Te jotka suunnittelette pienipalkkaiseen "paskaduuniin" menoa, miettikää vielä uudemman kerran. Tulevaisuutenne voi olla todella karu
Voin kertoa ettei paljoa naurata, kun joutuu 51veenä jäämään sairaseläkkeelle täysin työn loppuunkuluttaman kropan takia, ja saa suunnilleen saman rahan kuin ikänsä työttömänä ollut.
Pienipalkkaisena ei ole edes voinut saada asuntolainaa, tai kartuttaa varallisuutta millään tavalla.
Mitään ei voi tehdä kun ei ole rahaa, eikä mistään nauttia kun kipu on läsnä koko ajan jos jotain yrittää.
Kyllä tässä tilanteessa toivoo että olisi ollut se elämäntapatyötön
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Ap on oikeassa. Naiset istuvat pankin päällä, joten kannattaa harkita sillä tienaamista.
Miehille ihan sama sama juttu, kyllä vanhempia h0m0miehiä asiakkaiksi löytyy. Ihan turha vinkua siitä, että naisilla on tällainen helppo vaihtoehto kuin seks1n myyminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on vähän mistä onni tulee. Oma käteenjäävä palkka on 2000 ja vaimon 1400, meillä on 3 lasta ja ei perheenä kovin paljoa olla yli pienituloisuuden rajan, työttömänä tuilla elävänä perheenä saataisi melkein sama, kun miettii vielä että meidän työssäkäynti ja päivähoitomaksut maksavat yhteensä 700€ luokkaa. Mutta työssäkäyvinä vuosi sitten rakennettiin uusi omakotitalo, lainaa saatiin yli 200 000€ ja elintaso meillä on ihan kiva. Hyvä on olla uudessa kodissa joka on 30 vuoden päästä oma. M36v
Se on just näin. joku lyhytnäköinen torvi olisi varmaankin ajatellut, että turhaan tehdään töitä kun työttömänä saataisiin samat rahat.
No mitä heillä olisi 30 vuoden jälkeen jäänyt käteen kuin persaukset täynnä makuuhaavoja ja lapsille perintönä surkea esimerkki?
Mitäpä jos kaikki näin ajattelevat eivät olekaan nuoria? On ihan eri asia heittää hanskat tiskiin tai kieltäytyä p-duuneista parikymppisenä kuin viisikymppisenä.
Miten niin muka? Sulla on viisikymppisenä vielä elämää jäljellä 20-30 vuotta, hyvässä lykyssä enemmänkin.
Fiksu viisikymppinen tekee duunia, ansaitsee palkkaa, kerryttää eläkettä, maksaa asuntolainaa pois ja vaikka sijoittaa ylimääräiset rahat. On hyödyllinen osa yhteiskuntaa, tuntee olonsa tarpeelliseksi ja vanhempana nauttii sitten rahoistaan.
Tyhmä viisikymppinen ajattelee että persettä en nosta noilla palkoilla. Ja se perse ei sitten enää nousekaan sieltä. sohvan pohjalta Vanhana voidaan katkerana kirjoitella vauvafoorumille kuinka terveys ja rahat meni.
1.Hyödyllinen osa = en koe olevani jossain kakkaduunissa ylikoulutettuna hyödyksi eikä se kiinnosta.
2. Tuntee olonsa tarpeelliseksi = jos sinua motivoi työelämässä se, että tunnet itsesi tarpeelliseksi ja saat siitä kokopäivätyöstä 1500 euroa kuussa niin otan osaa.
Miten niin terveys meni? Monella tässä ketjussa terveys on mennyt juuri töissä.
Onko käynyt mielessä, että rahaa ja tavaraa voi olla jo aivan tarpeeksi? Nuo täysin alipalkatut hommat on tarkoitettu juuri nuorten eka työpaikaksi ja ehkä niille joilla pää sekoaa kotona. Työnteon pitää olla kannattavaa.
Suosittelen edelleen lämpimästi aivan kaikille sijoittamista. Vaikka ette asuntolainaa ikinä ottaisikaan, niin varallisuutta voi kerryttää myös pienillä summilla.
jos vaikka 20-vuotiaana aloittaa, joka kuukausi 50€ indeksirahastoon jossa keskimääräinen tuotto-odotus 7%, 40 vuoden kuluttua kuuskymppisenä siellä on jo yli 130 000€.
Ja tuo 50€ on lopulta aika pieni summa kuukaudessa, vaikka on pienet tulot niin muista menoista kyllä pystyy aika helposti sen puristamaan.
Ihan mukava pesämuna eläkkeen kaveriksi.
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No joo, mutta ajatteles mitä sairauksia olis tullut jos olisit maannut kotona, mistä sitä tietää, veritulppa varmaan ainakin.
