Opiskelen sosiaalialaa ja minua ärsyttää narkomaanit, jotka eivät tee mitään sen eteen, että pääsisivät kuiville

Kuinka niin kuiville? Ei katkaisuhoidossa nykyisin enää edes tähdätä mihinkään kuivilla olemiseen. Sen takia narkkarit pyrkivät nykyisin katkaisuhoitoon, kun sillä saa ilmaiset subutexit lopun ikää. Sitten ei tarvitse enää nähdä yhtäkään selvää päivää elämässään.

Sossun tehtävä on paijata narkkien, taparikollisten ja vaimonhakkaajien päätä.

Näinhän se menee. 

Olet nyt sosiaalialalla, niin ymmärryksesi ja empatiasi täytyy riittää kaikille ja jokaiselle huolimatta tappouhkauksista, väkivallasta, tai siitä loputtomasta asenteesta, jossa oikeudet kuuluvat täysimääräisiänä tässä yhteiskunnassa mutta velvollisuuksia ei ole olemassakaan. 20 henkilön elämän pilannut narkkari on enkeli rinnallasi, jos sossuna et ole täydellinen ymmärtäjä joka tilanteessa.

Ai niin, mutta älä ymmärrä liikaa! Pitää ymmärtää täysin, mutta ei liikaa. Koska pään silittäminen ei käy, sillä silloin on kukkahattutäti ja tuhlaa verovaroja toivottomiin. Älä sitten erehdy tässä asiassa! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ymmärrän sinua! Varmasti turhauttava ala. En jaksaisi päivääkään.

Olen monesti miettinyt, että jos olisin diktaattori, poistaisin narkit suoraan yhteiskunnasta antamalla sen lopullisen lähtöannoksen. Näin säästyisi rahaa: loppuisi turhat huumehoidot joista ei ole mitään hyötyä, huumekauppa-, ryöstö- ja pahoinpitelyrikollisuus vähenisi ja vankilat tyhjenisi sellaisia varten joita kannattaa pitää kaapissa. Kaduilla ei käytäisi kunnon ihmisten kimppuun eikä hörhöt häiritsisi nuoria myrkyillään. Paljon parempi kaikille.

Alkkiksetkin ovat paljon mukavampia, koska pysyttelevät omissa pikku laumoissaan eivätkä pahemmin häiritse muita kadunkulkijoita.

Ketkä poistaisit seuraavaksi?

No eipä murhaajista tai lapsiinsekaantujistakaan taida iloa tai hyötyä yhteiskunnalle olla.

T. Se wanna-be-diktaattori

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskele vähän lisää niin opit senkin, että addiktiot eivät ole tahdosta riippuvaisia asioita vaan sairauksia.

Narkomania ja alkoholismi ovatkin siitä mukavia"sairauksia",että niissä saa käyttää päihteitä mielin määrin eikä tarvitse ottaa vastuuta.

Kyllä addiktitkin yrittävät ottaa vastuuta elämästään. He yrittävät kuiville ja raittiiksi, epäonnistuvat ja yrittävät uudelleen. He yrittävät elää ja suunnitella tulevaisuutta. Usein suunnitelmat eivät onnistu ja sitten he joutuvat keräämään taas itsensä uudelleen kasaan ja tekemään uuden suunnitelman. Ihan tavallista ihmisten elämää, paitsi vaikeutettuna suunnattomasti addiktiolla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Lähes kaikki tuntemani huumeriippuvaiset ovat aloittaneet päihteiden käytön 10-15-vuotiaana.

Vierailija kirjoitti:

Opiskele vähän lisää niin opit senkin, että addiktiot eivät ole tahdosta riippuvaisia asioita vaan sairauksia.

Valinta se on. Jos et aloita, et addiktoidu. Piste.

T. Kokoomussika

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Lähes kaikki tuntemani huumeriippuvaiset ovat aloittaneet päihteiden käytön 10-15-vuotiaana.

Niin…ikään kuin vahvistit lainaamaasi pointtia? Kts. ”elämän lähtötelineissä pyöriviä…”.

Kaikki eivät ole yhtä fiksuja, ja osa on ympäristölleen vaarallisia hölmöjä suoraan bergelestä, vieläpä siten että itse tekevät itsestään tällaisen, hyvin tietäen polun suunnan ja määränpään.

