Oletteko huomanneet että nämä jotka sanovat "Jokainen on oman onnensa seppä"

Meidän ryhmästä ammattikoulusta valmistui yksi opiskelija, koska se oli erään tietyn tyypin lapsi, vaikka tätä opiskelijaa ei opiskelut pahemmin innostaneet. Eikä ollut ensimmäinen kerta, koska eräs opettaja mainitsi meille opiskelijoille kerran oppitunnilla, että eräästä opiskelijasta oli puhuttu opettajan huoneessa, että "pakkohan meidän on antaa sille paperit, kun se on X:n lapsi". Ihmettelen kyllä, kun tuommoista opettaja mainitsi meille, mutta me oltiin kyllä tosi vähäpuheinen ryhmä, että tuskinpa lähti juttu pahemmin leviämään ja tuskinpa kukaan olisi uskonut jos tämmöiset 17-20-vuotiaat olisi alkaneet tällaista juttua levittää....

Vierailija kirjoitti:

Työmyyrä kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monet heistä voivat olla alunperin vaatimattomista oloista lähtöisin ja kiistatta kovasti työtä tehneitä, mutta he unohtavat sen tosiseikan, että esimerkiksi yritystoiminnalla menestymiseen tarvitaan työn lisäksi myös onnea, sitä, että on niinsanotusti oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Näitä ryysyistä rikkauksiin -menestystarinoita kohden on lukemattomia sellaisia, joissa on tehty yhtä paljon töitä, mutta lopputuloksena ovat olleet vain hirvittävät velat.

Sitten on myös sellainen asia kuin synnynnäiset erot lahjakkuudessa. Jos itselle ei ole lahjakkuutta suotu vaan on voinut päinvastoin saada riesakseen esimerkiksi oppimisvaikeudet (nimimerkillä oma kokemus), niin kuinka paljon asialle voi itse tehdä? Ei kuka tahansa voi saavuttaa mitä tahansa, ja joillekin jo ihan tavalliset asiat voivat olla kohtuuttoman vaikeita.

Jaa, läheiselläni on laaja-alaiset oppimisvaikeudet, jotka huomattiin eskarissa. Hän on pinnistellyt ja ponnistellut koko ikänsä ja tuottivat tuloksen, eli ammatti ja vakituinen työpaikka. Hän valitsi viisaasti. Hän ei jäänyt itkemään sitä mitä ei osaa, vaan kehitti taitojaan niissä asioissa mitä osasi ja missä oli hyvä. Hän ei jäänyt tuleen makaamaan ja valittamaan surkeuttaan.

Niinpä niin, koska yksi pystyi niin jokainen muukin pystyy. Nykyään on vain se, että yksinkertaisia suorittavia töitä on paljon vähemmän kuin ennen, ja monissa niistä on niin kova työtahti, että vähän toistaitoinen ei niissä pärjää. Ihmisellä voi olla ammattitutkintokin erityisammattikoulusta, mutta tutkintopaperia voi käyttää lähinnä vessapaperina jos kukaan ei ole halukas sen perusteella palkkaamaan. Usein on myös niin, että vaikka on saatu se nimellinen tutkinto, niin käytännössä kyvyt eivät kuitenkaan riitä nykyiseen työelämään. Moni jumittaa kuntouttavassa tai jossain muussa ilmaistyössä koko ikänsä.

Allekirjoittaneen ikäluokassa on myös paljon meitä, jotka emme ole koskaan saaneet mitään diagnoosia lapsina, koska olimme riittävän normaaleja ettei meitä katsottu sentään kehitysvammaisiksi. Opiskelu ja työelämä on ollut sitten yhtä räpiköintiä ja pään seinään takomista ja ihmettelyä siitä, miksi muille helpotkaan asiat eivät lukuisista yrityksistä huolimatta itseltä vain suju. No, minä olen sentään saanut töitä vaikkei tällä palkalla kunnolla pärjääkään, moni muu kaltaiseni on työttömänä työnhakijana loputtomiin kun ei eläkkeellekään pääse. Mutta kiva kuulla, että kyllä onnistuu kun vain oikein kovasti yrittää, onhan tässä jo yritettykin ja useiden epäonnistuneiden opiskelukokeilujen jälkeen alkaa jo tuntua, että nyt riittäisi kun ei sitä älyä itselleen voi mistään lisää saada, mutta ilmeisesti en ole yrittänyt tarpeeksi.

