Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Hain itsenäiseen toimistotyöhön. Työ siis oli oikeasti sitä, että olen toimistopisteellä täysin yksin, vastaan firman sähköposteista ja posteista, ja teen avustavia toimistotöitä itsenäisesti. Sopii minulle, rakastan itsenäistä tekemistä.

Haastattelijoina oli kaksi naista, jotka kysyivät aukkoa CV:ssä. Kerroin olleeni varhaiskasvatuksessa sen ajan, mutta koska ala ei liity toimistotyöhön mitenkään, jätin sen pois. Muutoin CV ei olisi mahtunut yhdelle sivulle.

Sain saarnan siitä, että ilman muuta varhaiskasvatus pitää mainita, sehän kertoo, että tulen toimeen hyvin muiden ihmisten kanssa. Että herran jumala nyt sentään, tämä on aivan karsea moka, ettei toimistotyöhön haettaessa ole listattu varhaiskasvatuksen kokemusta! Kysyttiin myös miten osaan keittää kahvia, jos en juo sitä itse.

Työhön ei liittynyt kertaakaan kahvinkeittoa eikä sosialisoimista ulkopuolisten kanssa. Kerran viikossa näin esimiestä.

Aika monikin. Eräs on alkukesästä 95, kun tyhmänä hain töitä Mäkkäristä. Voi luoja, mikset varjellut minua siltä, että jouduin sinne töihin? Joo, se haastattelu, niin omistaja - oikein k..pä ukko kaikilla mittareilla - ohjasi minut salin puolelle erääseen pöytään, missä piti haastattelunsa. Ikäänkuin se asia kuuluisi kaikille paikalla oleville asiakkaille, että täällä on nyt työhaastattelu menossa. Kuunnelkaa tarkkaan kaikki työnhakijan yksityisasiat sun muut tiedot. S..tana. Ensimmäiset kysymykset olivat: oletko käynyt armeijan? Oletko ollut vankilassa? Siis että tästä lähdettiin. No totta kai minä olin armeijan käynyt, enkä ollut missään vankilassa, kun en mitään rikoksia ollut ikinä tehnyt. Ikää 23 vuotta. Kolmas kysymys oli, että oletko käynyt meillä asiakkaana? Kun vastasin kieltävästi, niin k..pä oli siitä silmin nähden näreissään, kun en ollut asioinut hänen kioskeissaan ja tuonut hänelle rahaa. Näiden "tärkeimpien" kysymysten jälkeen vasta kyseli koulutukset sun muut ja kaikenlaiset diipadaapapaskat, kuten harrastukset ja muut epäoleelliset. Ihme kun ei kysynyt, että katseletko Kauniita ja rohkeita ja et kai sä mitään heviä kuuntele. Eihän se k..pä olisi mua töihin ottanutkaan, mutta kun minä hullu muutaman päivän kuluttua soitin ja kysyin, että sainko työpaikan vai en? Siellä joku esimiehen planttu vastasi puhelimeen ja päätti ottaa mut töihin. Tätä ei olisi tarvinut tapahtua ikinä. Heti ekana työpäivänä tämä k..pä, pomo, käveli vastaan ja mulkoili sen näköisenä, että kukas tämän nyt tänne töihin otti? Teki mieli käyttää sanaa "palkkasi", mutta sen firman kohdalla palkkaus on huono sana, koska palkka oli tosi surkea. Ei voi silleen palkkaamisesta puhua, kun ei Mäkkärin rupupalkalla saa edes kiloa banaaneja. Yhtä huonoja palkkoja on Suomessa maksettu joskus ennen sotia. 

Vierailija kirjoitti:

Hain itsenäiseen toimistotyöhön. Työ siis oli oikeasti sitä, että olen toimistopisteellä täysin yksin, vastaan firman sähköposteista ja posteista, ja teen avustavia toimistotöitä itsenäisesti. Sopii minulle, rakastan itsenäistä tekemistä.

Haastattelijoina oli kaksi naista, jotka kysyivät aukkoa CV:ssä. Kerroin olleeni varhaiskasvatuksessa sen ajan, mutta koska ala ei liity toimistotyöhön mitenkään, jätin sen pois. Muutoin CV ei olisi mahtunut yhdelle sivulle.

Sain saarnan siitä, että ilman muuta varhaiskasvatus pitää mainita, sehän kertoo, että tulen toimeen hyvin muiden ihmisten kanssa. Että herran jumala nyt sentään, tämä on aivan karsea moka, ettei toimistotyöhön haettaessa ole listattu varhaiskasvatuksen kokemusta! Kysyttiin myös miten osaan keittää kahvia, jos en juo sitä itse.

