Opiskelen sosiaalialaa ja minua ärsyttää narkomaanit, jotka eivät tee mitään sen eteen, että pääsisivät kuiville

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Sanotko siis,että pystyisit itse tekemään vastaavan muutoksen - jos siis puhuttaisiin kännykästä? Lupaamaan,ettet enää koskaan elämässäsi käytä kännykkää? Ja että olisit valmis vaihtamaan koko elämäntapasi kännykättömyyteen, vaikka se tuntuisi tosi oudolta?

Erotuksena toki se, että oikeasti huumeriippuvaisilla ei edes ole sitä sosiaalista pääomaa, mitä oletettavasti sinulla kuitenkin on, mikäli olet suht terve suomalainen. Eikä sinulla oikeasti tule kännykästä luopuessa hirveitä fyysisiä vieroitusoireita. Etkä todennäköisesti ole niin riippuvainen puhelimesta että se tosiasiassa vie elämästäsi kaiken huomion. - toki se vie meiltä useimmilta arjessa liikaa aikaa-

Jos ajattelet,että tämä on helppoa, niin oletko oikeasti kokeillut olla ilman vaikka viikon tai kaksi?

Haastan kokeilemaan.

Niin ne huumeriippuvaisetkin luulee että voivat lopettaa. Se on se harha,joka antaa luvan jatkaa käyttöä.

Hei tämä on nyt ihan apukoulutason kamaa minun näkökulmastani. Olen tehnyt paljon esimerkkiäsi vaativampia asioita elämässäni, ja tuossa viestissäsi nyt lähinnä tulet kartoittaneeksesi oman mielikuvituksesi rajat.

Kuitenkin kirjoitat asiallisesti, joten: Tahdonalainen toiminta on haasteellista, tasaisesti ja kaikille, samoilla sudenkuopilla. Olen käyttänyt aika paljon resursseja tämän taidon kehittämiseen. Joku toinen on nämä resurssit käyttänyt vaikkapa thaikku-matkailuun tahi narkkaukseen. Hedelmänsä kullakin valintojen puulla.

Minkälaisia asioita vertaat huumeriippuvuudesta toipumiseen vaikeustasoltaan? Kiinnostaa oikeasti.

Tunnetko henkilöitä,jotka ovat onnistuneesti tehneet tämän muutoksen?

Menee sosiaaliedut. "Kandee"  pitäytyä aineissa. EI pyrkiä omilla pärjäämään.

Vierailija kirjoitti:

Olet väärässä paikassa, jos toisten sairaudet ja sen ilmenemismuodot noin ärsyttävät. On hölmöä odottaa rationaalista ajattelua ja käytöstä ihmiseltä, joka on addikti ja jonka aivot ovat aineista sekaisin. 

Tämä sama pätee kyllä aika moniin myös hoitoalalla. En ymmärrä, miksi hakeutua alalle lainkaan, jos jonkun sairaus triggeröi voimakasta ärsytystä, turhautumista ja vihaa. Silloin ollaan ihan väärällä alalla ja jopa potilasturvallisuus voi vaarantua.

Toisekseen, minä mielummin hoitaisin addiktia, joka sanoo ihan suoraan, ettei aio lopettaa ja kertoo rehellisesti missä mennään kuin sellaista joka valehtelee kirkkain silmin, että aikoo lopettaa, mutta oikeasti diilaa ja sekoilee vaan yhä kiihtyvällä tahdilla, tekee rikoksia vetäen muita suohon mukanaan.

No onneksi kotihoito kantaa tarvittavat korvaustuotteet kotiin. Ja sossu antaa maksusitoumuksen kauppaan.

Olisiko tämäkin raha fiksumpaa sijoittaa vaikka vanhustenhoitoon?

Vierailija kirjoitti:

No onneksi kotihoito kantaa tarvittavat korvaustuotteet kotiin. Ja sossu antaa maksusitoumuksen kauppaan.

Olisiko tämäkin raha fiksumpaa sijoittaa vaikka vanhustenhoitoon?

Olisi - mutta se ei ole niin ihkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Sanotko siis,että pystyisit itse tekemään vastaavan muutoksen - jos siis puhuttaisiin kännykästä? Lupaamaan,ettet enää koskaan elämässäsi käytä kännykkää? Ja että olisit valmis vaihtamaan koko elämäntapasi kännykättömyyteen, vaikka se tuntuisi tosi oudolta?

