Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Kesken haastattelun haastattelijalla alkoi yhtäkkiä valua verta nenästä. Piti sitten lopun aikaa paperitukkoa naamassa ja toinen henkilö tuli haastattelemaan loppuun. Sain paikan. 

Vierailija kirjoitti:

Surkuhupaisin oli kun hain samoihin tehtäviin helsingin kaupungille. Koko haastattelun ajan oli jotenkin todella outo ja vapautunut tunnelta, kolme haastattelijaa keskustelivat toisilleen lomista ja muista asioista mitkä ei kuulu työhaastatteluun. Lopulta selvisi syy, yksi haastattelija kertoi että heillähän on talon sisältä tähän jo henkilö mutta joku nyt vaan piti kutsua haastatteluun.. Onneksi lopetettiin sen jälkeen ja pääsin lähtemään ennen kun alkoi enemmän ketuttaa, mitä ajanhaaskausta.

Tämä sitten pistää vihaksi. Kuinkahan paljon tehokkaampi julkinen sektori olisi, jos ei aina tehtäisi noita talon sisäisiä rekryjä, vaan otettaisiin riskiä ja valittaisiin ulkopuolelta joku pätevä? Tietysti perehdyttämiseen kuluisi aikaa, mutta voitaisiin vastineeksi saada enemmän osaamista ja tuoreita ideoita (vaikka ehkä sellaisia ei edes haluta). Ja tuossakin meidän veronmaksajien piikkiin kolme haastattelijaa lätisseet keskenään joutavia, palkka koko ajan juosten.

Julkiselle itsekin muutaman kerran hakenut ja usein juuri tuo vaikutelma, että ihan vain muodon vuoksi kutsuttu haastatteluun kun on jo päätetty kuka otetaan. Sitten keksitään tekosyytä, miksi en ollut se paras hakija. 

No, onhan yksityiselläkin sitä, että palkataan se toimarin veljenpoika, vaikkei kloppi osaisi mitään, kunhan vain on töitä vailla.

No on ollut työhaastattelukokemuksi töistä joihin olen tahtonut päästä ja haastattelun jälkeen ollut varma etten tule saamaan työtä, mutta saanut. Toisaalta kokemuksia haastatteluista, joissa olen jo tiennyt etten tahtoisi kyseistä työtä, mutta saanut kuitenkin. Lopputulemana se, että oman fiiliksen perusteella ei kannata tehdä päätelmiä.

Toki myös lukuisia työhakemuksia joihin ei ole tullut myönteisiä vastauksia. Nyt olisi toiveet työssä, joka pitkälti vastaisi sitä mihin olen jo vuosia suunnannut.

Olin hakenut kansainväliseen organisaation ja sitten unohtanut koko jutun. Vuoden luluttua pyydettiin haastatteluun. Lentoliput ja hotellit maksettiin. Haastattelu meni ihan hyvin kunnes rupesivat haastattelemaan Ranskaksi ja Saksaksi. Vaatimuksena oli että pystyi puhumaan vähintään kolmea EU-kieltä. Suomi, Englanti ja Ruotsi sujuivat minulta mainiosti. Olivat kuitenkin unohtaneet mainita että Ranska ja Saksa kuuluvat näihin pakollisiin kieliin. Saksa meni nyt jotenkuten mutta Ranskaa en osaa kuin mitä turisti tarvitsee.

En saanut paikkaa.

Vierailija kirjoitti:

Ennen kännykkäaikaa, menin haastatteluun väärän autokannen ovesta sisään, löysin muutaman minuutin jälkeen oikean kerroksen edestä kylmässä hytisevän jakkupukuisen haastattelijan hytisemässä. Sain ilmeisesti ko. syystä sarkastista v..lua osakseni koko haastattelun ajan, mutta en kehdannut lähteä kesken poiskaan. Arvatkaapa tulinko valituksi?

