Oletteko huomanneet että nämä jotka sanovat "Jokainen on oman onnensa seppä"

En ole

Vierailija kirjoitti:

Mene töihin luuseri.

Pappa betalar 😆

Ja ap:n kaltaiset taas ovat niitä joilla mikään ei onnistu ja vika on AINA muissa... :D

Tai sitten he tekevät ihan helkutisti töitä ja sinä katsot ulkopuolelta että taas nuo onnekkaat menestyy ja toteat että niille se on niin helppoa.

Voihan sita noinkin itselleen uskotella kun ei "jaksa" opiskella tai tehda tyota.

En ole huomannut, ja itsekin ihan työläistaustalla ja peruskoulupohjalla olen aina ollut sitä mieltä.

Ota vastuu omista teoista, ei toi ruikutus mitään auta.

Olen huomannut, että he ovat sellaisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut kärsiä mielenterveysongelmista ja ovat muutenkin voineet tiettyjä ihmisryhmiä katsoa nenänvartta alas päin. 

Ymmärrän heitä kyllä, mutta ovat silti perseestä ja väärässä.

Jokainen on oman onnensa seppä. Sanonta on mielestäni korni. Tottakai hyväonniset perijät, isipapan firmaan päässeet ovat oman onnensa seppiä. Kaikille tuota ei kuitenkaan jaeta. Monet ponnistelevat mutta sekään ei riitä näiden hyväonnisten oman onnensa seppien elämään.

En ole. Olen rikkinäisestä kodista, nähnyt/kokenut perheväkivaltaa. Lisäksi lapsuudenkodissani oli talousongelmia, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia jne.

Ulospäin näyttää että olen saanut kaiken helpolla. En todellakaan ole. Olen tehnyt kovasti töitä 16-vuotiaasta alkaen. Olen ollut nöyrä. Olen kouluttautunut ja tehnyt työtä edetäkseni työurallani ja saavuttaakseni taloudellista turvaa palkan muodossa. Ilman valmiita verkostoja.

Kukaan ei tiedä miten rikki ja poljettu olen ollut ja mitä olen kokenut. Eikä tarvitsekaan tietää. Mutta paljon on itsestä kiinni.

Tai sitten ei. Olen yrittäjä, jonka tulotaso ei päätä huimaa, mutta minä teen jotain. Teen parhaani aina, olen ystävällinen, luotettava ja tienaan näkyvällä työllä joka ikisen lanttini. Yritykseni on itse 10 vuotta sitten perustettu yhden naisen yritys. Olen opiskellut kaksi eri ammattia ja tähän nykyiseen ammattiini sain alun jo päiväkoti-ikäisenä, kun tykkäsin alasta ja ihmisistä.

Vanhempani ovat noin 80 vuotiaita eläkeläisiä, joilta olen saanut kasvatuksen myötä itsevarmuuteni ja taidon paiskia töitä. Rahaa heiltä ei ole tullut, mutta kannustusta sitäkin enemmän.

Ja kyllä, jokainen on oman onnensa seppä. Omilla valinnoillaan saa hyvin paljon joko hyvää tai pahaa. Muita ei voi syyttää useinkaan, jos itsellä menee päin peräsintä. Niin makaa kuin petaa.

Vierailija kirjoitti:

En ole. Olen rikkinäisestä kodista, nähnyt/kokenut perheväkivaltaa. Lisäksi lapsuudenkodissani oli talousongelmia, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia jne.

Ulospäin näyttää että olen saanut kaiken helpolla. En todellakaan ole. Olen tehnyt kovasti töitä 16-vuotiaasta alkaen. Olen ollut nöyrä. Olen kouluttautunut ja tehnyt työtä edetäkseni työurallani ja saavuttaakseni taloudellista turvaa palkan muodossa. Ilman valmiita verkostoja.

Kukaan ei tiedä miten rikki ja poljettu olen ollut ja mitä olen kokenut. Eikä tarvitsekaan tietää. Mutta paljon on itsestä kiinni.

Lisään vielä että on paljon helpompi kadehtia muita kuin kantaa vastuuta omista tekemisistä ja ratkaisuista.

Faktaa on että kukaan ei elämässä selviydy tuloksekkaasti ilman muiden apua, oli se sitten perhetausta, ystävät, tutut ympärillä tai tuuri, hyvät sosiaaliset taidot ja charmi auttavat lahjattomimpiakin enemmän eteenpäin kuin lahjakasta joka piilottelee taitojaan. Sosioekonominen tausta periytyy usein ja siten on vaikea tajuta miten päästä eteenpäin ja tarttua mahdollisuuksiin jos vanhemmat tai ympäristö eivät niitä tukeneet ja opettaneet. Totuus on ettei ne ryysyistä rikkauksiinkaan ole mitään oman onnensa seppiä vaan ovat sattumalta päässeet käsiksi niihin tietoihin, taitoihin sekä resursseihin mitkä ovat auttaneet kartuttamaan omaisuutta ja helpottaneet elämää. Ihmiset yleisesti haluavat olla niin ylpeitä omista saavutuksistaan mutta tiedän että siihenkin sait jollain tavoin apua. Jopa se oma motivaatio ja kunnianhimo on jostain opittua ympäristöstä. Genetiikka auttaa. Ihmisen työn tulos on geneetiikan ja ympäristön summa.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä. Sanonta on mielestäni korni. Tottakai hyväonniset perijät, isipapan firmaan päässeet ovat oman onnensa seppiä. Kaikille tuota ei kuitenkaan jaeta. Monet ponnistelevat mutta sekään ei riitä näiden hyväonnisten oman onnensa seppien elämään.

