viimeisillään raskaana, mies heitti pihalle

Mulla ei oo tarvetta paikkailla tarinaa. Se on mitä on. Toki lisätietoa tulee kysyttäessä, aloitukseen kun en kaikkea haluamaanne metatietoa osannut kertoa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:40"]

Olisko mun siis pitänyt jokaikinen kyynel ja ahdistus tänne kirjoittaa hirveänä romaanina Ja kaunokirjoituksena, että mun elämä ois teille tarpeeks uskottava?

[/quote]

Etkö hölmö tajua, että sinun ei pitäisi kirjoittaa tänne ollenkaan, jos tilanteesi on se mitä kuvaat? Etenkin sinun ei pitäisi kirjoittaa sitä mitä kirjoitat kuvitellussa tilanteessasi. Koiran ruokavalioselityksiä ym. Ja lähetellä jopa kahteen otteeseen "valokuvatodisteita", kun sinulla oli muka tilanne päällä kotona? 14 sivua viestejä, varmaan toista sataa niistä on sinun. Toista sataa tyhjänpäiväistä vänkäysviestiä tuntemattomien kanssa sellaisessa tilanteessa, kuin missä väität olevasi? Hahhhaaaa. Kuka muka sellaista tekisi?

Kehystarinasi sisältö ja käytöksesi eivät nyt vaan ole sopineet yhteen heti alusta alkaen. Nyt sitten korjasit kehystarinaasi niin, että kaikki kiinnostavuus tilanteestasi katosi. Ymmärrät niin huonosti trollauksen tunnepuolta, etten edes jaksa tuveta pidemmälle purkamaan virheitäsi tällä kertaa.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:40"]

Olisko mun siis pitänyt jokaikinen kyynel ja ahdistus tänne kirjoittaa hirveänä romaanina Ja kaunokirjoituksena, että mun elämä ois teille tarpeeks uskottava?

[/quote]

Kyllä.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:25"]

Mitä oelt opiskellut tai onko sinulla jokin koulutus? Saatko helposti alasi töitä?

[/quote]

Tuo trollihuutelija on päästään pipi. Oli trolli tai ei, niin mitä hemmettiä sitä tarvii tuolla intensiteetillä jauhaa? Ei ole kiinnostavaa luettavaa.

Miten tapasit miehesi? 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 09:52"]

Noniin tähän on nyt tultu. Itse olen viimeisillään raskaana ja mies on löytänyt toisen naisen ja käski minun "painua vittuun". Tänään. Nyt heti. Mulla on tilillä 200 euroa rahaa ja arvoton auto, sen lisäksibei mitään muuta omaisuutta. Lisäksi on koira, mikä tarkoittaa sitä etten voi mennä vanhemmillenikaan evakkoon. Ystäviä mulla ei ole. Mitä h*lvettiä minä nyt teen? Mies pääsee 16 töistä ja siihen mennessä on pitänyt lähteä. Oon ihan rikkipoikki raskaudesta muutenkin ja nyt tämä...

[/quote]

Mua huvitti aloituksessa myös toi ap:n arvoton auto. Miten se on keskiössä yhtään mihinkään tarinan kanssa, jos tilanne olisi aito? Tää on niin tilaamalla tehdyn oloinen kuin ikinä vaan mikään..

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:57"]

Miten tapasit miehesi? 

[/quote]

Varmaan baarissa. Tai netissä. Tai sit töissä.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:57"]

Tuo trollihuutelija on päästään pipi. Oli trolli tai ei, niin mitä hemmettiä sitä tarvii tuolla intensiteetillä jauhaa? Ei ole kiinnostavaa luettavaa.

[/quote]

Miksi en jauhaisi juuri sillä intensiteetillä, jolla haluan? Minua on neuvottu jättämään trollaukset lukematta, jos eivät minua miellytä. Oletan, että pidät sitä hyvänä ohjeena. Mikset sitten noudata minulle annettua neuvoa mitä tulee minun viestieni lukemiseen?

