Mikä oppiaine sai sinut kouluaikoina lähes epätoivon partaalle?

Kotitalous. Hädin tuskin tiedän, missä keittiö on.

No ainakin matematiikka oli peruskoulussa mukava. Suomessa ihmiset diggaavat eniten matikkaa, kun siinä saa käyttää paljon mielikuvitusta ja puhetaitoja. 

Pitkä lukion matematiikka onkin suomalaisille kaikkein hedelmällisin kurssi. Derivointi, integrointi, vektorit ja kaikki muu kiva, on johtanut siihen, että ihmiset Suomessa diggaavat eniten juuri matematiikkaa. 

Saksa. Luin pitkää saksaa. Pidin tavallani kielestä mutta se oli aina huonoin numeroni ja sain siitä ehtojakin. Muiden kielten (ruotsi, englanti, latina) kanssa ei ollut näitä vaikeuksia. Tänä päivänä pidän edelleen saksan kielestä. Puhun sitä kohtalaisesti ja luen aika sujuvasti.

Uskonto ja historia&yhteiskuntaoppi. :D Vielä nyt 15v peruskoluaikojen jälkeen näen kuukausittain unia että niistä kursseista pitää selvitä. Luonnontieteitä ymmärrän helposti, ihmisten käytöstä en.

Terveystieto ahdisti koska tykkäsin jo silloin kovasti tupakista ja viinasta.

Fyssa ja kemia. Supertylsiä.

Tekstiilityö. Olen vasenkätinen, opettaja oli oikeakätinen eikä hän pystynyt neuvomaan minua peilikuvankaan kautta, kun minulle tuli jotain ongelmia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Liikunta. Se, että kaksi luokan kovinta urheilijaa sai valita joukkueiden pelaajat ei yhtään lisännyt innostuneisuuttani harrastaa liikuntaa. Lukiossa otti aivoon se, että olin syntynyt vuoden liian aikaisin: vielä meillä 1977 syntyneillä oli pakollista liikuntaa 5 kurssia, mutta 1978 syntyneillä enää 3 kurssia.

Epäliikunnallista ei koulujen liikunnan opetus ainakaan innostanut liikkumaan. Päinvastoin: jokseenkin jokaisen liikuntatunnin jälkeen vain olin vakuuttunut, että koulun loputtua en ainakaan liiku yhtään. Homma toimi kokonaan niiden lahjakkaiden ehdoilla. Eikö ihan kansanterveyden näkökulmasta olisi tärkeintä saada liikuntainnostus niille, joilla sitä ei ole? Kyllä ne lahjakkaat harrastavat ihan luonnostaan liikuntaa vapaa-ajallaankin. Käsitykseni mukaan tilanne ei ole vieläkään muuttunut.

Meillä taas liikunta meni kokonaan epäliikunnallisten ehdoilla. Oli ihan hirveän turhauttavaa. Mitään lajia ei voitu pelata oikeilla säännöillä eikä missään saanut pelata kunnolla.

Liikuntatunnit pitäisi eriyttää sen mukaan onko ihminen liikunnallinen vai ei/kiinnostunut vai ei. Tai vaihtoehtoisesti antaa urheilua harrastaville suoraan vapautus jolloin koululiikunta voisi keskittyä niiden ei-liikunnallisten liikuttamiseen.

En ymmärtänyt fysiikkaa ja kemiaa. Oli kurjaa päntätä kaavoja, kun ei tajunnut, missä niitä kuuluu soveltaa. Kemiallisten merkkien opettelu listasta ulkoa, kaiken sen, mitä ei ymmärrä, ulkoa opetteleminen.

Esim. muistan yhden fysiikan kokeen, jossa oli tehtävä valonsäteen taittumisesta ja heijastumisesta. Muistelin oppikirjasta opettelemiani sääntöjä ja hahmottelin niiden mukaan valonsäteen reitin. Sitten katsoin piirtämääni kuvaa ja totesin, että ei hemmetti, ei valonsäde noudata tuollaisia sääntöjä. Pyyhin sen pois ja piirsin uudelleen sen mukaan, miten se mielestäni menee oikeassa elämässä. Lopputulos meni oikein.

Lukion filosofian pakollinen kurssi. Ajattelin, että jos tätä oppiainetta pitäisi lukea yhtään enempää, sekoaisin varmasti.

Matematiikka. Olin siinä aivan surkea eikä mikään määrä pänttäystä tai tukiopetusta riittänyt auttamaan. Kukaan ei silloin viitsinyt minulle sanoa, että saatan kärsiä dyskalkuliasta. Lukihäiriöstä kyllä puhuttiin kovaan ääneen ja lapsia, joilla oli vaikeuksia puhua tai kirjoittaa, ymmärrettiin ja ohjattiin mahdollisesti avun piiriin. Mutta minä sain vain kokea olevani tyhmä ja huono koska en hahmottanut numeroita enkä osannut kunnolla laskea. Ihmettelin aina, mikä minussa on vialla, kun en vain opi ja aina kun näin simppelinkin laskutoimituksen, menivät aivoni aivan solmuun. Hyvä kun pääsin matikasta läpi, kyseisen aineen opettaja sattui olemaan luokanohjaajani yläasteella ja mukava opettaja joten ehkä sain vähän säälipisteitäkin kun olin muuten hyvä oppilas.