Tekemällä töitä saat se työeläkkeen.
Lorvimalla saat sen veritulpan. Noista kun osaisit valita sen oikean.
Itse kävelin tähän ansaan. Aina ja joka paikassa sanottiin, että kun on työssä, saa myöhemmin työeläkettä. Niin saa, mutta minkä suuruista? Jos palkka on ollut pieni, saa pientä työeläkettä eikä mitään tukia. Jostain syystä kukaan ei hiiskahtanutkaan tästä omalle ikäpolvelleni.
Vierailija kirjoitti:
olen pienipalkkainen, seurusteln kyllä, mutta emme asu yhdessä, minulla on oma asunto, mökki, sähköauto ja sijoituksia. Koen olevani varakas ja tilastojen mukaan olenkin. Olen tarkka rahankäyttäjä, eli tiedän tarkkaan mihin rahani menee ja osaan elää tulojeni mukaan. Rahankäyttö on taito, joka jokaisen on ihan itse opeteltava.
Naapurini on niinikään pienipalkkainen eikä voi käsittää miten hänellä hupenee koko palkka. Asuu yksin, ei seurustele. Hän ei tunnu osaavan nähdä, että rahansa menee tupakkaan, alkoholiin ja lomamatkoihin sekö erilaisissa konserteissa kiertämiseen ja niihin kuluviin matkoihin. Että siellä ne hänen asuntonsa, autonsa, mökkinsä ja säästönsä ovat. Ihan on ollut hänen oma valintansa. Ilmeisesti on helpompi hukuttaa huolet päihteisiin, kun katsoa niitä suoraan silmiin ja alkaa tehdä niille jotain.
Elämä on elämistä varten! Nuo konsertit muistaa vanhana. Tulojen mukaan pitää tietenkin elää
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on vähän mistä onni tulee. Oma käteenjäävä palkka on 2000 ja vaimon 1400, meillä on 3 lasta ja ei perheenä kovin paljoa olla yli pienituloisuuden rajan, työttömänä tuilla elävänä perheenä saataisi melkein sama, kun miettii vielä että meidän työssäkäynti ja päivähoitomaksut maksavat yhteensä 700€ luokkaa. Mutta työssäkäyvinä vuosi sitten rakennettiin uusi omakotitalo, lainaa saatiin yli 200 000€ ja elintaso meillä on ihan kiva. Hyvä on olla uudessa kodissa joka on 30 vuoden päästä oma. M36v
Se on just näin. joku lyhytnäköinen torvi olisi varmaankin ajatellut, että turhaan tehdään töitä kun työttömänä saataisiin samat rahat.
No mitä heillä olisi 30 vuoden jälkeen jäänyt käteen kuin persaukset täynnä makuuhaavoja ja lapsille perintönä surkea esimerkki?
Mitäpä jos kaikki näin ajattelevat eivät olekaan nuoria? On ihan eri asia heittää hanskat tiskiin tai kieltäytyä p-duuneista parikymppisenä kuin viisikymppisenä.
Miten niin muka? Sulla on viisikymppisenä vielä elämää jäljellä 20-30 vuotta, hyvässä lykyssä enemmänkin.
Fiksu viisikymppinen tekee duunia, ansaitsee palkkaa, kerryttää eläkettä, maksaa asuntolainaa pois ja vaikka sijoittaa ylimääräiset rahat. On hyödyllinen osa yhteiskuntaa, tuntee olonsa tarpeelliseksi ja vanhempana nauttii sitten rahoistaan.
Tyhmä viisikymppinen ajattelee että persettä en nosta noilla palkoilla. Ja se perse ei sitten enää nousekaan sieltä. sohvan pohjalta Vanhana voidaan katkerana kirjoitella vauvafoorumille kuinka terveys ja rahat meni.
1.Hyödyllinen osa = en koe olevani jossain kakkaduunissa ylikoulutettuna hyödyksi eikä se kiinnosta.
2. Tuntee olonsa tarpeelliseksi = jos sinua motivoi työelämässä se, että tunnet itsesi tarpeelliseksi ja saat siitä kokopäivätyöstä 1500 euroa kuussa niin otan osaa.
Miten niin terveys meni? Monella tässä ketjussa terveys on mennyt juuri töissä.
Onko käynyt mielessä, että rahaa ja tavaraa voi olla jo aivan tarpeeksi? Nuo täysin alipalkatut hommat on tarkoitettu juuri nuorten eka työpaikaksi ja ehkä niille joilla pää sekoaa kotona. Työnteon pitää olla kannattavaa.