Eivätkö he olekaan "viihdekäyttäjiä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Sanotko siis,että pystyisit itse tekemään vastaavan muutoksen - jos siis puhuttaisiin kännykästä? Lupaamaan,ettet enää koskaan elämässäsi käytä kännykkää? Ja että olisit valmis vaihtamaan koko elämäntapasi kännykättömyyteen, vaikka se tuntuisi tosi oudolta?

Erotuksena toki se, että oikeasti huumeriippuvaisilla ei edes ole sitä sosiaalista pääomaa, mitä oletettavasti sinulla kuitenkin on, mikäli olet suht terve suomalainen. Eikä sinulla oikeasti tule kännykästä luopuessa hirveitä fyysisiä vieroitusoireita. Etkä todennäköisesti ole niin riippuvainen puhelimesta että se tosiasiassa vie elämästäsi kaiken huomion. - toki se vie meiltä useimmilta arjessa liikaa aikaa-

Jos ajattelet,että tämä on helppoa, niin oletko oikeasti kokeillut olla ilman vaikka viikon tai kaksi?

Haastan kokeilemaan.

Niin ne huumeriippuvaisetkin luulee että voivat lopettaa. Se on se harha,joka antaa luvan jatkaa käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Eivätkö he olekaan "viihdekäyttäjiä"?

On muuten olemassa myös viihdekäyttäjiä, kuten uhkapeleissä ja viinassakin, mut massit tehdään aina näillä ihmisraunioilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Lähes kaikki tuntemani huumeriippuvaiset ovat aloittaneet päihteiden käytön 10-15-vuotiaana.

Niin…ikään kuin vahvistit lainaamaasi pointtia? Kts. ”elämän lähtötelineissä pyöriviä…”.

Kaikki eivät ole yhtä fiksuja, ja osa on ympäristölleen vaarallisia hölmöjä suoraan bergelestä, vieläpä siten että itse tekevät itsestään tällaisen, hyvin tietäen polun suunnan ja määränpään.

Mikä merkitys on kasvatuksella, jos lapset osaa tehdä oikeat valinnat kasvatuksesta tai sen puutteesta huolimatta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Testaa ihmeessä kuin helppoa lopettaminen on 😁👍

Testaapa itse kuin helppoa koko aloittamatta jättäminen on

Siitä päätellen, että vain murto-osa ihmisistä aloittaa huumeiden käytön, aloittamatta jättäminen on erittäin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskele vähän lisää niin opit senkin, että addiktiot eivät ole tahdosta riippuvaisia asioita vaan sairauksia.

Narkomania ja alkoholismi ovatkin siitä mukavia"sairauksia",että niissä saa käyttää päihteitä mielin määrin eikä tarvitse ottaa vastuuta.

Kyllä addiktitkin yrittävät ottaa vastuuta elämästään. He yrittävät kuiville ja raittiiksi, epäonnistuvat ja yrittävät uudelleen. He yrittävät elää ja suunnitella tulevaisuutta. Usein suunnitelmat eivät onnistu ja sitten he joutuvat keräämään taas itsensä uudelleen kasaan ja tekemään uuden suunnitelman. Ihan tavallista ihmisten elämää, paitsi vaikeutettuna suunnattomasti addiktiolla. 

Itse vaikeutettuna itse hankitulla addiktiolla.

Ap ei tykkää ongelmaisista ihmisistä, joten kaikista maailman aloista piti valita sosiaaliala. Todella fiksu valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Lähes kaikki tuntemani huumeriippuvaiset ovat aloittaneet päihteiden käytön 10-15-vuotiaana.

Niin…ikään kuin vahvistit lainaamaasi pointtia? Kts. ”elämän lähtötelineissä pyöriviä…”.

Kaikki eivät ole yhtä fiksuja, ja osa on ympäristölleen vaarallisia hölmöjä suoraan bergelestä, vieläpä siten että itse tekevät itsestään tällaisen, hyvin tietäen polun suunnan ja määränpään.

