Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

oli vuoronperään monta haastattelijaa. muut erittäin innostuneita, yksi huomautteli minulle asioista, joita en mukamas ollut ottanut huomioon. esim miten muka muuttaisin työpaikkakunnalle (pääkaupunkiseutu, mieheni siirtymässä myös sinnepäin töihin). hän myös oli tietävinään, että en halunnut työtä. en sitten saanut paikkaa. 

Haastattelija alkoi heti haastattelun alussa haukkua helsinkiläisiä.

Toisessa paikassa kaksi kunnon jäärä-äijää kyselivät juuri niitä kysymyksiä, joita ei nykypäivänä saa kysyä (parisuhde, terveydentila jne.)

Tämä oli sitä aikaa kun CV:t olivat mitä sattuivat. Itse olin laittanut sen työnhakua varten jonkinlaiseen nykyaikaiseen kuntoon, eli kuva ylhäällä kovat kaulassa, listattu työprojektit, tutkinto jne. Toin sen firman työhaastatteluun, jonka pitäjä ilahtui tuosta ja kysyi saako pitää sen. Myönnyin tietysti. Sain paikasta tiedon parin päivän päästä ja selvisi että nämä olivat jo saman tien lisänneet minun nimeni tarjouksiin ja laittaneet sen CV:n liitteiden mukaan. Vähän oli ns. tukka pystyssä, en ajatellut sitä käytettäväksi tuohon tarkoitukseen, kun siinä oli mainittu harrastuksiakin. No sitten ensi töikseni siirsin sen CV:n firman logolla varustetulle pohjalle ja trimmasin vähän. 

Sinä keväänä oli tarjouspyyntöjä paljon liikkeellä ja kaikilla vähän henkilöstöpulaa ja jokunen niistä tarjotuista projekteistakin saatiin.

Hain erääseen firmaan töihin. Tapasin firman omistajan ohimennen sattumalta, hetki juteltuamme hän sanoi että olet oikein sopiva kyseiseen työhön, tule allekirjoittamaan työsopimus. Kun menin parin päivän päästä paikalle ja aloimme täyttää sopimusta, hän kyseli tietoja kunnes yhtäkkiä jähmettyi, repi sopimuspaperin, heitti sen roskiin ja jatkoi mitään sanomatta töitään. Ihmettelin mitä nyt, hän vastasi ettei palkkaakaan minua koska olen kuulemma laiska!?! Menin täysin sanattomaksi ja häivyin paikalta, vaikkakin olisi pitänyt haukkua se mulkero maanrakoon.

Yhteen haastatteluun menin aamulla ja haastattelijalla oli myös minulle sämpylä ja kahvia. 

Yhdessä firmassa kävin sekä minä että kaverini haastattelussa (siis erikseen). Minulla oli enemmän työnkuvaan kuuluvaa työkokemusta kuin kaverillani. Minulle sanottiin haastattelussa että "sinulla ei kyllä oikein ole kokemusta näistä töistä" ja kaveri ihmetteli että hänelle oli taas sanottu että "sulla on hyvin kokemusta näistä töistä". Ihmeteltiin asiaa kaverin kanssa että miten voi olla näin. Kumpikaan ei saanut sitä paikkaa, ehkä hyvä niin. 

80-luvulla haastattelija kysyi olenko ollut vankilassa tai merillä. Samaten kysyi onko mulla sillä hetkellä suunnitelmia tulla raskaaksi. Kaikkiin vastaukseni oli "ei", vaikka juuri parhaillaan yritin puolisoni kanssa raskautta täyttä häkää. Sain paikan.

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa kysyttiin, olenko joskus mokannut töissä jotain. Tällaisena puhetulvaihmisenä menin kertomaan heristäneeni keskaria ku pinna kärähti. Kyllä hävetti, että kerroin sen. Oikea vastaus olisi varmaan ollut "Olen ollut liian tunnollinen" tai "Unohdin noudattaa työaikaa ja tein vahingossa pari tuntia ylitöitä". Siitä huolimatta sain onneksi työpaikan.

Ehkä tässä testattiin rehellisyyttä: kaikki mokaa joskus, paitsi tietysti jos ei mitään tee ei voi mokata.. Jos olisit että olet ollut liian tunnollinen olisit luultavasti mennyt ei pinoon. Itselläni tuli soveltuvuustestissä vastaan kyllä tai ei kysymys "jättäisitkö työsi jos voittaisit miljoonia". Vastasin kyllä. Ihan varmasti voin sanoa omasta alastani että jos vastaa ei niin valehtelee.

Olin liikenneasemalla töissä mutta hakenut lidliin. Liikenneasemalla oli  eräs inhottava työntekijä joka mullekin tiuski ja oli töksö. No pääsin lidliin haastatteluun, mutta minullepa ei kerrottu että kyseessä kaksinhaastattelu eli toinenkin henkilö hakenut paikkaa ja arvatkaapa vaan kuka oli se toinen henkilö! No tämä ilkeä ja töykeä henkilö...olin naama punaisena ja kuuntelin vaan kun toinen puhua papatti ja kehui itseään. En saanut paikkaa koska menin lukkoon enkä keksinyt sanottavaa...No tää ilkeä henkilö sai paikan. En kyl mennyt hänen kassalleen kertaakaan.

