Työnhaku on kyllä yhtä teatteria

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:11"]Ker[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:47"]Työnhaku on taitolaji. Pitää osata vetää oikeista naruista, puhua hyvin, vakuuttaa ja luoda oikeanlaisia mielikuvia.
[/quote]

Ja miten tämä onnistuu? En ole mikään supliikki mestarimanipuloija, joka puhuu ihmisiä pyörryksiin.
[/quote] Joiltain tulee luontaisemmin kuin toisilta. Tärkeää osata lukea rivien välistä millaista ihmistä ollaan hakemassa ja antaa itsestään sellainen kuva. Kunnon taustatyö firmasta, työtehtävästä ja mielellään haastattelijasta, jos on tiedossa. Siisti, ammattimainen olemus ja ulkonäkö. Hymyile paljon ja katso silmiin. Oikeasti työnhakuun kouliintuu kokemuksen kautta.

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:58"]Papereissa voi lukea mitä vaan, mutta käytös haastattelussa merkitsee tosi paljon. Pitää olla reipas ja vastata enemmällä kuin yhdellä sanalla, mutta ei taas liian puhelias. Liika tyrkyttäminenkin ja itsekehu on ärsyttävää. Toisaalta vaatimattomuuskaan ei ole hyvä. Kädenpuristuskin on joskus, että ei. Vähän toki riippuu, mikä tehtävä on kyseessä. Joskus tulee vaan sellainen tunne, että ei, niin silloin joutuu pinon alimmaiseksi. Tänä päivänä hyviä hakijoita on pilvin pimein, joten pienet asiat merkkaa. Taitolaji.   t. HR [/quote] Ja mitenhän nämä asiat vaikuttaa siihen, miten henkilö tekee töitä? Ärsyttävää, että pitäisi osata lukea toisen ajatuksia, onko liian puhelias vai hiljainen. Ja vaikka olisinkin hiljaisempi, ei se tarkoita, että olen huono työntekijä.

[/quote]

Meillä ei ainakaan pelkkä pätevyys ja tapa tehdä töitä riitä vaan hakijan olisi myös sopeuduttava työyhteisöön. Ja siihen vaikuttaa hakijan persoona. Meilä tehdään tiivistä tiimityötä ja on totuttu sanomaan asiat suoraan ja niinkuin ne on. Sekä positiivinen että negatiivinen palaute tulee heti ja suoraan sydämestä. Työtahtimme on melko ripeää eikä siinä voi jäädä mielessään märehtimään asioita. Eikä ylitulkitsemaan, että mitäköhän tuokin tuolla tarkoitti tai miksi tuo on noin pahalla tuulella. Jos joku asia ärsyttää tai suututtaa, se pitää sanoa ääneen heti tai unohtaa koko juttu.  Emme voi palkata ujoa ja hiljaista mielensäpahoittajaa, koska se ei olisi sen paremmin työyhteisön kuin työnhakijankaan edun mukaista. 

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:00"]

Mites haastattelijat suhtautuvat meihin jännittäjiin? Saatan änkyttää ja hikoilla ja toistella samoja asioita. Työntekijänä olen ahkera ja tunnollinen ja teen oikeastaan mitä vain mukisematta. Olen harvoin saikulla, teen mielelläni ylitöitä ja en puhu pahaa kenestäkään. Työhaastattelu on niin jännittävä paikka, että mokaan aina kun jännitän. Siksi olen varmaan loppuelämäni työtön, eihän kukaan palkkaa änkyttävää ja ujoa. :(

[/quote]

Jännittäminen on ihan normaalia. Suurin osa ihmisistä jännittää, kun vastassa on täysin vieraat ihmiset, vieras yritys ja uusi työtehtävä. En ole antanut asian häiritä vaan jos hakija muuten vaikuttanut sopivalta, olemme pyytäneet hakijan vielä toiseenkin haastatteluun. Viimeksi meille palkattu kävi vielä kolmannessakin haastattelussa eikä silloin enää jännittänyt juuri ollenkaan. 

Nostelen vanhaa ketjua, kun aihe itselle tällä hetkellä ajankohtainen ja toivo alkaa mennä tähän työnhakuun. Siis miten ihmeessä nykyään voi saada töitä? Olen kouluttautunut uudelleen ja nyt en saa mistään koulutusta vastaavaa työtä, koska minulla ei ole työkokemusta alalta. Minulle kelpaisi lyhyt määräaikainen tehtäväkin ja huonolla palkalla, kunhan se vain olisi tätä opiskelemaani alaa. Piilotyöpaikkojakin pitäisi kuulemma olla yli valtaosa hauista, mutta eipä vaan ole tärpännyt, vaikka avoimia hakemuksia olen lähetellyt. Mihinkään ei vaan pääse. Olen käyttänyt viimeisen puolen vuoden ajan ihan hirveästi aikaa työhakemuksessa olevien pakollisten videoiden kuvaamiseen ja avointen hakemusten räätälöintiin, joten mitta alkaa olla kohtalaisen täynnä tätä työnhakurumbaa. Ihan kun rekryfirmat haluaisi vaan nöyryyttää hakijoita noilla videopyynnoillään ja ihme lomakkeiden täyttelyillä.  

