Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tylytin äsken äitiäni kunnolla
30.04.2015 |
puhelimessa. Mutta tajusin puhelun aikana, että äiti elää aivan ihme valheissa, ja niiden turvin ja oikeutuksella haukkuu ja syyttää minua. Hän esimerkiksi väitti hänen ystäviensä tietävän, miten hän kasvatti minua ja millainen äiti hän oli. Totuus kuitenkin on se, että äiti oli kun oltiin paikassa jossa oli muita ihmisiä aivan ystävällinen ja normaali, mutta kun pääsimme kotiin alkoi hirveä haukkuminen ja raivoaminen minulle.
Hänen ystävillään ei ollut mitään käsitystä siitä, miten äiti kohteli minua kun olimme kahden. Ja nyt äiti väittää, että kaikki tiesivät ja olivat hyväksyviä. Ja mä olen kokenut siis aivan jotain muuta, mutta en ole lapsena oikein erottanut sitä, ettei äidin ystävät todella näe, mitä äiti mun kanssa harrastaa.
Joku toinenkin samantapainen valhe siinä puhelimessa tuli esille, missä näin, että äiti on aivan valheellinen, suorastaan harhainen sen suhteen, mitä on luullut tai mitä nyt jälkikäteen uskoo tehneensä ja mikä oli totta.
Itse olen kuvitellut, että asiat ovat äidille yhtä selviä kuin minullekin, että hän huusi, mitätöi ja raivosi minulle, mutta hän onkin autuaasti unohtanut kaiken.... Minä en tietenkään ole ja pahoinvointini määrä on suhteellisen merkittävää.. Olen äiti nyt itsekin, auttakaa, mistä haen apua? Pelkään ettei minua oikein uskota, koska äitikään ei usko kun kerron, että hän oikeasti teki pahaa minulle. Hän sanoo, ettei asia ollut niin ja halusi, että mä meen lääkäriin, aivan kuinMÄ olisin tässä se hullu, vaikka toedän, etten oo. Mieskin on samaa mieltä tai ainakin että äiti on sen sitten aiheuttanut, mutta mua pelottaa. En saa apua mistään.
Niin se tylytys oli sitä, että annoin tulla äidilleni, mille kaikki on tuntunut. Äiti osin suuttui, osin mitätöi naureskelemalla minulle että oonkos kärsinyt tai jotain ihan hirveää. Ihan hirveä viha äidiltä, kun en ole sellainen kuin hän haluaisi, ehkä valehtelee senkin kun sanoo, ettei oo vihainen tai vihaa minua? Olen jo päälle 4-kymmenen, siksikin tää hävettää kun mun pitäis jo toipua nopeemmin. Nyt oon 1,5 vuotta oireillut akuutimmin, sitä ennen 20 vuotta eriasteista alakuloa ja masista. Mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt että äiti ei näe mua oikeastaan lainkaan vaan elää ihan omia valheitaan tai jotain. Oon luullut, että meillä ois ns. välit ja koittanut ylläpitää niitä, kun olen ajatellut, että se on oikein. Mutta en jaksa enää, vaikka rakastankin häntä, mutta en jaksa enää, kun ei tästä tule enää yhtään mitään. Tuntuu, ettei minua auta kukaan ja mieskin jo väsyy ihan täysin, vaikka on jaksanut tähän asti olla mun tuki ja turva aivan mielettömän suuresti.
Kommentit (187)
Itse asiassa se lääkäriin meno auttaa. Ei niin kuin äitisi ajattelee vaan sieltä saat vahvistuksen että äitisi on toiminut väärin ja sinussa ei ole se vika. Pari kuukautta tai vuottakin terapiaa, alkuun voi tulla isompi romahdus mutta hyvä terapeutti auttaa sinua pääsemään yli menneistä.