20-jäseninen kunnanvaltuusto haastatteli johtavaan virkaan. Ei toki kaikki kysyneet mitään, mutta oli selkeästi sovittu kuka kysyy mitäkin. 

Kaikkein tyhmin haastattelu, yksinkertaiseen työhön ei valitt mutta kysyi että saako pitää tiedot jos löytyy jotain.Ok.2 kk päästä se paikka oli taas haussa eikä se lehmä soittanut.Ihan kusetus juttuja nämä suomen työpaikat.Suhteilla näköjään  menee.Sisäsiittoista sakkia varsinkin  joensuussa.

😄😄😄 Voi helvata.Teki varmaan tahallaan.Muisti että akka tarttee uuden maasturin niin ei ottanutkaan.

Nyky  pomot on täysiä mulkeroita.

Vierailija kirjoitti:

20-jäseninen kunnanvaltuusto haastatteli johtavaan virkaan. Ei toki kaikki kysyneet mitään, mutta oli selkeästi sovittu kuka kysyy mitäkin. 

Minulla taas oli koko sosiaali- ja terveyslautakunta. Kolme oli valittu jatkohaastatteluun ja minulle oli kerrottu, että sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja haastattelee jatkokierroksella. Olihan melkoinen yllätys, kun ohjattiin kokoushuoneessa ja siellä olikin paikalla koko lautakunta. Puheenjohtaja esitti kysymykset, minä vastailin koko lautakunnan katsoessa, ja lopussa puheenjohtaja kysyi muilta, haluaako ne kysyä minulta jotain. Kyllähän alkoi kysymyksiä tulla. Hurjin kysynys: Oletko valmis muuttamaan tänne, jos sinut valitaan töihin? Miten se voi liittyä valintaan ja saako sellaista edes edellyttää? Minä asuin kuitenkin naapurikaupungissa, josta oli työpaikkaan täysin inhimillinen, normaali työmatka. Ihan selkeästi oltiin hakemassa oman kylän tyttöä töihin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa kysyttiin, olenko joskus mokannut töissä jotain. Tällaisena puhetulvaihmisenä menin kertomaan heristäneeni keskaria ku pinna kärähti. Kyllä hävetti, että kerroin sen. Oikea vastaus olisi varmaan ollut "Olen ollut liian tunnollinen" tai "Unohdin noudattaa työaikaa ja tein vahingossa pari tuntia ylitöitä". Siitä huolimatta sain onneksi työpaikan.

Ehkä tässä testattiin rehellisyyttä: kaikki mokaa joskus, paitsi tietysti jos ei mitään tee ei voi mokata.. Jos olisit että olet ollut liian tunnollinen olisit luultavasti mennyt ei pinoon. Itselläni tuli soveltuvuustestissä vastaan kyllä tai ei kysymys "jättäisitkö työsi jos voittaisit miljoonia". Vastasin kyllä. Ihan varmasti voin sanoa omasta alastani että jos vastaa ei niin valehtelee.

Ei siinä yleensä haeta sitä, onko joku rehellinen, jos kysytään, oletko joskus tehnyt virheen töissä ja millaisen. Siinä haetaan sitä tietoa, miten ratkaisukeskeinen hakija on. Eli kykyä korjata omia virheitään, kyky oppia omista virheistään. Mitä sitten tapahtunut, kuinka ratkaisut tilanteen? Nuo ovat jatkokysymyksiä, mitä yleensä esitetään. Tuohon keskisormen heristämineen varmaankin on vaikea kysyä jatkokysymyksiä, niin on tapahtunut ja sillä siisti.

Siihen aikaan kun v. 2003-2007 toimin rekrytoijana hr:ssa, tein satoja haastatteluja. Muutamia on kyllä jäänyt mieleen. Eräs hakija halusi tietää, paljonko on palkka. Kerroin palkan ja hän alkoi tivata, että kyllä siihen pitää satanen tai kaksi saada lisää. Selvitin yrityksen yhdenvertaisen palkkapolitiikan. Jatkoimme haastattelua ja yhtäkkiä hakija keksi, että hän osaa ruotsia ja alkoi oikeasti puhua ruotsia. Luulin, että nyt tässä tapahtui jokin väärinkäsitys kielen suhteen. Hän sanoi aikansa ruotsia puhuttuaan, että eikös tämä jo oikeita kielilisään. Toki kerroin hänelle, että ei sitä automaattisesti vaadita, vaan jos työtehtävät edellyttävät ruotsin kielen käyttämistä säännöllisesti, silloin voi tulla kyseeseen kielilisä. Meidän yritykseen haetttiin kyllä ihan suomen kieltä käyttävää henkilöä.

