Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Vierailija kirjoitti:

Hain miesvaltaiselle alalle toimihenkilöksi, sain kutsun haastatteluun. Haastattelijoina 2 mieshenkilöä päällystöstä. Vihjailevia vinkkejä oli ilmassa, jonka myös tunnistin. Räväytin itse suurinpiirtein vastaavalla kysymyksellä ja jep, minut valittiin tehtävään. En tiedä, miksi suomalaisilla miehillä on aina jalkoväli ja naisen ulkomuoto se seikka, josta aletaan yrittää vetään jotain johtopäätöksiä, minun kohdalla se menee niin, että jos ei leipäläpi pysy asialinjalla, ei se kyllä pysy minullakaan, ihan hiton sama vaikka on työhaastattelu.

Katso netistä sketsi "Sovinistinen työhaastattelu."

885 kirjoitti:

Olin erään ison, valtakunnallisesti tunnetun lääkärikeskuksen haastattelussa asiantuntijatehtävään. Ensimmäisiä kysymyksiä oli lasten lukumäärä. Olin tuolloin kolmekymppinen, ja kun kerroin että olen lapseton, naseva vastaus oli, että "niin siis vielä". Ja se oli vasta kohtelun alkua, minun piti myös kertoa, osaanko seistä päälläni.

Olin ollut tätä ennen potentiaalisen tulevan esihenkilöni, ammattiryhmäni vastaavan kanssa haastattelussa, ja se oli sujunut normaalisti: asiallisesti ja mukavasti. Siitä seuraava askel oli tämä yksikön johtajan kanssa käyty yhteishaastattelu, jota en ikinä unohda. Mieleeni on jäänyt se, miten pahoinvoivalta minut aiemmin haastatellut henkilö näytti kuunnellessaan tämän oman esihenkilönsä kommentteja minulle, luulin että hän vielä oksentaa. Ehkä tämä isompi pomo koki, että hukkasimme hänen aikaansa, ja kosti sen minulle. 

Myöhemmin yrittivät headhuntata samoihin tehtäviin Linkkarissa, ja kaduttaa vieläkin, että en siinä yhteydessä (asiallisesti) kertonut, että em. firmasta on niin törkeä rekrykokemus, että en harkitse yritystä enää enkä suosittele sitä verkostollenikaan. Haastattelukokemus kertoi minulle kaiken tarpeellisen  tämän yrityksen arvoista, ja etenkin ko. yksikön johtamistavasta, organisaatiokulttuurista, ja siitä, miten työntekijöiden hyvinvointiin panostetaan - myös johtotasolla. 

Tuo on kuin siitä Mollbergin elokuvasta, missä mielisairaalan johtaja on hullumpi kuin potilaansa.

Luulin että se oli fiktiota, mutta totuus on taas tarua ihmeellisempää.

Tuntuu olevan trendinä, että ulkomaisen työkulttuurin nurjat puolet tuodaan tänne "kansainvälisyyden " varjolla. Älytön hierarkia ja pomojen perseily on selvästi yksi niistä.

Kohteliaisuudella ja työsuojelulla, etenkin henkisellä, pyyhitään pöytää mennen tullen.

Menin haastatteluun mutta odotin väärän neukkarin ovella. Koskaan ei sitten haastattelua ollut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Kerran minut kutsuttiin työhaastatteluun 160km päähän, kun olin hakenut sijaisuutta. Haastattelu eteni ihan normaalisti, että työnantaja esitteli työpaikkaa ja esitti minulle kysymyksiä jne. Sitten haastattelun lopuksi hän totesi, että heillä ei oel tällä hetkellä avoimia sijaisuuksia, mutta hän ottaa minuun yhteyttä, jos jotain tulee. Tästä  on nyt 4 vuotta, enkä ole saanut yhtäkään yhteydenottoa. Mitä hittoa hän oli kutsunut minut työhaastatteluun, jos hänellä ei ollut työtä tarjota, varsinkin, kun hän tiesi, että tosiaan asun 160km päässä?

