Mikä oppiaine sai sinut kouluaikoina lähes epätoivon partaalle?

Kieliopin teoria oli minulle vaikeaa.

Millään eivät kieliopin termit jääneet päähäni, ne valuivat päästäni kuin vesi hanhen selästä.

Äidinkieli oli kuitenkin peruskoulun päästötodistuksessa 8, yhteisten lukuaineiden ka 8,9.

Huono kieliopin tuntemukseni johti siihen, etten edes harkinnut lukiota, mikä hämmästytti oponto-ohjaajaa(joka oli myös luokanvalvojani).

Ruotsi

Vierailija kirjoitti:

Lukion filosofian pakollinen kurssi. Ajattelin, että jos tätä oppiainetta pitäisi lukea yhtään enempää, sekoaisin varmasti.

Joo, mulla ihan sama. Sain siitä koko lukiohistoriani huonoimman arvosanan; 6 tai 7 (en muista). Ja pelkäsin kuullakseni jo etua että 1 psykologia olisi ollut pakollinen mutta onneksi ei ollut!

Tuo yksi hiton kurssi harmittaa vieläkin, kun kaikista muista sain ysejä ja kymppejä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako valita useita? Kaikki matemaattiset aineet (MA, FY ja KE). Jo 9. luokalla sain usein esim. fysiikan kokeista arvosanan 5 tai 6, vaikka yritin opiskella sitä(kin) oppiainetta parhaan kykyni (lue: kyvyttömyyteni) mukaan. Menin kuitenkin lukioon, mutta ongelmat näiden oppiaineiden kanssa jatkuivat silti. Keskiarvo: 8,4 (MAB: 5). Ja ei, en todellakaan kirjoittanut matematiikkaa ylioppilaskirjoituksissa.

Sama! Näen vielä joskus unta matematiikan tunneilla olosta ja täydellisistä black outeista. En tajunnut mitään. Muissa aineissa olin hyvä, kirjoitin niistä laudatureita. Molemmat lapseni ovat insinöörejä, ovat siis perineet taipumuksensa isältään.

Sama, eli matemaattiset aineet :( 

"Ihana" matematiikka. Viimeistään seiskaluokalla oli selviö, että jos jatkan lukiossa, ei pitkä matematiikka tule kysymykseenkään. Keskityinkin sitten kieliin: aloitin jo 8. luokalla ranskan ja lukion 1. luokalla tuli kuvioihin mukaan myös saksa.

Rakastan musiikkia ja olen itsekin musikaalinen. Osaan laulaa. Silti en koskaan välittänyt musiikista kouluaineena sillä se oli juurikin lähes pelkästään teoriaa. Olisi ollut kiva päästä halutessaan kokeilemaan enemmän eri instrumenteja. Ja se hemmetin laulukoe. En käsitä miten se voi kuulua osaksi musiikinnumeroa sillä kaikki eivät vain yksinkertaisesti osaa laulaa eikä se ole syy rokottaa keltään pisteitä. Lisäksi on varmasti nöyryyttävää yrittää laulaa kaikkien edessä jos tietää ettei osaa. Vaikka itse osaan, en silti tykännyt niistä kiusallisista pakotetuista lauluesityksistä luokan edessä.

Matikka. Ja erityisopettajana nykyään opetan sitä itsekin. Jostain kumman syystä alkoi yläkoulun matikka aikuisena sujumaan kun oli motivaatiota ja kiinnostusta asiaan enemmän.

Kansalaistaito. Mitään en oppinut ja kasin sain.

Liikunnassa ei ollut epätoivoa sinänsä, olin pallosilmän ja liikkuvuuden suhteen parhaimmistoa, mutta koska numerot tulivat pelkästään lihaskuntotestin perusteella, niin seiskahan siitä tuli, koska painoa oli liikaa eikä leuanvetoja tullut montaa - silti kukaan ei pärjännyt kädenväännössä.

Pakkoruotsi, ei olisi voinut vähempää kiinnostaa.

Matikka. En ymmärrä sitä yhtään.

Liikunta, fysiikka.

Latina. Jouduin koulussa lukemaan latinaa kun ei saatu ranskan opettajaa. Olin kielilinjalla. Myöhemmin olen opiskellut italiaa ja latinasta on ollut hyötyä myös työssäni jossa käytetään latinankielisiä termejä.

Kemian pitkäveteiset harjoitustyöt pahassa hajussa ja kielistudio, jossa piti olla korvakuulokkeiden vankina.

Pesäpallo ja kaikki muu seisoskelu. Kun lopulta tuli oma vuoro, olo oli jo niin hyytynyt että osumatarkkuus kärsi.

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään, mutta en nähnyt historiaa mielekkäänä. Mitä järkeä opetella ulkoa jotain vuosilukuja ja mitä kukin teki milloinkin. Olin hyvä koulussa, mutta aina kokeen jälkeen unohdin kaiken lukemani historiasta.

