Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tylytin äsken äitiäni kunnolla
30.04.2015 |
puhelimessa. Mutta tajusin puhelun aikana, että äiti elää aivan ihme valheissa, ja niiden turvin ja oikeutuksella haukkuu ja syyttää minua. Hän esimerkiksi väitti hänen ystäviensä tietävän, miten hän kasvatti minua ja millainen äiti hän oli. Totuus kuitenkin on se, että äiti oli kun oltiin paikassa jossa oli muita ihmisiä aivan ystävällinen ja normaali, mutta kun pääsimme kotiin alkoi hirveä haukkuminen ja raivoaminen minulle.
Hänen ystävillään ei ollut mitään käsitystä siitä, miten äiti kohteli minua kun olimme kahden. Ja nyt äiti väittää, että kaikki tiesivät ja olivat hyväksyviä. Ja mä olen kokenut siis aivan jotain muuta, mutta en ole lapsena oikein erottanut sitä, ettei äidin ystävät todella näe, mitä äiti mun kanssa harrastaa.
Joku toinenkin samantapainen valhe siinä puhelimessa tuli esille, missä näin, että äiti on aivan valheellinen, suorastaan harhainen sen suhteen, mitä on luullut tai mitä nyt jälkikäteen uskoo tehneensä ja mikä oli totta.
Itse olen kuvitellut, että asiat ovat äidille yhtä selviä kuin minullekin, että hän huusi, mitätöi ja raivosi minulle, mutta hän onkin autuaasti unohtanut kaiken.... Minä en tietenkään ole ja pahoinvointini määrä on suhteellisen merkittävää.. Olen äiti nyt itsekin, auttakaa, mistä haen apua? Pelkään ettei minua oikein uskota, koska äitikään ei usko kun kerron, että hän oikeasti teki pahaa minulle. Hän sanoo, ettei asia ollut niin ja halusi, että mä meen lääkäriin, aivan kuinMÄ olisin tässä se hullu, vaikka toedän, etten oo. Mieskin on samaa mieltä tai ainakin että äiti on sen sitten aiheuttanut, mutta mua pelottaa. En saa apua mistään.
Niin se tylytys oli sitä, että annoin tulla äidilleni, mille kaikki on tuntunut. Äiti osin suuttui, osin mitätöi naureskelemalla minulle että oonkos kärsinyt tai jotain ihan hirveää. Ihan hirveä viha äidiltä, kun en ole sellainen kuin hän haluaisi, ehkä valehtelee senkin kun sanoo, ettei oo vihainen tai vihaa minua? Olen jo päälle 4-kymmenen, siksikin tää hävettää kun mun pitäis jo toipua nopeemmin. Nyt oon 1,5 vuotta oireillut akuutimmin, sitä ennen 20 vuotta eriasteista alakuloa ja masista. Mutta en ole koskaan aiemmin nähnyt että äiti ei näe mua oikeastaan lainkaan vaan elää ihan omia valheitaan tai jotain. Oon luullut, että meillä ois ns. välit ja koittanut ylläpitää niitä, kun olen ajatellut, että se on oikein. Mutta en jaksa enää, vaikka rakastankin häntä, mutta en jaksa enää, kun ei tästä tule enää yhtään mitään. Tuntuu, ettei minua auta kukaan ja mieskin jo väsyy ihan täysin, vaikka on jaksanut tähän asti olla mun tuki ja turva aivan mielettömän suuresti.
Kommentit (187)
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:41"]
Paha olosi johtuu sinusta. Heppoa vierittää muiden niskoille. Paha olo poistuu kun muutut itse. Ei se poistu muiden muutosta odottamalla.
[/quote]
Tämä ihminen sanoi minulle, että olen paha, koska jo en olisi, olisin hyvä ja muuttuisin. Sitähän hän tarkoitti. Alentaa minua pahaksi ihmiseksi, kotta voisi kokea itse olevansa normaali ja hyvä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 09:16"]
Olet päälle 4-kymppinen ja jumissa lapsuudessa. Kuule; joskus tarttee vaan todeta faktat, ei kaikkea saa kuten itse tahtoo. Minulla on myös ollut haastava lapsuus.