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 12:05"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:43"] [quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:38"] Että mua raivostuttaa tällaiset ihmiset, jotka tulee vain kommentoimaan, että oma on syys kun et oo huolehtinut ehkäisystä ja huolehtinut raha-asioista. Kyllä kaikki tekee joskus elämässään virheratkaisuja ja yllättäviä tilanteita sattuu. Ap ei todellakaan tarvitse tommoisia kommentteja tässä tilanteessa, hätä on muutenkin tarpeeksi suuri. Hienoa, että jotkut pystyvät ja ovat konkreettisesti valmiita auttamaan. [/quote] Tehkää niitä virhevalintoja, mutta älkää hemmetti soikoon sotkeko niihin viattomia ja syntymättömiä lapsia!  Ei oikeasti voi olla liikaa vaadittu aikuiselta ihmiseltä säästää sivuun edes takuuvuokran verran rahaa. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi ja vastuullisuudeksi.  Missä tällaisia ihmisiä kasvaa? Eikö teille kaikille ole lapsuudenkodeissa opetettu, että jonkinlainen alkeellinen puskuri pitää olla.  Ap:lla oli vielä loistotilaisuus säästää sellainen. Hän on asunut ilman vuokran- tai lainanmaksua vuoden ajan ja käynyt siitä töissä 9kk! Jos tätä keskustelua nyt lukee joku, jolle omat vanhemmat eivät ole alkeellisimpia asioita opettaneet, niin oppikoon nyt. Pieni puskuri pitää jokaisella olla tilillä. Oli se sitten takuuvuokraa, rikkinäistä pesukonetta tai mitä vaan ennalta arvaamatonta katastrofia varten! [/quote] Itse ainakin koen jotenkin huijaavani miestäni, kun olen kerännyt tililleni pientä vararahastoa. En tiedä mistä se johtuu, koska oma järkeni kuitenkin sanoo, että vararahasto pitää olla. Miehen mielestä kaikki on tässä elämässä yhteistä tai hänen, siksi kai jokin oman omaisuuden kerääminen itselleni tuntuu jotenkin väärältä. Nyt kun luen tätä, ei se ole, vaan kauhistuttaa tämä asetelma. Ja hei, olen fiksuksi ja maalaisjärkiseksi kutsuttu, akateemisesti koulutettu. Ällissä ei pitäisi siis olla vikaa. Olen vain niin toivottoman sinisilmäinen ja kokematon, että kaikki on mennyt läpi. Ymmärrän ap:ta, noin vain voi käydä, kun luottaa siihen lähimpään ihmiseen. Jos tämä viestiketju on totta, toivotan vain tsemppiä ja voimia! [/quote] Hyvät naiset! Älkää nyt ihmeessä koskaan luottako sini silmäisesti että joku muu pitää teistä huolen. Tuo on niin tyypillistä että nainen maksaa ruuan ja muut kulutustarvikkeet, lasten vaatteet ynm. joista ei ajan kanssa jää mitään käteen. Mies makselee tai ainakin ottaa kuitit nimelleen isommista hankinnoista, autosta, huonekaluista, asunnosta. Ja eron hetkellä miten käykään avoliitossa? Kaikki oikea omaisuus on miehen nimissä ja naisen tulot on syöty. Jos suostuu jäämään "kotirouvaksi" on syytä sopia mihen kanssa raha-asiat tarkkaan. Miten kotivuodet korvataan naisen eläkkeeseen, kuka maksaa mitäkin jne. Asioiden läpikäyminen ja sopiminen ei ole tärkeää ainoastaan mahdollisen eron kannalta, voihan käydä myös niin että perheen pääelättäjä kuolee. Aina täytyy tietää miten elättää itsensä jos jää omilleen. Ja muistaa että taloudellinen valta vaikuttaa myös parisuhteen dynamiikkaan. Älkää jääkö toisen armoille, vaikka se mies olisi kuinka ihana tahansa!

[/quote]