Erotuksena toki se, että oikeasti huumeriippuvaisilla ei edes ole sitä sosiaalista pääomaa, mitä oletettavasti sinulla kuitenkin on, mikäli olet suht terve suomalainen. Eikä sinulla oikeasti tule kännykästä luopuessa hirveitä fyysisiä vieroitusoireita. Etkä todennäköisesti ole niin riippuvainen puhelimesta että se tosiasiassa vie elämästäsi kaiken huomion. - toki se vie meiltä useimmilta arjessa liikaa aikaa-

Jos ajattelet,että tämä on helppoa, niin oletko oikeasti kokeillut olla ilman vaikka viikon tai kaksi?

Haastan kokeilemaan.

Niin ne huumeriippuvaisetkin luulee että voivat lopettaa. Se on se harha,joka antaa luvan jatkaa käyttöä.

Hei tämä on nyt ihan apukoulutason kamaa minun näkökulmastani. Olen tehnyt paljon esimerkkiäsi vaativampia asioita elämässäni, ja tuossa viestissäsi nyt lähinnä tulet kartoittaneeksesi oman mielikuvituksesi rajat.

Kuitenkin kirjoitat asiallisesti, joten: Tahdonalainen toiminta on haasteellista, tasaisesti ja kaikille, samoilla sudenkuopilla. Olen käyttänyt aika paljon resursseja tämän taidon kehittämiseen. Joku toinen on nämä resurssit käyttänyt vaikkapa thaikku-matkailuun tahi narkkaukseen. Hedelmänsä kullakin valintojen puulla.

Minkälaisia asioita vertaat huumeriippuvuudesta toipumiseen vaikeustasoltaan? Kiinnostaa oikeasti.

Tunnetko henkilöitä,jotka ovat onnistuneesti tehneet tämän muutoksen?

Otahan vielä mukaan koko kuva, ihan aloittamisesta alkaen. Ja ota huomioon ympäröivä hyvinvointi-infra, joka kädestä pitäen kuljettaa vaikeuksien läpi. Narsisti nyt sellaiseen ei tietenkään lähde.

Hieman sama kuin amputoisit jalkasi alakoulussa ja surkuttelisit jalattomuutta sitten läpi elämäsi…sillä erotuksella, että aivokemiallinen jalattomuus on lähinnä kahden viikon hikoilun haaste.

Sosiaaliset ympyrät ovat myös, ehkäpä narkomaanille yllätyksellisesti, itse kunkin omalla vastuulla.

Narsistiselle alkonarkille ei tietenkään näitä ”kukaan voi ymmärtää” ja ovat ”ihan universumin vaikeimpia erityisongelmia”. Morjens.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Lähes kaikki tuntemani huumeriippuvaiset ovat aloittaneet päihteiden käytön 10-15-vuotiaana.

Niin…ikään kuin vahvistit lainaamaasi pointtia? Kts. ”elämän lähtötelineissä pyöriviä…”.

Kaikki eivät ole yhtä fiksuja, ja osa on ympäristölleen vaarallisia hölmöjä suoraan bergelestä, vieläpä siten että itse tekevät itsestään tällaisen, hyvin tietäen polun suunnan ja määränpään.

Lapset nimenomaan eivät tiedä mihin tie vie. Lapset ja nuoret luulevat olevansa omnipotentteja ja kuolemattomia. Jos jotain sattuu, se sattuu aina toiselle. Eikä tyhmyys lapsena tarkoita automaattisesti tyhmyyttä aikuisena. Aika kovaa on, jos kaikista lapsuudessa tehdyistä virheistä joutuisimme maksamaan koko elinikämme, kuten addiktit tekevät. Tuskin olette itsekään olleet täydellisiä, virheettömiä lapsia ja nuoria. Suurin osa esim. kokeilee alkoholia ja tekee sen kanssa ylilyöntejä. Ajan kanssa sitten opitaan nauttimaan alkoholia asiallisesti. Kaikilla kokeilut eivät sujukaan samalla tavalla, vaan päihteet vievät mennessään. 

-eri

Narkoalkkien virheistä maksavat pääasiassa kaikki muut.

Heidän virheistään maksavat kalliisti sekä he että sivulliset. Siksi jokaisen apua saaneen ja toipuvan addiktin toipuessa paranee monen muunkin ihmisen elämä. Ei huono tulos ollenkaan. 

Vierailija kirjoitti:

No onneksi kotihoito kantaa tarvittavat korvaustuotteet kotiin. Ja sossu antaa maksusitoumuksen kauppaan.

