Ylpeys ja ennakkoluulo -maailman ihmeellisyyksiä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa myös muistaa, että Bingley ei ollut maa-aatelia ja hänen perheensä edusti "uutta rahaa". Hänen isänsä oli rikastunut kaupankäynnillä, mutta ei ollut hankkinut maaomaisuutta.

Bingley oli Netherfield Parkissa vuokralaisena. Silti hänen siskot pilkkasivat Bennetin perheen äidin sukulaisia, vaikka kuuluivat itse samaan yhteiskuntaluokkaan. Heidän hartain toive oli, että veli hankkisi omat tilukset, jolloin perhe siirtyisi maata omistavaan luokkaan.

Juuri näin. Kertoo paljon Bennetin perheen epätoivosta, että kun alempisäätyinen Bingley muuttaa alueelle, on hän heidän silmissään huippusaalis.

Toisaalta ehkä he ymmärtävät, että liitto on win-win-tilanne. Bennetit saavat jäädä kotiseudulleen eivätkä ole herra Collinsin hyväntahtoisuuden varassa, ja Bingleyt saavat vähän aatelisverta suoniinsa. Vaikka sääty periytyy isän kautta, ei äitikään ole merkityksetön. Tuolla tavoinhan porvarissäädystä on noustu maa-aatelisiksi, ostamalla talo ja tekemällä naimakauppoja ”piireihin”.

Bennetien kohdalla hämmentääkin erityisesti ”piirien” puute. He seurustelevat lähinnä äidinpuoleisten sukulaisten kanssa, eikä Merytonissa ole oikein ketään heidän säätyistään. Lucasien sanotaan olevan entisiä kauppiaita. Mistä tytöt voisivat edes etsiä omansäätyisiä kumppaneita? Ja onko tämä ”piirien puute” ylisukupolvista, kun Mr. Bennet päätyi naimaan Merytonista? Onko koko suku ollut niin introverttia, ettei heillä ole ollut kiinnostusta aatelin huvituksiin ja pitkiin vierailuihin?

Jane Austen vihjaa kirjassa, että Mr Bennet hullaantui tulevan vaimonsa ulkonäköön ja siksi valitsi juuri hänet vaimokseen. Siis alapää vei yläpäätä, kuten miehillä niin usein. Kaunis oli nuorena Mrs Bennet mutta tyhjäpää, ja siitä Mr Bennet sai sitten kärsiä lopun elämäänsä. Kun ei itse pystynyt kunnioittamaan puolisoaan, ei sellaista halunnut lempityttärelleenkään. "My child, let me not have the grief of seeing *you* unable to respect your partner in life. You know not what you are about."

Mutta jos Mr. Bennetillä olisi ollut veli, joku vähän läheisempi serkku, tai vaikka Darcyn kaltainen ystävä, olisi hänen yläpäänsä ehkä palautettu paikoilleen ja avioliitto estetty. Kuten Darcy pyrki Bingleyn kohdalla tekemään.

Darcyn ja Bingleyn ystävyys on myös hyvin mielenkiintoinen. Bingley oli alempaa säätyä mutta aidosti hyväntahtoinen ja sosiaalisesti taitava, eikä hänen kohdallaan tausta näyttänyt Darcya ollenkaan haittaavan. Samoin ihmiset, joita he kohtasivat, näyttivät poikkeuksetta pitävän Bingleystä enemmän, eli ei se luokka lopulta ollut ainoa asia.

Vierailija kirjoitti:

Oltiin niin häveliäitä, ettei kylpyyn voitu alasti mennä, ja silti naisilla on niin avokaulaiset puvut, että tissit näkyy puoliksi.

Tää mua kans aina naurattaa siinä kohtauksessa, kun Lydia törmää alusmekossaan(?) Mr. Collinsiin ja tämä nolostuu ihan kamalasti. Seuraavaksi ollaan sitten tanssiasissa ihan yhtä avokaulaisessa mekossa ja kukaan ei nolostu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Wickham lähti Lydian kanssa sille pakoreissulle? Eikö hänellä ollut aikomusta naida rahaa, edes hiukan? Oikeaa ihastusta? Hänen täytyi tietää, ettei Lydian perheellä ollut mitään. Darcyn astuminen maksumiehen paikalle oli toki täydellinen yllätys vähän kaikille, eniten ehkä Wickhamille itselleen.

Ei Wickhamilla ollut missään vaiheessa aikeita naida Lydiaa. Hetken huvitusta haki. Saattoi olla, että kuvitteli saavansa Lydiasta vähän tuloja, kun myisi tätä - tai sitten että Gardinerit ostaisivat Lydian takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Tuo oli myös kostoa Elizabethille siitä, että tämä antoi rukkaset, vaikka Wickham itse olisi kyllä vetäytynyt avioliittolupauksestaan hyvin hätäisesti kun rahatilanne alkoi selkeytyä. Hetkeäkään ei tullut hänen mieleensä se, että tuon johdosta joutuisi naimisiin, vieläpä Lydian kanssa, ja tavalla, ettei ole mitään pakotietä (Darcy todennäköisesti vaikutti muuhunkin kuin siihen, mihin asemapaikkaan hänet lähetettiin häiden jälkeen). Oli todennäköisesti upseerien tiukassa valvonnassa sen jälkeen.

Minua itseäni on alkanut häiritä Maryn kohtelu. Ehkä Mary ei ollut kaunein eikä viisain, mutta älykäs hän selvästi oli. Kunnon koulutuksella ja opastuksella hänestä olisi todennäköisesti tullut hyvinkin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Hän jäi aina muiden varjoon, häntä pilkkasivat kaikki avoimesti, eikä kukaan tukenut häntä. Toivottavasti Elizabethin ja Janen hyvät naimakaupat toivat hänelle kelvollisen puolison, että pääsi pois sisarustensa läheisyydestä.