Työhön ei liittynyt kertaakaan kahvinkeittoa eikä sosialisoimista ulkopuolisten kanssa. Kerran viikossa näin esimiestä.

Hulluja.😀

Joskus vuonna 2011-2012 olin haastateltavana erään säätiön reskontranhoitajan tehtävään. Oli kolme haastattelijaa, säätiön asiamies ja kaksi muuta. Asiamies ja toinen olivat ylimielisiä, jopa pilkallisia. "Onko sinulla erityistaitoja - osaatko laulaa?" - ja naurua päälle.

Kun en osannut vastata urasuunnitelmia koskevaan kysymykseen, tämä asiamies sanoi "Kuule, minä olen saman ikäinen kuin sinä enkä tiedä vieläkään mikä minusta tulee isona".

En saanut paikkaa enkä olisi ottanut vastaan vaikka olisin saanutkin.

Muutama kuukausi sitten tuli uutinen, että ko. asiamies oli tuomittu 6 vuoden vankeuteen kavalluksesta (koski tuota samaista säätiötä).

Nyt tiedämme mikä hänestä tuli: rikollinen. 

Näitä tarinoita piisaa. Kjn jaksaisi kaikki vastaukset lukea. 

Nuorena ja vähän epätoivoisena (=köyhä mikä köyhä, huonot kokemukset työelämästä) hain Abc:lle asiakaspalvelijaksi. Ihan hyvät paperit mulla oli, mutta en jaksanut enää aiempien kokemusteni ja itseni tyrkyttämisen myötä mielistellä yhtään. Saatoin antaa vähän liian  passiivisen kuvan itsestäni. Mutta ihan asiallinen olin, koulutukseni oli täysin sopiva. 

Jossain vaiheessa haastattelija kysyi minulta, että "Tunnetko itsesi epäonnistuneeksi?" Olisi pitänyt kävellä vaan ulos tuossa vaiheessa- mitä en silloin tehnyt. Kommentti oli 100% turha ja olisi pitänyt nostaa haloo MINUN ajan viemisestä, jos eivät minua oikeastaan olleet harkinneetkaan ottavansa.

Minusta tuo kysymys oli epäkunnioittava, oli minun esiintymiseni sillä kerralla sitten ollut ihan mitä tahansa. Joku raja!!!

Kauhutarina: tästä on kymmenisen vuotta aikaa. Virolaisiin ruokiin erikoistunut liike, omistaja oli suomalainen. Ilmoituksessa oli mainittu, ettei tarvitse osata viroa etukäteen. Tekemällä oppii jne. Laitoin hakemuksen, sain soiton ja sovittiin ilman kummempia haastatteluja, että menen sinne päiväksi kokeilemaan työnkuvaa ja sopeutumista. 

Seurasin vakityöntekijää, joka koitti nopeasti selittää mitä pitäisi tehdä, ja näytti paikkoja samalla. Tuotteita oli paljon, eikä niissä ollut - oikeasti missään - suomeksi, englanniksi tai edes ruotsiksi etikettejä. Pelkkää viroa kassakoneesta lähtien. Minut laitettiin hyllyttämään ja kassalle, koitin parhaani mutta olin todella epävarma. Jäin tekemään molempia hommia yksin. Joistakin tuotteista ei osannut sanoa, olivatko ne lihaa vai maito-osastoa, enkä halunnut tehdä virheitä joten olin tietenkin hitaampi kuin sellainen, joka taitaa tuotteiden kielen.

Muistan, että "perehdyttäjä" oli ihan mukava nainen ja toinenkin vakkari todella symppis. Iltapäivällä pomo halusi kuulla, miten sujuu. Istuttiin kahdestaan pöydän ääreen, ja hän sanoi tiukasti, että kuulemma en sopeudu porukkaan ja olen liian hidas oppimaan. "Kyllä hyllyttämisen pitäisi jo sujua nopeammin". Muistutin, että en tosiaan osaa vielä viroa ja se ei ollut hakiessa ongelma. Tämän jälkeen pomo suuttui ja huusi, en kuulemma sovi alalle lainkaan. Huusi myös että tämä oli tässä, voit lähteä.

