Lue keskustelun säännöt.
Teini myrkyttää tunnelman perheessä
03.05.2015 |
Miten jaksatte teinien kanssa? Murjotus ja pahan tuulen levittäminen alkaa aamusta ja jatkuu iltaan. Itselläkin rankka työ ja tarvisin viikonloppuja palautumiseen. Sunnuntaisin tuntuu että huh, huomenna pääse töihin ja kukaan ei jatkuvasti murjota, valita ja haasta riitaa.
Teinillä on hyvätkin hetkensä, mutta valitettavasti tilanteet kärjistyy viikonloppuisin ja lomilla kun ollaan enemmän yhdessä. Ei täällä mitään isoja ongelma ole (vielä), mutta tosi ikävä ilmapiiri.
Miten te muut pidätte perheessä parempaa tunnelmaa yllä ja jaksatte itse teinien kanssa?
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuskin teinit 40 tai viiskytluvulla jaksoivat vittuil-la vanhemmilleen ihan pienistä. Elämä oli ihan erilaista silloin. Sai ylipäätään olla iloinen, että selvisi sodassa hengissä, niin lapset kuin aikuiset. Silloin sai olla tyytyväinen jos oli edes kenkäpari ja perunaa mitä syödä. Ajan kuva on nyt ihan toinen. Teinille kaikki on aina päin persettä, vaikka saisi mitä.
Oho...
Kyllä nämä nykyajan teinit ovat lutusia ja rähjäävät vain vanhemmilleen ja kotona, me sentään 50-60-luvulla vallattiin taloja (nuorisotiloiksi), köydettiin riimuilla puihin ja hilluttiin metsissä, kun lentokoneesta ruiskutettiin kasvinsuojelumyrkkyjä, jotka tietysti tuli niskaamme, poltettiin rintsikoita torilla, liftattiin ympäri Suomea ja Eurooppaa, mentiin barrikaadeille eduskuntatalolle ja vallattiin julkisia tiloja, marssittiin vappukulkueissa, poltiin röökiä jo 13v ja käytettiin alkoholia ja tehtiin kaikkea sitä mikä oli kiellettyä.
Ennen kyllä vanhemmat oli paljon tiukemmalla teinien kanssa ja saivat kaivaa pussistaan rahaa, jos eivät halunneet käräjille. Ennen ei voinut paljon kotona rähjätä, kun vanhemmat teki paljon töitä ja asuttiin ahtaasti ja omasta huoneesta ei osattu edes uneksia.
Ja monesta meistä tuli ihan tolkun ihmisiä ja menestyivät elämässä. Niin kuin Erkki Tuomioja, Nalle Wahlroos, Tarja Halonen, Heidi Hautala, Pekka Haavisto jne.
Noi on syntynyt kaikki sodan jäkeen. Miksi unohdit salen muuten? sehän ton tolkun käsitteen keksi. Tai onko sale rasse? Tarkoitin vielä aikaisempaa sukupolvea, noi oli nuoria ja teinejä myöhään kuuskytluvulla. Tartzu ja erkki vähän aikasemmin toki. Paavo "patukka" haavisto ja hautala lähinnä vasta seiskytluvulla ja ovat jo ns. pullamössö polvea jo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä tämänpäivän teinit käyttäytyvät paljon fiksummin kuin edellisten sukupolvien teinit.
Tässä ihan tutkittuja tietoja ja tilastoja
Ootteko ikinä siis ikinä mammullit ajatellut kysyä siltä teiniltä mitä se haluaa?Meistä kaikista ei ole kasvattajiksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on kolme 14-17 vuotiasta ja he ovat opettaneet mulle paljon kärsivällisyyttä.
Toinen tärkeä juttu on se, että valikoin taisteluni. En puutu joka pikkuasiaan, annan päättää itsekin, pakotan harvoin mihinkään. Sitten kun päätän jotain, se myös pätee enkä lipsu siitä.
