Oletteko huomanneet että nämä jotka sanovat "Jokainen on oman onnensa seppä"

En ole huomannut tuollaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä. Sanonta on mielestäni korni. Tottakai hyväonniset perijät, isipapan firmaan päässeet ovat oman onnensa seppiä. Kaikille tuota ei kuitenkaan jaeta. Monet ponnistelevat mutta sekään ei riitä näiden hyväonnisten oman onnensa seppien elämään.

Jäikö sinulle vähän levy paikalleen pyörimään? Kannattaisiko yrittää hieman enemmän saada se levy soimaan hyvin ja ongelmitta? Onnistuuko?

Juu levy jäi paikalleen soimaan vauuvuauvuauvuauvuau, oletko vähän idiotis

Haleja ja pusuja sinne!

Vierailija kirjoitti:

Faktaa on että kukaan ei elämässä selviydy tuloksekkaasti ilman muiden apua, oli se sitten perhetausta, ystävät, tutut ympärillä tai tuuri, hyvät sosiaaliset taidot ja charmi auttavat lahjattomimpiakin enemmän eteenpäin kuin lahjakasta joka piilottelee taitojaan. Sosioekonominen tausta periytyy usein ja siten on vaikea tajuta miten päästä eteenpäin ja tarttua mahdollisuuksiin jos vanhemmat tai ympäristö eivät niitä tukeneet ja opettaneet. Totuus on ettei ne ryysyistä rikkauksiinkaan ole mitään oman onnensa seppiä vaan ovat sattumalta päässeet käsiksi niihin tietoihin, taitoihin sekä resursseihin mitkä ovat auttaneet kartuttamaan omaisuutta ja helpottaneet elämää. Ihmiset yleisesti haluavat olla niin ylpeitä omista saavutuksistaan mutta tiedän että siihenkin sait jollain tavoin apua. Jopa se oma motivaatio ja kunnianhimo on jostain opittua ympäristöstä. Genetiikka auttaa. Ihmisen työn tulos on geneetiikan ja ympäristön summa.

Höpö höpö faktoillesi. 

Vierailija kirjoitti:

Faktaa on että kukaan ei elämässä selviydy tuloksekkaasti ilman muiden apua, oli se sitten perhetausta, ystävät, tutut ympärillä tai tuuri, hyvät sosiaaliset taidot ja charmi auttavat lahjattomimpiakin enemmän eteenpäin kuin lahjakasta joka piilottelee taitojaan. Sosioekonominen tausta periytyy usein ja siten on vaikea tajuta miten päästä eteenpäin ja tarttua mahdollisuuksiin jos vanhemmat tai ympäristö eivät niitä tukeneet ja opettaneet. Totuus on ettei ne ryysyistä rikkauksiinkaan ole mitään oman onnensa seppiä vaan ovat sattumalta päässeet käsiksi niihin tietoihin, taitoihin sekä resursseihin mitkä ovat auttaneet kartuttamaan omaisuutta ja helpottaneet elämää. Ihmiset yleisesti haluavat olla niin ylpeitä omista saavutuksistaan mutta tiedän että siihenkin sait jollain tavoin apua. Jopa se oma motivaatio ja kunnianhimo on jostain opittua ympäristöstä. Genetiikka auttaa. Ihmisen työn tulos on geneetiikan ja ympäristön summa.

Mun äiti on juopon tytär, joka on lapsuudessaan asunut väkivaltaa piilossa pienessä luukussa köyhyydessä. Tapasi sitten köyhästä maatalosta kotoisin olleen isäni. Kovalla työllä hankkivat molemmat itselleen ammatin jolla jotenkin pärjäsi rahallisesti. Meille sittemmin korkeakoulutetuille lapsille pystyivät silti välittämään viestin siitä että koulutus on tärkeää ja siinä mielessä meille asiat oli jo helpompia. Varmaan sitten sitä genetiikkaa sillä olimme suvun ensimmäisiä maistereita, joten ympäristö ei voi olla ainoa vaikuttava tekijä. Silti tämän taustan tietäen sieppaa nuo ajatukset siitä että ihminen olisi automaattisesti olosuhteidensa uhri.