Ajattelenkin tota vähän pidemmän kaavan mukaan. viiskymppisillä on jo tarpeeksi vaikeaa työmarkkinoilla. Tosi monia ei uskalleta palkata. Jos oot viiskymppisenä hetken aikaa ns. paskaduunissa niin väitän, että siitä on helpompi hypätä vähän parempiin duuneihin, ehkä jopa saman firman sisällä tai sitten muualla. Kun työnantajat näkevät että perhana sehän on vielä ahkera ja vireä tyyppi.
Toki jos raha-asiat on kunnossa ja talous turvattu, niin siinä tapauksessahan kannattaa tehdä mitä itse haluaa.
Ja ei omaa terveyttä kannata pilata toki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa nettona 1300-1600€/kk, siitä säästää helposti isonkin omaisuuden. Asumismenoja voi karsia muuttamalla vuokralle ja pienempään asuntoon. Esim. muualla kuin pk-seudulla kelpo yksiön voi saada jopa 350-450€/kk. Yksin asuva voi kekseliäisyydellä ja viitseliäisyydellä käyttää kuussa vain 60€ rahaa ruokaan. Siinä yli tonni jää säästöön ja autohan ei ole mikään pakollinen, kun voi muuttaa työpaikan lähelle. Naiset käyttää liikaa rahaa ulkonäköönsä. Meikkaamisen ja kampaajalla käynnit voi lopettaa arjessa ja laittautuu vain juhlia varten. Siinäkin säästää.
Tuo on kyllä niin ankeaa elämää.Kauhuskenaario.
Kauppojen roskiksia tonkimalla voi säästää ruokarahoissa.
Ne ovat lukkojen takana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä olet tehnyt? Mun asuntolainani maksoi (poiskin) laitoshuoltajan työ, eikä 20 vuotta ole rikkonut paikkoja edes ei-perusterveeltä. Nyt 40+ ei enää tarvitse niin kauheasti tehdä töitä. Pienet menot.
Jos asut pääkaupunkiseudun ulkopuolella, tuo onnistuu. Jos suku ja perhe pääkaupunkiseudulta, siinä ei paljoa omaa asuntoa osteta jos on vielä vaikka leskiäiti tai yksinhuoltaja.
Sen takia omaa elämää ja hankintoja pitääkin alkaa suunnittelemaan mahdollisimman pian.
Asuntolainat ja työasiat mieluusti kuntoon ennen kuin aletaan tekemään lapsia.
Siis ei lasta ollenkaan. Edes yhtä.
Lapin AMK sosionomikouluun pääsee heikkolahjaisemmatkin oppijat. Sosionomin ammatti työllistää ja palkka on parempi kuin siivoojalla. Tekosyitä kituuttaa matalapalkka-aloilla kun vaihtoehtoja on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas puoliso,perintöä,lainantakauksia....
Ilman nuita se siivooja saa säästää 50vuotta että on sen verran että lainan sais pankista, jos sittekään.
Ja sittenkin se kämppä on muualta kuin kaupunkien ytimestä.
Lainaa saadaan tulojen perusteella, ei säästöjen. Asuntoa varten ei juurikaan kannata säästää, koska Helsingissä asuntojen hinnat nousee nopeammin kuin mitä kukaan pystyisi käteistä säästämään.
Tällä hetkellä saa vielä älyttömän halpaa lainaa, marginaalit 0,5 kummallakin puolella, niin ei olisi mitään järkeä pistää käteistä rahaa asuntoon.
Jos sulla on vakituiset tulot, vaikkakin pienet, niin kyllä sä jotain lainaa saat.
Ja aika harvalla hyvätuloisellakaan on varaa siihen kantakaupungin asuntoon, mutta asuntohissi onkin se juttu.
Leikitään, että eka asunto on vaikka yksiö jossain lähiössä tai junaradan varrella. Pirjo Perusduunari ostaa sen 100 000 eurolla, lainalla. Lainanlyhennys on 500/kk plus korot ja vastike.
Pirjo asuu siinä viisi vuotta, jonka aikana hän on maksanut lainaa pois 30 000 €, tässä ajassa asunnon arvo on noussut 120 000 euroon. Pirjo myy asunnon pois 50 000€ voitolla ja ostaa isomman ja paremman asunnon tuolla voitolla ja uudella lainalla.
Tuota jatketaan muutamaan otteeseen, niin kas, Pirjo Perusduunarillakin on iso neliö lähiössä tai hyvässä lykyssä asunto kantakaupungissa.
Lainaa saadaan kyllä tulojen JA säästöjen perusteella. Pankit laskee erikseen vaadittavat vakuudet ja maksukyvyn. Toisella voi jossain määrin kompensoida toista, mutta ei alle kahden tonnin tuloilla kyllä kompensoida vakuuksien puuttumista, siihen vaaditaan ainakin 3x isommat tulot että pankki katsoo noita sormien läpi. Ja sitten jos joustetaan tuloista niin vaatimus omarahoitusosuudelle on entistä tiukempi. Jos laskelmat näyttää ettei maksukyky riittä ja säästöjäkään ei ole niin ei sitä lainaa kyllä tipu.
