Synnytys ilman kipulääkkeitä

Vierailija kirjoitti:

Synnytin esikoisen epiduraalin avulla ja kuopuksen ilman mitään. Kumpikin oli ok. Kuopuksen synnytys oli ohi nopeammin, siis kesti paljon vähemmän aikaa (2h) mutta myös oma olo oli samantien hyvä kun vauva oli pihalla. Oli selvempi olo. Esikoisen kun synnytyin, kipua oli toki huomattavasti vähemmän. Olen tyytyväinen että ekassa synnytyksessä oli se epiduraali, ei ainakaan jäänyt mitään kammoja. Kesällä menossa taas synnyttämään, luultavasti tulee taas pikasynnytys mutta jos saan valita otanko kivunlievityksen, en ehkä ota sitä. Ilokaasu on aivan takapuolesta ainakin minulla.

Muistan kun lääketieteen kandina meidän piti hoitaa 5 normaalia alatiesynnytystä ja olla avustamassa yhdessä sektiossa. Kyllähän se toinen ja kolmas tulevat sieltä paljon helpommin ulos kun reitti on jo kertaalleen "aurattu" auki. Niissä ensisynnytyksissä joissa ei kivunlievitystä juuri ollut käytössä syystä taikka toisesta oli kyllä kivut ja osalla huutokin melkoista, etenkin yksi ensisynnyttäjä joka oli vasta 19v. eikä vauva tahtonut tulla millään ulos vaikka pää näkyi jo. Siinä kutsuttiin paikalle ensin erikoistuva lääkäri joka ei saanut tilannetta etenemään kunnolla ja sitten kutsuttiin paikalle takapäivystäjä joka oli rauhallinen vanhempi mies, dosentti jopa. Hän sitten otti rauhallisesti imukupin ja veti vauvan "väkisin" ulos ja tulihan se sieltä, mutta luulen että tuo synnyttäjä katui ettei ollut ottanut kivunlievitystä tai ei hänellä ainakaan epiduraalia ollut siinä.

Vaimoni on myös lääkäri ja hänelle kehittyi jonkinasteinen pelko synnytystä kohtaan omalla synnörijaksollaan kun näki sitä kipua ja huutoa ja vähäistä kivunlievitystä. Vauvakuume vei sitten kuitenkin aikanaan voiton mutta omassa synnytyksessään hänellä oli niin reilusti epiduraalia että hän ei tuntenut edes supistuksia tsi ponnistamisen tarvetta eikä mitään kipuakaan, mutta hän sitten katseli seurantamonitorin käyrää josta näkyi supistukset ja ponnisteli sitten sen mukaan kuin monitorissa supistukset näkyivät ja hyvin meni. Episiotomia lopuksi oli tarpeen mutta sen avulla vauva luiskahti helposti ulos sitten eikä lääkäriä synnnytyksessä tarvittu, ei minun apua eikä sairaalan omaakaan lääkäriä.

Me sovittiin vaimon kanssa, että me ei käytetä kivunlievitystä synnytyksessä. Ei haluta sitä riskiä vauvalle.

Aina ei saa epiduraalia vaikka haluaisi.Anestesialääkäri voi olla varattuna toisaalla leikkauksessa eikä ehdi tulemaan.Siinähän kärvistelet.Näin kävi.Helvetillistä,mutta totta.Ei kannata tuudittautua ajatukseen,että sen saa aina jos haluaa.

Itse otin kaikki mahdolliset kivunlievitykset mitä tarjottiin. Silti koin jotain sanoinkuvaamatonta kipua. Yli 50 tikkiä repeämiin ja tikkauksenkin aikana vedin kaksin käsin ilokaasua puudutusaineesta huolimatta. Kuukauden ajan synnytyksen jälkeen maksimiannos kipulääkkeitä ja silti sattui. Jos tuo pitäisi kokea ilman kivunlievitystä, kuolisin ennemmin.

Itse kärsin mielummin vähän kovemmasta kivusta, että vauva (sekä itse myös) säästyy noiden lääkeaineiden haittavaikutuksilta. Synnytys sattuu joka tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Aina ei saa epiduraalia vaikka haluaisi.Anestesialääkäri voi olla varattuna toisaalla leikkauksessa eikä ehdi tulemaan.Siinähän kärvistelet.Näin kävi.Helvetillistä,mutta totta.Ei kannata tuudittautua ajatukseen,että sen saa aina jos haluaa.

Tätä silloin kandina synnärijaksolla ihmettelinkin että se on vähän arpapeliä että saako sitä epiduraalia eli ehtiikö päivystävä anestesialääkäri sitä ajoissa laittamaan.

Vierailija kirjoitti:

Me sovittiin vaimon kanssa, että me ei käytetä kivunlievitystä synnytyksessä. Ei haluta sitä riskiä vauvalle.