Sitten kerran kävin työhaastattelussa ja työnantaja antoi minun ymmrätää, että varmasti minulle tarjotaan töitä, kun heille vaan tulee avoimia sijaisuuksia, mutta viimeistään kesäksi pääsisin sinne töihin. Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin.

Itsehän sieltä pitää kysellä uudestaan, onko nyt jotain. Olin henkilöstöjohtajana 8 vuotta. En ainakaan itse muistanut soitella perään myöhemmin. --- Jos joku kyselee uudestaan ja silloin on sopiva sijaisuus tarjolla, voi palautella mieleen, että ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet. 

Olet ammattitaidoton. Jos on hyvä tyyppi, niin silloin hänet muistetaan, vaikkei oltaisi ensimmäisellä kerralla palkattu. Paperit/meilit tms. laitetaan sellaiseen paikkaan, josta ne nopeasti löytää, jos halutaan lisää väkeä ilman hakurumbaa. 

En ole sama, mutta tuo on vanhaa aikaa. Ei yksittäistä hakijaa muisteta, jos hakijoita on paljon. Nykyisin hakemusten määrä on melkoinen. Tai riippuu tietysti alasta, sote-alalla hakijoita tuskin on.

Hakijoiden tietoja ei saa säilyttää hakuajan umpeuduttua kuin ilmoitetun ajan! GDPR tuli voimaan jo vuonna 2018. Yleensä hakijoiden tiedot hävitetään kyseisen rekrytointiprosessin sekä mahdollisen valitusajan päätyttyä, ja niitä voidaan hetki valinnan jälkeen säilyttää, jos joku riitauttaisi päätöksen. Määritelty aika yrityksellä voi olla esim. 6 kk. Sen jälkeen henkilörekisteriin tallennetut tiedot pitää hävittää. Kenenkään vanhan hakijan tietoja ei saa olla kerättynä rekisteriin. Ilman perusteltua syytä vanhan hakijan tietoihin ei saa edes mennä. Ei voi siis lain mukaan edes lukea vanhan hakijan cv:tä, jos säilytysaika on päättynyt. Työnhakija voi antaa luvan käyttää tietojaan myös muihin kuin kyseisen työtehtävän hakemiseen. Silti hänen tietojaan ei saa käyttää enää sen jälkeen kun valinta alkuperäiseen paikkaan on tehty ja määritelty henkilörekisterin säilytysaika päättynyt. Poikkeuksen tästä tekevät avoimet hakemukset, joissa hakijan pitäisi myös määritellä, kuinka kauan hän on käytettävissä avoimeksi tulevia työpaikkoja täytettäessä. Sielläkin on maksimiaika. Jos yrityksessä/ kunnassa on määritelty avoimella hakemuksella hakijoiden rekisterin säilytysajaksi esim. vuosi, myös avoimen hakemuksen jättäneen pitää tehdä uusi hakemus säilytysajan päätyttyä.

Mieshaastattelija sanoi, että hän hakee sellaista työvaimoa. Sopimusta ei syntynyt.

Vierailija kirjoitti:

Menin haastatteluun mutta odotin väärän neukkarin ovella. Koskaan ei sitten haastattelua ollut.

Hyvä ettei ollut. Kukaan ei tarvitse työntekijää, joka käyttää sanaa NEUKKARI. Yök.

Vierailija kirjoitti:

Mieshaastattelija sanoi, että hän hakee sellaista työvaimoa. Sopimusta ei syntynyt.

Heh heh oletpa hauska.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Kerran minut kutsuttiin työhaastatteluun 160km päähän, kun olin hakenut sijaisuutta. Haastattelu eteni ihan normaalisti, että työnantaja esitteli työpaikkaa ja esitti minulle kysymyksiä jne. Sitten haastattelun lopuksi hän totesi, että heillä ei oel tällä hetkellä avoimia sijaisuuksia, mutta hän ottaa minuun yhteyttä, jos jotain tulee. Tästä  on nyt 4 vuotta, enkä ole saanut yhtäkään yhteydenottoa. Mitä hittoa hän oli kutsunut minut työhaastatteluun, jos hänellä ei ollut työtä tarjota, varsinkin, kun hän tiesi, että tosiaan asun 160km päässä?