Nykyään lainatakauksen voi ostaa Garantialta, eivätkä pankit ole niin tarkkoja, että omia varoja pitäisi olla.
Mitä enemmän otat lainaa pankilta, sen parempihan se on niille.
Toki saattavat sitten pakottaa ottamaan jotain korkosuojia sun muita, mistä saavat myös rahaa ja turvaavat lainanottajan maksukyvyn.
Itse sain 2300 netolla melkein 200 000 lainaa, omaa rahaa pistin 0€.
Nää on neuvottelukysymyksiä. Jos on vakitulot, ja oot hoitanu raha-asiat kunnolla niin kyllä lainan saa.
Niin, joskus yli viisi vuotta sitten, ennen lakimuutosta arvatenkin? Nykyisin pankin pitää ihan lainkin mukaan vaatia tietty omarahoitusosuus. Ei se auta nykyistä asunnonostajaa, että joskus vuonna miekka ja kilpi on saanut löysemmillä ehdoilla lainaa. Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Ei pidä paikkaansa. Kerron ihan kokemuksesta, pankkilaina otettu alle vuosi sitten.
Vaikka tuo lakimuutos tuli, niin käytännössä pankit voivat silti kiertää sen.
Mutta se riippuu tosiaan monesta asiasta.
Niin, voitko ihan yksityiskohtaisesti kertoa mitkä on ne kaikkien saavutettavissa olevat tekijät joilla saa pankin kiertämään lakia ja antamaan pienituloiselle säästöttömälle asuntolainan vaikka laskurit näyttää punaista ja tili nollaa? Rikkaat vanhemmat takaamassa? Sori mutta tuo tarina haiskahtaa kyllä pahasti, tiedän itsekin millä spekseillä nykyisin saa lainaa ja sitä jätät kyllä jonkun oleellisen seikan kertomatta.
Enhän mä nyt yksityiskohtaisesti voi kertoa, kun se riippuu ihan yksilöstä. Jollain se voi olla vanhempien asunto vakuutena, jollain voi olla uusi tutkinto jolla isommat tulot ovat todennäköisemmät.
Mutta parhaimman diilinhän saa kun vaihtaa pankkia. Monet pankit, pienemmät varsinkin kilpailevat rankasti uusista asiakkaista, varsinkin kun kyseessä on vaikka 30 vuoden asuntolaina. He miettivät siinä pitkäaikaisesti, kuinka paljon rahaa voivat minusta tienata.
Ja esim. tässä tapauksessa mulla oli kyllä rahaa säästettynä, mutta käytin sen keittiöremonttiin, joka osaltaan nosti asunnon arvoa jonkin verran.
Mutta omarahoitusosuus mulla oli pyöreä nolla.
Vanhempien asunto vakuutena, ei herrajumala. Tapahtuuko sellaista 90-luvun laman jälkeen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas puoliso,perintöä,lainantakauksia....
Ilman nuita se siivooja saa säästää 50vuotta että on sen verran että lainan sais pankista, jos sittekään.
Ja sittenkin se kämppä on muualta kuin kaupunkien ytimestä.
Lainaa saadaan tulojen perusteella, ei säästöjen. Asuntoa varten ei juurikaan kannata säästää, koska Helsingissä asuntojen hinnat nousee nopeammin kuin mitä kukaan pystyisi käteistä säästämään.
Tällä hetkellä saa vielä älyttömän halpaa lainaa, marginaalit 0,5 kummallakin puolella, niin ei olisi mitään järkeä pistää käteistä rahaa asuntoon.
Jos sulla on vakituiset tulot, vaikkakin pienet, niin kyllä sä jotain lainaa saat.
Ja aika harvalla hyvätuloisellakaan on varaa siihen kantakaupungin asuntoon, mutta asuntohissi onkin se juttu.
Leikitään, että eka asunto on vaikka yksiö jossain lähiössä tai junaradan varrella. Pirjo Perusduunari ostaa sen 100 000 eurolla, lainalla. Lainanlyhennys on 500/kk plus korot ja vastike.
Pirjo asuu siinä viisi vuotta, jonka aikana hän on maksanut lainaa pois 30 000 €, tässä ajassa asunnon arvo on noussut 120 000 euroon. Pirjo myy asunnon pois 50 000€ voitolla ja ostaa isomman ja paremman asunnon tuolla voitolla ja uudella lainalla.
