Teini myrkyttää tunnelman perheessä
Miten jaksatte teinien kanssa? Murjotus ja pahan tuulen levittäminen alkaa aamusta ja jatkuu iltaan. Itselläkin rankka työ ja tarvisin viikonloppuja palautumiseen. Sunnuntaisin tuntuu että huh, huomenna pääse töihin ja kukaan ei jatkuvasti murjota, valita ja haasta riitaa.
Teinillä on hyvätkin hetkensä, mutta valitettavasti tilanteet kärjistyy viikonloppuisin ja lomilla kun ollaan enemmän yhdessä. Ei täällä mitään isoja ongelma ole (vielä), mutta tosi ikävä ilmapiiri.
Miten te muut pidätte perheessä parempaa tunnelmaa yllä ja jaksatte itse teinien kanssa?
Kommentit (120)
Anna teinin olla. Älkää ainakaan nalkuttako sille, että "miks sun pitää aina olla tollanen, näyttäisit vähän iloisempaa naamaa joskus" jne. Se vaan pahentaa tilannetta. Kun itse olin teini niin meillä oli hirveät riidat siitä, että mulla oli huono fiilis ja sitten mulle tultiin valittamaan siitä, että miksi mulla on huono fiilis ja miksen voi olla vaan iloinen ja tyytyväinen kuten hekin olivat nuorena. Sitten saa oman teiniangstinsa päälle potea syyllisyyttä omista negatiivisista tunteista. Antaa tosi hyvän pohjan tunteiden käsittelyyn aikusiällä... Kyllä se siitä, kun pahin murrosikä menee ohi. Teinille on hyvä antaa viestiä, että myös negatiiviset tunteet ovat sallittuja, mutta tietenkin käyttäytyä pitää.
Samoja kokemuksia teineistä täälläkin. Jos itsensä saikin pidettyä taistelujen ulkopuolella, järjestivät sisarukset niitä keskenään. Nyt onneksi alkaa jo hieman helpottaa. Minä olen paljolti antanut "siimaa" siinä suhteessa, tarviiko esim. lähteä isovanhemmille mukaan. Tuskin sielläkään riemu repeää murjottavaa teiniä katsellessa. Teinien huoneet ovat yleensä kuin pommin jäljiltä. Minä en ole pyrkinyt niitä siivoamaan. Itsepähän on valinnut oleskelun sotkujen keskellä. Rahaa en kuitenkaan ole antanut, jos perseillään tai jätetään hommat hoitamatta.
Väkivalta lopettaa niskuroinnin. Itse hakkaan pikkusiskoa aina jos se ei tottele ja mulla on siihen vanhempien lupa :)
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:41"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:32"]
Kai sinä ja teinin isä olette olleet joskus teinejä? Ellette muista millaista se oli, niin ei voi auttaa.
Meillä 14-vuotias on jatkuvassa sodassa äitinsä (=minä) kanssa. Koitan, usein hampaat irvessä, muistaa että kapinointi ja oman tilan ja itsenäisyyden hakeminen on teinien "työtä" etten saisi ihan totaalihepulia. Onnistuu joskus, usein ei. :)
[/quote]
Miksi sinua hymyilyttää, kun et onnistu?
[/quote]
Ei kukaan meistä ole täydellinen, armollisuudella itseään kohtaan voi paremmin. Hymy on parempi kuin kiukku. - ohis
[/quote]
Entä kun se, ettei onnistu on sille teinille huono asia. Miten se voi hymyilyttää?
[/quote] Olet teini :) ?
No en todellakaan heitä pihalle teiniä !! Ootteko ihan pöhköjä! Kaipaan vaan käytännön neuvoja (joita tässä on tullutkin). Tässä ei nyt ole kyse siiitä, että teinin pitäisi siivota aamusta iltaan tai pakotettais mummolaan. Vaan ihan semmosesta arjen räksytyksestä. Minä vaihdan huonetta ja teini seuraa räyhäten perässä. Meillä on kyllä kotona tilaa kaikkien olla, saa tuoda kavereita ja muuta, on yhteistä aikaa ja saa vetäytyä omaan huoneeseenkin. Sekin tuntuis kurjalta jos ei mitään yhteistä tekemistä edes tarjottais teinille koko viikonloppuna. Nää viikonloput ei vaan tunnu kauhean virkistäviltä tai rentouttavilta ja siihen kaipaan neuvoja.