Minuakin säälittää Mary. Olihan hän hiukan tiukkapipo, mutta ei varmaan mitenkään huono ihminen. Luulen, että Mr. Collins olisi saanut hänestä hyvän vaimon, olisi ollut varmaan paljon yhteistä. Ikävä, että kirkonmiehellekin kelpasi vain ulkonäkö. Minuakin on aina pilkattu siitä,että olin nuorempana hiljainen ja tykkäsin lukea.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Wickham lähti Lydian kanssa sille pakoreissulle? Eikö hänellä ollut aikomusta naida rahaa, edes hiukan? Oikeaa ihastusta? Hänen täytyi tietää, ettei Lydian perheellä ollut mitään. Darcyn astuminen maksumiehen paikalle oli toki täydellinen yllätys vähän kaikille, eniten ehkä Wickhamille itselleen.

Ei Wickhamilla ollut missään vaiheessa aikeita naida Lydiaa. Hetken huvitusta haki. Saattoi olla, että kuvitteli saavansa Lydiasta vähän tuloja, kun myisi tätä - tai sitten että Gardinerit ostaisivat Lydian takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Tuo oli myös kostoa Elizabethille siitä, että tämä antoi rukkaset, vaikka Wickham itse olisi kyllä vetäytynyt avioliittolupauksestaan hyvin hätäisesti kun rahatilanne alkoi selkeytyä. Hetkeäkään ei tullut hänen mieleensä se, että tuon johdosta joutuisi naimisiin, vieläpä Lydian kanssa, ja tavalla, ettei ole mitään pakotietä (Darcy todennäköisesti vaikutti muuhunkin kuin siihen, mihin asemapaikkaan hänet lähetettiin häiden jälkeen). Oli todennäköisesti upseerien tiukassa valvonnassa sen jälkeen.

Minua itseäni on alkanut häiritä Maryn kohtelu. Ehkä Mary ei ollut kaunein eikä viisain, mutta älykäs hän selvästi oli. Kunnon koulutuksella ja opastuksella hänestä olisi todennäköisesti tullut hyvinkin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Hän jäi aina muiden varjoon, häntä pilkkasivat kaikki avoimesti, eikä kukaan tukenut häntä. Toivottavasti Elizabethin ja Janen hyvät naimakaupat toivat hänelle kelvollisen puolison, että pääsi pois sisarustensa läheisyydestä.

Minuakin säälittää Mary. Olihan hän hiukan tiukkapipo, mutta ei varmaan mitenkään huono ihminen. Luulen, että Mr. Collins olisi saanut hänestä hyvän vaimon, olisi ollut varmaan paljon yhteistä. Ikävä, että kirkonmiehellekin kelpasi vain ulkonäkö. Minuakin on aina pilkattu siitä,että olin nuorempana hiljainen ja tykkäsin lukea.

Maryn esitystapa kirjassa ehkä selvimmin osoittaa, kuinka ajat ovat muuttuneet.

Marylla on jotain, mitä muilla siskoilla ei ole: kunnianhimoa. Hän haluaa oppia vaikeita pianokappaleita ja lukea vaikeita ajatuksia ja esitellä taitojaan. Mutta koska häneltä puuttuvat ”lahjat ja maku”, on hän tuomittu epäonnistumaan. Sen sijaan Lizzy esittää sulokkaasti helpon pianokappaleen, ja kaikki tykkäävät. Eli Austenin maailmassa menestys on jotain synnynnäistä, ei uurastuksen tulosta.

Sama koski toki miehiäkin. Vielä 1900-luvun alussa Paavo Nurmea paheksuttiin, kun hän treenasi niin kovasti.

Maryn kohdalla voimme myös leikitellä ajatuksella, kuinka juuri hän olisi kehittynyt hyvän kotiopettajattaren alaisuudessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Wickham lähti Lydian kanssa sille pakoreissulle? Eikö hänellä ollut aikomusta naida rahaa, edes hiukan? Oikeaa ihastusta? Hänen täytyi tietää, ettei Lydian perheellä ollut mitään. Darcyn astuminen maksumiehen paikalle oli toki täydellinen yllätys vähän kaikille, eniten ehkä Wickhamille itselleen.

Ei Wickhamilla ollut missään vaiheessa aikeita naida Lydiaa. Hetken huvitusta haki. Saattoi olla, että kuvitteli saavansa Lydiasta vähän tuloja, kun myisi tätä - tai sitten että Gardinerit ostaisivat Lydian takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Tuo oli myös kostoa Elizabethille siitä, että tämä antoi rukkaset, vaikka Wickham itse olisi kyllä vetäytynyt avioliittolupauksestaan hyvin hätäisesti kun rahatilanne alkoi selkeytyä. Hetkeäkään ei tullut hänen mieleensä se, että tuon johdosta joutuisi naimisiin, vieläpä Lydian kanssa, ja tavalla, ettei ole mitään pakotietä (Darcy todennäköisesti vaikutti muuhunkin kuin siihen, mihin asemapaikkaan hänet lähetettiin häiden jälkeen). Oli todennäköisesti upseerien tiukassa valvonnassa sen jälkeen.

Minua itseäni on alkanut häiritä Maryn kohtelu. Ehkä Mary ei ollut kaunein eikä viisain, mutta älykäs hän selvästi oli. Kunnon koulutuksella ja opastuksella hänestä olisi todennäköisesti tullut hyvinkin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Hän jäi aina muiden varjoon, häntä pilkkasivat kaikki avoimesti, eikä kukaan tukenut häntä. Toivottavasti Elizabethin ja Janen hyvät naimakaupat toivat hänelle kelvollisen puolison, että pääsi pois sisarustensa läheisyydestä.

Minuakin säälittää Mary. Olihan hän hiukan tiukkapipo, mutta ei varmaan mitenkään huono ihminen. Luulen, että Mr. Collins olisi saanut hänestä hyvän vaimon, olisi ollut varmaan paljon yhteistä. Ikävä, että kirkonmiehellekin kelpasi vain ulkonäkö. Minuakin on aina pilkattu siitä,että olin nuorempana hiljainen ja tykkäsin lukea.