Eräs tuttuni tykkää keskustella somessa, miten on ihan itse pienipalkkaisena työntekijänä mm. ostanut asunnon ja vielä sijoitusasunnonkin. Joo, osti tosiaan asunnon, pommikuntoisen sellaisen: isukki ja veli remppasivat ilmaiseksi katosta lattiaan. :D Hänen hommakseen jäi lähinnä valita materiaalit. Sitten peri toisen vanhempansa ja osti sijoitusasunnon, taas kelpasi kehua miten "ihan itse"...että "valintakysymyksiä" ja silleen. 

Ehkäpä jokainen on oman onnensa seppä, mutta omalla kohdalla pajan ovi on lukittuna ja avaimia pitää henkilö jonka mielestä en pysty takomaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen huomannut, että he ovat sellaisia, joiden ei ole koskaan tarvinnut kärsiä mielenterveysongelmista ja ovat muutenkin voineet tiettyjä ihmisryhmiä katsoa nenänvartta alas päin. 

Ymmärrän heitä kyllä, mutta ovat silti perseestä ja väärässä.

No voi sinua raukkaa! Nyt ylpeilet mielenterveysongelmillasi ja katsot meitä kaikkia muita, joilla ei ole "yhtä rankkaa kuin sinulla" nenänvartta alas päin. 😆 Selvä, jaxuhalit vain sinne ja kärsi kärsi kirkkaamman kruunun saat!

Tämä on muuten jännä piirre joillakin, eli se, että itsellä pitää mennä aina huonommin kuin kaikilla muilla. Muiden elämän vastoinkäymiset eivät ole koskaan mitään sen rinnalla mitä tällä tyypillä on! Heidän kaikki asiat ovat ehdottomasti paljon paljon huonommin kuin kenelläkään muulla ja jos tyypistä tuntuu, että nyt joku vie voiton siitä kuinka huonosti asiat voivat olla, niin tyyppi nakkelee vain niskaansa ja suuttuu toiselle. Tai sitten tyyppi on varma, että toinen liioittelee ja valehtelee jutuistaan.

Tulee mieleen se ketju missä kysyttiin "mitä tekisit toisin?".

Moni oli sitä mieltä, että kaikki vastoinkäymiset johtuivat jostain ulkoisesta syystä. Oltiin jopa vihaisia, jos joku ehdotti, että omilla valinnoilla on merkitystä elämässä.

En ole huomannut. Ihan itse on pitänyt koulunsa käydä, työpaikkansa etsiä ja niissä pärjätä. Ihan itse on pitänyt asuntonsa säästää, kaverinsa ja vaimonsa löytää. 

Ehkä niistä vanhemmista on jotain muuta hyötyä lähempänä 60-vuotispäivää, kun saa perintöä. Vaan harva meistä oman onnemme sepistä enää silloin on perintöä vailla.

Vierailija kirjoitti:

Ehkäpä jokainen on oman onnensa seppä, mutta omalla kohdalla pajan ovi on lukittuna ja avaimia pitää henkilö jonka mielestä en pysty takomaan

Onhan niitä muitakin pajoja, jos et ole huomannut.

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttuni tykkää keskustella somessa, miten on ihan itse pienipalkkaisena työntekijänä mm. ostanut asunnon ja vielä sijoitusasunnonkin. Joo, osti tosiaan asunnon, pommikuntoisen sellaisen: isukki ja veli remppasivat ilmaiseksi katosta lattiaan. :D Hänen hommakseen jäi lähinnä valita materiaalit. Sitten peri toisen vanhempansa ja osti sijoitusasunnon, taas kelpasi kehua miten "ihan itse"...että "valintakysymyksiä" ja silleen. 

Oho, sinulla on peräti yksi esimerkki. Tunnetko muita ihmisiä kuin tämän yhden?