En usko, että paraservikaali-puudutteista on vauvalle haittaa. Eikä ilokaasusta.

Välttäkää selällä makuuta synnytyksessä, se heikentää huomattavasti vauvan hapensaantia ja on kivuliain mahdollinen asento; jos on pakko maata sängyssä, niin suosittelen puoli-istuma-asentoa.

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin mielummin vähän kovemmasta kivusta, että vauva (sekä itse myös) säästyy noiden lääkeaineiden haittavaikutuksilta. Synnytys sattuu joka tapauksessa.

No ei siitä epiduraalista kyllä mitään siihen vauvaan mene, se puudute jää synnyttäjän epiduraalitilaan, ei sitä vereen mene ja sitä kautta istukkaan ja vauvaan. Siinä olisikin vähän isommat ongelmat sitten jos sen puudutteen anestesiologi suoneen pistäisi, suuri annos puudutetta suoraan verisuoneen saattaa johtaa puudutemyrkytykseen, ainakin bubivakaiini saattaa aiheuttaa vakavia vaikea­hoitoisia rytmihäiriöitä.

Vierailija kirjoitti:

Itse otin kaikki mahdolliset kivunlievitykset mitä tarjottiin. Silti koin jotain sanoinkuvaamatonta kipua. Yli 50 tikkiä repeämiin ja tikkauksenkin aikana vedin kaksin käsin ilokaasua puudutusaineesta huolimatta. Kuukauden ajan synnytyksen jälkeen maksimiannos kipulääkkeitä ja silti sattui. Jos tuo pitäisi kokea ilman kivunlievitystä, kuolisin ennemmin.

Aikamoiset repeämät, meniköhän kaikki tuossa nyt ihan oikein? Tehtiinkö episiotomiaa eli leikattiinko välilihaa? Siihen siisti leikkaus saksilla hallitusti puudutuksessa laajentaa merkittävästi synnytyskanavan loppuosaa eli sitä emättimen aukkoa jolloin pää tulee helpommin ulos hallitusti mieluummin kuin että kudosten annetaan revetä väkisin venytyksestä hallitsemattomasti. Kun pää saadaan ulos niin loppuvauva luiskahtaa yleensä ulos sitten helposti kääntämällä toista hartiaa alaspäin ja sitten toista ylöspäin. Ellei tuo onnistu niin on hätätila eli hartiadystokia, vauva on hartioista synnytyskanavan loppuosassa siinä emättimen aukolla kiinni.

Episiotomia eli välilihan leikkaus on kirurginen toimenpide, jossa emätintä laajennetaan synnytyksen helpottamiseksi. Episiotomia tulee kysymykseen, kun väliliha ei jousta riittävästi lapsen synnyttämiseksi tai kudoksen arvellaan repeävän. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa saksilla. Useimmat synnyttäjät haluavat välttyä välilihan leikkaukselta. Episiotomialeikkausten määrä onkin viime vuosikymmenen aikana laskenut radikaalisti. Nykyään niitä tehdään vain tarpeen mukaan. Väliliha olisi syytä leikata, jos väliliha ei jousta riittävästi ja kudoksen arvellaan repeävän pahasti. Välilihan leikkauksen tarkoituksena onkin monesti vauvan syntymän avittamisen lisäksi estää laajempien repeämien syntyminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse otin kaikki mahdolliset kivunlievitykset mitä tarjottiin. Silti koin jotain sanoinkuvaamatonta kipua. Yli 50 tikkiä repeämiin ja tikkauksenkin aikana vedin kaksin käsin ilokaasua puudutusaineesta huolimatta. Kuukauden ajan synnytyksen jälkeen maksimiannos kipulääkkeitä ja silti sattui. Jos tuo pitäisi kokea ilman kivunlievitystä, kuolisin ennemmin.

Aikamoiset repeämät, meniköhän kaikki tuossa nyt ihan oikein? Tehtiinkö episiotomiaa eli leikattiinko välilihaa? Siihen siisti leikkaus saksilla hallitusti puudutuksessa laajentaa merkittävästi synnytyskanavan loppuosaa eli sitä emättimen aukkoa jolloin pää tulee helpommin ulos hallitusti mieluummin kuin että kudosten annetaan revetä väkisin venytyksestä hallitsemattomasti. Kun pää saadaan ulos niin loppuvauva luiskahtaa yleensä ulos sitten helposti kääntämällä toista hartiaa alaspäin ja sitten toista ylöspäin. Ellei tuo onnistu niin on hätätila eli hartiadystokia, vauva on hartioista synnytyskanavan loppuosassa siinä emättimen aukolla kiinni.

