Vuorotyöläiset narisee aina työvuoroista

Omalla osastolla iltavuoro loppuu klo 22, monesti tuolloin ei pääse lähtemään. Kotiin ajaa puoli tuntia, uni ei tule heti. Nukun noin klo 1-5 ja sitten seitsemäksi virkeänä aamuun. Onhan se ihme jos tätä vielä viisikymppisenä järjissään jaksaa tehdä. Olen toivonut, ettei ilta-aamuja olisi, mutta eihän se tällä alalla onnistu.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:59"] Omalla osastolla iltavuoro loppuu klo 22, monesti tuolloin ei pääse lähtemään. Kotiin ajaa puoli tuntia, uni ei tule heti. Nukun noin klo 1-5 ja sitten seitsemäksi virkeänä aamuun. Onhan se ihme jos tätä vielä viisikymppisenä järjissään jaksaa tehdä. Olen toivonut, ettei ilta-aamuja olisi, mutta eihän se tällä alalla onnistu. [/quote] Onnistui 1960-luvulla, kun tätini aloitti sairaalatyössä. Myös 1980-luvulla sairaanhoitajaksi valmistunut on kertonut, että kyllä onnistuisi häneltäkin sellaisten vuorojen teko! Mihin se taito on kadonnut, että ei osata tehdä inhimillisiä työvuoroja? Johtuuko siitä, että liian paljon hypitään työntekijöiden yksilöllisten toivomusten mukaan? [/quote] 80-luvulla tultiin lähes aina illasta aamuun.

[/quote]

Mitä silloin muuttui, kun siirryttiin tuohon tapaan ja luovuttiin ergonomisista vuoroista?

[/quote]

En tiedä, koska en itse ollut silloin 80-luvulla vielä työelämässä. Sen vaan tiedän, että nyt on ollut viimeisin aalto, jossa työvuoroergonomiaa ensin voimallisesti tuotiin alalle ja sitten teki jo tuloaan autonominen työaikasuunnittelu, jossa työntekijä joko toivoo osan työvuoroistaan omalle rivilleen tai sitten tekee kokonaan oman rivinsä. Joissain työyhteisöissä tämä on kuulemma tehty siten, että koulutuksen käyneistä vuorotellen laativat valmiin listan noiden suunnitelmien pohjalle. Se onkin järkevää, sillä esimiehen työ sisältää paljon muutakin kuin työvuorolistan laatimista, ja esimies voi paremmin keskittyä esim. sijaisten hankintaan, rekrytointiin, työilmapiiriasioihin tai muihin tärkeisiin työtehtäviin, olla sitten vaikkapa alaistaén käytettävissä ja tukena (jos vaihtoehtona on se, että esimies istuu toimistossa/kansliassa useamman päivän putkeen laatimassa listaa). Työntekijät itse ovat toivoneet, että ei tarvitsisi jäädä iltavuorosta vapaalle. Osa työntekijöistä ei myöskään halua tehdä yövuoroja omista syistään johtuen (esim. terveys ei kestä tai lapset jäisivät yksin kotiin yöksi). Ergonomisen suunnittelun perustana on ollut ns. perinteinen kolmivuorotyön (a - i - y ). Jos kaikki eivät sitä tee, vaan aamua, päivää tai iltaa, toiset tekevät useamman yön, ja tällöin lista menee joka tapauksessa sekaisin.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:45"]

 [/quote] Onko millään muulla alalla yleisenä käytäntönä peräkkäiset ilta-aamut siten, että väliä on alle 10 tuntia? Juhlapyhien tekijöiksi yleensä löytyy ihan vapaaehtoisia nuoria, joille ei ole perhesiteitä ja pyhälisät hyvät olemassa. Sehän ei ole työvuorolistan tekijän vika jos ei sijaisia saa ottaa. [/quote] On muillakin aloilla mahdollista se että työvuorojen välit on lyhyitä. Yleisintä se toki varmasti on hoitolalla ja monessa tilanteessa mahdollista että vuorot suunniteltaisiin toisin vaikka syynsä toki on sillekin miksi työnkannalta paras vaihtoehto joissakin tilanteissa on se että aamuvuoroon tulee ainakin joku niistä jotka on olleet illassa.

