Turhauttaa itsekäs mies
Olen itse hoitovapaalla 1-vuotiaan kanssa ja esikoinen osa-aikaisesti päiväkodissa (nyt tietenkin lomalla) ja päivä päivältä vituttaa vaan enemmän tuo mies.
Käy töissä 7 päivää viikossa lähes joka viikko. Ihan sama monelta työt alkaa niin ei ikinä herää aamuisin ajoissa vaan niin että laittaa itsensä valmiiksi töihin ja lähtee. Tulee iltaisin usein kotiin niin että ollaan jo lasten kanssa nukkumassa tai menossa nukkumaan. Eli hoidan aivan kaiken yksin lähes joka päivä aamusta iltaan. Tukiverkostot on kaukana eli ei oo myöskään ketään jota voisin pyytää avuksi/seuraksi tai joka ottaisi lapsia hoitoon.
Itse elän erittäin niukasti, mies toki tienaa enemmän mutta käyttää paljon rahaa joka kuukausi mm. autoonsa (kun oli pakko saada uusi auto lainalla) ja mä maksan kaiken lapsille ja myös ruoat suurimmaksi osaksi.
Jos lapset aamuisin häiritsee kun mies nukkuu niin käy siitä vähän väliä valittamassa. Itse ei tietenkään osaa mennä ajoissa nukkumaan vaan valvoo ties kuinka myöhään ja sitten valittaa kun väsyttää. Kotona ollessaan sanoo aina kuinka vaikeaa lasten kanssa on ja ihmettelee että miten mä jaksan mutta oikeasti ei tunnu pätkääkään kiinnostavan mun vointi ja jaksaminen.
Jos miehellä on vapaapäivä niin ei oo ikinä koko päivää kotona. Ulos ei ikinä mene lasten kanssa, ainoastaan jos mä lähden myös mukaan. Sanon usein että menee yksin lasten kanssa ulos mutta se kaatuu siihen kun esikoinen sanoo ettei lähde jos äiti ei tuu mukaan. Helppoa toki miehelle kun ei tolla tekosyyllä tarvitse lähteä ulos.
Itsekin tätä tekstiä kirjoittaessa mietin että mikähän mua tässä suhteessa enää pitää, taloudellisestikin pärjäisin paljon paremmin jos asuisin yksin lasten kanssa. En enää edes valita miehelle mistään asiasta koska en jaksa riidellä, mies luultavasti kuvittelee että kaikki on hyvin. Melkein toivon että mies löytäisi jonkun toisen ja muuttaisi pois.
Kiitos jos joku jaksaa lukea loppuun!
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarinassa oleellinen tieto olisi se että kuka lapset alkujaan halusi hankkia?
Tässä olisi nyt oleellinen juttu, että ap ja lapset saisivat apua. Sinun lapsekas vinkuminen historiasta on täysin epäolennainen asia, sillä lapset ovat jo olemassa ja tilanne on se mikä on. Jos et osaa yhä vieläkään ymmärtää asiaa, niin anna olla, sinusta ei ole apua.
Luulin että sinä olet hoitovapaalla vaikka voisihan se mies niinä harvoina vapaapäivinä skarpata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit painostaa miehen tekemään vielä toisen lapsen.
En todellakaan painostanut, yhdessä asiasta sovittiin.
- Ap
Oletteko keskustelleet, että hän jäisi vuorostaan kotiin hoitamaan niitä lapsia ja sinä menisi töihin? Vai haluatko omia perhevapaat kokonaan itsellesi?
Älä tee koskaan lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Onko suomalainen mies ?
Epäolennainen tieto. Miehellä on kuitenkin kaksi lasta ja vaimo, joten se riittää tiedoksi siitä asiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen lapsen kohdalla oli oikein hoivaa ja osallistuva, mutta saatuanne toisen lapsen kaikki loppui?
Tämä minuakin kiinnostaisi. Miten voi olla että niin rakastavasta ja mahtavasti isästä, ja aiemmin isäehdokkaasta tuli kuin taikaiskusta tuollainen?
Sinäkö olet aina samanlainen? Et koskaan tavoittele mitään uutta ja pysyt siinä, mitä vaikka viisi vuotta sitten päätit?
Mies elättää perheen (hyvä veronmaksaja) ja nainen ulisee. Tämmöisten ei pitäisi lisääntyä ollenkaan.
Oon lähes samanlaisen miehen kanssa naimisissa. Lapsia ei ole, mutta vituttaa sekin että ukko pyörii ties missä eikä auta kotitöissä. Hänelläkin rahat uppoaa suurimmaksi osaksi autoon.
