Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Turhauttaa itsekäs mies
09.01.2022 |
Olen itse hoitovapaalla 1-vuotiaan kanssa ja esikoinen osa-aikaisesti päiväkodissa (nyt tietenkin lomalla) ja päivä päivältä vituttaa vaan enemmän tuo mies.
Käy töissä 7 päivää viikossa lähes joka viikko. Ihan sama monelta työt alkaa niin ei ikinä herää aamuisin ajoissa vaan niin että laittaa itsensä valmiiksi töihin ja lähtee. Tulee iltaisin usein kotiin niin että ollaan jo lasten kanssa nukkumassa tai menossa nukkumaan. Eli hoidan aivan kaiken yksin lähes joka päivä aamusta iltaan. Tukiverkostot on kaukana eli ei oo myöskään ketään jota voisin pyytää avuksi/seuraksi tai joka ottaisi lapsia hoitoon.
Itse elän erittäin niukasti, mies toki tienaa enemmän mutta käyttää paljon rahaa joka kuukausi mm. autoonsa (kun oli pakko saada uusi auto lainalla) ja mä maksan kaiken lapsille ja myös ruoat suurimmaksi osaksi.
Jos lapset aamuisin häiritsee kun mies nukkuu niin käy siitä vähän väliä valittamassa. Itse ei tietenkään osaa mennä ajoissa nukkumaan vaan valvoo ties kuinka myöhään ja sitten valittaa kun väsyttää. Kotona ollessaan sanoo aina kuinka vaikeaa lasten kanssa on ja ihmettelee että miten mä jaksan mutta oikeasti ei tunnu pätkääkään kiinnostavan mun vointi ja jaksaminen.
Jos miehellä on vapaapäivä niin ei oo ikinä koko päivää kotona. Ulos ei ikinä mene lasten kanssa, ainoastaan jos mä lähden myös mukaan. Sanon usein että menee yksin lasten kanssa ulos mutta se kaatuu siihen kun esikoinen sanoo ettei lähde jos äiti ei tuu mukaan. Helppoa toki miehelle kun ei tolla tekosyyllä tarvitse lähteä ulos.
Itsekin tätä tekstiä kirjoittaessa mietin että mikähän mua tässä suhteessa enää pitää, taloudellisestikin pärjäisin paljon paremmin jos asuisin yksin lasten kanssa. En enää edes valita miehelle mistään asiasta koska en jaksa riidellä, mies luultavasti kuvittelee että kaikki on hyvin. Melkein toivon että mies löytäisi jonkun toisen ja muuttaisi pois.
Kiitos jos joku jaksaa lukea loppuun!
Kommentit (69)
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen lapsen kohdalla oli oikein hoivaa ja osallistuva, mutta saatuanne toisen lapsen kaikki loppui?
Tämä minuakin kiinnostaisi. Miten voi olla että niin rakastavasta ja mahtavasti isästä, ja aiemmin isäehdokkaasta tuli kuin taikaiskusta tuollainen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäisen lapsen kohdalla oli oikein hoivaa ja osallistuva, mutta saatuanne toisen lapsen kaikki loppui?
Ensimmäisen lapsen ollessa pienempi oli ainakin enemmän kotona koska teki vain yhtä työtä ja aina aamuvuoroa (ma-pe). Nyt tekee aamu- tai iltavuoroa (ma-su) ja lisäksi keikkaa.
- Ap
Selvä peli. Koska välttelet kysymykseen vastaamista teit toisen lapsen vaikka mies ei ollut hommassa mukana. Sitä niittää mitä kylvää.
Hoh hoijaa. Eipä Ap sitä lasta yksin tehnyt, vaan mies oli mukana. Lapsia ei tehdä vastentahtoisesti ja sitten aleta laiminlyömään, tämä pitäisi jokaisen aikuisen ymmärtää. Jopa miehen, että vastuu kannetaan teoistaan.
Mukana lap-sen-hoi-dos-sa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit painostaa miehen tekemään vielä toisen lapsen.
En todellakaan painostanut, yhdessä asiasta sovittiin.
- Ap
No sovittiinko siitä yhdessä, että alkaa tekemään enemmän töitä? Luonnollisesti kaksi lasta maksaa enemmän kuin yksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitäs mies sanoo, kun olet jutellut hänen kanssaan asiasta oikein kunnolla? Siis istuttanut hänet keittiönpöydän ääreen, näyttänyt kalenterista merkintäsi hänen työajoistaan ja siitä kuinka paljon olette olleet perheenä yhdessä ja rahatilanteestanne?
Minkälaisesta perheestä mies tulee? Minkälaista työtä hän oikein tekee, jos työpäivät ovat ympäripyöreitä?