Tuota jatketaan muutamaan otteeseen, niin kas, Pirjo Perusduunarillakin on iso neliö lähiössä tai hyvässä lykyssä asunto kantakaupungissa.
Höpö. Unohdit että myös sen isomman asunnon hinta on noussut 100 kiloo.
Ja entäs jos Pirjo saakin lapsen ennen kuin ehtii ostaa asunnon. Ei enää mahdu yksiöön, lapsen isä on pätkätöissä eikä saa lainaa hänkään.
No Pirjon sitten kannattaisi varmaan suunnitella lapsen hankkimiset sen mukaan milloin siihen on varaa.
Eli Pirjo voi alkaa lasten hankintaan siinä vajaa nelikymppisenä, jos onnistuu enää. Tai sitten Pirjo voi muuttaa vaikkapa Lahteen, jossa on kyllä myös työpaikkoja perusduunarille ja asunnot sen hintaisia että pystyy perusduunarin palkalla ostamaan perheasunnon. Mummola jää tunnin junamatkan päähän, mutta toisaalta sieltä halvasta lähiöstä toiselta puolelta pk-seutua menisi melkein yhtä kauan.
Mikäs tää nelikymppisenä lapset pakotus nyt on?
Mun pointti oli, että ennen kuin lapsia hankkii, niin optimaalisessa tilanteessa sun elämän palaset on about kohdillaan, oot opiskellu, tehny töitä, ehkä edennyt uralla, elänyt nuoruutta, sitten kun ollaan tarpeeksi kypsiä ja tiedetään, että lapselle voidaan taata kaikin puolin turvallinen ja tasapainoinen elämä, kannattaa niiden hankkimista miettiä.
Kyllä tuon ehtii tehdä hyyyvissä ajoin ennen kuin täyttää 40.
Mutt niin kuin sanoin, eihän elämä mee aina niin kuin sitä suunnittelee.
Raskaaksitulon mahdollisuus on kyllä aika tavalla pienentynyt 40-vuotiaalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas puoliso,perintöä,lainantakauksia....
Ilman nuita se siivooja saa säästää 50vuotta että on sen verran että lainan sais pankista, jos sittekään.
Ja sittenkin se kämppä on muualta kuin kaupunkien ytimestä.
Lainaa saadaan tulojen perusteella, ei säästöjen. Asuntoa varten ei juurikaan kannata säästää, koska Helsingissä asuntojen hinnat nousee nopeammin kuin mitä kukaan pystyisi käteistä säästämään.
Tällä hetkellä saa vielä älyttömän halpaa lainaa, marginaalit 0,5 kummallakin puolella, niin ei olisi mitään järkeä pistää käteistä rahaa asuntoon.
Jos sulla on vakituiset tulot, vaikkakin pienet, niin kyllä sä jotain lainaa saat.
Ja aika harvalla hyvätuloisellakaan on varaa siihen kantakaupungin asuntoon, mutta asuntohissi onkin se juttu.
Leikitään, että eka asunto on vaikka yksiö jossain lähiössä tai junaradan varrella. Pirjo Perusduunari ostaa sen 100 000 eurolla, lainalla. Lainanlyhennys on 500/kk plus korot ja vastike.
Pirjo asuu siinä viisi vuotta, jonka aikana hän on maksanut lainaa pois 30 000 €, tässä ajassa asunnon arvo on noussut 120 000 euroon. Pirjo myy asunnon pois 50 000€ voitolla ja ostaa isomman ja paremman asunnon tuolla voitolla ja uudella lainalla.
Tuota jatketaan muutamaan otteeseen, niin kas, Pirjo Perusduunarillakin on iso neliö lähiössä tai hyvässä lykyssä asunto kantakaupungissa.
Lainaa saadaan kyllä tulojen JA säästöjen perusteella. Pankit laskee erikseen vaadittavat vakuudet ja maksukyvyn. Toisella voi jossain määrin kompensoida toista, mutta ei alle kahden tonnin tuloilla kyllä kompensoida vakuuksien puuttumista, siihen vaaditaan ainakin 3x isommat tulot että pankki katsoo noita sormien läpi. Ja sitten jos joustetaan tuloista niin vaatimus omarahoitusosuudelle on entistä tiukempi. Jos laskelmat näyttää ettei maksukyky riittä ja säästöjäkään ei ole niin ei sitä lainaa kyllä tipu.
Nykyään lainatakauksen voi ostaa Garantialta, eivätkä pankit ole niin tarkkoja, että omia varoja pitäisi olla.
Mitä enemmän otat lainaa pankilta, sen parempihan se on niille.
Toki saattavat sitten pakottaa ottamaan jotain korkosuojia sun muita, mistä saavat myös rahaa ja turvaavat lainanottajan maksukyvyn.
