Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Silloin nuorena ja heikommalla cv:llä oli kyllä melko hankalaa.

Ja haastattelijoilla oli tapana tehdä sellaista ennakoivaa harhaanjohtamista.

Esim. Kysytään avoimia kysymyksiä: oletko sosiaalinen? Vastaat jotain ympäripyöreää: olen kyllä sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa.

Työnantaja: joo no sit tää ei sovi sulle, kun me etsitään tähän sellaista itsenäistä puurtajaa.

Tavallaan normaalit asiat väännetään huonoiksi ominaisuuksiksi.

Toinen on se, kun työpaikkailmoituksesta puuttuu merkittävä osa työn roolista. Joskus hain controllerin paikkaa ja haastattelussa vasta ilmeni, että pitää olla sparraaja ja sparrata johtoa. Joo ei kiitos, en olisi edes hakenut, jos tuon olisin tiennyt. Miksi pitää haaskata ihmisten aikaa harhaanjohtamisella? Kuka hyötyy, ei kukaan.

Nykyään onneksi on jo niin hyvä cv ettei tarvi sirkustemppuja tehdä.

Nykyäänhän se on toisin päin.

Kaikkeen etsitään sitä sosiaalista tiimipeluria, vaikka työ olisi itsenäistä.

Ilmoituksissa on liioiteltu työnkuvaa niin paljon yläkanttiin, että sitä hakee sellaiset, jotka eivät halua totuutta tehdä, eivätkä olisi sen mukaiseen työnkuvaan edes hakeneet. Itse tulin kerran valituksi tällaiseen ja tosiasiallinen työnkuva selvisi paloittain noin viikko aloittamisen jälkeen. Siitä ei ollut ollut mitään puhetta haastatteluissa, mitään.

Sama kävi minulle noin 5 vuotta sitten. Olin työhaastattelussa, jossa etsittiin opetustyön ammattilaista ja kouluttajaa vetämään koulutuksia ympäri Suomen. Aiheena piti olla esim. te-palveluille ja yrityksille asiantuntijakoulutusta työelämälainsäädännöstä, työsuhteen ehdoista ja työmarkkinoiden tulevaisuuden muutoksista.

Sitten kun valinnasta ilmoitettiin ja aloitin ensimmäisen työpäivän, minulle esitettiin heti muutos tehtävänkuvaan. Tarvittiinkin te-palveluiden tilaamiin koulutuksiin pitkäaikaistyöttömille kouluttaja. Sanoin heti, että en minä sellaista osaa enkä ole ikinä ollut pitkäaikaistyöttömien kanssa tekemisissä, en ymmärrä mitään jatkomahdollisuuksista (kuntouttava työ, koulutukset jne.).

Yrittäjä vastasi, että minulla oli niin hyvin laadittu cv, että kai sentään cv:n laadintaa osaan opettaa ja vaikka kerron niille työttömille, miten haastattelu sujuu hyvin ja miten työhaastatteluun valmistaudutaan.

No, koska olin ottanut työpaikan vastaan, yritin sitten yhden kurssin verran. Kannusta siinä sitten tekemään cv:tä, jos kaverilla ei ole päivääkään oikeaa työkokemusta ja koulutkin jääneet kesken. Oikeasti se porukka siellä kurssilla: osa olisi tarvinnut varmaan mielenterveyshoitoa, osa päihdehoitoa ja osa oli vapaaehtoisesti jättäytynyt syrjään työelämästä. Mikähän sen kurssin otsikko oli, jotain siihen tyyliin, että Tulevaisuuden osaajaksi - onnistu työnhaussa ja tunnista omat vahvuutesi.

Ryhmähaastattelu, jossa äitini ikäinen (neutraali toteamus, ei ikäsyrjintää) haastattelija katsoi ja puhui enimmäkseen minulle. Yksi hakija lähti kesken kaiken pois.

Tämän perusteella ei ollut yllätys, että tulin valituksi. Joku voi ajatella tämän johtuvan pelkästään siitä, että olen mies naisvaltaisella alalla. Kuitenkin, vuosia myöhemmin sama johtaja antoi tunnustusta sanoen minun olevan onnistunut rekrytointi.

Olin erään ison, valtakunnallisesti tunnetun lääkärikeskuksen haastattelussa asiantuntijatehtävään. Ensimmäisiä kysymyksiä oli lasten lukumäärä. Olin tuolloin kolmekymppinen, ja kun kerroin että olen lapseton, naseva vastaus oli, että "niin siis vielä". Ja se oli vasta kohtelun alkua, minun piti myös kertoa, osaanko seistä päälläni.