Kyllä sinäkin saat apua kun menet sitä hakemaan ammattilaisilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En haluaisi aloittaa lääkäristä, koska en tahdo lääkkeitä. Mulla on aivan selviä syitä kärsimykselleni, eikä lääke sinänsä ratko niitä tai edes vointiani, kaiketikaan. Olen joskus syönyt lääkkeitä, ennemminkin tilanteessa, jossa mulla oli epämääräinen paha olo (tästä).
Ja mitä muuten tulee psykoterapiaan, niin tajuan nyt, että olen äärettömän pettynyt heiltä saamaani apuun. Olen siis käynyt pitkähköissäkin terapioissa ja vielä vain on ongelmia. Terapeutit eivät vain osaa käsitellä muuta kuin mitä potilas tuo ja ehkä se ei ole näkynyt, että en usko kenenkään olevan minun puolellani ja uskovan minua, kun äitini velheellisuus ei ole selvinnyt näin selkeästi minulle ikinä aikaisemmin.
Ihan kuin sielläkin olis vain unohdettu äiti ja keskitytty minuun eikä oo löydetty äitini todellisuutta eli harhaisuutta todellisuuden suhteen. Ja sit vaan mietitään mikä minulla on vikana (tai ainakin oon itse miettinyt) vaikka minulla on vikana suurimmaksi osaksi kaiken minulle tekemänsä pahan vääristyneesti nähnyt ja nyt jo unohtanut minua haukkuva äiti, jolle minä olen koittanut olla mieliksi, tosin aika vihaisena kun oon ihmetellyt kun koskaan ei tunnu hyvältä. Siis äidin kanssa. TUrhaa oon sille mieliksi ajatellut että on kiva olla. Äidin ystävät eivät siis voi tajuta, että kun voin huonosti se johtuu äidistäni.
Ei ole ihan ajankohtaista, mutta kuinka mä selviytyisin järjestämättä hautajaisia äidilleni? Kukaan ei tiedä, miten hän on kohdellut minua. En halua, että muut näkevät hänet hautajaisissa uhrina, joka kuoli eikä tytärkään välitä.
Ap
Kukaan, ei siis kukaan, kenet äiti tuntee, tiedä, miten hän kohteli minua. Ja äidillä on sellainen kuva, että kaikki ovat nähneet sen ja pitävät äidistäni! Ei edes kummini, äidin siskopuoli tiedä.
Kammottaa järjestää hautajaisia. Tuntuu hyvin epäreilulta. En tunne äitini ystäviä kovin hyvin, koska äitini opetti minulle heistä, etteivät he hyväksy minua eivätkä pidä minusta, koska teen niin näin tai noin. Eli eristi minut valehtelemalla. Ja jos sanoin, etten mä näe, että he ajattelis minusta pahaa, niin äiti sanoi: eivät he sitä näytä sinulle, mutta kyllä he ovat sitä mieltä.
En kanna kaunaa ystäville, koska äiti valehteli eiväthän he voineet nähdä mitään. Mutta itse en jaksa heidän mielikseen oikein käytttäytyä kuin äiti olisi mikään muu kuin ruumispussi. Ja sit tadaa, kuka ei osaa käyttäytyä? Minä tietenkin.