Olen tuo, joka kertoi olleensa sinisilmäinen. Elämme avoliitossa. Meillä ei ole oikein onnistunut keskustelu (raha)asioista, ja mies piti minua liki sekopäänä, kun joku vuosi taaksepäin testamenttia pyysin tekemään. Eihän nyt kukaan ollut kuolemassa. Olin itse seurannut sukulaiseni hankalaa perunkirjoitusta, ja ajattelin, että mekin voisimme hoitaa jonkunlaisen turvan kuolemantapauksessa. Mieheni omistaa mm. yrityksen, jossa työskentelemme, autot, veneet jne. ja hänellä on muutamia pitkäaikaissairauksia, joten ajattelin, että minulle jäisi edes jotain elämän edellytyksiä, jos hänelle sattuisi jotain, vaikka suht nuoria vielä ollaankin. Olisin toki tehnyt myös itse testamentin, tosin minulta ei jäisi kuin kirjoja, vaatteita ja ompelukone... Kerronko vielä, kuinka pitkään elin ilman palkkaa, kun sitä ei mieheni mukaan kannattanut minulle maksaa. Hän voi hyvin maksaa kaiken kyllä, kunhan pyydän. Eikä kerrytetty minulle työstä eläkettä, säästetty vararahastoon tms. Puhe ei auttanut, lopulta uhkasin lähteä ja sain asioita pikkuisen paremmalle tolalle. Nämä tapahtumat ovat vieneet luottamukseni mieheen, mietin eroa päivittäin. Silti en saa kerättyä tarpeeksi vihaa lähteäkseni, ajattelen että vain itsessäni on vikaa, kun olen kaiken sallinut. Anteeksi ap, kun kiilasin keskusteluun, mutta ymmärrän hyvin, että asiat voivat lipsua kuin huomaamatta tosi oudoiksi. Ne kun eivät tapahdu yhdessä rysäyksessä eikä arjessa huomaa aina katsoa isoa kuvaa.

Jos koirien kanssa on hankalaa, voisitte harkita hankkia niille kuonokopat ensi hätään, ettei niiden tarvitse olla koko ajan eri huoneissa tai pitää häkissä, mutta pitää huolehtia että saavat ruokaa ja juomaa. Ne kyllä selvittävät välinsä ja niiden pitäisi antaa selvittää välinsä, mutta kopat estää pahempia puremia. Yksi vaihtoehto on kastrointi. Varsinkin nartuilla voi olla selvittämistä nokkimisjärjestyksessä.

Toivottavasti löydät uuden asunnon. Paska äijä. Todella paska.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:00"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:57"]

Miten tapasit miehesi? 

[/quote]

Varmaan baarissa. Tai netissä. Tai sit töissä.

[/quote]

Ap? 

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 12:05"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:43"] [quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:38"] Että mua raivostuttaa tällaiset ihmiset, jotka tulee vain kommentoimaan, että oma on syys kun et oo huolehtinut ehkäisystä ja huolehtinut raha-asioista. Kyllä kaikki tekee joskus elämässään virheratkaisuja ja yllättäviä tilanteita sattuu. Ap ei todellakaan tarvitse tommoisia kommentteja tässä tilanteessa, hätä on muutenkin tarpeeksi suuri. Hienoa, että jotkut pystyvät ja ovat konkreettisesti valmiita auttamaan. [/quote] Tehkää niitä virhevalintoja, mutta älkää hemmetti soikoon sotkeko niihin viattomia ja syntymättömiä lapsia!  Ei oikeasti voi olla liikaa vaadittu aikuiselta ihmiseltä säästää sivuun edes takuuvuokran verran rahaa. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi ja vastuullisuudeksi.  Missä tällaisia ihmisiä kasvaa? Eikö teille kaikille ole lapsuudenkodeissa opetettu, että jonkinlainen alkeellinen puskuri pitää olla.  Ap:lla oli vielä loistotilaisuus säästää sellainen. Hän on asunut ilman vuokran- tai lainanmaksua vuoden ajan ja käynyt siitä töissä 9kk! Jos tätä keskustelua nyt lukee joku, jolle omat vanhemmat eivät ole alkeellisimpia asioita opettaneet, niin oppikoon nyt. Pieni puskuri pitää jokaisella olla tilillä. Oli se sitten takuuvuokraa, rikkinäistä pesukonetta tai mitä vaan ennalta arvaamatonta katastrofia varten! [/quote] Itse ainakin koen jotenkin huijaavani miestäni, kun olen kerännyt tililleni pientä vararahastoa. En tiedä mistä se johtuu, koska oma järkeni kuitenkin sanoo, että vararahasto pitää olla. Miehen mielestä kaikki on tässä elämässä yhteistä tai hänen, siksi kai jokin oman omaisuuden kerääminen itselleni tuntuu jotenkin väärältä. Nyt kun luen tätä, ei se ole, vaan kauhistuttaa tämä asetelma. Ja hei, olen fiksuksi ja maalaisjärkiseksi kutsuttu, akateemisesti koulutettu. Ällissä ei pitäisi siis olla vikaa. Olen vain niin toivottoman sinisilmäinen ja kokematon, että kaikki on mennyt läpi. Ymmärrän ap:ta, noin vain voi käydä, kun luottaa siihen lähimpään ihmiseen. Jos tämä viestiketju on totta, toivotan vain tsemppiä ja voimia! [/quote] Hyvät naiset! Älkää nyt ihmeessä koskaan luottako sini silmäisesti että joku muu pitää teistä huolen. Tuo on niin tyypillistä että nainen maksaa ruuan ja muut kulutustarvikkeet, lasten vaatteet ynm. joista ei ajan kanssa jää mitään käteen. Mies makselee tai ainakin ottaa kuitit nimelleen isommista hankinnoista, autosta, huonekaluista, asunnosta. Ja eron hetkellä miten käykään avoliitossa? Kaikki oikea omaisuus on miehen nimissä ja naisen tulot on syöty. Jos suostuu jäämään "kotirouvaksi" on syytä sopia mihen kanssa raha-asiat tarkkaan. Miten kotivuodet korvataan naisen eläkkeeseen, kuka maksaa mitäkin jne. Asioiden läpikäyminen ja sopiminen ei ole tärkeää ainoastaan mahdollisen eron kannalta, voihan käydä myös niin että perheen pääelättäjä kuolee. Aina täytyy tietää miten elättää itsensä jos jää omilleen. Ja muistaa että taloudellinen valta vaikuttaa myös parisuhteen dynamiikkaan. Älkää jääkö toisen armoille, vaikka se mies olisi kuinka ihana tahansa!

