Lue keskustelun säännöt.
Miksi työelämä on nykyisin sellaista että erittäin monet on koko ajan ihan äärirajoilla?
Ei mielestäni ollut tavanomaista 70- tai 80-luvuilla tällainen suomalaisessa työelämässä. Työ oli enemmän vain yksi osa elämää silloin.
Eikö asioiden pitäisi mennä parempaan eikä huonompaan suuntaan?
Miksi näin on tapahtunut?
Onko asiaa tutkittu kunnolla?
Kommentit (1097)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tätä on ihan tutkittu, ja kyllä: työelämästä on hävinnyt huokoisuus, eli ne väljät suvannot joita ennen jäi ruuhkahuippujen väliin, tai vaikka mahdollisuus kahvitaukoihin päivittäin. Toinen asia on erilaiset kehittämisenkehittämishankkeet, joita riivaavat asiantuntijoita ainakin julkisella sektorilla. Edellisen tuloksia ei ehditä edes arvioida kun on jo seuraava uudistus käynnissä. Syövät motivaatiota ja vievät aikaa oikealta työltä, joka pitää silti hoitaa.
Tämä on täysi tosiasia ainakin julkisen sektorin erityissosiaalityön puolella.
Työpäivistä aivan liian suuren osan haukkaavat pääosin turhanpäiväiset koulutukset, palaverit ja työryhmät.
Tuntuu, että näitä järjestetään lähinnä sen takia, että joidenkin erityisasiantuntijoiden vakansseja voitaisiin edes jollakin tavoin perustella + hyväveli verkoston kaverin koulutusyritykselle saadaan tuloja.Samalla se varsinainen työnkohde, eli asiakkaat/potilaat jäävät sietämättömän pitkiksi ajoiksi oman onnensa nojaan, heidän ongelmiinsa ei jää riittävästi aikaa paneutua ja kuntoutuminen hidastuu, jos edistyy lainkaan.
Vuoden, kahden välein kuvaan ilmestyy uusi "trendi asiakastyöhön", jota hehkutaan ja johon kaikki päätetään nopeasti kouluttaa. Uudistusten vaikutuksia käytännön tasolla ei juuri seurata, joten yleensä hyödyt jäävät todella kyseenalaisiksi ja kohta jo siirrytäänkin kohti seuraavaa trendiä.
Loppuun vielä paljastus sosiaalipuolen käytännöistä:
Kaikista potilaiden hoitojaksoista kirjoitetaan loppulausunto/epikriisi/yhteenveto.
Mitään järjestävän hoitotahon kannalta negatiivista näihin ei saa kirjata, vaan lopulliset lausunnot tarkistetaan "asiantuntijoiden" toimesta hyvin tiukan kamman avulla ja kaikki käytännön hoitotyötä/kuntoutumista kritisoivat kirjaukset vaaditaan muuttamaan.
Kirjoitettu lopputulema onkin ympäripyörettä pumpulinpehmyttä sanahelinää vailla mitään kosketusta todellisuuteen, tyyliin;
Potilas on viihtynyt hyvin, osallistunut aktiivisesti kaikenlaiseen kuntouttavaan toimintaan, saanut sitä ja tätä terapiaa ja kuntoutunut erinomaisesti.Todellisuus:
Potilas on ollut 75% kuntoutusjakson ajastaan heitteillä yksikseen tai muiden potilaiden armoilla (saattanut kokea myös väkivaltaa/seksuaalista ahdistelua näiden taholta), kysellyt jatkuvasti kotiin/kodinomaiseen hoitopaikkaansa takaisin pääsystä, käynyt 3 kuukauden hoitojakson aikana ehkä muutaman kerran pikaisesti jossakin kuntouttavassa aktiviteetissä/terapiassa jonka hyöty on osoittaunut olemattomaksi ja kotiutuessaan potilas on huonommassa kunnossa kuin sisäänkirjautuessaan, tosin vahvemmin lääkitty, joten vaikuttaa seesteisemmältä.