- - -
Mitä väliä sillä on jos äidilläsi ei ole taitoja hoitaa tunteitasi? Olet kertonut tunteesi. Äidillä on silti oikeus omiinsa. Sinun kokemus on omasi ja äidilläsi on oma. Elä nyt elämääsi kuin junnaat lapsuudessasi. Äitisi ongelmat ja rajoitukset on hänen rajoituksiaan.
[/quote]
Sillä on se suuri väli, etten osaa itsekään hoitaa tunteitani. Tämä oli ehkä tärkein kysymys koko ketjussa. Sillä on ollut aivan helvetin ratkaiseva vaikutus minun elämääni, tunne-elämä ihan olematonta ja tuhoavaa ja sitä kautta elämässä vähällä syrjäytyä todella pahasti.
En mä ole saanut edes äidille kerrottua tunteitani niinä lapsuuden aamuina kun olimme riidelleet, kun äiti on pystynyt nauramaan niile miettien samalla itsekseen, ettet sinä minulle mitään mahda. Oksettavaa ja sairasta.
Ap
[/quote]
Oletko koskaan miettinyt mistä äitisi käytös johtuu. Miten hänen äitinsä on häntä kohdellut. Entä siitä taakse päin?
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:29"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 23:46"]
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 23:39"]
Sinua on varmasti kohdeltu huonosti lapsena ja olet siitä pitkään kärsinyt. Se on kuitenkin menneisyyttä. Olisiko viimeistään nyt aika jättää se taakseen ja mennä eteenpäin? Et saa sitä mennyttä muutetuksi etkä äitiäsi sen paremmin. Itse voit vaikuttaa nykyisyyteesi ja tulevaisuuteesi sen suhteen, haluatko jäädä ikuisiksi ajoiksi hakemaan syitä ja oikeutuksia pahaan oloosi ja vellomaan siinä menneessä. Ihan varmasti tähän sinua on yritetty terapiassakin ohjata, se kannattaa ottaa vastaan. Ja vastuu omasta elämästäsi. Jos sinusta tuntuu pahalta olla tekemisissä äitisi kanssa, älä ole hänen kanssaan tekemisissä. Eikä se, mitä äitisi ystävät tietävät tai eivät tiedä lapsuudestasi muuta enää nykytilannettasi yhtään miksikään. Elä omaa elämääsi, mene eteenpäin.
[/quote]
Ohjata terapiassa? Eiköhän siellä ideana ole ottaa ohjat itselle, eikä kukaan ala minua siellä ohjailla. Minua on nyt ohjailtu ihan tarpeeksi elämäni aikana (äiti). Ei sitä osaa tajuta kukaan muu kuin samaa itse kokenut ja siitä selviytynyt, tai en ainakaan tiedä voisko. Luulla voi vaikka mitä. En jaksa tällaisia nonsenseneuvoja nyt, oon itse sen verran paljon käsitellyt asioitani. Ne äidin ystävät eivät tiedä, mutta saa mua silti vituttaa jos ne siellä sitten syö kakkua eikä tajua jos mä sanon äitiä vaikka limanuljaskaksi. Vaikka ymmärränkin, miksi ne tekee niin, et syövät vain kakkua, eikä tajua minun olostani mitään. Mä sentään joudun ottamaan heidät huomioon kyllä ja koittamaan olla normaalisti ENKÄ häpäistä ruumista.
Ap
[/quote]
No luuletko ihan tosissasi, että kaikki ratkeaisi sillä, jos voisit äitisi hautajaisissa kutsua häntä limanuljaskaksi? Olosi parantuisi sillä, että muut tietäisivät äitisi kohdelleen sinua huonosti? Sittenkö kaikki muuttuisi hyväksi? Saisit hommat kuntoon? Älä pidätä hengitystäsi tuota odotellessa. On muutenkin aika erikoista, että nyt jatkuvasti fantasioit noista hautajaisista, jos kerran asia ei ole ajankohtainen. Mistäköhän se mahtaa kertoa? En yhtään ihmettele, että miehesikin alkaa väsyä, kuulostat jo tälläkin kertomalla hyvin raskaalta tyypiltä. Mutta ihan miten vain: et halua neuvoja keneltäkään, nykyinen mennessä vellominen ei tunnu hyvältä, mutta mitään uuttakaan et halua. Siinähän pyörit sitten.