Olin ollut tätä ennen potentiaalisen tulevan esihenkilöni, ammattiryhmäni vastaavan kanssa haastattelussa, ja se oli sujunut normaalisti: asiallisesti ja mukavasti. Siitä seuraava askel oli tämä yksikön johtajan kanssa käyty yhteishaastattelu, jota en ikinä unohda. Mieleeni on jäänyt se, miten pahoinvoivalta minut aiemmin haastatellut henkilö näytti kuunnellessaan tämän oman esihenkilönsä kommentteja minulle, luulin että hän vielä oksentaa. Ehkä tämä isompi pomo koki, että hukkasimme hänen aikaansa, ja kosti sen minulle. 

Myöhemmin yrittivät headhuntata samoihin tehtäviin Linkkarissa, ja kaduttaa vieläkin, että en siinä yhteydessä (asiallisesti) kertonut, että em. firmasta on niin törkeä rekrykokemus, että en harkitse yritystä enää enkä suosittele sitä verkostollenikaan. Haastattelukokemus kertoi minulle kaiken tarpeellisen  tämän yrityksen arvoista, ja etenkin ko. yksikön johtamistavasta, organisaatiokulttuurista, ja siitä, miten työntekijöiden hyvinvointiin panostetaan - myös johtotasolla. 

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Silloin nuorena ja heikommalla cv:llä oli kyllä melko hankalaa.

Ja haastattelijoilla oli tapana tehdä sellaista ennakoivaa harhaanjohtamista.

Esim. Kysytään avoimia kysymyksiä: oletko sosiaalinen? Vastaat jotain ympäripyöreää: olen kyllä sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa.

Työnantaja: joo no sit tää ei sovi sulle, kun me etsitään tähän sellaista itsenäistä puurtajaa.

Tavallaan normaalit asiat väännetään huonoiksi ominaisuuksiksi.

Toinen on se, kun työpaikkailmoituksesta puuttuu merkittävä osa työn roolista. Joskus hain controllerin paikkaa ja haastattelussa vasta ilmeni, että pitää olla sparraaja ja sparrata johtoa. Joo ei kiitos, en olisi edes hakenut, jos tuon olisin tiennyt. Miksi pitää haaskata ihmisten aikaa harhaanjohtamisella? Kuka hyötyy, ei kukaan.

Nykyään onneksi on jo niin hyvä cv ettei tarvi sirkustemppuja tehdä.

Nykyäänhän se on toisin päin.

Kaikkeen etsitään sitä sosiaalista tiimipeluria, vaikka työ olisi itsenäistä.

Ilmoituksissa on liioiteltu työnkuvaa niin paljon yläkanttiin, että sitä hakee sellaiset, jotka eivät halua totuutta tehdä, eivätkä olisi sen mukaiseen työnkuvaan edes hakeneet. Itse tulin kerran valituksi tällaiseen ja tosiasiallinen työnkuva selvisi paloittain noin viikko aloittamisen jälkeen. Siitä ei ollut ollut mitään puhetta haastatteluissa, mitään.

Pääasiallisesti joo, mutta itselleni on käynyt kerran noin, kuin tuossa sosiaalisuus-kysymyksessä kävi. Ja pointti oli se, että niillä kysymyksillä ja tehtävänkuvalla johdetaan harhaan, jotta ihminen paljastaisi sen, mitä oikeasti on. Tämän ongelma on, että ihmisestä ei edelleenkään näy totuus vaan hyvät asiat näyttäytyy huonossa valossa. Ja kyllä niistä jätetään asioita ilmoittamatta ja painotetaan vääriä asioita.

Huisii kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Silloin nuorena ja heikommalla cv:llä oli kyllä melko hankalaa.

Ja haastattelijoilla oli tapana tehdä sellaista ennakoivaa harhaanjohtamista.

Esim. Kysytään avoimia kysymyksiä: oletko sosiaalinen? Vastaat jotain ympäripyöreää: olen kyllä sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa.

Työnantaja: joo no sit tää ei sovi sulle, kun me etsitään tähän sellaista itsenäistä puurtajaa.

Tavallaan normaalit asiat väännetään huonoiksi ominaisuuksiksi.

Toinen on se, kun työpaikkailmoituksesta puuttuu merkittävä osa työn roolista. Joskus hain controllerin paikkaa ja haastattelussa vasta ilmeni, että pitää olla sparraaja ja sparrata johtoa. Joo ei kiitos, en olisi edes hakenut, jos tuon olisin tiennyt. Miksi pitää haaskata ihmisten aikaa harhaanjohtamisella? Kuka hyötyy, ei kukaan.