ap
Onneksi on mulla rauhallinen teini , touhuu omiaan, lukee katsoo leffoja ; ulkoilee ja pitää hauskaa mutta tärkeitä että tottelevainen ja pitää lupauksiaan jos kerran asia on sovittu ei siitä keskustella enää
Meillä olot ja fiilikset alkoivat pikkuhiljaa kohenemaan, kun itse aloin ottaa rennommin, olin aina pitänyt kaikki langat käsissäni, ja kaipa mun teinit kokivat minut liian taakaksi heille. Annoin lisää tilaa, ja siitä se on lähtenyt kohenemaan. Tottahan täällä ovat välillä naamat viturallaan vieläkin, mutta harvemmin silti.
Ja jos yhdellä on pska päivä, me muut emme ns välitä, eli emme ala itsekin murjottamaan, osaamme pitää hyvää fiilistä yllä ilman yhden veemäisyyttä.
Tasapainoilua usein :)
Mulla yks tuttu jonka tytär ihan mahdoton (15v) karkailee ja on muutenkin todella hankala. Jäi juuri kiinni kun varasti isäpuolensa lapsen säästöt ja ryyppäsi rahat(??!!?) säälittää tytön äiti, joka on aivan umpikujassa tyttönsä kanssa. Sosiaalitoimet ovat käyneet tytön kanssa juttusilla, ja oli jo lähellä että olisivat sijoittaneet pohjoiseen tytön kun oli niin vaikea... Toivottavasti saa järkeä päähänsä kun ikää tulee. Toivon että hoitaa rötöstelynsä sisarpuolilleen kun töihin pääsee ja että muutenkin saa jotain tolkkua elämään. Narsistilta vaikuttaa, pakko olla joku tunnevammakin kun pystyy sisarpuolelta säästöt viemään.
Itse olen ollut ihan hirveän helppo tapaus, toivottavasti omien lapsien kohdalla ei tule tuollaista...
Se kuuluu vain elämään ja menee aikanaan ohi. Meillä ainakin vihdoin viimein puhkesi lopulta ihan järkevä ja hyväkäytöksinen nuori nainen. Enkä ikinä olisi sitä uskonut, kun matkalla oli kaikenlaista.
Yritä olla vain hyvä ja vastuullinen vanhempi. Nyt se testataan mihin pystyt äitinä....ja kestät....
Eikä se ole teinilläkään ole helppoa, kun ei ole enää lapsi, mutta ei aikuinenkaan... hirveä hormoonien myllerrys ja kaikesta pitäisi jo ottaa vastuuta ja tulevaisuus pelottaa...
Kaveriporukassa voi tapahtua mitä tahansa jne. jne. nyt olet kiirastulessa, toivottavasti kohta helpottaa...
Onks kotileikki tollasta? Kaikenlaista epämukavuutta, kiljuvia lapsia ja sadistisia teinejä.
Ei meillä teiniä kamalasti pakoteta. Yksi velvollisuus on kotona (hoitaa viikoittain, alle tunti viikossa menee). Siitäkin tulee kamala haloo viikko toisensa jälkeen. Jos ei saa riitaa aikaiseksi vanhempien kanssa niin menee härnäämään ja ärsyttämään nuorempia sisaruksia.
Miten te muut jaksatte?
Mä tein jo varhain sellaisen ratkaisun että lapset saivat valita yhden mieluisan harrastuksen aivan alaluokilla (useampiakin sai kokeilla) joka on heille Se Juttu. Ja tällä mentiin myös teini-iän läpi ongelmitta. Ekalle se oli liikunta, toiselle musiikki. Saivat sitä kautta purkaa niitä tunteita joita ei kotona halua jakaa. Ja ongelmitta meni murrosikä. Tokalle harrastuksesta on tullut todellinen intohimo ja käyttää siihen tunteja päivässä (opiskelee / harrastaa arvostetussa alan oppilaitoksessa), aikoo alalle. Eka meni suoraan yliopistoon.
En viitsi nipottaa turhista asioista, kunhan sovituista pidetään kiinni. Ongelma ei ole teini vaan vanhempien odotukset siitä että nuori on jotain jonka pitäisi mahtua johonkin muottiin. Mielestäni murrosikä on parasta aikaa koska silloin ihmisen yksilöllisyys vasta todella syntyy - nuoresta tulee oma itsensä, ei mikään vanhempien jatke.
