Sinkku,miksi olet yksin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta syystä, mutta ei halusta.

Meni ohi ne vuodet, kun olisi pitänyt aloittaa seurustelut ja kun olisi ollut vielä mahdollisuuksia.

Nyt sitten ei ole enää mahdollisuuksia, kun en osaa ja eipä tämmöistä kukaan haluakaan.

Mitkä ovat ne vuodet milloin pitää aloittaa seurustelut? Eikö seurustelua voi aloittaa minkäikäisenä tahansa

Olen eri, mutta jos yhtään olet seurannut palstaa niin kyllä täällä hyvin vahvasti on tuotu ilmi, ettei nyt päälle kolmekymppistä nyt haluta alkaa opettamaan seurustelun alkeista. Ja kyllähän se ihan totta on, jos ei ole mitään kokemusta toisen kanssa seurustelusta, niin kyllä sitä on jo niin omiin tapoihinsa urautunut.

T. Keski-ikäinen ikisinkku.

Opin, että kun on kuin ei olisikaan, pääsee kaikkein vähimmällä. Huomion kohteeksi joutuminen johtaa aina ikävyyksiin. Eipä minua kukaan mies huomaa, koska en halua tulla huomatuksi. Odotan, että ne hakkaisivat minut taas, jos huomaisivat olemassaoloni.

Ulkonäköni tuntuu viehättävän miehiä ja alkuun yrittävät, mutten ole se miestä hiljaa vierestä ihaileva nainen, jota vastakkainen sukupuoli tuntuu hakevan. Omaan mielipiteitä, olen feministi, ajatuksissani nopea ja jotenkin odotan myös miesten olevan. Puhun aika paljon ja toivon sitä myös mieheltä. Olen korkeamoraalinen, rehellinen, avoin ja miesten mielestä ilmeisesti liian suora. Rankat ihmissuhteet ovat tehneet minusta kyynisen.

En siedä pettämistä, valehtelua tai sitä, ettei kaikkea sanota suoraan ääneen.

Rakastan seksiä ja haluan sitä paljon + miehellä pitää olla pitkä ja paksu.

Äo 141 on liikaa normimiehelle, joka haluaa olla suhteessa "niskan päällä". Olen muutenkin fyysinen ja pidän koskettelusta, halailusta, suukottelusta jne.

Eli aivan liian intensiivinen ja haastava suhteeseen.

Haluaisin parisuhteen, mutten ihastu helposti ja minusta ei pidemmän päälle pidetä.

So, what can you do?

Vierailija kirjoitti:

Ujous, tottunut olemaan yksin, vaikeus tutustua muihin. Huono itsetunto. En tapaa ihmisiä missään. En käytä deittisovelluksia. En käy missään.

Samat.

Lisäksi en luota enää pätkääkään arvostelukykyyni, päätynyt aina vain huonoihin parisuhteisiin.

Enkä usko, että minulla olisi mitään annettavaa parisuhteeseen.

Joten sinkkuna mennään.

Vierailija kirjoitti:

Yksikään mies ei ole 33 vuoden elämäni aikana halunnut seurustella kanssani. Aikanaan lähestyin ihastuksiani mutta aina pakit. En myöskään ole kuullut että yksikään mies olisi koskaan ollut kiinnostunut musta. N33

Sama. Ja nyt tämä kokemattomuus on jo sellainen salaisuus ja taakka ettei siitä enää edes kehtaisi kertoa vaikka joku muka kiinnostuisi. Mutta en usko että kiinnostuu. N39

Koska elämäni on kivempaa ilman riippakiveä. Saan tehdä kaiken juuri niin, kuin itse haluan.

Mihin ihmeeseen tarvitsisin puolisoa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta syystä, mutta ei halusta.

Meni ohi ne vuodet, kun olisi pitänyt aloittaa seurustelut ja kun olisi ollut vielä mahdollisuuksia.

Nyt sitten ei ole enää mahdollisuuksia, kun en osaa ja eipä tämmöistä kukaan haluakaan.

Mitkä ovat ne vuodet milloin pitää aloittaa seurustelut? Eikö seurustelua voi aloittaa minkäikäisenä tahansa

Olen eri, mutta jos yhtään olet seurannut palstaa niin kyllä täällä hyvin vahvasti on tuotu ilmi, ettei nyt päälle kolmekymppistä nyt haluta alkaa opettamaan seurustelun alkeista. Ja kyllähän se ihan totta on, jos ei ole mitään kokemusta toisen kanssa seurustelusta, niin kyllä sitä on jo niin omiin tapoihinsa urautunut.

T. Keski-ikäinen ikisinkku.

No mä en allekirjoita tätä, olen hyvin mukautuvainen ja osaisin kyllä ottaa toien parisuhteessa huomioon. Ja toisaalta todella urautuneita jääräpäitä on jatkuvasti parisuhteissa.