Mary ei ollut hiljainen. Hän halusi olla esillä, ja sehän se hänen suuri syntinsä olikin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Wickham lähti Lydian kanssa sille pakoreissulle? Eikö hänellä ollut aikomusta naida rahaa, edes hiukan? Oikeaa ihastusta? Hänen täytyi tietää, ettei Lydian perheellä ollut mitään. Darcyn astuminen maksumiehen paikalle oli toki täydellinen yllätys vähän kaikille, eniten ehkä Wickhamille itselleen.

Ei Wickhamilla ollut missään vaiheessa aikeita naida Lydiaa. Hetken huvitusta haki. Saattoi olla, että kuvitteli saavansa Lydiasta vähän tuloja, kun myisi tätä - tai sitten että Gardinerit ostaisivat Lydian takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Tuo oli myös kostoa Elizabethille siitä, että tämä antoi rukkaset, vaikka Wickham itse olisi kyllä vetäytynyt avioliittolupauksestaan hyvin hätäisesti kun rahatilanne alkoi selkeytyä. Hetkeäkään ei tullut hänen mieleensä se, että tuon johdosta joutuisi naimisiin, vieläpä Lydian kanssa, ja tavalla, ettei ole mitään pakotietä (Darcy todennäköisesti vaikutti muuhunkin kuin siihen, mihin asemapaikkaan hänet lähetettiin häiden jälkeen). Oli todennäköisesti upseerien tiukassa valvonnassa sen jälkeen.

Minua itseäni on alkanut häiritä Maryn kohtelu. Ehkä Mary ei ollut kaunein eikä viisain, mutta älykäs hän selvästi oli. Kunnon koulutuksella ja opastuksella hänestä olisi todennäköisesti tullut hyvinkin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Hän jäi aina muiden varjoon, häntä pilkkasivat kaikki avoimesti, eikä kukaan tukenut häntä. Toivottavasti Elizabethin ja Janen hyvät naimakaupat toivat hänelle kelvollisen puolison, että pääsi pois sisarustensa läheisyydestä.

Minuakin säälittää Mary. Olihan hän hiukan tiukkapipo, mutta ei varmaan mitenkään huono ihminen. Luulen, että Mr. Collins olisi saanut hänestä hyvän vaimon, olisi ollut varmaan paljon yhteistä. Ikävä, että kirkonmiehellekin kelpasi vain ulkonäkö. Minuakin on aina pilkattu siitä,että olin nuorempana hiljainen ja tykkäsin lukea.

Maryn esitystapa kirjassa ehkä selvimmin osoittaa, kuinka ajat ovat muuttuneet.

Marylla on jotain, mitä muilla siskoilla ei ole: kunnianhimoa. Hän haluaa oppia vaikeita pianokappaleita ja lukea vaikeita ajatuksia ja esitellä taitojaan. Mutta koska häneltä puuttuvat ”lahjat ja maku”, on hän tuomittu epäonnistumaan. Sen sijaan Lizzy esittää sulokkaasti helpon pianokappaleen, ja kaikki tykkäävät. Eli Austenin maailmassa menestys on jotain synnynnäistä, ei uurastuksen tulosta.

Sama koski toki miehiäkin. Vielä 1900-luvun alussa Paavo Nurmea paheksuttiin, kun hän treenasi niin kovasti.

Maryn kohdalla voimme myös leikitellä ajatuksella, kuinka juuri hän olisi kehittynyt hyvän kotiopettajattaren alaisuudessa.

Minä ymmärsin, että Mary yritti olla syvällinen, mutta äly ei riittänyt. Lizzy puolestaan oli oikeasti fiksu ja oppimiskykyinen.

Koko luokkayhteiskunta perustuu syntymäasemaan. Ne, jotka tienasivat rahansa työnteolla, eivät kuuluneet yläluokkaan. Esimerkiksi rouva Bennetin perhettä pilkattiin, koska he olivat kauppiaita ja asianajajia. Maa-aateliston asema perustui maaomaisuuden tuomiin tuloihin, ei työntekoon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oltiin niin häveliäitä, ettei kylpyyn voitu alasti mennä, ja silti naisilla on niin avokaulaiset puvut, että tissit näkyy puoliksi.

Tää mua kans aina naurattaa siinä kohtauksessa, kun Lydia törmää alusmekossaan(?) Mr. Collinsiin ja tämä nolostuu ihan kamalasti. Seuraavaksi ollaan sitten tanssiasissa ihan yhtä avokaulaisessa mekossa ja kukaan ei nolostu.

Ihan sama ilmiö näkyy kyllä tänä päivänäkin. Nolostutaan, jos tullaan yllätetyksi alusvaatteissa, mutta kun alusasun sijaan päällä onkin saman verran peittävä uima-asu, ei ole mitään ongelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Wickham lähti Lydian kanssa sille pakoreissulle? Eikö hänellä ollut aikomusta naida rahaa, edes hiukan? Oikeaa ihastusta? Hänen täytyi tietää, ettei Lydian perheellä ollut mitään. Darcyn astuminen maksumiehen paikalle oli toki täydellinen yllätys vähän kaikille, eniten ehkä Wickhamille itselleen.

Ei Wickhamilla ollut missään vaiheessa aikeita naida Lydiaa. Hetken huvitusta haki. Saattoi olla, että kuvitteli saavansa Lydiasta vähän tuloja, kun myisi tätä - tai sitten että Gardinerit ostaisivat Lydian takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Tuo oli myös kostoa Elizabethille siitä, että tämä antoi rukkaset, vaikka Wickham itse olisi kyllä vetäytynyt avioliittolupauksestaan hyvin hätäisesti kun rahatilanne alkoi selkeytyä. Hetkeäkään ei tullut hänen mieleensä se, että tuon johdosta joutuisi naimisiin, vieläpä Lydian kanssa, ja tavalla, ettei ole mitään pakotietä (Darcy todennäköisesti vaikutti muuhunkin kuin siihen, mihin asemapaikkaan hänet lähetettiin häiden jälkeen). Oli todennäköisesti upseerien tiukassa valvonnassa sen jälkeen.