Itse sain 2300 netolla melkein 200 000 lainaa, omaa rahaa pistin 0€.
Nää on neuvottelukysymyksiä. Jos on vakitulot, ja oot hoitanu raha-asiat kunnolla niin kyllä lainan saa.
Niin, joskus yli viisi vuotta sitten, ennen lakimuutosta arvatenkin? Nykyisin pankin pitää ihan lainkin mukaan vaatia tietty omarahoitusosuus. Ei se auta nykyistä asunnonostajaa, että joskus vuonna miekka ja kilpi on saanut löysemmillä ehdoilla lainaa. Ennen oli ennen ja nyt on nyt.
Ei pidä paikkaansa. Kerron ihan kokemuksesta, pankkilaina otettu alle vuosi sitten.
Vaikka tuo lakimuutos tuli, niin käytännössä pankit voivat silti kiertää sen.
Mutta se riippuu tosiaan monesta asiasta.
Niin, voitko ihan yksityiskohtaisesti kertoa mitkä on ne kaikkien saavutettavissa olevat tekijät joilla saa pankin kiertämään lakia ja antamaan pienituloiselle säästöttömälle asuntolainan vaikka laskurit näyttää punaista ja tili nollaa? Rikkaat vanhemmat takaamassa? Sori mutta tuo tarina haiskahtaa kyllä pahasti, tiedän itsekin millä spekseillä nykyisin saa lainaa ja sitä jätät kyllä jonkun oleellisen seikan kertomatta.
Enhän mä nyt yksityiskohtaisesti voi kertoa, kun se riippuu ihan yksilöstä. Jollain se voi olla vanhempien asunto vakuutena, jollain voi olla uusi tutkinto jolla isommat tulot ovat todennäköisemmät.
Mutta parhaimman diilinhän saa kun vaihtaa pankkia. Monet pankit, pienemmät varsinkin kilpailevat rankasti uusista asiakkaista, varsinkin kun kyseessä on vaikka 30 vuoden asuntolaina. He miettivät siinä pitkäaikaisesti, kuinka paljon rahaa voivat minusta tienata.
Ja esim. tässä tapauksessa mulla oli kyllä rahaa säästettynä, mutta käytin sen keittiöremonttiin, joka osaltaan nosti asunnon arvoa jonkin verran.
Mutta omarahoitusosuus mulla oli pyöreä nolla.
Vanhempien asunto vakuutena, ei herrajumala. Tapahtuuko sellaista 90-luvun laman jälkeen?
Nyt ei onneksi eletä enää lama-aikaa. Jos yhtään seuraa maailman markkinoita, niin tietää että samanlaista romahdusta ei voi enää käydä.
Fiksu asuntosijoitus on edelleen yksi varmimmista pitkän ajan sijoituksista.
Vaikka joku kusisi asiansa täydellisesti eikä pystyisi lainaa hoitamaan, niin Helsingissä asunnon arvo ei tule laskemaan niin, että sen myymisellä ei pankki omiaan saisi takaisin.
Lukaisepa tuo "onko teillä omakotitalo, 2 autoa, mökki ja vene" - ketju, niin voit itsekin todeta, että rahaa maastamme kyllä löytyy. Kyse on vain siitä, miten se halutaan jakaa kansalaisten kesken ja millaisia palkkoja kenellekin halutaan maksaa.
Tosiasia on, että meillä on paljon palkansaajia, jotka tienaavat 10 000-20 000 euroa kuukaudessa tekemättä välttämättä edes erityisen vastuullista työtä.
Samalla meillä on ammattialoja, joissa vastuu on suuri, mutta palkka vain 2000-3000 euroa kuukaudessa. Reilua, eikö?
Jos sinulla ei tule olemaan todennäköisiä mahdollisuuksia vähintään 3500 eur/kk työhön, suosittelen heittäytymään suosiolla köyhäksi vapaaherraksi.
Näin voit saavuttaa edes yhden asian, mihin materian perässä juoksijat eivät yllä kuin korkeintaan eläkepäivinään, nimittäin vapauden ja riittävän vapaa-ajan.
Ei paskaduunia oo olemassakaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa nettona 1300-1600€/kk, siitä säästää helposti isonkin omaisuuden. Asumismenoja voi karsia muuttamalla vuokralle ja pienempään asuntoon. Esim. muualla kuin pk-seudulla kelpo yksiön voi saada jopa 350-450€/kk. Yksin asuva voi kekseliäisyydellä ja viitseliäisyydellä käyttää kuussa vain 60€ rahaa ruokaan. Siinä yli tonni jää säästöön ja autohan ei ole mikään pakollinen, kun voi muuttaa työpaikan lähelle. Naiset käyttää liikaa rahaa ulkonäköönsä. Meikkaamisen ja kampaajalla käynnit voi lopettaa arjessa ja laittautuu vain juhlia varten. Siinäkin säästää.