1. Mikä autokansi?

2. Miksi hän syytti sinua kylmästä?

3. Eikö haastattelua voinut tehdä sisätiloissa?

4. Montako tuntia hän odotti sinua?

5. Onko sinulla nyt kännykkä?

Vierailija kirjoitti:

Olin hakenut kansainväliseen organisaation ja sitten unohtanut koko jutun. Vuoden luluttua pyydettiin haastatteluun. Lentoliput ja hotellit maksettiin. Haastattelu meni ihan hyvin kunnes rupesivat haastattelemaan Ranskaksi ja Saksaksi. Vaatimuksena oli että pystyi puhumaan vähintään kolmea EU-kieltä. Suomi, Englanti ja Ruotsi sujuivat minulta mainiosti. Olivat kuitenkin unohtaneet mainita että Ranska ja Saksa kuuluvat näihin pakollisiin kieliin. Saksa meni nyt jotenkuten mutta Ranskaa en osaa kuin mitä turisti tarvitsee.

 

En saanut paikkaa.

Olen ollut turistina Ranskassa enkä osaa Ranskaa ollenkaan. 

Se ainut, missä olen elämäni aikana ollut. Haastattelijat katsoivat minua nenänvartta pitkin ja olivat vittumaisia. No olin toki itse hieman myöhässä tapaamisesta (mitä tietysti pahoittelin), kun se oli talvella ja olin ajanut 10 km pyörällä lumisateessa haastatteluun, keliolosuhteista johtuen matka ei taittunutkaan ihan niin nopeasti kuin kesällä. Kyseenalaistivat sitäkin, miksi minulla ei ole autoa (koska ei ollut rahaa). Eipä sitä työtäkään olisi pystynyt tekemään ilman autoa, eikä minua tietenkään valittu tehtävään. Kyse oli vuokrafirman tarvittaessa töihin kutsuttavan catering-alan paikasta. Olen kyllä tehnyt elämäni aikana useamman vuoden ajan töitä, mutta ilman palkkaa kaikenlaisissa kuntouttavissa työtoiminnoissa ynnä muissa orjahommissa. Nyt olen työkyvyttömyyseläkkeellä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Valitettavasti minulta puuttuu 43-vuotisesta työhistoriastani kaikenlaiset työhaastattelut. Kaikkiin 4 paikaan minut on suurin piirtein pyydetty ilman joutavanpäiväisiä kommervenkkejä. Nyt olen jo ilman työvelvoitetta eläkkeellä.

Siis neljä työpaikkaa koko työuralla! Minulla oli jo 20 vuotiaaksi mennessä neljä eri työpaikkaa!

Ihan mahdollista vaikkapa 60-luvun alussa syntyneelle: Kouluaikainen kesäduuni jommankumman vanhemman työpaikalta. Opiskeluaikaan 80-luvun alussa jotain hanttihommia, joita silloin oli ja niihin oli ainakin nuorena helppo päästä. Nopea valmistuminen, sen jälkeen vakituinen työpaikka, jossa pystyi jatkamaan eläkkeelle saakka.

Itse olin kouluaikojen kesinä siivoamassa äitini työpaikalla, ja opiskeluaikoina monta kesää yhdessä ja samassa valtion virastossa. Valitettavasti opiskelin hitaasti (yliopistossa kiinnosti liian moni sivuaine), ja valmistuin 90-luvun alun lamaan vasta, mistä seurasi kovin katkonainen työura. Valmistumisvuoden taloudellisilla suhdanteilla on tutkitusti vaikutusta työuraan ja palkkakehitykseen vuosikymmenien ajan.

Moni ikäiseni tai vielä vähän vanhempi ei pysty ollenkaan tajuamaan, ettei maailma enää ole sellainen, että töihin vain mennään, ja ollaan sitten samassa työpaikassa loppu ikä. Esimerkiksi vanhempani eivät koskaan ole olleet työhaastattelussa, vaan kehuskelivat, että aina on pyydetty töihin.

Ensimmäinen oma työhaastatteluni oli sellainen, että kysyttiin, miksi haluat meille töihin ja millainen työntekijä olisit. Siinä se. Haastattelu kesti yhteensä 10 minuuttia, ja se sisälsi myös minun kysymykseni heille, kysyin jotain työajoista ja milloin työ alkaisi. Näin jo ilmeistä, että ei ne minua sinne halua töihin. Siihen paikkaan oli käytännössä jo valittu työntekijä ennakkoon, ja myöhemmin kuulin,että hän oli tehnyt sijaisuutta jo 2 vuotta nimenomaan siinä työpaikassa ja oli pidetty työntekijä.