Sitten kerran kävin työhaastattelussa ja työnantaja antoi minun ymmrätää, että varmasti minulle tarjotaan töitä, kun heille vaan tulee avoimia sijaisuuksia, mutta viimeistään kesäksi pääsisin sinne töihin. Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin.

Itsehän sieltä pitää kysellä uudestaan, onko nyt jotain. Olin henkilöstöjohtajana 8 vuotta. En ainakaan itse muistanut soitella perään myöhemmin. --- Jos joku kyselee uudestaan ja silloin on sopiva sijaisuus tarjolla, voi palautella mieleen, että ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet. 

Olet ammattitaidoton. Jos on hyvä tyyppi, niin silloin hänet muistetaan, vaikkei oltaisi ensimmäisellä kerralla palkattu. Paperit/meilit tms. laitetaan sellaiseen paikkaan, josta ne nopeasti löytää, jos halutaan lisää väkeä ilman hakurumbaa. 

En ole sama, mutta tuo on vanhaa aikaa. Ei yksittäistä hakijaa muisteta, jos hakijoita on paljon. Nykyisin hakemusten määrä on melkoinen. Tai riippuu tietysti alasta, sote-alalla hakijoita tuskin on.

No tuskinpa siinä tapauksessa yksikään haastattelija on myöskään sanomassa edellä väitettyä "ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet". 

Kun ei kerta muista, niin ei muista. Joten älkää selitelkö.

Ja muutenkin teiltä joiltain taisi jäädä tajuamatta aikaisemman kommentti "Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin"

Tuskin tuo oikeasti odotti mitään soittoa, vaan halusi vain osoittaa haastattelijoiden tekopyhyyden ja tyhjät puheet. Eikö oikeasti voisi olla sanomatta, että kyllä me sinuun otetaan yhteyttä, jos avoimia paikkoja tulee, kun sitä ei kuitenkaan tarkoiteta? Se on ihmisten aliarvioimista ja suorastaan vidduilua. Miksi pitää vilpitöntä työnhakijaa kohdella noin?

Äläkä nyt tule sanomaan, että kyllä niihin hyviin otetaan yhteyttä, kun jo pääsit edellä sanomaan, ettei ketään muisteta, koska hakijoita on niin paljon, eikä tietojakaan saa enää säilyttää. 

Menin haastatteluun, haastattelija vaikutti väsyneeltä, mutisi ja katse pälyili, tiuski haastattelun aikana puhelimeen ja valitti mulle kuinka raskasta hänellä on ja kuinka kaikki työntekijät saikuttaa koko ajan. Kävin siis päiväkodissa ja johtaja haastatteli. Sain työn, mutta en ottanut sitä vastaan, niin negatiivinen fiilis jäi.

Kolme haastattelijaa ja haastattelu päättyi klo 12:00. Kaksi haastattelijoista toivotteli hyvät jatkot ja poistui huoneesta lounaalle. Minä valmistauduin poistumaan, puin takkia ja pakkailin todistuksiani. Toimari kysyi: Miksi sinut pitäisi palkata? Naurahdin vain ja sanoin: No siksi kun minä kun olen minä. Toimari käski käydä henkilöstöhallinnossa tekemässä työsopimuksen. 

Kävin työhaastattelussa ja jo haastattelussa minulle kerrottiin, että saan paikan. Samana iltana tämä miespuolinen haastattelija laittaa mulle viestiä, että tulenko viettämään hänen luokseen yötä ja pitämään hauskaa. En mennyt. Seuraavana päivänä tuli viesti, että valitettavasti he eivät tarvitsekaan minua.