Lapset nimenomaan eivät tiedä mihin tie vie. Lapset ja nuoret luulevat olevansa omnipotentteja ja kuolemattomia. Jos jotain sattuu, se sattuu aina toiselle. Eikä tyhmyys lapsena tarkoita automaattisesti tyhmyyttä aikuisena. Aika kovaa on, jos kaikista lapsuudessa tehdyistä virheistä joutuisimme maksamaan koko elinikämme, kuten addiktit tekevät. Tuskin olette itsekään olleet täydellisiä, virheettömiä lapsia ja nuoria. Suurin osa esim. kokeilee alkoholia ja tekee sen kanssa ylilyöntejä. Ajan kanssa sitten opitaan nauttimaan alkoholia asiallisesti. Kaikilla kokeilut eivät sujukaan samalla tavalla, vaan päihteet vievät mennessään. 

-eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Sanotko siis,että pystyisit itse tekemään vastaavan muutoksen - jos siis puhuttaisiin kännykästä? Lupaamaan,ettet enää koskaan elämässäsi käytä kännykkää? Ja että olisit valmis vaihtamaan koko elämäntapasi kännykättömyyteen, vaikka se tuntuisi tosi oudolta?

Erotuksena toki se, että oikeasti huumeriippuvaisilla ei edes ole sitä sosiaalista pääomaa, mitä oletettavasti sinulla kuitenkin on, mikäli olet suht terve suomalainen. Eikä sinulla oikeasti tule kännykästä luopuessa hirveitä fyysisiä vieroitusoireita. Etkä todennäköisesti ole niin riippuvainen puhelimesta että se tosiasiassa vie elämästäsi kaiken huomion. - toki se vie meiltä useimmilta arjessa liikaa aikaa-

Jos ajattelet,että tämä on helppoa, niin oletko oikeasti kokeillut olla ilman vaikka viikon tai kaksi?

Haastan kokeilemaan.

Niin ne huumeriippuvaisetkin luulee että voivat lopettaa. Se on se harha,joka antaa luvan jatkaa käyttöä.

Hei tämä on nyt ihan apukoulutason kamaa minun näkökulmastani. Olen tehnyt paljon esimerkkiäsi vaativampia asioita elämässäni, ja tuossa viestissäsi nyt lähinnä tulet kartoittaneeksesi oman mielikuvituksesi rajat.

Kuitenkin kirjoitat asiallisesti, joten: Tahdonalainen toiminta on haasteellista, tasaisesti ja kaikille, samoilla sudenkuopilla. Olen käyttänyt aika paljon resursseja tämän taidon kehittämiseen. Joku toinen on nämä resurssit käyttänyt vaikkapa thaikku-matkailuun tahi narkkaukseen. Hedelmänsä kullakin valintojen puulla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Addiktio on eri asia kuin se monelle tuttu tavallinen päihteiden (alkoholin) käyttö, jota liikaa joskus tulee otettua ja josta tulee krapula ja jonka jälkeen saattaa päättää,että "nyt en taas vuoteen bileitä kunnolla". Tämähän on monelle tuttua, joskus tulee ylilyönti ja sitten lopetetaan. Addiktion perusluonne on,että se HALLITSEE ihmistä, ihminen ei kykene lopettamaan. Muutenhan ongelmaa ei olisi.

Voit ehkä hieman koittaa samaistua tilanteeseen näin: kuvittele, että kännykkä,joka sulla on nyt kädessäsi, on huumetta, ja olet siitä riippuvainen. Elinympäristösi ylläpitää riippuvuttasi, koska se jatkuvasti muistuttaa huumeesi olemassaolosta, kaikki kaverisi käyttävät samaa huumetta, maailma jossa olet tottunut elämään edellyttää huumeen käyttämistä; muita tapojakin elää on, mutta ne tuntuvat ympäröivässä elämässäsi kaukaisilta mahdollisuuksilta, josta olet kuullut vain tarinoita.

Yrität välillä rajoittaa huumeen käyttöä, mutta huomaat että huume tulee mieleen joka käänteessä. Saatat päästä hetkellisesti irti huumeista, olla päivän tai pari kokonaan ilman, mutta sitten tulee tilanne, jossa et koe selviäväsi ilman; sinun on ihan pakko ihan pikkuisen käyttää huumetta. Vain yhden kerran, ja sitten taas olet ilman.. mutta huomaatkin, että helposti näitä pikkujuttuja tulee useampia ja olet palannut vanhoihin tapoihin..