Mitäs jos lähtisit lasten kanssa lomailemaan viikoksi pariksi sukulaisille asiasta sen enempiä ilmoittelematta? Mitä silloin tapahtuisi? Kai olet ottanut talteen kaikki faktat miehen käytöksestä ja kertonut esimerkiksi neuvolassa tästä? Se kannattaa, ihan oman edun vuoksi, ei siitä ainakaan haittaa ole.
Varmasti mussa itsessäkin vikaa kun en osaa keskustella asioista tai ilmaista tunteita eli asiasta ei olla juurikaan keskusteltu. Mies tekee ravintola-alalla töitä. On vakituinen työ ja lisäksi tekee keikkaa.
- Ap
Alalla ei ole kummoset palkat, joten ihan ymmärrettävää että edes toisen on sitä työtä enenmän tehtävä, että sinä saat leikkiä kotileikkejäsi.
Jos miehen ei olisi ollut pakko ostaa uutta autoa jonka lainan lyhennykseen menee mukava summa joka kuukausi niin ei varmaan tarvitsisi keikkaa tehdä. Yhdessä sovittiin toisesta lapsesta ja myös siitä minkä ikäisenä kuopus menee päiväkotiin.
- Ap
Mikset osaa olla kiitollinen siitä, että miehesi tuo leivän pöytään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nää naisten uhriutumisulinat on aika niin epäuskottavia, ettei mitään tolkkua. Mies tekee joka päivä aamusta iltaan töitä, mutta nainen silti maksaa kaiken. Juu-u.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niin. Mieshän ei ole itsekäs vaan se rahantuoja teidän talouteenne. Ja hän ei jaksa työpäivien jälkeen tehdä muuta kuin olla. Ihan normaalia. Näin sinäkin ap toimisit, jos tekisit yhtä paljon työtä kuin mies.
Vierailija kirjoitti:
Mies ei taida viihtyä kotona. Tai sitten hän kokee olevansa jotenkin tiellä.
Malli voi tulla kotoa omasta lapsuudesta.
Tai sitten mies on työnarkomaani. Hänen elämänarvonsa pitäisi saada kuntoon lopullisesti. Hän ei selvästi arvosta yhtään perhettään, vaan työ ja raha menee sen eteen. Onko siitä liiallisesta töiden tekemisestä edes oikeasti hyötyä? Näkyykö se millään tavoin elämässä? Pystyykö hän nauttimaan työnsä tuloksista ja palkastaan ollenkaan ja tekemään elämässään mitään muita kuin työtä? Onko työ hänen harrastuksensa, joka menee perheen edelle?
Jos mies suhtautuu lapsiinsa ikävästi nähden heidät lähinnä vain ääntä pitävinä kersoina, niin lähtisin aloittajana tuosta sopasta omaan asuntoon ja elämään. En haluaisi lasteni tuntevan oloaan epämiellyttäväksi ja ikäväksi isänsä läheisyydessä, sillä siitä jää ikuinen muistikuva, joka kostautuu monen monta kertaa eri aikoina lasten elämässä.
Meillä oli aikoinaan lähes samanlaista. Nieq teki pitkää päivää asiantuntijatyössä ja kotonakin hän oli poissaoleva, koska milloin vain saattoi tulla puhelu toiselta puolelta maapalloa ja silloin piti olla taas täysin töissä kiinni. Hän teki myös työmatkoja pitkin maailmaa ja niiden jälkeen meni aina useita päiviä, ennen kuin hän oli kotimaan rytmissä.
Minä hoidin lapset ja se ei ollutkaan mikään ongelma, mutta miehen poissaolevuus ja äkäisyys olivat. Myös se, että mies oli lasten kanssa aina hyvin poissaoleva ja lapset huomasivat sen kyllä, vaikka pieniä olivatkin. Nuorimmainen oli alle vuoden vanha, kun pysäytys tuli, eli burnout miehelle. Se tie oli rankka kaikille ja kesti vuosia, mutta oli ihan parasta meidän elämässämme. Mies pääsi irti töistään niin hyvin, että irtisanoutui sieltä kokonaan ja meidän perhe pelastui. Olemme olleet jo vuosia todella yhtenäinen perhe, jossa asiat ovat todella hyvin kaikin puolin ja lapset ovat tasapainoisia upeita nuoria, joilla on keskustelemisen taito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap:n tarinassa oleellinen tieto olisi se että kuka lapset alkujaan halusi hankkia?
Tuttua.
Kun tutustuin mieheeni, hän oli itsenäinen, tykkäsi tehdä minulle ruokaa, siivosi oman kämppänsä jne.
Lapsen syntymän jälkeen vastuu kotitöistä ja oikeastaan kaikesta jäi minulle.