Olisiko tämäkin raha fiksumpaa sijoittaa vaikka vanhustenhoitoon?

Niinhän sinä luulet.

Sinulla on ihmisille arvolatauma. Jos olet hyvä ihminen, on kannattavaa sinua auttaa.

Tämän ymmärrän, mutten ymmärrä sosiaalialan ihmiseltä samaa. Hän on väärällä alalla. Hänen alallaan kohtaa vain apua tarvitsevia. Eli heikkoja ja väärin tehneitä.

Suomessa ei jätetä ketään ilman apua. Sitä apua ei tarvitse ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No onneksi kotihoito kantaa tarvittavat korvaustuotteet kotiin. Ja sossu antaa maksusitoumuksen kauppaan.

Olisiko tämäkin raha fiksumpaa sijoittaa vaikka vanhustenhoitoon?

Olisi - mutta se ei ole niin ihkua.

Tarkoitat, että apu pitää ansaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Sanotko siis,että pystyisit itse tekemään vastaavan muutoksen - jos siis puhuttaisiin kännykästä? Lupaamaan,ettet enää koskaan elämässäsi käytä kännykkää? Ja että olisit valmis vaihtamaan koko elämäntapasi kännykättömyyteen, vaikka se tuntuisi tosi oudolta?

Erotuksena toki se, että oikeasti huumeriippuvaisilla ei edes ole sitä sosiaalista pääomaa, mitä oletettavasti sinulla kuitenkin on, mikäli olet suht terve suomalainen. Eikä sinulla oikeasti tule kännykästä luopuessa hirveitä fyysisiä vieroitusoireita. Etkä todennäköisesti ole niin riippuvainen puhelimesta että se tosiasiassa vie elämästäsi kaiken huomion. - toki se vie meiltä useimmilta arjessa liikaa aikaa-

Jos ajattelet,että tämä on helppoa, niin oletko oikeasti kokeillut olla ilman vaikka viikon tai kaksi?

Haastan kokeilemaan.

Niin ne huumeriippuvaisetkin luulee että voivat lopettaa. Se on se harha,joka antaa luvan jatkaa käyttöä.

Hei tämä on nyt ihan apukoulutason kamaa minun näkökulmastani. Olen tehnyt paljon esimerkkiäsi vaativampia asioita elämässäni, ja tuossa viestissäsi nyt lähinnä tulet kartoittaneeksesi oman mielikuvituksesi rajat.

Kuitenkin kirjoitat asiallisesti, joten: Tahdonalainen toiminta on haasteellista, tasaisesti ja kaikille, samoilla sudenkuopilla. Olen käyttänyt aika paljon resursseja tämän taidon kehittämiseen. Joku toinen on nämä resurssit käyttänyt vaikkapa thaikku-matkailuun tahi narkkaukseen. Hedelmänsä kullakin valintojen puulla.

Minkälaisia asioita vertaat huumeriippuvuudesta toipumiseen vaikeustasoltaan? Kiinnostaa oikeasti.

Tunnetko henkilöitä,jotka ovat onnistuneesti tehneet tämän muutoksen?

Otahan vielä mukaan koko kuva, ihan aloittamisesta alkaen. Ja ota huomioon ympäröivä hyvinvointi-infra, joka kädestä pitäen kuljettaa vaikeuksien läpi. Narsisti nyt sellaiseen ei tietenkään lähde.

Hieman sama kuin amputoisit jalkasi alakoulussa ja surkuttelisit jalattomuutta sitten läpi elämäsi…sillä erotuksella, että aivokemiallinen jalattomuus on lähinnä kahden viikon hikoilun haaste.

Sosiaaliset ympyrät ovat myös, ehkäpä narkomaanille yllätyksellisesti, itse kunkin omalla vastuulla.

Narsistiselle alkonarkille ei tietenkään näitä ”kukaan voi ymmärtää” ja ovat ”ihan universumin vaikeimpia erityisongelmia”. Morjens.

Ei ymmärrys tarkoita hyysäämistä. Mutta muutos ilman mittavaa apua on mahdotonta, jos ei ole omasta takaa sellaista tukiverkkoa, jota harvalla terveelläkään on. Jos ei ymmärrä ongelman vakavuutta, myös tarjottu apu on alimitoitettua. Kuin sammuttaisi tulipaloa kaatamalla teekupillisen vettä lentäneeseen kekäleeseen. Itse tiedän monta riippuvaista, jotka ovat muuttaneet elämänsä ja lopettaneet päihteet. Muttei kenelläkään se ole käynyt käden käänteessä. He ovat taistelleet elämässään asian kanssa vuosikausia päästäkseen siihen resurssitasoon psyykkisten ja henkisten voimavarojen osalta, joka useille ihmisille on automaatio. Sitten he ovat kyenneet vasta alkamaan tehdä varsinaisia elämä valintoja eli toteuttamaan haaveitaan opiskelujen ja töiden suhteen esimerkiksi.