Muita samassa tilanteessa olevia?

Vierailija kirjoitti:

Piilotyöpaikkojakin pitäisi kuulemma olla yli valtaosa hauista, mutta eipä vaan ole tärpännyt, vaikka avoimia hakemuksia olen lähetellyt. Mihinkään ei vaan pääse.

On, mutta ne menevät kaikki joko työssäoleville tai suhteilla ainakin lähes kaikissa ns. asiantuntijatöissä ja siitä "ylempänä" - luultavasti useimmiten myös duunarihommissa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 15:40"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:58"]Papereissa voi lukea mitä vaan, mutta käytös haastattelussa merkitsee tosi paljon. Pitää olla reipas ja vastata enemmällä kuin yhdellä sanalla, mutta ei taas liian puhelias. Liika tyrkyttäminenkin ja itsekehu on ärsyttävää. Toisaalta vaatimattomuuskaan ei ole hyvä. Kädenpuristuskin on joskus, että ei. Vähän toki riippuu, mikä tehtävä on kyseessä. Joskus tulee vaan sellainen tunne, että ei, niin silloin joutuu pinon alimmaiseksi. Tänä päivänä hyviä hakijoita on pilvin pimein, joten pienet asiat merkkaa. Taitolaji.   t. HR

Ja mitenhän nämä asiat vaikuttaa siihen, miten henkilö tekee töitä? Ärsyttävää, että pitäisi osata lukea toisen ajatuksia, onko liian puhelias vai hiljainen. Ja vaikka olisinkin hiljaisempi, ei se tarkoita, että olen huono työntekijä.

Joo, tää on totta. Ei mitenkään. Mutta näin se vaan menee. Jos on papereissa suunnilleen tasavertaiset hakijat, niin sitten mennään ihan ominaisuuksiin. Ihan siihen, miltä ihminen tuntuu. Niin epäreilulta kun se kuulostaakin. Ja sitten vielä se, että ikinä ei tiedä, minkälainen se haastattelija on. Samat ominaisuudet ei kelpaa kaikille. Toisaalta voi tulla hasardeja toiseenkin suuntaan. Joku vaikuttaa tosi ihanalta tyypilt, tai joku asia saa empatiat liikkeelle ja vaan haluat antaa ko. henkilölle mahdollisuuden. Siinä voi mennä pahasti metsään.

t. HR

No eikö voi mennä pahasti metsään myös siinä, jos palkkaa sen puheliaamman hiljaisemman sijaan?

Eihän tämä HR ottanut mitään kantaa siihen, minkälainen tyyppi saa ”empatiat liikkeelle”, eli huti voi tulla niin tai näin päin. Mielenkiintoista, että itse tulkitsit rivien välistä jotain, mitä siellä ei ollut. Ilmeisesti oma ennakkoasenteesi vaikutti.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:55"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:49"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 16:21"][quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:18"] [quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:58"]Papereissa voi lukea mitä vaan, mutta käytös haastattelussa merkitsee tosi paljon. Pitää olla reipas ja vastata enemmällä kuin yhdellä sanalla, mutta ei taas liian puhelias. Liika tyrkyttäminenkin ja itsekehu on ärsyttävää. Toisaalta vaatimattomuuskaan ei ole hyvä. Kädenpuristuskin on joskus, että ei. Vähän toki riippuu, mikä tehtävä on kyseessä. Joskus tulee vaan sellainen tunne, että ei, niin silloin joutuu pinon alimmaiseksi. Tänä päivänä hyviä hakijoita on pilvin pimein, joten pienet asiat merkkaa. Taitolaji.   t. HR

Ja mitenhän nämä asiat vaikuttaa siihen, miten henkilö tekee töitä? Ärsyttävää, että pitäisi osata lukea toisen ajatuksia, onko liian puhelias vai hiljainen. Ja vaikka olisinkin hiljaisempi, ei se tarkoita, että olen huono työntekijä. Meillä ei ainakaan pelkkä pätevyys ja tapa tehdä töitä riitä vaan hakijan olisi myös sopeuduttava työyhteisöön. Ja siihen vaikuttaa hakijan persoona. Meilä tehdään tiivistä tiimityötä ja on totuttu sanomaan asiat suoraan ja niinkuin ne on. Sekä positiivinen että negatiivinen palaute tulee heti ja suoraan sydämestä. Työtahtimme on melko ripeää eikä siinä voi jäädä mielessään märehtimään asioita. Eikä ylitulkitsemaan, että mitäköhän tuokin tuolla tarkoitti tai miksi tuo on noin pahalla tuulella. Jos joku asia ärsyttää tai suututtaa, se pitää sanoa ääneen heti tai unohtaa koko juttu.  Emme voi palkata ujoa ja hiljaista mielensäpahoittajaa, koska se ei olisi sen paremmin työyhteisön kuin työnhakijankaan edun mukaista.  Onko hiljainen yhtä kuin ujo mielensäpahoittaja?