"Joudunko" mä vaan järjestämään ne hautajaiset? Haluaisin kuitenkin olla mukana, koska äiti on silti minulle tärkeä, vaikka en voi mitenkään pitää siitä tavasta, jolla hän kohteli minua. Enkä kohtaa äitiäni kohtaan arvostusta enkä kunnioitusta. Pidänpähän vain hänestä, vaikka hän olisi maassa makaava limanuljaska (anteeksi limanuljaskat) ja se hän minulle suunnilleen hyvänä päivänä onkin.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 19:52"]Jos vaikka olisin menettänyt kuuloni, olisi se paljon auttanut. Jos katson vain äidin tekoja, miten piti minua nälässä -oli alipainoinen-, kylmyys -ei syliä ei tukea ei kehua vain mitätöintiä, vain kylmyyttä, tunteettomuutta äidiltä, tosin neljän seinän sisällä jossa oli öljylämmitys. Äiti veti isältä rahat ja valehteli, että oli antanut lapsille rahaa, samoissa vaatteissa kuljettiin kuukauden peräkkäin. Kavereita ei saanut kotiin tuoda, syrjiinnyin, äidille se ei merkinnyt mitään, välitti vain itsestään, rahoistaan, maallisesta omaisuudestaan, koruistaan, vaatteistaan ja lisäasuntojen hamuamisesta. Mikään ei ole muuttunut, samat kuviot, ei ole mitään väliä, miten lapsella menee. Loukkaksilla ja solvauksilla yritti elämääni vaikuttaa minusta jatkeensa tehden ja kyllä, ne sanat sattuivat niin paljon että lilluin vuosikaudet niissä, en ymmärtänyt miten toiselle voi puhua sillä tavalla. Toivon yli kaiken, että jonain päivän henkinen väkivalta tuisi laissa tuomittavaksi, isompi tuomio vanhemmille, jotka kaltoin kohtelevat lastaan, pientä tai isoa.
Ei ole ihan helppoa, irrottautua narsistista, joka tekojaan harjoittaan muiden sillmien tai korvien kantamattomissa. Vain kohde eli uhri tietää, millaista helvettiä se on. Siitä suosta jos saa itsensä kammettua ylös, niin on kuin toinen elämä alkaisi. Helkkarin vaikeata on silti, kun niistä asioista ei ole voinut puhua kenenkään kanssa, kukaan ei ymmärrä ja paukuttavat vain, että minun äitini kyllä välittää jne.
Toivon, että jokaikinen paukapää äiti miettisi itsekseen ja kunnolla, mihin pyrkii lapsensa haukkumisella, mitätöinnillä ja vähättelyllä. Haluavatko he, että lapsi kärsisi, stressaisi, kuolisi, vai mitä? Miettivätkö nuo äidit koskaan, miksi toiset lapset menestyvät ja ovat hyvissä väleissä äitinsä kanssa? Erona on oikeasti ne vanhemmat, äidit!!! Äiti, joka rakastaa lastaan, tukee ja ohjaa lastaan hyvällä, heidän lapset voivat hyvin. Menestyvät lapset, niin rakkaudessa kuin elämässä muutenkin.
[/quote]
Suurin osa 70-luvulla syntyneistä on elänyt juuri tuollaisen lapsuuden. He olivat laihoja. Avaimet kaulassa. Ei se mitään pusi pusi hellyttely aikaa ollut. Lapset ulos pihalle ja harrastuksiin joutui itse menemään, ei kyyditelty, eikä mopoautoja ollut.
Muistan kun äitini kertoi, kuinka onnellisia olimme kun meitä ei sentään voinut opettajat karttakepillä lyödä sormille.
Miten on mahdollista, että kaikilla muilla on niin erillainen kuva tapahtumista kuin sinulla? Ehkä jos äidiltäsi kysytään, niin olit alipainoinen, koska et halunnut syödä. Mitään mitä hän valmisti ei kelvannut. Tai vielä 10 vuotiaan et ymmärtänyt itse ottaa ruokaa jääkaapista? Vai oliko kyse, että äitisi söi ja sinä nälissäsi katsoit vieressä? Jääkaappi oli aina tyhjä?
Syylistät kokoajaan muita, kun he eivät sano sellaisia sanoja mitä haluat kuulla. Mitä ne sanat olisivat? Sitä, että muut haukkuvat äitisi? Olisitko tyytyväinen? Paranisiko pahaolosi?
Läheltä, kaukaa aina se syyllinen löytyy muualta. Jopa muista, koska he eivät osoita oikealla tavalla edes myötätuntoa. Kaikissa muissa on pysyvästi vikaa, koska he eivät kykene mukautumaan sinun tarpeisiisi. Turvallisuuden tunteen tarpeeseesi, myötätunnon tarpeeseesi, kehujen tarpeeseesi jne.
