Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tylytin äsken äitiäni kunnolla
30.04.2015 |
puhelimessa. Mutta tajusin puhelun aikana, että äiti elää aivan ihme valheissa, ja niiden turvin ja oikeutuksella haukkuu ja syyttää minua. Hän esimerkiksi väitti hänen ystäviensä tietävän, miten hän kasvatti minua ja millainen äiti hän oli. Totuus kuitenkin on se, että äiti oli kun oltiin paikassa jossa oli muita ihmisiä aivan ystävällinen ja normaali, mutta kun pääsimme kotiin alkoi hirveä haukkuminen ja raivoaminen minulle.
Hänen ystävillään ei ollut mitään käsitystä siitä, miten äiti kohteli minua kun olimme kahden. Ja nyt äiti väittää, että kaikki tiesivät ja olivat hyväksyviä. Ja mä olen kokenut siis aivan jotain muuta, mutta en ole lapsena oikein erottanut sitä, ettei äidin ystävät todella näe, mitä äiti mun kanssa harrastaa.
Joku toinenkin samantapainen valhe siinä puhelimessa tuli esille, missä näin, että äiti on aivan valheellinen, suorastaan harhainen sen suhteen, mitä on luullut tai mitä nyt jälkikäteen uskoo tehneensä ja mikä oli totta.
Itse olen kuvitellut, että asiat ovat äidille yhtä selviä kuin minullekin, että hän huusi, mitätöi ja raivosi minulle, mutta hän onkin autuaasti unohtanut kaiken.... Minä en tietenkään ole ja pahoinvointini määrä on suhteellisen merkittävää.. Olen äiti nyt itsekin, auttakaa, mistä haen apua? Pelkään ettei minua oikein uskota, koska äitikään ei usko kun kerron, että hän oikeasti teki pahaa minulle. Hän sanoo, ettei asia ollut niin ja halusi, että mä meen lääkäriin, aivan kuinMÄ olisin tässä se hullu, vaikka toedän, etten oo. Mieskin on samaa mieltä tai ainakin että äiti on sen sitten aiheuttanut, mutta mua pelottaa. En saa apua mistään.
Niin se tylytys oli sitä, että annoin tulla äidilleni, mille kaikki on tuntunut. Äiti osin suuttui, osin mitätöi naureskelemalla minulle että oonkos kärsinyt tai jotain ihan hirveää. Ihan hirveä viha äidiltä, kun en ole sellainen kuin hän haluaisi, ehkä valehtelee senkin kun sanoo, ettei oo vihainen tai vihaa minua? Olen jo päälle 4-kymmenen, siksikin tää hävettää kun mun pitäis jo toipua nopeemmin. Nyt oon 1,5 vuotta oireillut akuutimmin, sitä ennen 20 vuotta eriasteista alakuloa ja masista. Mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt että äiti ei näe mua oikeastaan lainkaan vaan elää ihan omia valheitaan tai jotain. Oon luullut, että meillä ois ns. välit ja koittanut ylläpitää niitä, kun olen ajatellut, että se on oikein. Mutta en jaksa enää, vaikka rakastankin häntä, mutta en jaksa enää, kun ei tästä tule enää yhtään mitään. Tuntuu, ettei minua auta kukaan ja mieskin jo väsyy ihan täysin, vaikka on jaksanut tähän asti olla mun tuki ja turva aivan mielettömän suuresti.
Kommentit (187)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:39"]
Äitisi on narsisti. Ainoa "lääke" narsismiin on täydellinen välinpitämättömyys.
Älä tylytä, äläkä ole mitenkään muutenkaan häneen yhteydessä. Elä omaa elämääsi ilman äitiäsi, kuin häntä ei olisi olemassakaan.
Irtautuminen narsistista parantaa, hitaasti, mutta varmasti.
[/quote]
joo, nyt mä alan hitaasti nähdä tämän. Rakastan silti äitiä tai ainakin haluaisin, että mulla olis rakastava äiti tai rakastava mies. Mieheni on hyvä, mutta ei kai meillä rakkaussuhdettakaan ole. Kun en kai oo kyennyt sellaiseen. Rakkauden puutteen takia tämä on niin vaikeaa. Mun mies ei jätä mua, rakastaa, mutta mä en näe siitä kuin sen hyvän onneksi ees, ettei hän jätä minua. Ehkä joskus voin tuntea muutakin. Toivottavasti.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:32"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:29"]
En yhtään ihmettele, ettei aloittaja ole hyötynyt tippaakaan aiemmasta terapia-avusta. Jos ainoa tavoite on saada oikeutusta ja kosto äidille, niin eipä siinä ole edellytyksiä onnistumiseen. Tyyppi on kyvytön ottamaan vastuuta omasta elämästään.
