Turhauttaa itsekäs mies
Olen itse hoitovapaalla 1-vuotiaan kanssa ja esikoinen osa-aikaisesti päiväkodissa (nyt tietenkin lomalla) ja päivä päivältä vituttaa vaan enemmän tuo mies.
Käy töissä 7 päivää viikossa lähes joka viikko. Ihan sama monelta työt alkaa niin ei ikinä herää aamuisin ajoissa vaan niin että laittaa itsensä valmiiksi töihin ja lähtee. Tulee iltaisin usein kotiin niin että ollaan jo lasten kanssa nukkumassa tai menossa nukkumaan. Eli hoidan aivan kaiken yksin lähes joka päivä aamusta iltaan. Tukiverkostot on kaukana eli ei oo myöskään ketään jota voisin pyytää avuksi/seuraksi tai joka ottaisi lapsia hoitoon.
Itse elän erittäin niukasti, mies toki tienaa enemmän mutta käyttää paljon rahaa joka kuukausi mm. autoonsa (kun oli pakko saada uusi auto lainalla) ja mä maksan kaiken lapsille ja myös ruoat suurimmaksi osaksi.
Jos lapset aamuisin häiritsee kun mies nukkuu niin käy siitä vähän väliä valittamassa. Itse ei tietenkään osaa mennä ajoissa nukkumaan vaan valvoo ties kuinka myöhään ja sitten valittaa kun väsyttää. Kotona ollessaan sanoo aina kuinka vaikeaa lasten kanssa on ja ihmettelee että miten mä jaksan mutta oikeasti ei tunnu pätkääkään kiinnostavan mun vointi ja jaksaminen.
Jos miehellä on vapaapäivä niin ei oo ikinä koko päivää kotona. Ulos ei ikinä mene lasten kanssa, ainoastaan jos mä lähden myös mukaan. Sanon usein että menee yksin lasten kanssa ulos mutta se kaatuu siihen kun esikoinen sanoo ettei lähde jos äiti ei tuu mukaan. Helppoa toki miehelle kun ei tolla tekosyyllä tarvitse lähteä ulos.
Itsekin tätä tekstiä kirjoittaessa mietin että mikähän mua tässä suhteessa enää pitää, taloudellisestikin pärjäisin paljon paremmin jos asuisin yksin lasten kanssa. En enää edes valita miehelle mistään asiasta koska en jaksa riidellä, mies luultavasti kuvittelee että kaikki on hyvin. Melkein toivon että mies löytäisi jonkun toisen ja muuttaisi pois.
Kiitos jos joku jaksaa lukea loppuun!
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen lapsen kohdalla oli oikein hoivaa ja osallistuva, mutta saatuanne toisen lapsen kaikki loppui?
Ensimmäisen lapsen ollessa pienempi oli ainakin enemmän kotona koska teki vain yhtä työtä ja aina aamuvuoroa (ma-pe). Nyt tekee aamu- tai iltavuoroa (ma-su) ja lisäksi keikkaa.
- Ap
Onhan tuo kova työmäärä.
Mietin, että haluaako varmistella taloudellista pärjäämistänne ja on lopulta työstään todella väsynyt?
Vaikuttaako se siltä, jos mies hakkaa rahansa autoihin ja nainen maksaa lasten juttuja? Jos oikeasti on huolissaan perheen taloudellisesta tilanteesta, niin ei silloin ostella uusia autoja ihan muuten vaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mies sanoo, kun olet jutellut hänen kanssaan asiasta oikein kunnolla? Siis istuttanut hänet keittiönpöydän ääreen, näyttänyt kalenterista merkintäsi hänen työajoistaan ja siitä kuinka paljon olette olleet perheenä yhdessä ja rahatilanteestanne?
Minkälaisesta perheestä mies tulee? Minkälaista työtä hän oikein tekee, jos työpäivät ovat ympäripyöreitä?
Mitäs jos lähtisit lasten kanssa lomailemaan viikoksi pariksi sukulaisille asiasta sen enempiä ilmoittelematta? Mitä silloin tapahtuisi? Kai olet ottanut talteen kaikki faktat miehen käytöksestä ja kertonut esimerkiksi neuvolassa tästä? Se kannattaa, ihan oman edun vuoksi, ei siitä ainakaan haittaa ole.
Varmasti mussa itsessäkin vikaa kun en osaa keskustella asioista tai ilmaista tunteita eli asiasta ei olla juurikaan keskusteltu. Mies tekee ravintola-alalla töitä. On vakituinen työ ja lisäksi tekee keikkaa.
- Ap
Alalla ei ole kummoset palkat, joten ihan ymmärrettävää että edes toisen on sitä työtä enenmän tehtävä, että sinä saat leikkiä kotileikkejäsi.
Jos miehen ei olisi ollut pakko ostaa uutta autoa jonka lainan lyhennykseen menee mukava summa joka kuukausi niin ei varmaan tarvitsisi keikkaa tehdä. Yhdessä sovittiin toisesta lapsesta ja myös siitä minkä ikäisenä kuopus menee päiväkotiin.
