Lue keskustelun säännöt.
En enää odota että mieheni tekisi minut onnelliseksi
22.04.2015 |
Keskityn vain olemaan itse enemmän sellainen ihminen kuin haluan. T ällölättäpylly
Kommentit (84)
Minäkin olen siinä tilanteessa että päällimmäinen ajatus parisuhteessa on, miten voisin tehdä mieheni onnelliseksi. Mutta hän onkin huomioonottava eikä syö energiaani. Saan tilaa olla oma itseni ja tehdä omia juttuja, mikä sinänsä tekee minut onnelliseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa.
Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista.
Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"?
Hyvä keskustelu!! Sain samanlaisen Oivalluksen vuosi sitten. Olin suunnilleen koko 30 -vuotisen liittomme aikana toiminut mieheni ja lasteni ehdoilla. Pitänyt kaikkia tyytyväisinä, hyväntuulisina....lakaissut esteitä heidän tieltään ,että olisivat onnellisia ja tyytyväisiä. Palanut pariinotteeseen loppuun ja kysynyt onko heidän mielestään kaikki hyvin tässä perheessä? Vastaus oli aina ihmettelyjen kera, että kaikkihan on loistavasti,mitä vauhkoot? Ja kun vastasin että minun mielestäni asiat eivät ole hyvin,mulle sanottiin että olen marttyyri. Olin jättämässä perheeni.
Kunnes vuosi sitten sain tuon saman oivalluksen kuin ap!! Aloin välittää itsestäni,mietin mitkä asiat saavat minut voimaan hyvin. En tietenkään lopettanut perheeni rakastamista,mutta ymmärsin etten ole vastuussa heidän hyvästä tuulestaan.
Oivallus pisti perheen hetkeksi sekaisin...äiti,vaimo ei enää ratkaissutkaan kaikkia eteentulevia ongelmia... ei ottanut vastuuta toisten ratkaisuista tai tunteista...ei elänyt muiden puolesta! Oli kyllä käytettävissä pyydettäessä.Opettelin sanomaan EI.
Lopputulos: Olemme kaikki onnellisempia...
Niin ja kyllä mä tästä lähden, jos vielä jonkun pidemmän ajan kuluttua koen että saan enemmän paskaa niskaan kuin mitään hyvää. Ap
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]
Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa.
Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista.
Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"?
[/quote]
Mitä se onnellisuus sitten on? Kyllä se perusonnellisuus on lähdettävä itsestään eli tyytyväisyys elämään vajeista huolimatta. Kukaan ei ole aina onnellinen, ei ole tarkoituskaan. Toinen ihminen ei voi tolkuttomasti ruokkia kumppaniaan ja nostattaa olotilaa, vaan tyytyväisyys on lähdettävä omasta sisimmästä ja asennemuutoksista. Kun alkaa aluksi vaikka hiukan vastentahtoisesti suhtautua läheisiin myönteisesti, kohentuu oma olo samalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]
Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa.
Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista.
Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"?
[/quote]
Olen samaa mieltä. Vaimo, lapset ja läheiset ovat välttämätön ehto onnellisuudelleni. Ei se tarkoita, että he tekisivät aktiivisesti jotain onnellisuuteni lisäämiseksi, mutta se vain on onnellisempaa elää yhdessä, tehdä asioita yhdessä ja kokea läheisyyttä. En usko, että sellaisia olosuhteita voisi olla, että olisin aidosti onnellinen yksin.
Jotkut voivat olla ja minunkaltaiseni ei sovi suhteeseen sellaisen ihmisen kanssa. AP:llä näyttää olevan suhteessaan se ongelma. Yleensä tuollaiset parit eivät pääse kovin onnelliseen kompromissiin. AP voi kieltää itseltään läheisyyden tarpeen ja teeskennellä ettei sitä olisi, mutta ei se siitä katoa ja salli onnellisuutta. Siksi kysyin aiemmin, että mikä on AP:n suhteessa se iso juttu, joka on niin suuri onni, että läheisyyden ja huomion tarve kannattaa uhrata. Jos sellainen asia on, sitten suhde voi toimia, mutta jos ei, niin kannattaneeko sitä jatkaa.