[/quote]
No eipä ap ole kotoaan kummoisia eväitä näiden asioiden käsittelyyn saanut.
[/quote]
Niinpä just ja 84 ja häntä yläpeukuttavat ei empatiaa. Että pistää vihaksi teidänlaisenne! Ette itsekään osaisi jos olisitte minun tilallani!
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:43"]
No hauku se äitisi nyt takaisin. Käytä mielikuvitustasi ja keksi heikot kohdat, että saat äitisi murtumaan. Sitten voitte alkaa rakentaa suhdettanne terveemmältä pohjalta.
[/quote]
Olisko tää oikeasti hyvä? Vai vitsi. Siis tuohonhan oon pyrkinyt, mutta....
Ap
Todella itsekeskeinen ja täysin toivoton tapaus. Terapeuttisi vaihtaa varmasti jälkeesi alaa puutarhuriksi. Paska ei muuksi muutu, vaikka sitä liottaisi viinissä.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:49"]
Todella itsekeskeinen ja täysin toivoton tapaus. Terapeuttisi vaihtaa varmasti jälkeesi alaa puutarhuriksi. Paska ei muuksi muutu, vaikka sitä liottaisi viinissä.
[/quote]
Haha! Ois hienoa, jos mulla ois johonkin surkeeseen terapeuttiin noin mahtava vaikutus. Olisin siivonnut ainakin yhden alallesopimattoman tyypin pois alalta. Yes :D Koska vakavasti sanottuna auttajan on ihan hyvä olla autettavaansa kykenevämpi siinä hommassa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:43"]
No hauku se äitisi nyt takaisin. Käytä mielikuvitustasi ja keksi heikot kohdat, että saat äitisi murtumaan. Sitten voitte alkaa rakentaa suhdettanne terveemmältä pohjalta.
[/quote]
Olisko tää oikeasti hyvä? Vai vitsi. Siis tuohonhan oon pyrkinyt, mutta....
Ap
[/quote]
Tämä on hyvä. Nimim. Kokemusta on.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:49"]
Todella itsekeskeinen ja täysin toivoton tapaus. Terapeuttisi vaihtaa varmasti jälkeesi alaa puutarhuriksi. Paska ei muuksi muutu, vaikka sitä liottaisi viinissä.
[/quote]
Äitisi oli varmaan terapeutti?
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
AP ihan oikeasti! Kukaan ei ole sanonut sinua pahaksi, kukaan ei ajattele että sinä olet paha. Jos joku ihminen tässä ketjussa arvostelee sinua, se ei tarkoita sitä että sinä olisit paha tai että kirjoittaja ajattelisi sinun olevan paha. Paha ihminen on sellainen joka tekee pahoja tekoja tahallaan toisille ihmisille/eläimille, oletko sinä sellainen? Minä ja varmasti kaikki muutkin ymmärtävät että sinulla on paha olo, sehän on ihan eri asia kuin se että on paha ihminen. Ehkä äitisi on paha ihminen, mutta se ei tee sinusta samanlaista.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:48"]
*huokaus*
Oikeesti. Anna nyt edes konkreettinen esimerkki äitisi "pahuudesta".
Mun sisko on kanssa lähemmäs nelikymppisenä, saatuaan ekan lapsensa alkanut syyttämään äitiämme kaikesta mahdollisesta. On käynnyt terapiat ja on muka lapsuuden traumoja ja surku surku. Nyt on katkaissut välit äitiimme.
Hassua, että mulla ei ole traumoja ja koen, että mulla on ollut oikein hyvä äiti. Tai itseasiassa on mulla lapsuuden traumoja, nimittäin siskostani. On aina ollut hankala ja "pikkaisen erikoinen" ja kiusas mua ajoittain rankastikin.