Asumismenoja voi säästää muuttamalla vuokralle? Anteeksi mitä? Isommissa kasvukeskuksissa muuallakin kuin Helsingissä alkaa olemaan vuokrat päätähuimaavia, eli missä ihmeen työllistävällä paikkakunnalla saa "kelpo yksiön 350 euroa kuussa"??? 80-luku meni jo. Ja miten ihmeessä näille pikkupaikkakunnille "kannattaa" muuttaa autottomana, kun niissä juuri ei ole työpaikkojen lisäksi minkäänlaista julkista liikennetta? Kaveri käy ison kaupungin kehyskunnasta kaupungissa töissä ja bussilinjoja senkus karsitaan koko ajan. Hyvällä tuurilla on joku metallipaja tai palvelutalo jossa käydä takapajulassa töissä jos kämppä on juuri työpaikan lähellä.
Minkä ihmeen takia haluaisin syödä 60 eurolla kuussa jos ei ole pakko? Mihin tuota tonnia siis säästettäisiin? Siihen, että joskus eläkkeellä on käsiraha asunnon ostoon? Ymmärrän logiikan, että pienistäkin tuloista voi säästää vähän JOS saa käyttää edes normaalin niukan elämisen verran siihen muuhun ja päälle normaalit ihmisten vuotuisjuhlat, pientä virkistystä joskus jne. Eli tonni säästöön jostain 1400 euron kuukausipalkasta ja lopulla maksat asumisen, ruuan, puhelinlaskun, puhelimen uusinnan hajotessa, mahdollisesti lääkkeet, vakuutukset, kirppisvaatteet, kodin esineet jotka on pakko uusia hajotessaan, hammaslääkärit, tk-maksut, gynet, vessapaperit, lamput, joskus jonkun konserttilipun tai synttärilahjan tai bussilipun ja tässä oli vasta pakolliset? Salli mun nauraa. Siinä sitten ajellaan päätä kaljuksi tai kasvatetaan Outi Heiskas-tukka ja haistaan pahalle asuessa sillan alla.
Turusta ainakin voi löytää yksiön liki tuohon hintaan tai ainakin alle 500€/kk.
Avaa Vuokraovi ja hämmästy. Tulepa sitten kertomaan mikä on yksiön keskivuokra Turussa tai Tampereella. Se, että muutama prosentti kämpistä on 495 euroa ja loput reilusti yli, ei tarkoita sitä että niitä halpoja riittää kaikille.
Sitten kun asuu tovin 25 neliön kopissa 650 euron vuokralla ja säästää sen edellisen kirjoittaman ehdottaman tonnin kuussa ja syö 60 eurolla kuussa onkin kohta pelannut itsensä niistä halvimmista asunnoista ulos koska niissä on varallisuusrajat.
Hämmästyn, jos vuokrat on nousseet puolessa vuodessa niin paljon kuin väität.
Nuorempi lapsi muutti kotoa viime kesänä, ja vuokra lähiössä, palveluiden vieressä on n. 455€/kk.
Vierailija kirjoitti:
Ei paskaduunia oo olemassakaan.
Niin voi luulla, jos ei joudu itse tekemään niitä.
Vierailija kirjoitti:
Lukaisepa tuo "onko teillä omakotitalo, 2 autoa, mökki ja vene" - ketju, niin voit itsekin todeta, että rahaa maastamme kyllä löytyy. Kyse on vain siitä, miten se halutaan jakaa kansalaisten kesken ja millaisia palkkoja kenellekin halutaan maksaa.
Tosiasia on, että meillä on paljon palkansaajia, jotka tienaavat 10 000-20 000 euroa kuukaudessa tekemättä välttämättä edes erityisen vastuullista työtä.
Samalla meillä on ammattialoja, joissa vastuu on suuri, mutta palkka vain 2000-3000 euroa kuukaudessa. Reilua, eikö?Jos sinulla ei tule olemaan todennäköisiä mahdollisuuksia vähintään 3500 eur/kk työhön, suosittelen heittäytymään suosiolla köyhäksi vapaaherraksi.
Näin voit saavuttaa edes yhden asian, mihin materian perässä juoksijat eivät yllä kuin korkeintaan eläkepäivinään, nimittäin vapauden ja riittävän vapaa-ajan.
Vapauden? Onko se vapautta, kun joutuu elämään sossun ja valtion varassa? Hakea ja kerjätä joka kuukausi sitä pientä taskurahaa jolla hädin tuskin ostat halvinta makaronia ja kolmosolutta kaupasta.
