Mikä työhaastattelukokemus on jäänyt sinulle mieleen?

Kysyttiin mm. mitä mieltä olen tummaihoisista ja aionko hankkia vielä lapsia. Haastattelijat olivat pariskunta ja nainen aivan kujalla kaikista säännöistä ja lakipykälistä. Mies yritti hänelle ilmeillä ja nainen oli selvästi tottunutkin niitä tarkkailemaan, mutta eivät ehtineet kaikkia sammakoita estää.

Kyseessä sosiaalialan ns. ammattilaiset

Erään irtohedelmiä ym myyvän firman haastattelu. Siellä oli ryhmätehtäviä, ja kauppias ja kaksi muuta firman ihmistä istuivat katsomassa kun eri tehtäviä tehtiin. Minulla oli silloin sellaista sosiaalista ahdistusta, niin tietysti ahdistuin kun nämä kolme tapittivat koko ajan kun kirjoitin, ja tunsin kuinka kasvot helahtivat punaisiksi. Kukaan muu ei huomannut asiaa, koska kaikki kirjoitimme sitä tehtävää. Mutta itse kauppias ja ne kaksi muuta ihmistä nauroivat ja kuulin, kuinka muka kuiskailivat, että "näetkö miten punainen tuon naama on!" ja muuta tosi kypsää.  Ei varmaan tarvitse sanoa, että olin superiloinen, kun en saanut paikkaa! Muutenkin sen jälkeen boikotoin koko ketjua enkä ole sen jälkeen tämän firman liikkeissä käynyt. 

Toinen työhaastattelu oli eräs ergonomisia työkalusteita myyvä firma, jossa firman omistaja sanoi muiden haastattelussa olleiden kuullen "katsokaas kun X:llä on tällaiset selkäläskit näin isot". No, koko haastattelu oli muutenkin alusta loppuun ihan omituinen, heti tullessa tämä omistaja kun totesi, että näytän paremmalta livenä kuin kuvassa. Onneksi en päässyt tähänkään paikkaan!

No kolmas kokemus sattui vähän aikaa sitten, kyseessä suosittu it-alan firma. Haastattelija, joka myös toimari, kysyi selvästi vattuillen moneen kertaan, että "siis onko tämä oikeasti näin, ettet ole vuoteen ollut töissä?". Tuli selväksi, että olen hänen mielestään huono ihminen koska olin ollut vuoden työnhakijana. En vaan ihan ymmärtänyt, että miten työttömyyteni liittyi osaamiseeni, mutta onneksi ei kiinnosta ymmärtääkään ja mikä surkuhupaisinta, tämä firma etsii vieläkin tekijää riveihinsä :-D Joko kukaan ei kelpaa tai kukaan ei halua mennä heille töihin. Veikkaan jälkimmäistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Kerran minut kutsuttiin työhaastatteluun 160km päähän, kun olin hakenut sijaisuutta. Haastattelu eteni ihan normaalisti, että työnantaja esitteli työpaikkaa ja esitti minulle kysymyksiä jne. Sitten haastattelun lopuksi hän totesi, että heillä ei oel tällä hetkellä avoimia sijaisuuksia, mutta hän ottaa minuun yhteyttä, jos jotain tulee. Tästä  on nyt 4 vuotta, enkä ole saanut yhtäkään yhteydenottoa. Mitä hittoa hän oli kutsunut minut työhaastatteluun, jos hänellä ei ollut työtä tarjota, varsinkin, kun hän tiesi, että tosiaan asun 160km päässä?

Sitten kerran kävin työhaastattelussa ja työnantaja antoi minun ymmrätää, että varmasti minulle tarjotaan töitä, kun heille vaan tulee avoimia sijaisuuksia, mutta viimeistään kesäksi pääsisin sinne töihin. Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin.

Itsehän sieltä pitää kysellä uudestaan, onko nyt jotain. Olin henkilöstöjohtajana 8 vuotta. En ainakaan itse muistanut soitella perään myöhemmin. --- Jos joku kyselee uudestaan ja silloin on sopiva sijaisuus tarjolla, voi palautella mieleen, että ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet. 

Olet ammattitaidoton. Jos on hyvä tyyppi, niin silloin hänet muistetaan, vaikkei oltaisi ensimmäisellä kerralla palkattu. Paperit/meilit tms. laitetaan sellaiseen paikkaan, josta ne nopeasti löytää, jos halutaan lisää väkeä ilman hakurumbaa. 