[/quote]

Mikä on esim. ravintola-alalla lyhin tes:n mukainen vuoroväli? Voi olla, että iltavuorolainen jää yöksi hotelliin ja jatkaa saman tien aamuvuoroon, mutta kai siinäkin joku lepoaika pitää olla.

Sitä paitsi on aivan eri asia mennä seitsemäksi sairaalan aamuvuoroon, jos on päässyt iltavuorosta klo 22 kuin johonkin ruokalaan klo 5 jatkamaan siitä, mihin itse illalla jäi klo 21, vaikka vuoron väli olisi lyhempi. Sairaalan yövuoron aikana voi tapahtua paljon enemmän, taitaa harvemmin olla kaikki täsmälleen samalla paikalla mihin ne itse lähtiessään jätti niin kuin voi olla myös toimituksessa tai muussa sellaisessa paikassa, jossa ei ole yöllä tapahtunut omassa työpisteessä oikeastaan mitään.

Joissain työpaikoissa on jouduttu palaamaan takaisin vapaudesta. Listan teko on saattanut vuosia olla muilla kuin esimiehellä, mutta työpaikoilla yleisesti on tiukempi henkilöstötilanne, minkä vuoksi autonomiaa on vähennetty. Jos hoitohenkilöstöä on saman verran kuin ennenkin, mutta asiakkaiden/potilaiden kunto heikompi tai työn määrä muutoin lisääntynyt, on ehkä järkevääkin siirtää listan teko taas esimiehen työksi. Olen kuullut käyneen myös niin, että sijaisten tarve väheni, kun esimies alkoi tehdä taas listat. Mikä hänessä lie... Ehkä sijaisia merkittiin listoille suruttomammin silloin kun ei oltu esimiesasemassa budjetin päällä istumassa. Tai ehkä pätkävuoroa ei teetetty kenelläkään ja 12 tunnin vuoroja vältettiin. Niin tai näin, työelämän kiristyminen on näitä muutoksia tuottanut.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:31"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:19"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 16:56"]Onks se sit niin, että hoitoalalla naristaan eniten työvuoroista?!! Äidit tekee kyl monella muullakin alalla vuorotyötä (esim. sitä äitien valmistamaa saarioisten lihamakaronilaatikkoo tai tarjoilee baarissa). Naristaanko niillä aloilla yleensä työvuoroista? Ei ne kyl sitä paitsi oo aina äidit jotka murisee tällä meidän ihanalla hoito/sosiaalialan kentällä, myös sinkut ja mummoikäiset sitä harrastaa. [/quote] Ei. On paljon perheellisiä joille vuorotyö sopii vallan mainiosti. Omissa työpaikoissani en myöskään ole törmännyt siihen etteikö perheellisten erityistoiveita pystyttäisi ottamaan huomioon eli esim sitä että pienten lasten äiti ei välttämättä halua tehdä jouluaatto iltaa tai äitienpäivän aamuvuoroa. Vappuun tai juhannukseen taas monesti löytyy tekijä perheellisistäkin.

[/quote]

No onnea sitten vaan tuollaiseen työpaikkaan, jossa pienten lasten äidit saa vapaaksi jouluaaton ja äitienpäivän. Ei toimi meillä. Tiedän, koska itse niitä listoja laadin. Joulu on kaikkein eniten päänvaivaa aiheuttava. Isoäideille tulee lapsenlapsia (joskus kaukaakin) tai sitten opiskelevia lapsia passattavaksi ja pienten lasten äidit vääntää itkua, jos joutuvat töihin. Tapaninpäivään taas on vuoroihin tyrkyllä koko porukka. Ollaan sovittu, että joulut mennään minimimiehityksellä ja uusi vuosi on vapaa joulun tekijöille, samoin juhannus. Ei se silti poista mielipahaa kaikilta. Olen äiti itsekin, ja ymmärrän siksi hyvin tunnetasolla, mutta käytännössä jouluaattoon ei saa edes sijaista mistään, vaikka ylimääräiset vapaat sen mahdollistaisivatkin.
[/quote]
Kiitos vai. Viihdyn työssä varsin hyvin.
Nykyisessä työpaikassa ne vapaaehtoiset työntekijät jouluaattoon on löytynyt sillä että jouluaattoiltavuoron tekijöillä on loppu joulu vapaata (joku on halunnut siihen jopa pitkänvuoron), joskus jonkun vuoron on voinut tehdä esimies itse (mikä ei toki jokapaikassa taida olla edes mahdollista). Viime jouluna itselläni oli jouluaatto vapaa joulu- ja tapaninpäivä sekä viikonloppu töitä. Ens jouluna kouluikäiset lapset taitaa olla jo se ikäisiä että äidin on mahdollista olla töissä tarvittaessa myös aattona vaikka iltavuorossakin.