Huumeen käyttö vie mielestäsi liikaa aikaa ja tuo haittoja, mutta jotenkin sitä vähättelee kun ei sitä oikein saa loppumaan. Lopulta hän se huume vie vaan enemmän aikaa..

Vaihtoehtoina on joko jatkaa käyttöä tai luopua siitä kokonaan. Luopuminen vaatii kokonaan vanhasta elinympäristöstä luopumista, ehkä pitää muuttaa jonnekin puhelinyhteyksien ulottumattomiin. Tai vähintään toivoa, että kaverisi eivät enää koskaan käytä huumetta ollessaan kanssasi. Mietit, mitä kaverit ajattelee tällaisesta pyynnöstä, etkä ehkä kehtaa pyytää. Joten menet taas käyttöporukkaan, ja olet vaarassa alkaa itsekin käyttää. Tai sitten pitää etsiä uusia kavereita,jotka eivät käytä huumetta ollenkaan. Näitä kavereita on vaikea etsiä, kun et tunne muita kuin huumetta käyttäviä, vaikka onhan niitä tiettävästi olemassa.

Sinun pitää opetella uusia tapoja siihen, mihin tarkoitukseen olet ennen huumetta käyttänyt. Täyttää aikatyhjiö, joka vapautuu huumeen lopettamisesta. Opetella asioita, joita vanhempasi eivät koskaan opettaneet.ja olivat lapsuudessaan vieraita.

Ja tämä muutos täytyy tehdä ilman isoja virheliikkeitä, koska jos teet virheen, on henkesi vaarassa lähteä tai vähintään putoat takaisin pohjalle.

Että sellainen helppo pikkupäätös.

Monestako tähän olisi?

Oikeasti en tiedä mitään vaikeampaa kuin huumeriippuvuudesta toipuminen. No, ehkä joku vakavasta onnettomuudesta kuntoutuminen.

Kaikki, siis ihan kaikki ihmiset ymmärtävät tuon. Sä et ehkä ymmärrä, että normaalissa elämässä nuo ”erityisongelmat” ovat ihan kaikissa asioissa toistuvia lainalaisuuksia, jotka vaan pitää opetella hoitamaan.

Ei tuollaisten elämän lähtötelineissä itkupotkuvalitusraivareissa pyörivien sekopäiden edestä jaksa kukaan selvityksiä ja jatkuvaa puolestaymmärrystä tehdä.

Lähes kaikki tuntemani huumeriippuvaiset ovat aloittaneet päihteiden käytön 10-15-vuotiaana.

Niin…ikään kuin vahvistit lainaamaasi pointtia? Kts. ”elämän lähtötelineissä pyöriviä…”.

Kaikki eivät ole yhtä fiksuja, ja osa on ympäristölleen vaarallisia hölmöjä suoraan bergelestä, vieläpä siten että itse tekevät itsestään tällaisen, hyvin tietäen polun suunnan ja määränpään.

Lapset nimenomaan eivät tiedä mihin tie vie. Lapset ja nuoret luulevat olevansa omnipotentteja ja kuolemattomia. Jos jotain sattuu, se sattuu aina toiselle. Eikä tyhmyys lapsena tarkoita automaattisesti tyhmyyttä aikuisena. Aika kovaa on, jos kaikista lapsuudessa tehdyistä virheistä joutuisimme maksamaan koko elinikämme, kuten addiktit tekevät. Tuskin olette itsekään olleet täydellisiä, virheettömiä lapsia ja nuoria. Suurin osa esim. kokeilee alkoholia ja tekee sen kanssa ylilyöntejä. Ajan kanssa sitten opitaan nauttimaan alkoholia asiallisesti. Kaikilla kokeilut eivät sujukaan samalla tavalla, vaan päihteet vievät mennessään. 

-eri

Narkoalkkien virheistä maksavat pääasiassa kaikki muut.

Vierailija kirjoitti:

He eivät ole saaneet kannustusta ja uskoa itseenä kasvatuksessaan. Mutta toki empatiakyvyttömänä on kiva olla siinä iässä ja asemassa, kun maailma näyttää vielä mustavalkoiselta.

Empatia on huono parannuskeino.