Lähdin erittäin hämmentyneenä ja ällötys vatsassa kotiin. Se symppis vakkari katsoi myötätuntoisesti ja kertoi, miten pomo huutaa hänellekin vähintään viikottain ja hän itkee matkalla kotiin. Hyi että, väistin todellakin luodin. No, oli siellä muutenkin ahdistava ilmapiiri. Tästä tapauksesta meni viikko, ja pääsin töihin paikkaan jossa ollaan kassalla ja asiakaspalvelussa. Olin siellä parin vuoden ajan, ilmeisesti aivan epäpätevänä tapauksena? Hrrh.

Kummallinen kysymys: työhaastattelussa kysyttiin, mitä työkaverit puhuisivat minusta jos he ovat viettämässä iltaa ja olen jostain syystä estynyt osallistumasta. Samassa haastattelussa oli muitakin ryhmädynamiikkaa ja ihmissuhdetaitoja kartoittavia kysymyksiä, mutta tämä jäi mieleen.

Hain isosta lentoyhtiöstä töitä rahtiosastolta. Viimeinen työharjoittelu ennen valmistumista, ja toivoin tietenkin että voisin jäädä valmistumisen jälkeen heille töihin, tai saada Gatwickin pääkonttorilta töitä. Haastattelu alkoi hyvin, mutta noin 5 minuutin kuluttua haastattelija sai puhelun ja sanoi että hänen täytyy nyt lähteä hoitamaan jotain tärkeätä juttua. Noin 15-20 minuuttia seiniä tuijotettuani aloin ihmetellä tuleeko hän ikinä takaisin. Tuohon aikaan ko. yhtiön kone teki mahalaskun Heathrown lentokentällä, en tiedä liittyikö siihen, vai oliko joku muu normaali lentorahtijuttu joka vaati pikaista selvitystä, ennenkuin kone lähtee. Lopulta haastattelija tuli kuitenkin takaisin, pahoitteli kovasti keskeytystä ja kysyi loppukysymykset loppuun. En saanut työpaikkaa. 

Nuorena tyttönä olin hakenut ISS:lle töihin ja olin odottamassa vuoroani odotushuoneessa. Sisään astui toinen tyttö joka kysyi vastaanotossa "oliko tämä se ISISIN työhaast... Eikun ISS:n haastattelu?" Oli naurussa pidättelemistä. Ei sentään terroristiryhmään olla liittymässä.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelu kaupungin paikkaan. Kolme haastattelijaa, joista kaksi edusti ko. työtehtävää ja yksi kaupungin edustaja. Kaupungin edustaja kysyi kysymyksiä suoraan paperista ja oli aivan sama vaikka olisinkin jo vastannut edellisen kysymyksen yhteydessä myös jo tähän. Toinen viraston henkilöistä oli aivan hiljaa koko haastattelun ja toinen nukkui liki koko ajan (välillä käväisi hereillä ja rupesi kuorsaamaan taas heti uudestaan). Soitin haastattelun jälkeen yhdelle tutulle, joka siellä oli duunissa ja hän nauroi, että sitä virkaa ei olis tarvinnut hakea, sillä se oli jo pedattu yhdelle ihmiselle. Eli täysi näytelmä koko haastattelu.

Oliko Espoon kaupunki kyseessä työnantajana? Tekevät tällaisia näytelmä-haastatteluja, vaikka paikat on jo sovittu etukäteen pomon kavereille.

Vierailija kirjoitti:

Se ainut, missä olen elämäni aikana ollut. Haastattelijat katsoivat minua nenänvartta pitkin ja olivat vittumaisia. No olin toki itse hieman myöhässä tapaamisesta (mitä tietysti pahoittelin), kun se oli talvella ja olin ajanut 10 km pyörällä lumisateessa haastatteluun, keliolosuhteista johtuen matka ei taittunutkaan ihan niin nopeasti kuin kesällä. Kyseenalaistivat sitäkin, miksi minulla ei ole autoa (koska ei ollut rahaa). Eipä sitä työtäkään olisi pystynyt tekemään ilman autoa, eikä minua tietenkään valittu tehtävään. Kyse oli vuokrafirman tarvittaessa töihin kutsuttavan catering-alan paikasta. Olen kyllä tehnyt elämäni aikana useamman vuoden ajan töitä, mutta ilman palkkaa kaikenlaisissa kuntouttavissa työtoiminnoissa ynnä muissa orjahommissa. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Ei haastattelijan kuitenkaan kuulu törpösti käyttäytyä. Haastattelija antoi itsestään epäammattimaisen kuvan.

Valtion organisaation haastattelija sanoi, että olen liian ruma heille.

