Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tylytin äsken äitiäni kunnolla
30.04.2015 |
puhelimessa. Mutta tajusin puhelun aikana, että äiti elää aivan ihme valheissa, ja niiden turvin ja oikeutuksella haukkuu ja syyttää minua. Hän esimerkiksi väitti hänen ystäviensä tietävän, miten hän kasvatti minua ja millainen äiti hän oli. Totuus kuitenkin on se, että äiti oli kun oltiin paikassa jossa oli muita ihmisiä aivan ystävällinen ja normaali, mutta kun pääsimme kotiin alkoi hirveä haukkuminen ja raivoaminen minulle.
Hänen ystävillään ei ollut mitään käsitystä siitä, miten äiti kohteli minua kun olimme kahden. Ja nyt äiti väittää, että kaikki tiesivät ja olivat hyväksyviä. Ja mä olen kokenut siis aivan jotain muuta, mutta en ole lapsena oikein erottanut sitä, ettei äidin ystävät todella näe, mitä äiti mun kanssa harrastaa.
Joku toinenkin samantapainen valhe siinä puhelimessa tuli esille, missä näin, että äiti on aivan valheellinen, suorastaan harhainen sen suhteen, mitä on luullut tai mitä nyt jälkikäteen uskoo tehneensä ja mikä oli totta.
Itse olen kuvitellut, että asiat ovat äidille yhtä selviä kuin minullekin, että hän huusi, mitätöi ja raivosi minulle, mutta hän onkin autuaasti unohtanut kaiken.... Minä en tietenkään ole ja pahoinvointini määrä on suhteellisen merkittävää.. Olen äiti nyt itsekin, auttakaa, mistä haen apua? Pelkään ettei minua oikein uskota, koska äitikään ei usko kun kerron, että hän oikeasti teki pahaa minulle. Hän sanoo, ettei asia ollut niin ja halusi, että mä meen lääkäriin, aivan kuinMÄ olisin tässä se hullu, vaikka toedän, etten oo. Mieskin on samaa mieltä tai ainakin että äiti on sen sitten aiheuttanut, mutta mua pelottaa. En saa apua mistään.
Niin se tylytys oli sitä, että annoin tulla äidilleni, mille kaikki on tuntunut. Äiti osin suuttui, osin mitätöi naureskelemalla minulle että oonkos kärsinyt tai jotain ihan hirveää. Ihan hirveä viha äidiltä, kun en ole sellainen kuin hän haluaisi, ehkä valehtelee senkin kun sanoo, ettei oo vihainen tai vihaa minua? Olen jo päälle 4-kymmenen, siksikin tää hävettää kun mun pitäis jo toipua nopeemmin. Nyt oon 1,5 vuotta oireillut akuutimmin, sitä ennen 20 vuotta eriasteista alakuloa ja masista. Mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt että äiti ei näe mua oikeastaan lainkaan vaan elää ihan omia valheitaan tai jotain. Oon luullut, että meillä ois ns. välit ja koittanut ylläpitää niitä, kun olen ajatellut, että se on oikein. Mutta en jaksa enää, vaikka rakastankin häntä, mutta en jaksa enää, kun ei tästä tule enää yhtään mitään. Tuntuu, ettei minua auta kukaan ja mieskin jo väsyy ihan täysin, vaikka on jaksanut tähän asti olla mun tuki ja turva aivan mielettömän suuresti.
Kommentit (187)
Ap et kyllä kuullosta normaalilta 40v naiselta. Epäilen että sussa vika. Eiköhän monessa muussakin taloudessa ole huudettu lapsena- koettu pahenpaakin ja normaaleita ihmisiä on heistäkin kasvanut.
Itseäni on hakattu-haukuttu- alistettu ja en ole aikuisiällä siitä mitenkään kärsinyt.