Meillä käytiin esim. esikoisen kanssa kauheita tappeluja siitä, pitääkö hänen tulla isovanhempien luo vai ei. Jossain vaiheessa tajusin luovuttaa, enkä pakottanut mukaan. No nykyään tuo teini tulee ihan pyytämättä mukaan. Olen huomannut, että kun antaa enemmän narua ja oikeasti kuuntelee ja osoittaa välittävänsä, auttavat parhaiten teinimyllerrykseen.Tämä. Itsellä on kaksi teiniä, 17- ja 14-vuotiaat ja jo aikoja sitten opin että kysyn heitä mukaan, minne sit ollaankin menossa, ja jos eivät halua tulla niin eivät vaan tule. Jos oli kyseessä meno mummulaan, niin sanoin että olisi kiva jos tulisit ja mummukin tykkäis, mut pakko ei ole. Jonkun kerran olivat poissa, mut sen jälkeen ovat tulleet mukaan ihan mielellään. Ei heillä aina välttämättä ole mitään puhuttavaa mummun kanssa, mutta useimmiten on ja kuka teini nyt ei tykkäis mummun huomiosta? (ja lätyistä) :)
Mut ihan samalla tavalla siis meillä toimitaan.
Mä en edes tiennyt että muutenkin voisi toimia. Toinen on aina mutkattomammin kulkenut mukana ja nykyään raahaa poikkiksenkin mukana. Toista taas ei kiinnosta sukulaisvierailut, joten on parempi kun ei tule mukaan. En usko, että väkisin viemällä olis yhtään sen innostuneempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksatte teinien kanssa? Murjotus ja pahan tuulen levittäminen alkaa aamusta ja jatkuu iltaan. Itselläkin rankka työ ja tarvisin viikonloppuja palautumiseen. Sunnuntaisin tuntuu että huh, huomenna pääse töihin ja kukaan ei jatkuvasti murjota, valita ja haasta riitaa.
Teinillä on hyvätkin hetkensä, mutta valitettavasti tilanteet kärjistyy viikonloppuisin ja lomilla kun ollaan enemmän yhdessä. Ei täällä mitään isoja ongelma ole (vielä), mutta tosi ikävä ilmapiiri.
Miten te muut pidätte perheessä parempaa tunnelmaa yllä ja jaksatte itse teinien kanssa?
Miksi nää einit ovat viikonlopun kotona? :O En muista kyllä teininä olleeni viikonloppuja kotona, lähinnä partion retkillä, urheiluharrastuksessa tai muuten vaan kaupungilla kavereiden kanssa. Haettiin hesestä ateriat, syötiin jossain ja shoppailtiin meikkejä ja muita. Ja ihan ilman alkoholia. Ja pojat oli mopojen kanssa jossain metsän reunassa ja aiemmin pyörillä temppuilemassa. Ja parikymppinen olen joten tästä ei ole aikaakaan kuin muutama vuosi. Ja lomalla tietysti oli leirit ja lähdettiin uimaan aina kun oli hyvä ilma. Ja talvella laskettelemaan.
Tulee mieleen, että kyse on peliriippuvuudesta jos ei halua lähteä mihinkään? Siihen tarvitaan ammattiauttaja. Tai lapsella on muita ongelmia?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämänpäivän teinit käyttäytyvät paljon fiksummin kuin edellisten sukupolvien teinit.
Tässä ihan tutkittuja tietoja ja tilastoja
Kyllä tän päivän tienit on joka suhteessa löysiä paskoja. Ei voi verrata oikein mitenkään. Kaikki on liiankin hyvin, että on varaa vittui l l a.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ennenvanhaan kyllä isät yleensä äkkiä otti luulot pois ja ulos töihin jos pullikointia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämänpäivän teinit käyttäytyvät paljon fiksummin kuin edellisten sukupolvien teinit.
Tässä ihan tutkittuja tietoja ja tilastoja
Kyllä tän päivän tienit on joka suhteessa löysiä paskoja. Ei voi verrata oikein mitenkään. Kaikki on liiankin hyvin, että on varaa vittui l l a.
Tämän päivän teinit ovat paljon fiksumpia, hyvä käytöksempiä ja osaavampia, kuin mitkään edelliset sukupolvet. Ja sanon tämän ihan kokemuksesta, sillä olen ollut nuorten kanssa tekemisessä työn kautta yli 40v ja loput 25v on siviilikokemusta.
Ja tätä samaa virttä on veisattu jokaisen sukupolven kohdalla, jo ainakin 50-luvusta alkaen, kun itse olin nuori. On vain eri paheksunnan kohteet, nyt se on alykännykkä ja pelit ja 50-60-luvulla oli kirjat, tv ja Teiniliitto.