Nykyään onneksi on jo niin hyvä cv ettei tarvi sirkustemppuja tehdä.

Nykyäänhän se on toisin päin.

Kaikkeen etsitään sitä sosiaalista tiimipeluria, vaikka työ olisi itsenäistä.

Ilmoituksissa on liioiteltu työnkuvaa niin paljon yläkanttiin, että sitä hakee sellaiset, jotka eivät halua totuutta tehdä, eivätkä olisi sen mukaiseen työnkuvaan edes hakeneet. Itse tulin kerran valituksi tällaiseen ja tosiasiallinen työnkuva selvisi paloittain noin viikko aloittamisen jälkeen. Siitä ei ollut ollut mitään puhetta haastatteluissa, mitään.

Pääasiallisesti joo, mutta itselleni on käynyt kerran noin, kuin tuossa sosiaalisuus-kysymyksessä kävi. Ja pointti oli se, että niillä kysymyksillä ja tehtävänkuvalla johdetaan harhaan, jotta ihminen paljastaisi sen, mitä oikeasti on. Tämän ongelma on, että ihmisestä ei edelleenkään näy totuus vaan hyvät asiat näyttäytyy huonossa valossa. Ja kyllä niistä jätetään asioita ilmoittamatta ja painotetaan vääriä asioita.

Valitettavasti myös työnkuva on usein ihan väärin kerrottu. Sitä on vedätetty ylöspäin niin, ettei siitä lopulta välttämättä pidä mikään muu paikkansa kuin ympäristö, missä työskennellään.

Itselleni on käynyt näin. Olin tehnyt monen muun asian ohessa juttua X, sanotaan nyt vaikka kassatyöskentely, edellisessä työssä ja siitä luki hakemuksessa ja kerroin siitä haastattelussa. Hakemani paikan ilmoituksessa siitä ei puhuttu, eikä myöskään haastattelussa muu kuin se oma kertomukseni. En kauheasti välittänyt asiasta kassatyöskentelystä, mutta en tietenkään puhunut siitä negatiivisesti, työhaastattelussa ei voi toimia niin.

Kun aloitin työt, kävi muutaman päivän päästä ilmi, että työ koostuu lähes pelkästään kassalla olemisesta. Eikä siitä todellakaan ollut mitään puhetta rekryprosessissa.

Mitähän tälläkin taas kuviteltiin saavutettavan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Silloin nuorena ja heikommalla cv:llä oli kyllä melko hankalaa.

Ja haastattelijoilla oli tapana tehdä sellaista ennakoivaa harhaanjohtamista.

Esim. Kysytään avoimia kysymyksiä: oletko sosiaalinen? Vastaat jotain ympäripyöreää: olen kyllä sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa.

Työnantaja: joo no sit tää ei sovi sulle, kun me etsitään tähän sellaista itsenäistä puurtajaa.

Tavallaan normaalit asiat väännetään huonoiksi ominaisuuksiksi.

Toinen on se, kun työpaikkailmoituksesta puuttuu merkittävä osa työn roolista. Joskus hain controllerin paikkaa ja haastattelussa vasta ilmeni, että pitää olla sparraaja ja sparrata johtoa. Joo ei kiitos, en olisi edes hakenut, jos tuon olisin tiennyt. Miksi pitää haaskata ihmisten aikaa harhaanjohtamisella? Kuka hyötyy, ei kukaan.

Nykyään onneksi on jo niin hyvä cv ettei tarvi sirkustemppuja tehdä.

Nykyäänhän se on toisin päin.

Kaikkeen etsitään sitä sosiaalista tiimipeluria, vaikka työ olisi itsenäistä.

Ilmoituksissa on liioiteltu työnkuvaa niin paljon yläkanttiin, että sitä hakee sellaiset, jotka eivät halua totuutta tehdä, eivätkä olisi sen mukaiseen työnkuvaan edes hakeneet. Itse tulin kerran valituksi tällaiseen ja tosiasiallinen työnkuva selvisi paloittain noin viikko aloittamisen jälkeen. Siitä ei ollut ollut mitään puhetta haastatteluissa, mitään.

Sama kävi minulle noin 5 vuotta sitten. Olin työhaastattelussa, jossa etsittiin opetustyön ammattilaista ja kouluttajaa vetämään koulutuksia ympäri Suomen. Aiheena piti olla esim. te-palveluille ja yrityksille asiantuntijakoulutusta työelämälainsäädännöstä, työsuhteen ehdoista ja työmarkkinoiden tulevaisuuden muutoksista.

