En enää odota että mieheni tekisi minut onnelliseksi

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:23"]Mietin tätä onnellisuutta omalta kohdalta. Lapseni tekee minut onnelliseksi. Ei niin että hän ajattelisi minun onneani ollenkaan, tai että hän tekisi jotain sen vuoksi, vaan se että hän on olemassa saa minut tuntemaan onnea. Rakastan häntä ja tahdon hänelle hyvää, ja hänen rakastamisensa saa minut tuntemaan onnea. Se että hän on onnellinen saa minut onnelliseksi. Vaikka hän on poissa luotani, kun tiedän että hänellä on hyvä olla, se tuo minulle onnea. Samalla tavalla puolisoni saa minut tuntemaan onnea olemalla olemassa, ja hänen ilahduttamisensa ja koskemisensa tuo minulle onnen tunteen.

Jos en tuntisi rakkautta niin kukaan ei voisi tuoda sitä ulkoa sisälleni. Eli kukaan muu ei voi minua tehdä onnelliseksi, se täytyy tulla minusta sisältä. Jos tuntisin oloni tyhjäksi, ei minulla olisi mitään annettavaa puolisollekaan. Vaikka hän rakastaisi minua kuinka, hän ei pystyisi minua täyttämään jos minussa itsessä ei ole tasapainoa ja voimaa ja hyvää oloa antaa hänelle. Jos koen ahdistusta asioista joita en voi olla, tai en saa tehdä, ne syövät sitä voimaa ja hyvää oloa sisältäni. Siksi on tärkeää pitää huoli siitä että elän tavalla jossa olen tasapainossa, ja harrastan asioita jotka tuovat minulle hyvää oloa. Jos haluan lähteä harrastukseen, mutta lapsi haluaakin kyytiä muualle, tai äiti juuri silloin kyydin kauppaan, lyhyellä tähtäimellä näyttää siltä että asettamalla muut itseni edelle teen jollekulle hyvää. Mutta se syö voimavarojani. Mutta pitkällä tähtäimellä pitämällä kiinni harrastuksestani ja omasta tasapainostani voin antaa kaikille hyvää ja se tuo minulle ja muille lisää voimavaroja.
[/quote]

Tässä on kuvattu hyvin se miten minä asiat ajattelen.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:14"]

Joku (juristi?-)nainen kirjoitti tästä aiheesta kirjan joitakin vuosia sitten. Onko kukaan lukenut? En muista nimeä... Keski-ikäinen pariskunta oli eron partaalla, kunnes nainen päätti alkaa elää itselleen. Ja suhde korjaantui

[/quote]

Näin minäkin sen miehenä näen. On todella vapaannuttavaa jos nainen saisi ahaa-elämyksen ja lähtisi viikoksi reissuun kavereiden kanssa, aloittaisi harrastuksia ja tekisi muutenkin itseään onnelliseksi. Jos ilmapiiri kiertää sitä kehää kuin hyvä/huono mies on siinä miten tekee naisen onnelliseksi prinsessaksi niin ehkä suhteen lopputulema on ero. Ei kukaan terve mies halua naista joka on kuin riippakivi ja työleiri.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:47"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:33"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]

Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa.

Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista.

Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"? 

[/quote]

Mitä se onnellisuus sitten on? Kyllä se perusonnellisuus on lähdettävä itsestään eli tyytyväisyys elämään vajeista huolimatta. Kukaan ei ole aina onnellinen, ei ole tarkoituskaan. Toinen ihminen ei voi tolkuttomasti ruokkia kumppaniaan ja nostattaa olotilaa, vaan tyytyväisyys on lähdettävä omasta sisimmästä ja asennemuutoksista. Kun alkaa aluksi vaikka hiukan vastentahtoisesti suhtautua läheisiin myönteisesti, kohentuu oma olo samalla. 

[/quote]

No vaikea onnellisuutta on selittää, mutta ei epäilystäkään etteikö esim lapseni tee minua onnelliseksi. On onnellinen pelkästään heidän olemassaolostaan. Olen sitä mieltä, ettei kukaan ulkopuolinen ole vastuussa ihmisen omasta onnellisuudesta, mutta kyllä ihminen voi halutessaan tehdä toisen onnelliseksi, joskus hyvinkin pienellä teolla. Tai juuri vain sillä että on olemassa.