[/quote]

Olen tuo, joka kertoi olleensa sinisilmäinen. Elämme avoliitossa. Meillä ei ole oikein onnistunut keskustelu (raha)asioista, ja mies piti minua liki sekopäänä, kun joku vuosi taaksepäin testamenttia pyysin tekemään. Eihän nyt kukaan ollut kuolemassa. Olin itse seurannut sukulaiseni hankalaa perunkirjoitusta, ja ajattelin, että mekin voisimme hoitaa jonkunlaisen turvan kuolemantapauksessa. Mieheni omistaa mm. yrityksen, jossa työskentelemme, autot, veneet jne. ja hänellä on muutamia pitkäaikaissairauksia, joten ajattelin, että minulle jäisi edes jotain elämän edellytyksiä, jos hänelle sattuisi jotain, vaikka suht nuoria vielä ollaankin. Olisin toki tehnyt myös itse testamentin, tosin minulta ei jäisi kuin kirjoja, vaatteita ja ompelukone... Kerronko vielä, kuinka pitkään elin ilman palkkaa, kun sitä ei mieheni mukaan kannattanut minulle maksaa. Hän voi hyvin maksaa kaiken kyllä, kunhan pyydän. Eikä kerrytetty minulle työstä eläkettä, säästetty vararahastoon tms. Puhe ei auttanut, lopulta uhkasin lähteä ja sain asioita pikkuisen paremmalle tolalle. Nämä tapahtumat ovat vieneet luottamukseni mieheen, mietin eroa päivittäin. Silti en saa kerättyä tarpeeksi vihaa lähteäkseni, ajattelen että vain itsessäni on vikaa, kun olen kaiken sallinut. Anteeksi ap, kun kiilasin keskusteluun, mutta ymmärrän hyvin, että asiat voivat lipsua kuin huomaamatta tosi oudoiksi. Ne kun eivät tapahdu yhdessä rysäyksessä eikä arjessa huomaa aina katsoa isoa kuvaa.

[/quote] Äläpä ole ilmainen piika miehelle! Miksi annat hyväksikäyttää itseäsi? Mietihän mitä tapahtuu kun mies hoksaa uuden naisen ja sinä jäät kuin nalli kalliolle. Meni rahat, meni eläke, jäljelle jäi näkkileipää ja ompelukone. Etsi duuni ja jätä se. Tee ilmoitus verotoimistoon sen jälkeen....