Minäkin haluaisin lisää rahaa, mutta en odota että muut ratkaisivat sen tarpeeni. He saattaisivat antaa 10euroa ja sanoa että loppu on sinun tehtäväsi. Eivät he ikuisesti jaksaisi rahoittaa minua. Varsinkin jos he näkevät, etten yritä itse tehdä asialle mitään. Vaan jatkaisin valittamista, miksei muut ymmärrä tätä lapsuudesta asti olevaa rahan puutetta.
Onko sinulla nyt nälkä? Oletko alipainoinen? Eikö kukaan kehu sinua? Eikö miehesi tai lapsesi halaa? Elä ja arvosta sitä mitä sinulla on nyt. Älä elä siellä menneisyydessä. Jopa sodan kokeneet pystyvät siihen. Jättämään taakseen vanhat jutut. Ei ole mitään syytä mikset sinäkin pystyisi.
Sanoisin lisäksi, etten ole lähes koskaan saanut tuoda kavereitä sisälle leikkimään.
Itseäkin käskettiin aina pihalle leikkimään. Kyllä se on ollut ulkoleikkejä aina. Hiekkalaatikolla, hiihtoladulla, pulkkamäkeä, metsässä majoja, pesäpalloa, kirkonrottaa, tvistiä, hyppynarua jne. Joko et ole 70-luvun lapsi tai jokin muu aiheutti syrjäytymisesi. Minulla on paljon ystäviä, joiden kotona en ole koskaan käynyt lapsena. Eikä heitä syrjitty. Se vaan ei ole voinut olla syy syrjäytymiselle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 10:57"]
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 09:52"]
Käy lääkärissä, jos olet uupunut.Siinä ei ole mitään hävettävää, päinvastoin.Voimia
[/quote]
Kyllä hän on lääkärissä taajaan käynyt
[/quote]
Tuskin kukaan koskaan missään tarvitsee olotilaansa tuota sun kommentointia. Ootko miettiny sitä?
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 19:28"]
Parasta mitä sinulle voisi tapahtua olisi, että menetät kuulosi. Et voisi muistaa sanoja, joita sinulle on sanottu. Voisit vain nähdä teot. Mitä näkisit? Nälän, kylmyyden, vaatettomuuden, yksinäisyyden, kaverittomuuden, asunnottomuuden? Oliko se lapsuus ilman kaikkea? Vai onko kaikki muu ihan merkityksetöntä, koska äitisi sanot nollasivat kaiken muun mitä sinulle annettiin? Pyörit sanoissa, takerrut niihin, analysoit jokaisen lauseen. Kaikkiin, niihin iänikuisiinkin. Haluat myötätuntoa sanoilla. Sanoja joita muut eivät osaa sinulle sanoa, jotka muuttaisivat mielialasi. Sisicat sinut kokemaan jotain muuta kun pahaa oloa. Aika paljon annat painoarvoa kirjaimille, äänteille, sanoille. Ylensähän sanotaan" ei ne sanat, vaan ne teot" mutta sinä vaan keräät lisää sanoja ja lauseita, jotta voit sitten taas jauhaa niitä. Paha, 4 kirjainta ja se voi muka todista millainen olet. Koska joku sanoi sen ääneen. Hyvä, 4 kirjainta, sekin voi todistaa millainen olet. Koska joku sanoi sen ääneen. Katso itseäsi ja määrittele sen mukaan mitä olet. Itsesihän tunnet parhaiten. Kehitä heikkouksiasi ja arvosta hyviä puoliasi ja lopeta itsesi määritteleminen sanojen ja muiden mielipiteiden mukaan. Sinä olet mitä tekosi ovat. Jos ne ovat hyviä olet hyvä, jos ne ovat pahoja olet paha.