Toisaalta ymmärrettävää, kun jokainen sukupolvi kuvittelee olevansa parempi ja fiksumpi, kuin edellinen tai seuraava. Sinäkin paheksut teinejä, mutta luulen sinun paheksuvan ja aliarvioivan myös iäkkäitä vanhuksia ja kuvittelet olevasi viisaampi kuin he. Sellainen on vain ihmismieli.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olinkin sitten se yli kiltti teini, joka piti pääosin kaikki ongelmat sisällään. Joskus harvoin pyysin apua, mutta sekin oli turhaa. Aurinkoinen en ollut minäkään monista syistä johtuen, mutta muuten kiltti ja "näkymätön", enkä useinkaan näyttänyt pahaa oloani. Vanhemmat tiesivät etten voi hyvin. Kiusattiin ja olin ihan yksin. Eivät he silti asialla vaivanneet päätään. Piti vaan kestää kaikki. Siinä mielessä on toisaalta hyvä, että teini uskaltaa kapinoida ja näyttää tunteensa, eikä pidä kaikkea sisällään. Itselle on ainakin elämä aika huonossa jamassa tällä hetkellä ja uskon, että ne vähän "pahantuuliset" ja vihaiset teinit ovat varmaan menneet elämässään pidemmälle kuin minä jolle ei oikeastaan edes ollut mitään teini-ikää. Siinä mielessä ajattelen, että teidän elämänne kuulostaa "normaalilta". Tietysti nuorella voi olla monia syitä pahantuulisuuteen, mutta toivon, että jaksatte auttaa ja tukea toisin kuin omat vanhempani, joille kiltin tytön valitukset olivat jo liikaa.
Pistäisin ulos .Koska meillä ei oltaisi koko aikaa naama nutturalla.Tietysti välillä voi olla muttei aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaksan sillä että tiedän tulevan välillä niitä parempia aikoja ja etenkin sillä että kuopus on 4 vuoden jälkeen 18v.
Ja jaksan kun on pakko jaksaa.
Vierailija kirjoitti:
Jaksan sillä että tiedän tulevan välillä niitä parempia aikoja ja etenkin sillä että kuopus on 4 vuoden jälkeen 18v.
Ja jaksan kun on pakko jaksaa.
Niinpä! Eikä niille ole edes palautusoikeutta :) . Kyllä se aikanaan ohi menee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Voi kun olisikin tavallinen teini jonka kanssa saisi riidellä kotiintuloajoista ja tupakkakokeiluista. Mutta kun on teini joka vain pelaa ja pelaa ja pelaa eikä mikään muu kiinnosta kuin aivoton pelaaminen. Sekin vielä menisi jos se olisi jotenkin tavoitteellista mutta mitä vielä. Sama kuin istuisi televisiota tuijottaen. Pojan kaveri on samanlainen eivätkä edes pelaa samoja pelejä, joten sosiaalisten taitojen kehittyminen nolla. Tähän asti olen puolipakolla vienyt harrastuksiin jotka eivät kiinnosta mutta enää ei onnistu sekään. Ja sillä on rajansa minkälaisena ohjelmatoimistona jaksan itse olla.
Meillä asuu samanmoinen myös. Kohta täysi-ikäinen. Pelottaa, miten pääsee kiinni ns. tavalliseen aikuisen nuoren elämään. Kaiholla muistelen alle 10-vuotiasta poikaani, joka touhusi luonnossa ja innostui monesta asiasta. Niin vaan vei ensin älykännykkä ja sitten tietokone mukanaan vaikka meillä oli keskimäärin tiukemmat rajoitukset. Menee sentään ajoissa nukkumaan ja hoitaa koulunsa mut loppuaika menee pelaamiseen :( Ei mitään itsenäistymisen merkkejä.
Lapsesihan vaikuttaa ihan fiksulta. Mitä sen pitäisi sitten tehdä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se on evoluution tuottama ominaisuus. Jos teinit viihtyisivät kotona, niin liian moni myös jäisi sinne.
Vielä lisäys: Siis ainoastaan ihmiset jotka eivät viihdy liian hyvin vanhempiensa kanssa lopulta pariutuvat ja lisääntyvät. Kotiin jäävät eivät lisäänny. Tämä ominaisuus sitten vahvistuu.