Episiotomia eli välilihan leikkaus on kirurginen toimenpide, jossa emätintä laajennetaan synnytyksen helpottamiseksi. Episiotomia tulee kysymykseen, kun väliliha ei jousta riittävästi lapsen synnyttämiseksi tai kudoksen arvellaan repeävän. Toimenpide tehdään paikallispuudutuksessa saksilla. Useimmat synnyttäjät haluavat välttyä välilihan leikkaukselta. Episiotomialeikkausten määrä onkin viime vuosikymmenen aikana laskenut radikaalisti. Nykyään niitä tehdään vain tarpeen mukaan. Väliliha olisi syytä leikata, jos väliliha ei jousta riittävästi ja kudoksen arvellaan repeävän pahasti. Välilihan leikkauksen tarkoituksena onkin monesti vauvan syntymän avittamisen lisäksi estää laajempien repeämien syntyminen.

Ei leikattu, repesi vain. Kätilö oli kyllä varautunut leikkaamaan tarvittaessa "jos siltä näyttää". En tiedä mitä tapahtui. Vauva oli 1 kg isompi kuin oli painoarvio, tämä kuulemma yllätti kätilön, itseäni ei. Synnytyksen jälkeen opin arvostamaan monia itsestäänselviä asioita, kuten kävelemistä ja kakkaamista... Onneksi sain kuntoutettua paikat ja pysyviä vammoja ei jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Turhaan etukäteen miettii mitä ottaa. Sen näkee sitten siellä synnärillä että miten helvetilliset kivut on.

Huono neuvo. Koska onhan ne kivut helvetilliset joka tapauksessa. Itse etukäteen päätin mennä mukaan rennosti siihen kipuun (joka ei ole kestävää vaan aaltoilevaa) enkä siksi tarvinnut lääkkeitä.

Vierailija kirjoitti:

Hei!

Olen synnyttänyt ilman kivunlievitystä. Näin jälkeenpäin (11v.jälkeen) en vaan tajua miksi. Jotenkin se oli kätilön mielestä hieno juttu. Kaikki pystyy synnyttämään ilman kivunlievitystä, ei sitä tarvi lähteä testaamaan. Kannatta vaan kysyä itseltään miksi haluaa kipua kokea. 

Nyt kyllä valitsisin sektion. Kohdun- ja emättimenlaskeuma ja sen myötä paikat kuin tuulitunneli ja 26-vuotiaana. Ei mitään järkeä. Mitä ihmettä olen mahtanut ajatella. En varmaan mitään.

Olen kyllä kuullut, että jollain synnytys on ollut voimaannuttava kokemus. Sen vaan valitettavasti tietää vasta jälkikäteen, tuleeko voimaantumaan vai traumatisoitumaan. Vauvan ensimmäiset vuodet on kyllä ihan kiva viettää vauvaa hoitaen mieluummin, kuin traumaperäisen stressihäiriön kourissa täristen.

Mulla sama aika luomusynnytyksistä ja gyne ihmetteli, miten siisti alapää on ja miten hyvä lihaksisto. Kannattaa siis treenata sitä lihaksistoa ja laskeumatkin voi hoitaa.

Perjantaina synnytin meidän pikkusen ja en olis kyllä ilman kipulääkkeitä pärjännyt. Ensin sain ihan vaan vahvaa kipulääkettä suun kautta pariin otteeseen, sitten kohdunkaulan puudutteen (meni kyllä ohi eli ei toiminut) ja sen jälkeen epiduraalin. Epiduraalin laittoa en edes huomannut, oli täysin kivuton toimenpide :)

Muutama nirhauma ja tikkien tarpeessa oleva kohta tuli, mutta suoranaisia repeämiä ei. Alakerta on kyllä aika hemmetin kipeä :D

Vierailija kirjoitti:

Perjantaina synnytin meidän pikkusen ja en olis kyllä ilman kipulääkkeitä pärjännyt. Ensin sain ihan vaan vahvaa kipulääkettä suun kautta pariin otteeseen, sitten kohdunkaulan puudutteen (meni kyllä ohi eli ei toiminut) ja sen jälkeen epiduraalin. Epiduraalin laittoa en edes huomannut, oli täysin kivuton toimenpide :)

Muutama nirhauma ja tikkien tarpeessa oleva kohta tuli, mutta suoranaisia repeämiä ei. Alakerta on kyllä aika hemmetin kipeä :D

Ilokaasu unohtui! Sitä vetelin niin kauan kunnes epiduraali laitettiin.