Yksi tyhmimmistä ajatusrakelmista on: "Kun minä pystyn, niin kaikki muutkin pystyvät"

Tämä ajatusrakennelma on aika monen "menestyneen" synti.

Ei pysty. Perhetausta vaikuttaa aivan kuin omat kyvytkin. Mutta omassa viitekehysryhmässään monilla on paljon tilaa. Joku käyttää mahdollisuutensa ja toinen ei. 

Juu, niin on. Mutta se nyt vain on pelkkää veetuilua sanoa esimerkiksi hyvin konkreettisten taloudellisten ongelmien kanssa painivalle ihmiselle, joka ei koskaan kykene saamaan sellaista työtä jolla elättää itsensä, että onhan sulla _omassa viitekehysryhmässäsi_ paljon tilaa. Ihan kiva, mutta se tila ei yleensä tuo leipää pöytään.

eri

Ei ihmisiä saa pilkata. Jos ei ole yrityksestä huolimatta mahdollisuuksia, niin ei ole. Kuitenkin monilla on, mutta jättävät käyttämättä. Moni nuori uskoo unelmiinsa ennemmin kuin elämän realiteetteihin. 

Kun katson esimerkiksi sukulaisten lapsia, niin unelmat ovat kovin korkealla verrattuna kykyihin. Halutaan joksikin somevaikuttajaksi tai laulajaksi, vaikka pitäisi pyrkiä opiskelemaan jotain, millä oikeasti voi elättää itsensä. Osa on tosiasiat tunnustanutkin, mutta valittavat, kun valmistuvat yli kolmekymppisenä, asuvat vuokralla varmaan nelikymppiseksi ja perhekin pitäisi perustaa, vaikka nuoruuden kumppani otti hatkat.

Silti omassa toiminnassa ei nähdä mitään, mikä olisi asiaan vaikuttanut.

Kyllä laiskakin ihminen voi pärjätä hyvällä tuurilla.  

Kyllä on huomattu, tai sitten ovat niitä joilla on kaikki onnistunut aina, pääsevät hakiessa heti kouluun, pääsevät heti hakemaansa työhön, mahdollisesti myös ulkonäön vaikutuksesta, esimerkkinä laittavat kuvansa työhakemuksiin ja ovat hyvännäköisiä. Osaavat tuoda itsensä esille, ovat lahjakkaita itsensä mainostamisessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tai sitten he tekevät ihan helkutisti töitä ja sinä katsot ulkopuolelta että taas nuo onnekkaat menestyy ja toteat että niille se on niin helppoa.

Harvoin "menestyjät" ovat mitään ahkeria työntekijöitä. Yleensä heillä vain käy tuuri jossain vaiheessa elämää. Joillekin käy tuuri jo syntyessään (lue: kultalusikka suussa syntyneet).

Sekin on ylipäänsä hyvää tuuria, jos sattuu syntymään semmoisille vanhemmille, että saa geeneissä hyvän lukupään, stressinsietokyvyn, matemaattista lahjakkuutta, hyvän muistin...

Ja ylipäänsä, että saa syntyä terveenä ja vanhemmat ovat rakastavia ja kannustavia. Ja ehdottomasti se, että vanhemmat arvostavat itseään, koska terve itsetunto on kultaakin arvokkaampi voimavara.

Valintojen maailma kirjoitti:

Onni on tunne. Se ei ole riippuvainen ulkopuolisista asioista, koska tunne muodostuu kehossa sisällä. Ajatukset aiheuttaa tunnereaktion. Voit itse valita ajatukset. Ajatukset menee yleensä automaatilla silleen miten ne on ennenkin menny, mutta niitä voi pikkuhiljaa lähtä muuttaan. Aivot oppii uusia ajattelumalleja ja tadaa, näin on takonut itselleen onnen. Voi myös valita katkeroitua kun muilla näyttäs olevan asiat ulkoisesti hyvin, mutta näin on vaan oman onnettomuutensa seppä.