Itse inhoan tuota ergonomista työaikaa. Kun jäät yhden päivän vapaalle klo 21 ja menet vapaan jälkeen töihin klo 7, lyhenee se muutenkin vähäinen vapaa-aika. Mieluummin tekisin entisen tyylin mukaan aamusta vapaalle ja vapaalta iltaan. Ihan samalla tavalla se väsyttää aamuvuoroon tulla vapaankin jälkeen.

Kyllä päivätyöläisellekin välillä vuorotyön arkivapaa kelpaisi ! Esim. kun pitää käyttää lapsia neuvolassa, se vie aina monta työtuntia ja missäpä korvaat, jos työssä periaatteessa ollaan vaikka kahdeksasta neljään. Tai kun hakee pankkilainaa, pitäisi päästä aiemmin töistä. Jostain syystä myös koululaisten vanhempainvartit on yleensä keskellä päivää. Jos on pari aamuaikaa, nopeimmat Wilmassa roikkujat saa ne. Miten helppoa olis vain arkivapaalla järjestää menonsa !

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:59"] Omalla osastolla iltavuoro loppuu klo 22, monesti tuolloin ei pääse lähtemään. Kotiin ajaa puoli tuntia, uni ei tule heti. Nukun noin klo 1-5 ja sitten seitsemäksi virkeänä aamuun. Onhan se ihme jos tätä vielä viisikymppisenä järjissään jaksaa tehdä. Olen toivonut, ettei ilta-aamuja olisi, mutta eihän se tällä alalla onnistu. [/quote] Onnistui 1960-luvulla, kun tätini aloitti sairaalatyössä. Myös 1980-luvulla sairaanhoitajaksi valmistunut on kertonut, että kyllä onnistuisi häneltäkin sellaisten vuorojen teko! Mihin se taito on kadonnut, että ei osata tehdä inhimillisiä työvuoroja? Johtuuko siitä, että liian paljon hypitään työntekijöiden yksilöllisten toivomusten mukaan? [/quote] 80-luvulla tultiin lähes aina illasta aamuun.

[/quote]

Mitä silloin muuttui, kun siirryttiin tuohon tapaan ja luovuttiin ergonomisista vuoroista?

[/quote]

En tiedä, koska en itse ollut silloin 80-luvulla vielä työelämässä. Sen vaan tiedän, että nyt on ollut viimeisin aalto, jossa työvuoroergonomiaa ensin voimallisesti tuotiin alalle ja sitten teki jo tuloaan autonominen työaikasuunnittelu, jossa työntekijä joko toivoo osan työvuoroistaan omalle rivilleen tai sitten tekee kokonaan oman rivinsä. Joissain työyhteisöissä tämä on kuulemma tehty siten, että koulutuksen käyneistä vuorotellen laativat valmiin listan noiden suunnitelmien pohjalle. Se onkin järkevää, sillä esimiehen työ sisältää paljon muutakin kuin työvuorolistan laatimista, ja esimies voi paremmin keskittyä esim. sijaisten hankintaan, rekrytointiin, työilmapiiriasioihin tai muihin tärkeisiin työtehtäviin, olla sitten vaikkapa alaistaén käytettävissä ja tukena (jos vaihtoehtona on se, että esimies istuu toimistossa/kansliassa useamman päivän putkeen laatimassa listaa). Työntekijät itse ovat toivoneet, että ei tarvitsisi jäädä iltavuorosta vapaalle. Osa työntekijöistä ei myöskään halua tehdä yövuoroja omista syistään johtuen (esim. terveys ei kestä tai lapset jäisivät yksin kotiin yöksi). Ergonomisen suunnittelun perustana on ollut ns. perinteinen kolmivuorotyön (a - i - y ). Jos kaikki eivät sitä tee, vaan aamua, päivää tai iltaa, toiset tekevät useamman yön, ja tällöin lista menee joka tapauksessa sekaisin.