Tästä oli hesarissa tai ylellä mainio kysely. Muistaako joku nähneensä ja viitsisikö googlata linkin tähän? En muista yhtään sen nimeä. Siinä oli testi, jonka vastaukset havainnollistivat mikä kaikki on lopulta kasvukodin jne. ansiota eikä omaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktaa on että kukaan ei elämässä selviydy tuloksekkaasti ilman muiden apua, oli se sitten perhetausta, ystävät, tutut ympärillä tai tuuri, hyvät sosiaaliset taidot ja charmi auttavat lahjattomimpiakin enemmän eteenpäin kuin lahjakasta joka piilottelee taitojaan. Sosioekonominen tausta periytyy usein ja siten on vaikea tajuta miten päästä eteenpäin ja tarttua mahdollisuuksiin jos vanhemmat tai ympäristö eivät niitä tukeneet ja opettaneet. Totuus on ettei ne ryysyistä rikkauksiinkaan ole mitään oman onnensa seppiä vaan ovat sattumalta päässeet käsiksi niihin tietoihin, taitoihin sekä resursseihin mitkä ovat auttaneet kartuttamaan omaisuutta ja helpottaneet elämää. Ihmiset yleisesti haluavat olla niin ylpeitä omista saavutuksistaan mutta tiedän että siihenkin sait jollain tavoin apua. Jopa se oma motivaatio ja kunnianhimo on jostain opittua ympäristöstä. Genetiikka auttaa. Ihmisen työn tulos on geneetiikan ja ympäristön summa.

Mun äiti on juopon tytär, joka on lapsuudessaan asunut väkivaltaa piilossa pienessä luukussa köyhyydessä. Tapasi sitten köyhästä maatalosta kotoisin olleen isäni. Kovalla työllä hankkivat molemmat itselleen ammatin jolla jotenkin pärjäsi rahallisesti. Meille sittemmin korkeakoulutetuille lapsille pystyivät silti välittämään viestin siitä että koulutus on tärkeää ja siinä mielessä meille asiat oli jo helpompia. Varmaan sitten sitä genetiikkaa sillä olimme suvun ensimmäisiä maistereita, joten ympäristö ei voi olla ainoa vaikuttava tekijä. Silti tämän taustan tietäen sieppaa nuo ajatukset siitä että ihminen olisi automaattisesti olosuhteidensa uhri.

Hys hys, ei tällaisia saa puhua tästä ketjussa! Täällä pitää myötäillä ap:n julmaa kohtaloa, saamattomuutta ja ikävää luonnetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Faktaa on että kukaan ei elämässä selviydy tuloksekkaasti ilman muiden apua, oli se sitten perhetausta, ystävät, tutut ympärillä tai tuuri, hyvät sosiaaliset taidot ja charmi auttavat lahjattomimpiakin enemmän eteenpäin kuin lahjakasta joka piilottelee taitojaan. Sosioekonominen tausta periytyy usein ja siten on vaikea tajuta miten päästä eteenpäin ja tarttua mahdollisuuksiin jos vanhemmat tai ympäristö eivät niitä tukeneet ja opettaneet. Totuus on ettei ne ryysyistä rikkauksiinkaan ole mitään oman onnensa seppiä vaan ovat sattumalta päässeet käsiksi niihin tietoihin, taitoihin sekä resursseihin mitkä ovat auttaneet kartuttamaan omaisuutta ja helpottaneet elämää. Ihmiset yleisesti haluavat olla niin ylpeitä omista saavutuksistaan mutta tiedän että siihenkin sait jollain tavoin apua. Jopa se oma motivaatio ja kunnianhimo on jostain opittua ympäristöstä. Genetiikka auttaa. Ihmisen työn tulos on geneetiikan ja ympäristön summa.

Mun äiti on juopon tytär, joka on lapsuudessaan asunut väkivaltaa piilossa pienessä luukussa köyhyydessä. Tapasi sitten köyhästä maatalosta kotoisin olleen isäni. Kovalla työllä hankkivat molemmat itselleen ammatin jolla jotenkin pärjäsi rahallisesti. Meille sittemmin korkeakoulutetuille lapsille pystyivät silti välittämään viestin siitä että koulutus on tärkeää ja siinä mielessä meille asiat oli jo helpompia. Varmaan sitten sitä genetiikkaa sillä olimme suvun ensimmäisiä maistereita, joten ympäristö ei voi olla ainoa vaikuttava tekijä. Silti tämän taustan tietäen sieppaa nuo ajatukset siitä että ihminen olisi automaattisesti olosuhteidensa uhri.