Sitten kun valinnasta ilmoitettiin ja aloitin ensimmäisen työpäivän, minulle esitettiin heti muutos tehtävänkuvaan. Tarvittiinkin te-palveluiden tilaamiin koulutuksiin pitkäaikaistyöttömille kouluttaja. Sanoin heti, että en minä sellaista osaa enkä ole ikinä ollut pitkäaikaistyöttömien kanssa tekemisissä, en ymmärrä mitään jatkomahdollisuuksista (kuntouttava työ, koulutukset jne.).

Yrittäjä vastasi, että minulla oli niin hyvin laadittu cv, että kai sentään cv:n laadintaa osaan opettaa ja vaikka kerron niille työttömille, miten haastattelu sujuu hyvin ja miten työhaastatteluun valmistaudutaan.

No, koska olin ottanut työpaikan vastaan, yritin sitten yhden kurssin verran. Kannusta siinä sitten tekemään cv:tä, jos kaverilla ei ole päivääkään oikeaa työkokemusta ja koulutkin jääneet kesken. Oikeasti se porukka siellä kurssilla: osa olisi tarvinnut varmaan mielenterveyshoitoa, osa päihdehoitoa ja osa oli vapaaehtoisesti jättäytynyt syrjään työelämästä. Mikähän sen kurssin otsikko oli, jotain siihen tyyliin, että Tulevaisuuden osaajaksi - onnistu työnhaussa ja tunnista omat vahvuutesi.

Ne ei ole saaneet siihen ketään kouluttajaa ja siksi rekrysivät valheellisin tiedoin. Tai sitten suunnitellun koulutuksen kilpailutus menikin jollekin toiselle koulutuksenjärjestäjälle eikä toteutunut, mutta tämä koulutus sitten toteutui. Olen tienannut leipääni enemmän ja vähemmän koulutuksen maailmassa kymmenisen vuotta. Pahin juttu, joka itselleni kävi, oli vuoden työrupeama, jossa oli sarja samansisältöisiä koulutuksia ja se koulutuksenjärjestäjä jopa tuli valituksi. Ensimmäinen koulutussarja peruuntui, koska siihen tuli alle 5 osallistujaa. Sopimusehdoissa luki, että ryhmän koko 5-20 osallistujaa ja jos ei tule täyteen, ei ala alle viidellä. Toinen koulutus viivästyi, koska koulutuksen ostaja ei saanut sitä ajoissa heillä avoimeksi. Puhutaan ihan kuukauden viivästyksestä eli ei kouluttajille mikään pikkujuttu.

Olen minä miettinyt, että voisi sen leipänsä tienata vakaammallakin alalla. Toisaalta tykkään tehdä koulutustyötä aikuisten parissa. Joskus opettajakorkeakoulua käydessäni olin vuoden nuorisoasteen ammatillisena opettajana. Se vasta oli hommaa. Opettaa 16-vuotiaita ja yrittää estää niitä lintsaamasta, lunttaamasta ha keskeytymästä koulua.

Hain paikkaa, ja sain muistaakseni seuraavana päivänä kutsun haastatteluun ja minua kehuttiin jo siinä vaiheessa erinomaiseksi hakijaksi ja osaamisestani kyseltiin kiinnostuneena lisää. Menin hyvillä fiiliksillä haastatteluun. Haastattelussa oli paikalla kutsuja (firman HR:stä tai rekryfirmasta, en muista) ja yrityksen pomo.

Pomosta huomasi jo ennen tervehdystä, että joku minussa häntä häiritsi. Murahteli, kysyi vain pakolliset, ärsyyntyi kun kysyin jotain hakemastani paikasta tai tiimistä ja vastaili ärtyneenä ikkunasta ulos tuijotellen. Olin hämmentynyt, mutta vedin ihan asiallisesti homman loppuun.

Ehdin alaovesta ulos ja kävellä pari korttelia, kun sain viestin, että en tullut valituksi. Ei tullut yllätyksenä, mutta ihmettelin kyllä kovasti koko kokemusta.

Haastattelija kertoi että heillä tapana viettää myös vapaa-aikaa yhdessä. Risteilyt, sauna-illat ym

🏃🏃🏃

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija kertoi että heillä tapana viettää myös vapaa-aikaa yhdessä. Risteilyt, sauna-illat ym

🏃🏃🏃

Tällaisiin työyhteisöihin on tosi vaikea päästä sisään.

Kun ei pysty osallistumaan noihin juttuihin töissä ("oltiin lauantaina bilettämässä edellisen projektin hautajaisia, huh kun oli reissu!") saa itse epäsosiaalisen leiman.

Huoh.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haastattelija kertoi että heillä tapana viettää myös vapaa-aikaa yhdessä. Risteilyt, sauna-illat ym

🏃🏃🏃

Tällaisiin työyhteisöihin on tosi vaikea päästä sisään.