Kyllä vain, juuri näin.
"Muisteltu vanhoja, naurettu yhdessä" todellisuudessa kukaan asiakkaista ei sietänyt tätä haahkaa ja sekös haahkaa harmitti. Hyrh, onneksi pääsi sujuvasti itse etiäppäin ja aina vaan parempiin töihin :) Se ei silti poista sitä, että näiden heikoimmassa asemassa olevien pärjääminen ja hyvinvointi on yhä mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen tehnyt seuraavan havainnon (ja en ole rasisti).
Kun jollakin alalla/ammatissa alkaa maahan*uuttajien määrä lisääntyä, alkaa alan/ammatin palkkojen, työolojen ja arvostuksen hidas, mutta varma syöksylasku.
Maahan*uuttajat eivät yleensä ymmärrä ammatillisen järjestäytymisen päälle ja harvoin kuuluvat ammattiliittoihin.
He eivät myöskään yleensä ajattele laajemmin kollektiivisesti me (alansa kollegoista) vaan keskittyvät omaan tilanteeseensa ja työpaikkaansa. Tämä on omiaan heikentämään alan työoloja pidemmässä juoksussa.
He hyväksyvät keskimäärin paljon huonompaa/asiattomampaa johtamista kuin kanta-suomalaiset ja heidät on helppo saada joustamaan ylitöihin ja erilaisiin etujen heikennyksiin (tämä usein johtuu silkasta suomalaisen työelämän lainsäädännön vieraudesta ja tottumisesta lähtömaansa työoloihin).
Aloja, joissa tämä "kehitys" on ollut nähtävillä on ainakin:
Siivousala, postiala, taksiala, uudet kevyt yrittäjyys alat (wolt, yango jne), osin ravintola ala, osin rakennusala, lievästi hoitoala (etenkin henkilökohtaiset avustajat ja apuhoitajat).
Työelämän murros luonut epävarmuutta, ja epävarmuutta kompensoidaan ylisuorittamisella. "Minä olen ahkera, minua ei ainakaan voi korvata". Työvälineiden kehittyminen ja tiedon lisääntyminen on nostanut odotuksia ja luonut mahdollisuuksia ympärivuorokautiselle päivystämiselle - kotonakin voi vessanpöntöllä harmittomasti silmäillä työsähköposteja ja junamatkan voi käyttää rajattoman tehokkaasti.
Paineet vapaa-ajan vieton suhteenkin ovat nousseet: pitää olla hienot harrastukset ja laatuaikaa ja mindfullnessia, työhaastatteluissakin brändätään itseään harrastusten kautta. Ei riitä enää telkkarin katselu, villasukan neulominen ja koiran ulkoilutus. Sosiaalisesta mediasta on tullut kummallinen virallisen ja epämuodollisen sekasikiö, jossa muka saa esiintyä rennosti mutta jota samaan aikaan tarkkaillaan ja jossa pitää olla edustava. Samaan aikaan netti on auki 24/7 ja on helppo liimaantua ruudun ääreen raskaan päivän jälkeen ja seurata muiden saavutuksia ja tekemisiä.
Esimerkiksi myös työttömyys on vanhoina aikoina ollut iso mörkö ja merkki saamattomuudesta, nykyään se on enemmänkin väistämätöntä pätkätyökulttuurin ja muuttuvien rakenteiden vuoksi (ulkoistaminen, tietotyön ja automaation lisääntyminen jne). Vanhemman polven periytyneet odotukset työelämän suhteen ovat luoneet kestämättömän ristiriidan nykymaailman realiteettien kanssa, ja ihminen syyttää havaitsemistaan puutteista herkästi itseään.