Ensimmäisellä kierroksella tapasin HR:n ja jouduin tekemään erilaisia testejä, joista suoriuduin kuulemma muita hakijoita paremmin.

Pääsin siis toiselle kierrokselle, missä tapasin henkilön, joka olisi ollut tuleva esimieheni. Heti alkuun hän kysyi horoskooppimerkkiäni ja sanoi suoraan ettei tule toimimaan, olen väärää merkkiä ja ei halua hommaan tunneihmistä.

Ei siinä mitään, olisipa HR selvittänyt tämän alunperin niin ei olisi mennyt aikaa hukkaan haastatteluihin valmistautumiseen. Tämä tapahtui Englannissa.

Iskettiin eteen läppäri ja sanottiin "on tollaset tiedostot, tee ohjelma joka...", sitten molemmat kurkkivat olkapään yli ja katsoivat mitä teen.

Mietin, että jos olisivat palkkaamassa hammaslääkäriä tai kirurgia, niin tulisiko samanlainen työnäyte tehtäväksi "Potilaalla on umpilisäkkeen tulehdus, on jo valmiiksi tyrmätty. Tos on veitsi, anna mennä. Me tässä katsotaan sivusta".

Eipä tullut tehtyä ohjelmaa heille. Onneksi alalla ei ole hirveän vaikea saada duunia ihan asiallisistakin paikoista.

Hain yhteen toimistoon toimitusjohtajan henkilökohtaisen assistentin paikkaa, johon minulla oli koulutus ja edellistä työkokemusta.

Rekrytoija tivasi useampaan otteeseen miksi ihmeessä joku haluaa olla jonkun assistentti ja miksi en halua itse olla esimies-tehtävissä. Haastattelun jälkeen jäi todella halveksittu olo ja olin ihan että anteeksi kun hain kyseistä paikkaa. En saanut kutsua jatkohaastatteluun, mutta en olisi mennytkään!

Haastattelijalla soi jatkuvasti puhelin. Hän vastasi aina ja puhui pitkiä puheluja, kaiken maailman höpöhöpöjuttuja. Lisäksi huoneessa ramppasi pari ihmistä koko ajan jotain kysymässä. Kauhea härdelli siis koko ajan eikä varsinainen haastattelu edennyt mihinkään.

Myöhemmin kuulin, ettei työpaikkaan oltu valittu ketään enkä olisi kyllä itsekään sinne halunnut haastattelukokemuksen perusteella töihin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Kerran minut kutsuttiin työhaastatteluun 160km päähän, kun olin hakenut sijaisuutta. Haastattelu eteni ihan normaalisti, että työnantaja esitteli työpaikkaa ja esitti minulle kysymyksiä jne. Sitten haastattelun lopuksi hän totesi, että heillä ei oel tällä hetkellä avoimia sijaisuuksia, mutta hän ottaa minuun yhteyttä, jos jotain tulee. Tästä  on nyt 4 vuotta, enkä ole saanut yhtäkään yhteydenottoa. Mitä hittoa hän oli kutsunut minut työhaastatteluun, jos hänellä ei ollut työtä tarjota, varsinkin, kun hän tiesi, että tosiaan asun 160km päässä?

Sitten kerran kävin työhaastattelussa ja työnantaja antoi minun ymmrätää, että varmasti minulle tarjotaan töitä, kun heille vaan tulee avoimia sijaisuuksia, mutta viimeistään kesäksi pääsisin sinne töihin. Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin.

Itsehän sieltä pitää kysellä uudestaan, onko nyt jotain. Olin henkilöstöjohtajana 8 vuotta. En ainakaan itse muistanut soitella perään myöhemmin. --- Jos joku kyselee uudestaan ja silloin on sopiva sijaisuus tarjolla, voi palautella mieleen, että ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet. 

Olet ammattitaidoton. Jos on hyvä tyyppi, niin silloin hänet muistetaan, vaikkei oltaisi ensimmäisellä kerralla palkattu. Paperit/meilit tms. laitetaan sellaiseen paikkaan, josta ne nopeasti löytää, jos halutaan lisää väkeä ilman hakurumbaa. 