Ryhmähaastattelu pikkukaupungissa. Missään ei ilmoitettu, minne pitää tulla. Kutsu tuli sähköpostitse ja siinä oli päivämäärä ja puhelinaika, jolloin voi olla yhteydessä, jos haluaa tiedustella jotain. Yritin soittaa monta kertaa, puhelimessa oli koko sen päivän vastaaja päällä. Joko oli se päällikkö kipeänä tai unohtanut, minä päivänä piti olla hakijoiden tavoitettavissa. Ajattelin, että antaa olla, kai sinne on ihan helppo mennä.

Kun menin haastattelupäivänä paikalle hyvissä ajoin etukäteen, kaikki ovet oli lukossa. Minä ja toinen hakija koputeltiin oviin ja ikkunoihin. Ei missään lukenut, että toisella puolella taloa on ovikellokin. Lopulta löydettiin sinne, kun oltiin kierretty taloa, iso rakennus kyseessä ja monta siipeä. Vartija tuli avaamaan ovikellon soiton jälkeen ja jätti meidät aulaan. Hän sanoi, että siitä ne haastattelijat hakee. Mitään ei tapahtunut, ohi käveli ihmisiä, kukaan ei ottanut kontaktia. Joltain ohikulkijalta kysyttiin sen toisen hakijan kanssa, voisiko hän selvittää, että x (se päällikkö) tietää meidän olevan täällä. Hän sanoi, että voidaan itse soittaa ja antoi pari puhelinnumeroa, kumpaankaan ei vastattu. Minä sanoin sille toiselle hakijalle, että en aio enää pitkäksi aikaa jäädä, ollaan jo niin paljon myöhässä.

Lopulta sinne aulaan tuli se päällikkö hyvin tuohtuneen oloisena ja sanoi, että kun on ryhmähaastattelu, suotavaa olisi tulla ajoissa paikalle, me ollaan viety nyt kaikkien aikaa, kun meitä on odotettu. Selitettiin, että vartija ohjasi odottamaan aulaan. Se päällikkö sanoi oikein vihaisen kuuloisena, että ei kai vartija voi tietää, missä meidän pitää olla ja että haastattelukutsussa on selkeästi kerrottu huone, missä haastattelu pidetään. Oltiin sen toisen haastateltavan kanssa molemmat ihan häpeissämme ja hämmentyneitäkin. Ryhmähaastattelu meni sitten miten meni, ajatukset ei oikein pysyneet aiheessa, kun mieli kelasi vielä, mitä siinä oikein oli tapahtunut ja olenko minä tyhmä vai oliko ohjeet epäselvät.

Jäin katsomaan pihalle sähköpostista sitä haastattelukutsua, ja kyllä siinä tosiaan oli hyvin epäselvä maininta, että h. 308 (tai jokin muu numero), eli tarkoitti huoneen numeroa. Enkä ensimmäistä kertaa vieraassa rakennuksessa olisi osannut sitä edes etsiä. Mitään mainintaa ei ollut, miten rakennukseen pääsee sisään. Se toimen myöhästynyt hakija sanoi minulle pihalla, että hän ei tänne töihin tule, vaikka valittaisiin, kun kohtelu oli noin ala-arvoista. Minä olin sillä hetkellä työtön ja tiesin, että pakko ottaa paikka vastaan, jos valitaan, ettei tule karenssia. Onneksi minua ei kuitenkaan valittu.

Yhden kerran olen lähtenyt pois haastattelupaikasta kesken kaiken. Säätiön johtoryhmä piti haastattelut ja minut oli kutsuttu muistaakseni klo 16. Joku toimistosihteeri tai vastaava kävi sanomassa, että ota kahvia automaatista ja odottele rauhassa, johtoryhmällä on vielä kokouksen asialista kesken ja kutsuvat sitten. Kun olin odotellut puoli tuntia, tuli toinenkin hakija. Ilmeisesti hänet oli kutsuttu klo 16.30. Sanoin, että minulla piti olla jo haastattelu, mutten ole päässyt vielä sisään. Lähdin sieltä pois noin klo 17, koska olin vuoroviikko-äiti ja nuoremman lapsen päiväkoti meni kiinni joka päivä klo 17.15. Jouduin kaahaamaan autolla hurjaa vauhtia, että ehdin lasta hakemaan. Ei siitä säätiöstä kuulunut enää mitään enkä itse ottanut sinne yhteyttä uudestaan. 