Minua itseäni on alkanut häiritä Maryn kohtelu. Ehkä Mary ei ollut kaunein eikä viisain, mutta älykäs hän selvästi oli. Kunnon koulutuksella ja opastuksella hänestä olisi todennäköisesti tullut hyvinkin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Hän jäi aina muiden varjoon, häntä pilkkasivat kaikki avoimesti, eikä kukaan tukenut häntä. Toivottavasti Elizabethin ja Janen hyvät naimakaupat toivat hänelle kelvollisen puolison, että pääsi pois sisarustensa läheisyydestä.

Minuakin säälittää Mary. Olihan hän hiukan tiukkapipo, mutta ei varmaan mitenkään huono ihminen. Luulen, että Mr. Collins olisi saanut hänestä hyvän vaimon, olisi ollut varmaan paljon yhteistä. Ikävä, että kirkonmiehellekin kelpasi vain ulkonäkö. Minuakin on aina pilkattu siitä,että olin nuorempana hiljainen ja tykkäsin lukea.

Maryn esitystapa kirjassa ehkä selvimmin osoittaa, kuinka ajat ovat muuttuneet.

Marylla on jotain, mitä muilla siskoilla ei ole: kunnianhimoa. Hän haluaa oppia vaikeita pianokappaleita ja lukea vaikeita ajatuksia ja esitellä taitojaan. Mutta koska häneltä puuttuvat ”lahjat ja maku”, on hän tuomittu epäonnistumaan. Sen sijaan Lizzy esittää sulokkaasti helpon pianokappaleen, ja kaikki tykkäävät. Eli Austenin maailmassa menestys on jotain synnynnäistä, ei uurastuksen tulosta.

Sama koski toki miehiäkin. Vielä 1900-luvun alussa Paavo Nurmea paheksuttiin, kun hän treenasi niin kovasti.

Maryn kohdalla voimme myös leikitellä ajatuksella, kuinka juuri hän olisi kehittynyt hyvän kotiopettajattaren alaisuudessa.

Minä ymmärsin, että Mary yritti olla syvällinen, mutta äly ei riittänyt. Lizzy puolestaan oli oikeasti fiksu ja oppimiskykyinen.

Koko luokkayhteiskunta perustuu syntymäasemaan. Ne, jotka tienasivat rahansa työnteolla, eivät kuuluneet yläluokkaan. Esimerkiksi rouva Bennetin perhettä pilkattiin, koska he olivat kauppiaita ja asianajajia. Maa-aateliston asema perustui maaomaisuuden tuomiin tuloihin, ei työntekoon.

Minusta taas Mary nimenomaan oli kyllä älykäs, mutta koska hän ei ollut saanut minkään valtakunnan ohjausta tai koulutusta, niin hän ei osannut toimia oikein, ei esiintyä oikein, ei puhua oikein, ei hakea huomiota oikein. Tähän oli päädytty siksi, että hänet oli jätetty totaalisen yksin, annettu vain velvollisuuksia, mutta ei koskaan tuettu missään. Käskytetty muttei kiitetty. Kaiken oppinsa oli saanut kirjoista, ja käsittääkseni isänsä ei edes halunnut päästää Marya lukemaan laajan kirjastonsa kirjoja, joten kovin paljon vaihtoehtoja ei varmaan ollut. Mary oli älykäs, mutta hänellä ei ollut koskaan ollut mahdollisuutta tulla viisaaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hämmästelin aina leffaa katsoessa, että äiti herroittelee omaa aviomiestään. Ilmeisesti kuitenkin oli ihan normaalia tuolloin.

Ärsyttää myös aivan suunnattomasti, että perhe on liemessä ison naimattoman sisaruskatraan ja varattomuuden kanssa mutta iskä vaan puuhailee jotain kirjastonurkassaan ikään kuin asia ei häntä koskettaisi lainkaan. Näin siis ainakin tuossa Keira Knightleyn tähdittämässä versiossa.

Kyllä se kirjoissakin suunnilleen tuollaista oli. Se isä tykkäsi viettää paljon aikaa yksin, koska varsinkin vaimonsa kotkotukset veivät siltä voimavaroja, ja varmaan oli muutenkin aika introvertti. Kuitenkin tärkeissä asioissa otti kyllä vastuunsa, esim. kun Lydia karkasi.

Ja mitäpä se isä olisi voinut oikeastaan tehdä sille varattomuudelle? Ei ollut saanut yhtään poikalasta, joten talo, maat ja titteli (oliko heillä mitään arvonimeä?) menisi joka tapauksessa Mr. Collinsille, samoin suurin osa rahavaroista. Eikä tuohon aikaan tuossa luokkatasossa eläviä ollut lisätienesteihin oikein muuta mahdollisuuksia kuin perintö tai muu onnekas sattuma.

Leffassa minua ärsytti se, että Kiefer Sutherlandilla oli aivan liian valkoiset hampaat sen aikakauden sen ikäiselle miehelle. Pikkujuttuja, mutta itselle tällaiset on tärkeitä. Onneksi naisten hiukset sentään pysyivät suurimman osan ajasta kiinni. Ärsyttää kun niin monessa historia- ja pukudraamassa naiset liehuu tukka auki milloin missäkin.

Isä OLISI VOINUT a)säästää rahaa, kuten kirjassa todettiinkin ja b) harjoittaa jotain sellaista maanomistuksen ulkopuolista sijoitus- tai liiketoimintaa, joka olisi tuottanut rahaa.

Sääntöperinto koski oikeasti vain maaomaisuutta ja maaomaisuuden tulevaa tuottoa, mutta ei tuotolla hankittua muuta tuloa. Samoin sääntööerintö kskee mahdollisia aatelisarvoja. Toisin sanoen, kiinteä maaomaisuus ja tittelit periytyvät aina sille vanhimmalle miespuoliselle verisukulaiselle, mutta maaomaisuudn tuotoista säästetyt varat tai niiden investoinnit voi testamentata (tai jakaa myötäjäisinä) myös tyttärille. Investoinnit voivat olla myös uusia, perintösäännön luomisen jälkeen ostattavia maatiloja. Tämmöistä omaisuutta on Emma Woodhousen rahallinen omaisuus ja Mansfield Parkin sisarten siirtomaatulot.