Tässä oli hyvin tiivistettynä. Tämä keskustelu on ihan outo kun puhutaan vain ulkoisista jutuista, työstä jne, ihan niinkö sillä sen onnellisuuden tekis. Monella on ajatus että sitten kun on joku työ tai tarpeeksi rahaa on tehny itselleen sen onnellisuuden, mutta todellisuudessa sellaista "sitten kun" hetkeä ei tule, tai jos tulee niin se on hyvin hetkellinen kiva pikku tunne. Se onni on tässä ja nyt, jos on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tuo aikaisemmin kommentoinut siivooja. En minäkään tätä työtä haluaisi tehdä, mutta haluan rahaa jotta voin tehdä mieluisia asioita. Onhan mullakin vaihtoehtona toki jäädä kotiin pelkäämään ihmisiä ja paniikkikohtauksia jolloin en ainakaan saa tehtyä tämän vertaa niitä asioita mistä tykkään tai sitten tämä, että olen töissä paikassa missä ei siihen aikaan ole muita ja saan olla yksin. Voisin myös opiskella ammatin jossa tienaa paremmin, mutta olen sosiaalisesti niin tumpelo ja pelokas ettei se vaan onnistu. Tarkoitan, että vaikka on rajoitteita jotka sulkevat osan vaihtoehdoista pois, niin on myös muita keinoja mitkä pitää vaan löytää.

Toisaalta miksi olet määritellyt rajan siihen, että juuri siivoamaan pystyt, mutta unelma-ammattiisi et? Jos joka tapauksessa toimit jo nyt epämukavuusalueellasi siivoojana.

Ei mulla ole unelma-ammattia teen töitä vain rahan takia. Eikä sitä rahaakaan tarvitse olla miljoonia vaan sen verran, että laskut saa hoidettua ja jotain jää käteenkin. Tämä työ siksi, että tässä ei tarvitse asiakaspalvelua ja työajat ovat sopivat mulle. Jos olisi joku unelma-ammatti, niin varmaan pitäisin tätä siedätyshoitona ja opettelisin pääsemään irti näistä ongelmista jotta saavuttaisin sen työn. Pelkkä raha ei kuitenkaan niin paljoa mua motivoi ja jo tähän pääseminen on vaatinut paljon henkistä työtä. Näin mun on oikein hyvä olla ja vaikkei elämäni varmasti monelle kelpaisi, niin oon ihan onnellinen.

Vielä neljä vuotta sitten olin työtön ja korviani myöten veloissa, kun ei rahat riittäneet edes laskuihin, niin otin sitten lainaa jota en yllätys pystynyt maksamaan. Se sitten motivoi mut tekemään jotain jotta saan sen maksettua.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan olen tuota mieltä. Tiedän olevani aika laiska ja mukavuudenhaluinen, ja todennäköisesti vähän asennetta muuttamalla olisin elämässäni ihan eri pisteessä (nyt en ole oikein missään pisteessä). Paljon on ihmisen tahdosta ja halusta kiinni, ja voin kyllä ihan myöntää sen. Sitten toisaalta tiedän, että monet asiat ovat sattumasta kiinni, eikä todellakaan voi sanoa, että jokainen pääsee mihin vain, kunhan tahtoa löytyy. Eli yrittää kannattaa aina, sillä ilman yrittämistä todennäköisesti ei tapahdu mitään, mutta jos kaikki ei mene putkeen elämässä, niin siitä on ihan turha syyttää itseään, sillä on niin paljon asioita, joihin emme voi vaikuttaa.

Kohtalotoverini. Ei olisi kannattanut bilettää ja reputtaa kirjoituksissa. Oma elämä olisi saanut paljon paremman alun, kun olisin lukenut ja ollut päättäväinen. Moni tekee saman virheen ja syyttää siitä sitten vanhempiaan ja yhteiskuntaa, vaikka molemmat aivan varmasti neuvoivat elämään toisin. 