[/quote]
Olis voinut olla minun kirjoittama teksti. Ap:n ja hänen äitinsä näkemykset eroavat selkeästi. Ap ei kestä ja suostu hyväksymään, että hänen ja äitinsä näkemykset eroavat radikaalisti. Voin kuvitellä, että äiti miettii miksi häntä syytetään jostain, mitä hän ei ole edes tehnyt. Ap taas miettii miksei äiti myönnä tehneensä asioita ja pyydä anteeksi. Äiti ei pysty koskaan myöntämään tehneensä väärin, koska ei koe tehneensä väärin. Kaikki ystävätkin puoltavat hänen kantaansa. Ainoa joka on eri mieltä olet sinä.
Muut, kuten me joilla on sisko tai veli joka on syyttänyt omia vanhempiaan jostain kauhesta, emme ymmärrä. Meillä oli hyvä lapsuus ja hyvät vanhemmat. Vierestä katsoimme kuinka sisarusta kohdeltiin ihan samalla lailla kun meitä muitakin. Ainoa hankala oli sisarus itse. Ja jos äiti teki jotain "pahaa" kuten huusi, niin se oli pelkästään inhimillinen reaktio, johonkin mitä sisarus teki. Mutta kyllä meille muillekin huudettiin tai rankaistiin , jos teimme väärin tai ilkeyksiä tms. Juuri juttelin äitien kanssa, jotka kertoivat kuinka he välillä joutuvat huutamaan niin kovin lapsilleen, että pelkäävät, että naapurit soittavat poliisit. Itsekkin olen huutanut kurkku suorassa, kun poikani oli juoksemassa suoraan autotielle katsomatta yhtään sivuilleen.
Niin kuin moni on jo sanonut, päästä irti. Lopeta siellä kurahousuajassa pyöriminen. Menneissä rypeminen. Elä tätä päivää. Mitä sitten, jos 30 vuotta sitten satoi koko kesäloman ja loma meni piloille? Mitä sitten jos 35 vuotta sitten äitisi sanoi, että syö se puurolautanen tyhjäksi, äläkä ole niin hidas. Mitä sitten jos jos 25 vuotta sitten äitisi huusi, kun huoneesi oli kun pommin jäljiltä, että se muistutta sikala. Tärkeää on se miltä se näyttää nyt.
Siirry eteenpäin , anna olla, lopeta jauhaminen. En usko, että kykenet, koska olet rakentanut identtiteettisi marttyyriyden ympärille. Kaikki mitä teet huonosti on äitisi vika. Pahaolosi on äitisi vika. Avioliitto ongelmat, nekin äitisi vika. Serotoniiini tasot, nekin äitisi vika. Ehkä jopa tyydyit huonompaan asuntoonkin, koska äitisi vika, että olet mikä olet, etkä kyennyt parempaan. Jne. jne. jne.
Olet nyt lähes 40 vuotta etsinyt syytä pahaan oloosi äidistäsi. Etkä ole saanut ratkaisua. Ehkä olisi aika etsiä joku toinen näkökulma, joku muu keino millä kohdata tämä ongelma, kun tämä vanha keinosi? Se kun ei selkeästi ole tuonut sinulle ratkaisua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:21"] Ap et kyllä kuullosta normaalilta 40v naiselta. Epäilen että sussa vika. Eiköhän monessa muussakin taloudessa ole huudettu lapsena- koettu pahenpaakin ja normaaleita ihmisiä on heistäkin kasvanut. Itseäni on hakattu-haukuttu- alistettu ja en ole aikuisiällä siitä mitenkään kärsinyt. AP tarvitset apua. En usko että äitisi on kaikkea huutamisella aiheuttanut. [/quote] Tämä ihminen sanoi minusta pahaa ja varmaan näkee minut pahana. Ap [/quote] Voi kulta, mitä väliä sillä on miten joku vieras ihminen sinut näkee? Tulkitsen aloituksen ja myöhemmät kommenttisi niin, että sinua risoo se, että muilla ihmisillä on hyvin vaillinainen kuva äidistäsi. Että oikeasti hän siis on paljon paskempi tyyppi kuin mitä he luulevat. Et usko terapiaan, mutta jotakin apua sinä tarvitset. Ensimmäiseksi neuvoisin sinua joko kokonaan lopettamaan yhteydenpidon äitiisi tai ainakin minimoimaan sen. Mieti että mitä NYT - menneessä vellomisen sijaan - voisit tehdä hyvinvointisi eteen. Tutki itseäsi, löydä hyviä puoliasi, kasva ihmisenä. Et varmasti halua äitisi myrkyttävän elämääsi enää yhtään enempää, joten päästä hänestä irti! Olet aikuinen ja avaimet hyvään elämään ovat omissa käsissäsi! Anna anteeksi ja jatka elämää!