Sitä paitsi yksi niistä kirjan ”ennakkoluuloista” joista Lizzy kasvaessaan pääsee eroon, on nimenomaan se, että ymmärtää isänsä puutteet vanhempana. Alussa lizzy syyttää vain äitiään hölmöydestä. Elokuvassa tätä ei näy, ja ysärisarjassakin se on aika vajavaista, mutta 1980-luvun sarjassa se on otettu slvemmin esiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Wickham lähti Lydian kanssa sille pakoreissulle? Eikö hänellä ollut aikomusta naida rahaa, edes hiukan? Oikeaa ihastusta? Hänen täytyi tietää, ettei Lydian perheellä ollut mitään. Darcyn astuminen maksumiehen paikalle oli toki täydellinen yllätys vähän kaikille, eniten ehkä Wickhamille itselleen.

Ei Wickhamilla ollut missään vaiheessa aikeita naida Lydiaa. Hetken huvitusta haki. Saattoi olla, että kuvitteli saavansa Lydiasta vähän tuloja, kun myisi tätä - tai sitten että Gardinerit ostaisivat Lydian takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Tuo oli myös kostoa Elizabethille siitä, että tämä antoi rukkaset, vaikka Wickham itse olisi kyllä vetäytynyt avioliittolupauksestaan hyvin hätäisesti kun rahatilanne alkoi selkeytyä. Hetkeäkään ei tullut hänen mieleensä se, että tuon johdosta joutuisi naimisiin, vieläpä Lydian kanssa, ja tavalla, ettei ole mitään pakotietä (Darcy todennäköisesti vaikutti muuhunkin kuin siihen, mihin asemapaikkaan hänet lähetettiin häiden jälkeen). Oli todennäköisesti upseerien tiukassa valvonnassa sen jälkeen.

Minua itseäni on alkanut häiritä Maryn kohtelu. Ehkä Mary ei ollut kaunein eikä viisain, mutta älykäs hän selvästi oli. Kunnon koulutuksella ja opastuksella hänestä olisi todennäköisesti tullut hyvinkin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Hän jäi aina muiden varjoon, häntä pilkkasivat kaikki avoimesti, eikä kukaan tukenut häntä. Toivottavasti Elizabethin ja Janen hyvät naimakaupat toivat hänelle kelvollisen puolison, että pääsi pois sisarustensa läheisyydestä.

Minuakin säälittää Mary. Olihan hän hiukan tiukkapipo, mutta ei varmaan mitenkään huono ihminen. Luulen, että Mr. Collins olisi saanut hänestä hyvän vaimon, olisi ollut varmaan paljon yhteistä. Ikävä, että kirkonmiehellekin kelpasi vain ulkonäkö. Minuakin on aina pilkattu siitä,että olin nuorempana hiljainen ja tykkäsin lukea.

Maryn esitystapa kirjassa ehkä selvimmin osoittaa, kuinka ajat ovat muuttuneet.

Marylla on jotain, mitä muilla siskoilla ei ole: kunnianhimoa. Hän haluaa oppia vaikeita pianokappaleita ja lukea vaikeita ajatuksia ja esitellä taitojaan. Mutta koska häneltä puuttuvat ”lahjat ja maku”, on hän tuomittu epäonnistumaan. Sen sijaan Lizzy esittää sulokkaasti helpon pianokappaleen, ja kaikki tykkäävät. Eli Austenin maailmassa menestys on jotain synnynnäistä, ei uurastuksen tulosta.

Sama koski toki miehiäkin. Vielä 1900-luvun alussa Paavo Nurmea paheksuttiin, kun hän treenasi niin kovasti.

Maryn kohdalla voimme myös leikitellä ajatuksella, kuinka juuri hän olisi kehittynyt hyvän kotiopettajattaren alaisuudessa.

Minä ymmärsin, että Mary yritti olla syvällinen, mutta äly ei riittänyt. Lizzy puolestaan oli oikeasti fiksu ja oppimiskykyinen.

Koko luokkayhteiskunta perustuu syntymäasemaan. Ne, jotka tienasivat rahansa työnteolla, eivät kuuluneet yläluokkaan. Esimerkiksi rouva Bennetin perhettä pilkattiin, koska he olivat kauppiaita ja asianajajia. Maa-aateliston asema perustui maaomaisuuden tuomiin tuloihin, ei työntekoon.

Työnteko ei tässä yhteydessä viittaa ansiotyöhön, vaan naisellisissa taidoissa menestymiseen. Bingley heti alussa ihmettelee, miten naiset osaavatkin olla niin monessa asiassa taitavia, ja siitä seuraa varsin mielenkiintoinen keskustelu.

Ahkeruus sinänsä ei missään nimessä ole pahasta. Darcyn pikkusiskoa ylistetään, kun hän soittaa pianoa monta tuntia päivässä. Mutta Maryn kohdalla se ponnistelu onkin pahasta, ilmeisesti kun maku ja lahjat (ja ennen kaikkea se kauneus) puuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Wickham lähti Lydian kanssa sille pakoreissulle? Eikö hänellä ollut aikomusta naida rahaa, edes hiukan? Oikeaa ihastusta? Hänen täytyi tietää, ettei Lydian perheellä ollut mitään. Darcyn astuminen maksumiehen paikalle oli toki täydellinen yllätys vähän kaikille, eniten ehkä Wickhamille itselleen.