Eri asia sitten, jos olisin sairastunut, olisin vähälahjainen tai jotain muuta, mihin en itse olisi voinut vaikuttaa. Vaan kun kyse oli vain omasta laiskuudestani ja uskostani 80-luvun hypessä, että kyllä kaikki pärjäävät. Eivät pärjänneet.

Ihmisluontoon on iskostunut kuin kantilainen a priori ymmärryksen kategoria se idea, että menestys on omaa ansiota ja menestymättömyys johtuu olosuhteista, on esimerkiksi muiden ihmisten syytä ellei peräti seuraa muiden ihmisten tarkoituksellisesta ja pahansuovasta toiminnasta.

Näin varmaan on menestymättömyyden osalta, mutta ei menestyskään ole yksilön ihan omaa ansiota. Olosuhteetkin vaikuttavat yksilön menestykseen.

Monet tuntuu ajattelevan että onni on vaurautta ja hyvä työ ym.

Olen koko ikäni syönyt masennuslääkettä on sairautta ym. huolta.

Mutta koska jokainen voi olla oman onnensa seppä, niin minäkin olen.

On suuri onni että on puhdas peti, koti, eläke ja voi nauttia suuresti pienistä asioista.

Onnellisuutta on juoda aamukahvit ilman kiirettä. Tavata ystäviä. Katsella hyviä sarjoja ja elokuvia. Itse olen tehnyt elämästäni sellaisen missä on hyvä olla. Lääkitystä tarvitsen mutta koska olen oman onneni seppä, otan tarvittavan avun vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Monet tuntuu ajattelevan että onni on vaurautta ja hyvä työ ym.

Olen koko ikäni syönyt masennuslääkettä on sairautta ym. huolta.

Mutta koska jokainen voi olla oman onnensa seppä, niin minäkin olen.

On suuri onni että on puhdas peti, koti, eläke ja voi nauttia suuresti pienistä asioista.

Onnellisuutta on juoda aamukahvit ilman kiirettä. Tavata ystäviä. Katsella hyviä sarjoja ja elokuvia. Itse olen tehnyt elämästäni sellaisen missä on hyvä olla. Lääkitystä tarvitsen mutta koska olen oman onneni seppä, otan tarvittavan avun vastaan.

Sinulla on asiat hyvin omista lähtökohdistasi. Joku kohtalotoverisi olisi ajautunut asunnottomaksi narkkariksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Perstuntuman mukaan 90% tapauksista vika on ulisijoissa itsessään. Ei nähdä vaivaa, ei mietitä yhtään pidemmälle jne. Sitten 10% on näitä, jotka oikeasti yrittävät ja painavat menemään, mutta maailma pistää kapuloita rattaisiin.

Mutta miksi kaikki eivät näe vaivaa ja osa on ahkerampia kuin toiset? Perinnöllistä ja ympäristöstä opittua, kaikilla ei ole samoja geenejä ja kasvuympäristöjä.

Ei vaan sinä ajattelet että ahkera = tulos.

Vaikka jos A tekee saman verran töitä kuin B saavuttaakseen asian X ja vain B saavuttaa sen, niin sinusta vain B on ahkera. Mitätöit A:n täysin, vaikka hän teki yhtä paljon töitä saavuttaakseen saman. Se ei vain onnistunut, joten sinusta A = ei näe vaivaa.

Enhän ajattele, kommentoin vain aikaisempaa kommenttia.

Sekin on ylipäänsä hyvää tuuria, jos sattuu syntymään semmoisille vanhemmille, että saa geeneissä hyvän lukupään, stressinsietokyvyn, matemaattista lahjakkuutta, hyvän muistin...