Haastattelija - miespuolinen kysyi, että miksi en mennyt lukemaan kieliä. No, minä tietenkin monttu auki - todella hämmentyneenä. Olin opiskelemassa sähkövoimatekniikkaa ja siihen alaan hain harjoittelupaikkaa paikalliselta energiayhtiöltä. En muista, mitä sanoin. Sähköpuoli oli siis kuitenkin selvä oma vaihtoehto eikä kielet olleet käyneet mielessäkään. Sen jälkeen taatusti kiersin kaukaa työpaikat, missä kaveri oli johtajana ja jos hän olisi muutoin eteen tullut, niin ei olei hänelle mitään puoltoja tullut. Johtaja siis minäkin myöhemmin. 

Kesti vartin, perjantaina haastattelu ja maanantaina töihin. Ei turhaa sälää, palkka 2 viikon välein. Elintaso nousi kivasti, kun sitä ennen pieni äitiysloman korvaus. Fiilis oli niin hyvä.

Yritettiin saada vartiointialalle aulapalveluhenkilöksi 5€ tuntipalkalla. No en lähtenyt!

Toinen rekryfirma, jonne kerroin hakevani kokopäiväistä kahvilatyötä. Työntekijä soittaa ja kertoo, että on sopinut minulle palkattoman koetyöpäivän puljuun, jossa on osa-aikatyötä tarjolla. En suostunut menemään, koska kerroin hakevani kokoaikatyötä. Tyyppi suuttui tästä ja sanoi "yhteistyömme päättyy tähän." Mokomakin idiootti!

Haastattelijana olen yhden kerran hämmästynyt. Haastateltava tuli paikalle päissään. Myönsi kyllä ottaneensa yhden rohkaisuryypyn, mutta näkyi päälle päin, että enemmän oli otettu. Sanoin, että varaathan uuden haastatteluajankohdan ja tulet selvin päin. Ikinä ei kuulunut yhteydenottoa.

Vierailija kirjoitti:

Iskettiin eteen läppäri ja sanottiin "on tollaset tiedostot, tee ohjelma joka...", sitten molemmat kurkkivat olkapään yli ja katsoivat mitä teen.

Mietin, että jos olisivat palkkaamassa hammaslääkäriä tai kirurgia, niin tulisiko samanlainen työnäyte tehtäväksi "Potilaalla on umpilisäkkeen tulehdus, on jo valmiiksi tyrmätty. Tos on veitsi, anna mennä. Me tässä katsotaan sivusta".

Eipä tullut tehtyä ohjelmaa heille. Onneksi alalla ei ole hirveän vaikea saada duunia ihan asiallisistakin paikoista.

Ttuohan olisi ihanteellinen työhaastattelu! Ei mitään joutavanpäiväisiä missä näet itsesi viiden vuoden päästä -lätinöitä, vaan pääsee oikeasti näyttämään, mitä osaa.

IT-alalla itsekin olen, ja en sitten varmaan vain onnistu haastatteluissa, kun en saa duunia asiallisista paikoista (enkä kyllä asiattomistakaan). Ne kaksi kertaa, kun olen oikeasti päässyt haastatteluissa ohjelmoimaan, niin toisen jälkeen sanoivat, että homma taitaa olla minulle liian yksinkertainen (lieneekö ollut totta), ja toisella kertaa vaikka olisin saanut työn, kieltäydyin sitten itse (syistä jotka eivät liity haastatteluun).

Hammaslääkäriksi tai kirurgiksi hakijoista ei ole tunkua, joten ei tarvitse noin testata. Eikä joka kerta löytyisi sopivaa potilastakaan koekaniiniksi varmaan. Pitäisihän siihen olla potilaan itsensä lupa! Eikä muutenkaan taida mennä ihan pykälien mukaan, jos hoitoa antaisi osana työhaastattelua henkilö, joka ei ole edes palkkalistoilla. Mites ne vastuukysymykset, jos sattuukin jotain katastrofaalista? Muutama tiedosto joita räplää niin siinä ei ainakaan saa vahinkoa aiheutettua.