Vierailija kirjoitti:
Mä muistan 80-luvulta meidän porraskäytävän siivoojan, siivosi koko mun lapsuuteni lähiön rappikset ja tuli myös meidän perheelle hyvin tutuksi, äidilleni jopa ystäväksi. Hän teki työtään aina ihan rauhassa, ei puuskuttanut naama punaisena ja jäi asukkaiden kanssa jatkuvasti suustaan kiinni. Raput olivat aina siistejä ja tämä siivoojanainen reissasi perheineen usein etelässä, eli palkkakin taisi olla ihan ok ehkä?
Nykyään jos näät siivoojan jossain, lähes aina se on ulkomaalainen ja ei todellakaan ole aikaa jäädä kenenkään kanssa rupattelemaan. Itsekin kotiäitivuosinani siivosin lisätienestiksi ja se oli rankkaa se, enkä ikinä saanut mitään niin siistiksi kuin olisin halunnut, koska ei vaan ollut aikaa.
Olen ollut siivoojana myös joitain vuosia sitten ja kyllä oli koiran virka. Sai juosta tauotta, eikä siisteydestä puhettakaan. Sama se on nykyisessä lähärin virassa, ei edes ruokataukoa ehdi pitämään ja silti saa haukut myöhässä olosta. On tämä ihan peestä, ei voi muuta todeta enää. Lisäksi päälle turhat kokoukset, joissa aina jotain uutta kehityskohdetta, kun edes perustöitä ei ehdi tehdä, ja voi vaan kysyä, ketä ne hyödyttää. Turhat kirjaukset, raportit huonolla ohjelmalla.
Ryhdyin yrittäjäksi. Voin syyttää vain itseäni, jos en jaksa. Toistaiseksi pomon kanssa on mennyt hienosti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ydinongelma on siinä, että Suomi on liittynyt EU:hun ja lähtenyt mukaan globaaliin kilpailuun.
Pahasti näyttää siltä että me ei pärjätä tässä kilpailussa. Kannattaako tässä "kilpailussa" menestymistä edes tavoitella kun se tuhoaa elämänlaadun perusteellisesti, onko se "palkinto" sen arvoista, että kannattaa pilata kaikki muu ainoasta elämästään?!
Ei ikinä pärjätä sellaisille orjavaltioille mitä Aasiasta löytyy missä töitä tehdään nälkäpalkalla hikipajoissa. Kun yksi työntekijä on käytetty loppuu uusia on aina tulossa. Suomella ei ole siihen varaa tai tekijät loppuvat lyhyeen
EK:n ja kätyrien tavoite on saada sama tänne. Suomalaisten huvetessa alkaisi olla jo kiire.
Musuille EK. ja kätyrit eivät pärjää. Vain "omia" sorretaan. -On myös syytä muistaa, että ne riistoiskut, jotka toteutetaan pikaisesti, päätetään kabinetissa salaa. Virkavalta osallistuu riistovallan voiton toteuttamiseen täysin palkein. Kärsimyksen ja köyhtymisen tuottaminen menee jopa rahallisten etujen edelle. On silti huomattava, että rahojen ja toimeentulomahdollisuuden vieminen on osa viihteestä.
Suomalaiset ovat maailman laiskimpien työntekijöiden tilastokärjessä vähin työtunnein. Myöskään tuloksia ei nykyään synny mihinkään suuntaan. Mistä se väsymys johtuu? Siitä että mussutetaan pullaa ja karkkia ja kippistellään joka viikko ainakin kerran. Mulle avautui aivan uus työmaailma kun läksin ulkomaille. Nyt monta ulkomaata takana ja kaikissa ihmiset ovat reippaampia ja tekevät töitä hymysuin. Joskus asiaa kysyin niin ihmiset ottavat työnteon osana elämää eikä minään erillisenä pahana. Ehkä meillä suomalaisilla on alusta asti asennevamma työntekoa kohtaan. Ennenkuin yhtään työtuntia tehty niin koulussa ja vanhemmat ja kaikki hokee sitä että suomalaiset ovat ahkeria ja viisaita ja tekevät paaaaljon enemmän ja paremmin. Niin totta helkkarissa siinä väsyy omaan erinomaisuuteen jo ennen kuin pääsee työelämään edes kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maailma muuttui, kylmäsota loppui 80 luvun lopussa. 90 luvun lama ja työelämässä otettiin löysät pois. Nyt on tärkeä tuottaa mahdollisimman paljon voittoa kansainvälisille omistajille, jotta eivät siirrä tuotantoa kehittyviinmaihin.