Mitään muita kognitiivisia vaikeuksia minulla ei ole. Kielissä olen erittäin hyvä, artikuloin hyvin ja selkeästi, kuulen ja ymmärrän normaalisti jne. Matikka on suuri viholliseni. 😀 Onneksi ilman erityistä matemaattista osaamista olen pärjännyt elämässä hyvin ja monilla muilla minua kiinnostavilla osa-alueilla pärjään hyvin.

Kuvaamataito. En osaa piirtää. Ja minä tollo menin vielä valitsemaan 8. ja 9. luokille kuvaamataidon! En edelleenkään tajua ratkaisuani. Kyse ei ollut siitä, että myös paras kaverini valitsi kuvaamataidon. Niillä tunneilla oli aivan hirveä olla: istuttiin ulkona torin laidalla ja piti piirtää kaupungintalo. Minun kyhäelmäni ei ollut kaupungintaloa nähnytkään.

Vierailija kirjoitti:

Lukion filosofian pakollinen kurssi. Ajattelin, että jos tätä oppiainetta pitäisi lukea yhtään enempää, sekoaisin varmasti.

Heh ajattelin saada helpot pisteet tekn.yliopistossa filosofian kurssilta kun Kari Enqvist luennoi. :D Virhe, virhe mutta ykkösellä läpi. Ei enää koskaan.

Vierailija kirjoitti:

Kuvaamataito. En osaa piirtää. Ja minä tollo menin vielä valitsemaan 8. ja 9. luokille kuvaamataidon! En edelleenkään tajua ratkaisuani. Kyse ei ollut siitä, että myös paras kaverini valitsi kuvaamataidon. Niillä tunneilla oli aivan hirveä olla: istuttiin ulkona torin laidalla ja piti piirtää kaupungintalo. Minun kyhäelmäni ei ollut kaupungintaloa nähnytkään.

Sama, joskin käänteisesti: nimittäin musiikki. Laulan nuotin vierestä = en osaa laulaa. En osaa soittaa muuta kuin suuta.

Puukäsityö oli todella hankalaa, minulla ei yksinkertaisesti ollut lahjoja siihen. Eikä ole edelleenkään mihinkään käsillä tehtävään juttuun. 

Matematiikka oli kanssa rassaavaa, kun annoin tippua itseni kärryiltä joskus eikä niihin kärryihin meinannut päästä mitenkään takaisin. 

Kotitalous oli vastenmielistä, en jaksanut yhtään keskittyä aiheeseen. Myös musiikin tunnit kuvotti surkean opettajan ja hänen teoreettisen lähestymistapansa vuoksi, vaikka muuten kuuntelin ja kuuntelen edelleen hyvin paljon musiikkia.

Historia, äidinkieli ja kielet oli mielekkäitä.

En tajunnut fysiikasta yhtään mitään, vaikka yritin. Taideaineista sain korkeita numeroita.

Käsityö. En vaan ymmärtänyt, enkä ymmärrä edelleenkään, että miksi pitää opetella joku sukan kutominen, kun kaupasta saa niitä valmiina. Tai sitten on innokkaasti kutova perheenjäsen, jonka turvin pysyy villasukissa lopun ikää. Ihan perc:stä koko aine.

Uskonto, uskomatonta aivopesua. Ajatelkaa nyt vähän itsekin.

Liikunta

Ja olin vielä hyvä siinä. Sain erilaisista kuntopiireistä valtakunnallisella tasolla 100%, voitin ryhmäläiset suurimmassa osassa eri lajeja (yleisurheilu esim.) ja joukkueisiin minut valittiin ekana, koska pärjäsin pallopeleissäkin.

Arvosana silti aina 9, syy ”en harrasta missään seurassa, joten silloin ei voi saada 10”.

Olin köyhän perheen lapsi enkä tiedä onko se oikeasti lainmukaista antaa taitoja surkeampi arvosana vain koska ei ole varaa olla mukana seuraurheilussa. Vapaa-ajalla olin muuten erittäin aktiivinen ja urheilullinen lapsi.

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään, mutta en nähnyt historiaa mielekkäänä. Mitä järkeä opetella ulkoa jotain vuosilukuja ja mitä kukin teki milloinkin. Olin hyvä koulussa, mutta aina kokeen jälkeen unohdin kaiken lukemani historiasta.

Historian tumteminen on tärkeää nykyhetken ymmärtämiseksi.

Maiden väliset suhteet, kielten sukulaisuuden taustat, poliittiset aatteet...

Tälläkin palstalla näkee monen jyrkän kommentin takana olevan huonon historiantuntemuksen.

Entisaikainen tarkkoihin vuosilukuihin painottunut historianopetus ei ehkä ollut kaikille mielekäs.

Itsekin olen huono muistamaan vuosilukuja.