Oletteko huomanneet että nämä jotka sanovat "Jokainen on oman onnensa seppä"

Vierailija kirjoitti:

Se on elämäni motto ollut nuoresta asti. Nyt olen jo 50v. Olen kauheasta perheestä, jossa juotiin ja tapeltiin. Kellään ei ollut hyvä olla. Päätin elää toisin. Kaikesta siitä sairaasta pois. Oma pieni koti, rauhan tyyssija. Köyhäkin voi olla onnellinen. Ja luoda kodin jossa jokaisella turvallinen ja rauhallinen olo.

Miten teit sen ilman yhtäkään ihmistä? Rakensitko täysin yksin talosi? Painoitko rahaa vai saitko kenties työpaikan? Et ainakaan vuokrannut tai ostanut taloa tai tonttia keneltäkään, koska teit asiat yksin, ilman taustatukea.

Tässä moni unohtaa sen seikan, että nykyään pitää kaikki olla heti. Ennen oli hyväksyttävää edetä vähitellen, ensiasunnoksi pieni, oppipojasta kisälliksi ja vähitellen mestariksi. Nyt sekä ympäristö vaatii että ihmiset itse vaativat heti liikaa ja tämä aiheuttaa epäonnistumisen tunteen. Siksi hyviin oloihin syntyneillä ja tuurilla on merkitystä enemmän kuin ennen, jolloin ahkeruus palkittiin. 

Joku kysyi teinkö kaiken itse. En toki mutta päätin saada perhe-elämän jossa on hyvä olla. Päätös oli sekin että löysin kiltin miehen jolla samat arvot kuin minulla. Se oli myös valinta että päätin olla erilainen äiti kuin oma äitini oli. Olen oman onneni seppä!

Kukaan ei ole oman onnensa seppä.

Jos muka olisi, niin kaikkihan täällä oltaisiin onnellisia, eikä kenellekään tapahtuisi onnettomuuksia ikinä.

Naurettavia pellejä jokainen, joka lässyttää, että on muka oman onnensa seppä, kun kurjuuksista rämpi tiensä rikkauksiin.

Johan tuossa puhuu itsensä pussiin yhdessä lauseessa! Olit siis seppänä takonut itsellesi kurjan lapsuuden, mutta sitten päätitkin seppälöidä paremman?

Että ensin olit vaan tyhmä seppä kun sepittelit itsellesi ne vaikeudet? Vai muutuitko sepäksi vasta sitten kun aloit saada menestystä?

Ette oikeasti voi olla noin tyhmiä ja epärehellisiä!

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi teinkö kaiken itse. En toki mutta päätin saada perhe-elämän jossa on hyvä olla. Päätös oli sekin että löysin kiltin miehen jolla samat arvot kuin minulla. Se oli myös valinta että päätin olla erilainen äiti kuin oma äitini oli. Olen oman onneni seppä!

Olet oman onnesi seppä vain jos se on onnea, mutta jos on epäonnea, niin se seppä on joku muu.

Niin aina, niin aina, niin aina.

Tämä sama laulu!

Kukaan ei ole oman epäonnensa seppä, ikinä!

Epäonnen seppä on aina muut.

Onnen seppä ollaan aina ihan ite, minä minä, äiti kato minä itse ihan!

Vierailija kirjoitti:

Otetaan esimerkki sadun voimin. Isä antaa neljälle pojalle hehtaarin puutonta maata ja sanokaa, että viljelkää mitä haluatte, jokainen on oman onnensa seppä. Kuitenkin suosikkipojalle isä antaa sen valmiiksi kynnetyn pellon ja käy vielä kylvämässä jyvät. Kolme muuta tätä apua eivät saa. Yhden pellolle sattuu pieniä kiviä, joita hän joutuu raivaamaan pois, ennenkuin pääsee aloittamaan työt, mutta kivet ovat kevyitä ja hän pääsee aloittamaan vähän myöhemmin. Kahden muun tilkulle sattuu jykevä iso kivi joka pitää räjäyttää pois. Tuleekin ukkonen, joka jysäyttää toisen isoista kivistä pois ja kolmas poika pääsee aloittamaan työt vähän viimeistä aiemmin. Loppukesästä isä kehuu sitä ensimmäistä, kuinka hän on ollut ahkera ja saanut hyvän sadon ensimmäisenä, samoin kolmatta, joka oli ajoissa liikkeellä. Neljännen sato myöhästyy ja tätä isä moittii, että et yrittänyt tarpeeksi. Tällaista se elämäkin on. 