AP tarvitset apua. En usko että äitisi on kaikkea huutamisella aiheuttanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 23:39"]
Sinua on varmasti kohdeltu huonosti lapsena ja olet siitä pitkään kärsinyt. Se on kuitenkin menneisyyttä. Olisiko viimeistään nyt aika jättää se taakseen ja mennä eteenpäin? Et saa sitä mennyttä muutetuksi etkä äitiäsi sen paremmin. Itse voit vaikuttaa nykyisyyteesi ja tulevaisuuteesi sen suhteen, haluatko jäädä ikuisiksi ajoiksi hakemaan syitä ja oikeutuksia pahaan oloosi ja vellomaan siinä menneessä. Ihan varmasti tähän sinua on yritetty terapiassakin ohjata, se kannattaa ottaa vastaan. Ja vastuu omasta elämästäsi. Jos sinusta tuntuu pahalta olla tekemisissä äitisi kanssa, älä ole hänen kanssaan tekemisissä. Eikä se, mitä äitisi ystävät tietävät tai eivät tiedä lapsuudestasi muuta enää nykytilannettasi yhtään miksikään. Elä omaa elämääsi, mene eteenpäin.
[/quote]
Ohjata terapiassa? Eiköhän siellä ideana ole ottaa ohjat itselle, eikä kukaan ala minua siellä ohjailla. Minua on nyt ohjailtu ihan tarpeeksi elämäni aikana (äiti). Ei sitä osaa tajuta kukaan muu kuin samaa itse kokenut ja siitä selviytynyt, tai en ainakaan tiedä voisko. Luulla voi vaikka mitä. En jaksa tällaisia nonsenseneuvoja nyt, oon itse sen verran paljon käsitellyt asioitani. Ne äidin ystävät eivät tiedä, mutta saa mua silti vituttaa jos ne siellä sitten syö kakkua eikä tajua jos mä sanon äitiä vaikka limanuljaskaksi. Vaikka ymmärränkin, miksi ne tekee niin, et syövät vain kakkua, eikä tajua minun olostani mitään. Mä sentään joudun ottamaan heidät huomioon kyllä ja koittamaan olla normaalisti ENKÄ häpäistä ruumista.
Ap
[/quote]
No luuletko ihan tosissasi, että kaikki ratkeaisi sillä, jos voisit äitisi hautajaisissa kutsua häntä limanuljaskaksi? Sittenkö kaikki muuttuisi hyväksi? Saisit hommat kuntoon? On muutenkin aika erikoista, että nyt jatkuvasti fantasioit noista hautajaisista, jos kerran asia ei ole ajankohtainen. Mistäköhän se mahtaa kertoa? En yhtään ihmettele, että miehesikin alkaa väsyä, kuulostat jo tälläkin kertomalla hyvin raskaalta tyypiltä. Mutta ihan miten vain: et halua neuvoja keneltäkään, nykyinen mennessä vellominen ei tunnu hyvältä, mutta mitään uuttakaan et halua. Siinähän pyörit sitten.
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 23:39"]
Sinua on varmasti kohdeltu huonosti lapsena ja olet siitä pitkään kärsinyt. Se on kuitenkin menneisyyttä. Olisiko viimeistään nyt aika jättää se taakseen ja mennä eteenpäin? Et saa sitä mennyttä muutetuksi etkä äitiäsi sen paremmin. Itse voit vaikuttaa nykyisyyteesi ja tulevaisuuteesi sen suhteen, haluatko jäädä ikuisiksi ajoiksi hakemaan syitä ja oikeutuksia pahaan oloosi ja vellomaan siinä menneessä. Ihan varmasti tähän sinua on yritetty terapiassakin ohjata, se kannattaa ottaa vastaan. Ja vastuu omasta elämästäsi. Jos sinusta tuntuu pahalta olla tekemisissä äitisi kanssa, älä ole hänen kanssaan tekemisissä. Eikä se, mitä äitisi ystävät tietävät tai eivät tiedä lapsuudestasi muuta enää nykytilannettasi yhtään miksikään. Elä omaa elämääsi, mene eteenpäin.