Hys hys, ei tällaisia saa puhua tästä ketjussa! Täällä pitää myötäillä ap:n julmaa kohtaloa, saamattomuutta ja ikävää luonnetta.

Olen ap ja missä kohtaa aloitusta sanottiin että mulla on julma kohtalo tai en ole saavuttanut mitään? Annatko nyt omien ennakkoluulojen vaikuttaa hieman liikaa?

Vierailija kirjoitti:

En ole. Olen rikkinäisestä kodista, nähnyt/kokenut perheväkivaltaa. Lisäksi lapsuudenkodissani oli talousongelmia, päihdeongelmia, mielenterveysongelmia jne.

Ulospäin näyttää että olen saanut kaiken helpolla. En todellakaan ole. Olen tehnyt kovasti töitä 16-vuotiaasta alkaen. Olen ollut nöyrä. Olen kouluttautunut ja tehnyt työtä edetäkseni työurallani ja saavuttaakseni taloudellista turvaa palkan muodossa. Ilman valmiita verkostoja.

Kukaan ei tiedä miten rikki ja poljettu olen ollut ja mitä olen kokenut. Eikä tarvitsekaan tietää. Mutta paljon on itsestä kiinni.

Paljon on myös sellaista, mikä ei ole ihmisestä itsestä kiinni. Onnistuneet muistuttavat aina, kuinka paljon he ovat tehneet töitä. He eivät tunnu tajuavan, että yleisesti ottaen kaikki joutuvat elämässään tekemään paljon töitä ja silti kaikille ei onnistumista suoda. Ihminen voi esim. perustaa firman, kaikki menee hienosti ja sitten suhdanteet muuttuvat, firma ajaa karikolle ja jäljelle jäävät suuret velat. Ei voida sanoa, etteikö tällainen yrittäjä olisi tehnyt töitä onnistumisensa eteen tai, että hän olisi vastuussa siitä, että jokin taloiuden rattaissa muuttui kenties ennakoimattomasti ja hän maksaa velkoja vielä pitkään, eikä koskaan saavuta taloudellista menestystä. Kaikki eivät vain onnistu ja onnistuneiden olisi hyvä muistaa, että usein heillä on ollut myös taustatukea. He kiittelevät aina kyllä itseään, mutta unohtavat usein sen, että heillä on saattanut olla voimakastakin taustatukea. Tuki ei aina ole rahallista, se voi olla läheisiltä saatuja neuvoja, kannustamista ja kaikkea muuta välittämistä, mistä saa voimaa yrittää uudelleen silloinkin, kun on epäonnistunut. Heille moni unohtaa antaa kiitosta ja muistaa vain omat tekemisensä. 

Vierailija kirjoitti:

Tulee mieleen se ketju missä kysyttiin "mitä tekisit toisin?".

Moni oli sitä mieltä, että kaikki vastoinkäymiset johtuivat jostain ulkoisesta syystä. Oltiin jopa vihaisia, jos joku ehdotti, että omilla valinnoilla on merkitystä elämässä.

Harva ihminen täysin ottaa vastuuta valinnoistaan.

Jokainen kun jotain työtä on tehnyt, vaikka vain muutamankin vuoden, ansaitsee kunnioituksen.

En voi sanoa, etten taistellut tarpeeksi, sitähän odotettiin sitten saadaan nujertaa.  Otin kumminkin sen mikä minulle kuului.

Sanoisin näin, ajattele ensin itseäsi jokaiselle nuoremmalle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä. Sanonta on mielestäni korni. Tottakai hyväonniset perijät, isipapan firmaan päässeet ovat oman onnensa seppiä. Kaikille tuota ei kuitenkaan jaeta. Monet ponnistelevat mutta sekään ei riitä näiden hyväonnisten oman onnensa seppien elämään.