Mulla iso uros, kastroitu ja vanhemmilla pikkukoira uros, leikkaamaton. Samassa tilassa voivat olla kunhan on joku tuomarina välissä. Olen lähihoitaja. Miehen tapasin baarissa, hän asiakkaana ja minä töissä.
Olen tän päivän aikana pakannu kamat autoon ja saanu yöpaikan vanhemmilta. Nyt selaan nettiä ja luen vastaavia tarinoita ja kommentoin tänne. Mitä mun pitäisi tehdä? Huomiseksi oon varannu soittelut virastoihin ja mihin lie toimistoihin. Kohta tulee vanhemmat töistä ja niille purkaan itkut. Olo on turta ja päällimmäisenä ajatuksena miksi minä ja kuinka oon ollu näin typerä.

Täällä palstalla on näköjään vaan nöitä täydellisiä ihmisiä, ketkä eivät virheitä tee ja elävät kiiltokuvaelämää täydellisessä suhteessaan. Siksi heidän on vaikea uskoa, miksi näin voisi käydä

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 12:05"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:43"] [quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:38"] Että mua raivostuttaa tällaiset ihmiset, jotka tulee vain kommentoimaan, että oma on syys kun et oo huolehtinut ehkäisystä ja huolehtinut raha-asioista. Kyllä kaikki tekee joskus elämässään virheratkaisuja ja yllättäviä tilanteita sattuu. Ap ei todellakaan tarvitse tommoisia kommentteja tässä tilanteessa, hätä on muutenkin tarpeeksi suuri. Hienoa, että jotkut pystyvät ja ovat konkreettisesti valmiita auttamaan. [/quote] Tehkää niitä virhevalintoja, mutta älkää hemmetti soikoon sotkeko niihin viattomia ja syntymättömiä lapsia!  Ei oikeasti voi olla liikaa vaadittu aikuiselta ihmiseltä säästää sivuun edes takuuvuokran verran rahaa. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi ja vastuullisuudeksi.  Missä tällaisia ihmisiä kasvaa? Eikö teille kaikille ole lapsuudenkodeissa opetettu, että jonkinlainen alkeellinen puskuri pitää olla.  Ap:lla oli vielä loistotilaisuus säästää sellainen. Hän on asunut ilman vuokran- tai lainanmaksua vuoden ajan ja käynyt siitä töissä 9kk! Jos tätä keskustelua nyt lukee joku, jolle omat vanhemmat eivät ole alkeellisimpia asioita opettaneet, niin oppikoon nyt. Pieni puskuri pitää jokaisella olla tilillä. Oli se sitten takuuvuokraa, rikkinäistä pesukonetta tai mitä vaan ennalta arvaamatonta katastrofia varten! [/quote] Itse ainakin koen jotenkin huijaavani miestäni, kun olen kerännyt tililleni pientä vararahastoa. En tiedä mistä se johtuu, koska oma järkeni kuitenkin sanoo, että vararahasto pitää olla. Miehen mielestä kaikki on tässä elämässä yhteistä tai hänen, siksi kai jokin oman omaisuuden kerääminen itselleni tuntuu jotenkin väärältä. Nyt kun luen tätä, ei se ole, vaan kauhistuttaa tämä asetelma. Ja hei, olen fiksuksi ja maalaisjärkiseksi kutsuttu, akateemisesti koulutettu. Ällissä ei pitäisi siis olla vikaa. Olen vain niin toivottoman sinisilmäinen ja kokematon, että kaikki on mennyt läpi. Ymmärrän ap:ta, noin vain voi käydä, kun luottaa siihen lähimpään ihmiseen. Jos tämä viestiketju on totta, toivotan vain tsemppiä ja voimia! [/quote] Hyvät naiset! Älkää nyt ihmeessä koskaan luottako sini silmäisesti että joku muu pitää teistä huolen. Tuo on niin tyypillistä että nainen maksaa ruuan ja muut kulutustarvikkeet, lasten vaatteet ynm. joista ei ajan kanssa jää mitään käteen. Mies makselee tai ainakin ottaa kuitit nimelleen isommista hankinnoista, autosta, huonekaluista, asunnosta. Ja eron hetkellä miten käykään avoliitossa? Kaikki oikea omaisuus on miehen nimissä ja naisen tulot on syöty. Jos suostuu jäämään "kotirouvaksi" on syytä sopia mihen kanssa raha-asiat tarkkaan. Miten kotivuodet korvataan naisen eläkkeeseen, kuka maksaa mitäkin jne. Asioiden läpikäyminen ja sopiminen ei ole tärkeää ainoastaan mahdollisen eron kannalta, voihan käydä myös niin että perheen pääelättäjä kuolee. Aina täytyy tietää miten elättää itsensä jos jää omilleen. Ja muistaa että taloudellinen valta vaikuttaa myös parisuhteen dynamiikkaan. Älkää jääkö toisen armoille, vaikka se mies olisi kuinka ihana tahansa!