[/quote]
Tämä ihminen sanoi minulle, että olen paha, kun ajattelenkin sanoa äitiäni limanuljaskaksi. Olen paha miehelle, kun sotken hänet tähän. Kuulostan raskaalta joten miksi mieheni edes on kanssani? Miettii mistä hautajaismietin kertoo? Niin, varmaan pahuudestani, mmm-m.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:51"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:47"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 09:16"] Olet päälle 4-kymppinen ja jumissa lapsuudessa. Kuule; joskus tarttee vaan todeta faktat, ei kaikkea saa kuten itse tahtoo. Minulla on myös ollut haastava lapsuus. - - - Mitä väliä sillä on jos äidilläsi ei ole taitoja hoitaa tunteitasi? Olet kertonut tunteesi. Äidillä on silti oikeus omiinsa. Sinun kokemus on omasi ja äidilläsi on oma. Elä nyt elämääsi kuin junnaat lapsuudessasi. Äitisi ongelmat ja rajoitukset on hänen rajoituksiaan. [/quote] Sillä on se suuri väli, etten osaa itsekään hoitaa tunteitani. Tämä oli ehkä tärkein kysymys koko ketjussa. Sillä on ollut aivan helvetin ratkaiseva vaikutus minun elämääni, tunne-elämä ihan olematonta ja tuhoavaa ja sitä kautta elämässä vähällä syrjäytyä todella pahasti. En mä ole saanut edes äidille kerrottua tunteitani niinä lapsuuden aamuina kun olimme riidelleet, kun äiti on pystynyt nauramaan niile miettien samalla itsekseen, ettet sinä minulle mitään mahda. Oksettavaa ja sairasta. Ap [/quote] Oletko koskaan miettinyt mistä äitisi käytös johtuu. Miten hänen äitinsä on häntä kohdellut. Entä siitä taakse päin?
[/quote]
Ohiksena vaan, että sitä on turha miettiä. Ainakin terapeuttini mukaan. Tärkeintä on keskittyä omaan paranemiseen ja hyvinvoinnin edistämiseen. Se ei niitä tekoja miksikään muuta, vaikka saisit tietää, että väärintekijälle on myös tehty väärin.
Se mistä äitis ON valehdellut sinulle ja valehtelee edelleen, on, että hän on muka kohdellut sinua hyvin ja niin ollen sinulla ei ole mitään aihetta olla surullinen=sinun tuskaasi ei ole olemassakaan. Nyt kun luin viestejäsi, jotenkin minusta näyttää että tämä äidin valhe ja sinun kokemustesi kieltäminen on painanut sinua niin kauan että alat henkisesti murtua taakkasi alla.
1. Sinun on nyt otettava realistinen asenne äitiisi: et varmasti saa häntä tunnustamaan että sinun näkökulmasi ja kokemuksesi ovat totta. Eli tuohon sinun ei kannata investoida voimiasi.
2. Sinun pitää pystyä ottamaan etäisyyttä äitiisi konkreettisesti. Nyt ei enää puheluja, joiden tiedät johtavan pahaan mieleen. Katkaise tuo psyykkinen riippuvuus ja tarve yrittää saada äidiltäsi jotain mutta kuin mitä hän voi antaa. Tällä hetkellä yhteydenpito häneen syventää pahaa oloasi.
3. Sanoit, että terapiasta ei ollut sinulle apua koska et tuonut näitä äitisuhteen kokemuksia esiin siellä. Kuulostaa silti, että sinun olisi tärkeää päästä terapiaan ja käydä äitiasiat läpi ja saada vahvistusta omalle itsenäisyydellesi ja omalle kokemuksellesi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="30.04.2015 klo 23:36"]
No pistä nyt ainekin korkki kiinni..johtuukohan tuo kaikki vain äidistäsi/lapsuudestasi vai olisiko sulla muitakin mielenterveys ongelmia?