Vierailija kirjoitti:

Ulkonäköni tuntuu viehättävän miehiä ja alkuun yrittävät, mutten ole se miestä hiljaa vierestä ihaileva nainen, jota vastakkainen sukupuoli tuntuu hakevan. Omaan mielipiteitä, olen feministi, ajatuksissani nopea ja jotenkin odotan myös miesten olevan. Puhun aika paljon ja toivon sitä myös mieheltä. Olen korkeamoraalinen, rehellinen, avoin ja miesten mielestä ilmeisesti liian suora. Rankat ihmissuhteet ovat tehneet minusta kyynisen.

En siedä pettämistä, valehtelua tai sitä, ettei kaikkea sanota suoraan ääneen.

Rakastan seksiä ja haluan sitä paljon + miehellä pitää olla pitkä ja paksu.

Äo 141 on liikaa normimiehelle, joka haluaa olla suhteessa "niskan päällä". Olen muutenkin fyysinen ja pidän koskettelusta, halailusta, suukottelusta jne.

Eli aivan liian intensiivinen ja haastava suhteeseen.

Haluaisin parisuhteen, mutten ihastu helposti ja minusta ei pidemmän päälle pidetä.Olen mies,en halua ketään alistaa.Rakastan älyllistä naista.En haluu joojoo typpiä rinnaleni,missä olet?

So, what can you do?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään mies ei ole 33 vuoden elämäni aikana halunnut seurustella kanssani. Aikanaan lähestyin ihastuksiani mutta aina pakit. En myöskään ole kuullut että yksikään mies olisi koskaan ollut kiinnostunut musta. N33

Sama. Ja nyt tämä kokemattomuus on jo sellainen salaisuus ja taakka ettei siitä enää edes kehtaisi kertoa vaikka joku muka kiinnostuisi. Mutta en usko että kiinnostuu. N39

Hankalaahan se on. Pitäisi luottaa toiseen ja löytää se oikea tyyppi. Ja sitten vielä uskaltaa olla rehellinen. Kuulostaa mahdottomalta. Vaikka haluaisi kertoa niin ei kehtaa eikä uskalla.

Vierailija kirjoitti:

Hyvinkin vastentahtoisesti olen sinkkuna ja tehnyt lähes kaikkeni, että olisin löytänyt naisseuraa mutta jostain syystä en ole naisten mieleen. Takana on kymmeniä ja kymmeniä treffejä mutta kaikki menee kaverivyöhykkeellä vaikka itse yrittäisin flirttailla, kosketella, suudella. Kerran sain seksiä vuosien aikana ja silloinkin tuli pakit. En tiedä mitä pystyn enää parantamaan kun ulkonäkökin jo maksimoitu.

Jos pääsen monta kertaa 3-4 treffeille ja pakit tulee silti ennen seksiä niin aika pahalta vaikuttaa ongelma.

m35

Mulla sama. Olen kokenut seksin yhden kerran. En siis yhden kanssa, vaan yhden kerran. En tiedä mikä mielenhäiriö sillä miehellä oli, eikä hän minusta välittänyt pätkääkään, että se siitä. Olisi parempi että olisi jäänyt sekin kokematta. Nykyään melko tyytyväisenä yksin, kun miehet haluaa vain kaverin musta vaikka mitä tekisin tai suoraan ehdottaisin. N38

Olen vääränlainen.

Jo mummo ärisi minulle, että olen miesmäinen.

Äiti on raivonnut minulle, että olen hankala, koska en tykkää meikeistä, kampaamoista enkä julkkisjuoruista. Ja siitä, etten tykkää bodysheimata muita naisia. Olin hankala myös siksi, että tykkäsin enemmän puuaseista kuin vauvanukeista, legoista enemmän kuin sukulaisten vauvoista ja merimiespainista enemmän kuin vaatteiden shoppailusta äitylin ja muiden sukulaisnaisten kanssa. Eivät minun sukuni naisetkaan mitään ultrafeminiinisiä ole, mutta silti olin liikaa. Tai liian vähän. En tiedä, olen vain lähtemättömästi vääränlainen. 

Miehet luulevat tykkäävänsä aluksi, mutta eivät sitten tykkääkään, koska olen synnynnäisesti aika miesmäinen eli henkisesti palikka (vihjailu ei  toimi), aika itsekäs (en saa iloa muiden ilahduttamisesta, vaan keskityn mieluummin itse omaan hyvään fiilikseeni ja odotan toisen tekevän samoin, lisäksi minun on vaikea ottaa muiden toiveita huomioon jos niitä ei minulle sanota) ja lisäksi mukavuudenhaluinen (en tykkää puuhastella joka päivä arkiaskareita eli olen laiska, en tykkää feminiinisistä kuoseista enkä asusteista, en tykkää matkustelun aiheuttamasta vaivasta ja stressistä jne.).