Työntekijät suostuivat tähän muutokseen, kun oli lama ja pelkäsivät työpaikkansa puolesta. Pelastettiin pankit, osa tavallisista ihmisistä jäi velkavankeuteen vuosiksi. Suostumme kilpailemaan kehittyvienmaiden kustannustason kanssa.
Ne palkat ja työehdot, joita oli 70 ja 80 luvuilla, eivät tulleet, josta annettuna. Niitä vaadittiin ja saatiin lakoilla. 50 luvullta asti työläiset alkoivat joukolla lakkoilla ja saada parannuksia. Perheet oli kovilla, kun oli lakko, ei ollut tuloja, mutta halusivat tuleville sukupolville parempia työoloja ja palkkoja ( 40 t työviikkoa, parempia palkkoja, yms.).
Seuraavaksi, kun kaikilla, joilla on rahaa ostaa tavaroita, on jo kaikkea mitä, tarvitsevat. Kansainväliset sijoittajat haluavat yksityistää perustarpeet, koska siellä on voittoa saatavissa. Esimerkiksi ilman vettä ei selviä, joten vesivarannot ja veden jakelu halutaan yksityistää, koska kaikki tarvitsevat vettä. Sähkönjakelu esim. Suomessakin jo yksityistettiin, josta seurasi hintojen nousu ja voiton siirtyminen kansainvälisille sijoittajille. Tämä nosti myös tuotanto kustannuksia, joten palkkoja pienennettävä, jotta tuotanto edelleen on kannattavaa….
Nyt eletään taas uutta murroskautta, korona, kansainvälisen turvallisuustilanteen kiristyminen, kehittyneissämaissa ihmisten kahta jakautuminen mielipiteissä ja palkoissa. Maailma kahtia jakautuminen elintasossa edelleen on olemassa. Pari - kolmenkymmenen vuoden päästä nähdään, miten maailma muuttui.
Olen aivan samaa mieltä kommentoijan kanssa, jolla” monta ulkomaata takana.” Samanlailla olen kokenut/ koen myös itse.....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lisään, että tulkkaus- ja käännösala myös (erityisesti tulkkaus). Ei siinä ole mielestäni rasismia, jos toteaa omana havaintonaan, että ihmiset, jotka ovat kasvaneet erilaisessa yhteiskunnassa kuin Suomessa, eivät keskimäärin osaa pitää kiinni meillä totutuista työntekijän oikeuksista yhtä hyvin kuin täällä kasvaneet.
Yksi tekee työt ja loput juoruaa toimistossa siksi.
Osaan paikkoja on palkattuja suhteilla lapamatoja, osan töistä tekee 9e ilmatteeksi.
Kun johto tulee paikalle, lapamato näyttää kiireiseltä....juoksee ja hulmuaa. Todellisuudessa nämä pelaa päivät kännykällä tai selaavat facea.
Paras työntekijä työantajan silmissä on se paras valehtelija 👍👍
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin it-alalla (en tiedä koskeeko Suomea) on alustoja, joissa annetaan pisteitä työpaikalle. Firmalle on tosi huono, jos tulee liikaa huonoja arvioita. Eikö tällaista arvostelusysteemiä voisi olla yleisimmin. Itse en kuitenkaan osaa sanoa, miten ehkäistään kilpailijoiden mustamaalauskampanjat.
glassdoor, löytyy kaikkien alojen yrityksiä. Itse jätin yhteen paikkaan menemättä tuolta saadun tiedon perusteella.
