Lue keskustelun säännöt.
Te jotka suunnittelette pienipalkkaiseen "paskaduuniin" menoa, miettikää vielä uudemman kerran. Tulevaisuutenne voi olla todella karu
03.01.2022 |
Voin kertoa ettei paljoa naurata, kun joutuu 51veenä jäämään sairaseläkkeelle täysin työn loppuunkuluttaman kropan takia, ja saa suunnilleen saman rahan kuin ikänsä työttömänä ollut.
Pienipalkkaisena ei ole edes voinut saada asuntolainaa, tai kartuttaa varallisuutta millään tavalla.
Mitään ei voi tehdä kun ei ole rahaa, eikä mistään nauttia kun kipu on läsnä koko ajan jos jotain yrittää.
Kyllä tässä tilanteessa toivoo että olisi ollut se elämäntapatyötön
Kommentit (408)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa nettona 1300-1600€/kk, siitä säästää helposti isonkin omaisuuden. Asumismenoja voi karsia muuttamalla vuokralle ja pienempään asuntoon. Esim. muualla kuin pk-seudulla kelpo yksiön voi saada jopa 350-450€/kk. Yksin asuva voi kekseliäisyydellä ja viitseliäisyydellä käyttää kuussa vain 60€ rahaa ruokaan. Siinä yli tonni jää säästöön ja autohan ei ole mikään pakollinen, kun voi muuttaa työpaikan lähelle. Naiset käyttää liikaa rahaa ulkonäköönsä. Meikkaamisen ja kampaajalla käynnit voi lopettaa arjessa ja laittautuu vain juhlia varten. Siinäkin säästää.
Olen aina miettinyt mitä nämä ihmiset syö kun menee vain 2euroa päivä.
Toisaalta tohon sun säästöbudjettiin ei huomioitu esim hygieniatarvikkeita vai käydäänkö suihkussaki ilman shampoota ja hampaat pestään pelkällä pyhällä vedellä? sähköstäkään ei varmaan mitään makseta ja se nettikin varastettu naapurin jormalta?
Mulla on kans tuommoinen lokittajakaveri ja veikkaan että noudattaa tuota kuudenkympin dieettiä kun käy aina syömässä mun luona aina kun vaan mahdollista..kotonaan kaapissa suunnilleen vaan kuivatettua leipää, josta sanoo tykkäävänsä.
Ja tällä parempi liksa kuin mulla mutta sairuushan on sairaus, ehkä jonkinlainen raha-anoreksia tai vastaava, jonka edessä nuo tyypit on voimattomia. Toisten ostama ja maksama ruoka maistuu kyllä erinomaisen hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa nettona 1300-1600€/kk, siitä säästää helposti isonkin omaisuuden. Asumismenoja voi karsia muuttamalla vuokralle ja pienempään asuntoon. Esim. muualla kuin pk-seudulla kelpo yksiön voi saada jopa 350-450€/kk. Yksin asuva voi kekseliäisyydellä ja viitseliäisyydellä käyttää kuussa vain 60€ rahaa ruokaan. Siinä yli tonni jää säästöön ja autohan ei ole mikään pakollinen, kun voi muuttaa työpaikan lähelle. Naiset käyttää liikaa rahaa ulkonäköönsä. Meikkaamisen ja kampaajalla käynnit voi lopettaa arjessa ja laittautuu vain juhlia varten. Siinäkin säästää.
Hohhoijaa. Ihan kuin tuosta vaan löytyisi toiselta paikkakunnalta työ, josta saa saman palkan kuin pääkaupunkiseudulta, ja superhalpa asuntokin tietysti työpaikan naapurista.
Tämä minuakin naurattaa.