En ole sama, mutta tuo on vanhaa aikaa. Ei yksittäistä hakijaa muisteta, jos hakijoita on paljon. Nykyisin hakemusten määrä on melkoinen. Tai riippuu tietysti alasta, sote-alalla hakijoita tuskin on.

No tuskinpa siinä tapauksessa yksikään haastattelija on myöskään sanomassa edellä väitettyä "ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet". 

Kun ei kerta muista, niin ei muista. Joten älkää selitelkö.

Ja muutenkin teiltä joiltain taisi jäädä tajuamatta aikaisemman kommentti "Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin"

Tuskin tuo oikeasti odotti mitään soittoa, vaan halusi vain osoittaa haastattelijoiden tekopyhyyden ja tyhjät puheet. Eikö oikeasti voisi olla sanomatta, että kyllä me sinuun otetaan yhteyttä, jos avoimia paikkoja tulee, kun sitä ei kuitenkaan tarkoiteta? Se on ihmisten aliarvioimista ja suorastaan vidduilua. Miksi pitää vilpitöntä työnhakijaa kohdella noin?

Äläkä nyt tule sanomaan, että kyllä niihin hyviin otetaan yhteyttä, kun jo pääsit edellä sanomaan, ettei ketään muisteta, koska hakijoita on niin paljon, eikä tietojakaan saa enää säilyttää. 

Ohis mutta millainen ihminen odottaa 7 vuotta, että kotoa tullaan hakemaan töihin. Ikäni olen töitä tehnyt, ja vielä 10 vuotta eläkeikään, jos terveenä pysyn. Laskin yhtenä päivänä, että olen ollut 13 eri työpaikassa yliopistosta pääsyn jälkeen. Sitä ennen kesätöissä. Eipä ole tullut mieleenikään jäädä odottelemaan, soitteleeko joku työnantaja vai ei. Kun viimeksi vaihdoin työpaikkaa v. 2019, tein yli 20 työhakemusta ja kävin lähes yhtä monessa haastattelussa. Jos ei haastattelun jälkeen pariin viikkoon kuulunut mitään, unohdin koko työpaikan mielestäni. Uutta hakemusta sitten vaan. Tietysti sillä tavalla oli hyvä tilanne, että oli vakituinen työpaikka, jossa olin ollut 6 vuotta, joten ei ollut taloudellista hätää. Kuitenkin jos minun työkokemuksellani joutuu hakemaan yli 20 työpaikkaa ennen valituksi tulemista, kyllähän siihen kokemattomampi saa varautua, että hakemuksia pitää lähettää jopa moninkertainen määrä päästäkseen töihin eikä jäädä kotiin odottelemaan, jos ne vielä ottaisivat yhteyttä.

Kuule kyllä niitä riittää, jotka hakevat jotain työtä ja jäävät siitä jauhamaan vuosikausiksi. Yksi entinen työkaveri oli hakenut vanhusten päivätoimintaan. Olen ymmärtänyt, että sinne on kymmeniä hakijoita yhtä paikkaa kohden, koska on päivätyö ja suht kevyttä hommaa. Tälle työkaverille oli sanottu jotain kannustavaa työhaastattelussa, siis tyyliin, että sinullahan onkin juuri tähän vaadittavaa osaamista. Monta kuukautta hän odotti, jos kuitenkin tulisi valituksi, vaikka sieltä tuli jo viesti, että tehtävä on täytetty.

Ehkä vuoden päästä vielä jauhoi, että se oli kyllä niin hyvä työpaikka ja pitäisikö soittaa, olisiko niillä jotain nyt tarjolla. Toinen työkaveri sanoi, että se juna meni jo. Ei tämä raukka ymmärtänyt.

Työhaastattelussa 2 naista haastattelijana. Toinen naisista tuijotteli tympääntyneenä seinää ja välillä heitti jonkun kysymyksen. Tuli oikeastaan heti sellainen olo, että mua ei valita. Tuntuu, että ei tykännyt musta yhtään. Noh viikko sen jälkeen tulikin puhelu, että en tullut valituksi. Palkka olikin kyllä tosi huono, että ehkä se olikin ihan onni, etten päässyt. Löysin sitten paremman työpaikan, jossa vietin seuraavat 10 vuotta.