Keskustelu on nyt todella tärkeää vain uskaltaa aloittaa. Kuten itse sanoit, mies todennäköisesti olettaa kaiken olevan kunnossa.
Minäkin raadoin kaiken lasten kanssa hoitovapaalla, ihan sen takia varmaan kun omakin äitini oli niin tehnyt. Lopulta avauduin itkuisena miehelle, joka oli ihan äimänä ja kertoi luulleensa minun nauttivan aamuista, kun aina nousin lasten kanssa, enkä pyytänyt sitä mieheltä. Voi elämä. Sen jälkeen tilanne muuttui.
Mun mies on viikko-viikko huoltajana ja sen rahat uppoaa lapsiin. En ole vielä keksinyt mihin lasten äidin rahat katoaa.
Miesten tapa osoittaa rakkautta on joskus tehdä töitä paljon, jotta perheellä olisi hyvä olla. Toki jotkut välttelee perhe-elämää, mutta esimerkiksi minä koin, että mun vastuulla oli asunnon maksaminen, jonka toki teinkin. Todellinen ongelma oli ja voi siis olla teilläkin kommunikoinnin puute. Meillä minä luulin, että on itsestään selvää, että kukaan ei halua pois kahden eniten rakastamansa ihmisen (vaimo ja lapsi) luota töihin. Sitten koin, että mua ei arvosteta tuosta uhrauksesta. Vaimo puolestaan koki, että häntä ei arvosteta kotona olemisesta.
Tähän voi nyt tulla aukomaan päätä, mutta mun suurin motivaatio kaikelle oli rakkaus. Kommunikaatio-ongelmista omistan toki oman puoleni, mutta en missään nimessä koko ongelmaa.
Minulla oli sama tilanne, oli 3 lasta pienillä ikäeroilla. Tosin tiesin mihin alan, meillä yritys ja kun minä olin siitä pois niin mies teki tuplasti töitä. Meillä molemmilla oli tosi rankkaa välillä ja kiukuteltiin toisillemme, molemmilla oli omat hommat ja sitä ajatteli että toinen pääsee helpommalla.
Molemmat teki omaa työtään 7 päivänä viikossa. Oli oikeasti rankkaa, itse sairastuin tuona aikana pysyvästi ja elämässä oli älyttömästi murhetta. Mies sairastui uupumukseen heti kun minä pääsin vähän jaloilleni.
Oli noissa ajoissa paljon hyvääkin, Ihana oli olla lasten kanssa kotona. Elämä maalla lasten kanssa on uskomattoman antoisaa, me tehtiin vaikka ja mitä.
Jälkeenpäin ajateltuna molemmille parempi ratkaisu olisi ollut jonkinlainen vuorottelu. Itse ainakin syyllistyin siihen että vaikka kuinka oli sovittu, järkeväksi katsottu, mietitty ja vaikka mitä, niin oman uupumuksen alla sitä syyllisti aina toista. Minä koin että mies lepää töissä, mies mietti että minä vain lepäilen lasten kanssa kotona.
Mutta selvittiin tuista kaikesta. Tehtiin myöhemmin iso elämänmuutos koskien yritystä, asumista jne ja se kaikki.vain paransi elämää.
Itse teet joka päivä, joka tunti sen valinnan, että pysyt suhteessa. Jos luulet, että täältä tulee vastaan neuvo, jolla mies muuttuu erilaiseksi simsalabim, niin olet erittäin todellisuudesta irtaantunut.
Toisaalta, jos et halua mitään muuta kuin vali-vali-valittaa, ja sille myötätuntovastauksia, niin... olet silloinkin hieman todellisuudesta irtaantunut.
Ainoa vaihtoehto on erota, muuten katkeroidut. Mies tekee 8-12 tuntia töitä, nainen 24/7 jonka aikana siivoaa omat, lasten ja miehen sotkut, on kodinhoitaja. Ei lepoa koska "olet/makaat vain kotona". Nainen ei tarvitse mitään rahoittajaa elämäänsä vaan voi pakata ja lähteä, yhteiskunta (ja ex-mies) tukevat rahallisesti kunnes palaat töihin. Mielenrauha ja hyvä olo kotona ovat mittaamattoman arvokkaita tunteita, ei kannata elää marttyyrinä, katkerana ja vihaisena miehen ehdoilla. Ota vastuu elämästäsi ja tee valintasi. Minä erosin ja elämä muuttui, muutkin ihmettelivät miten olenkin niin iloinen ja jaksava. Energiaa imevä musta aukko (=huono avioliitto) voi poistua mutta itsekin pitää tehdä jotain. Mies ei luovu saavutetuista eduista kuin pakolla. Terkuin yks onnellinen yh
Voin kertoa, ettei asiat välttämättä muutu parempaan, vaikka äiti menisikin töihin. Niiden samojen kotihommien päälle tulee vielä palkkatyö ja mies vaan on ja miettii autoaan.
