En enää odota että mieheni tekisi minut onnelliseksi

En enää odota, että mieheni tarttuisi imuriin.

Hassua, että minusta tuli ketjun 9, kun neitsyenä oon syntynyt 9. kuukautena. Ja kun vaan siitä tuli puhetta ketjussa :) Mut nää on just näitä...näen merkkejä välillä kaikkialla <3 Ja sitten välillä taas en missään. Tää on hauskaa, eikä mun mietteitä pidä ottaa niin vakavasti, en mäkään ota (siis näitä hörhöjä),

9

Kyllä suomalainen mies saa näköjään päästä helpolla parisuhteessa. Eihän niiltä saa mitään pyytää.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:38"]

Loistava oivallus ap:ltä! Myös minä haluan lakata odottamasta suhteelta yhtään mitään. En enää odota edes omien tunteitteni heräämistä, enkä syyllistä itseäni siitä, etten ehkä rakasta. Minkäs minä sille voin eikä syyllistyminen ainakaan tilannetta helpota. (P.S. Meniköhän off topic..)

[/quote]

Mullakin muuten oivallusta edelsi sen tajunta, etten saa rakkautta suhteessani, vaikka siis mieheni on mitä parhain. Se ei ollut edes mitenkään dramaattinen oivallus minulta, olin sen tiennyt ja tuntenut iät ja ajat, ja tiesin, ettei se ole mieheni vika. En kyllä tajunnut, miten omanikaan. Mutta tuo omien tarpeiden kuuntelemattomuus on siinä avaimena mulle.

9

Tajusin juuri senkin, että vain tällä asenteella saatan olla niin itselleni kuin kaikille muillekin parasta seuraa jota vain voin olla. Siis myös miehelle. Sillä onhan heikkoitsetuntoinen ja epätoivoinen sääliö aika turnoff. Ap

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:44"]

Kyllä suomalainen mies saa näköjään päästä helpolla parisuhteessa. Eihän niiltä saa mitään pyytää.

[/quote]

Meillä ei ainakaan oo tuo tilanne... Mies hoitaa lapset ja tekee ne vähät kotityöt, mitä meillä tällä hetkellä edes tehdään... 

9

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:44"]

Kyllä suomalainen mies saa näköjään päästä helpolla parisuhteessa. Eihän niiltä saa mitään pyytää.

[/quote]

Oikeastaan asia on JUURI toisinpäin meidän(?) kaltaistemme kanssa suhteessa ollessa. Kun se on niinkin, että tekipä mies mitä tahansa niin aina maristaan. Mutta ei enää!

9

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:05"]

Keskityn vain olemaan itse enemmän sellainen ihminen kuin haluan. T ällölättäpylly

[/quote]

Oletko M.N?

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:19"]Parisuhteen pitäisi kasvattaa voimavaroja, ei syödä niitä. Kenenkään onnellisuus ei kuitenkaan saisi olla toisesta ihmisestä riippuvainen.
[/quote]

Näin!

Hear hear!

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:06"]Toivon todella, että oma mieheni joku kaunis päivää hyväksyy saman periaatteen. [/quote] mitä tarkoitat? Eikä suhde niin kamalan onneton edes ole, heti kun olen itse myönteisempi enkä kerjää huomiota. Ap

[/quote]

Tarkoitan, että omalla puolisollani on tapana roikkua minussa ja olla hätää kärsimässä, jos en pysty vastaamaan hänen tunteisiinsa hänen toivomallaan tavalla. Tämä "heikkoitsetuntoinen ja epätoivoinen sääliö" -meininki (kuten kuvaat) on todellakin turn off ja välillä tunnen todella tukehtuvani.

Itse olen opetellut samaa pidemmän aikaa, siinä mielessä, että mieheni takertuvuuden ei senkään tarvitse olla minulle suhteessa taakka - olen nimittäin minäkin itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Vaan konflikteja kyllä välillä vielä aiheuttavat tilanteet, kun tarpeemme eivät kohtaa.

Ihan siis vain tuen hankettasi täällä! Pidän tuota oikeasti kypsän parisuhteen kulmakivenä ja jos nyt olisin parisuhdemarkkinoilla, ottaisin asian heti alusta alkaen huomioon. Nuorena ja kokemattomana vaan tuli valittua vähän astetta haastavampi kumppani, mutta tällä mennään nyt vielä, kun kuitenkin vuosi vuodelta mahtavampaa yleisesti ottaen on yhdessäolo.