Kun ei pysty osallistumaan noihin juttuihin töissä ("oltiin lauantaina bilettämässä edellisen projektin hautajaisia, huh kun oli reissu!") saa itse epäsosiaalisen leiman.

Huoh.

Ja autas jos on pieniä lapsia ettei tosiaankaan pysty tai et jaksa kekkereihin osallistumaan. Olet hylkiö jolle ei puhuta mitään. Koettu on.

Teams-aikana korona-rajoitusten voimassa ollessa outo haastattelu. Ensinnäkin alkoi 10 minuuttia myöhässä ja heti alussa haastattelijat esittäytyivät ja heti sen jälkeen toinen sanoi, että hän laitta mikin ja kuvan kiinni, kun syö samalla, ei ollut ehtinyt pitää ruokataukoa. Uskomattoman huonoa käytöstä, jos olisi saman tehnyt livenä. Mennyt sermin taakse syömään eikä puhuisi mitään.

Toinen erikoisuus samassa haastattelussa, että kysymyksiä lateleva haastattelija sanoi kolmesti väärän nimen, vaikka olin korjannut sen jo ekalla kerralla. Siis esimerkkinä (nimi vaihdettu) kun nimeni olisi Nina, haastattelija kutsui minua heti aluksi Marjaksi, jonka korjasin. Silti kaksi kertaa ja vielä lopussakin, että kiitos sinulle Marja, kunpääsit haastatteluun. Ja taas mainitsin, että anteeksi, mutta olen Nina. Haastattelija sanoi, että miten hänelle nyt jäi mieleen se Marja. No enpä tiedä.

En saanut työpaikkaa. Luullakseni valituksi tuli henkilö, joka jo työskenteli heillä.

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Kerran minut kutsuttiin työhaastatteluun 160km päähän, kun olin hakenut sijaisuutta. Haastattelu eteni ihan normaalisti, että työnantaja esitteli työpaikkaa ja esitti minulle kysymyksiä jne. Sitten haastattelun lopuksi hän totesi, että heillä ei oel tällä hetkellä avoimia sijaisuuksia, mutta hän ottaa minuun yhteyttä, jos jotain tulee. Tästä  on nyt 4 vuotta, enkä ole saanut yhtäkään yhteydenottoa. Mitä hittoa hän oli kutsunut minut työhaastatteluun, jos hänellä ei ollut työtä tarjota, varsinkin, kun hän tiesi, että tosiaan asun 160km päässä?

Sitten kerran kävin työhaastattelussa ja työnantaja antoi minun ymmrätää, että varmasti minulle tarjotaan töitä, kun heille vaan tulee avoimia sijaisuuksia, mutta viimeistään kesäksi pääsisin sinne töihin. Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin.

hain Stockmannille nuorena, varmaankin joku myyjän paikka tms. En päässyt, en tiedä millä perusteella ne hakijat valitaan, koska tunsin 3 tuttua jotka siellä töissä. Ei ne mitään sen kummempia olleet kukaan heistä. 2.lla ainakaan ei mitään koulutusta. 

Hain macDonaldislle, en ppäässyt edes haastatteluun. Taaskaan en tieäd millä ihmeen perusteella sinne pääsee, olin yliopisto-opiskelija.

Se missä tapasin mieheni 28v sitten:) 

Vierailija kirjoitti:

Ihan kupunen paikka, kolmen kuukauden pätkä, 8 haastattelijaa! Mä olin yksin pöydän ääressä ja kahden metrin päässä musta rivissä vierekkäin se lössi esitti vuorotellen kysymyksiä.

En tullut valituksi, en tainnut tehdä vaikutusta.

Hieman nuorempana hain kotikaupungista työpaikkoja mentaalilla että jokaisessa firmassa käyn edes kysymässä löytyykö. Yhdessä odottelin firman pomoa syömästä ja tulihan se lopulta. Esitin asiani ja annoin paperit. Katseli niitä aikansa ja sanoi; ""Nyt ei voida palkata ketään mutta saako hän ottaa kopiot papereista. En ole koskaan nähnyt kenelläkään näin hyvää todistusta!""

No jotenkin sen raadannan jälkeen kommentti lämmitti.

Ja seuraavalla viikolla paikkakin löytyi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huisii kirjoitti:

Silloin nuorena ja heikommalla cv:llä oli kyllä melko hankalaa.

Ja haastattelijoilla oli tapana tehdä sellaista ennakoivaa harhaanjohtamista.

