistiin imukupilla ulos kun sykkeet oli matalat eikä pidemmän ajan seurantaa ollut. Varotoimenpide osoittautui turhaksi, vauva hyvävointinen eikä merkkejä hapenpuutteesta mutta itse toivuinkin sitten yli puoli vuotta kivuttomaksi syntyneen repeämän jäljiltä. Tästä pelästyneenä kakkosesta oltiin ajoissa ja makoilin piuhoissa monta tuntia mikä oli tuskaisaa. 3-4 taas nopeita, en olisi mitään ehtinytkään saada kun ei saliinkaan keretty.

Kokemusta kahdesta synnytyksestä.

Ensimmäiseen sain kaikki mahdolliset kivunlievitykset epiduraalinkin.

Se synnytys oli erittäin kivulias, aivan sietämätön ja kesti 12 tuntia ja päättyi imukuppisynnytykseen. Se oli aika traumaattinen kokemus.

Toisessa synnytyksessä en saanut muuta kivunlievitystä kuin ilokaasua ja olin kauhuissani kun pelkäsin että se olisi vielä pahempi kuin ensimmäinen.

Mutta se olikin helppo. Kivut olivat siedettäviä ja synnytys kesti vain 4 tuntia.