Suomessa voit kouluttautua ihan mille vain alalle ilmaiseksi ja ihan sen mukaan mitä oma mieli tekee.

Jos jokin ei onnistu, voit opiskella koska vain uuden ammatin. Niin minäkin tein noin 35 vuotiaana yhdeksän vuoden kotiäitiyden jälkeen. On vain omaa saamattomuutta, jos mikään ei onnistu.

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä. Sanonta on mielestäni korni. Tottakai hyväonniset perijät, isipapan firmaan päässeet ovat oman onnensa seppiä. Kaikille tuota ei kuitenkaan jaeta. Monet ponnistelevat mutta sekään ei riitä näiden hyväonnisten oman onnensa seppien elämään.

Jäikö sinulle vähän levy paikalleen pyörimään? Kannattaisiko yrittää hieman enemmän saada se levy soimaan hyvin ja ongelmitta? Onnistuuko?

Ei aina, mutta usein. Se heitä enimmäkseen yhdistää, että ei ole kokemusta siitä, että lähipiirissä on vakavaa sairautta tai koko elämään vaikuttavaa tapaturmaa. 

Itsellä on elämän suunta ollut aika paljolti tuurista kiinni. Yrittämisen puutteesta ei voi moittia, mutta aina ei ole vain onnistanut. Nyt ollaan siinä tilanteessa, että tuuri on ollut viime aikoina hyvä. Elämä on lottoa, jos lottoat paljon voitat todennäköisemmin, mutta myös lottoon käyttämiseen kaiken rahan menettämiseen on erittäin suuri todennäköisyys. 

Elämä on valintoja, mutta aina ei voi tietää mihin valinta johtaa. Itse vaihdoin työpaikan parempaan, tietämättä että se entinen laajenee ja sillä menee paremmin, kun taas se, mihin vaihdoin, meni konkurssiin. Näitä asioita ei voi ennustaa aina. Tästä toki noustiin, mutta joskus joutuu aloittamaan alusta. Toisilla juna menee eteenpäin tasaisesti, jotkut jäävät asemalle ja joutuvat yrittämään seuraamaan junaan. 

Kyllä monesti perusasiat on kunnossa sillä henkilöllä, jona kehtaa näitä mietelauseita sanoa ääneen. Minusta ei koskaan voinut tulla ammattiurheilijaa, joten tässä tilanteessa en voinut olla "oman onneni seppä" tai moni muu haave jäi toteutumatta nuorena.

Ymmärrän mitä ap tarkoittaa tässä asiassa, minullakin on vaikea lapsuus takana ja olen taistellut itselleni tasapainoisen ja turvallisen elämän. Toisessa perheessä olisin se olympiamitalisti, mutta nyt harrastan vapaa-ajalla... Lapsena en edes saanut harrastaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä. Sanonta on mielestäni korni. Tottakai hyväonniset perijät, isipapan firmaan päässeet ovat oman onnensa seppiä. Kaikille tuota ei kuitenkaan jaeta. Monet ponnistelevat mutta sekään ei riitä näiden hyväonnisten oman onnensa seppien elämään.

Jäikö sinulle vähän levy paikalleen pyörimään? Kannattaisiko yrittää hieman enemmän saada se levy soimaan hyvin ja ongelmitta? Onnistuuko?

Juu levy jäi paikalleen soimaan vauuvuauvuauvuauvuau, oletko vähän idiotis

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että he ovat sellaisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut kärsiä mielenterveysongelmista ja ovat muutenkin voineet tiettyjä ihmisryhmiä katsoa nenänvartta alas päin. 

Ymmärrän heitä kyllä, mutta ovat silti perseestä ja väärässä.

No voi sinua raukkaa! Nyt ylpeilet mielenterveysongelmillasi ja katsot meitä kaikkia muita, joilla ei ole "yhtä rankkaa kuin sinulla" nenänvartta alas päin. 😆 Selvä, jaxuhalit vain sinne ja kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat!

No mä olen siivooja sekä masennuksesta, paniikkihäiriöstä ja ihan vaan yleisestä ahdistuksesta kärsivä 29 vuotias nainen. Olen täysin sitä mieltä, että jokainen on oman onnensa seppä. Kuka muukaan sen voisi tehdä? On asioita joihin ei itse voi vaikuttaa, mutta sen ei pidä antaa jämähtää siihen oman onnen tielle vaan pitää etsiä toinen keino tai tähdätä johonkin joka on mahdollista.