Ja silloinkin se riippuvuus on olemassa, ja kaikki voi kaatua yhteen virheeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Sanotko siis,että pystyisit itse tekemään vastaavan muutoksen - jos siis puhuttaisiin kännykästä? Lupaamaan,ettet enää koskaan elämässäsi käytä kännykkää? Ja että olisit valmis vaihtamaan koko elämäntapasi kännykättömyyteen, vaikka se tuntuisi tosi oudolta?

Erotuksena toki se, että oikeasti huumeriippuvaisilla ei edes ole sitä sosiaalista pääomaa, mitä oletettavasti sinulla kuitenkin on, mikäli olet suht terve suomalainen. Eikä sinulla oikeasti tule kännykästä luopuessa hirveitä fyysisiä vieroitusoireita. Etkä todennäköisesti ole niin riippuvainen puhelimesta että se tosiasiassa vie elämästäsi kaiken huomion. - toki se vie meiltä useimmilta arjessa liikaa aikaa-

Jos ajattelet,että tämä on helppoa, niin oletko oikeasti kokeillut olla ilman vaikka viikon tai kaksi?

Haastan kokeilemaan.

Niin ne huumeriippuvaisetkin luulee että voivat lopettaa. Se on se harha,joka antaa luvan jatkaa käyttöä.

Hei tämä on nyt ihan apukoulutason kamaa minun näkökulmastani. Olen tehnyt paljon esimerkkiäsi vaativampia asioita elämässäni, ja tuossa viestissäsi nyt lähinnä tulet kartoittaneeksesi oman mielikuvituksesi rajat.

Kuitenkin kirjoitat asiallisesti, joten: Tahdonalainen toiminta on haasteellista, tasaisesti ja kaikille, samoilla sudenkuopilla. Olen käyttänyt aika paljon resursseja tämän taidon kehittämiseen. Joku toinen on nämä resurssit käyttänyt vaikkapa thaikku-matkailuun tahi narkkaukseen. Hedelmänsä kullakin valintojen puulla.

Minkälaisia asioita vertaat huumeriippuvuudesta toipumiseen vaikeustasoltaan? Kiinnostaa oikeasti.

Tunnetko henkilöitä,jotka ovat onnistuneesti tehneet tämän muutoksen?

Otahan vielä mukaan koko kuva, ihan aloittamisesta alkaen. Ja ota huomioon ympäröivä hyvinvointi-infra, joka kädestä pitäen kuljettaa vaikeuksien läpi. Narsisti nyt sellaiseen ei tietenkään lähde.

Hieman sama kuin amputoisit jalkasi alakoulussa ja surkuttelisit jalattomuutta sitten läpi elämäsi…sillä erotuksella, että aivokemiallinen jalattomuus on lähinnä kahden viikon hikoilun haaste.

Sosiaaliset ympyrät ovat myös, ehkäpä narkomaanille yllätyksellisesti, itse kunkin omalla vastuulla.

Narsistiselle alkonarkille ei tietenkään näitä ”kukaan voi ymmärtää” ja ovat ”ihan universumin vaikeimpia erityisongelmia”. Morjens.

Ei ymmärrys tarkoita hyysäämistä. Mutta muutos ilman mittavaa apua on mahdotonta, jos ei ole omasta takaa sellaista tukiverkkoa, jota harvalla terveelläkään on. Jos ei ymmärrä ongelman vakavuutta, myös tarjottu apu on alimitoitettua. Kuin sammuttaisi tulipaloa kaatamalla teekupillisen vettä lentäneeseen kekäleeseen. Itse tiedän monta riippuvaista, jotka ovat muuttaneet elämänsä ja lopettaneet päihteet. Muttei kenelläkään se ole käynyt käden käänteessä. He ovat taistelleet elämässään asian kanssa vuosikausia päästäkseen siihen resurssitasoon psyykkisten ja henkisten voimavarojen osalta, joka useille ihmisille on automaatio. Sitten he ovat kyenneet vasta alkamaan tehdä varsinaisia elämä valintoja eli toteuttamaan haaveitaan opiskelujen ja töiden suhteen esimerkiksi.