Työhaastattelussa kolme naishaastattelijaa, joista kaksi pelottavia ja yksi lässyttäjä. Olin pätevä ja motivoitunut tehtävään, mutta kohtelivat minua alentavasti ja arvostelevasti. Jokainen vastaukseni päättyi siihen, että keskeyttivät minut ja kertoivat, että tehtävässä ei oikeastaan tarvita tiettyä taitoa tai se ei oikeastaan sisällä tiettyjä tehtäviä. Haastattelu vaan kesti ja kesti... Teki jo puolessa välissä nousta ylös ja lähteä.

Soittivat heti seuraavana aamuna, että valitsivat minut. Olin jo päättänyt, että en tietenkään mene. Sanoin vaan, että olen nukkunut yön yli ja jään entiseen työhöni. Soittaja oli se lässyttäjä. Kuulosti tosi pettyneeltä.

Vierailija kirjoitti:

Työhaastattelussa 2 naista haastattelijana. Toinen naisista tuijotteli tympääntyneenä seinää ja välillä heitti jonkun kysymyksen. Tuli oikeastaan heti sellainen olo, että mua ei valita. Tuntuu, että ei tykännyt musta yhtään. Noh viikko sen jälkeen tulikin puhelu, että en tullut valituksi. Palkka olikin kyllä tosi huono, että ehkä se olikin ihan onni, etten päässyt. Löysin sitten paremman työpaikan, jossa vietin seuraavat 10 vuotta.

Olisiko ne jo valinneet jonkun aiemmin? Entisenä esihenkilönä se turhautti, kun lähetettiin 12 kutsua haastatteluun ja sieltä löytyikin jo parin ekan haastattelun jälkeen se meille sopiva ja kokenut, mutta ei saanut perua niitä loppuja haastatteluja, vaan rutiininomaisesti oli pakko kaikki käydä läpi.

Olin tosi uupunut entisessä työssäni ja yritin vaihtaa alaa. Menin hyvin valmistautuneena ja viimeisen päälle huoliteltuna haastatteluun. Olin pätevä hommaan. Haastattelu meni hyvin. 

Sain kuitenkin soiton, että en tullut valituksi. Vastasin innoissani ja ääneni vähän särkyi kun kiitin tiedosta ja kerroin, että olen pettynyt, koska olisin tosi mielellään tullut heille töihin. 

Noin 4-5 kuukauden päästä tuli soitto, että vastaava paikka on tulossa hakuun. Kävin haastattelussa uudelleen ja vielä testissäkin. Sain paikan. Uskon, että tuolla hylkypuhelulla osoitin motivaationi. Kysymys on isosta, muutaman sadan henkilön firmasta ja tuo puhelu tuli henkilöstöpäälliköltä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Kerran minut kutsuttiin työhaastatteluun 160km päähän, kun olin hakenut sijaisuutta. Haastattelu eteni ihan normaalisti, että työnantaja esitteli työpaikkaa ja esitti minulle kysymyksiä jne. Sitten haastattelun lopuksi hän totesi, että heillä ei oel tällä hetkellä avoimia sijaisuuksia, mutta hän ottaa minuun yhteyttä, jos jotain tulee. Tästä  on nyt 4 vuotta, enkä ole saanut yhtäkään yhteydenottoa. Mitä hittoa hän oli kutsunut minut työhaastatteluun, jos hänellä ei ollut työtä tarjota, varsinkin, kun hän tiesi, että tosiaan asun 160km päässä?

Sitten kerran kävin työhaastattelussa ja työnantaja antoi minun ymmrätää, että varmasti minulle tarjotaan töitä, kun heille vaan tulee avoimia sijaisuuksia, mutta viimeistään kesäksi pääsisin sinne töihin. Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin.

Itsehän sieltä pitää kysellä uudestaan, onko nyt jotain. Olin henkilöstöjohtajana 8 vuotta. En ainakaan itse muistanut soitella perään myöhemmin. --- Jos joku kyselee uudestaan ja silloin on sopiva sijaisuus tarjolla, voi palautella mieleen, että ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet. 

Olet ammattitaidoton. Jos on hyvä tyyppi, niin silloin hänet muistetaan, vaikkei oltaisi ensimmäisellä kerralla palkattu. Paperit/meilit tms. laitetaan sellaiseen paikkaan, josta ne nopeasti löytää, jos halutaan lisää väkeä ilman hakurumbaa. 