[/quote]

Voi, mutta sitä ei pidä odottaa toisilta. Esim. meillä mies on hyvä ja tekee paljon minun hyväkseni - en ole silti ollut onnellinen, koska en ole nähnyt omia tarpeitani. Menin miehenikin kanssa yhteen eräänlaisena kompromissina. Joka kylläkin on kannattanut, koska mies on kohdellut minua hyvin ja arvostavasti, toisin kuin ne miehet, joihin aina rakastuin. Mutta en ole voinut hyvin, kun ajattelin yhteenmennssämme tavallaan miehen tarpeita enemmän kuin omiani, tiesin, että tuossa on hyvä mies, joka menee hukkaan jos kukaan ei sitä ota ja joka haluaa minut ja perheenkin. Mitä minä halusin? Oikeastaan kuolla, mutta kun se ei ollut vaihtoehto niin jotain sitten. Nyt vasta oon alkanut löytää itseni ja omat tarpeeni - ei mies ole niitä voinut mulle antaa. Ainoa, minkä hän on tehnyt ja se on suuri työ - on ollut pysyä rinnallani kaikesta huolimatta.

9

Niin ja siis mieheni oli päälle 50v. kun perustimme perheen. Eli tosiaan - hukkaan ois mennyt. Ei aiempia liittoja.

9 jne.

Onnellinen tai ehkä paremmin sanottuna elämäänsä tyytyväinen ihminen vetää puoleensa. Onnellisuus ei tarkoita täydellistä elämää, vaan tasapainoa itsensä ja ympäristönsä kanssa. Onnellinen voi elää yksinkin täydellistä elämää, miksei voisi. Joku vertasi aiemmin valaistumiseen ja voi olla aika lähellä sitä. Mielestäni onnellisuus on eri asia kuin kokea iloa esim. kauniista säästä. lomasta tai lapsista. 

Jos on suhteessaan onneton, pitää ensin korjata ts. onnellistaa itsensä. Kuten aloitin, vetää onnellinen ihminen puoleensa. Kuinkahan moni on aloittanut parisuhteen siinä toivossa, että kumppani kohentaa olotilaa tai toimii terapeuttina.Jos kaksi haavoittunutta menee yhteen, kuka korjaa ketäkin.

Tästä tuli kyllä harvinaisen hedelmällinen ketju av-keskusteluksi :D ap

Tämän on toden totta hieno keskustelu. Olin pitkään sinkkuna ja toivoin löytäväni kumppani. Jossain vaiheessa oivalsin, ettei kumppani voi minulle onnea tuoda, koska se ei löydy itseni ulkopuolelta. Opiskelin itseäni ja omaa mieltäni ja aloin tuntea kutkuttavia onnen tunteita ilman mitään ulkoista syytä. Aika pian tapasin nykyisen mieheni ja lapseni isän. En ole ollenkaan varma, oliko se sattumaa, vai vedinkö nämä asiat puoleeni oikealla asenteella... Koska elämä on oppimista, ei tämä parisuhteessa elo yhtä auvoa ole ja todistaa minulle juurikin sen, että ihminen voi olla onnellinen tai onneton missä tahansa olosuhteissa.

Nyt alkoi 1. kokonainen päivä uudella asenteella! Ap

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:53"][quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:05"]

Keskityn vain olemaan itse enemmän sellainen ihminen kuin haluan. T ällölättäpylly

[/quote]

Oletko M.N?
[/quote] niin joo en ole. Ap

Up

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:36"]

Oivoi, eikö tää olekaan joku mun/meidän juttu, että minä (nainen) koen jääväni vailla miehen huomiota? Tääkö onkin joku perinaisellinen valituksen aihe? 

Meilläkin siis periaatteessa kaikki kunnossa, mutta voi kun kerrankin kuulisin mieheni sanovan edes jotain nättiä tai että rakastaa mua.... Tätä vatvon itsekseni mielessäni tai itkien miehelleni säännöllisin väliajoin, mutta kun ei niin ei. Mies välittää (näin olen ymmärtänyt), mutta ei vaan osaa näyttää sitä niin kuin minä haluaisin. Tuntuu, että kapsahdan kohta ensimmäisen kaksilahkeisen kaulaan, joka katsoo ihanasti silmiin ja sanoo kauniiksi :/

[/quote]

Musta tää on vähän eri asia. Kaikki kaipaa positiivista huomiota siltä omalta kumppanilta. Miehet ja naiset.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:38"]

Ei kukaan muu voi tehdä sinut onnelliseksi paitsi sinä itse. Toinen ihminen voi kylläkin tehdä sinut hyvin onnettomaksi 

[/quote]

Kyllä muut ihmisetkin tekee mut onnelliseksi, mutta sen varaan en laske. Enkä odota ja vaadi sitä heiltä.