Ja ylipäänsä, että saa syntyä terveenä ja vanhemmat ovat rakastavia ja kannustavia. Ja ehdottomasti se, että vanhemmat arvostavat itseään, koska terve itsetunto on kultaakin arvokkaampi voimavara.

up

Synnyin huonoille vanhemmille joten piti olla oman onnensa seppä, tehdä hyviä valintoja. Jos syntyy kultalusikka suussa odottaa että kaikki hoituu itsestään. Silti ollaan ehkä tyytymättömiä.

Vierailija kirjoitti:

Sekin on ylipäänsä hyvää tuuria, jos sattuu syntymään semmoisille vanhemmille, että saa geeneissä hyvän lukupään, stressinsietokyvyn, matemaattista lahjakkuutta, hyvän muistin...

Ja ylipäänsä, että saa syntyä terveenä ja vanhemmat ovat rakastavia ja kannustavia. Ja ehdottomasti se, että vanhemmat arvostavat itseään, koska terve itsetunto on kultaakin arvokkaampi voimavara.

Ja näillä sitten kuitenkin mennään.

Otetaan esimerkki sadun voimin. Isä antaa neljälle pojalle hehtaarin puutonta maata ja sanokaa, että viljelkää mitä haluatte, jokainen on oman onnensa seppä. Kuitenkin suosikkipojalle isä antaa sen valmiiksi kynnetyn pellon ja käy vielä kylvämässä jyvät. Kolme muuta tätä apua eivät saa. Yhden pellolle sattuu pieniä kiviä, joita hän joutuu raivaamaan pois, ennenkuin pääsee aloittamaan työt, mutta kivet ovat kevyitä ja hän pääsee aloittamaan vähän myöhemmin. Kahden muun tilkulle sattuu jykevä iso kivi joka pitää räjäyttää pois. Tuleekin ukkonen, joka jysäyttää toisen isoista kivistä pois ja kolmas poika pääsee aloittamaan työt vähän viimeistä aiemmin. Loppukesästä isä kehuu sitä ensimmäistä, kuinka hän on ollut ahkera ja saanut hyvän sadon ensimmäisenä, samoin kolmatta, joka oli ajoissa liikkeellä. Neljännen sato myöhästyy ja tätä isä moittii, että et yrittänyt tarpeeksi. Tällaista se elämäkin on. 

Joskus ovia on raollaan useampia. Se on tuurista kiinni, valitseeko sen oikean. Toisinaan olisi ehkä kannattanut ottaa se, missä lukko on lujimmin kiinni, mutta ei näe, mitä sen takana on. Joskus voi ajatella, että se jykevimmän oven takana oleva ratkaisu on paras, mutta se osoittautuu vääräksi. Valintoja tehdessä ei voi tietää, mitä elämässä tulee. 

Jotkut kultalusikka suussa syntyneet eivät todellakaan pystyisi mihinkään, jos syntyisivät täysin toisenlaisiin olosuhteisiin. Osaavathan toiset tuhlata omaisuuksia päivässä. 

En ole huomannut. Lapsuudenkotini oli hyvin vaatimaton ja molemmat vanhemmat pienituloisia duunareita. Itse jäin alle 30v kolmen lapsen yh:ksi vastoin omaa tahtoani. Ilman kunnon ammattia tai työpaikkaa. Olisinhan voinut siinä tilanteessa vain yksinkertaisesti jäädä tukien varaan ja luovuttaa. En tehnyt niin, vaan päätin että minä ja lapseni ansaitsemme paremman elämän, ja sen myös saamme. Vaati sitten mitä tahansa. Opiskelin kunnollisen ammatin. Oli työlästä ja raskasta, mutta onnistui. Pääsin töihin. Palkka nousi vuosien mittaan, ja jossain vaiheessa työn kautta tapasin nykyisen puolisoni. Muutimme yhteen. Rahatilanne parani tietenkin tämän myötä entisestään. Nykyään elämä on helppoa ja hauskaa, mutta ei tämä itsestään tullut. Toisenlaisilla valinnoilla olisin tänä päivänä aivan toisenlaisessa tilanteessa.

Onkohan siinäkin vaiheessa vielä, kun iskee vaikka syöpä tai Alzheimer?