Mihinkähän se pitkä työttömien ketju hävisi, pitäisi varmaan nostella muistin virkistykseksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pienipalkkaiset työt ovat ok nuorena ja kaikkivoivana. Silloin ei kannata jämähtää vaan miettiä tulevaisuutta ja opiskella työn ohessa. Tulevaisuudessa koulutuksen merkitys tulee entisestään kasvamaan. Ilman koulutusta tarjolla olevat työt ovat raskaita ja yksitoikkoisia.
Tuossakin on muutama ongelma.
Ennen oli niin että "nuorena" tehtiin raskaampia duunia, vanhempana esimieshommia, mestarin hommia, tms. Nuori tarkoitti n. 20-35v.
Nyt se nuoruus = 1-2 kesää opiskeluaikoina. Sen jälkeen viimeistään tehdään jako kuka etenee uralla ja kuka tekee niitä paskahommia lopun ikäänsä. Ylenemismahdollisuuksia ei ole, palkka ei nouse, korkeintaan työehtoja heikennetään koska automaatio vie työpaikkoja.
Kaikille ei riitä kognitiivinen suorituskyky asiantuntijahommiin. Jopa lakimiesten työpaikat ovat pian uhan alla kun tietokantoihin perustuvat lakipalvelut yleistyvät.
Jos hyvin käy, minä selviän asinantuntijahommissa (toivottavasti varhaiseen) eläköitymiseen asti. En haluaisi olla nyt parikymppinen.
Hyvin sanottu.
Jordan Peterson on puhunut aiheesta hyvin (linkki viestissä). Useimmille ihmisille sopii työ jossa he ovat älykkäämpiä kuin 80% työkavereista, mutta eivät sitä älykkäämpiä. Hyvin ahkeralle ja kunnianhimoiselle voi sopia tähtääminen ylemmäs, ja tämä ei ikävä kyllä ole vain ahkeruutta vs laiskuutta, vaan sitä kuinka ihmisen aivot on genetiikan pohjalta rakennettu.
Yhä useamman äly ei riitä, ja kun joutuu haastavampiin tehtäviin, stressi lisääntyy. Leppoisat ja siksi matalapalkkaiset työt ovat historiaa, esimerkiksi kaupan kassalla tai siivoojana on hektistä ja pitää oppia uusia asioita jatkuvasti. Julkisella sektorillakin alkaa olemaan turvasatamat vähissä, ainakin uusille jotka eivät osaa pelata itseään leppoisampaan hommaan "kehittäjänä".
Älykilpailu on armotonta, ja myös pariutumisessa yhä selkeämmin katsotaan partneri samasta ns. luokasta - naiset toki ylemmästä luokasta, jos mahdollista.
Haluatko työtä joka on fyysisesti raskasta, äärimmäisen tiukasti aikataulutettua, hektistä multitaskaamista jossa pitää jatkuvasti opetella käyttämään uusia appeja ym työkaluja...pienellä palkalla, ja todennäköisesti huonoilla työehdoilla muutenkin? Käteen jää töissäkäymisestä syntyvien kulujen jälkeen sama kuin työttömänä, jos sitäkään.
Jos minulla ei olisi tätä asiantuntijatyötä, vaihtoehtoni olisivat seuraavat:
A) yllä kuvattu v.ttumainen ja terveydelle huono työ, kokopäiväinen
B) työttömyys, lisätuloja ja pienemmät kulut (ei autoa, enemmän aikaa tehdä ruokaa ja vertailla tarjouksia). Työtä ja muuta vastavaa kenties yksi päivä viikossa. Loppuaika vapaasti käytettävissä oman terveyden ylläpitoon ja vaikka vapaaehtoistoimintaan jos huvittaa. Nettona rahatilanne sama, tai jopa parempiKertokaa minulle ratinaalinen peruste miksi tekisin ns. paskahommaa? Minua ei kiinnosta mitä muut ihmiset pl. parhaat ystäväni minusta ajattelevat, ja parhaat ystäväni eivät arvosta minua töissäkäymisen perusteella.
