"Ei kukaan enää tee noin", mitä vanhan ajan tapoja sinulla on?

Vierailija kirjoitti:

Mankeloin liinavaatteet ja pyyhkeet. Mankeloituihin lakanoihin on niin paljon mukavampi mennä nukkumaan, pölyn määrä vähenee ja vievät paljon vähemmän tilaa kaapissa :) Sain vanhemmilta oman mankelin muutama vuosi sitten. Ei mun ikäiseni (30v) juurikaan enää mankeloi, ainakaan omista kavereista ei kukaan muu sitä tee.

Voi, olisipa mankeli tai edes tilaa sille! Mankeloiduissa lakanoissa on ihana nukkua. 

N37

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kirjoitan kaunoa. Ja tosoaan, monet lapset ja nuoret ei tunnu sitä osaavan lukea. Mutta se on heidän ongelmansa, minä en kirjoitustyyliäni ala muuttamaan sen takia, ettei lapsille opeteta perustaitoja.

Ei kauno ole perustaito. Sitä ei opeteta lapsille siksi, että sen opettaminen vie oikeasti aikaa, ja koska nykyään ei enää kirjoiteta kovin paljon käsin, se on vähän turha opetussuunnitelmassa, kun kaikenlaista muutakin pitää sinne mahtua.

Ainahan kaunokirjoituksen oppimiseen on aika riittänyt, miksei enää nykyään riittäisi?

Koska sitä ei enää tarvita. Ei konekirjoitustakaan enää opetella. (Osaan kyllä molempia)

Minusta on aika jännää, että tietokoneella naputellaan koko ajan, mutta silloin kun käytettiin vain kirjoituskoneita, opeteltiin kymmensormijärjestelmä. Moni tietokoneen käyttäjä on opetellut omanlaisensa nopean kirjoitustavan, mutta joskus diginatiivi lapseni katsoi, kun kirjoitin koneella ja oli ihan hämmästynyt, voinko minä fossiili kirjoittaa niin nopeasti :) Minulla oli kaupalliset aineet valinnaisaineena yläasteella ja siellä opeteltiin kymmensormijärjestelmä ja toisen kerran sitten kauppaoppilaitoksessa. On helpottanut elämääni tosi paljon.

Muuten tulee kyynisesti mieleen, että kaunokirjoitusta ei ehditä opetella (tekisi ehkä terää monen hienomotoriikalle), kun ei enää ehditä opettelemaan lukemistakaan. Onhan nyt ilmiöitä ja digiä ja esiintymistä ja tunnetaitoja...

Kymmensormijärjestelmä onkin hyvä juttu ja se asia, minkä vanhasta konekirjoitustaidosta voi nykyaikaan siirtää. Mutta sivun asettelutaidolla ja korjausnauhan käytöllä ei mitään tee.

Juu ei, ihan totta. Mutta se tekniikka nyt oli aika yksinkertaista ja kyllä meillä ainakin valtaosa konekirjoitustaidosta oli sitä kymmensormijärjestelmää. Sinänsä se tekniikka oli ihanan yksinkertaista. Nykyisin jos tietokoneessa on jotain häikkää, en yhtään tiedä mitä tehdä.

Mä kyl muistelisin, että siinä piti manuaalisesti säätää marginaaleja ym. riippuen siitä, mikä asiakirja kyseessä ynnä muuta tympeää.

Tykkään paperisista laskuista. Merkkaa niihin milloin maksettu ja laitan aikajärjestyksessä mappiin.

Kirjoitan kortteja. Lähinnä vanhoille sukulaisille tai tutuille.

Kirjoitin yli 40 postikorttia yksinäisille vanhuksille "Simot ja Siskot"- joulukorttitempaukseen(kirjastoissa keräyspiste).

Käytän sanontoja jumprahuiti ja oopsy daisies

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minäkin kirjoitan kaunoa. Ja tosoaan, monet lapset ja nuoret ei tunnu sitä osaavan lukea. Mutta se on heidän ongelmansa, minä en kirjoitustyyliäni ala muuttamaan sen takia, ettei lapsille opeteta perustaitoja.

Ei kauno ole perustaito. Sitä ei opeteta lapsille siksi, että sen opettaminen vie oikeasti aikaa, ja koska nykyään ei enää kirjoiteta kovin paljon käsin, se on vähän turha opetussuunnitelmassa, kun kaikenlaista muutakin pitää sinne mahtua.

Ainahan kaunokirjoituksen oppimiseen on aika riittänyt, miksei enää nykyään riittäisi?