Esim. Kysytään avoimia kysymyksiä: oletko sosiaalinen? Vastaat jotain ympäripyöreää: olen kyllä sosiaalinen ja tulen hyvin toimeen ihmisten kanssa.

Työnantaja: joo no sit tää ei sovi sulle, kun me etsitään tähän sellaista itsenäistä puurtajaa.

Tavallaan normaalit asiat väännetään huonoiksi ominaisuuksiksi.

Toinen on se, kun työpaikkailmoituksesta puuttuu merkittävä osa työn roolista. Joskus hain controllerin paikkaa ja haastattelussa vasta ilmeni, että pitää olla sparraaja ja sparrata johtoa. Joo ei kiitos, en olisi edes hakenut, jos tuon olisin tiennyt. Miksi pitää haaskata ihmisten aikaa harhaanjohtamisella? Kuka hyötyy, ei kukaan.

Nykyään onneksi on jo niin hyvä cv ettei tarvi sirkustemppuja tehdä.

Nykyäänhän se on toisin päin.

Kaikkeen etsitään sitä sosiaalista tiimipeluria, vaikka työ olisi itsenäistä.

Ilmoituksissa on liioiteltu työnkuvaa niin paljon yläkanttiin, että sitä hakee sellaiset, jotka eivät halua totuutta tehdä, eivätkä olisi sen mukaiseen työnkuvaan edes hakeneet. Itse tulin kerran valituksi tällaiseen ja tosiasiallinen työnkuva selvisi paloittain noin viikko aloittamisen jälkeen. Siitä ei ollut ollut mitään puhetta haastatteluissa, mitään.

Sama kävi minulle noin 5 vuotta sitten. Olin työhaastattelussa, jossa etsittiin opetustyön ammattilaista ja kouluttajaa vetämään koulutuksia ympäri Suomen. Aiheena piti olla esim. te-palveluille ja yrityksille asiantuntijakoulutusta työelämälainsäädännöstä, työsuhteen ehdoista ja työmarkkinoiden tulevaisuuden muutoksista.

Sitten kun valinnasta ilmoitettiin ja aloitin ensimmäisen työpäivän, minulle esitettiin heti muutos tehtävänkuvaan. Tarvittiinkin te-palveluiden tilaamiin koulutuksiin pitkäaikaistyöttömille kouluttaja. Sanoin heti, että en minä sellaista osaa enkä ole ikinä ollut pitkäaikaistyöttömien kanssa tekemisissä, en ymmärrä mitään jatkomahdollisuuksista (kuntouttava työ, koulutukset jne.).

Yrittäjä vastasi, että minulla oli niin hyvin laadittu cv, että kai sentään cv:n laadintaa osaan opettaa ja vaikka kerron niille työttömille, miten haastattelu sujuu hyvin ja miten työhaastatteluun valmistaudutaan.

No, koska olin ottanut työpaikan vastaan, yritin sitten yhden kurssin verran. Kannusta siinä sitten tekemään cv:tä, jos kaverilla ei ole päivääkään oikeaa työkokemusta ja koulutkin jääneet kesken. Oikeasti se porukka siellä kurssilla: osa olisi tarvinnut varmaan mielenterveyshoitoa, osa päihdehoitoa ja osa oli vapaaehtoisesti jättäytynyt syrjään työelämästä. Mikähän sen kurssin otsikko oli, jotain siihen tyyliin, että Tulevaisuuden osaajaksi - onnistu työnhaussa ja tunnista omat vahvuutesi.

Ne ei ole saaneet siihen ketään kouluttajaa ja siksi rekrysivät valheellisin tiedoin. Tai sitten suunnitellun koulutuksen kilpailutus menikin jollekin toiselle koulutuksenjärjestäjälle eikä toteutunut, mutta tämä koulutus sitten toteutui. Olen tienannut leipääni enemmän ja vähemmän koulutuksen maailmassa kymmenisen vuotta. Pahin juttu, joka itselleni kävi, oli vuoden työrupeama, jossa oli sarja samansisältöisiä koulutuksia ja se koulutuksenjärjestäjä jopa tuli valituksi. Ensimmäinen koulutussarja peruuntui, koska siihen tuli alle 5 osallistujaa. Sopimusehdoissa luki, että ryhmän koko 5-20 osallistujaa ja jos ei tule täyteen, ei ala alle viidellä. Toinen koulutus viivästyi, koska koulutuksen ostaja ei saanut sitä ajoissa heillä avoimeksi. Puhutaan ihan kuukauden viivästyksestä eli ei kouluttajille mikään pikkujuttu.