[/quote]
"We think sometimes that poverty is only being hungry, naked and homeless. The poverty of being unwanted, unloved and uncared for is the greatest poverty. We must start in our own homes to remedy this kind of poverty."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minkä ihmeen tähden ne äidin ystävät on ap:lle niin tärkeät??? (en o viel lukenu koko ketjua...)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 19:28"]
Parasta mitä sinulle voisi tapahtua olisi, että menetät kuulosi. Et voisi muistaa sanoja, joita sinulle on sanottu. Voisit vain nähdä teot. Mitä näkisit? Nälän, kylmyyden, vaatettomuuden, yksinäisyyden, kaverittomuuden, asunnottomuuden? Oliko se lapsuus ilman kaikkea? Vai onko kaikki muu ihan merkityksetöntä, koska äitisi sanot nollasivat kaiken muun mitä sinulle annettiin? Pyörit sanoissa, takerrut niihin, analysoit jokaisen lauseen. Kaikkiin, niihin iänikuisiinkin. Haluat myötätuntoa sanoilla. Sanoja joita muut eivät osaa sinulle sanoa, jotka muuttaisivat mielialasi. Sisicat sinut kokemaan jotain muuta kun pahaa oloa. Aika paljon annat painoarvoa kirjaimille, äänteille, sanoille. Ylensähän sanotaan" ei ne sanat, vaan ne teot" mutta sinä vaan keräät lisää sanoja ja lauseita, jotta voit sitten taas jauhaa niitä. Paha, 4 kirjainta ja se voi muka todista millainen olet. Koska joku sanoi sen ääneen. Hyvä, 4 kirjainta, sekin voi todistaa millainen olet. Koska joku sanoi sen ääneen. Katso itseäsi ja määrittele sen mukaan mitä olet. Itsesihän tunnet parhaiten. Kehitä heikkouksiasi ja arvosta hyviä puoliasi ja lopeta itsesi määritteleminen sanojen ja muiden mielipiteiden mukaan. Sinä olet mitä tekosi ovat. Jos ne ovat hyviä olet hyvä, jos ne ovat pahoja olet paha.
[/quote]
"We think sometimes that poverty is only being hungry, naked and homeless. The poverty of being unwanted, unloved and uncared for is the greatest poverty. We must start in our own homes to remedy this kind of poverty."
Mother Teresa
[/quote]
Sinulla on mies, lapsi, ystäviä?, isoäiti. Se ei ole tämän hetkistä henkistä köyhyyttä. He rakastavat sinua, mutta millään ei ole merkitystä paitsi 30 vuotta sitten lausutuilla sanoilla. Sylillä, joka silloin puuttui. Kannustus, joka 25 vuotta sitten jäi uupumaan.
Sama jos joku miljonääri valittaisi, kuinka väärin oli kun 5 vuotiaana oli köyhä, koska tilillä oli vain 10 euroa.. Vaikka nyt tilillä on miljoonia.
Mikä siinä menneisyydessä elämisessä on niin pakottavaa? Et ole enää 10 vuotias ja olosuhteet ovat muuttuneet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:13"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:11"]
Terapeuttisi oli kyllä nyt pahan kerran väärässä. OLENNAISINTA on nimenomaan miettiä, mistä äitisi käytös johtuu ja kuinka hänen äitinsä ja isänsä on häntä kohdellut. Ja muut tapahtumat hänen menneisyydessään. Näin mielessäsi hahmottuu kartta, jossa kaikella on syy-seuraussuhteensa. Saat ikäänkuin jalkojen alle kuivaa maata, josta ponnistaa.
[/quote]
Ei terapiassa spekuloida muiden ihmisten taustoja.