[/quote]
Totta kai se minua risoo. Sitenhän hän minua myös ryhtyy kohtelemaan, miten minut näkee. Livenä siis. Minua saa kohdella huonosti jos minusta ei pidä ja pitää minua pahana, esim. sen perusteella, mitä kerroin tässä ketjussa.
Ap
[/quote]
Niin mutta kyseessä on sinulle täysin vieras ihminen!!! Minulle on ainakin herttaisen yhdentekevää mitä kukakin - paitsi läheiset ihmiset - minusta ajattelee. Suurimmalle osalle ihmisistä olen yhtä merkityksellinen kuin kärpäsenkakka ja se on ihan ok!
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:43"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:39"]
Äitisi on narsisti. Ainoa "lääke" narsismiin on täydellinen välinpitämättömyys.
Älä tylytä, äläkä ole mitenkään muutenkaan häneen yhteydessä. Elä omaa elämääsi ilman äitiäsi, kuin häntä ei olisi olemassakaan.
Irtautuminen narsistista parantaa, hitaasti, mutta varmasti.
[/quote]
joo, nyt mä alan hitaasti nähdä tämän. Rakastan silti äitiä tai ainakin haluaisin, että mulla olis rakastava äiti tai rakastava mies. Mieheni on hyvä, mutta ei kai meillä rakkaussuhdettakaan ole. Kun en kai oo kyennyt sellaiseen. Rakkauden puutteen takia tämä on niin vaikeaa. Mun mies ei jätä mua, rakastaa, mutta mä en näe siitä kuin sen hyvän onneksi ees, ettei hän jätä minua. Ehkä joskus voin tuntea muutakin. Toivottavasti.
Ap
[/quote]
Tottakai rakastat, onhan hän äitisi. Jos pystyt sulkemaan hänet elämästäsi, saattaa rakkautesi löytää uuden kanavan ja sen kautta opit rakastamaan sinua rakastavia ihmisiä. Helppoa se ei ole, mutta se on tehtävä.
Sinä ansaitset sen ja miehesi ansaitsee sen. Ole onnellinen, sinulla on sentään pilari mihin nojata.
88
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luultavasti et tule koskaan saamaan äidiltäsi tunnustusta ja anteeksipyyntöä, et vaikka kuinka kerjäisit sitä ja kostamalla "opettaisit" häntä tuntemaan, mitä olet tuntenut. Sinulle pitäisi riittää oma tietoisuutesi siitä, kuinka sinua on loukattu. Sen pitäisi olla ihan tarpeeksi totta ilman, että äitisi tunnustaa sen.
Jos äitisi ei huomioinut tunteitasi lapsena niin, miksi hän tekisi niin nytkään? Luultavasti hänellä ei ole siihen mitään kykyä. Sinun todellisuutesi ei pitäisi olla riippuvainen äitisi todellisuudesta. Voit kasvaa aikuiseksi.
Hylkää äitisi. Älä enää yritä omasta äidistäsi etsiä sitä äitiä, jonka olisit halunnut ja tarvinut. Äitisi ei muutu rakastavaksi ja sinun tunteesi huomioivaksi. Joudut olemaan ilman ja suremaan tuota menetystä, mutta sen surun voi käydä läpi.
Pitäiskö mun sit ruikuttaa aggression sijaan että kun on vaan niin paha olla? Saisinko myötätuntoa? En tiedä millä saisin mitään myötätuntoa, näistä asioista on niin vaikeaa puhua kellekään. Inhoan sitä, kun ihminen sanoo: ei toi kuulosta kauhean kamalalta. Ehkä oon sit tottunut esittämään että mulla on aika hyvin, kun oon halunnu pärjätä enkä olla muiden murheena. Tavallista on että mä peitän kaikkea kuin kerron kun en ees löydä sanoja. Sit mua pidettäis katkerana mitä siis oonkin, mutta en saisi muista olla, jos kerron esim. että äitini jätti mut swlviytymään yksin ja hähätteli minulle.