Tämmöistä se nimenomaan on.

Palstalla sitten jokainen tietää kertoa, miten on hyvä poika, kun oli minunkin pellolla kiviä, mutta aina verrataan itseään vain niihin kenellä ei ollut. Ei käy mielessäkään, että jollain voi olla ihan ylitsepääsemättömiä ne kivet.

Omat kivet on aina muka se viimeinen mittari, ja jos jollain muka on isompia kiviä, niin sitä ei lasketa.

Joku kysyi teinkö kaiken itse. En toki mutta päätin saada perhe-elämän jossa on hyvä olla. Päätös oli sekin että löysin kiltin miehen jolla samat arvot kuin minulla. Se oli myös valinta että päätin olla erilainen äiti kuin oma äitini oli. Olen oman onneni seppä!

Mitä ihmettä? Jokainen on oman onnensa seppä eli onko onnellinen ja tyytyväinen siihen mitä on vai tyytymätön ja haluaa jotain lisää.

Tottakai on ollut vastoinkäymisiä, menetyksiä ja suruja. Mutta nehän kuuluu elämään. Nyt jotkut ei oikein tajua mitä oman onnensa seppä tarkoittaa. Se on asenne eikä varallisuus. Sitten sen ymmärtää jos lapsuuden perhe on ollut vaikea ja haluaa itse parempaa, henkistä hyvääoloa. Minä tiedän täsmälleen mitä on olla oman onnensa seppä.

Minusta monilla menestyneillä "oman onnensa seppä" persoonilla on eräs ominaisuus. He ajattelevat aina ensin itseään ja sitä mikä on itselleen eduksi tai hyödyksi. Vaikka olisi kyse viidestä sentistä he laskevat kannattaako se itselle jotain. He islevät kiinni kun joku muu on ahtaalla ja joutuu esim. myymään jotain pois halvalla tai alihinnalla.

Menestymiseen tarvitaan itsekkyyttä ja jopa röyhkeyttä, pieni (tai suuri) silmien sulkeminenkaan joiltain asioilta ei ole pahitteeksi. Omantunnon pitää siis olla venyvä. Eli jos en joudu kiinni niin yritän tätä keinoa päästä haluamaani tulokseen ja jos joudun keksin kyllä jonkun selityksen.

Usein he ovat myös sulavia käytökseltään, osaavat puhua, saavat ihmiset jollain konstilla puolelleen ja uskomaan mitä heille uskottelee jne. Ovat myös itsevarmoja ja puhuvat totena sen mikä ei ole ihan totta välttämättä.

Jos nämä "taidot ja kyvyt" tai suurin osa puuttuu niitä ei voi opetella. Tai ehkä osin, mutta ei koskaan pääse samaan kuin nämä, joilla se ns. selkäytimessä tai luonteessa jo alkujaan.

Samoin jos olet kovin empaattinen ja ajattelet muita niin menestys esimerkiksi liike- tai sijoitusmaailmassa ei ole kummoinenkaan. Yleensäkin siis rahaan ja vaurastumiseen liittyvissä asioissa hyvästä tahdosta ja empaattisuudesta on haittaa.

Tietysti jo sitten kun olet saavuttanut tietyn tason ja vaurautta on kylliksi ellei liikaa niin voi alkaa jossain määrin hyväntekijäksi tai julkisesti puhua siitä ainakin. Se on hyvää mainosta.

Eli kyllä geenit, peritty luonne, tietyt sosiaaliset taidot, "kovaluonteisuus", taito vedota muihin ihmisiin, myös ulkonäkökin vaikuttaa paljon.

Puhumattakaan rahallisesta- tai muusta avusta sukulaisilta tms.