Ei Wickhamilla ollut missään vaiheessa aikeita naida Lydiaa. Hetken huvitusta haki. Saattoi olla, että kuvitteli saavansa Lydiasta vähän tuloja, kun myisi tätä - tai sitten että Gardinerit ostaisivat Lydian takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Tuo oli myös kostoa Elizabethille siitä, että tämä antoi rukkaset, vaikka Wickham itse olisi kyllä vetäytynyt avioliittolupauksestaan hyvin hätäisesti kun rahatilanne alkoi selkeytyä. Hetkeäkään ei tullut hänen mieleensä se, että tuon johdosta joutuisi naimisiin, vieläpä Lydian kanssa, ja tavalla, ettei ole mitään pakotietä (Darcy todennäköisesti vaikutti muuhunkin kuin siihen, mihin asemapaikkaan hänet lähetettiin häiden jälkeen). Oli todennäköisesti upseerien tiukassa valvonnassa sen jälkeen.

Minua itseäni on alkanut häiritä Maryn kohtelu. Ehkä Mary ei ollut kaunein eikä viisain, mutta älykäs hän selvästi oli. Kunnon koulutuksella ja opastuksella hänestä olisi todennäköisesti tullut hyvinkin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Hän jäi aina muiden varjoon, häntä pilkkasivat kaikki avoimesti, eikä kukaan tukenut häntä. Toivottavasti Elizabethin ja Janen hyvät naimakaupat toivat hänelle kelvollisen puolison, että pääsi pois sisarustensa läheisyydestä.

Minuakin säälittää Mary. Olihan hän hiukan tiukkapipo, mutta ei varmaan mitenkään huono ihminen. Luulen, että Mr. Collins olisi saanut hänestä hyvän vaimon, olisi ollut varmaan paljon yhteistä. Ikävä, että kirkonmiehellekin kelpasi vain ulkonäkö. Minuakin on aina pilkattu siitä,että olin nuorempana hiljainen ja tykkäsin lukea.

Maryn esitystapa kirjassa ehkä selvimmin osoittaa, kuinka ajat ovat muuttuneet.

Marylla on jotain, mitä muilla siskoilla ei ole: kunnianhimoa. Hän haluaa oppia vaikeita pianokappaleita ja lukea vaikeita ajatuksia ja esitellä taitojaan. Mutta koska häneltä puuttuvat ”lahjat ja maku”, on hän tuomittu epäonnistumaan. Sen sijaan Lizzy esittää sulokkaasti helpon pianokappaleen, ja kaikki tykkäävät. Eli Austenin maailmassa menestys on jotain synnynnäistä, ei uurastuksen tulosta.

Sama koski toki miehiäkin. Vielä 1900-luvun alussa Paavo Nurmea paheksuttiin, kun hän treenasi niin kovasti.

Maryn kohdalla voimme myös leikitellä ajatuksella, kuinka juuri hän olisi kehittynyt hyvän kotiopettajattaren alaisuudessa.

Minä ymmärsin, että Mary yritti olla syvällinen, mutta äly ei riittänyt. Lizzy puolestaan oli oikeasti fiksu ja oppimiskykyinen.

Koko luokkayhteiskunta perustuu syntymäasemaan. Ne, jotka tienasivat rahansa työnteolla, eivät kuuluneet yläluokkaan. Esimerkiksi rouva Bennetin perhettä pilkattiin, koska he olivat kauppiaita ja asianajajia. Maa-aateliston asema perustui maaomaisuuden tuomiin tuloihin, ei työntekoon.

Minusta taas Mary nimenomaan oli kyllä älykäs, mutta koska hän ei ollut saanut minkään valtakunnan ohjausta tai koulutusta, niin hän ei osannut toimia oikein, ei esiintyä oikein, ei puhua oikein, ei hakea huomiota oikein. Tähän oli päädytty siksi, että hänet oli jätetty totaalisen yksin, annettu vain velvollisuuksia, mutta ei koskaan tuettu missään. Käskytetty muttei kiitetty. Kaiken oppinsa oli saanut kirjoista, ja käsittääkseni isänsä ei edes halunnut päästää Marya lukemaan laajan kirjastonsa kirjoja, joten kovin paljon vaihtoehtoja ei varmaan ollut. Mary oli älykäs, mutta hänellä ei ollut koskaan ollut mahdollisuutta tulla viisaaksi.

Mary on se suurin kärsijä perheen dynamiikassa, jota voidaan kuvata nykytermein vähintäänkin toksiseksi.

Jane ja Elizabeth selviytyvät, koska heillä on toisensa. He jakavat kaiken keskenään, mutta eivät päästä ketään pienemmistä sisaruksista kuplansa sisään. Lizzyllä ja Marylla on ikäeroa enintään pari vuotta, mutta jutteleeko Lizzy ikinä Marylle kuin vertaiselleen?

Nuorempien sisarten osalta perhe onkin sitten Lydia-show. Lydia on vasta viidentoista mutta aikaisin kehittynyt (hänen mainitaan olevan tytöistä pisin) ja hallitseva hahmo, jonka kerrotaan vaikuttavan voimakkaasti Kitty-sisareensa. Hänellä on myös äidin voimakas tuki.

Mitä voi tehdä Mary, joka epäilemättä tajuaa pikkusiskonsa hupsuuden ja turmeltuneisuuden? Hän voi yrittää olla kaikkea vastakohtaista: syvällinen, henkevä ja taidokas. Mutta miten vaikeaa se on, kun ei saa tukea sitten keneltäkään?

Historiallisissa elokuvissa tanssikohtaukset ovat aina taidokkaasti toteutettuja. Tanssilattia on juuri sopivan kokoinen kulloisellekin määrälle tanssijoita, kaikilla on erinomainen rytmitaju ja elegantit liikkeet, ellei erikseen haluta alleviivata yksittäisen henkilön kömpelyyttä. Oikeassa elämässä menneisyyden tanssiaisissa meno on varmaan ollut ihan samanlaista kuin nykyäänkin tanssilavoilla ja yökerhossa. Osa ei osaa askeleita tai pysy rytmissä, lattialla on tungosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi Wickham lähti Lydian kanssa sille pakoreissulle? Eikö hänellä ollut aikomusta naida rahaa, edes hiukan? Oikeaa ihastusta? Hänen täytyi tietää, ettei Lydian perheellä ollut mitään. Darcyn astuminen maksumiehen paikalle oli toki täydellinen yllätys vähän kaikille, eniten ehkä Wickhamille itselleen.