[/quote]

Olen tuo, joka kertoi olleensa sinisilmäinen. Elämme avoliitossa. Meillä ei ole oikein onnistunut keskustelu (raha)asioista, ja mies piti minua liki sekopäänä, kun joku vuosi taaksepäin testamenttia pyysin tekemään. Eihän nyt kukaan ollut kuolemassa. Olin itse seurannut sukulaiseni hankalaa perunkirjoitusta, ja ajattelin, että mekin voisimme hoitaa jonkunlaisen turvan kuolemantapauksessa. Mieheni omistaa mm. yrityksen, jossa työskentelemme, autot, veneet jne. ja hänellä on muutamia pitkäaikaissairauksia, joten ajattelin, että minulle jäisi edes jotain elämän edellytyksiä, jos hänelle sattuisi jotain, vaikka suht nuoria vielä ollaankin. Olisin toki tehnyt myös itse testamentin, tosin minulta ei jäisi kuin kirjoja, vaatteita ja ompelukone... Kerronko vielä, kuinka pitkään elin ilman palkkaa, kun sitä ei mieheni mukaan kannattanut minulle maksaa. Hän voi hyvin maksaa kaiken kyllä, kunhan pyydän. Eikä kerrytetty minulle työstä eläkettä, säästetty vararahastoon tms. Puhe ei auttanut, lopulta uhkasin lähteä ja sain asioita pikkuisen paremmalle tolalle. Nämä tapahtumat ovat vieneet luottamukseni mieheen, mietin eroa päivittäin. Silti en saa kerättyä tarpeeksi vihaa lähteäkseni, ajattelen että vain itsessäni on vikaa, kun olen kaiken sallinut. Anteeksi ap, kun kiilasin keskusteluun, mutta ymmärrän hyvin, että asiat voivat lipsua kuin huomaamatta tosi oudoiksi. Ne kun eivät tapahdu yhdessä rysäyksessä eikä arjessa huomaa aina katsoa isoa kuvaa.

[/quote] Äläpä ole ilmainen piika miehelle! Miksi annat hyväksikäyttää itseäsi? Mietihän mitä tapahtuu kun mies hoksaa uuden naisen ja sinä jäät kuin nalli kalliolle. Meni rahat, meni eläke, jäljelle jäi näkkileipää ja ompelukone. Etsi duuni ja jätä se. Tee ilmoitus verotoimistoon sen jälkeen....

[/quote]

Sepä, sitäpä mietin itsekin! Et uskokaan, kuinka paljon... Kuulemma ei ole kuitenkaan mitään pahaa tarkoittanut, joten pääni on aivan sekaisin.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:33"]No tottakai pillahdin itkuun kun mies asiasta ilmoitti. Lähti sitten heti töihin ja sanoi et mun pitää lähteä. Viesteiltiin asiasta ja kyselin syytä ja kaikkea mitä mieleen tuli. Mies hyvin huonosti vastasi mihinkään muuhun, kuin että suhde ollut jo joitakin kuukausia ja että nainen tietää tilanteen. Sanoi myös hakevansa huoltajuutta. Sen jälkeen estin hänet ja otan estot pois kun ite pystyn keskustelemaan asiasta yhtään järkevästi. Olen aamun pakatessa kiljunut ja huutanut ja paiskonu vaatteita jätesäkkeihin. Nyt yritän olla kylmän viileä miestä kohtaan.
[/quote]

Estot
Alkupuolella mieheltä tuli päivällä viestejä
Muistatko

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:10"]

Mulla iso uros, kastroitu ja vanhemmilla pikkukoira uros, leikkaamaton. Samassa tilassa voivat olla kunhan on joku tuomarina välissä. Olen lähihoitaja. Miehen tapasin baarissa, hän asiakkaana ja minä töissä. Olen tän päivän aikana pakannu kamat autoon ja saanu yöpaikan vanhemmilta. Nyt selaan nettiä ja luen vastaavia tarinoita ja kommentoin tänne. Mitä mun pitäisi tehdä? Huomiseksi oon varannu soittelut virastoihin ja mihin lie toimistoihin. Kohta tulee vanhemmat töistä ja niille purkaan itkut. Olo on turta ja päällimmäisenä ajatuksena miksi minä ja kuinka oon ollu näin typerä.