[/quote]
Jaa. Kyllä minun terapiassani vaan on pohdiskeltu. Ja se auttaa minua. Auttaa ymmärtämään, miksi isä hakkasi, oli tunnekylmä, helvetin vaativa, pani kaikkea liikkuvaa, miksi äitipuoli vihasi, miksi kaikki tapahtui. Minua ymmärtäminen auttaa, se ei aikoinaan auttanut yhtään, että ajatteli että näin nyt vain tapahtui ja that's it. On helpompi ottaa pesäeroa omaan lapsuuden"perheeseen", kun tajuaa, mitrn sairas se koko kuvio on ollut. En tunne velvollisuutta olla yhteydessä, vaan rakennan omaa elämää. Joten kyllä, syiden miettiminen on ihan heletin tärkeää ja terapeutin pitää niitä syitä kaivella. Jos taustoja ei ymmärrä, ei mikään koskaan muutu, sillä joku epämääräinen "no siksi" ei annan tarpeeksi kantavaa motivaatiota muutokseen.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 22:03"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 21:46"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 19:28"]
Parasta mitä sinulle voisi tapahtua olisi, että menetät kuulosi. Et voisi muistaa sanoja, joita sinulle on sanottu. Voisit vain nähdä teot. Mitä näkisit? Nälän, kylmyyden, vaatettomuuden, yksinäisyyden, kaverittomuuden, asunnottomuuden? Oliko se lapsuus ilman kaikkea? Vai onko kaikki muu ihan merkityksetöntä, koska äitisi sanot nollasivat kaiken muun mitä sinulle annettiin? Pyörit sanoissa, takerrut niihin, analysoit jokaisen lauseen. Kaikkiin, niihin iänikuisiinkin. Haluat myötätuntoa sanoilla. Sanoja joita muut eivät osaa sinulle sanoa, jotka muuttaisivat mielialasi. Sisicat sinut kokemaan jotain muuta kun pahaa oloa. Aika paljon annat painoarvoa kirjaimille, äänteille, sanoille. Ylensähän sanotaan" ei ne sanat, vaan ne teot" mutta sinä vaan keräät lisää sanoja ja lauseita, jotta voit sitten taas jauhaa niitä. Paha, 4 kirjainta ja se voi muka todista millainen olet. Koska joku sanoi sen ääneen. Hyvä, 4 kirjainta, sekin voi todistaa millainen olet. Koska joku sanoi sen ääneen. Katso itseäsi ja määrittele sen mukaan mitä olet. Itsesihän tunnet parhaiten. Kehitä heikkouksiasi ja arvosta hyviä puoliasi ja lopeta itsesi määritteleminen sanojen ja muiden mielipiteiden mukaan. Sinä olet mitä tekosi ovat. Jos ne ovat hyviä olet hyvä, jos ne ovat pahoja olet paha.
[/quote]
"We think sometimes that poverty is only being hungry, naked and homeless. The poverty of being unwanted, unloved and uncared for is the greatest poverty. We must start in our own homes to remedy this kind of poverty."
Mother Teresa
[/quote]
Sinulla on mies, lapsi, ystäviä?, isoäiti. Se ei ole tämän hetkistä henkistä köyhyyttä. He rakastavat sinua, mutta millään ei ole merkitystä paitsi 30 vuotta sitten lausutuilla sanoilla. Sylillä, joka silloin puuttui. Kannustus, joka 25 vuotta sitten jäi uupumaan.
Sama jos joku miljonääri valittaisi, kuinka väärin oli kun 5 vuotiaana oli köyhä, koska tilillä oli vain 10 euroa.. Vaikka nyt tilillä on miljoonia.
Mikä siinä menneisyydessä elämisessä on niin pakottavaa? Et ole enää 10 vuotias ja olosuhteet ovat muuttuneet.