[/quote]

Ennen esimies teki listan ja siihen ei kauaa mennyt. Nyt lista makaa pöydällä viikon. Jokainen tuhertaa omaa listaa. Sitten esimies tekee sen uudelleen niin, että saadaan jokaiseen vuoroon tekijä. Sen jälkeen käydään valittamassa, kun autonominen suunnittelu ei onnistunutkaan ja esimies taas vaihtaa vuoroja.

Ennen meni listan tekoon esimieheltä muutama tunti. Nyt siihen menee kolmin, nelinkertainen aika ja silti käy niin, että ne hiljaisemmat ja kiltimmät kärsii aina.

käytännössä jouluaattoon ei saa edes sijaista mistään, vaikka ylimääräiset vapaat sen mahdollistaisivatkin.

Tarkoitin tuolla sitä, että sijaista ei löydy, en sitä, ettei niitä saisi käyttää. Sijaisia on melko vähän, ja perheelliset keikkalaiset viettävät mieluummin joulun, tai vähintään aaton, perheensä kanssa. Monesti ei saa edes sijaista, vaikka joku sairastuisi. Olen itse aikoinaan vastaavana joutunut aatoksi yllättäen töihin työntekijän sairastuttua, koska mistään ei löytynyt sijaista. Jos en itse olisi mennyt, olisin kutsunut jonkun pienten lasten äidin vapaalta hälyttämällä. Sillä kerralla en tohtinut sitä tehdä.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:12"]

käytännössä jouluaattoon ei saa edes sijaista mistään, vaikka ylimääräiset vapaat sen mahdollistaisivatkin.

Tarkoitin tuolla sitä, että sijaista ei löydy, en sitä, ettei niitä saisi käyttää. Sijaisia on melko vähän, ja perheelliset keikkalaiset viettävät mieluummin joulun, tai vähintään aaton, perheensä kanssa. Monesti ei saa edes sijaista, vaikka joku sairastuisi. Olen itse aikoinaan vastaavana joutunut aatoksi yllättäen töihin työntekijän sairastuttua, koska mistään ei löytynyt sijaista. Jos en itse olisi mennyt, olisin kutsunut jonkun pienten lasten äidin vapaalta hälyttämällä. Sillä kerralla en tohtinut sitä tehdä.

[/quote]

Kun lapset olivat pieniä, opin aika äkkiä ottamaan lasillisen viiniä määrättyinä juhlapyhinä. Kun esimies soitti, että hälytys töihin ja sassiin. Vastasin, että en voi tulla, koska olen nauttinut alkoholia lasillisen. Tämä varsinkin, kun olimme vielä virkapaikoilla ja meillä olisi ollut virkavelvollisuus tulla töihin. Nyt kun olemme toimessa, ei ole pakko tulla tekemään sairauslomia hälärinä. Vain hätätyöhön on pakko tulla ja sinnekään ei voi tulla alkoholin vaikutuksen alaisena.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:11"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:58"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 18:45"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 09:09"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 08:58"][quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 18:59"] Omalla osastolla iltavuoro loppuu klo 22, monesti tuolloin ei pääse lähtemään. Kotiin ajaa puoli tuntia, uni ei tule heti. Nukun noin klo 1-5 ja sitten seitsemäksi virkeänä aamuun. Onhan se ihme jos tätä vielä viisikymppisenä järjissään jaksaa tehdä. Olen toivonut, ettei ilta-aamuja olisi, mutta eihän se tällä alalla onnistu. [/quote] Onnistui 1960-luvulla, kun tätini aloitti sairaalatyössä. Myös 1980-luvulla sairaanhoitajaksi valmistunut on kertonut, että kyllä onnistuisi häneltäkin sellaisten vuorojen teko! Mihin se taito on kadonnut, että ei osata tehdä inhimillisiä työvuoroja? Johtuuko siitä, että liian paljon hypitään työntekijöiden yksilöllisten toivomusten mukaan? [/quote] 80-luvulla tultiin lähes aina illasta aamuun.

[/quote]

Mitä silloin muuttui, kun siirryttiin tuohon tapaan ja luovuttiin ergonomisista vuoroista?