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 22:05"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:09"]

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 21:06"]Toivon todella, että oma mieheni joku kaunis päivää hyväksyy saman periaatteen. [/quote] mitä tarkoitat? Eikä suhde niin kamalan onneton edes ole, heti kun olen itse myönteisempi enkä kerjää huomiota. Ap

[/quote]

Tarkoitan, että omalla puolisollani on tapana roikkua minussa ja olla hätää kärsimässä, jos en pysty vastaamaan hänen tunteisiinsa hänen toivomallaan tavalla. Tämä "heikkoitsetuntoinen ja epätoivoinen sääliö" -meininki (kuten kuvaat) on todellakin turn off ja välillä tunnen todella tukehtuvani.

Itse olen opetellut samaa pidemmän aikaa, siinä mielessä, että mieheni takertuvuuden ei senkään tarvitse olla minulle suhteessa taakka - olen nimittäin minäkin itse vastuussa omasta onnellisuudestani. Vaan konflikteja kyllä välillä vielä aiheuttavat tilanteet, kun tarpeemme eivät kohtaa.

Ihan siis vain tuen hankettasi täällä! Pidän tuota oikeasti kypsän parisuhteen kulmakivenä ja jos nyt olisin parisuhdemarkkinoilla, ottaisin asian heti alusta alkaen huomioon. Nuorena ja kokemattomana vaan tuli valittua vähän astetta haastavampi kumppani, mutta tällä mennään nyt vielä, kun kuitenkin vuosi vuodelta mahtavampaa yleisesti ottaen on yhdessäolo.

[/quote]

Oi! Sä kuulostat ihan mieheltäni :) Siis tää vuosi vuodelta mahtavampaa (?! itse oon ollut että miten mahdollista?) ja hän osaa olla itse vastuussa itsestään, thank god. Tosin hän tiesi millainen hankala mä oon, mutta samaa on sanonut muuten. Hassua :) Tai sitten vaan jotenkin järkeenkäypää.

9

Meidän on ollut helppoa ymmärtää, miksi on vuosi vuodelta mahtavampaa, kun alussa oli niin kauheata! ;D Leikki sikseen olemme kyllä tehneet suhteen eteen paljon töitä ja keskinäinen kommunikaatiomme kehittyy kehittymistään. Kumpikaan ei ole myöskään antanut toisen päästä kuin koira veräjästä ongelmien ilmetessä, minä myönnän itsekin olevani joissain asioissa epävarma ja reagoin tavallaan "epäterveesti" verrattuna ihanteelliseen tapaan toimia kypsässä suhteessa. Puolin ja toisin sekoillaan, välillä itketään mutta useammin nauretaan. Kunhan suunta on oikea, niin kyllä tää tästä.

Nro 2 & 23

[quote author="Vierailija" time="22.04.2015 klo 22:20"]Meidän on ollut helppoa ymmärtää, miksi on vuosi vuodelta mahtavampaa, kun alussa oli niin kauheata! ;D Leikki sikseen olemme kyllä tehneet suhteen eteen paljon töitä ja keskinäinen kommunikaatiomme kehittyy kehittymistään. Kumpikaan ei ole myöskään antanut toisen päästä kuin koira veräjästä ongelmien ilmetessä, minä myönnän itsekin olevani joissain asioissa epävarma ja reagoin tavallaan "epäterveesti" verrattuna ihanteelliseen tapaan toimia kypsässä suhteessa. Puolin ja toisin sekoillaan, välillä itketään mutta useammin nauretaan. Kunhan suunta on oikea, niin kyllä tää tästä.

Nro 2 & 23
[/quote] meilläkin on tämä tilanne. Ap

Minä olen ollut etenkin nuorena parisuhteissa jonkinlainen prinsessa, joka jatkuvasti odottaa palvontaa ja kauniita sanoja ihan vain siitä hyvästä kun satun olemaan olemassa. Kuinka itsekeskeinen voi ihminen olla...ehkä se on ollut jonkinlaista huonon itsetunnon pönkitystä, että on halunnut kuulla mieheltä jatkuvasti että joo joo, olet tosi kaunis ja ihana ja rakastan rakastan yli kaiken.

Nyt kun sitä on ehkä vähän kasvanut, niin henkisesti, fyysisesti kuin kronologisestikin niin tällaiset asiat eivät ole kyllä enää niin merkittäviä. Nykyinen mies ei ehkä niin sanojaan tuhlaa, mutta osoittaa rakkauttaan päivittäin hellillä kosketuksilla, katseilla, eleillä ym. Luulin ensin (isoihin puheisiin tottuneena) että hän ei oikeasti edes tykkää musta, mutta nyt olen oppinut, että juuri nämä kosketukset ym. ovat hänen tapansa ilmaista välittämistään. Toki hän välillä jotain kaunista sanookin, mutta kyllä yleensä ne miehet jotka suurimmin ja lipevimmin sanoin ovat ylistäneet, ovat myös aika äkkiä löytäneet uudet ylistettävänsä. Että kyllä minusta tällainen harvempisanainen, mutta sitäkin hellempi ja luotettavampi hakkaa turhan puhujat 100-0. Ei sillä etteikö niistäkin ehkä voi löytyä helmiä...