Suomalaiset ovat kyllä hirveitä. Sekä naisilta ja miehiltä puuttuu täysin oman kumppanin miellyttämishalu. Kyllä mielestäni parisuhteessa on tarkoitus tehdä kumppanista onnellinen ainakin toisinaan ja noin yleisesti ottaen parisuhteessa pitäisi olla kivempaa kuin yksin. Onnistunee melko harvalta tässä sarkasmin, piikittelyn, itsekkyden ja "vahvojen ja itsenäisten naisten" luvatussa paskaluukkumaassa.

Niinpä 42! MINÄ kyllä pyrin nyt miellyttämään miestä, kunhan en koe liikaa uhrautuvani sen takia. Mutta itse en enää odota saavani siltä mitään. Pessimisti ei pety, kuten eräs vaalivoittaja toisteli sunnuntaina. Enkä myöskään enää suutu miehelle mistään. Miksi suuttuisin, kun eivät mielialani saa enää olla siitä riippuvaisia. Ap

...niin ja mun mies on kuin se "vahva itsenäinen nainen" - lisättävä! Ap

Suhde on aina kompromissi. Kukaan ei ole täydellinen kumppani. Mikä miehessäsi on se hyvä asia, jonka takia jäät yhteen ja siedät sitä, että sinun läheisyyden tarpeeseesi ei vastata? Sen tiedostaminen helpottaa uutta elämääsi. Niin ainakin meillä kävi (ongelma oli, mutta sikäli sama, että halut ja tarpeet eivät kohdanneet ongelma-asiassa).

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 07:54"]Suomalaiset ovat kyllä hirveitä. Sekä naisilta ja miehiltä puuttuu täysin oman kumppanin miellyttämishalu. Kyllä mielestäni parisuhteessa on tarkoitus tehdä kumppanista onnellinen ainakin toisinaan ja noin yleisesti ottaen parisuhteessa pitäisi olla kivempaa kuin yksin. Onnistunee melko harvalta tässä sarkasmin, piikittelyn, itsekkyden ja "vahvojen ja itsenäisten naisten" luvatussa paskaluukkumaassa.[/quote]

Ei se kaikilta puutu. Mutta useimmat arvostavat muita pinnallisempia ominaisuuksia enemmän ja valitsevat niiden perusteella. Ne kohtaavat harvoin samassa persoonassa mukavuuden ja miellyttämishalun kanssa. Sellaisia ihmisiä pidetään helposti "säälittävinä ripustautujina" tai muuten vaan puunhalaajaluusereina. Mutta jos haluaa itse miellyttää toista ja ottaa kumppanin, joka on samaa mieltä, homma toimii. Ei se vaikuta olevan oleellisesti erilaista missään muuallakaan.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:06"]Suhde on aina kompromissi. Kukaan ei ole täydellinen kumppani. Mikä miehessäsi on se hyvä asia, jonka takia jäät yhteen ja siedät sitä, että sinun läheisyyden tarpeeseesi ei vastata? Sen tiedostaminen helpottaa uutta elämääsi. Niin ainakin meillä kävi (ongelma oli, mutta sikäli sama, että halut ja tarpeet eivät kohdanneet ongelma-asiassa).
[/quote] Erittäin hyvä kysymys. En voi väittää, ettei lainkaan vastata. Etenkin kun en enää odota mitään. Kyllähän tässä käytännön asiat ja lapset eniten painavat kuitenkin. Ap

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 07:59"]

Niinpä 42! MINÄ kyllä pyrin nyt miellyttämään miestä, kunhan en koe liikaa uhrautuvani sen takia. Mutta itse en enää odota saavani siltä mitään. Pessimisti ei pety, kuten eräs vaalivoittaja toisteli sunnuntaina. Enkä myöskään enää suutu miehelle mistään. Miksi suuttuisin, kun eivät mielialani saa enää olla siitä riippuvaisia. Ap

[/quote]

:D jaa että sellanen suhde...

Viisas päätös. Kukaan toinen ihminen ei tee ketään onnelliseksi. Onnellisuuden tulee olla sisäsyntyistä ja sitä pitää kehittää itsessään, ei ulkopuolelta voi odottaa. Kun olet tyytyväinen itseesi, saat läheisetkin voimaan hyvin. Näin se menee.