Töissä olen pidetty ja sukulaisten lapset tykkäävät - taaperot nauravat jutuilleni ja teinit tulevat halaamaan - mutta kaikessa muussa olen pelkästään vääränlainen, kritisoitava ja aina jollain tapaa pielessä. Jos en ole työroolissani, niin olen vain jotenkin vaikeaa seuraa aikuisille ihmisille. En vaan osaa olla sitä mitä minulta odotetaan ja saan siitä kritiikkiä säännöllisesti.  

Olen vaan omaksunut sellaisen "tahdon vaan olla rauhassa" -mentaliteetin. Saan niin paljon kritiikkiä maskuliinisuudestani, että keskityn nauttimaan töistäni ja harvoista ystävistäni, jotka sietävät palikkaa, minua itseäni. 

Olen ok ulkonäöllä varustettu urheilullinen mies mutta ujo. Ikä on toki tuonut rohkeutta ja deittisovellusten kautta treffaan naisia mutta yökerhossa tai kaupassa en uskalla lähestyä kiinnostavaa naista 😬

M35

Olen ruma ja köyhä eli pahin mahdollinen kombo naisen löytämiseen

Arvostan pitkien epäonnistuneiden suhteiden jälkeen sinkkuuttani niin paljon, että pitäisi olla todella maata järisyttävä nainen, että voisi vielä harkita sitoutumista.

En oo rikas,ihan tavallinen työntekijä,mies. Painan hommia vuoden ja meen kk:ksi kesällä lomalle lappiin. tykkäisin jos ois sellaisesta nauttiva nainen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksikään mies ei ole 33 vuoden elämäni aikana halunnut seurustella kanssani. Aikanaan lähestyin ihastuksiani mutta aina pakit. En myöskään ole kuullut että yksikään mies olisi koskaan ollut kiinnostunut musta. N33

Sama. Ja nyt tämä kokemattomuus on jo sellainen salaisuus ja taakka ettei siitä enää edes kehtaisi kertoa vaikka joku muka kiinnostuisi. Mutta en usko että kiinnostuu. N39

Se kokemattomuus on ongelma ainoastaan teille kokemattomille itselleen. Sekä kokemattomat miehet että naiset täällä tuntuvat pelkäävän, että heidän "salaisuus" eli kokemattomuus tulisi jollain tavalla julki.

Minä kerron teille: se on ihan yksi ja sama oletko kokenut vai ei. Turha sitä kokemattomuutta on salailla ja pelätä ja ne ihmiset jotka teidän kokemattomuudelle nauraisi eivät ole edes sellaisia tyyppejä joiden kanssa kannattaisi pariutua.

Olen varmaan vähän lempeämpi ja yksinkertaisempi ihminen.

Olen ujo ja epävarma, huono itsetunto, masennus ja suoranainen itseviha. Ja näistä syistä johtuen en arvosta itseäni ja terveyttäni riittävästi. Se taasen näkyy elintavoissani ja ikävästi myös ulkonäössäni.

Ei minusta vaan ole parisuhteeseen. Olen yrittänyt kyllä. Mutta lopputulos on aina se, että pilaan oman elämäni lisäksi miehenkin elämän. Joten parempi olla yksin, vaikka kaipaankin rakkautta enemmän kuin mitään koko maailmassa.

Kaikkia ei vaan ole luotu menestyjiksi.

Ujous ja ei ole löytynyt sitä oikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omasta syystä, mutta ei halusta.

Meni ohi ne vuodet, kun olisi pitänyt aloittaa seurustelut ja kun olisi ollut vielä mahdollisuuksia.

Nyt sitten ei ole enää mahdollisuuksia, kun en osaa ja eipä tämmöistä kukaan haluakaan.

Mitkä ovat ne vuodet milloin pitää aloittaa seurustelut? Eikö seurustelua voi aloittaa minkäikäisenä tahansa

Olen eri, mutta jos yhtään olet seurannut palstaa niin kyllä täällä hyvin vahvasti on tuotu ilmi, ettei nyt päälle kolmekymppistä nyt haluta alkaa opettamaan seurustelun alkeista. Ja kyllähän se ihan totta on, jos ei ole mitään kokemusta toisen kanssa seurustelusta, niin kyllä sitä on jo niin omiin tapoihinsa urautunut.

T. Keski-ikäinen ikisinkku.

Se on tänä päivänä yllättävän yleistä, että 30v miehellä tai naisella ei ole kokemusta vakavasta parisuhteesta. Vauva-palstan mammat elävät menneisyydessä eivätkä tiedä meidän milleniaalien elämästä mitään.

n28