- Ap
Ok, tämä autojuttu on teillä fakta, josta on helppo lähteä liikkeelle, kun alat puhumaan miehen kanssa vakavasti tilanteesta. Nyt kannattaa miettiä siis ihan ruutupaperille kaikki tällaiset asiat ja tehdä näkyväksi nämä selkeät tosiasiat, joista on mustaa valkoisella. Sinä voit printata esimerkiksi käyttämiesi ruokakauppojen ostotiedot, jos olet bonuskortteja käyttänyt. Sieltä saat helposti näkyviin mihin sinä olet laittanut rahaa ja milloin. Tiliotteet on myös hyvä printata, niin niistä näkee heti missä mennään. Kalenteri mukaan ja sitten valmistaudut huolella keskusteluun. Ilmoitat heti, että jos menee riitelyksi, niin otetaan aikalisä ja sen jälkeen jatketaan, mutta et lopeta ennen kuin asiat alkavat selviämään, että nyt on tosi kyseessä. Itku ei haittaa, se on vain sinun hätääsi.
Joten valmistaudu miettimällä mitä haluat. Esimerkiksi sitä, että lapsilla olisi aikaa olla isänsä kanssa ja teillä perheenä yhteistä aikaa. Auto ei saa mennä perheen edelle tai jos se menee, niin miksi? Miksi ihmeessä auto, jolla qin yksi ihminen ajaa, voi olla niin tärkeä? Sillä tehdään vain työmatkat ja se on vain auto. Tehkää suunnitelma ensin vaikka siihen saakka, kunnes nuorin lähtee hoitoon, eli pari vuotta eteenpäin. Siitä eteenpäinkin voitte miettiä tilannetta ja päivittää suunnitelmia aika ajoin. Nyt on pakko keskustella ja miettiä mitkä arvot teillä on ja ovatko ne ollenkaan samanlaiset.
Tuo vaikuttaa hyökkäykseltä. Kerätään todistusaineistoa ja ollaan valmisteltu juttua pitkään ja toinen ei ehdi valmistautua lainkaan.
Mikä tässä oli se varsinainen ongelma?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mies sanoo, kun olet jutellut hänen kanssaan asiasta oikein kunnolla? Siis istuttanut hänet keittiönpöydän ääreen, näyttänyt kalenterista merkintäsi hänen työajoistaan ja siitä kuinka paljon olette olleet perheenä yhdessä ja rahatilanteestanne?
Minkälaisesta perheestä mies tulee? Minkälaista työtä hän oikein tekee, jos työpäivät ovat ympäripyöreitä?
Mitäs jos lähtisit lasten kanssa lomailemaan viikoksi pariksi sukulaisille asiasta sen enempiä ilmoittelematta? Mitä silloin tapahtuisi? Kai olet ottanut talteen kaikki faktat miehen käytöksestä ja kertonut esimerkiksi neuvolassa tästä? Se kannattaa, ihan oman edun vuoksi, ei siitä ainakaan haittaa ole.
Varmasti mussa itsessäkin vikaa kun en osaa keskustella asioista tai ilmaista tunteita eli asiasta ei olla juurikaan keskusteltu. Mies tekee ravintola-alalla töitä. On vakituinen työ ja lisäksi tekee keikkaa.
- Ap
Alalla ei ole kummoset palkat, joten ihan ymmärrettävää että edes toisen on sitä työtä enenmän tehtävä, että sinä saat leikkiä kotileikkejäsi.
Jos miehen ei olisi ollut pakko ostaa uutta autoa jonka lainan lyhennykseen menee mukava summa joka kuukausi niin ei varmaan tarvitsisi keikkaa tehdä. Yhdessä sovittiin toisesta lapsesta ja myös siitä minkä ikäisenä kuopus menee päiväkotiin.
- Ap
Ok, tämä autojuttu on teillä fakta, josta on helppo lähteä liikkeelle, kun alat puhumaan miehen kanssa vakavasti tilanteesta. Nyt kannattaa miettiä siis ihan ruutupaperille kaikki tällaiset asiat ja tehdä näkyväksi nämä selkeät tosiasiat, joista on mustaa valkoisella. Sinä voit printata esimerkiksi käyttämiesi ruokakauppojen ostotiedot, jos olet bonuskortteja käyttänyt. Sieltä saat helposti näkyviin mihin sinä olet laittanut rahaa ja milloin. Tiliotteet on myös hyvä printata, niin niistä näkee heti missä mennään. Kalenteri mukaan ja sitten valmistaudut huolella keskusteluun. Ilmoitat heti, että jos menee riitelyksi, niin otetaan aikalisä ja sen jälkeen jatketaan, mutta et lopeta ennen kuin asiat alkavat selviämään, että nyt on tosi kyseessä. Itku ei haittaa, se on vain sinun hätääsi.