[/quote]

En tiedä, koska en itse ollut silloin 80-luvulla vielä työelämässä. Sen vaan tiedän, että nyt on ollut viimeisin aalto, jossa työvuoroergonomiaa ensin voimallisesti tuotiin alalle ja sitten teki jo tuloaan autonominen työaikasuunnittelu, jossa työntekijä joko toivoo osan työvuoroistaan omalle rivilleen tai sitten tekee kokonaan oman rivinsä. Joissain työyhteisöissä tämä on kuulemma tehty siten, että koulutuksen käyneistä vuorotellen laativat valmiin listan noiden suunnitelmien pohjalle. Se onkin järkevää, sillä esimiehen työ sisältää paljon muutakin kuin työvuorolistan laatimista, ja esimies voi paremmin keskittyä esim. sijaisten hankintaan, rekrytointiin, työilmapiiriasioihin tai muihin tärkeisiin työtehtäviin, olla sitten vaikkapa alaistaén käytettävissä ja tukena (jos vaihtoehtona on se, että esimies istuu toimistossa/kansliassa useamman päivän putkeen laatimassa listaa). Työntekijät itse ovat toivoneet, että ei tarvitsisi jäädä iltavuorosta vapaalle. Osa työntekijöistä ei myöskään halua tehdä yövuoroja omista syistään johtuen (esim. terveys ei kestä tai lapset jäisivät yksin kotiin yöksi). Ergonomisen suunnittelun perustana on ollut ns. perinteinen kolmivuorotyön (a - i - y ). Jos kaikki eivät sitä tee, vaan aamua, päivää tai iltaa, toiset tekevät useamman yön, ja tällöin lista menee joka tapauksessa sekaisin.

[/quote]

Ennen esimies teki listan ja siihen ei kauaa mennyt. Nyt lista makaa pöydällä viikon. Jokainen tuhertaa omaa listaa. Sitten esimies tekee sen uudelleen niin, että saadaan jokaiseen vuoroon tekijä. Sen jälkeen käydään valittamassa, kun autonominen suunnittelu ei onnistunutkaan ja esimies taas vaihtaa vuoroja.

Ennen meni listan tekoon esimieheltä muutama tunti. Nyt siihen menee kolmin, nelinkertainen aika ja silti käy niin, että ne hiljaisemmat ja kiltimmät kärsii aina.

[/quote]

Näin on. Ei sitä saisi esimiehenä sanoa, mutta autonomisuus on tehnyt listan teosta pitkäpiimäistä touhua ja lisää riitoja, kun ihmiset jostain syystä olettevat saavansa rivinsä kuten ovat sen itse "tuhertaneet". Eihän se niin mene, jos vaikka vappuun tai äitienpäivään on yksi halukas tekijä ja tarvitaan viisi.

- ketjun aloittaja

Lisää autonomisen listanteon ongelmia.

Minulla on työpari, joka ei halua tehdä juhlapyhiä ja ei viikonloppujakaan. Lupasin sitten, että voin tehdä ne hänen puolestaan ja se sopi esimiehellekin. Minut kutsuttiin puhutteluun ylemmälle taholle, koska olen hamstrannut kuulemma rahanahneuttani pyhätöitä ja minua kutsuttiin työpaikkakiusaajaksi.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:25"]Direktio-oikeus on työnantajalla, eli työtä johtaa joku joka on nimetty siihen tehtävään työnantajan valtuuttamana. Työnantaja ANTAA työvuoroja tekijöille ja niistä maksetaan sovittu korvaus. Ketään ei pakoteta töihin. Jos annetut työvuorot ei käy, niin sopii lähteä muualle. Tämä taitaa monelta unohtua, kun ollaan olevinaan niin autonomisia. Se, että saa toivoa vuoroja, on ylimääräistä hyvää.
[/quote]
Yhä useampi myös lähtee. Sitä hankalampaa on toteuttaa myös niidenkään toiveita jotka vielä ovat töissä. Se johtaa helposti siihen että myös heillä tyytymättömyys lisääntyy entisestään.
[/quote]