Kerran, pari se jaksetaan kuunnella, sit ei enempää. Mun pitäis sit jo olla sillä selvä asian kanssa, kun sain kertoa sen kerran. En siis edes aloita. En jaksa kuitenkaan pitää ihmisiin yhteyksiä muidenkaan asioiden puhumisen takia, koska mun koko elämä on nyt nämä mun vaikeudet ja ongelmat.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pitäiskö mun sit ruikuttaa aggression sijaan että kun on vaan niin paha olla? Saisinko myötätuntoa? En tiedä millä saisin mitään myötätuntoa, näistä asioista on niin vaikeaa puhua kellekään. Inhoan sitä, kun ihminen sanoo: ei toi kuulosta kauhean kamalalta. Ehkä oon sit tottunut esittämään että mulla on aika hyvin, kun oon halunnu pärjätä enkä olla muiden murheena. Tavallista on että mä peitän kaikkea kuin kerron kun en ees löydä sanoja. Sit mua pidettäis katkerana mitä siis oonkin, mutta en saisi muista olla, jos kerron esim. että äitini jätti mut swlviytymään yksin ja hähätteli minulle.
Kerran, pari se jaksetaan kuunnella, sit ei enempää. Mun pitäis sit jo olla sillä selvä asian kanssa, kun sain kertoa sen kerran. En siis edes aloita. En jaksa kuitenkaan pitää ihmisiin yhteyksiä muidenkaan asioiden puhumisen takia, koska mun koko elämä on nyt nämä mun vaikeudet ja ongelmat.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:49"]
Ap, älä häpeä, et ole ainoa. Toisen pahalla ololle ja kärsimykselle naureskelu on julmaa, rakastava äiti ei niin tee. Valitettavasti noita äitejä on, eikä niistä ole niin puhuttu kuin pullantuoksuisista äideistä. Ongelman julkituonti on vielä suht tuoretta Suomessa, mutta asiasta avatuminen on lisääntymässä. Tiedon ja oikean suhtautumisen kautta toivottavasti osataan tukea kärsineitä lapsia, joita äiti saaraalloisesti kohtelee, piilossa muilta.
http://keskustelu.ellit.fi/threads/miten-tunnistaa-narsistinen-aeiti.1869550/
[/quote]
Kiitos muuten tästä.
Miksi minusta tuntuu, että elän kyseistä ongelmaa tai ainakin koitan puhua siitä yksi sukupolvi ennen toisia. Eli pelkäänpä, että meidän lapsemme puhuvat näistä sitten aikanaan. Nythän on otettu jo esille se, että vanhempiaan ei tarvitse aina kunnioittaa.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 14:08"]
Pitäiskö mun sit ruikuttaa aggression sijaan että kun on vaan niin paha olla? Saisinko myötätuntoa? En tiedä millä saisin mitään myötätuntoa, näistä asioista on niin vaikeaa puhua kellekään. Inhoan sitä, kun ihminen sanoo: ei toi kuulosta kauhean kamalalta. Ehkä oon sit tottunut esittämään että mulla on aika hyvin, kun oon halunnu pärjätä enkä olla muiden murheena. Tavallista on että mä peitän kaikkea kuin kerron kun en ees löydä sanoja. Sit mua pidettäis katkerana mitä siis oonkin, mutta en saisi muista olla, jos kerron esim. että äitini jätti mut swlviytymään yksin ja hähätteli minulle.
Kerran, pari se jaksetaan kuunnella, sit ei enempää. Mun pitäis sit jo olla sillä selvä asian kanssa, kun sain kertoa sen kerran. En siis edes aloita. En jaksa kuitenkaan pitää ihmisiin yhteyksiä muidenkaan asioiden puhumisen takia, koska mun koko elämä on nyt nämä mun vaikeudet ja ongelmat.
Ap
[/quote]
Tässä sinulle myötätuntoa. Myötätunto,Myötätunto,Myötätunto,Myötätunto,Myötätunto,Myötätunto,Myötätunto,Myötätunto,Myötätunto,
Myötätunto,Myötätunto,Myötätunto,Myötätunto.
No niin helpottiko?