En ole sama, mutta tuo on vanhaa aikaa. Ei yksittäistä hakijaa muisteta, jos hakijoita on paljon. Nykyisin hakemusten määrä on melkoinen. Tai riippuu tietysti alasta, sote-alalla hakijoita tuskin on.

No tuskinpa siinä tapauksessa yksikään haastattelija on myöskään sanomassa edellä väitettyä "ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet". 

Kun ei kerta muista, niin ei muista. Joten älkää selitelkö.

Ja muutenkin teiltä joiltain taisi jäädä tajuamatta aikaisemman kommentti "Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin"

Tuskin tuo oikeasti odotti mitään soittoa, vaan halusi vain osoittaa haastattelijoiden tekopyhyyden ja tyhjät puheet. Eikö oikeasti voisi olla sanomatta, että kyllä me sinuun otetaan yhteyttä, jos avoimia paikkoja tulee, kun sitä ei kuitenkaan tarkoiteta? Se on ihmisten aliarvioimista ja suorastaan vidduilua. Miksi pitää vilpitöntä työnhakijaa kohdella noin?

Äläkä nyt tule sanomaan, että kyllä niihin hyviin otetaan yhteyttä, kun jo pääsit edellä sanomaan, ettei ketään muisteta, koska hakijoita on niin paljon, eikä tietojakaan saa enää säilyttää. 

Ohis mutta millainen ihminen odottaa 7 vuotta, että kotoa tullaan hakemaan töihin. Ikäni olen töitä tehnyt, ja vielä 10 vuotta eläkeikään, jos terveenä pysyn. Laskin yhtenä päivänä, että olen ollut 13 eri työpaikassa yliopistosta pääsyn jälkeen. Sitä ennen kesätöissä. Eipä ole tullut mieleenikään jäädä odottelemaan, soitteleeko joku työnantaja vai ei. Kun viimeksi vaihdoin työpaikkaa v. 2019, tein yli 20 työhakemusta ja kävin lähes yhtä monessa haastattelussa. Jos ei haastattelun jälkeen pariin viikkoon kuulunut mitään, unohdin koko työpaikan mielestäni. Uutta hakemusta sitten vaan. Tietysti sillä tavalla oli hyvä tilanne, että oli vakituinen työpaikka, jossa olin ollut 6 vuotta, joten ei ollut taloudellista hätää. Kuitenkin jos minun työkokemuksellani joutuu hakemaan yli 20 työpaikkaa ennen valituksi tulemista, kyllähän siihen kokemattomampi saa varautua, että hakemuksia pitää lähettää jopa moninkertainen määrä päästäkseen töihin eikä jäädä kotiin odottelemaan, jos ne vielä ottaisivat yhteyttä.

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Olihan tuo sinulta aika tökerö tapa ilmoittaa asia. Ei työhakemukseen edes kuulu tiedot lapsista tai lapsettomuudesta, ja kun et voi tietää millainen ihminen haastattelee ja mitä arvoja edustaa, ei kannata tuoda lapsiasiaa esiin. Ilmeisesti kuvittelit, että jos kerrot, ettei lapsia ole, se tekee sinusta automaattisesti paremman työntekijän, koska et jää kotiin lapsen sairastelujen takia. Asiat eivät todellakaan ole noin yksiselitteisiä. Sinulta puuttuiu tilannetaju.

Tosin yhtä hölmöä on kutsua haastatteluun ja sitten kysyä "raskausvastaisuudesta". 

PÄINVASTOIN! Lapsettomien kannattaa ehdottomasti kehua että koska ei ole lapsia, on paljon aikaa keskittyä täysillä uran luomiseen, ilman kodin hoidon ongelmia, lastenhoitoasioita, jne. Itse joskus kerroin tämän myös hakemuskessa. Joten ei huono idea tuoda kaikkia etuja esiin. Sitähän he juuri haluaa kuulla, "miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut"? Kerron rehellisesti.