Koska sitä ei enää tarvita. Ei konekirjoitustakaan enää opetella. (Osaan kyllä molempia)

Minusta on aika jännää, että tietokoneella naputellaan koko ajan, mutta silloin kun käytettiin vain kirjoituskoneita, opeteltiin kymmensormijärjestelmä. Moni tietokoneen käyttäjä on opetellut omanlaisensa nopean kirjoitustavan, mutta joskus diginatiivi lapseni katsoi, kun kirjoitin koneella ja oli ihan hämmästynyt, voinko minä fossiili kirjoittaa niin nopeasti :) Minulla oli kaupalliset aineet valinnaisaineena yläasteella ja siellä opeteltiin kymmensormijärjestelmä ja toisen kerran sitten kauppaoppilaitoksessa. On helpottanut elämääni tosi paljon.

Muuten tulee kyynisesti mieleen, että kaunokirjoitusta ei ehditä opetella (tekisi ehkä terää monen hienomotoriikalle), kun ei enää ehditä opettelemaan lukemistakaan. Onhan nyt ilmiöitä ja digiä ja esiintymistä ja tunnetaitoja...

Kymmensormijärjestelmä onkin hyvä juttu ja se asia, minkä vanhasta konekirjoitustaidosta voi nykyaikaan siirtää. Mutta sivun asettelutaidolla ja korjausnauhan käytöllä ei mitään tee.

Juu ei, ihan totta. Mutta se tekniikka nyt oli aika yksinkertaista ja kyllä meillä ainakin valtaosa konekirjoitustaidosta oli sitä kymmensormijärjestelmää. Sinänsä se tekniikka oli ihanan yksinkertaista. Nykyisin jos tietokoneessa on jotain häikkää, en yhtään tiedä mitä tehdä.

Mä kyl muistelisin, että siinä piti manuaalisesti säätää marginaaleja ym. riippuen siitä, mikä asiakirja kyseessä ynnä muuta tympeää.

En enää edes muista kunnolla, ja kyllä siinä taisi olla jotain hääräämistä koko ajan, mutta kuitenkin se homma oli aika yksinkertaista. Nyt jos tietokone kaatuu, niin suurin osa ihmisistä on varmaan kädet pystyssä.

Katson leffat ja sarjat dvd:ltä tai blu-ray:na, se on keräilyharrastus. Luen paperisia kirjoja ja ostan niitä omaksi. Digiboksiakin katsoisin, mutta kaukosäädin on tainnut hajota aikain saatossa kun ei enää aiheuta laitteessa reaktiota. Patterien vaihtoa vielä kerran ajattelin kokeilla. Käytän läppäriä nettiasioiden hoitoon enemmän kuin älypuhelinta, vaikka sellaisen omistankin.

Teen hedelmäsäilykkeitä umpioimalla.

Niin ja puhelimen kalenteria en käytä, vaan seinäkalenteriin merkkaan tärkeät asiat.

-86

Vierailija kirjoitti:

Tykkään paperisista laskuista. Merkkaa niihin milloin maksettu ja laitan aikajärjestyksessä mappiin.

Kirjoitan kortteja. Lähinnä vanhoille sukulaisille tai tutuille.

Kirjoitin yli 40 postikorttia yksinäisille vanhuksille "Simot ja Siskot"- joulukorttitempaukseen(kirjastoissa keräyspiste).

Joo mä haluisin myös laskut paperisina, niitä on jotenkin helpompi tarkistaa. Mutta laskuttajat nykyään törkeästi veloittaa niistä jopa 3 e/kpl, joten oon kyllä lopettanut niiden tilauksen. Kuitit kuitenkin säästän ohjekirjojen kanssa paperisina isoon pahvilaatikkoon, josta löytyykin kaikkien hankintojen tositteet viimeisen 15 vuoden ajalta.

Sain kuulla että kukaan ei enää lähetä kortteja tai kirjoita kirjeitä. No, minä lähetän ja kirjoitan.

Katson myös sarjoja ja leffoja dvd:ltä (saan ähkyn suoratoistopalveluista ja dvd:t on nykyään naurettavan halpoja). Tätä jotkut ihmetelleet myös.

Kirjoitan käsin reseptejä vihkoon, samoin kauppalistat lapuille. Muistettavat asiat kirjoitan aina paperille, niin ne jää parhaiten myös mieleen kun olen ne ihan konkreettisesti kirjoittanut ylös.

Heitän matot aina pakkasilla lumihankeen, pyörittelen myös villavaatteita pakkaslumessa.

Lakanat ja pussilakanat vedän ja taittelen samalla tavalla niinkuin mummoni jo aikoinaan.

Käytän samaisen mummoni tekemiä ikivanhoja pellavaliinoja keittiöpyyhkeinä.

Vierailija kirjoitti:

Olen niin vanhanaikainen, että en osaa edes arvata mitä teen erilailla. En ole kuullut vielä niistä uusista tavoista.