[/quote]
Jos perusturvallisuus ja kiintymyssuhde ovat jo aikoinaan olleet ihan helvetin vaillinaiset, tai puuttuneet lähes täysin, niin sellaiset asiat nyt vain vaikuttavat läpi elämän, halusi sitä tai ei, jos asiaa ei paikkaa ammattilaisten avustuksella myöhemmin. Ja silti ne vaikuttavat, koska ne ajat lapsuudesta ovat kaikista haurainta aikaa ja vaikuttaa kaikkeen myöhemmällä iällä. Sama kun joku ravinnon puute, totta hitossa puutteellisella ravinnolla on vaikutusta ihmisen kehitykseen ja koko myöhäisempään elämään. Mutta ei se mikään kuoleman tuomio ole, vaurioituneita osia voi paikkailla muiden avustamana ja voi saada vielä ihan tyydyttävän elämän (se vaatii vain ihan hitosti töitä), mutta pitää myös hyväksyä se, että pysyvää vauriota on jo syntynyt. Huonot ja puutteelliset lapsuusolot vaurioittavat aivoja (huomattu kuvauksissa ihan konkreettisesti vaurioituneita alueita aivoissa), joten ei nämä asiat ole mitään sellaisia, että nyt vain lopetat märehtimisen ja elät nykyhetkessä (ei onnettomuudessa aivovaurion saaneellekaan sanota, että nyt vaan lopetat ja kuvittelet että aivos on normaalit).
*
Pitää hyväksyä vauriot, sillä ne ovat todellisia eikä ne kuvittelemalla parane, mutta tilannetta voi parantaa - huomattavasti. Mutta pitää pitää myös mielessä, ettei täydellistä eheytymistä koskaan välttämättä tapahdu, elämä voi silti olla riittävän hyvää.
*
Ota itseä niskasta kiinni, lopeta märehtiminen ja elä nykyhetkessä - niin, näin on ihan helvetin helppo sanoa ihmisen, jolla ei ole traumaattisia lapsuuuskokemuksia ja niistä johtuvia aivovaurioita. Valitettavasti emme elä pumpulimaailmassa ja näillä asioilla on merkitystä, vaikka miten sulkisimme silmäy ja kuvittelisimme, ettei mikään vaikuta. Kyllä vaikuttaa ja se pitää vain hyväksyä, vasta sitten voi saada todellisia muutoksia aikaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole lukenut koko ketjuu, mut huomasin et aika paljo oot ap kakkaa saanu niskaan. Tsemppasin sua tuol aikasemmin, mut luulen, ettei sun olo kyl kohene täällä taistelemalla itsesi puolesta. Vaikeaa niitä henkisiä traumoja on sellaisille ymmärrettävästi selittää, jotka niitä ei ole kokenu. Ei ne voi tajuta. Täältä saat yhtä vähän ymmärrystä ja myötätuntoo kuin äidiltäs. Mut ammattilainen voi ymmärtää ja auttaa.
Ehkä syynä siihen, että moni on ärsyyntynyt ap:n jankuttamiseen on se, että ap:n kokemus huonosta lapsuudesta ei ole kovin uniikkia, mutta tuo asiaan jumittuminen taasen on.
Se on tosiasia, että monella on paljon huonoja kokemuksia lapsuudesta; mitätöintiä, heitteille jättöä, rakkaudettomuutta, pahoinpitelyä jne, jne Mutta koska me olemme psyykeltämme erilaisia, niin vaikeiden lapsuuskoemusten jälkeen osalla on kyky jatkaa elämää ja osalla taas ei.
Täältä ap et tule kauheasti saamaan konkreettisia apuja, sillä emme tunne sinua niin hyvin voidaksemme auttaa sinua. Ja toisaalta ne neuvot jotka toimivat toisella, eivät toimi taasen toisen ihmisen kohdalla.
Mutta siitä huolimatta haluan sanoa yhden asian. Ainoa asia mitä voit muuttaa on sinä itse ja sinun ajatuksesi ja asenteesi. Vaikka kuinka jankuttaisit äidillesi, että hän on pilannut sinun elämäsi, niin siltikään et voi muuttaa häntä.