[/quote]
Ohjata terapiassa? Eiköhän siellä ideana ole ottaa ohjat itselle, eikä kukaan ala minua siellä ohjailla. Minua on nyt ohjailtu ihan tarpeeksi elämäni aikana (äiti). Ei sitä osaa tajuta kukaan muu kuin samaa itse kokenut ja siitä selviytynyt, tai en ainakaan tiedä voisko. Luulla voi vaikka mitä. En jaksa tällaisia nonsenseneuvoja nyt, oon itse sen verran paljon käsitellyt asioitani. Ne äidin ystävät eivät tiedä, mutta saa mua silti vituttaa jos ne siellä sitten syö kakkua eikä tajua jos mä sanon äitiä vaikka limanuljaskaksi. Vaikka ymmärränkin, miksi ne tekee niin, et syövät vain kakkua, eikä tajua minun olostani mitään. Mä sentään joudun ottamaan heidät huomioon kyllä ja koittamaan olla normaalisti ENKÄ häpäistä ruumista.
Ap
[/quote]
No luuletko ihan tosissasi, että kaikki ratkeaisi sillä, jos voisit äitisi hautajaisissa kutsua häntä limanuljaskaksi? Olosi parantuisi sillä, että muut tietäisivät äitisi kohdelleen sinua huonosti? Sittenkö kaikki muuttuisi hyväksi? Saisit hommat kuntoon? Älä pidätä hengitystäsi tuota odotellessa. On muutenkin aika erikoista, että nyt jatkuvasti fantasioit noista hautajaisista, jos kerran asia ei ole ajankohtainen. Mistäköhän se mahtaa kertoa? En yhtään ihmettele, että miehesikin alkaa väsyä, kuulostat jo tälläkin kertomalla hyvin raskaalta tyypiltä. Mutta ihan miten vain: et halua neuvoja keneltäkään, nykyinen mennessä vellominen ei tunnu hyvältä, mutta mitään uuttakaan et halua. Siinähän pyörit sitten.
Joku teini kirjoittelee provoa, eihän tuo ap:n teksti mitenkään ole 40-vuotiaan ihmisen kirjoittamaa, ihme teiniankstia. Tai sitten jos ihan oikeesti on niin hakeudu hyvä ihminen hoitoon, enkä tarkoita äitisi huutamisen takia vaan oman korviesi välin.
*huokaus*
Oikeesti. Anna nyt edes konkreettinen esimerkki äitisi "pahuudesta".
Mun sisko on kanssa lähemmäs nelikymppisenä, saatuaan ekan lapsensa alkanut syyttämään äitiämme kaikesta mahdollisesta. On käynnyt terapiat ja on muka lapsuuden traumoja ja surku surku. Nyt on katkaissut välit äitiimme.
Hassua, että mulla ei ole traumoja ja koen, että mulla on ollut oikein hyvä äiti. Tai itseasiassa on mulla lapsuuden traumoja, nimittäin siskostani. On aina ollut hankala ja "pikkaisen erikoinen" ja kiusas mua ajoittain rankastikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:47"]
Joku teini kirjoittelee provoa, eihän tuo ap:n teksti mitenkään ole 40-vuotiaan ihmisen kirjoittamaa, ihme teiniankstia. Tai sitten jos ihan oikeesti on niin hakeudu hyvä ihminen hoitoon, enkä tarkoita äitisi huutamisen takia vaan oman korviesi välin.
[/quote]
Niinpä, sama tyyppi joka teki tämän
ainakin osa tästä tarinasta on valetta.
Alue: Aihe vapaa
Ja mieheni meni lopulta aivan muista syistä lääkäriin koska tilanne kärjistyi niin pahaksi. Hän ei suostunut edes myöntämään että kaikki lähtee sieltä lapsuudesta. Jos jatkat samalla tiellä voi asia olla edessäsi vielä vakavampana kuin miltä se nyt mielessäsi näyttää.