Kävellään kahdella jalalla.

Talvisota voitettu.

Saan kirjeitä ja kortteja ,jossa osotteessa ensinmäisenä titteli ,tyyliin kirjanpitäjä se ja se.

Jokseenkin sanattomana luen tätä ketjua. Olen viisikymppinen nainen ja asunut puolet elämästäni ulkomailla. Suomi on teknologiassa edelläkävijä, mutta on silti häkellyttävää, että laskujen maksaminen tietsikalla tai cd-levyjen kuunteleminen olisi jotenkin vanhanaikaista??

Suomessa käydessäni kuulen aina silloin tällöin - ei ainoastaan nuorten, vaan myös minua vanhempien ihmisten tokaisevan, 'vieläkö sä teet noin?' ja vastaan, että joo-o, vielä. Näin minä osaan tämän parhaiten tehdä ja tykkään siitä!

Hiljattain opin, että ihmiset eivät käytä puhelinta edes soittamiseen vaan lähettävät äänipuheluja! Siis niinku mitä!!? Kysyin kolmekymppiseltä ystävältäni hänen lopetettuaan papattamisen puhelimeensa ja lähetettyään viestinsä, että miksi ihmeessä et yksinkertaisesti soittanut? Kuulemma olis vähän nolooo... ja kuulemma on vähintäänkin yhtä ellei enemmänkin nolooooo, jos oma puhelin pärähtääkin soimaan!! Pitäisiköhän sille laitteelle sitten keksiä ihan uusi nimi 'puhelimen' tilalle... oikeesti!!

Käyn kioskilla täyttämässä lottokupongin. On minulla olemassa tunnukset Veikkauksen nettipalveluunkin, mutta en tykkää siellä pelata, vaikka muuten pyörinkin netissä jatkuvasti. 

 M 53 v. 

En ole koskaan ollut Facebookissa, mutta vanhanaikasuutenikin on jo vanhanaikaista, kun eihän nuorisokaan siellä enää ole ollut aikapäiviin :) <- Hymiökin on vanhanaikainen. En viitsi käyttää emojeja täällä, kun eri laitteet voivat näyttää ne erilaisina, ja tietyn emojin sävy voidaan tulkita eri tavoin.

Syön veitsellä ja haarukalla. Kunnioitan ruokaa, syön lautasen tyhjäksi enkä heitä syömäkelpoista ruokaa roskiin. Teitittelen itseäni vanhempia ihmisiä, jotka tapaan ensi kertaa. Riisun päähineen sisällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huolehdin että leipä on aina oikein päin pöydällä. Olen tarkka ettei ruokaa mene koskaan roskiin. Käytän esiliinaa ja huivia leipoessa. Teen itse korppujauhot.

Leivänkääntelijä täälläkin 🙋

Lähetän myös joulu- ja onnittelukortteja.

Jatkan vielä

Joulu- ja onnittelukortteja lähetän minäkin. Kirjoitin myös viime vuonna 12 kirjettä

Ap leivän kääntelijä

Saan usein kuulla ihmisiltä, että olen ikäisekseni tosi vanhanaikainen. Kai sitten:

- Kirjoitan nimeni uusiin kirjoihin kaunolla, sekä sen vuoden jona olen kirjan saanut.

- Kuuntelen cd-levyjä ja katson dvd-elokuvia.

- Pelaan tetristä vanhalla pelikonsolilla.

- Suosin sisustuksessa räsymattoja, ryijyjä ja kuparitauluja.

- Säästän kaiken toimivan ja yritän aina korjata kaikki viat viimeiseen asti.

- Käytössäni on perinteinen radio.

- Teen muistiinpanot, kauppalaput yms. aina paperille.

- Etsin uusia reseptejä vain fyysisistä keittokirjoista, ja käytän opiskellessa fyysisiä oppikirjoja, jos mahdollista.

- Minulla on Jeesus-taulu sänkyni vieressä seinällä.

- Käytän hattuneuloja.

N19

Käytän pöytätietokonetta ja Linuxia. Osaan käyttää komentoriviä.

Opetustyössäni yliopistolla en käytä Moodlea tms "ympäristöjä", vaan teen materiaaleista mahdollisimman simppelit nettisivut ja viestin opiskelijoiden kanssa sähköpostilla.

En ole somessa. Missään. No mitä nyt tällaisilla nettipalstoilla...

Luen paperikirjoja ja -sarjakuvia.

Kesäisin ajelen vuosimallia -90 olevalla moottoripyörällä, jonka huollan itse. Autoissa kyllä arvostan nykyaikaa.

Olen ollut arkipäiväisen onnellisesti naimisissa yli 30 vuotta. "Kunnes kuolema meidät erottaa" merkitsee minulle juuri sitä.