En ole sama, mutta tuo on vanhaa aikaa. Ei yksittäistä hakijaa muisteta, jos hakijoita on paljon. Nykyisin hakemusten määrä on melkoinen. Tai riippuu tietysti alasta, sote-alalla hakijoita tuskin on.

No tuskinpa siinä tapauksessa yksikään haastattelija on myöskään sanomassa edellä väitettyä "ai niin, tämähän oli hyvä tyyppi, palkataan hänet". 

Kun ei kerta muista, niin ei muista. Joten älkää selitelkö.

Ja muutenkin teiltä joiltain taisi jäädä tajuamatta aikaisemman kommentti "Tästä on nyt 7 vuotta aikaa ja vieläkin odotan sitä, että sinne pääsisin töihin"

Tuskin tuo oikeasti odotti mitään soittoa, vaan halusi vain osoittaa haastattelijoiden tekopyhyyden ja tyhjät puheet. Eikö oikeasti voisi olla sanomatta, että kyllä me sinuun otetaan yhteyttä, jos avoimia paikkoja tulee, kun sitä ei kuitenkaan tarkoiteta? Se on ihmisten aliarvioimista ja suorastaan vidduilua. Miksi pitää vilpitöntä työnhakijaa kohdella noin?

Äläkä nyt tule sanomaan, että kyllä niihin hyviin otetaan yhteyttä, kun jo pääsit edellä sanomaan, ettei ketään muisteta, koska hakijoita on niin paljon, eikä tietojakaan saa enää säilyttää. 

Ohis mutta millainen ihminen odottaa 7 vuotta, että kotoa tullaan hakemaan töihin.

Hei idiotismus, lue vielä kerran:

Tuskin tuo oikeasti odotti mitään soittoa, vaan halusi vain osoittaa haastattelijoiden tekopyhyyden ja tyhjät puheet

Parin asiallisen kysymyksen jälkeen otatko suihin, tämä oli 70 luvulla.

menin haastatteluun ja siellä oli kaksi miestä omien pöytiensä takana, toinen vain puhui ja kyseli ihan fiksusti, mutta toisesta jäi mielikuva että olisi runkannut pöytänsä takana - limainen yli 40v äijä

Mulle soitettiin kotiin lauantaiaamuna aikaisin. Olin krapulassa ja baaripokan syleilyssä :D

Oletin, että oli jostain pilapuhelusta (kuka soittaa avoimesta työpaikasta vkl aamuna klo 8.00??), ja vetelin ihan vitsillä vastaukset. Mies nauroi vieressä ja mulla suukin ihan kuiva eilisestä juomisesta. 

Oli se ollut ihan oikee työpaikka, kun työkkärin sivuille oli tullut imoitus yhteydenotosta. Voitteko kuvitella, etten saanut paikkaa??

Yksi haastattelu oli hotellihuoneessa, jossa kaksi nuorta jätkää haastatteli. Sängyt oli petaamatta ja kaljapulloja oli pöydillä. Loppujenlopuksi tää oli ihan paras työpaikka, eikä siis ollut Suomessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Olihan tuo sinulta aika tökerö tapa ilmoittaa asia. Ei työhakemukseen edes kuulu tiedot lapsista tai lapsettomuudesta, ja kun et voi tietää millainen ihminen haastattelee ja mitä arvoja edustaa, ei kannata tuoda lapsiasiaa esiin. Ilmeisesti kuvittelit, että jos kerrot, ettei lapsia ole, se tekee sinusta automaattisesti paremman työntekijän, koska et jää kotiin lapsen sairastelujen takia. Asiat eivät todellakaan ole noin yksiselitteisiä. Sinulta puuttuiu tilannetaju.

Tosin yhtä hölmöä on kutsua haastatteluun ja sitten kysyä "raskausvastaisuudesta". 

PÄINVASTOIN! Lapsettomien kannattaa ehdottomasti kehua että koska ei ole lapsia, on paljon aikaa keskittyä täysillä uran luomiseen, ilman kodin hoidon ongelmia, lastenhoitoasioita, jne. Itse joskus kerroin tämän myös hakemuskessa. Joten ei huono idea tuoda kaikkia etuja esiin. Sitähän he juuri haluaa kuulla, "miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut"? Kerron rehellisesti.

Sä vaan oot kade, ja hätäänyit koska et tule pärjäämään lapsettomia vastaan rekrytoinnissa!!! 

