Keskustelu - Tylytin äsken äitiäni kunnolla | Aihe vapaa

2015-04-30T22:35:53

puhelimessa. Mutta tajusin puhelun aikana, että äiti elää aivan ihme valheissa, ja niiden turvin ja oikeutuksella haukkuu ja syyttää minua. Hän esimerkiksi väitti hänen ystäviensä tietävän, miten hän kasvatti minua ja millainen äiti hän oli. Totuus kuitenkin on se, että äiti oli kun oltiin paikassa jossa oli muita ihmisiä aivan ystävällinen ja normaali, mutta kun pääsimme kotiin alkoi hirveä haukkuminen ja raivoaminen minulle. Hänen ystävillään ei ollut mitään käsitystä siitä, miten äiti kohteli minua kun olimme kahden. Ja nyt äiti väittää, että kaikki tiesivät ja olivat hyväksyviä. Ja mä olen kokenut siis aivan jotain muuta, mutta en ole lapsena oikein erottanut sitä, ettei äidin ystävät todella näe, mitä äiti mun kanssa harrastaa. Joku toinenkin samantapainen valhe siinä puhelimessa tuli esille, missä näin, että äiti on aivan valheellinen, suorastaan harhainen sen suhteen, mitä on luullut tai mitä nyt jälkikäteen uskoo tehneensä ja mikä oli totta. Itse olen kuvitellut, että asiat ovat äidille yhtä selviä kuin minullekin, että hän huusi, mitätöi ja raivosi minulle, mutta hän onkin autuaasti unohtanut kaiken.... Minä en tietenkään ole ja pahoinvointini määrä on suhteellisen merkittävää.. Olen äiti nyt itsekin, auttakaa, mistä haen apua? Pelkään ettei minua oikein uskota, koska äitikään ei usko kun kerron, että hän oikeasti teki pahaa minulle. Hän sanoo, ettei asia ollut niin ja halusi, että mä meen lääkäriin, aivan kuinMÄ olisin tässä se hullu, vaikka toedän, etten oo. Mieskin on samaa mieltä tai ainakin että äiti on sen sitten aiheuttanut, mutta mua pelottaa. En saa apua mistään. Niin se tylytys oli sitä, että annoin tulla äidilleni, mille kaikki on tuntunut. Äiti osin suuttui, osin mitätöi naureskelemalla minulle että oonkos kärsinyt tai jotain ihan hirveää. Ihan hirveä viha äidiltä, kun en ole sellainen kuin hän haluaisi, ehkä valehtelee senkin kun sanoo, ettei oo vihainen tai vihaa minua? Olen jo päälle 4-kymmenen, siksikin tää hävettää kun mun pitäis jo toipua nopeemmin. Nyt oon 1,5 vuotta oireillut akuutimmin, sitä ennen 20 vuotta eriasteista alakuloa ja masista. Mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt että äiti ei näe mua oikeastaan lainkaan vaan elää ihan omia valheitaan tai jotain. Oon luullut, että meillä ois ns. välit ja koittanut ylläpitää niitä, kun olen ajatellut, että se on oikein. Mutta en jaksa enää, vaikka rakastankin häntä, mutta en jaksa enää, kun ei tästä tule enää yhtään mitään. Tuntuu, ettei minua auta kukaan ja mieskin jo väsyy ihan täysin, vaikka on jaksanut tähän asti olla mun tuki ja turva aivan mielettömän suuresti.

Vierailija

121/187 |

01.05.2015 | 17:19

Näytä aiemmat lainaukset

Sitä on monen vaikea tajuta, miten paha asia on, jos oma äiti tuhoaa ihmisen elämän jo alkutaipaleella. Sitä on vihainen, silti tavallaan kaipaa äitiä. Jota ei ole koskaan ollut. Mutta toivoo että se Ihminen olisi siellä. Äidissä. Ei voi itsekään uskoa, että joo, oma äitini ei minua rakastanut ja kohteli huonommin kuin kukaan voi koskaan kohdella. Ettei ole sitä äitiä tai tule koskaan olemaankaan. Ei saa edes anteeksipyyntöä, mutta pitäisi olla väleissä. Vain koska se on Äiti. Kuinka moni pitäisi jälkeenpäin yhteyttä vaikkapa väkivaltaiseen exään? Kuinka moni pitää yhteyttä väkivaltaiseen Äitiin? Joka ei lyö enää, vain koska ei uskalla lyödä aikuista (oman kokoistaan, pelkästään pienempiään/heikompiaan). Ja tiedän kokemuksesta, näistä ajatuksista on vaikea saada selkää tai ymmärrettävää pakettia. Onhan se jo niin ristiriitainen ajatus itsessään, että vihaa omaa äitiä.

Vastaa

Tapahtumat

Tylytin äsken äitiäni kunnolla

Kommentit (187)