[/quote]

Miten seurustelunne alkoi? Kuinka pian tuon tapaamisenne jälkeen? Oliko mies sinkku?

Jos asut miehen luona niin kauan kunnes saat asunnon?

Se on vähintä mitä hän voi tehdä. Ei niitä käräjiä tarvitse odotella.

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:13"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:06"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 16:03"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 15:44"]

[quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 12:05"][quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:43"] [quote author="Vierailija" time="27.04.2015 klo 11:38"] Että mua raivostuttaa tällaiset ihmiset, jotka tulee vain kommentoimaan, että oma on syys kun et oo huolehtinut ehkäisystä ja huolehtinut raha-asioista. Kyllä kaikki tekee joskus elämässään virheratkaisuja ja yllättäviä tilanteita sattuu. Ap ei todellakaan tarvitse tommoisia kommentteja tässä tilanteessa, hätä on muutenkin tarpeeksi suuri. Hienoa, että jotkut pystyvät ja ovat konkreettisesti valmiita auttamaan. [/quote] Tehkää niitä virhevalintoja, mutta älkää hemmetti soikoon sotkeko niihin viattomia ja syntymättömiä lapsia!  Ei oikeasti voi olla liikaa vaadittu aikuiselta ihmiseltä säästää sivuun edes takuuvuokran verran rahaa. Sitä kutsutaan aikuisuudeksi ja vastuullisuudeksi.  Missä tällaisia ihmisiä kasvaa? Eikö teille kaikille ole lapsuudenkodeissa opetettu, että jonkinlainen alkeellinen puskuri pitää olla.  Ap:lla oli vielä loistotilaisuus säästää sellainen. Hän on asunut ilman vuokran- tai lainanmaksua vuoden ajan ja käynyt siitä töissä 9kk! Jos tätä keskustelua nyt lukee joku, jolle omat vanhemmat eivät ole alkeellisimpia asioita opettaneet, niin oppikoon nyt. Pieni puskuri pitää jokaisella olla tilillä. Oli se sitten takuuvuokraa, rikkinäistä pesukonetta tai mitä vaan ennalta arvaamatonta katastrofia varten! [/quote] Itse ainakin koen jotenkin huijaavani miestäni, kun olen kerännyt tililleni pientä vararahastoa. En tiedä mistä se johtuu, koska oma järkeni kuitenkin sanoo, että vararahasto pitää olla. Miehen mielestä kaikki on tässä elämässä yhteistä tai hänen, siksi kai jokin oman omaisuuden kerääminen itselleni tuntuu jotenkin väärältä. Nyt kun luen tätä, ei se ole, vaan kauhistuttaa tämä asetelma. Ja hei, olen fiksuksi ja maalaisjärkiseksi kutsuttu, akateemisesti koulutettu. Ällissä ei pitäisi siis olla vikaa. Olen vain niin toivottoman sinisilmäinen ja kokematon, että kaikki on mennyt läpi. Ymmärrän ap:ta, noin vain voi käydä, kun luottaa siihen lähimpään ihmiseen. Jos tämä viestiketju on totta, toivotan vain tsemppiä ja voimia! [/quote] Hyvät naiset! Älkää nyt ihmeessä koskaan luottako sini silmäisesti että joku muu pitää teistä huolen. Tuo on niin tyypillistä että nainen maksaa ruuan ja muut kulutustarvikkeet, lasten vaatteet ynm. joista ei ajan kanssa jää mitään käteen. Mies makselee tai ainakin ottaa kuitit nimelleen isommista hankinnoista, autosta, huonekaluista, asunnosta. Ja eron hetkellä miten käykään avoliitossa? Kaikki oikea omaisuus on miehen nimissä ja naisen tulot on syöty. Jos suostuu jäämään "kotirouvaksi" on syytä sopia mihen kanssa raha-asiat tarkkaan. Miten kotivuodet korvataan naisen eläkkeeseen, kuka maksaa mitäkin jne. Asioiden läpikäyminen ja sopiminen ei ole tärkeää ainoastaan mahdollisen eron kannalta, voihan käydä myös niin että perheen pääelättäjä kuolee. Aina täytyy tietää miten elättää itsensä jos jää omilleen. Ja muistaa että taloudellinen valta vaikuttaa myös parisuhteen dynamiikkaan. Älkää jääkö toisen armoille, vaikka se mies olisi kuinka ihana tahansa!