[quote author="Vierailija" time="02.05.2015 klo 00:15"]
Ehkä syynä siihen, että moni on ärsyyntynyt ap:n jankuttamiseen on se, että ap:n kokemus huonosta lapsuudesta ei ole kovin uniikkia, mutta tuo asiaan jumittuminen taasen on.
Se on tosiasia, että monella on paljon huonoja kokemuksia lapsuudesta; mitätöintiä, heitteille jättöä, rakkaudettomuutta, pahoinpitelyä jne, jne Mutta koska me olemme psyykeltämme erilaisia, niin vaikeiden lapsuuskoemusten jälkeen osalla on kyky jatkaa elämää ja osalla taas ei.
Täältä ap et tule kauheasti saamaan konkreettisia apuja, sillä emme tunne sinua niin hyvin voidaksemme auttaa sinua. Ja toisaalta ne neuvot jotka toimivat toisella, eivät toimi taasen toisen ihmisen kohdalla.
Mutta siitä huolimatta haluan sanoa yhden asian. Ainoa asia mitä voit muuttaa on sinä itse ja sinun ajatuksesi ja asenteesi. Vaikka kuinka jankuttaisit äidillesi, että hän on pilannut sinun elämäsi, niin siltikään et voi muuttaa häntä.
[/quote]
No jos sen kaiken on nyt vasta "tajunnut" niin järkytys on melkoinen. Siis tarkoitan, että se asioiden läpikäyminen ja "jumittaminen" alkoi vasta tuosta puhelusta. Eikös se ap kirjoita aloitusviestissä, että puhelun aikana ymmärsi asioita. Siinä mielessä en ihmettele, että tässä ajassa ei ole ihan pystynyt asioita taakse jättämään.
Terapia ei auta, jos henkilö on liian sairas. Siltä tässä vaikuttaa. Luultavasti muuta hoitoa on. Sairaalahoitokin on aplle tuttua
Tiätkö ap tää on ainoo palsta ku minä oon saanu vertaistukee ja ymmärrystä juurikin samantapaisen äidin kanssa. En o purkanu omaa asiaani tänne missään ketjussa, mut prkl ku on tuntunu hyvälle huomata ettei ole yksin. Oon tekemisissä omasta suvustani ainoastaan veljieni kanssa ja yhä edelleen -17 vuoden jälkeen- he uskovat, että on parempi kun kanssani ei asioista puhuta, he eivät ymmärrä mitä on tapahtunut, vaikka olen suoraan sanonut ja edelleen neuvovat ja odottavat, että "tekisin oikein" ja olisin kunnon tytär äidilleni. He eivät tiedä, mutta luulevat olevansa oikeassa. Sitä on menettänyt ihan koko perheen ja se muistuttaa joka päivä. Elämääni olen jatkanut kyllä, mutta yksinäiseks tuntenut oloni aina. Yllättäen siis täällä av:llä oon alkanut kasvaa veljieni häpeämästä siskosta muiden ihmisten arvoiseksi.
Aikaa ja itkuja se asioiden läpi käyminen ottaa, mut et ole yksin.
Älä välitä noista mollaajista. Nyt alat välittää vaan itsestäs :) ja äipälles heität täst lähin luurin korvaan.
Alue: Aihe vapaa
Jos oma lapsi kertoo aikuisena kärsineensä lapsuudessaan ja oma vanhempi nauraa sille muistolle ja kokemukselle ja sitten seuraavassa lauseessa sanoo, ettei vihaa minua, niin kuka valehtelee?
Jos lastaan rakastaa, niin nauraako kun hän kertoo kärsineensä siitä, mitä lapsena tapahtui, huudosta jne? Eikö silloin piekmminkin vihaa? "Sinäkin siinä mitättömyys kerrot kärsineesi, haha. Mut hyvä uutinen on, että mä en vihaa sinua" ?? Näinkö?
miksei voi sanoa, että "niinkö, kerro tarkemmin" ja vakuuttaa, ettei ole halunnut antaa sellaista vaikutelmaa?
Ap