En ole kieltämässä läheisyydentarvettani! Annan itse läheisyyttä miehelle sopivien tilaisuuksien tullen. Kyllä se tajuaa, että jos se aina ja jatkuvasti sen torjuisi, ero olisi välttämätön. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:33"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]
Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa.
Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista.
Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"?
[/quote]
Mitä se onnellisuus sitten on? Kyllä se perusonnellisuus on lähdettävä itsestään eli tyytyväisyys elämään vajeista huolimatta. Kukaan ei ole aina onnellinen, ei ole tarkoituskaan. Toinen ihminen ei voi tolkuttomasti ruokkia kumppaniaan ja nostattaa olotilaa, vaan tyytyväisyys on lähdettävä omasta sisimmästä ja asennemuutoksista. Kun alkaa aluksi vaikka hiukan vastentahtoisesti suhtautua läheisiin myönteisesti, kohentuu oma olo samalla.
[/quote]
No vaikea onnellisuutta on selittää, mutta ei epäilystäkään etteikö esim lapseni tee minua onnelliseksi. On onnellinen pelkästään heidän olemassaolostaan. Olen sitä mieltä, ettei kukaan ulkopuolinen ole vastuussa ihmisen omasta onnellisuudesta, mutta kyllä ihminen voi halutessaan tehdä toisen onnelliseksi, joskus hyvinkin pienellä teolla. Tai juuri vain sillä että on olemassa.
[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:05"]Keskityn vain olemaan itse enemmän sellainen ihminen kuin haluan. T ällölättäpylly
[/quote]
Miksi miehen edes pitäisi tehdä sinut onnelliseksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:33"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]
Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa.
Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista.
Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"?
[/quote]
Mitä se onnellisuus sitten on? Kyllä se perusonnellisuus on lähdettävä itsestään eli tyytyväisyys elämään vajeista huolimatta. Kukaan ei ole aina onnellinen, ei ole tarkoituskaan. Toinen ihminen ei voi tolkuttomasti ruokkia kumppaniaan ja nostattaa olotilaa, vaan tyytyväisyys on lähdettävä omasta sisimmästä ja asennemuutoksista. Kun alkaa aluksi vaikka hiukan vastentahtoisesti suhtautua läheisiin myönteisesti, kohentuu oma olo samalla.
[/quote]
No vaikea onnellisuutta on selittää, mutta ei epäilystäkään etteikö esim lapseni tee minua onnelliseksi. On onnellinen pelkästään heidän olemassaolostaan. Olen sitä mieltä, ettei kukaan ulkopuolinen ole vastuussa ihmisen omasta onnellisuudesta, mutta kyllä ihminen voi halutessaan tehdä toisen onnelliseksi, joskus hyvinkin pienellä teolla. Tai juuri vain sillä että on olemassa.
[/quote]
Lisään vielä, että ihminen on hyvin sosiaalinen olento. Sosiaalisesta ympäristöstä eristäminen voi olla eräs kidutuksen muoto. Kyllä me tarvitaan muita ihmisiä elämään ja onnellisuus tulee monesti sosiaalisesta kanssakäymisestä.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:49"][quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:05"]Keskityn vain olemaan itse enemmän sellainen ihminen kuin haluan. T ällölättäpylly
[/quote]
Miksi miehen edes pitäisi tehdä sinut onnelliseksi?
[/quote] niinpä. Jotenkin erehdyin ajattelemaan, että jos kerran parisuhteessa on olevinaan, haluaisi yrittää edistää toisen onnellisuutta. Tällä hetkellä tosiaan saan vain paskaa niskaan. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joku (juristi?-)nainen kirjoitti tästä aiheesta kirjan joitakin vuosia sitten. Onko kukaan lukenut? En muista nimeä... Keski-ikäinen pariskunta oli eron partaalla, kunnes nainen päätti alkaa elää itselleen. Ja suhde korjaantui
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:52"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:47"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:33"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]
Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa.
Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista.
Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"?