[/quote]

Olen tuo, joka kertoi olleensa sinisilmäinen. Elämme avoliitossa. Meillä ei ole oikein onnistunut keskustelu (raha)asioista, ja mies piti minua liki sekopäänä, kun joku vuosi taaksepäin testamenttia pyysin tekemään. Eihän nyt kukaan ollut kuolemassa. Olin itse seurannut sukulaiseni hankalaa perunkirjoitusta, ja ajattelin, että mekin voisimme hoitaa jonkunlaisen turvan kuolemantapauksessa. Mieheni omistaa mm. yrityksen, jossa työskentelemme, autot, veneet jne. ja hänellä on muutamia pitkäaikaissairauksia, joten ajattelin, että minulle jäisi edes jotain elämän edellytyksiä, jos hänelle sattuisi jotain, vaikka suht nuoria vielä ollaankin. Olisin toki tehnyt myös itse testamentin, tosin minulta ei jäisi kuin kirjoja, vaatteita ja ompelukone... Kerronko vielä, kuinka pitkään elin ilman palkkaa, kun sitä ei mieheni mukaan kannattanut minulle maksaa. Hän voi hyvin maksaa kaiken kyllä, kunhan pyydän. Eikä kerrytetty minulle työstä eläkettä, säästetty vararahastoon tms. Puhe ei auttanut, lopulta uhkasin lähteä ja sain asioita pikkuisen paremmalle tolalle. Nämä tapahtumat ovat vieneet luottamukseni mieheen, mietin eroa päivittäin. Silti en saa kerättyä tarpeeksi vihaa lähteäkseni, ajattelen että vain itsessäni on vikaa, kun olen kaiken sallinut. Anteeksi ap, kun kiilasin keskusteluun, mutta ymmärrän hyvin, että asiat voivat lipsua kuin huomaamatta tosi oudoiksi. Ne kun eivät tapahdu yhdessä rysäyksessä eikä arjessa huomaa aina katsoa isoa kuvaa.

[/quote] Äläpä ole ilmainen piika miehelle! Miksi annat hyväksikäyttää itseäsi? Mietihän mitä tapahtuu kun mies hoksaa uuden naisen ja sinä jäät kuin nalli kalliolle. Meni rahat, meni eläke, jäljelle jäi näkkileipää ja ompelukone. Etsi duuni ja jätä se. Tee ilmoitus verotoimistoon sen jälkeen....

[/quote]

Sepä, sitäpä mietin itsekin! Et uskokaan, kuinka paljon... Kuulemma ei ole kuitenkaan mitään pahaa tarkoittanut, joten pääni on aivan sekaisin.
[/quote]

Siis sä olet ollut töissä miehesi firmassa, eikä sulle ole miehen mielestä kannattanut maksaa palkkaa??? Eli mies ei ole ajatellut yhtään sun eläkekertymää. Lisäksi tuo, että mies kyllä ostaa kaikkea kun vain pyydät. Eikö susta tunnu nöyryyttävältä pyytää? Tuo on juuri sitä mikä vaikuttaa parisuhteen valtasuhteisiin. Ei olla tasa-arvoisia vaan sä olet alamainen jonka täytyy pyytää ja mies sitte armollisesti maksaa. Koska ette ole naimisissa niin sinä olet aivan tyhjän päällä. Vaikka ei olisi tahallaan asioita tuohon jamaan junaillutkaan, niin silti aika kieroutunut käsite parisuhteesta tuolla sun miehelläsi on. Olisi nyt kosinut sua jos haluaa sua elättää. Ei oikein siltä vaikuta että puhtaita jauhoja olisi pussissa.

Veikkaan myös että kun alat itsenäistymään, hankit miehen firman ulkopuolisen työn tms., niin alkaa parisuhdekin rakoilla.