Ja silloinkin se riippuvuus on olemassa, ja kaikki voi kaatua yhteen virheeseen.

Kerrotko vielä, miten vesi ”on märkää”?

Kyynel.

Narkkarit rautoihin.

Tekevät vain pahaa muille.

Murmelin päivää meitsin lompakolla viettävät rikolliset… Ap vaikutat ihan hyvältä tolle alalle!

Vierailija kirjoitti:

Minua ei ärsytä se että tuhoavat oman elämänsä. Ihan itse ovat sen aloittaneet ja kukaan ei ole tullut väkisin tökkäämään neulaa heidän käteen tai heittämään pillereitä suuhun. Sensijaan eniten ärsyttää siitä seuraavat lieveilmiöt kuten ryöstöt, varastelu ja muutenkin vähäinen kunnioitus yhteiskunnan sääntäjä ja toisten omaisuutta kohtaan. Moni käyttää vanhempiaan taloudellisesti hyväksi kun kaverit lopettaa lainaamisen.

Onneksi sinun rajoittunut mielesi suojaa sinua totuudelta. Valitettavasti kirjoituksesi alkoi p@ska puheella. Valitettavasti usean narkomaanin päihde maailma on alkanut jo lapsuudessa, jossa vanhemmat/ toinen vanhempi/ lähipiirin ihminen on piikittänyt lapseen aineita, syystä x.

Parituksen uhreja on tarkoituksella huumattu ja myyty.. jne.

Monella päihdemaailmaan meno on alkanut nuorena kokeilun kautta, mutta addiktio voi tulla nopeammin, kuin arvaisi.

Mutta ehkä sinun on helpompi ajatella, että ihminen vaan päättää olla pohjalla ja riippuvainen.

Vierailija kirjoitti:

Ap ei tykkää ongelmaisista ihmisistä, joten kaikista maailman aloista piti valita sosiaaliala. Todella fiksu valinta.

Ehkäpä ap ajatteli, että voisi auttaa ongelmaisia ihmisiä ja oletti, että nämä haluaisivat sitä apua ja olisivat siitä kiitollisia. Mutta siinä vaiheessa kun sinä menet auttamaan jotakin narkkaria ja saat palkaksi uhkailua, nimittelyä ja tajuat, että eihän se oikeasti mitään yritä vaan käyttää systeemiä hyväkseen että voisi jatkaa narkkaamista, siinä alkaa mieleen tulla synkkiä ajatuksia. Ihan normaali kehityskaari tuolla alalla. Kouluissa ei puhuta näistä asioista suoraan, koska siellä on joku outo hyssyttelyn kulttuuri. Lopputuloksena 30 prosenttia vaihtaa alaa, 30 prosenttia kyynistyy täysin ja loput 30 prossaa palaa loppuun.

Muutenkin hvyin narkkarilogiikkaa alkaa syyttelemään auttajaa ja puremaan tämän kättä. "Mitäs valitsit tuon alan". Mitäs jos hän valitsikin ihan oikein ja se on vanhanaikainen systeemi, joka on väärässä? Hän oireilee koska fiksuna tajuaa totuuden. Järjestelmään pitäisi tehdä muutoksia eikä antautua narkkareiden panttivangiksi tässäkin: "no sitten aloitamme rikokset jos ette anna rahaa/palvelua". Peiteltyjä uhkauksia. Voisihan yhteiskuntakin aloittaa samat uhkaukset. Rakennetaan muutama vankila lisää ja pääsette sinne muovipatjalle sätkimään refloissanne. Rahan tulo loppuu, jos kusipurkkiin ei tule puhtaita. 

AP:lle tsemppiä ja et todellakaan ole ainoa joka alalla ajattelee noin. Tuo meininki on alalla todella surkeaa.

Vierailija kirjoitti:

Oletkohan nyt ihan varmasti opiskelemassa oikeaa alaa?

Ihan hyvin voi olla. Se nimittäin voi olla, että "ala" on jämähtänyt menneisyyteen ja toimii toimimattomilla metodeilla, mitkä ärsyttävät ap:tä. 

Samahan se on mielenterveyshoidossa. Itsemääräämisoikeus menee niin pitkälle, ettei umpihullua saa hoitoon tänä päivänä, ei sitten millään. Kunnes se tökkää jotakin satunnaista ohikulkijaa puukolla. Mutta sitten on jo myöhäistä, ainakin sen uhrin kannalta.