[/quote]
Tämä ihminen sanoi minusta pahaa.
Että minulla on mielenterveysongelmia, se on hänestä selvästi minun vikani. Varmaan olen siis paha. Ja se oli kaikki anti häneltä minulle tähän ketjuun. Olisi jättänyt sen sanomatta, ellei tarkoitus ollut sanoa minusta pahaa.
Jos kerron kärsineeni 20 vuotta masennuksesta ja 1,5 uudestaan akuutimmasta prosessista, joka on vaikea, niin miten tyhmä pitää olla, että luulee, etten mä tajuaisi, että onhan se mielenterveysongelma. Mutta kun hän sanoi sen niin kuin minulla olisi päässä vikaa, eli olisin jokin paha, joka on sitten ansainnut kaiken.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:41"]
Paha olosi johtuu sinusta. Heppoa vierittää muiden niskoille. Paha olo poistuu kun muutut itse. Ei se poistu muiden muutosta odottamalla.
[/quote]
Tämä ihminen sanoi minulle, että olen paha, koska jo en olisi, olisin hyvä ja muuttuisin. Sitähän hän tarkoitti. Alentaa minua pahaksi ihmiseksi, kotta voisi kokea itse olevansa normaali ja hyvä.
Ap
[/quote]
Eikä sanonut.. Nyt vähän ylitulkitset. Paha olo ei ole = paha ihminen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:21"]
Ap et kyllä kuullosta normaalilta 40v naiselta. Epäilen että sussa vika. Eiköhän monessa muussakin taloudessa ole huudettu lapsena- koettu pahenpaakin ja normaaleita ihmisiä on heistäkin kasvanut. Itseäni on hakattu-haukuttu- alistettu ja en ole aikuisiällä siitä mitenkään kärsinyt. AP tarvitset apua. En usko että äitisi on kaikkea huutamisella aiheuttanut.
[/quote]
Tämä ihminen sanoi minusta pahaa ja varmaan näkee minut pahana.
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:48"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:42"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:37"] Äitisi nyt on sellainen kuin on. Helpointa on hyväksyä totuus. Ja hän ei elä sinun totuudessa. Hyväksy sekin. [/quote] Hän ei elä lainkaan totuudessa. Hän valehtelee itselleen ja läheisilleen ja harrastaa itsepetosta, mutta kaikkien hänen lähellään on elettävä kuin hänen valheensa pitäisivät paikkaansa. Että tuntuikin tänä aamuna hyvältä herätessä se, että olen askeleen lähempänä totuutta ja pois äidin "totuudesta". En väitä, etteikö minussakin olisi vikoja ja niiden kanssa joudun elämään ja niihinkin pitää ottaa jokin suhtautuminen aikanaan. Että miten hyväksyn oman vajavuuteni. Se pelottaa, koska en ole ikinä saanut siihen ymmärrystä ja tukea. Ja tekin jotkut täällä haluatte uskoa että mä olen paha, enkä ole kokenut asioita pahoin. En siis turhaan pelännyt, että minua on vaikea uskoa. Toki lääkäri olisi ammattilainen, mutta kuitenkin. En ole liian luottavainen, miten kukakin näkee minut. Ap [/quote] So, hyväksy sekin. Ei hän muutu
[/quote]
Joo, aionkin. Matkanvarrella tylytän häntä niin että saa kokea mitä pienelle lapsellen teki.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:56"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:49"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:41"] Paha olosi johtuu sinusta. Heppoa vierittää muiden niskoille. Paha olo poistuu kun muutut itse. Ei se poistu muiden muutosta odottamalla. [/quote] Tämä ihminen sanoi minulle, että olen paha, koska jo en olisi, olisin hyvä ja muuttuisin. Sitähän hän tarkoitti. Alentaa minua pahaksi ihmiseksi, kotta voisi kokea itse olevansa normaali ja hyvä. Ap [/quote] Eikä sanonut.. Nyt vähän ylitulkitset. Paha olo ei ole = paha ihminen
[/quote]
Paha olosi johtuu sinusta, no mikä siinä on hyvin sanottu minusta? Hän ajattelee kyllä pahaa minusta. Oikeuttaakseen sen hänen täytyy pitää minua pahana, vai millä hän oikeuttaa pahan ajattelemisen minusta?