Muistan monia työhaastatteluja, mutta omituisin oli varmasti se, missä haastattelija oli varmaan unohtanut sovitun haastatteluajan. Aikani odottelin sovitusti firman aulassa, mutta kun ketään ei ruvennut kuulumaan, kysyin respalta, joka otti yhteyttä jonnekin. Jonkin ajan kuluttua aulaan laskeutui todella nyreän oloinen täti ja vei minut johonkin neukkariin. Kävi ilmi, että hän ei kaiketi ollut valmistautunut mitenkään, joten itse sitten esittelin itseni ja kerroin aiemmasta kokemuksestani, ja kyselin tarkemmin tehtävästä, mihin en tietenkään saanut kunnon vastauksia. Ilmeisesti haastattelija ei muistanut, mistä tehtävästä olisi kysymys. Ja vaikutti koko ajan todella vittuuntuneelta. Lopetettiin aika pian. En saanut paikkaa. Tai oikeammin en saanut mitään yhteydenottoa jälkeenpäin. Kotona vielä tarkastin, että olinhan varmasti ollut oikeaan aikaan oikeassa paikassa.

Näitä kokemuksia kun lukee, niin ei enää ihmettele, miksi Suomen taloudella menee kurjasti ja tuottavuus on 16 vuoden takaisella tasolla. Julkisella puolella haut ovat vain muodollisuuksia kun paikka on jo varattu jollekulle tietylle. Yksityiselläkin kiinnitetään huomiota epäolennaisuuksiin kuten ulkonäköön tai sukupuoleen, kysellään haastatteluissa omituisia asiaankuulumattomuuksia. Tai palkataan joku työtä vaikka oleva firman talouspäällikön siskontyttö. Vähäpätöisiinkin tehtäviin monta haastattelukierrosta ja monihenkinen raati haastattelemassa - siis miten on varaa käyttää työaikaa tuollaiseen, kun duuni on niin yksinkertainen, että voitaisiin suunnilleen vain arpoa, kuka niistä 700 hakijasta homman saa. Mutta ei, pitää törsätä haastattelujen lisäksi vielä psykologisiin testeihin...

No eikö se ylen johtajakin lipsauttanut että eettiset ssäännöt on meillä kunnossa kun täällä on niin paljon sukulaisia töissä.

En ole koskaan päässyt haastatteluun asti. Ikä 59 ja 1.5 vuotta työttömänä. Mut ei meil ikärasismia oo hei, eihän?

"Jos meillä tulee erimielisyyksiä, niin minä päätän, koska omistan tämän pajan."

Tämä kokemus on siltä ajalta 2000-luvun alusta, kun työkkäri (nyk. te-palvelut) lähetti paperipostilla työhön osoituksia. Siinä oli oikein erikseen mainittu se työpaikka, mitä pitää hakea.

Meille tuli työpaikalle haastateltavaksi eräs henkilö, joka antoi mitään sanomatta sen osoituslapun käteeni. En ollut ehtinyt kysyä ainuttakaan kysymystä. Hän sanoi, että ei tämä kyllä ihan sitä ole, mitä hän toivoo, ja työmatkakin on pitkä talvella kävellen. Selitin, että se työhön osoitus tarkoittaa, että hänen pitää hakea työpaikkaa, mutta työnantaja silti valitsee työntekijän hakijoiden joukosta. Minulle jäi vaikutelma, että hän ymmärsi.

Ei tuossa vielä mitään, tuollaista sattuu kenelle vaan, että ei ole selitetty kunnolla, mikä se paperi on, joka kotiin tulee. Mutta haastattelukysynyksiin hän vastasi koko haastattelun ajan siihen tyyliin, että kaikki on vialla, työ on sitä mitä hän ei halua tehdä ja työmatka talvella liian pitkä ja ei kokemustakaan ollut vastaavasta työstä, koska mieluummin hän tekee toisenlaisessa paikassa töitä. Tuli tunne, että eihän tuo ihminen edes halua meille töihin, kaikki on hänen mielestään huonosti. Suurin hämmästys tuli kuitenkin seuraavalla viikolla, kun hän soitti minulle ja kysyi, että onko hänen pakko aloittaa se työ jo ensi maanantaina. En tiennyt, miten sanoisin häntä loukkaamatta, että häntä ei olla valitsemassa meille töihin, koska hän edelleen luuli, että se työkkärin osoitus tarkoittaa, että hänet on valittu töihin.