Ja tämän kaiken teet omasta tahdostasi? Tykkäät olla yhteiskunnan loinen?
Kyllä mulle vapaus on sitä, että tienaan itse omat rahani, mitään hakemuksia ja lippulappusia ei tarvitse rustailla tai sossun jonossa kykkiä. Voin mennä ruokakauppaan ja ostaa mitä haluan itse ansaitsemillani rahoilla, ilman että pitäisi miettiä onko tähän rahaa.
Sijoitan pieniä summia rahastoihin ja maksan asuntolainaa pois, jotta voin sitten vanhempana jäädä vaikka eläkkeelle aiemmin ja nauttia korkeammasta elintasosta.
Ja tuohon ei suinkaan tarvita 3500€ kuukausituloja.
Onko se reilua että joku tienaa kymppitonnin kuussa? No jos joku työnantaja on valmis maksamaan ja toteaa, että tämä henkilö on sen arvoinen niin onhan se silloin reilua.
Oon sitä mieltä, että sairaanhoitajilla, lähihoitajilla ja opettajilla pitäisi olla korkeammat palkat. Mutta se on asia erikseen.
Ja vaikka olisi pienituloinen, niin omilla valinnoilla voi vaikuttaa tulevaan. Rahaa voi sijoittaa ja käyttää fiksusti, vaikka sitä ei paljon olisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon asuinpaikasta pystyykö pienipalkkaisella työllä kerryttämään omaisuutta. Yksinelävänä siivoojana Kainuussa voit saada säästettyä oman asunnon ja kesämökin, Helsingissä et todellakaan vaan sinulle on lottovoitto jos onnistut saamaan kaupungin vuokra-asunnon.
Moni kuitenkin haluaa asua siellä missä on sukua ja ystäviä mikä on täysin ymmärrettävää. Kaikista ei ole opiskelemaan ja jos pienipalkkainen, raskas työ vie työkyvyn, se on sitten siinä. Olet loppuikäsi köyhä.
Juuri näin. Palkat eivät paskahommissa juuri eroa maantieteellisesti, eli siivooja saa suurinpiirtein saman Helsingissä ja Pihtiputaalla asuessaan.
Ajatellaan vaikkapa esimerkkeinä:
Nettopalkka 1350 eur/kk.
Omistusasunto "Pihtiputaan" taajamassa, pieni omakotitalo ja 1 hehtaarin erillinen metsäpalsta josta saa ilmaiset polttopuut. Ostohinta 15 vuotta sitten oli 30 000 euroa. Nyt asumiskulut kaikkineen 200 eur/kk. Työpaikka kävelymatkan päässä.
Asumiskulujen jälkeen käteen jää 1150/kk.Nettopalkka 1500 eur/kk.
Vuokra-asunto hensingissä, pieni Kaksio. Vuokra 900 eur/kk, nousee vuosittain.
Työpaikka kävelymatkan päässä.
Asumiskulujen jälkeen käteen jää 600/kk.Pihtiputaan siivoojalle jää kuukausittain käteen 550 eur enemmän rahaa ja asustelee omistustalossa.
Mitäs sitten kun työt Pihtiputaalla loppuvat ja asuntoa ei pysty realisoimaan eikä ole vuokralaisia?
Pihtiputtaalla riittää mummoja joiden luona siivota. Ja jos ei riitä, niin asumiskulujen ollessa pienet siellä voi elellä sitten työttömyyskorvauksillakin (sähkölaskuun ym. saa asumistukea tarvittaessa). Edelleen on kävelymatka kauppoihin ja kirjastoon ja voi sitten vaikka poimia sieltä metsäpalstaltaan marjoja ja sieniä myyntiin (tai ruuaksi itselleen).
Sen kun muutat Pihtiputaalle mummoja auttelemaan ja metsää katselemaan.
Hop hop, juokse jo.Ei mun tartte, autan mummoja Pieksämäellä omaa koulutustani vastaavassa keskipalkkaisessa työssä ja olen erittäin onnellinen, etten syntynyt pk-seudulla, koska täällä saan samoilla tuloilla paljon paremman elintason.
Keskity sitten siihen ja jätä muiden paimentaminen sikseen.
Kun oikeat argumentit loppuu, alkaa henkilökohtaisuuksiin meneminen 😏
Siinähän kerroit mitä teet.
Älä vaadi muita tekemään mielesi mukaan, kun kaikilla on oma elämäntilanne ja -tapa.
Muu on ylimielisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei paskaduunia oo olemassakaan.
Niin voi luulla, jos ei joudu itse tekemään niitä.
Ja itse olen tehnyt, huono palkka ja työnantaja ihan 👿:sta.
Kun oikeat argumentit loppuu, alkaa henkilökohtaisuuksiin meneminen 😏