Suomessa voit kouluttautua ihan mille vain alalle ilmaiseksi ja ihan sen mukaan mitä oma mieli tekee.

Jos jokin ei onnistu, voit opiskella koska vain uuden ammatin. Niin minäkin tein noin 35 vuotiaana yhdeksän vuoden kotiäitiyden jälkeen. On vain omaa saamattomuutta, jos mikään ei onnistu.

Minä en ole päässyt pieneläinalalle, en kuorma-autokuskiksi, en puusepäksi, en automekaanikoksi, en kellosepäksi, en kaupan kassaksi. Saamattomuudestahan se johtuu, justiinsa. Kerropas se mikä puuttuu, kun en yrityksestä huolimatta onnistu?

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli hesarissa tai ylellä mainio kysely. Muistaako joku nähneensä ja viitsisikö googlata linkin tähän? En muista yhtään sen nimeä. Siinä oli testi, jonka vastaukset havainnollistivat mikä kaikki on lopulta kasvukodin jne. ansiota eikä omaa.

Psykologit ovat huomanneet, että ihmisillä on taipumus selittää omaa menestystä – ja muiden epäonnea – henkilökohtaisilla ominaisuuksilla. Menestyn urallani, koska olen ahkera ja fiksu. Tai: Tuttuni ei menesty, koska hän on laiska, eikä yritä tarpeeksi.

Tämän vuoden alussa sosiologian professori Jani Erola ryhtyi vetämään Suomen Akatemian rahoittamaa jättihanketta, jossa pureudutaan eriarvoisuuden syihin. INVEST-projektissa on mukana yli 80 tutkijaa.

Minkälaiseen perheeseen synnyit?

https://www.hs.fi/elama/art-2000006349552.html

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jokainen on oman onnensa seppä. Sanonta on mielestäni korni. Tottakai hyväonniset perijät, isipapan firmaan päässeet ovat oman onnensa seppiä. Kaikille tuota ei kuitenkaan jaeta. Monet ponnistelevat mutta sekään ei riitä näiden hyväonnisten oman onnensa seppien elämään.

Suomessa voit kouluttautua ihan mille vain alalle ilmaiseksi ja ihan sen mukaan mitä oma mieli tekee.

Jos jokin ei onnistu, voit opiskella koska vain uuden ammatin. Niin minäkin tein noin 35 vuotiaana yhdeksän vuoden kotiäitiyden jälkeen. On vain omaa saamattomuutta, jos mikään ei onnistu.

Ja tietysti vaikka olisi kuinka monta sairautta, niin mitään rajoitteita opiskelulle ja työnteolle ei ole?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eräs tuttuni tykkää keskustella somessa, miten on ihan itse pienipalkkaisena työntekijänä mm. ostanut asunnon ja vielä sijoitusasunnonkin. Joo, osti tosiaan asunnon, pommikuntoisen sellaisen: isukki ja veli remppasivat ilmaiseksi katosta lattiaan. :D Hänen hommakseen jäi lähinnä valita materiaalit. Sitten peri toisen vanhempansa ja osti sijoitusasunnon, taas kelpasi kehua miten "ihan itse"...että "valintakysymyksiä" ja silleen. 

Oho, sinulla on peräti yksi esimerkki. Tunnetko muita ihmisiä kuin tämän yhden?

Onhan noita vaikka millä mitalla jotka kuvittelevat saaneensa aikaan ihan itse yksin jotain eivätkä nää sitä kaikkea mitä joku muu teki sen asian eteen. On myös sitten niitä jotka ihan oikeasti ovat persus ruvella raataneet sen kaiken itselleen mitä niillä on. Tarpeeksi jos jotain haluaa niin sillä pääsee jos ei nyt perille asti niin lähemmäs ainakin.

Sitten on niitä joilla käy vaan ihan satumainen mäihä ja kaikki vaan tippuu nenän eteen ilman että tarvitsee sen kummemmin ponnistella.