Tulin vain vielä kertomaan, että on ollut paras päivä pitkään aikaan, vaikka aamulla olikin vähän toraisaa sanailua. En antanut sen mustata mieltäni, niin mieskin on ollut paremmalla päällä kuin aikoihin. Ap

Minunkin tekee mieli tulla vielä kertomaan, että fiilis tästä muutoksesta ei ole poistunut mullakaan mihinkään ja tämä ketju on minulle oikea hyvän tuulen ja mielen ketju :) Mulla on silti ollut paha mieli koko päivän mutta ainakaan en ole syyttänyt siitä ketään, en edes itseäni. Surua tulee ulos, antaa sen tulla. Mutta oon todella iloinen ap sun puolestasi! Osaan mäkin iloita, eli ei suru sitä kykyä vie pois. Surua on siis tajuta, etten ole kuunnellut ja arvostanut itseäni. 

9

Mietin tätä onnellisuutta omalta kohdalta. Lapseni tekee minut onnelliseksi. Ei niin että hän ajattelisi minun onneani ollenkaan, tai että hän tekisi jotain sen vuoksi, vaan se että hän on olemassa saa minut tuntemaan onnea. Rakastan häntä ja tahdon hänelle hyvää, ja hänen rakastamisensa saa minut tuntemaan onnea. Se että hän on onnellinen saa minut onnelliseksi. Vaikka hän on poissa luotani, kun tiedän että hänellä on hyvä olla, se tuo minulle onnea. Samalla tavalla puolisoni saa minut tuntemaan onnea olemalla olemassa, ja hänen ilahduttamisensa ja koskemisensa tuo minulle onnen tunteen.

Jos en tuntisi rakkautta niin kukaan ei voisi tuoda sitä ulkoa sisälleni. Eli kukaan muu ei voi minua tehdä onnelliseksi, se täytyy tulla minusta sisältä. Jos tuntisin oloni tyhjäksi, ei minulla olisi mitään annettavaa puolisollekaan. Vaikka hän rakastaisi minua kuinka, hän ei pystyisi minua täyttämään jos minussa itsessä ei ole tasapainoa ja voimaa ja hyvää oloa antaa hänelle. Jos koen ahdistusta asioista joita en voi olla, tai en saa tehdä, ne syövät sitä voimaa ja hyvää oloa sisältäni. Siksi on tärkeää pitää huoli siitä että elän tavalla jossa olen tasapainossa, ja harrastan asioita jotka tuovat minulle hyvää oloa. Jos haluan lähteä harrastukseen, mutta lapsi haluaakin kyytiä muualle, tai äiti juuri silloin kyydin kauppaan, lyhyellä tähtäimellä näyttää siltä että asettamalla muut itseni edelle teen jollekulle hyvää. Mutta se syö voimavarojani. Mutta pitkällä tähtäimellä pitämällä kiinni harrastuksestani ja omasta tasapainostani voin antaa kaikille hyvää ja se tuo minulle ja muille lisää voimavaroja.

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:57"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:44"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa. Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista. Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"?  [/quote] Ei tietenkään kysymykseen MIKÄ tekee sinut onnelliseksi vastata, minä. Mutta, jos kysyisit KUKA tekee sinut onnelliseksi, vastaisin: minä itse! Enkä esim. Mieheni tai lapseni. Ei minun onnellisuuteni ole toisten vastuulla. Sehän olisi kohtuuton vaatimus esim lapsilleni, miehelleni. Ymmärsitkö?:-) [/quote] Olen jo monta kertaa sanonut ettei onnellisuus ole kenenkään toisen vastuulla. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? Jos kysytään kuka tekee minut onnelliseksi, niin taatusti vastaan että perheeni.  [/quote] Vastaamalla noin sinä nimenomaan vierität vastuun onnestasi perheellesi! Et selvästikään ole tehnyt samaa oivallusta kuin ketjun aloittaja... [/quote] Ei tuo ole totta :D Äläpä laita sanoja suuhuni. Jos tulen onnelliseksi siitä, että aurinko paistaa, sysäänkö auringolle vastuun omasta onnellisuudesta? Jos tulen onnelliseksi siitä, että tuntematon lapsi hymyilee minulle puistossa, sysäänkö vastuun omasta onnellisuudesta tälle tuntemattomalle lapselle? En ja en. Olen sitä mieltä, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan, mutta muilla ihmisillä on todella vaikutusta siihen omaan onnellisuuteen. Ihan niin kuin hyvää tuurilla, hyvällä säällä, kaikella mahdollisella. En sysää mitään vastuuta silloin muille, kun en odota tai vaadi heiltä mitään. Olen vain onnellinen siitä, että he ovat olemassa.  [/quote] Ajattelussamme on Se ero, että koen voivani hallita mieltäni, enkä vaan reagoi ympäristöön esim auringon paiste, lapsen hymy jne. Pystyn siis tuottamaan mielenrauhan ja onnellisuuden riippumatta ulkoisista tekijöistä. Ottamalla täyden vastuun onnellisuudestani olen myös täysin vapaa :). Jotkut kutsuvat tätä valaistumiseksi...