Historian tumteminen on tärkeää nykyhetken ymmärtämiseksi.

Maiden väliset suhteet, kielten sukulaisuuden taustat, poliittiset aatteet...

Tälläkin palstalla näkee monen jyrkän kommentin takana olevan huonon historiantuntemuksen.

Entisaikainen tarkkoihin vuosilukuihin painottunut historianopetus ei ehkä ollut kaikille mielekäs.

Itsekin olen huono muistamaan vuosilukuja.

Onko kouluhistoria välttämätöntä tai edes hyödyllistä maailman ymmärtämiseksi? En itse ole asiasta kovin varma. Periaatteessa deterministisessä maailmassa historia määrittää nykyhetken, mutta tässä laajassa mielessä kaikki lukuaineet koskevat historiaa. Historian oppiaineen puolustaminen historian nykyhetkeä määrittelevän roolin kautta on hieman mutkien vetämistä suoriksi, vähän kuin matematiikan oppiaineen puolustaminen sillä, että "kaikki on viime kädessä matematiikkaa". Muodollisen matematiikan opiskelu on asia erikseen, ja samoin kouluhistoria oppiaineena on vain yksi tulokulma historiaan, jonka mielekkyydestä en ainakaan itse ole hirveästi vakuuttunut.

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka. Täyttä p a s k a a alusta loppuun saakka! Missään koulun ulkopuolisessa elämässä en ole koskaan tarvinnut edes toisen asteen yhtälön ratkaisemisen taitoa.

Prosenttilaskua kuitenkin tarvit ellet ole pikavippiluuseri.

S.B. kirjoitti:

Assburger kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei mikään, mutta en nähnyt historiaa mielekkäänä. Mitä järkeä opetella ulkoa jotain vuosilukuja ja mitä kukin teki milloinkin. Olin hyvä koulussa, mutta aina kokeen jälkeen unohdin kaiken lukemani historiasta.

Historian tumteminen on tärkeää nykyhetken ymmärtämiseksi.

Maiden väliset suhteet, kielten sukulaisuuden taustat, poliittiset aatteet...

Tälläkin palstalla näkee monen jyrkän kommentin takana olevan huonon historiantuntemuksen.

Entisaikainen tarkkoihin vuosilukuihin painottunut historianopetus ei ehkä ollut kaikille mielekäs.

Itsekin olen huono muistamaan vuosilukuja.

Onko kouluhistoria välttämätöntä tai edes hyödyllistä maailman ymmärtämiseksi? En itse ole asiasta kovin varma. Periaatteessa deterministisessä maailmassa historia määrittää nykyhetken, mutta tässä laajassa mielessä kaikki lukuaineet koskevat historiaa. Historian oppiaineen puolustaminen historian nykyhetkeä määrittelevän roolin kautta on hieman mutkien vetämistä suoriksi, vähän kuin matematiikan oppiaineen puolustaminen sillä, että "kaikki on viime kädessä matematiikkaa". Muodollisen matematiikan opiskelu on asia erikseen, ja samoin kouluhistoria oppiaineena on vain yksi tulokulma historiaan, jonka mielekkyydestä en ainakaan itse ole hirveästi vakuuttunut.

No mitä pitäisi peruskoulussa opettaa historian sijasta?

En oikein ymmärrä, mitä ajat takaa.

Älä huoli ap, sukkia ei kudota kangaspuilla. Käsityönopettajasi oli epäkelpo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Matematiikka. Täyttä p a s k a a alusta loppuun saakka! Missään koulun ulkopuolisessa elämässä en ole koskaan tarvinnut edes toisen asteen yhtälön ratkaisemisen taitoa.

Prosenttilaskua kuitenkin tarvit ellet ole pikavippiluuseri.

Jos haluat vaikka sähkömieheksi, pitää osata matikkaa noin peruskoulun oppimäärän verran niin, että neliöjuuret, potenssit ja 1. asteen yhtälöt sujuvat.

Musiikki. Opin vain sen, että en todellakaan osaa laulaa. Myöhemmällä iällä opin senkin, että kaikki eivät todellakaan voi harjoittelemallakaan oppia, koska minulla on äänijäänteissä geneettinen vika. Tästä syystä esitelmän pitämisen jälkeen en paljon voi puhua, vaikka en niitä koskaan ole jännittänyt. 

70- ja 80-luvuilla käsityö. Hirveää pakkopullaa ja tervanjuontia. Äiti teki ison osan töistäni...

Hassua kyllä, heti kun pakollinen käsityö loppui, aloin kiinnostua siitä, koska sain viimein tehdä mitä halusin.

90-luvun alussa syntynyt tyttäreni sai koulussakin tehdä käsitöissä sitä mikä kiinnosti, niin paljon oli menty onneksi asiassa eteenpäin.