[/quote]
Mitä se onnellisuus sitten on? Kyllä se perusonnellisuus on lähdettävä itsestään eli tyytyväisyys elämään vajeista huolimatta. Kukaan ei ole aina onnellinen, ei ole tarkoituskaan. Toinen ihminen ei voi tolkuttomasti ruokkia kumppaniaan ja nostattaa olotilaa, vaan tyytyväisyys on lähdettävä omasta sisimmästä ja asennemuutoksista. Kun alkaa aluksi vaikka hiukan vastentahtoisesti suhtautua läheisiin myönteisesti, kohentuu oma olo samalla.
[/quote]
No vaikea onnellisuutta on selittää, mutta ei epäilystäkään etteikö esim lapseni tee minua onnelliseksi. On onnellinen pelkästään heidän olemassaolostaan. Olen sitä mieltä, ettei kukaan ulkopuolinen ole vastuussa ihmisen omasta onnellisuudesta, mutta kyllä ihminen voi halutessaan tehdä toisen onnelliseksi, joskus hyvinkin pienellä teolla. Tai juuri vain sillä että on olemassa.
[/quote]
Lisään vielä, että ihminen on hyvin sosiaalinen olento. Sosiaalisesta ympäristöstä eristäminen voi olla eräs kidutuksen muoto. Kyllä me tarvitaan muita ihmisiä elämään ja onnellisuus tulee monesti sosiaalisesta kanssakäymisestä.
[/quote]
Eihän Se, että ottaa täyden vastuun omasta onnellisuudesta poista sitä, että on rakkaita ympärillä ja jaettu ilo moninkertaistuu. Väittäisin myös, että tasapainoinen ja tyytyväinen ihminen vetää ihmisiä puoleensa...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:33"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:52"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:47"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:33"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"] Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa. Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista. Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"? [/quote] Mitä se onnellisuus sitten on? Kyllä se perusonnellisuus on lähdettävä itsestään eli tyytyväisyys elämään vajeista huolimatta. Kukaan ei ole aina onnellinen, ei ole tarkoituskaan. Toinen ihminen ei voi tolkuttomasti ruokkia kumppaniaan ja nostattaa olotilaa, vaan tyytyväisyys on lähdettävä omasta sisimmästä ja asennemuutoksista. Kun alkaa aluksi vaikka hiukan vastentahtoisesti suhtautua läheisiin myönteisesti, kohentuu oma olo samalla. [/quote] No vaikea onnellisuutta on selittää, mutta ei epäilystäkään etteikö esim lapseni tee minua onnelliseksi. On onnellinen pelkästään heidän olemassaolostaan. Olen sitä mieltä, ettei kukaan ulkopuolinen ole vastuussa ihmisen omasta onnellisuudesta, mutta kyllä ihminen voi halutessaan tehdä toisen onnelliseksi, joskus hyvinkin pienellä teolla. Tai juuri vain sillä että on olemassa. [/quote] Lisään vielä, että ihminen on hyvin sosiaalinen olento. Sosiaalisesta ympäristöstä eristäminen voi olla eräs kidutuksen muoto. Kyllä me tarvitaan muita ihmisiä elämään ja onnellisuus tulee monesti sosiaalisesta kanssakäymisestä. [/quote] Eihän Se, että ottaa täyden vastuun omasta onnellisuudesta poista sitä, että on rakkaita ympärillä ja jaettu ilo moninkertaistuu. Väittäisin myös, että tasapainoinen ja tyytyväinen ihminen vetää ihmisiä puoleensa...
[/quote]
Ilo moninkertaistuu = onnellisuus kasvaa? Eli toinen voi siis vaikuttaa omaan onnellisuuteen. Missään vaiheessa en väittänyt että on ok sysätä vastuuta toiselle omasta onnellisuudesta, täysin päinvastoin kirjoitin. Mutta en voi sanoa, etteikö ihminen voi tehdä toista onnelliseksi.
Kyllä mun mieheni ovat saaneet minut onnelliseksi. Toki itselläni on vastuu omasta elämästäni, mutta kyllä minusta ihmiset on myös tarkoitettu iloksi ja avuksi toinen toisilleen. Ja sitä kauttahan ne myös antavat toinen toisilleen onnellisuutta. Myös se, että saa jakaa asioita toisen ihmisen kanssa tekee onnelliseksi. Jaettu ilo on paras ilo. :)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa.
Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista.
Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"?
[/quote]
Ei tietenkään kysymykseen MIKÄ tekee sinut onnelliseksi vastata, minä. Mutta, jos kysyisit KUKA tekee sinut onnelliseksi, vastaisin: minä itse! Enkä esim. Mieheni tai lapseni. Ei minun onnellisuuteni ole toisten vastuulla. Sehän olisi kohtuuton vaatimus esim lapsilleni, miehelleni. Ymmärsitkö?:-)
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa. Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista. Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"? [/quote] Ei tietenkään kysymykseen MIKÄ tekee sinut onnelliseksi vastata, minä. Mutta, jos kysyisit KUKA tekee sinut onnelliseksi, vastaisin: minä itse! Enkä esim. Mieheni tai lapseni. Ei minun onnellisuuteni ole toisten vastuulla. Sehän olisi kohtuuton vaatimus esim lapsilleni, miehelleni. Ymmärsitkö?:-)
[/quote]
Olen jo monta kertaa sanonut ettei onnellisuus ole kenenkään toisen vastuulla. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? Jos kysytään kuka tekee minut onnelliseksi, niin taatusti vastaan että perheeni.
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:44"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa. Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista. Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"? [/quote] Ei tietenkään kysymykseen MIKÄ tekee sinut onnelliseksi vastata, minä. Mutta, jos kysyisit KUKA tekee sinut onnelliseksi, vastaisin: minä itse! Enkä esim. Mieheni tai lapseni. Ei minun onnellisuuteni ole toisten vastuulla. Sehän olisi kohtuuton vaatimus esim lapsilleni, miehelleni. Ymmärsitkö?:-)
[/quote]
Olen jo monta kertaa sanonut ettei onnellisuus ole kenenkään toisen vastuulla. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? Jos kysytään kuka tekee minut onnelliseksi, niin taatusti vastaan että perheeni.
[/quote]
Vastaamalla noin sinä nimenomaan vierität vastuun onnestasi perheellesi! Et selvästikään ole tehnyt samaa oivallusta kuin ketjun aloittaja...
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:57"]
[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:44"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa. Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista. Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"? [/quote] Ei tietenkään kysymykseen MIKÄ tekee sinut onnelliseksi vastata, minä. Mutta, jos kysyisit KUKA tekee sinut onnelliseksi, vastaisin: minä itse! Enkä esim. Mieheni tai lapseni. Ei minun onnellisuuteni ole toisten vastuulla. Sehän olisi kohtuuton vaatimus esim lapsilleni, miehelleni. Ymmärsitkö?:-) [/quote] Olen jo monta kertaa sanonut ettei onnellisuus ole kenenkään toisen vastuulla. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? Jos kysytään kuka tekee minut onnelliseksi, niin taatusti vastaan että perheeni. [/quote] Vastaamalla noin sinä nimenomaan vierität vastuun onnestasi perheellesi! Et selvästikään ole tehnyt samaa oivallusta kuin ketjun aloittaja...
[/quote]
Ei tuo ole totta :D Äläpä laita sanoja suuhuni. Jos tulen onnelliseksi siitä, että aurinko paistaa, sysäänkö auringolle vastuun omasta onnellisuudesta? Jos tulen onnelliseksi siitä, että tuntematon lapsi hymyilee minulle puistossa, sysäänkö vastuun omasta onnellisuudesta tälle tuntemattomalle lapselle? En ja en. Olen sitä mieltä, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan, mutta muilla ihmisillä on todella vaikutusta siihen omaan onnellisuuteen. Ihan niin kuin hyvää tuurilla, hyvällä säällä, kaikella mahdollisella. En sysää mitään vastuuta silloin muille, kun en odota tai vaadi heiltä mitään. Olen vain onnellinen siitä, että he ovat olemassa.
Erittäin fiksu oivallus ap! Sen lisäksi, kun oivallat, että "saat kaiken, mistä luovut" ts. kaikki mitä annat muille tulee sinulle jopa moninkertaisena takaisin, ja alat siis toteuttamaan tätä periaatetta, saatatpa löytää onnen avaimet :)...