Ap
Et sä saa itsellesi mitään hyvää siitä että annat samalla mitalla takas. Tajua ettei äitisi ole paha, ei hän ole tehnyt virheitä tahallaan eikä tylyttämisesi saa häntä muuttumaan. Saat vain pahan olon ja todennäköisesti kärsit lisää. Tuntuu kyllä että sä olet jo päättänyt miten aiot loppuelämäsi viettää, katkerana...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aika sairas tyyppi olet, jankkaava ja lapsellinen. En voi millään uskoa, että olet nelikymppinen. Kuulostat lähinnä murrosikäiseltä teiniltä. Katkaise välit äitiisi, jos on noin jumalattoman vaikeaa. Mihinkä se sun elämäs siitä muuttuisi, vaikka äitisi tunnustaisikin olleensa paska äiti? Kokemukset ei siitä mihinkään katoa. Päästä jo irti katkeruudestasi ja kasva aikuiseksi.
Mulla auttoi se, että olen pitänyt yhteydenpidpn äitiin minimissä. En kerro hänelle kovin henkilökohtaisia asioita. Oikeastaan tämä kävi luonnostaan, äiti ei ole koskaan osoittanut kiinnostusta mun asioita kohtaan ja suhtautuminen minuun on ollut kylmää, ivallista ja lannistavaa, joten eipä sellaiselle ihmiselle tee mielikään avautua elämästään, kun on vaikutuspiiristään pois päässyt. Äiti eikä kukaan muukaan voi mun lapsuutta ja nuoruutta muuttaa, joten turhaan mä siitä hänen kanssaan jauhaisin.
En myöskään näe mitään järkeä siinä, että tuhlaisin energiaani mihinkään kostotoimenpiteisiin. En halua, että äiti enää vaikuttaa elämääni, ja jos mä käyttäisin aikani miettien, miten voin häntä tylyttää takaisin, sehän tarkoittaisi, että äiti edelleen haukkaisi sen osan elämästäni. Miksi ihmeessä antaisin sen tapahtua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:21"]
Ap et kyllä kuullosta normaalilta 40v naiselta. Epäilen että sussa vika. Eiköhän monessa muussakin taloudessa ole huudettu lapsena- koettu pahenpaakin ja normaaleita ihmisiä on heistäkin kasvanut. Itseäni on hakattu-haukuttu- alistettu ja en ole aikuisiällä siitä mitenkään kärsinyt. AP tarvitset apua. En usko että äitisi on kaikkea huutamisella aiheuttanut.
[/quote]
Tämä ihminen sanoi minusta pahaa ja varmaan näkee minut pahana.
Ap
[/quote]
Voi kulta, mitä väliä sillä on miten joku vieras ihminen sinut näkee?
Tulkitsen aloituksen ja myöhemmät kommenttisi niin, että sinua risoo se, että muilla ihmisillä on hyvin vaillinainen kuva äidistäsi. Että oikeasti hän siis on paljon paskempi tyyppi kuin mitä he luulevat.
Et usko terapiaan, mutta jotakin apua sinä tarvitset. Ensimmäiseksi neuvoisin sinua joko kokonaan lopettamaan yhteydenpidon äitiisi tai ainakin minimoimaan sen.
Mieti että mitä NYT - menneessä vellomisen sijaan - voisit tehdä hyvinvointisi eteen. Tutki itseäsi, löydä hyviä puoliasi, kasva ihmisenä. Et varmasti halua äitisi myrkyttävän elämääsi enää yhtään enempää, joten päästä hänestä irti! Olet aikuinen ja avaimet hyvään elämään ovat omissa käsissäsi! Anna anteeksi ja jatka elämää!