Ei välttämättä. Mutta työyhteisöön sopiakseen ujonkin on uskallettava avata suunsa silloin, kun jokin asia häiritsee. Ja myös osattava ottaa vastaan negatiivinenkin palaute.

Hiljainen ei ole yhtä kuin ujo.

Ärsyttää nämä työnhakijoille annettavat neuvot, ne ovat kuin pikkukoululaisille tarkoitettuja: katso silmiin, rehti ja rehellinen kädenpuristus... Isäni opetti minulle kättelemisen kun olin 5-v., en tarvitse ohjeistusta siihen joltain märkäkorvalta HR:ltä! Muutenkin, olen käynyt kouluja niin pitkälle kuin tässä maassa pääsee ja pystyisin korvaamaan useimmat teistä koska tahansa.

Jos olet edelleen työtön, ilmeisesti et pystyisi. Ainakin asenteessa olisi kehittämisen varaa.

Vierailija kirjoitti:

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 12:18"]

[quote author="Vierailija" time="29.04.2015 klo 11:58"]Papereissa voi lukea mitä vaan, mutta käytös haastattelussa merkitsee tosi paljon. Pitää olla reipas ja vastata enemmällä kuin yhdellä sanalla, mutta ei taas liian puhelias. Liika tyrkyttäminenkin ja itsekehu on ärsyttävää. Toisaalta vaatimattomuuskaan ei ole hyvä. Kädenpuristuskin on joskus, että ei. Vähän toki riippuu, mikä tehtävä on kyseessä. Joskus tulee vaan sellainen tunne, että ei, niin silloin joutuu pinon alimmaiseksi. Tänä päivänä hyviä hakijoita on pilvin pimein, joten pienet asiat merkkaa. Taitolaji.   t. HR

Ja mitenhän nämä asiat vaikuttaa siihen, miten henkilö tekee töitä? Ärsyttävää, että pitäisi osata lukea toisen ajatuksia, onko liian puhelias vai hiljainen. Ja vaikka olisinkin hiljaisempi, ei se tarkoita, että olen huono työntekijä.

 

Kerrotko sitten vielä arvoisa HR, millä tätä puheliaisuutta mitataan? Sanoja minuutissako? Kuinka monta sanaa minuutissa on sallitua ja miksi juuri kyseinen määrä? Miksei yksi sana minuutissa enemmän tai vähemmän? Mitataanko tuo luku jossain tietyssä vaihessa vai koko haastattelun keskiarvona? Millaista hajontaa saa esiintyä?Olen valmis lyömään vetoa, että yksikään HR-ihminen ei saa vastata noihin ja TODISTAA vastaustaan, koska "ei mun tarvii, mä ole niin mahtava ihminen, että voin vetää fiiliksellä kuka on paras ja kuka ei". Juuri tämän takia HR henkilöistä ei ole mitään hyötyä, koska ainoa tapa saada paikka on lukea heidän ajatuksiaan. Millekään päätkselle ei saa kunnollisia MITATTAVISSA OLEVIA PERUSTELUITA. Suomeen tarvittaisiin laki, joka velvoittaa rekrytoijat henkilökohtaisen tuntuvan sakon nojalla antamaan tällaiset perustelut. Esimerkiksi mittaustekniikan keskus voisi sitten tarkistaa, ovatko ne perustelut pätevät vai eivät ja langettaa sakon ilman valitusmahdollisuutta.

Sun kohdalla vika ei taida olla puheliaisuudessa eikä hiljaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Nostelen vanhaa ketjua, kun aihe itselle tällä hetkellä ajankohtainen ja toivo alkaa mennä tähän työnhakuun. Siis miten ihmeessä nykyään voi saada töitä? Olen kouluttautunut uudelleen ja nyt en saa mistään koulutusta vastaavaa työtä, koska minulla ei ole työkokemusta alalta. Minulle kelpaisi lyhyt määräaikainen tehtäväkin ja huonolla palkalla, kunhan se vain olisi tätä opiskelemaani alaa. Piilotyöpaikkojakin pitäisi kuulemma olla yli valtaosa hauista, mutta eipä vaan ole tärpännyt, vaikka avoimia hakemuksia olen lähetellyt. Mihinkään ei vaan pääse. Olen käyttänyt viimeisen puolen vuoden ajan ihan hirveästi aikaa työhakemuksessa olevien pakollisten videoiden kuvaamiseen ja avointen hakemusten räätälöintiin, joten mitta alkaa olla kohtalaisen täynnä tätä työnhakurumbaa. Ihan kun rekryfirmat haluaisi vaan nöyryyttää hakijoita noilla videopyynnoillään ja ihme lomakkeiden täyttelyillä.  