Ei toivoakaan, että viikonloppuisin olisi joskus vaikka kahvi keitetty valmiiksi, saatika että nousisi lapsen kanssa ylös.
Arkisin olettaa minun lataavan hänelle kahvit valmiiksi, hoitavan pyykkäyksen, siivoamisen, tiskikoneen täytön ja lapsen.
Uhriutuu, kun kerran tyhjensi tiskikoneen ja jaksoi muistuttaa urotyöstään koko illan.
Mutta näillä nyt mennään. On muuten hyvä, lempeä ja uskollinen mies. Huonomminkin voisi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin. Silloin et jaksa vatvoa mitä se mies tekee/ei tee. Nyt sinulla on aivan liian paljon aikaa miettiä.
En halua laittaa 1-vuotiasta päiväkotiin.
- Ap
Joko on kolmas tilauksessa, että voit jatkaa sitä kotona oloa?
Ei ole eikä tule. Meidän lapsiluku on täynnä, aina tiennyt että kaksi on mulle maksimi.
- Ap
Eli toteutit unelmasi vaikka mies ei osallistunut lapsen hoitoon?
Ap voisi pikkuhiljaa alkaa tienata oman 50% talouden menoista ja asumisesta, kotona loisimisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarinassa oleellinen tieto olisi se että kuka lapset alkujaan halusi hankkia?
Ei se nainen yksin niitä lapsia tee, jos sitä meinasit.
Vierailija kirjoitti:
Mikset osaa olla kiitollinen siitä, että miehesi tuo leivän pöytään?
Oon mä tätäkin miettinyt. Että oonko kohtuuton ja vaadinko liikoja. Todellakin mussakin vikaa kun en osaa nostaa kissaa pöydälle ja keskustella asiasta.
Mutta fakta on se että lähes joka päivä oon henkisesti ja fyysisesti ihan loppu, yksinäisyydestä ja tukiverkostojen puutteesta.
Paska äiti fiilis kokoajan siitä kun tuntuu että en tee tarpeeksi ja siitä että musta oikeasti tuntuu siltä että kaksi lasta on mun jaksamiselle liikaa. Kaksi niitä lapsia nyt kuitenkin on ja pitää vaan yrittää parhaansa.
Mä menisin mielelläni jo töihin mutta tuo kuopus on vielä niin pieni, aivan liian pieni päiväkotiin mun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taisit painostaa miehen tekemään vielä toisen lapsen.
En todellakaan painostanut, yhdessä asiasta sovittiin.
- Ap
No sovittiinko siitä yhdessä, että alkaa tekemään enemmän töitä? Luonnollisesti kaksi lasta maksaa enemmän kuin yksi.
Jostain syystä isiltä tuppaa unohtumaan tämä tosiasia, että lapset maksavat, siinä vaiheessa kun elareista sovitaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene töihin. Silloin et jaksa vatvoa mitä se mies tekee/ei tee. Nyt sinulla on aivan liian paljon aikaa miettiä.
En halua laittaa 1-vuotiasta päiväkotiin.
- Ap
Joko on kolmas tilauksessa, että voit jatkaa sitä kotona oloa?
Ei ole eikä tule. Meidän lapsiluku on täynnä, aina tiennyt että kaksi on mulle maksimi.
- Ap
Eli toteutit unelmasi vaikka mies ei osallistunut lapsen hoitoon?
Mene kettuilemaan toiseen ketjuun siitä. Jos oma olosi on noin huono, niin ehkä on paras pysyä pois täältä muutenkin. Tsiisus näiden riidanhaastajien kanssa...
Vierailija kirjoitti:
Ap:n tarinassa oleellinen tieto olisi se että kuka lapset alkujaan halusi hankkia?
Molemmat. Esikoinen ei ollut suunniteltu (tuli ehkäisyn läpi) mutta yhdessä päätettiin lapsi pitää, tai ei oikeastaan edes keskusteltu mistään muusta vaihtoehdosta vaan oli itsestäänselvää että lapsi pidetään.
- Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap voisi pikkuhiljaa alkaa tienata oman 50% talouden menoista ja asumisesta, kotona loisimisen sijaan.
Pienten lasten ja kotitöiden hoitaminen ei todellakaan ole mitään loisimista. Tällainen käsitys voi olla vain ihmisellä (miehellä), joka ei ole tätä kokenut.
Älä ap jää tuhlaamaan omaa ja lastesi elämää tuollaisen itsekkään miehen kanssa. Ansaitset parempaa.
Alue: Aihe vapaa
Oletteko keskustelleet, että hän jäisi vuorostaan kotiin hoitamaan niitä lapsia ja sinä menisi töihin? Vai haluatko omia perhevapaat kokonaan itsellesi?