Minkä ihmeen takia sitä välilihan leikkausta epäröidään tehdä ja epiduraaliakaan ei rutiinisti laiteta, tai no tietysti jos sitä ei saa sen takia että anestesiologia ei ole saatavilla vaan se on kiinni jossain leikkauksessa. Mutta se välilihan leikkaus antaa tilaa vauvalle tulla, helpottaa synnytystä ja ehkäisee repeämiä. Typerää antaa kudosten venyä ja revetä ja pitkittää synnytystä lisäksi, ei se ole vauvankaan etu. Siisti episiotomiahaava ommellaan kiinni ja that's it, ei tule repeämiä tai nirhaumia eikä se alakertakaan ole sitten niin kipeä.

Epiduraali ja episiotomoa ja kivuton synnytys ilman repeämiä. Tietysti ne supistukset matkalla sairaalaan ja ennen epiduraalia sattuvat, mutta siihenkin voidaan antaa esim. oksikodonia kipuun ja ilokaasua. Sitä oksikodonia menee kyllä sitten vauvaankin (tai sikiöön siis) mutta eipä siitä haittaa pitäisi olla ja voihan sen jättää väliinkin toki.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ihmeen takia sitä välilihan leikkausta epäröidään tehdä ja epiduraaliakaan ei rutiinisti laiteta, tai no tietysti jos sitä ei saa sen takia että anestesiologia ei ole saatavilla vaan se on kiinni jossain leikkauksessa. Mutta se välilihan leikkaus antaa tilaa vauvalle tulla, helpottaa synnytystä ja ehkäisee repeämiä. Typerää antaa kudosten venyä ja revetä ja pitkittää synnytystä lisäksi, ei se ole vauvankaan etu. Siisti episiotomiahaava ommellaan kiinni ja that's it, ei tule repeämiä tai nirhaumia eikä se alakertakaan ole sitten niin kipeä.

Epiduraali ja episiotomoa ja kivuton synnytys ilman repeämiä. Tietysti ne supistukset matkalla sairaalaan ja ennen epiduraalia sattuvat, mutta siihenkin voidaan antaa esim. oksikodonia kipuun ja ilokaasua. Sitä oksikodonia menee kyllä sitten vauvaankin (tai sikiöön siis) mutta eipä siitä haittaa pitäisi olla ja voihan sen jättää väliinkin toki.

Olen tuo pahasti revennyt ja itselleni kätilö vai lääkäri sanoi jotenkin, että suora repeämä välilihassa paranee paremmin kuin leikattu väliliha. Ja synnytyksessä itselläni repesi myös sisemmät häpyhuuletkin. Ja varmaan kaikki muukin mahdollinen tuli varmaan kursittua kasaan. Itselläni oli vain toiveena päästä mahdollisimman vähillä kivuilla ja repeämillä! Joo-o...

Kesällä synnytin esikoiseni pelkällä ilokaasulla. Olisin tahtonut epiduraalin mutta paikat aukenikin niin nopsaan ettei kerennyt saada... ilokaasu tosin auttoi minulla tosi paljon :) kaksi tikkiä tuli vain. Ja 8h kesti koko synnytys. Ja ei edes käynyt niin kipeää mitä ajattelin :D olen varmasti tosi onnekas synnytykseni suhteen. Ihana kokemus :) kaikki tuntemani äidit kuvailleet synnytyksiään rankoiksi ja kipeiksi kokemuksiksi. Itselläni se ei sitä jostain syystä ollut ja siitä olen kiitollinen.

Vierailija kirjoitti:

Pelkään kans selkäytimen ronkkimista. Toki en siedä edes hampaan paikkausta ilman puudutusta. Mutta en usko että synnytyskivut tulevat vihlomalla, eikä niitä voi verrata hermosärkyyn.

ap

Jos et halua epiduraalia, niin mulla toisessa synnytyksessä kohdunkaulanpuudutus ja pudendaalipuudutus riittivät, kun epiduraalia ei saanut verenvuodon vuoksi laittaa. Oli itse asiassa kivuttomampi kuin eka synnytys, jossa laitettiin epiduraali.

Vierailija kirjoitti:

Itse kärsin mielummin vähän kovemmasta kivusta, että vauva (sekä itse myös) säästyy noiden lääkeaineiden haittavaikutuksilta. Synnytys sattuu joka tapauksessa.

Joskus voi olla niin, ettei synnytys etene kipujen takia. Jotkut synnyttäjät pyörtyvät kivusta. Kumpikaan näistä ei myöskään ole vauvalle niin hyvästä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä ilman kipulääkkeitä voi synnyttää kuten tehdään kehitysmaissa mm. Afrikka, Aasia jne. Eläimetkin synnyttävät ilman mitään kivunlievitystä eikä mitään ongelmia ole. 

Ei se kyllä ihan niinkään ole. Ei se synnytys aina eläimilläkään niin suju. Toki siis kuolemakin synnytyksessä on normaalia, ei mitään luonnotonta.