Missä on pulaa työntekijöistä? Lähinnä Helsingissä ja kotihoidossa, jossa on liikaa töitä ja liian vähän aikaa, jää vanhat ihmiset mitättömälle hoidolle. Yhä useampi palaa hoitoalalle, koska muilla aloilla työpaikat vähentyneet. Tunnen sairaanhoitajiakin, jotka palaavat hoitotyöhön muista töistä. Pienemmillä paikkakunnilla ei ole edes pulaa työntekijöistä ja monessa työpaikassa hyvin, hyvin pieni vaihtuvuus. Joillakin paikkakunnilla lähihoitajia reilusti työttömänä. Ei vaan oo mania lähtee Hesaan töihin.
[/quote]
Kyllä vahuspuolella alkaa olla pulaa muuallakin, vaikka monin paikoin vakipaikkoihin on vielä hakijoita (hakijamäärät toki pienentyneet) sijaisuuksiin ei tahdo löytyä vaikka ne olisi useamman kuukauden kestäviä.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:18"]

Näin on. Ei sitä saisi esimiehenä sanoa, mutta autonomisuus on tehnyt listan teosta pitkäpiimäistä touhua ja lisää riitoja, kun ihmiset jostain syystä olettevat saavansa rivinsä kuten ovat sen itse "tuhertaneet". Eihän se niin mene, jos vaikka vappuun tai äitienpäivään on yksi halukas tekijä ja tarvitaan viisi.

- ketjun aloittaja

[/quote]

En oikeastaa edes ihmettele että listan teosta nuristaan.

Nuo autonomisen suunnittelun ongelmat on juuri niitä mitä minäkin pelkään meidän työpaikalle, jos siirtyisimme siihen. Vahvat jyräävät heikot ja työaika menee vuorojen sumplimiseen, mikä on asiakkailta pois.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:27"]

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 19:18"]

Näin on. Ei sitä saisi esimiehenä sanoa, mutta autonomisuus on tehnyt listan teosta pitkäpiimäistä touhua ja lisää riitoja, kun ihmiset jostain syystä olettevat saavansa rivinsä kuten ovat sen itse "tuhertaneet". Eihän se niin mene, jos vaikka vappuun tai äitienpäivään on yksi halukas tekijä ja tarvitaan viisi.

- ketjun aloittaja

[/quote]

En oikeastaa edes ihmettele että listan teosta nuristaan.

[/quote]

Olet oikeassa tuossa, että tuo termi oli huonosti valittu, otin sen edellisen kirjoittajan viestistä, siksi lainausmerkit. Hyvää on siis se, että ihmiset osallistuvat, mutta huonoa se, että ei se esimiehen työtä ole vähentänyt tai narinaa työvuoroista. Emme elä samassa todellisuudessa: toisten mielestä uusien työntekijöiden pitää tehdä kehnoimmat työvuorot ensimmäisen vuoden ajan, mutta minusta se ei ole reilua uutta kohtaan. Joku taas on sitä mieltä, että kaikkien tulee järkätä asiansa niin että mikä tahansa työvuoro käy, minusta on inhimillisempää huomioida erityisolosuhteet, eli esim. yh:t tekevät meillä niitä pyhiä ja viikonloppuja, jolloin saavat lapsilleen hoitajan. Muun muassa tällaisista syistä ei ole helppoa olla tasapuolinen ja silti kunnioittaa toiveita ja saada tarpeeksi väkeä vuoroihin.

-ketjun aloittaja

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:25"]Direktio-oikeus on työnantajalla, eli työtä johtaa joku joka on nimetty siihen tehtävään työnantajan valtuuttamana. Työnantaja ANTAA työvuoroja tekijöille ja niistä maksetaan sovittu korvaus. Ketään ei pakoteta töihin. Jos annetut työvuorot ei käy, niin sopii lähteä muualle. Tämä taitaa monelta unohtua, kun ollaan olevinaan niin autonomisia. Se, että saa toivoa vuoroja, on ylimääräistä hyvää.
[/quote]
Yhä useampi myös lähtee. Sitä hankalampaa on toteuttaa myös niidenkään toiveita jotka vielä ovat töissä. Se johtaa helposti siihen että myös heillä tyytymättömyys lisääntyy entisestään.
[/quote]