Vierailija kirjoitti:
Työelämän murros luonut epävarmuutta, ja epävarmuutta kompensoidaan ylisuorittamisella. "Minä olen ahkera, minua ei ainakaan voi korvata". Työvälineiden kehittyminen ja tiedon lisääntyminen on nostanut odotuksia ja luonut mahdollisuuksia ympärivuorokautiselle päivystämiselle - kotonakin voi vessanpöntöllä harmittomasti silmäillä työsähköposteja ja junamatkan voi käyttää rajattoman tehokkaasti.
Paineet vapaa-ajan vieton suhteenkin ovat nousseet: pitää olla hienot harrastukset ja laatuaikaa ja mindfullnessia, työhaastatteluissakin brändätään itseään harrastusten kautta. Ei riitä enää telkkarin katselu, villasukan neulominen ja koiran ulkoilutus. Sosiaalisesta mediasta on tullut kummallinen virallisen ja epämuodollisen sekasikiö, jossa muka saa esiintyä rennosti mutta jota samaan aikaan tarkkaillaan ja jossa pitää olla edustava. Samaan aikaan netti on auki 24/7 ja on helppo liimaantua ruudun ääreen raskaan päivän jälkeen ja seurata muiden saavutuksia ja tekemisiä.
Esimerkiksi myös työttömyys on vanhoina aikoina ollut iso mörkö ja merkki saamattomuudesta, nykyään se on enemmänkin väistämätöntä pätkätyökulttuurin ja muuttuvien rakenteiden vuoksi (ulkoistaminen, tietotyön ja automaation lisääntyminen jne). Vanhemman polven periytyneet odotukset työelämän suhteen ovat luoneet kestämättömän ristiriidan nykymaailman realiteettien kanssa, ja ihminen syyttää havaitsemistaan puutteista herkästi itseään.
Tämä, lisättynä vielä sillä, että vaikka työttömyyden joutuu kohtamaan yhä useampi, niin julkisuudessa se on edelleen iso mörkö ja merkki saamattomuudesta. Työttömyyden pelossa sitten raadetaan, etsitään yhtä aikaa uutta pysyvämpää työtä tai tehdään sivutöitä, jotta ei leimauduttaisi ja sitä kautta syrjäydyttäisi lopullisesti.
Ennen työelämässä oli mahdollista olla välillä heikko, tai olla yhdessä asiassa todella hyvä ja kompensoida sillä omia puutteitaan. Työnantajat pelkäävät, että työntekijä ei ole tarpeeksi tuottava tai hänestä syntyy suoraan esim. sairauskuluja ja työntekijät pelkäävät työpaikkansa puolesta. Siinä sitten tanssitaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ainakaan omalta osaltani allekirjoita tuota, että tällä olisi mitään tekemistä vapaa-ajan "suorittamisen" kanssa tai että tämä kaikki johtuisi vain siitä, kun suomalaiset ovat ankeita valittajia. Kai nyt ihmisillä on oikeus edes näin anonyymisti kritisoida työkulttuuria, jossa on jotain mätää.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen tehnyt seuraavan havainnon (ja en ole rasisti).
Kun jollakin alalla/ammatissa alkaa maahan*uuttajien määrä lisääntyä, alkaa alan/ammatin palkkojen, työolojen ja arvostuksen hidas, mutta varma syöksylasku.
Maahan*uuttajat eivät yleensä ymmärrä ammatillisen järjestäytymisen päälle ja harvoin kuuluvat ammattiliittoihin.
He eivät myöskään yleensä ajattele laajemmin kollektiivisesti me (alansa kollegoista) vaan keskittyvät omaan tilanteeseensa ja työpaikkaansa. Tämä on omiaan heikentämään alan työoloja pidemmässä juoksussa.
He hyväksyvät keskimäärin paljon huonompaa/asiattomampaa johtamista kuin kanta-suomalaiset ja heidät on helppo saada joustamaan ylitöihin ja erilaisiin etujen heikennyksiin (tämä usein johtuu silkasta suomalaisen työelämän lainsäädännön vieraudesta ja tottumisesta lähtömaansa työoloihin).
