Kolmen kympin kriisi: "Kaikilla" kavereilla jo avioliitto, omistusasunto, lapsia. Itsellä elämä junnaa paikallaan!
Kohtalotovereita? Miten selvitä tästä, että tuntuu kuin omassa elämässä ei tapahdu yhtään mitään muuta kuin päivän salkkarit teeveestä?
Kommentit (126)
Sama oli mulla, mutta kun oikea mies löytyi niin asiat etenivätkin sitten nopeasti. Mutta koska molemmat opiskeltiin lähes kolmekymppisiksi, niin omistusasunnot ja autot ym on tullu 10 vuotta jälkijunassa niihin verrattuna, jotka hankki peruskoulun jälkeen nopeesti ammatin ja sai vakityön ja pääsi kartuttamaan omaisuuttaan. Ite oltiin ihan köyhiä vielä kolmekymppisinä. Nyt on omakotitalo, autot ja lapset, muttei vakkarityötä vieläkään.
En lukenut ketjua ja tää on vähän aiheen vierestä, mutta odotapa ap vaan neljänkympin kriisiä: itse olen pariutunut ja saanut lapset nuorena, eronnut kolmevitosena, nyt olen teinien yksinhuoltajasinkkuäiti, ja KAIKKI muut ovat onnellisissa parisuhteissa, on ehjät perheet ja minä olen epäonnistunut surkeasti. Ja lisäksi vanha.
No mikset sä oo käyny suviseuroissa sieltähän ne muutkin on kumppanin löytänyt niin mulle
, on sanortu, kun ihmettelin , " Miten ne löytääkin Heti 18- vuotta täytettyään , Vaimon/ miehen ?
Ystäväni sano* No ne menee Suviseuroihin, siellä ne tapaa"
😲 . Niin nehän on " Enkeleitä"
eivät käy baareissa , tansseissa.👼😇..
Mä sitten hölmistyin että , Suviseuroihin !
Sinne kun menee löytyy kumppani!
Ahdistaa, kun kaverit suunnittelee perheineen muuttoa ulkomaille kahden vuoden sisällä. Itse sinkkuna kolmekymppisenä en uskalla suunnitella edes niin pitkälle. Vaikka nythän sitä just pitäis antaa mennä vaan. Ainiin, mut korona.
Jos Suomessa on niin paljon sinkkuja, yksinäisiä ja kolmekymppisiä, niin miten voi olla etteivät he kohtaa. Pitääkö heille järjestää jokin yhteinen retriitti?