Missä on pulaa työntekijöistä? Lähinnä Helsingissä ja kotihoidossa, jossa on liikaa töitä ja liian vähän aikaa, jää vanhat ihmiset mitättömälle hoidolle. Yhä useampi palaa hoitoalalle, koska muilla aloilla työpaikat vähentyneet. Tunnen sairaanhoitajiakin, jotka palaavat hoitotyöhön muista töistä. Pienemmillä paikkakunnilla ei ole edes pulaa työntekijöistä ja monessa työpaikassa hyvin, hyvin pieni vaihtuvuus. Joillakin paikkakunnilla lähihoitajia reilusti työttömänä. Ei vaan oo mania lähtee Hesaan töihin.
[/quote]
Kyllä vahuspuolella alkaa olla pulaa muuallakin, vaikka monin paikoin vakipaikkoihin on vielä hakijoita (hakijamäärät toki pienentyneet) sijaisuuksiin ei tahdo löytyä vaikka ne olisi useamman kuukauden kestäviä.
[/quote]

Joskus ei tosiaan löydy sopivaa työntekijää. Taitaapa erityisesti vuorotteluvapaisiin olla vaikea saada pidempään työttömänä ollutta, jolla on nuhteeton tausta ja työhaluja eikä päihdehistoriaa. En usko, että tilanne on silti heikentynyt. Ei vaikkapa pienten lasten äiti saa lapsille hoitopaikkaa vuorotyötä varten, jos kyseessä muutaman kuukauden sijaisuus, mutta ei niitä vuorohoitopaikkoja ennenkään ole saanut. Ehkä tuo hoitajapula on samanlainen liioiteltu ilmiö kuin että kunta-ala eläköityy ja tulee työvoimapula. Sitä on toitotettu -90-luvulta saakka, ei ole vielä iskenyt. Taitaa olla työttömiäkin enemmän nyt kuin vaikka 10 vuotta sitten, jolloin uhkailtiin näillä kunta-alan työvoimapuutoskatastrofeilla säännöllisin väliajoin.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 13:36"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 12:22"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:30"][quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 10:25"]Direktio-oikeus on työnantajalla, eli työtä johtaa joku joka on nimetty siihen tehtävään työnantajan valtuuttamana. Työnantaja ANTAA työvuoroja tekijöille ja niistä maksetaan sovittu korvaus. Ketään ei pakoteta töihin. Jos annetut työvuorot ei käy, niin sopii lähteä muualle. Tämä taitaa monelta unohtua, kun ollaan olevinaan niin autonomisia. Se, että saa toivoa vuoroja, on ylimääräistä hyvää.
[/quote]
Yhä useampi myös lähtee. Sitä hankalampaa on toteuttaa myös niidenkään toiveita jotka vielä ovat töissä. Se johtaa helposti siihen että myös heillä tyytymättömyys lisääntyy entisestään.
[/quote]

Missä on pulaa työntekijöistä? Lähinnä Helsingissä ja kotihoidossa, jossa on liikaa töitä ja liian vähän aikaa, jää vanhat ihmiset mitättömälle hoidolle. Yhä useampi palaa hoitoalalle, koska muilla aloilla työpaikat vähentyneet. Tunnen sairaanhoitajiakin, jotka palaavat hoitotyöhön muista töistä. Pienemmillä paikkakunnilla ei ole edes pulaa työntekijöistä ja monessa työpaikassa hyvin, hyvin pieni vaihtuvuus. Joillakin paikkakunnilla lähihoitajia reilusti työttömänä. Ei vaan oo mania lähtee Hesaan töihin.
[/quote]
Kyllä vahuspuolella alkaa olla pulaa muuallakin, vaikka monin paikoin vakipaikkoihin on vielä hakijoita (hakijamäärät toki pienentyneet) sijaisuuksiin ei tahdo löytyä vaikka ne olisi useamman kuukauden kestäviä.
[/quote]

Ollaan joskus kollegoiden kanssa mietitty, miten houkutella nuoria töihin vanhusten pariin. Toimin työpaikkaohjaajana monia vuosia. Opettajilta tuli useinkin viestiä että ei nuoret halua suuntautua vanhus - saati vammaistyöhön, kun kaikki haluaa lasten ja nuorten pariin. Ei kuulkaa hyvät ihmiset riitä kaikille päiväkodeissa töitä! Miehiä taas ei vanhystyö kiinnosta pätkän vertaa, vaikka monet papat on vertaistaan juttuseuraa vailla ja vanhat naisetkin kohtelee mieshoitajaa kuin kukkaa kämmenellä. Vuorotyötähän se on ja raskasta, kuolema ja sairaudet läsnä.