Pitää olla kyllä onnellinen omasta teinipojastani! Toki välillä kiukuttelee ja kinataan, mutta pääsääntöiseti sujuu hyvin.
Harrastaa jääkiekkoa ja se on ihan ehdoton juttu, että mielekästä tekemistä löytyy.
Juuri oltiin viikko lomalla pohjoisessa ja mökissä oltiin oman perheen kesken ja hiihdettiin ja lasketeltiin!
Jutellaan paljon,mutta selkeästi kyllä teini tarvii myös omaa aikaa, jolloin pelaa tai lukee tai sitten hengailee kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksetaan. Meidän teinit eivät ole tuollaisia, onneksi.
Lukutaito?! Eihän ap tuota kysynyt. Kiva, että teillä kivaa. Niin muuten meilläkin, mutten kehtaa AIKUISENA tulla keulimaan asialla mihin oikeasti minulla ei juurikaan ole vaikutusmahdollisuuksia. Vain hyvä tuuri.
Vierailija kirjoitti:
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:35"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:34"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:32"]
Kai sinä ja teinin isä olette olleet joskus teinejä? Ellette muista millaista se oli, niin ei voi auttaa.
Meillä 14-vuotias on jatkuvassa sodassa äitinsä (=minä) kanssa. Koitan, usein hampaat irvessä, muistaa että kapinointi ja oman tilan ja itsenäisyyden hakeminen on teinien "työtä" etten saisi ihan totaalihepulia. Onnistuu joskus, usein ei. :)
Miksi sinua hymyilyttää, kun et onnistu?
Ei kukaan meistä ole täydellinen, armollisuudella itseään kohtaan voi paremmin. Hymy on parempi kuin kiukku. - ohis
Entä kun se, ettei onnistu on sille teinille huono asia. Miten se voi hymyilyttää?
Kipee?!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvin jaksetaan. Meidän teinit eivät ole tuollaisia, onneksi.
Lukutaito?! Eihän ap tuota kysynyt. Kiva, että teillä kivaa. Niin muuten meilläkin, mutten kehtaa AIKUISENA tulla keulimaan asialla mihin oikeasti minulla ei juurikaan ole vaikutusmahdollisuuksia. Vain hyvä tuuri.
Joskus se kotona niin mukava ja kiltti teini purkaa kasvukipunsa ja aikuistumistuskansa koulussa ja luokanvalvojan on pakko joskus ilmoittaa asiasta kotiin. Joskus vanhemmat eivät millään usko, että heidän kiltti teininsä... Luokanvalvojat eivät ihan pienestä koteihin yhteyttä ota, sillä näkevät teinejä ja murrosikä vuodesta toiseen. T. Luokanvalvoja
Vierailija kirjoitti:
Tai ehkä tää on vaan meidän ongelma ja muualla perheet teineineen iloisesti siivoaa, ulkoilee ja pelaa lautapelejä kaikki viikonloput.
:D aika hauska mielikuva
Tää on niin tuttua! Siitä ihanasta, avoimesta pallerosta on tullu 180-senttinen yrmy, joka hädin tuskin vastaa kysymyksiin, paukuttelee ovia ja sulkeutuu huoneeseensa. Mutta tää on jo mun kolmas teini, joten tiedän, että aika tekee tehtävänsä. Kun menee muutama vuosi, käytös taas muuttuu. Ja muuttaa lapsi pois. Onneks mulla on jo lapsenlapsi, jonka varpaita saa suukotella!
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:53"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:30"]
[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 14:25"]Eikö ole parempi antaa niiden olla omissa oloissaan, kun ovat rasittuneita? [/quote] Aivan. Miksi teinit pitää väkisin raahata mukana, jos eivät tahdo. Jättäkää kotiin tai vaihtoehtoisesti antakaa mennä ulos, kun tahtovat.
[/quote]
Ja sitten kun teinit jätetään omiin oloihinsa, niin sitten haukutaan vanhemmat välinpitämättömiksi. Tee niin tai näin, aina menee jonkun mielestä vikaan. ;)
[/quote]
Tässä pelissä ei voi voittaa, ainakaan av:lla.