Aloja, joissa tämä "kehitys" on ollut nähtävillä on ainakin:
Siivousala, postiala, taksiala, uudet kevyt yrittäjyys alat (wolt, yango jne), osin ravintola ala, osin rakennusala, lievästi hoitoala (etenkin henkilökohtaiset avustajat ja apuhoitajat).
Itseasiassa näkisin tän enemmänkin niin, että näillä aloilla tilanne on ollut jo huono ja niihin sitten hakeutuvat ihmiset jotka muita, parempia töitä eivät niin helposti saa.
Vierailija kirjoitti:
Koska nyt on työelämässä eri sukupolvet.
Ne, joiden ei ole koskaan tehdä mitään henkisesti tai fyysisesti rasittavaa työtä kunnolla.
Menneinä vuosikymmeninä työelämässä olleet, olivat tottuneet jo lapsesta asti paiskimaan hommia kotona.
Nyt ei jakseta yhtään mitään, jos on vähänkin rasittavampi päivä, niin ollaan aivan puolikuolleita, ja saadaan burnout ja muita säröjä sieluun.
Ja sekin että monet tämän päivän nuorista naisista saattoivat olla erittäin hyviä omassa koulussaan ja saada vielä paperit koulutuksestaankin.
Mutta työelämässä huomataan, että monia muitakin yhtä hyviäi kuin itse, ja vielä parempia, niin sitä ei vaan kestetä. Tulee taas säröjä sieluun, kun pitää alkaa kilpailla töissä niiden muiden kanssa ja sen takia vetää itsestään kaikki irti mikä lähtee.Ja luuleko ap, ettei ihmiset ennen olleet töissään äärirajoilla. Kyllä olivat, ennen tehtiin myös enemmän täysi käsin, niin virkamiehet kuin duunaritkin. Ja ennen oli työpaikoilla tehtaissa, kaivoksissa, keittiöissä ja toimistoissa aina työnjohtaja hengittämässä niskaan ja valvomassa, että kaikki varmasti tekevät joka ikisen sekunnin sitä hommaansa.
Eikä ollut viisipäivisiä työviikkoja, oli vielä lauantainakin töitä, mutta lyhyempi päivä.
Ei pitkää äitiyslomaa, eikä pitkä lomia. Ei myöskään ollut päiväkotia, vaan toisen äidit hoitivat töissä käyvien äitien lapsia, ja ansaitsivat sillä palkkansa.Eikä ollut terapeutteja sun muita julkisia hienoksia, mihin mennä ongelmistaan puhumaan.
Kyllä työnanajat ovat aina vaatineet kovaa tulosta palkan eteen.
Henkilökohtaisesti epäilen, että tässä tapahtunut muutos saattaa olla hyvinkin iso tekijä ihmisten työuupumukseen. Koska nykyisinhän monessa paikassa ei ole varsinaista työnjohtoa. Jokainen työntekijä on itse vastuussa omasta tekemisestään, aikatauluttamisesta jne. Itse näen esimiehen työnjohdollisissa asioissa noin 2 kertaa vuodessa. Loput ajasta sitä pitää ihan itse tietää mitä kaikkea pitää saada tehtyä, miten ne tehdään ja milloin ne pitää olla tehtynä. Toki se tuo tiettyä vapautta työhön, mutta samalla missä aikaisemmin pomo oli vastuussa siitä, että hommat tulee tehtyä (ja ennen kaikkea, että oikeat hommat tulee tehtyä oikein), nyt se vastuu on raskaammin työntekijällä. Tehdään siis kahden ihmisen hommat, pomon ja omat.
Hyvinvointiyhteiskunta vaatii kirjaimellisesti veronsa. Työntekijän tulee tuottaa tuplasti palkkansa verran jotta työnantajalle jää voittoa kaikkien maksujen jälkeen. Urakat kilpailutetaan tiukasti, löysäilyyn ei ole varaa.