Olen minä miettinyt, että voisi sen leipänsä tienata vakaammallakin alalla. Toisaalta tykkään tehdä koulutustyötä aikuisten parissa. Joskus opettajakorkeakoulua käydessäni olin vuoden nuorisoasteen ammatillisena opettajana. Se vasta oli hommaa. Opettaa 16-vuotiaita ja yrittää estää niitä lintsaamasta, lunttaamasta ha keskeytymästä koulua.

Minulla on ihan sama kokemus! Tein 3,5 vuotta kouluttajan/opettajan työtä ja samalla opiskelin ammatilliseksi opettajaksi.

Minulle oli sanottu silloin kun ensimmäistä kertaa hain, että työ sisältää yhteen koulutukseen kouluttajan työt ja suunnittelutyötä toiseen alkavaan koulutukseen, ihan sisällöstä lähtien. Olin irtisanoutunut entisestä työstä ja kun koulutustyön piti alkaa ma, minulle ilmoitettiin perjantaina, ettei sen koulutuksen alku ole selvillä, kun ostaja ei ole hyväksynyt tarjousta vielä. Odottelin työttömänä kotona 2,5 viikkoa, että saatiin lupa aloittaa koulutus. Olin tehnyt kotona vapaa-ajalla luentodiat valmiiksi ja sain ne tunteina pois vasta sitten kun koulutus alkoi. Työnantaja sanoi, ettei kenenkään työsuhde voi alkaa ennen opetusta/kouluttamista, kun on tarkasti määritelty, montako prosenttia pitää olla opetustyötä ja montako voi olla suunnittelua, eikä kouluttaja voi tehdä pelkkää suunnittelua.

Siten se luvattu sisällön suunnittelutyö toiseen koulutukseen. Se oli oikeasti yhden A4-kokoisen kuvauksen tekeminen. Aikaa meni pari tuntia.

Kun määräaikaisuus jatkettiin, minulla laajeni koulutukset. Ei muuten mitään, mutta yksi koulutus oli kaukana eri paikkakunnalla eikä saanut tehdä etänä. Heräsin aamulla klo 5, että ehdin aamuisin kouluttamaan ja olin illalla kotona klo 18. Työaikaa oli vain se työpaikalla vietetty aika, ei työmatkat. Se oli onneksi kurssi, jonka te oli tilannut, joten oli vain tietyn ajan, mutta silti oikeasti: 5 päivää viikossa noin pitkiä päiviä ja usein illalla vielä seuraavan päivän suunnittelua.

Kouluttajan työn lisäksi sain sivutoimisesti myöhemmin tehdä saman organisaation eri osastolla nuorisoasteen ammatillisen oppilaitoksen opettajan töitä. Siis ei markkinaehtoista koulutusta vaan ammatillista. Siinä se oli mielekäs homma, kun yksittäinen päivä yhdessä ryhmässä, toinen toisessa. En minä oppinut nimiä. Jos tehtävän antoi, se oli pakko teettää koulupäivän aikana, kun ei tarkastamiseen ollut työaikaa. Millä niitä 16-18 v. muuten seuraa, onko yhtään ymmärtänyt opetettua asiaa, jos ei ole tehtävää. Pieni osa ei kuuntele sanaakaan. Sitten ne hemmetin nappikuulokkeet. Oikeasti rasittavat vehkeet. Tytöt laittaa nappikuulokkeet korviin ja kuuntelee musiikkia ja höpötystä ja hiukset tai huivi siihen korvien päälle, ettei opettaja huomaa. Jos jotain kysyt, ei edes kuule kysymystä, saati että olisi perillä aiheesta. Jos minulta kysytään, ne kuulokkeet pitäisi kieltää tunneilla kokonaan, samoin kännykät, joita salaa räplätään. En kylä ollut siellä puolella osa-aikaisena opena kuin 1,5 vuotta, mutta siinäkin oli kestämistä.

Lopetin kouluttajan työt, kun luvatut tunnit putosi. Muutama kuukausi olisi pitänyt olla 8-10 tuntia viikossa sopimuksella ja sen jälkeen palkaton kesätauko ja sitten vasta olisi alkanut uudestaan isommat tunnit. Päätin että tämä oli nyt tässä enkä aio palata.

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Olihan tuo sinulta aika tökerö tapa ilmoittaa asia. Ei työhakemukseen edes kuulu tiedot lapsista tai lapsettomuudesta, ja kun et voi tietää millainen ihminen haastattelee ja mitä arvoja edustaa, ei kannata tuoda lapsiasiaa esiin. Ilmeisesti kuvittelit, että jos kerrot, ettei lapsia ole, se tekee sinusta automaattisesti paremman työntekijän, koska et jää kotiin lapsen sairastelujen takia. Asiat eivät todellakaan ole noin yksiselitteisiä. Sinulta puuttuiu tilannetaju.