Sä vaan oot kade, ja hätäänyit koska et tule pärjäämään lapsettomia vastaan rekrytoinnissa!!! 

Olin vuonna 2001 todella epämiellyttävässä haastattelussa. Kolme haastattelijaa yritti saada minusta epäpätevän. Minulla oli pätevyys kyseiseen tehtävään. Ensinnäkin tivasivat todistuksesta, mitä jokin kurssi tarkoittaa, mitä siellä käytännössä on käsitelty. Mitä väliä sillä on, mitä jollain yksittäisellä amk-kurssilla on ollut sisältönä, kun on pätevyys, hyvät arvosanat ja 5 työharjoittelujaksoa takana. Yksi työharjoitteluista oli ollut ihan sanoissa työtehtävissäkin mihin hain, mutta eri kaupungissa.

Sitten yksi haastattelijoista sanoi, että häntä epäilyttää minun palkkaaminen, kun en ole ollut heillä aiemmin töissä. Minä esitin vastakysymyksen, että ovatko kaikki muut hakijat siis olleet täällä töissä aiemmin. Hän ei vastannut siihen mitään.

Tehtävä jätettiin täyttämättä, koska sopivaa hakijaa ei löytynyt. Yllättäen siihen oli otettu sijaiseksi jonkun toimistossa työskennelleen tytär, jolla ei ollut alalta koulutusta, mutta oli ollut heillä kesätöissä. Olisin voinut riitauttaa asian, mutta ajattelin, etten kuitenkaan halua työpaikkaan, johon minua ei haluta.

Osaston pomo ITSE haastatteli vaikka ei mitään tiennyt siitä työstä.

Poltti kuin korsteeni, huone oli ihan harmaa savusta ja huomautin siitä, sanoi että ai sinä olet semmoinen joka ottaa riskejä.

Ottivat kuitenkin minut jotain 5-6 joukosta mutta sain vähitellen tietää että edeltäjäni oli kiusattu paikasta pois joten minunkin kiinnostukseni lopahti ja hain aika pian sieltä pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Olihan tuo sinulta aika tökerö tapa ilmoittaa asia. Ei työhakemukseen edes kuulu tiedot lapsista tai lapsettomuudesta, ja kun et voi tietää millainen ihminen haastattelee ja mitä arvoja edustaa, ei kannata tuoda lapsiasiaa esiin. Ilmeisesti kuvittelit, että jos kerrot, ettei lapsia ole, se tekee sinusta automaattisesti paremman työntekijän, koska et jää kotiin lapsen sairastelujen takia. Asiat eivät todellakaan ole noin yksiselitteisiä. Sinulta puuttuiu tilannetaju.

Tosin yhtä hölmöä on kutsua haastatteluun ja sitten kysyä "raskausvastaisuudesta". 

PÄINVASTOIN! Lapsettomien kannattaa ehdottomasti kehua että koska ei ole lapsia, on paljon aikaa keskittyä täysillä uran luomiseen, ilman kodin hoidon ongelmia, lastenhoitoasioita, jne. Itse joskus kerroin tämän myös hakemuskessa. Joten ei huono idea tuoda kaikkia etuja esiin. Sitähän he juuri haluaa kuulla, "miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut"? Kerron rehellisesti.

Sä vaan oot kade, ja hätäänyit koska et tule pärjäämään lapsettomia vastaan rekrytoinnissa!!! 

En ole sama, mutta moneen isoon organisaatioon ei saa hakemuksessa tuoda ilmi perhesuhteita, ikää tai sukupuolta. Perustuu organisaatioiden ohjeeseen noudattaa yhdenvertaisuuslainsäädäntöä. Rekrytoijat eivät myöskään näe osoitetietoja ja joissain isoimmissa organisaatioissa eivät hakijan nimeäkään. Sillä pyritään vähentämään eriarvoista kohtelua etnisen taustan tai sukupuolen perusteella.