Vierailija kirjoitti:

Joku kysyi teinkö kaiken itse. En toki mutta päätin saada perhe-elämän jossa on hyvä olla. Päätös oli sekin että löysin kiltin miehen jolla samat arvot kuin minulla. Se oli myös valinta että päätin olla erilainen äiti kuin oma äitini oli. Olen oman onneni seppä!

Sinä päätit saada hyvän perhe-elämän ja sait lisäksi kiltin miehen. Sinulla oli hyvää onnea mukana.

Kaikilla se ei onnistu koskaan vaikka kuinka päättäisi. Siihen kun tarvitaan se toinen jotta sen perheen saa pystyyn.

Kaikilla ei ole perhetta tai kilttiä miestä.

Okei. Eli kaikki aktiivinen toiminta oman olonsa parantamiseksi on seppyyttä?

Mitä ne sitten ovat ketkä eivät kykene tekemään mitään auttaakseen itseään?

Vierailija kirjoitti:

Ja ap:n kaltaiset taas ovat niitä joilla mikään ei onnistu ja vika on AINA muissa... :D

Ahkeran työn nimiin vannovat elävät perityllä rahalla, muulla kuin fyysisellä työllä tai sijoituksilla.

En ole huomannut. Tuota sanontaa käyttää ne jotka itse ovat tehneet töitä onnensa eteen.

Nää jotka tuota hokee ovat aina itse katkeria, ahneita ja mikään ei koskaan helle riitä. Surkeita ihmiskohtaloita, vaikka, on rahaa eivät ikinä ole tyytyväisiä: jopa työttömiä kadehtivat 😁😁

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut. Tuota sanontaa käyttää ne jotka itse ovat tehneet töitä onnensa eteen.

Jokainen ihminen on tehnyt. Vai miten alhaisina ameeboina muita pidät?

Uskotteko, että kaikki onnettomat, masentuneet, sairastuneet, syrjäytyneet ja itsemurhan partaalla olevat ihmiset, eivät vaan ole viitsineet nähdä mitään vaivaa?

Aina teillä oman onnen sepillä on sama retoriikka; kattoon sylkijöistä, pilalle hemmotelluista kännykän tuijottellijoista ja sellaisista sohvalle makaamaan jäävistä, turhan masentelijoista.

Aina tulee se sama sössötys siitäkin, miten jokaisella on ihan samat mahdollisuudet opiskella.

Debunkattu tuhat kertaa..

Ja aina sama kulunut "asenteesta KAIKKI on kiinni".

Vierailija kirjoitti:

Nää jotka tuota hokee ovat aina itse katkeria, ahneita ja mikään ei koskaan helle riitä. Surkeita ihmiskohtaloita, vaikka, on rahaa eivät ikinä ole tyytyväisiä: jopa työttömiä kadehtivat 😁😁

Joo se kulissi on väkisin räävitty kasaan jostain keinoja kaihtamatta. Sisäistä tyhjyyttä se ei täytä, ja sitten on helpottavaa purkaa omaa surkeaa oloa heikompiinsa; ainakaan en ole kuten nuo työttömät tuolla.

Kyllä tuo on tyypillistä kapitalistien sössöttämistä juuri sellaisten tyyppien jotka on syntyneet kultalusikka per....ä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole huomannut. Tuota sanontaa käyttää ne jotka itse ovat tehneet töitä onnensa eteen.

Jokainen ihminen on tehnyt. Vai miten alhaisina ameeboina muita pidät?

Uskotteko, että kaikki onnettomat, masentuneet, sairastuneet, syrjäytyneet ja itsemurhan partaalla olevat ihmiset, eivät vaan ole viitsineet nähdä mitään vaivaa?

Aina teillä oman onnen sepillä on sama retoriikka; kattoon sylkijöistä, pilalle hemmotelluista kännykän tuijottellijoista ja sellaisista sohvalle makaamaan jäävistä, turhan masentelijoista.

Aina tulee se sama sössötys siitäkin, miten jokaisella on ihan samat mahdollisuudet opiskella.

Debunkattu tuhat kertaa..

Ja aina sama kulunut "asenteesta KAIKKI on kiinni".

Miten sait kahdesta lauseesta tehtyä noin paljon omia tulkintoja?