Ehkä sinun pitäisi etsiä sitä ratkaisua, jostain muualta, kun muilta ihmisiltä. Me muut voimme lähettää sinulle ja antaa vaikka kuinka paljon myötätuntoa, jopa äitisi, mutta se ei tule muuttamaan mitään sisälläsi. Sinun ongelmasi on sinussa, sinun asenteessasi, sinun aivoissasi , kehossasi. Ratkaisu löytyy sieltä. Me muut emme voi sanoa tai tehdä mitään, joka parantaa haavasi. Ympärilläsi voi olla vaikka 100 000 ihmistä kuuntelemassa murheitasi, mutta niin kauan kun et itse niitä ratkaise ja päästä irti sinusta tulee tuntumaan, ettei kukaan kuuntele tai ymmärrä.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:59"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:14"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:07"] [quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:21"] Ap et kyllä kuullosta normaalilta 40v naiselta. Epäilen että sussa vika. Eiköhän monessa muussakin taloudessa ole huudettu lapsena- koettu pahenpaakin ja normaaleita ihmisiä on heistäkin kasvanut. Itseäni on hakattu-haukuttu- alistettu ja en ole aikuisiällä siitä mitenkään kärsinyt. AP tarvitset apua. En usko että äitisi on kaikkea huutamisella aiheuttanut. [/quote] Tämä ihminen sanoi minusta pahaa ja varmaan näkee minut pahana. Ap [/quote] Voi kulta, mitä väliä sillä on miten joku vieras ihminen sinut näkee? Tulkitsen aloituksen ja myöhemmät kommenttisi niin, että sinua risoo se, että muilla ihmisillä on hyvin vaillinainen kuva äidistäsi. Että oikeasti hän siis on paljon paskempi tyyppi kuin mitä he luulevat. Et usko terapiaan, mutta jotakin apua sinä tarvitset. Ensimmäiseksi neuvoisin sinua joko kokonaan lopettamaan yhteydenpidon äitiisi tai ainakin minimoimaan sen. Mieti että mitä NYT - menneessä vellomisen sijaan - voisit tehdä hyvinvointisi eteen. Tutki itseäsi, löydä hyviä puoliasi, kasva ihmisenä. Et varmasti halua äitisi myrkyttävän elämääsi enää yhtään enempää, joten päästä hänestä irti! Olet aikuinen ja avaimet hyvään elämään ovat omissa käsissäsi! Anna anteeksi ja jatka elämää! [/quote] Totta kai se minua risoo. Sitenhän hän minua myös ryhtyy kohtelemaan, miten minut näkee. Livenä siis. Minua saa kohdella huonosti jos minusta ei pidä ja pitää minua pahana, esim. sen perusteella, mitä kerroin tässä ketjussa. Ap [/quote] Niin mutta kyseessä on sinulle täysin vieras ihminen!!! Minulle on ainakin herttaisen yhdentekevää mitä kukakin - paitsi läheiset ihmiset - minusta ajattelee. Suurimmalle osalle ihmisistä olen yhtä merkityksellinen kuin kärpäsenkakka ja se on ihan ok!
[/quote]
Joo, no mulle sekään ei tuonut turvaa, mitä läheinen ajattelee: "et sä mulle mitään mahda, haha", VAIKKA en siis ole tiennyt äitini ajattelevan juuri noin, muutenhan olisin hoitanut itseni pois kotoa.
Mulle on siksi tärkeää, että ventovieraat kohtelisivat minua oikein, oon kai joutunut hakemaan lapsena apua heiltä, huonolla menestyksellä.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:55"]
AP ihan oikeasti! Kukaan ei ole sanonut sinua pahaksi, kukaan ei ajattele että sinä olet paha. Jos joku ihminen tässä ketjussa arvostelee sinua, se ei tarkoita sitä että sinä olisit paha tai että kirjoittaja ajattelisi sinun olevan paha. Paha ihminen on sellainen joka tekee pahoja tekoja tahallaan toisille ihmisille/eläimille, oletko sinä sellainen? Minä ja varmasti kaikki muutkin ymmärtävät että sinulla on paha olo, sehän on ihan eri asia kuin se että on paha ihminen. Ehkä äitisi on paha ihminen, mutta se ei tee sinusta samanlaista.
[/quote]
Kyllä mä pelkään, että minusta ajatellaan pahaa tai ainakin on sitten niin, ettei minua ymmärretä, mikä on käytännössä sama asia.
Mieheni on onneksi tulenani hän ymmärtää. Ja mummini, mutta hän on jo yli 90-vuotias.
Ap
Eihän sulla edes tunnu olevan mitään oikeeta ongelmaa. Turhasta ruikutat.
Alue: Aihe vapaa
No hauku se äitisi nyt takaisin. Käytä mielikuvitustasi ja keksi heikot kohdat, että saat äitisi murtumaan. Sitten voitte alkaa rakentaa suhdettanne terveemmältä pohjalta.