Vierailija kirjoitti:

Haastattelijoista näki heti, etteivät pitäneet minusta. Alkoivat sitten kyselemään asunko yksin ja kun ilmeni, että olen asunut yksinään jo muutaman vuoden, niin alkoi kyselyt siitä, saanko äidiltäni siivous muistutus puheluita paljonkin. Heidän ilmeistä näki sellaisen halventavan suhtautumisen minuun, pari kymppiseen työn hakijaan. Minua ei valittu. En tiedä, kumman menetys se lopulta sitten olikaan.

Tämähän johtuu vain siitä kun te gen-z urpot ette YMMÄRRÄ miten työpaikalle pukeudutaan. Lenkkarit ja nuhjuinen paita sekä pinkit/siniset lyhyet lesbo hiukset ei luo luottamusta.

Hain kesätöihin erääseen tehtaaseen. Haastattelu tehtiin kävellen ympäri tehdasta tehtaanjohtajan ja työnjohtajan kanssa. He esittelivät: Tässä on tällainen työpiste, onkos sinulla kokemusta näiden koneiden käyttämisestä?

Kun kierros oli ohi, työnjohtaja sanoi, että voihan tuota kokeilla, miten lähtee sujumaan, tule aamuvuoroon maanantaina. Sanoin, että en nyt vielä maanantaina pääse, mutta pääsisin aloittamaan silloin kun oli työpaikkailmoituksessa se päivämäärä. Tehtaanjohtaja oikeasti kirosi, että p**kele kun ne ei toimistosta ikinä kysy, mitkä päivät ilmoitukseen laitetaan. Hyvin erikoinen tyyli hänellä. Hän lähti selvittämään sinne toimistolle, mitä päivämääriä muihin hakuilmoituksiin on laitettu. Se työnjohtaja ei sen kummemmin jäänyt ihmettelemään paikalle, vaan lähti hänkin ja totesi, että tule sitten klo 7 aamulla kun työt alkaa äläkä myöhästy. Jäin yksin sinne tehtaan pihalle ihmettelemään, mitähän tässä tapahtui.

Onhan noita mieleen jääneitä hasstatteluja, mutta ei ihan viime vuosilta. Tänäkin vuonna olen käynyt kolmessa haastattelussa ja kaikissa ollut asiallinen vuorovaikutus ja asialliset kysymykset, 

Vuonna 1998 olin viimeistä vuotta opiskelemassa, jouluna valmistuminen. Tietenkin kävin useissa haastatteluissa jo loppuvuonna ennen valmistumista. Yhdessä paikassa sanottiin suoraan, että tuhlaan heidän aikaansa (siis kun en ollut vielä valmistunut). Itku kurkussa lähdin pois. Olihan suora tyyli kertoa hakijalle, että ei sinun olisi pitänyt hakea, tuhlaat meidän aikaa. Toisessa paikassa paikan esimies sanoi, että soita sitten uudestaan, kun olet valmistunut ja ollut puoli vuotta työttömänä. Ei heillä ole varaa palkata muita kuin palkkatukeen oikeutettuja. Ei haastateltu eikä mitään, vaikka oli haastatteluun kutsuttu. Kyllä harmitti, kun olin omista pienistä opintotuista ostanut bussiliputkin. Ilmeisesti siihen aikaan ei saanut työpaikkailmoituksiin edes laittaa, että haetaan palkkatukeen oikeutettua työntekijää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

20-jäseninen kunnanvaltuusto haastatteli johtavaan virkaan. Ei toki kaikki kysyneet mitään, mutta oli selkeästi sovittu kuka kysyy mitäkin. 

Minulla taas oli koko sosiaali- ja terveyslautakunta. Kolme oli valittu jatkohaastatteluun ja minulle oli kerrottu, että sosiaali- ja terveyslautakunnan puheenjohtaja haastattelee jatkokierroksella. Olihan melkoinen yllätys, kun ohjattiin kokoushuoneessa ja siellä olikin paikalla koko lautakunta. Puheenjohtaja esitti kysymykset, minä vastailin koko lautakunnan katsoessa, ja lopussa puheenjohtaja kysyi muilta, haluaako ne kysyä minulta jotain. Kyllähän alkoi kysymyksiä tulla. Hurjin kysynys: Oletko valmis muuttamaan tänne, jos sinut valitaan töihin? Miten se voi liittyä valintaan ja saako sellaista edes edellyttää? Minä asuin kuitenkin naapurikaupungissa, josta oli työpaikkaan täysin inhimillinen, normaali työmatka. Ihan selkeästi oltiin hake

Minulta kysyttiin myös muuttamista ja olin melko vahvoilla kun kerroin, ettei ole asuinpaikalla väliä. Yksin elävänä menen minne haluan. Kuitenkin cv:ni ei ollut niin hyvä kuin virkaan valitulla. 

Pikkukunnissa se asuinpaikka tuntuu olevan kovasti tärkeä, koska verorahat. Isommissa kylissä ketään ei kiinnosta. 

En muista mikä firma oli johon hain niin työnottaja sanoi että asiakkaina miehiä paljon, en ymmärrä mitä tarkoitti, olin ehkä n 26 v