Suosittelen että aloittaja menee töihin nyt kuitenkin. Saa muuta ajateltavaa ja omaa rahaa. Lapset saavat seuraa. Parisuhteen tilanteesta on helpompi neuvotella kun on taloudellinen mahdollisuus erota.
Onko varma ettei miehellä ole toista naista? En yllättyisi ikävä kyllä.
Aloittaja voisi aloittaa projektin pohtimalla ja laskemalla miten elämä sujuisi sinkkuäitinä. Millainen asunto olisi sopiva ja sopivan hintainen? Minkäverran tulisi palkkaa, asumistukea, elatusmaksua? Lapsilisän korotus tulee. Siihen ei pidä uskoa että mies muka hoitaisi lapsia vuoroviikoin. Yleensä eivät hoida, vaan lapset jää kuitenkin lopuksi kokonaan äidille.
Aloittaja voisi myös tajuta että ihmiset eivöt muutu. Paranisiko vai huononisiko aloittajan elämä jos hän eroaisi puolisostaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen lapsen kohdalla oli oikein hoivaa ja osallistuva, mutta saatuanne toisen lapsen kaikki loppui?
Ensimmäisen lapsen ollessa pienempi oli ainakin enemmän kotona koska teki vain yhtä työtä ja aina aamuvuoroa (ma-pe). Nyt tekee aamu- tai iltavuoroa (ma-su) ja lisäksi keikkaa.
- Ap
Selvä peli. Koska välttelet kysymykseen vastaamista teit toisen lapsen vaikka mies ei ollut hommassa mukana. Sitä niittää mitä kylvää.
Miten se toinen lapsi tehdään ilman miestä? 🤔mies taisi olla se joka kylvi..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen lapsen kohdalla oli oikein hoivaa ja osallistuva, mutta saatuanne toisen lapsen kaikki loppui?
Ensimmäisen lapsen ollessa pienempi oli ainakin enemmän kotona koska teki vain yhtä työtä ja aina aamuvuoroa (ma-pe). Nyt tekee aamu- tai iltavuoroa (ma-su) ja lisäksi keikkaa.
- Ap
Onhan tuo kova työmäärä.
Mietin, että haluaako varmistella taloudellista pärjäämistänne ja on lopulta työstään todella väsynyt?
Ok, tämä autojuttu on teillä fakta, josta on helppo lähteä liikkeelle, kun alat puhumaan miehen kanssa vakavasti tilanteesta. Nyt kannattaa miettiä siis ihan ruutupaperille kaikki tällaiset asiat ja tehdä näkyväksi nämä selkeät tosiasiat, joista on mustaa valkoisella. Sinä voit printata esimerkiksi käyttämiesi ruokakauppojen ostotiedot, jos olet bonuskortteja käyttänyt. Sieltä saat helposti näkyviin mihin sinä olet laittanut rahaa ja milloin. Tiliotteet on myös hyvä printata, niin niistä näkee heti missä mennään. Kalenteri mukaan ja sitten valmistaudut huolella keskusteluun. Ilmoitat heti, että jos menee riitelyksi, niin otetaan aikalisä ja sen jälkeen jatketaan, mutta et lopeta ennen kuin asiat alkavat selviämään, että nyt on tosi kyseessä. Itku ei haittaa, se on vain sinun hätääsi.
Joten valmistaudu miettimällä mitä haluat. Esimerkiksi sitä, että lapsilla olisi aikaa olla isänsä kanssa ja teillä perheenä yhteistä aikaa. Auto ei saa mennä perheen edelle tai jos se menee, niin miksi? Miksi ihmeessä auto, jolla qin yksi ihminen ajaa, voi olla niin tärkeä? Sillä tehdään vain työmatkat ja se on vain auto. Tehkää suunnitelma ensin vaikka siihen saakka, kunnes nuorin lähtee hoitoon, eli pari vuotta eteenpäin. Siitä eteenpäinkin voitte miettiä tilannetta ja päivittää suunnitelmia aika ajoin. Nyt on pakko keskustella ja miettiä mitkä arvot teillä on ja ovatko ne ollenkaan samanlaiset.