Ei Wickhamilla ollut missään vaiheessa aikeita naida Lydiaa. Hetken huvitusta haki. Saattoi olla, että kuvitteli saavansa Lydiasta vähän tuloja, kun myisi tätä - tai sitten että Gardinerit ostaisivat Lydian takaisin kaikessa hiljaisuudessa. Tuo oli myös kostoa Elizabethille siitä, että tämä antoi rukkaset, vaikka Wickham itse olisi kyllä vetäytynyt avioliittolupauksestaan hyvin hätäisesti kun rahatilanne alkoi selkeytyä. Hetkeäkään ei tullut hänen mieleensä se, että tuon johdosta joutuisi naimisiin, vieläpä Lydian kanssa, ja tavalla, ettei ole mitään pakotietä (Darcy todennäköisesti vaikutti muuhunkin kuin siihen, mihin asemapaikkaan hänet lähetettiin häiden jälkeen). Oli todennäköisesti upseerien tiukassa valvonnassa sen jälkeen.

Minua itseäni on alkanut häiritä Maryn kohtelu. Ehkä Mary ei ollut kaunein eikä viisain, mutta älykäs hän selvästi oli. Kunnon koulutuksella ja opastuksella hänestä olisi todennäköisesti tullut hyvinkin yhteiskuntakelpoinen yksilö. Hän jäi aina muiden varjoon, häntä pilkkasivat kaikki avoimesti, eikä kukaan tukenut häntä. Toivottavasti Elizabethin ja Janen hyvät naimakaupat toivat hänelle kelvollisen puolison, että pääsi pois sisarustensa läheisyydestä.

Minuakin säälittää Mary. Olihan hän hiukan tiukkapipo, mutta ei varmaan mitenkään huono ihminen. Luulen, että Mr. Collins olisi saanut hänestä hyvän vaimon, olisi ollut varmaan paljon yhteistä. Ikävä, että kirkonmiehellekin kelpasi vain ulkonäkö. Minuakin on aina pilkattu siitä,että olin nuorempana hiljainen ja tykkäsin lukea.

Maryn esitystapa kirjassa ehkä selvimmin osoittaa, kuinka ajat ovat muuttuneet.

Marylla on jotain, mitä muilla siskoilla ei ole: kunnianhimoa. Hän haluaa oppia vaikeita pianokappaleita ja lukea vaikeita ajatuksia ja esitellä taitojaan. Mutta koska häneltä puuttuvat ”lahjat ja maku”, on hän tuomittu epäonnistumaan. Sen sijaan Lizzy esittää sulokkaasti helpon pianokappaleen, ja kaikki tykkäävät. Eli Austenin maailmassa menestys on jotain synnynnäistä, ei uurastuksen tulosta.

Sama koski toki miehiäkin. Vielä 1900-luvun alussa Paavo Nurmea paheksuttiin, kun hän treenasi niin kovasti.

Maryn kohdalla voimme myös leikitellä ajatuksella, kuinka juuri hän olisi kehittynyt hyvän kotiopettajattaren alaisuudessa.

Minä ymmärsin, että Mary yritti olla syvällinen, mutta äly ei riittänyt. Lizzy puolestaan oli oikeasti fiksu ja oppimiskykyinen.

Koko luokkayhteiskunta perustuu syntymäasemaan. Ne, jotka tienasivat rahansa työnteolla, eivät kuuluneet yläluokkaan. Esimerkiksi rouva Bennetin perhettä pilkattiin, koska he olivat kauppiaita ja asianajajia. Maa-aateliston asema perustui maaomaisuuden tuomiin tuloihin, ei työntekoon.

Työnteko ei tässä yhteydessä viittaa ansiotyöhön, vaan naisellisissa taidoissa menestymiseen. Bingley heti alussa ihmettelee, miten naiset osaavatkin olla niin monessa asiassa taitavia, ja siitä seuraa varsin mielenkiintoinen keskustelu.

Ahkeruus sinänsä ei missään nimessä ole pahasta. Darcyn pikkusiskoa ylistetään, kun hän soittaa pianoa monta tuntia päivässä. Mutta Maryn kohdalla se ponnistelu onkin pahasta, ilmeisesti kun maku ja lahjat (ja ennen kaikkea se kauneus) puuttuvat.

No ei kyllä 2005 leffassa. Maryhan oli koko sisaruskatraan kaunein.

Talulah Riley

https://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/thumb/8/86/TalulahRileyA…

Ei munkaan mielestäni Mary mikään hiljainen seinäruusu ollut, päinvastoin. Hän sanoi rohkeasti mielipiteitään ääneen ja halusi soittaa ja laulaa isoissa juhlissa vieraiden ihmisten edessä. Se, menikö tämä kaikki aina ihan maaliin, olikin asia erikseen. 😀

Minusta herra Bennetissä oli paljonkin 'vikaa', ei kaikesta voi rouvaa syyttää. Hän ei ollut kerännyt säästöjä/sijoituksia tytärten ja äidin tulevaisuuden turvaksi. Hän ei oikein osallistunut kasvatukseen, vaan mieluummin vetäytyi omaan kirjastoonsa lukemaan, pois hälystä, ja siunaili vain nuorimpien tytärten hupsuutta ja käytöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr Bennet muuten "married down" eli hän itse kuului maa-aatelistoon mutta vaimonsa taisi olla vaan jostain kaupalla rikastuneella suvusta (trade)? Korjatkaa, jos olen väärässä. Iso asia sinä maailmanaikana. Luokkatietoisuus taisi olla huipussaan silloin, eikä kysymys ollut toki rahasta vaan hyvästä suvusta. It is matter of breeding.

Kyllä ja Mrs Bennet olikin perheen ongelmien ydinhenkilö, koska omasta taustastaan johtuen ei osannut ohjata tyttäriään ylempitasoisiksi. Romaanissa hänen sanottiin täyttävän elämänsä vierailuilla ja juoruilla.