En tiennytkään, että minulla on lapsia. Missäköhän ne ovat ja minkä ikäisiä? 

Haastattelija voi olla tahattomasti lapseton, joka ei välttämättä ajattele, että lapsettomuudella kannattaa kehuskella. Hän ei myöskään luuloistasi huolimatta ole välttämättä niin naiivi, etteikö tietäisi, että lapsetonkin voi olla vastuuntunnoton saikuttaja, tai sellainen ihminen (kuten sinä), joka haluaa pitää yllä vastakkainasettelua työntekijöiden kesken sillä perusteella, kellä on lapsia ja kellä ei. 

Harva työpaikka muutenkaan haluaa, ettei maailmaan synny lisää lapsia, koska heiltä loppuisi sitä myöten asiakkaat. 

Haastattelun päätteeksi haastattelija totesi, että jos en mallintöitä ole hakemassa niin kannattaa vaihtaa cv-kuvani.

Yhteen haastatteluun mennessäni kertoi haastattelija täyttäneensä jo kyseisen paikan, mutta halusi kutsua minut juttelemaan...

Englannissa lentokentälle hakiessani oli haastattelun toinen vaihe puhelimitse. Kerroin haastattelijalle koko ajan, että yhteys on nyt vähän huono, etten kuullut kysymystä. Vaikka todellisuudessa en vaan ymmärtänyt mitä hän kysyi :D Oli vähän hienompaa englantia mihin tottunut. Hävetti! Ylläri, en päässyt haastattelussa jatkoon!

Aikoinaan opiskelijana hain duuniin isoon teollisuusfirmaan. Haastattelut menivät hyvin, psykologina nuori nätti nainen jota en ainakaan tietoisesti millään muotoa yrittänyt iskeä tms.

Sitten tuli kohtalon päivä, psykopimu soitteli ja luki lauselman joka oli huippuluokkaa tms "palkkaavat sinut varmasti". Puhelun lopussa hän vieläpä sanoi "tämä on aika epäammattimaista....lähtisitkö kanssani lasiliselle". En ollut uskoa korviani, varman duunin lisäksi tarjolla naisseuraa! Eihän nuori mies viehättävän neidon kutsusta kieltäydy.

(Ei siitä mitään elämää suurempaa tullut, muutamien treffien verran kesti eikä kohteliasta poskipusua pidemmälle menty. Ko firmassa olin 18 vuotta...)

Menin haastatteluun. Kertoivat, että (kokopäivätyön) palkan päälle voi sitten hakea toimeentulotukea. Tulin valituksi, mutta en mennyt. En ole ronkeli työstä, mutta pitää siitä järkevää palkkaa maksaa.

Toiseen paikkaan haastattelussa selvisi, että haastattelivat minut vain koska minulla oli niin paljon kokemusta, etteivät voineet jättää haastattelemattakaan. Olin heille liian vanha. Soitin haastattelun jälkeen vanhalle työnantajalleni ja heille kelpasi vanhuskin.

Joskus minua mietityttää, kun olen hakenut jotain vakituista hoitajan työpaikkaa, niin hakuajan päätyttyä on tullut ilmoitus s-postini, että hakuaikaa jatketaan esim. Vielä 1 kk hakijoiden vähähyyden vuoksi. siksi se on tuntunut oudolta, koska minuun ei ole edes oltu yhteydessä, että hehän olisivat voineet haastatella kaikki siihen mennessä hakemuksen jättäneet henkilöt ja sitten jos näistä ei ole löytynyt sopivaa, niin sitten vasta jatkaa hakuaikaa. Eli jos työpaikkaan on vain yksi hakija, jolla on koulutus ja työkokemus kunnossa, niin miksi pitää vielä jatkaa hakuaikaa ? Ajatteleeko työnantajat, että kyllä he vielä löytävät paremman tyypin?

Kaksi stooria.

a)työ haastattelu isolla öljy yhtiöllä Glasgowissa, Skotlannissa (juu menin sinne). 1.5 vuotta myöhemmin tuli maili etä eivät olleet valinneet...

b)konsulttitoimisto Kuopiossa. Kahdesti ramppasin siellä (toinen pv oli sunnuntai ilta) Hellsingistä.

Lupasivat viikon sisällä ilmoittaa. Eivät ole vieläkään ilmoittaneet. Lähetin heille Australiasta kortin jossa luki "pitäkää tunkkinne".