[/quote]

No jos sulta otettais pois kaikki asiat kuten luonto, asunto, läheiset jne. Kokisitko siltikin olevasi vielä onnellinen?

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:11"]

[quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 10:02"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:57"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:53"][quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 09:44"] [quote author="Vierailija" time="23.04.2015 klo 08:22"]Mä en ymmärrä tätä "kukaan ei tee toista onnelliseksi" -hokemaa. Jos multa kysytään mikä mut tekee onnelliseksi, niin voin vastata monia asioita ja läheiset ihmiset kuuluvat ehdottomasti kärkipäähän listalla. Ei se heidän elämäntehtävä ole, mutta kyllä saan suuren osan onnestani tällaisista asioista. Kun sulta kysytään mikä tekee sinut onnelliseksi, niin vastaatko aina "minä"?  [/quote] Ei tietenkään kysymykseen MIKÄ tekee sinut onnelliseksi vastata, minä. Mutta, jos kysyisit KUKA tekee sinut onnelliseksi, vastaisin: minä itse! Enkä esim. Mieheni tai lapseni. Ei minun onnellisuuteni ole toisten vastuulla. Sehän olisi kohtuuton vaatimus esim lapsilleni, miehelleni. Ymmärsitkö?:-) [/quote] Olen jo monta kertaa sanonut ettei onnellisuus ole kenenkään toisen vastuulla. Mikä siinä on vaikeaa ymmärtää? Jos kysytään kuka tekee minut onnelliseksi, niin taatusti vastaan että perheeni.  [/quote] Vastaamalla noin sinä nimenomaan vierität vastuun onnestasi perheellesi! Et selvästikään ole tehnyt samaa oivallusta kuin ketjun aloittaja... [/quote] Ei tuo ole totta :D Äläpä laita sanoja suuhuni. Jos tulen onnelliseksi siitä, että aurinko paistaa, sysäänkö auringolle vastuun omasta onnellisuudesta? Jos tulen onnelliseksi siitä, että tuntematon lapsi hymyilee minulle puistossa, sysäänkö vastuun omasta onnellisuudesta tälle tuntemattomalle lapselle? En ja en. Olen sitä mieltä, että jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan, mutta muilla ihmisillä on todella vaikutusta siihen omaan onnellisuuteen. Ihan niin kuin hyvää tuurilla, hyvällä säällä, kaikella mahdollisella. En sysää mitään vastuuta silloin muille, kun en odota tai vaadi heiltä mitään. Olen vain onnellinen siitä, että he ovat olemassa.  [/quote] Ajattelussamme on Se ero, että koen voivani hallita mieltäni, enkä vaan reagoi ympäristöön esim auringon paiste, lapsen hymy jne. Pystyn siis tuottamaan mielenrauhan ja onnellisuuden riippumatta ulkoisista tekijöistä. Ottamalla täyden vastuun onnellisuudestani olen myös täysin vapaa :). Jotkut kutsuvat tätä valaistumiseksi...

[/quote]

Tuotanoin... Et ymmärtänyt siis yhtään. Ei minun onnellisuus ole ulkoisesta seikoista kiinni, eikä mistään ulkoiseen reagoimisesta. Osaan nauttia elämän pienistä asioista, ja se on juuri sitä asennoitumista ja mielen hallitsrmista, mutta en todellakaan sulkenut pois ettenkö voi olla onnellinen ilman esim aurongonpaistetta tai muita ulkoisia asioita. Nuo olivat vain esimerkkejä.

Tuntuu, että tahallasi haluat ymmärtää väärin ja kääntää asiat muuksi kuin mitä ne ovat,  joten tämä keskustelu päättyy osaltani tähän.