Joten valmistaudu miettimällä mitä haluat. Esimerkiksi sitä, että lapsilla olisi aikaa olla isänsä kanssa ja teillä perheenä yhteistä aikaa. Auto ei saa mennä perheen edelle tai jos se menee, niin miksi? Miksi ihmeessä auto, jolla qin yksi ihminen ajaa, voi olla niin tärkeä? Sillä tehdään vain työmatkat ja se on vain auto. Tehkää suunnitelma ensin vaikka siihen saakka, kunnes nuorin lähtee hoitoon, eli pari vuotta eteenpäin. Siitä eteenpäinkin voitte miettiä tilannetta ja päivittää suunnitelmia aika ajoin. Nyt on pakko keskustella ja miettiä mitkä arvot teillä on ja ovatko ne ollenkaan samanlaiset.
Tuo vaikuttaa hyökkäykseltä. Kerätään todistusaineistoa ja ollaan valmisteltu juttua pitkään ja toinen ei ehdi valmistautua lainkaan.
Ei, vaan siinä on nostettu faktat näkyviin. Faktojen esiin saattaminen ei ole hyökkäystä, sillä ilmeisesti vain tosiasiat tekevät tilanteesta näkyvän miehelle. Tilanteen on joka tapauksessa muututtava hallitusti tai se muuttuu hallitsemattomasti. Mielestäni hallittu yhdessä tuumin tehty muutos olisi kaikille paras, myös miehelle. Jos hän ei halua tilannetta muuttaa ja ei ole kykenevä keskustelemaan niin kuin kaksi aikuista ja kahden lapsen vanhemmat keskustelevat, niin se on siinä ja ap voi lähteä etsimään itselleen ja lapsille toista kotia, jonne miehellä ei ole avainta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Suosittelen että aloittaja menee töihin nyt kuitenkin. Saa muuta ajateltavaa ja omaa rahaa. Lapset saavat seuraa. Parisuhteen tilanteesta on helpompi neuvotella kun on taloudellinen mahdollisuus erota.
Onko varma ettei miehellä ole toista naista? En yllättyisi ikävä kyllä.
Aloittaja voisi aloittaa projektin pohtimalla ja laskemalla miten elämä sujuisi sinkkuäitinä. Millainen asunto olisi sopiva ja sopivan hintainen? Minkäverran tulisi palkkaa, asumistukea, elatusmaksua? Lapsilisän korotus tulee. Siihen ei pidä uskoa että mies muka hoitaisi lapsia vuoroviikoin. Yleensä eivät hoida, vaan lapset jää kuitenkin lopuksi kokonaan äidille.
Aloittaja voisi myös tajuta että ihmiset eivöt muutu. Paranisiko vai huononisiko aloittajan elämä jos hän eroaisi puolisostaan?Itselläni itsekkään ex-miehen käytös parani eron jälkeen.
Ottaa nykyään hyvin oman vastuunsa lapsesta.Yhteen en enää palaisi, mutta olen oikeasti iloinen siitä, että on nykyään hyvä isä lapselleen.
Minäkin olen nähnyt aika läheltä tällaisen ihmeen. Olin ihan varma, että eron myötä etävanhemmuuden saanut mies katoaa lopullisesti lastensa elämästä ja kyllähän hän katosikin liki vuodeksi. Onneksi hän kuitenkin löysi hyvän uuden naisen, joka sai miehen järkiinsä. Lapsille se oli melkein viimeinen hetki, sillä nuorimmalla ei ollut käytännössä ollut ikinä isää, mutta vähitellen asiat paranivat. Nyt lapset ovat jo teinejä ja heillä on hyvät välit isäänsä. Myös isän välit entiseen vaimoonsa ja lastensa äitiin ovat ihan kohtuullisen hyvät ja ystävälliset.
Kun lapsi on täyttänyt vuoden, hän on valmis tarhaan! Olen tarhassa töissä. Meille tuodaan alle 1-vuotiaitakin. Siis mene töihin vaan!
Vierailija kirjoitti:
Itsepä olet miehesi valinnut.
Niin, kovasti palstamammat vakuuttelevat, että valitsevat miehen luonteen perusteella, mutta ei se vaan siltä näytä, ellei itsekkyys sitten ole jostain syystä kiihottava luonteenpiirre miehessä.
Minäkin suosittelen, että menet töihin. Se tasapuolistaa tilanteenne. Yksivuotias hoitoon niin että toinen vie, toinen hakee, niin päivästä ei tule liian pitkä. Samalla mies joutuu miettimään työaikaansa niin että ehtii vuorollan hakemaan, eikä miehen tarvitse tehdä niin paljon töitä kun perheessä on toinenkin elättäjä.
Itselläni itsekkään ex-miehen käytös parani eron jälkeen.
Ottaa nykyään hyvin oman vastuunsa lapsesta.
Yhteen en enää palaisi, mutta olen oikeasti iloinen siitä, että on nykyään hyvä isä lapselleen.