Hain ulkomailla sellaiseen pieneen putiikkiin töihin, jossa myytiin lisäravinteita urheilijoille. Se oli kauppakeskuksessa, ja sisään kulki koko ajan paljon asiakkaita. Yllätyin, kun saavuin paikalle ja haastattelija ohjasi minut tyyliin keskelle kauppaa seisomaan ja alkoi siinä asiakkaiden edessä suureen ääneen haastattelemaan. Enpä ole vastaamaan Suomessa törmännyt, oli hieman kuumottavaa..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Christiiina kirjoitti:

Kerran olin kirjoittanut työhakemukseeni, että minulla ei ole lapsia enkä myöskään aio hankkia lapsia. Työnanataja eli haastattelija, joka oli lähes eläkeikäinen nainen, kysyi ihmeissään "oletko sinä raskausvastainen?".

Olihan tuo sinulta aika tökerö tapa ilmoittaa asia. Ei työhakemukseen edes kuulu tiedot lapsista tai lapsettomuudesta, ja kun et voi tietää millainen ihminen haastattelee ja mitä arvoja edustaa, ei kannata tuoda lapsiasiaa esiin. Ilmeisesti kuvittelit, että jos kerrot, ettei lapsia ole, se tekee sinusta automaattisesti paremman työntekijän, koska et jää kotiin lapsen sairastelujen takia. Asiat eivät todellakaan ole noin yksiselitteisiä. Sinulta puuttuiu tilannetaju.

Tosin yhtä hölmöä on kutsua haastatteluun ja sitten kysyä "raskausvastaisuudesta". 

PÄINVASTOIN! Lapsettomien kannattaa ehdottomasti kehua että koska ei ole lapsia, on paljon aikaa keskittyä täysillä uran luomiseen, ilman kodin hoidon ongelmia, lastenhoitoasioita, jne. Itse joskus kerroin tämän myös hakemuskessa. Joten ei huono idea tuoda kaikkia etuja esiin. Sitähän he juuri haluaa kuulla, "miksi meidän pitäisi palkata juuri sinut"? Kerron rehellisesti.

Sä vaan oot kade, ja hätäänyit koska et tule pärjäämään lapsettomia vastaan rekrytoinnissa!!! 

En tiennytkään, että minulla on lapsia. Missäköhän ne ovat ja minkä ikäisiä? 

Haastattelija voi olla tahattomasti lapseton, joka ei välttämättä ajattele, että lapsettomuudella kannattaa kehuskella. Hän ei myöskään luuloistasi huolimatta ole välttämättä niin naiivi, etteikö tietäisi, että lapsetonkin voi olla vastuuntunnoton saikuttaja, tai sellainen ihminen (kuten sinä), joka haluaa pitää yllä vastakkainasettelua työntekijöiden kesken sillä perusteella, kellä on lapsia ja kellä ei. 

Harva työpaikka muutenkaan haluaa, ettei maailmaan synny lisää lapsia, koska heiltä loppuisi sitä myöten asiakkaat. 

Kyllä, juuri noin. Raskauden takia syrjiminen on laissa kielletty. On ihan hyvä tietää, jos on vahingossa palkkaamassa ihmistä, joka julistaa koko maailmalle omia ajatuksiaan lapsista tai siitä ettei ikinä niitä hankkisi. Yleensäkin perhe-elämä voi olla työpaikalla asia, jota kaikki eivät siellä levittele. Sellaista neutraaliutta toivoisi kaikilta. Olen ollut esihenkilötyössä vuosia, mutta välillä huomaa, ettei välttämättä ole hyväksi työyhteisölle, jos joku on totaalisen suvaitsematon minkä tahansa asian suhteen, liittyi se sitten seksuaaliseen suuntautumiseen, ulkonäköön, kansallisuuksiin, perheellisyyteen tai mihin tahansa aiheeseen, jolla voi loukata toista. Meillä on eräs työntekijä itänaapurista syntyisin, minkä vuoksi toivottavaa on, ettei sen maan asioita tai johtoa arvostella työpaikalla, vaikka toki ukrainalaisia saa tukea. Sivistys on sitäkin, että ymmärtää, mitkä kahvihuonekeskusteluiden aiheista ovat neutraaleja.

Vierailija kirjoitti:

Se missä tapasin mieheni 28v sitten:) 

eli tuleva miehesi oli haastattelijana :) ?