Terapeuttisi oli kyllä nyt pahan kerran väärässä. OLENNAISINTA on nimenomaan miettiä, mistä äitisi käytös johtuu ja kuinka hänen äitinsä ja isänsä on häntä kohdellut. Ja muut tapahtumat hänen menneisyydessään.
Näin mielessäsi hahmottuu kartta, jossa kaikella on syy-seuraussuhteensa. Saat ikäänkuin jalkojen alle kuivaa maata, josta ponnistaa.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:06"]
Aika sairas tyyppi olet, jankkaava ja lapsellinen. En voi millään uskoa, että olet nelikymppinen. Kuulostat lähinnä murrosikäiseltä teiniltä. Katkaise välit äitiisi, jos on noin jumalattoman vaikeaa. Mihinkä se sun elämäs siitä muuttuisi, vaikka äitisi tunnustaisikin olleensa paska äiti? Kokemukset ei siitä mihinkään katoa. Päästä jo irti katkeruudestasi ja kasva aikuiseksi.
[/quote]
Ei paska äiti vaan pahoillaan siitä mitä on aiheuttanut. Etkö itse tarkastele tekojasi koskaan?
Ap
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:11"]
Terapeuttisi oli kyllä nyt pahan kerran väärässä. OLENNAISINTA on nimenomaan miettiä, mistä äitisi käytös johtuu ja kuinka hänen äitinsä ja isänsä on häntä kohdellut. Ja muut tapahtumat hänen menneisyydessään. Näin mielessäsi hahmottuu kartta, jossa kaikella on syy-seuraussuhteensa. Saat ikäänkuin jalkojen alle kuivaa maata, josta ponnistaa.
[/quote]
Ei terapiassa spekuloida muiden ihmisten taustoja.
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 13:07"]
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:57"][quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 00:21"] Ap et kyllä kuullosta normaalilta 40v naiselta. Epäilen että sussa vika. Eiköhän monessa muussakin taloudessa ole huudettu lapsena- koettu pahenpaakin ja normaaleita ihmisiä on heistäkin kasvanut. Itseäni on hakattu-haukuttu- alistettu ja en ole aikuisiällä siitä mitenkään kärsinyt. AP tarvitset apua. En usko että äitisi on kaikkea huutamisella aiheuttanut. [/quote] Tämä ihminen sanoi minusta pahaa ja varmaan näkee minut pahana. Ap [/quote] Voi kulta, mitä väliä sillä on miten joku vieras ihminen sinut näkee? Tulkitsen aloituksen ja myöhemmät kommenttisi niin, että sinua risoo se, että muilla ihmisillä on hyvin vaillinainen kuva äidistäsi. Että oikeasti hän siis on paljon paskempi tyyppi kuin mitä he luulevat. Et usko terapiaan, mutta jotakin apua sinä tarvitset. Ensimmäiseksi neuvoisin sinua joko kokonaan lopettamaan yhteydenpidon äitiisi tai ainakin minimoimaan sen. Mieti että mitä NYT - menneessä vellomisen sijaan - voisit tehdä hyvinvointisi eteen. Tutki itseäsi, löydä hyviä puoliasi, kasva ihmisenä. Et varmasti halua äitisi myrkyttävän elämääsi enää yhtään enempää, joten päästä hänestä irti! Olet aikuinen ja avaimet hyvään elämään ovat omissa käsissäsi! Anna anteeksi ja jatka elämää!
[/quote]
Totta kai se minua risoo. Sitenhän hän minua myös ryhtyy kohtelemaan, miten minut näkee. Livenä siis. Minua saa kohdella huonosti jos minusta ei pidä ja pitää minua pahana, esim. sen perusteella, mitä kerroin tässä ketjussa.
Ap
No se on sitten puutteellista terapiaa.
Alue: Aihe vapaa
[quote author="Vierailija" time="01.05.2015 klo 12:44"]Kuka täällä sanoi että olet paha??
[/quote]
Ei kukaan