[quote author="Vierailija" time="03.05.2015 klo 09:57"]

[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 11:40"]

Niinno... Itse olen toimittaja, ja suunnitellut seitsemän vuotta työvuoroja yli kahdellekymmenelle. Vuorot vaihtelevat vuorokauden ympäri ja vuoden jokaisena päivänä. 

Ymmärrän ap:n kututuksen oikein hyvin. Ihmiset tarkkailevat vain omia vuorojaan, ei kokonaisuutta. He tosiaan tuntuvat luulevan, että vuoronlaatija muistaa jokaisen vuorot ties kuinka pitkältä ajalta. Itse kannustin kollegoja kirjaamaan vuorotoiveisiin senkin, jos kokevat, että jotain vuoroja on ollut liikaa tai liian vähän. Juurikin siksi, etten millään voi muistaa kaikkea.

Mutta mitä tulee vuorotöiden raskauteen, niin ap hyvä, ei sellaista voi oikeasti tietää jo ammattia valitessaan! Ympärivuorokautisen vuorotyön raskauden tajuaa kunnolla vasta tehdessä, ja raskaus sitä paitsi vaihtelee elämäntilanteen, iän ja työtehtävien mukaan. Vuorotkin muuttuvat, samoin voi työyhteisön koko ja haittavuorojen määrä vaihdella.

Joten kyllä, minusta vuorotyöläisellä on oikeus uupua ja valittaa. Niitä valituksia ei kannata ottaa henkilökohtaisesti, jos ei ole itse selvästi mokannut vuoroja laatiessaan (niitäkin toki joskus tulee, koska ihmisiä ollaan me vuorolaatijatkin).

[/quote]no jotkut tyhjäntoimittajat nyt ei tiedä vuorotyön raskaudesta yhtään mitään! ihan joutavaa koko porukka kun istuvat copypeistaamassa juttuja ulkomaisista lehdistä!

[/quote]

Älä viitsi aukoa päätäsi asiasta, mistä et mitään tiedä. Voin kertoa, että tarkkaa ja aikarajattua työtä on erittäin stressaavaa ja uuvuttavaa tehdä keskellä yötä tai vaikkapa puoli neljältä aamuyöllä töihin lähteneenä. Toki, ei meillä ole fyysistä työtä eikä kenenkään henki ole työn jäljestä kiinni, mutta virheitä ei saisi olla ja työ on asiantuntijatyötä. Kopioimalla ei yksikään suomalainen media tee juttujaan.

Tämä nyt on itse asian eli vuorosuunnittelun kannalta täysin sivuseikka, mutta käy palstan vakio-toimittajavihaaja joskus ärsyttämään, kun kommenteistaan huokuu silkka tietämättömyys.

[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 23:36"]

Työvuorolistojen tekeminen on maailman epäkiitollisinta työtä. Aina valitetaan. Vaikka olisit millaiselle mutkalle vääntynyt että saat kaikkien toiveet otetua huomioon ja tasapuolisesti vuoroja kaikille niin ei auta, aina joku on omasta mielestään vääryyttä kärsinyt. Inhottavinta on kun olet itse oikeasti tyytyväinen että sait sittenkin listat tehtyä ja toiveet toteutettua, niin se märkä rätti tulee taatusti myrtyneen alaisen muodossa. [/quote]

Niin totta! Vuosia sitten olin osastopäällikkönä erään muotiketjun myymälässä. Väänsin ja käänsin jouluviikon työvuorolistaa yrittäen jakaa vuoroja mahdollisimman tasaisesti, ja lisäksi pyrin huomioimaan ne muutamat työntekijät, jotka olivat kotoisin toisesta kaupungista ja menivät jouluksi kotiin. Lopputulos? Äärimmäisen tyytyväinen tiimi, mutta raivostunut myymäläpäällikkö - en olisi kuulemma saanut antaa kenellekään alennusmyynnin ensimmäistä päivää vapaaksi. Ei siinä muuten mitään, mutta olimme etukäteen sopineet, kuinka monta henkilöä pitää olla mihinkin aikaan paikalla, ja kaikki luvut täsmäsivät.