Ongelma ei johdu rouva Bennetin taustasta, vaikka hän ON kauppiasperheestä ja ”nainut ylöspäin”. Rouva Gardiner on rouva Bennettin sisko, ja pärjää ihan hienosti (toki hänen miehensä on edelleen kauppias, mutta Gardinerit kaikkiaan ovat arvostettua, sivsitynyttä ja hyvin käyttäytyvää väkeä, jota eivät väheksy muut kuin Bigleyn sisarukset, jotka taas haluavat kaikin voimin peitellä omaa, täsmälleen samaa taustaansa.

Bennetin sisarusten puutteellinen kasvatus johtuu kahdesta tekijästä, jotka ovat a) äiti on vähän yksinkertainen ja b) isä ei investoi rahaa hankkiakseen lapsille kotiopettajan, kuten olisi yhteiskuntaluokassa kuulunut menetellä silloin kun äidillä ei ole aikaa tai muita edellytyksiä. Eli yhtä lailla isää voi pitää Bennettin perheen ongelmien ydinsyynä, kuin äitiäkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr Bennet muuten "married down" eli hän itse kuului maa-aatelistoon mutta vaimonsa taisi olla vaan jostain kaupalla rikastuneella suvusta (trade)? Korjatkaa, jos olen väärässä. Iso asia sinä maailmanaikana. Luokkatietoisuus taisi olla huipussaan silloin, eikä kysymys ollut toki rahasta vaan hyvästä suvusta. It is matter of breeding.

Kyllä ja Mrs Bennet olikin perheen ongelmien ydinhenkilö, koska omasta taustastaan johtuen ei osannut ohjata tyttäriään ylempitasoisiksi. Romaanissa hänen sanottiin täyttävän elämänsä vierailuilla ja juoruilla.

Ongelma ei johdu rouva Bennetin taustasta, vaikka hän ON kauppiasperheestä ja ”nainut ylöspäin”. Rouva Gardiner on rouva Bennettin sisko, ja pärjää ihan hienosti (toki hänen miehensä on edelleen kauppias, mutta Gardinerit kaikkiaan ovat arvostettua, sivsitynyttä ja hyvin käyttäytyvää väkeä, jota eivät väheksy muut kuin Bigleyn sisarukset, jotka taas haluavat kaikin voimin peitellä omaa, täsmälleen samaa taustaansa.

Bennetin sisarusten puutteellinen kasvatus johtuu kahdesta tekijästä, jotka ovat a) äiti on vähän yksinkertainen ja b) isä ei investoi rahaa hankkiakseen lapsille kotiopettajan, kuten olisi yhteiskuntaluokassa kuulunut menetellä silloin kun äidillä ei ole aikaa tai muita edellytyksiä. Eli yhtä lailla isää voi pitää Bennettin perheen ongelmien ydinsyynä, kuin äitiäkin.

Eikö herra Gardiner ollut rouva Bennettin veli?

Vierailija kirjoitti:

Historiallisissa elokuvissa tanssikohtaukset ovat aina taidokkaasti toteutettuja. Tanssilattia on juuri sopivan kokoinen kulloisellekin määrälle tanssijoita, kaikilla on erinomainen rytmitaju ja elegantit liikkeet, ellei erikseen haluta alleviivata yksittäisen henkilön kömpelyyttä. Oikeassa elämässä menneisyyden tanssiaisissa meno on varmaan ollut ihan samanlaista kuin nykyäänkin tanssilavoilla ja yökerhossa. Osa ei osaa askeleita tai pysy rytmissä, lattialla on tungosta.

Olihan herra Collins tanssilattialla kuin norsu posliinikaupassa. 😄 Varmasti monet olivat harjoitelleet tanssia kotioloissa ja siksi se sujui hyvin juhlissa.

Kyllä herra Gardiner oli rouva Bennetin veli ja rouva Gardiner rouva Bennetin käy.

Vuoden -95 sarjan kirsikka kakun päällä on minulle ollut aina David Bamber. Mr Collins on huippuhahmo! Ne myötähäpeän tunteet kun hän nolaa itsensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mr Bennet muuten "married down" eli hän itse kuului maa-aatelistoon mutta vaimonsa taisi olla vaan jostain kaupalla rikastuneella suvusta (trade)? Korjatkaa, jos olen väärässä. Iso asia sinä maailmanaikana. Luokkatietoisuus taisi olla huipussaan silloin, eikä kysymys ollut toki rahasta vaan hyvästä suvusta. It is matter of breeding.

Kyllä ja Mrs Bennet olikin perheen ongelmien ydinhenkilö, koska omasta taustastaan johtuen ei osannut ohjata tyttäriään ylempitasoisiksi. Romaanissa hänen sanottiin täyttävän elämänsä vierailuilla ja juoruilla.

Ongelma ei johdu rouva Bennetin taustasta, vaikka hän ON kauppiasperheestä ja ”nainut ylöspäin”. Rouva Gardiner on rouva Bennettin sisko, ja pärjää ihan hienosti (toki hänen miehensä on edelleen kauppias, mutta Gardinerit kaikkiaan ovat arvostettua, sivsitynyttä ja hyvin käyttäytyvää väkeä, jota eivät väheksy muut kuin Bigleyn sisarukset, jotka taas haluavat kaikin voimin peitellä omaa, täsmälleen samaa taustaansa.

Bennetin sisarusten puutteellinen kasvatus johtuu kahdesta tekijästä, jotka ovat a) äiti on vähän yksinkertainen ja b) isä ei investoi rahaa hankkiakseen lapsille kotiopettajan, kuten olisi yhteiskuntaluokassa kuulunut menetellä silloin kun äidillä ei ole aikaa tai muita edellytyksiä. Eli yhtä lailla isää voi pitää Bennettin perheen ongelmien ydinsyynä, kuin äitiäkin.

Eikö herra Gardiner ollut rouva Bennettin veli?

Kyllä. Ja heidän edesmennyt isänsä oli asianajaja. En tiedä oliko asianajajan statuksella eroa kauppiaaseen nähden.