Kaveri asui vanhempiensa luona 24-vuotiaaksi asti, jolloin muutti yhteen tyttöystävän kanssa. Nyt on naimisissa ja pari lasta. Itse lähdin heti lukion jälkeen yliopiston solukämppään ja nyt yksiössä. Ei ole koskaan ollut parisuhdetta. Ei se nyt ihan noin mene
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten jaksatte teinien kanssa? Murjotus ja pahan tuulen levittäminen alkaa aamusta ja jatkuu iltaan. Itselläkin rankka työ ja tarvisin viikonloppuja palautumiseen. Sunnuntaisin tuntuu että huh, huomenna pääse töihin ja kukaan ei jatkuvasti murjota, valita ja haasta riitaa.
Teinillä on hyvätkin hetkensä, mutta valitettavasti tilanteet kärjistyy viikonloppuisin ja lomilla kun ollaan enemmän yhdessä. Ei täällä mitään isoja ongelma ole (vielä), mutta tosi ikävä ilmapiiri.
Miten te muut pidätte perheessä parempaa tunnelmaa yllä ja jaksatte itse teinien kanssa?Miksi nää einit ovat viikonlopun kotona? :O En muista kyllä teininä olleeni viikonloppuja kotona, lähinnä partion retkillä, urheiluharrastuksessa tai muuten vaan kaupungilla kavereiden kanssa. Haettiin hesestä ateriat, syötiin jossain ja shoppailtiin meikkejä ja muita. Ja ihan ilman alkoholia. Ja pojat oli mopojen kanssa jossain metsän reunassa ja aiemmin pyörillä temppuilemassa. Ja parikymppinen olen joten tästä ei ole aikaakaan kuin muutama vuosi. Ja lomalla tietysti oli leirit ja lähdettiin uimaan aina kun oli hyvä ilma. Ja talvella laskettelemaan.
Tulee mieleen, että kyse on peliriippuvuudesta jos ei halua lähteä mihinkään? Siihen tarvitaan ammattiauttaja. Tai lapsella on muita ongelmia?
Minä ainakin muistan miten olin teininä kaikki viikonloput kotona tietokoneella. Tein koulutehtäviä ja pelasin. Ei mulla ollut peliriippuvuutta, ei vain ollut kavereita enkä jaksanut lähteä yksin möllöttämään mihinkään. Olisi tuntunut vain pahemmalta nähdä miten muilla on kivaa
ohis
Vierailija kirjoitti:
Samoja ajatuksia täälläkin. Vaikka tietää, että teini purkaa vain omaa, hormoneista johtuvaa pahaa oloaan, on raskasta muulle perheelle kuunnella kiukuttelua päivästä toiseen. Raskasta on muillakin, ja kodin tulisi olla paikka, jossa voi rentoutua ja palautua ja jossa jokainen tuntee olonsa turvalliseksi.
Olen päässyt vähällä, sillä tyttäreni, nyt 17-vuotias, on aina hoitanut koulun ja hänellä on harrastuksia. Päihdekokeiluita ei käsittääkseni myöskään ole ollut. Hän on fiksu, huumorintajuinen ja puhuu asioistaan. Hän myös suostuu lähtemään reissuille ja tapahtumiin kanssani.
Toisaalta hän on aika saamaton. Harrastuksia (kaksi tuntia viikossa) lukuun ottamatta kaikki vapaa-aika menee puhelinta sängyllä näprätessä, ja jokaisesta kotityöstä, joita ei hänellä ole mitenkään liikaa, pitää muistuttaa useita kertoja. Lupaukset jonkin asian hoitamisesta rikkoontuvat usein ja myös koulutyöt jäävät viime tippaan.
Tietty itsekeskeisyys kuuluu teini-ikään, mutta välillä tuntuu, ettei nuorella ole mitään kohtuullisuuden tajua sen suhteen, minkä verran kukin tekee töitä perheen hyvinvoinnin eteen ja millaisia haasteita muilla on elämässään. Jos jonain aamuna menen myöhempään töihin kuin hän kouluun, saan kuunnella kitinää siitä, kuinka en "ikinä" joudu heräämään aikaisin ja kuinka työni on niin helppoa. Tytär tietää minun kuitenkin tekevän paljon ylitöitä. Samoin jos joskus illalla valvon tavallista pidempään, "häiritsee metelöintini" tytärtä. Itse hän saattaa joskus mennä suihkuun tai alkaa laittaa iltapalaa puolenyön aikaan. Unirytmi on hänellä vinksahtanut pari vuotta sitten, enkä ole millään keskustelulla tai pakkokeinoillakaan saanut asiaan muutosta. Olen antanut asian olla, sillä hän kuitenkin herää kouluun. Kärsin itse samanikäisenä unettomuudesta. Toivon, että unirytmi korjaantuu parissa vuodessa niin kuin minunkin kohdallani kävi.