Muita samassa tilanteessa olevia?

No olen vakituisessa työsuhteessa, mutta vilkuillut vähän muitakin töitä. Jokaiseen paikkaan pitäisi erikseen täyttää lomake ja lisäksi tehdä räätälöity CV ja vapaamuotoinen hakemus. Aikaa menee tuhottomasti. Samat tiedot löytyisivät LinkedIn-profiilistani. En kyllä tiedä, onko vaivan väärtti. Miettikää työnantajat, miten monta hyvää hakijaa jättää hakematta, kun on noin monimutkaista.

Vierailija kirjoitti:

Papereissa voi lukea mitä vaan, mutta käytös haastattelussa merkitsee tosi paljon. Pitää olla reipas ja vastata enemmällä kuin yhdellä sanalla, mutta ei taas liian puhelias. Liika tyrkyttäminenkin ja itsekehu on ärsyttävää. Toisaalta vaatimattomuuskaan ei ole hyvä. Kädenpuristuskin on joskus, että ei. Vähän toki riippuu, mikä tehtävä on kyseessä. Joskus tulee vaan sellainen tunne, että ei, niin silloin joutuu pinon alimmaiseksi.

Tänä päivänä hyviä hakijoita on pilvin pimein, joten pienet asiat merkkaa. Taitolaji.

t. HR

Kädenpuristus?! Ei kai missään haastatella enää paikan päällä vaan etänä. Ja jos jostain kumman syystä tavattaisin ihan paikan päällä niin tuskinpa näinä aikoina kättä puristellaan!

Vierailija kirjoitti:

Nostelen vanhaa ketjua, kun aihe itselle tällä hetkellä ajankohtainen ja toivo alkaa mennä tähän työnhakuun. Siis miten ihmeessä nykyään voi saada töitä? Olen kouluttautunut uudelleen ja nyt en saa mistään koulutusta vastaavaa työtä, koska minulla ei ole työkokemusta alalta. Minulle kelpaisi lyhyt määräaikainen tehtäväkin ja huonolla palkalla, kunhan se vain olisi tätä opiskelemaani alaa. Piilotyöpaikkojakin pitäisi kuulemma olla yli valtaosa hauista, mutta eipä vaan ole tärpännyt, vaikka avoimia hakemuksia olen lähetellyt. Mihinkään ei vaan pääse. Olen käyttänyt viimeisen puolen vuoden ajan ihan hirveästi aikaa työhakemuksessa olevien pakollisten videoiden kuvaamiseen ja avointen hakemusten räätälöintiin, joten mitta alkaa olla kohtalaisen täynnä tätä työnhakurumbaa. Ihan kun rekryfirmat haluaisi vaan nöyryyttää hakijoita noilla videopyynnoillään ja ihme lomakkeiden täyttelyillä.  

Muita samassa tilanteessa olevia?

Kevennä täydellisyyttä. Tee sellainen vakiocv ja hakemuspohja, joihin vain päivität päivämäärän ja paikan mitä haet. Kirjoita cv:stä ne tiedot erikseen wordille josta voit kopioida + liittää kohdat vauhdilla niihin järjestelmiin (lomakkeisiin). Näin saat tehokkaasti ja nopeasti tehtyä hakemuksia.

Älä käytä liikaa aikaa videoihin. Liian täydellinen tai sellaista epätoivoisesti yrittävä vaikuttaa ..epätoivoiselta ja feikiltä. Vedä ne lonkalta. Ole oma itsesi. Kehu itseäsi, hymyile, naura. Tee kännykällä videoita, joissa juttelet itsellesi ja katso mitkä eleet näyttävät kivalta ja käytä niitä.

Minä lyön vetoa, että kun olet itsellesi armollinen ja teet nämä kepeästi, iloisesti ja turhia stressaamatta niin saat ainakin kutsun pari haastatteluun ellet jopa nappaa sitä työpaikkaa.

Tähän pätee vähän sama kuin parisuhteen etsimiseen. Epätoivoisuus alkaa haista ja näkyä. Älä ole epätoivoinen. Muista, että olet arvokas ihminen vaikka olet työtön! Sinä valitset mitä haluat hakea ja kelpaako paikka sinulle! Eikä niin, että joku armollisesti valitsee sinut!