Vierailija kirjoitti:
No jossain vaiheessahan meiltä loppuvat terveet ja jaksavat "orjat". Mitä sitten tapahtuu kun kaikki ihmiset on loppuun kulutettu pa5katöissä?
Tavallinen kansa makaa loppuunkuluneena ja sairastuneena kotona. Vain eliitti on tervettä ja kykenee tekemään töitä. Alkaako eliitti itse ajamaan roska-autoja, siivoamaan ja vartioimaan kaupassa?
Kuka tätä yhteiskuntaa pitää pystyssä? Jossain vaiheessa kukaan ei enää tule ulkomailta tänne orjaksi, kun Kiinassa on parempi tehdä duunia.
Mistä kohdasta dominopalikat alkavat kaatuilemaan ekaksi? Alkaako rikollisuus lisääntymään ja millä tavoin?
Jos korttitalo alkaa romahduksensa vaikka terveydenhuollosta ja hoivasta, niin mitä siitä seuraa?
Vai tuleeko tapahtumaan MET, mitään ei tapahdu.
Joku aneeminen miekkari eduskuntatalon edessä pahviplakaatteineen. Ja Sanna tai joku simpsakka tyttö sitten toppuuttelee ja lausuu latteuksia.
Itse veikkaan, että pian kuullaan perhesurmista ja amokjuoksuista. On kynttilämeriä ja ihmetellään hetki, miksi näin pääsi käymään, ja miksi joku voi voida pahoin.
Veikkaan myös sitä, että rikollisuus tulee lisääntymään exponentiaalisesti tai sen suuntaisesti, ja siihen tulee uusia muotoja.
Robotit, ihmekkeet, aasialaiset sekä teknologia korvaavat meidät. Erikoistutaan vain tuottaville aloille. Tarpeettomista ihmisistä tehdään koekaniineita ja biomassaa.
Yksi hyvä keino lopettaa tämä narina on se, että lopetetaan huomisesta alkaen kaikki tuet, joita muiden pitää oleilijoille maksaa. Eiköhän työ maita sen jälkeen ja itkuvirsi vähenee.
Veikkaan, että mitään suurempaa ei onneksi tapahdu, koska meillä on sen verran hyvä sosiaaliturva että ihmiset eivät jää tyhjänpäälle ja koe liian äärimmäistä epätoivoa.
Jos sosiaaliturvaa leikattaisiin rajulla kädellä, saattaisi paha pullonhenki toki päästä vapaaksi. Ihminen joka kokee, ettei hänellä ole enää mitään menetettävää/saavutettavaa, on vaarallinen ihminen, etenkin parempi osaisille/riistäjilleen.
Suomalaiset ovat onneksi aika rauhallista ja lainkuuliaista kansaa, mutta myös jääräpäistä, kekseliästä ja viime kädessä sitkeitä.
Jos tilanne kehittyisi pahaksi, se saattaisi kehittyä pahemmaksi kuin monessa muussa maassa jo sääolojemme sekä kansanluonteemme seurauksina.
Joku viisas ja hyvätuloinen kerran totesi, että maksaessaan reilusti veroja hän ostaa itselleen mielenrauhaa ja lapsilleen turvallisen ympäristön olla ja elää.
Mielestäni todella järkevästi ajateltu ja tähän perustuu pohjoismaiden tosiasiallinen hyvinvointi.
Rikkaankaan osa kun ei ole kovin kadehdittava monissa äärimmäisten tulo- ja varallisuuserojen maissa, joissa veroja ei makseta ja köyhiä riistetään.
Asuinaluiden pitää olla vartioituja, kotona on oltava kalterit ikkunoissa ja hälytysjärjestelmät. Rikkaiden lapsia kidnapataan koulumatkoilla ja myös aikuiset ovat hengenvaarassa aina poistuessaan kotoaan.
Ei kuulosta kovin kadehdittavalta elämältä, vaikka rahaa olisikin runsaasti.