Tosin yhtä hölmöä on kutsua haastatteluun ja sitten kysyä "raskausvastaisuudesta". 

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Kerran minut kutsuttiin työhaastatteluun 160km päähän, kun olin hakenut sijaisuutta. Haastattelu eteni ihan normaalisti, että työnantaja esitteli työpaikkaa ja esitti minulle kysymyksiä jne. Sitten haastattelun lopuksi hän totesi, että heillä ei oel tällä hetkellä avoimia sijaisuuksia, mutta hän ottaa minuun yhteyttä, jos jotain tulee. Tästä  on nyt 4 vuotta, enkä ole saanut yhtäkään yhteydenottoa. Mitä hittoa hän oli kutsunut minut työhaastatteluun, jos hänellä ei ollut työtä tarjota, varsinkin, kun hän tiesi, että tosiaan asun 160km päässä?

Sitten kerran kävin työhaastattelussa ja työnantaja antoi minun ymmrätää, että varmasti minulle tarjotaan töitä, kun heille vaan tulee avoimia sijaisuuksia, mutta viimeistään kesäksi pääsisin sinne töihin. Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin.

Itsehän sieltä pitää kysellä uudestaan, onko nyt jotain. Olin henkilöstöjohtajana 8 vuotta. En ainakaan itse muistanut soitella perään myöhemmin. Haastateltavia on vain kerta kaikkiaan liikaa. Nimetkään ei jää mieleen. Yhteen työpaikkaan voi olla 12 haastateltavaa ja henkilöstöjohtaja saattaa haastatella 10 eri työpaikkaan kuukaudessa. Yhteensä kuukaudessa tapaa niin monta uutta ihmistä, ettei heitä enää kuukauden päästä muista. Jos joku kyselee uudestaan ja silloin on sopiva sijaisuus tarjolla, voi palautella mieleen, että ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet. Minun oma ennätykseni on 130 työhaastattelua kuukaudessa, kun avautui suurehko uusi yksikkö. Kesätyönhakuja en osaa edes arvioida, kuinka paljon niistä tuli haastatteluja, kun osa toteutettiin ryhmähaastatteluina ajan säästämiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Kerran minut kutsuttiin työhaastatteluun 160km päähän, kun olin hakenut sijaisuutta. Haastattelu eteni ihan normaalisti, että työnantaja esitteli työpaikkaa ja esitti minulle kysymyksiä jne. Sitten haastattelun lopuksi hän totesi, että heillä ei oel tällä hetkellä avoimia sijaisuuksia, mutta hän ottaa minuun yhteyttä, jos jotain tulee. Tästä  on nyt 4 vuotta, enkä ole saanut yhtäkään yhteydenottoa. Mitä hittoa hän oli kutsunut minut työhaastatteluun, jos hänellä ei ollut työtä tarjota, varsinkin, kun hän tiesi, että tosiaan asun 160km päässä?

Sitten kerran kävin työhaastattelussa ja työnantaja antoi minun ymmrätää, että varmasti minulle tarjotaan töitä, kun heille vaan tulee avoimia sijaisuuksia, mutta viimeistään kesäksi pääsisin sinne töihin. Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin.

Itsehän sieltä pitää kysellä uudestaan, onko nyt jotain. Olin henkilöstöjohtajana 8 vuotta. En ainakaan itse muistanut soitella perään myöhemmin. --- Jos joku kyselee uudestaan ja silloin on sopiva sijaisuus tarjolla, voi palautella mieleen, että ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet. 

Olet ammattitaidoton. Jos on hyvä tyyppi, niin silloin hänet muistetaan, vaikkei oltaisi ensimmäisellä kerralla palkattu. Paperit/meilit tms. laitetaan sellaiseen paikkaan, josta ne nopeasti löytää, jos halutaan lisää väkeä ilman hakurumbaa. 

Hain miesvaltaiselle alalle toimihenkilöksi, sain kutsun haastatteluun. Haastattelijoina 2 mieshenkilöä päällystöstä. Vihjailevia vinkkejä oli ilmassa, jonka myös tunnistin. Räväytin itse suurinpiirtein vastaavalla kysymyksellä ja jep, minut valittiin tehtävään. En tiedä, miksi suomalaisilla miehillä on aina jalkoväli ja naisen ulkomuoto se seikka, josta aletaan yrittää vetään jotain johtopäätöksiä, minun kohdalla se menee niin, että jos ei leipäläpi pysy asialinjalla, ei se kyllä pysy minullakaan, ihan hiton sama vaikka on työhaastattelu.