Tyypillisen teinin tapaan hän toivoo uusimpia puhelinmalleja, kallista vanhojenmekkoa ynnä muuta. Puutetta meillä ei ole kärsitty, mutta tuntuu, ettei hän ymmärrä lainkaan rahan arvoa ja sitä, minkä verran minä joudun tekemään töitä voidakseni maksaa vaikkapa 300 euron tanssimekon.
Kaikki tämä on pientä verrattuna siihen, millaisten haasteiden kanssa tiedän joissain muissa perheissä kamppailtavan, mutta kun tätä on nyt jatkunut kolmisen vuotta, alkaa jo toivoa, että teinikiukuttelu vihdoin loppuisi. Parempaan suuntaan onkin kyllä menty monessa asiassa.
Miksi painostat? Miksi puutut koulutyöhön? Hän osaa ne kyllä itsekin hoitaa. Painostus saa vaan uhmaa aikaiseksi
Itsellä on samanikäisiä teinejä. Olen oppinut sietämään sotkut ja annan heidän itse hoitaa koulunsa. Minun jankutus ei asiaa vie yhtään eteenpäin
Siedän pojan huoneen kaaoksen. En painosta kotitöihin. Joskus siivoaa ja tuo astiat... Tekee myös muuta kun pyydän. Käy vaikka nopeasti kaupassa kesken minun ruuanöaoton. Tai tekee ruuan.
Tyttö on siistimpi ja koulu sujuu hyvin. Ei hän ikinä odota mitään kallista. Ei ota vaikka antaisin.
Meillä oli ainoa huono kokemus kun tyttö oli kuudennella. Silloin oli mielenosoitusta ja tunneteaktioita. Sen jälkeen ei oöe ollut. Poika on aina ollut tasainen.
Mutta minäkin olen. Koitan luoda hyvää ilmapiiriä. En puutu. En painosta. En kiristä
Ha tästä on seurannut että molemmat on luotettavia. Ei ole päihteitä. Ei mitään mielenosoituksia ym
Tuli tässä vaan mieleen, nyt itse teinin vanhempana, etten luottaisi liikaa niihin kiltteihin tyttöihin. Nimittäin samat kujeet niilläkin voi olla...Kiltin yli 9 ka:n perhetytön oli paljon helpompaa pitää seksi-, viina- ja huumekokeilut salassa kuin niiden, joista olisi voinut uskoa. Vanhempien suitsutus järkevyydestä toi vaan lisää vettä myllyyn. Oi aikoja. - Mikä sukupolvissa on hauskinta, eipä teinikään uskoisi vanhemmistaan.
Helppoa on ollut. Ei pidä itse ruveta vouhkaamaan.
Oho...
Kyllä nämä nykyajan teinit ovat lutusia ja rähjäävät vain vanhemmilleen ja kotona, me sentään 50-60-luvulla vallattiin taloja (nuorisotiloiksi), köydettiin riimuilla puihin ja hilluttiin metsissä, kun lentokoneesta ruiskutettiin kasvinsuojelumyrkkyjä, jotka tietysti tuli niskaamme, poltettiin rintsikoita torilla, liftattiin ympäri Suomea ja Eurooppaa, mentiin barrikaadeille eduskuntatalolle ja vallattiin julkisia tiloja, marssittiin vappukulkueissa, poltiin röökiä jo 13v ja käytettiin alkoholia ja tehtiin kaikkea sitä mikä oli kiellettyä.
Ennen kyllä vanhemmat oli paljon tiukemmalla teinien kanssa ja saivat kaivaa pussistaan rahaa, jos eivät halunneet käräjille. Ennen ei voinut paljon kotona rähjätä, kun vanhemmat teki paljon töitä ja asuttiin ahtaasti ja omasta huoneesta ei osattu edes uneksia.
Ja monesta meistä tuli ihan tolkun ihmisiä ja menestyivät elämässä. Niin kuin Erkki Tuomioja, Nalle Wahlroos, Tarja Halonen, Heidi Hautala, Pekka Haavisto jne.