Voi olla, että tämän joskus johonkin kertonutkin täällä. Oisko ollut vuonna 1994 Turun silloisessa työvoimatoimiston tiloissa oli rekrytointi Salon Nokia tehtaalle. Lopuksi siinä puhuttiin vielä bussien aikatauluista, ja kimppakyydeistä tehtaalle.

Naisvirkailija antoi minulle vielä kupin käteen, luulin olevan huumetesti mutta paljastuikin raskaustestiksi. 

En ollut raskaana, mutta en suostunut jättämään testiä heille. Niin harmitti. Olin ollut töissä useamman vuoden ravintoalalla ja sielläkin jouduin kuulusteluun lapsi suunnitelmistani. Paska palkka, toistuvat määräaikaiset työsopparit, 0-88 h kolmessa viikossa. Olisin saanut parempaa Nokialla, ja silti pisti vastaan tuo kusipurkki. 

Sain vuosien päästä yhden lapsen,  ja kun ilmoitin raskaudestani niin pomoni ilmoitti pahoittavalla äänellä... " Voi kun minun piti juuri pyytää sinua vakituiseksi.

Sanoin itseni irti kun olisi pitänyt töihin palata. Menin töihin miesvaltaiselle alalle, ja enkä enään raskautunut tietoisesti ja täällä olen vielä yli 20 vuoden jälkeen. Olen hyvä työntekijä.

Nyt taas ihmetellään, miksi nuoret  naiset eivät halua lapsia😂 tätä samaa paskaa se on ollut aina. 

Se möhömahaporvari kysyi heti, että saisiko minulta työpäivän jälkeen. Oon yhä työtön.

Hain lastensuojelulaitokseen ohjaajaksi. Suurin osa haastattelusta koski sitä, miten pärjäisin aggressiivisesti käyttäytyvän nuoren kanssa yöaikaan yksin, eli heitä kiinnosti eniten avekki-osaaminen ja vastaava. Osaamista minulla on siitäkin, ja paikkaa minulle tarjottiin, mutta en ottanut vastaan. Kuulosti laitokselta jossa kaikkien turvallisuus oli vähän kyseenalaisella tolalla ja haastattelussa ei käynyt mitenkään ilmi että nuoria yritettäisiin jotenkin auttaa eikä vain säilyttää. 

Ryhmähaastattelu. Muistaakseni työnantajan edustajia oli paikalla kolme ja meitä hakijoita neljä.  Jäi myönteinen kokemus ja sain paikan. Silloin paikkoja auki useita, eri osastoille.

Provincia ja Teknoware Lahdessa, omituisemmat ja ammattitaidottomat haastattelut mitä olen ikinä nähnyt;).

Olin ravintola-alan työntekijä mutta alan töitä ei ollut tarjolla, joten olin töissä kaupassa. Sitten hain töihin ravintolaan, olin ollut tuolloin pois ravintola-alalta noin puoli vuotta. Minut kutsuttiin haastatteluun. Kun pääsin paikalle, omistaja tuli sanomaan, että ravintolapäällikkö olikin jo ehtinyt palkata toisen, hän ei tiennyt sitä. Lopuksi vielä totesi, että sinähän olit se, joka oli ollut pitkään pois alalta. - Onko puoli vuotta pitkään?

Aiemmin on mainittu, ettei 80-luvulla otettu sivareita töihin. Mieheni on sivari ja hän sai 1988 työpaikan valtiolta. Jopa sivaripaikassa tehty työ laskettiin mukaan ikälisää määritellessä. 

Noin 7-8 vuotta sitten halusin vaihtaa työpaikkaa. Ilmoituksen perusteella työ oli kiinnostava, sellaista mitä aiemminkin olen tehnyt. Toimipisteeseen tultuani huomasin, että firmassa oli kokonaiset 4 työntekijää yhdessä avokonttorissa. Erikoisemmaksi tilanteen teki aivan päättömät letkautukset, jotka menivät yli hilseen. Lopulta selvisi, että kaikki 4 työntekijää olivat kovia Pulkkinen-faneja, ja sen fanitus olisi erittäin kova meriitti uudella työntekijällä. Minä olin asunut pitkän aikaa ulkomailla, eikä ko. show ollut lainkaan tuttu. Olin erittäin iloinen kun eivät valinneet minua, palkkakin olisi ol,ut silloista palkkaa huomattavasti huonompi.

katsoin kerran yhden jakson Pulkkista, olisiko ollut Areenassa katsottavissa, melkoista shaibaa se oli.