Ihminen on sellainen eläin, että me tykätään virikkeistä ja haasteista. Ollaan myös suurimmilta osin sosiaalisia olentoja, tykätään olla muiden ihmisten kanssa. Moni saattaa luulla olevansa epäsosiaalinen tai erakko, mutta nämäkin ihmiset luultavasti vain masentuisivat jos joutuisivat oikeasti olemaan yksin.
Evoluution myötä meihin on myös tullut sisäänrakennettu tunne olla tarpeellinen, tärkeä osa heimoa tai yhteiskuntaa.
Harva oikeasti tykkäisi olla työssä mikä on ihan aivoton eikä tarjoa mitään haastetta tai virikettä.
Huomaan, että katsot maailmaa aika mustavalkoisten lasien läpi. Sun mielestä on vain kaksi vaihtoehtoa, olla ylikuormittavassa ja terveydelle haitallisessa työssä tai olla onnellinen vapaaherra.
Tässä maailmassa on kuitenkin miljoonia erilaisia töitä ja tapoja tienata elanto.
Harva työelämässä on mikään Einsteinin tasoinen älykkö, suurin osa ihan tavallisia peruspulliaisia jotka ovat käyneet kouluja ja/tai työssä oppineet taidot ja saaneet kokemusta. Ja kyllä, ahkeruudella pääsee yllättävän pitkälle.
Tuo sun päätelmä, että jos nettona rahatilanne on sama, niin miksi tehdä töitä, on todella lyhytkatseinen.
Ensinnäkin, jos kaikki ajattelisivat noin, ei tämä yhteiskunta pyörisi, eikä kukaan maksaisi veroja mistä ne sunkin tuet maksetaan.
Toiseksi, vaikka nyt huonopalkkaisesta duunista sulle jäis saman verran käteen kuin tuista, niin se voi hyvin poikia parempipalkkaista duunia. Saat työkokemusta ja voit edetä uralla, kouluttautua, kaikki mahdollisuudet on käytettävissä. Kun taas mitä pidempään makaat siellä sohvan pohjalla katsoen Jordan Petersonin videoita ja kuuntelemalla Joe Rogania, sitä vaikeampi sieltä on enää nousta yhtään mihinkään.
Myös yksi asia, mitä ei kaikki ajattele, on terveydenhuolto. Mä oon todella kiitollinen meiän hyvästä työterveyshuollosta. Pääsen lääkäriin saman päivän aikana, lähetteet saan vaikka mihin tutkimuksiin, lääkkeet uusitaan yhdellä viestillä.
Julkisella puolella lääkäriin pitäis jonottaa varmaan viikko- ellei kuukausitolkulla.
Jos käyt töissä ja oot rahojes kanssa fiksu, eli sijoitat ne oikein, voit hyvässä lykyssä jäädä aiemmin eläkkeelle ja nauttia vapaaherran elämästä taloudellisesti turvallisessa tilanteessa.
Luulen, että tolla sun valitsemallas tiellä ei tuu olemaan järin ruusuiset vuodet vanhempana.
Kuten jo kirjoitin, olen asiantuntijatyössä.
Ja kyllä ne mahdollisuudet jakautuvat kahtia aina vain pahemmin.
Tietyissä töissä palkat ja mahdollisuudet kasvavat, olkoonkin että mahdollisuuksia rajoittaa se että yhä useampi on töissä isossa yhtiössä jossa toimitaan saman mallin mukaisesti. Näihin töihin halutaan sitä "talenttia". Se kuulutko tähän porukaan, ratkaistaan aikaisessa vaiheessa.
Loput työt ovat sellaisia joissa ehdot heikkenevät ja työntekijät joutuvat enemmän ja enemmän kisaamaan joustavuudella.
Mitä pidemmälle teknologia kehittyy, sitä pienempi määrä ihmisiä tarvitaan tekemään työtä, ja sitä enemmän älyä ja suorituskykyä vaaditaan siltä porukalta joka tekee niitä vaativia mutta mielenkiintoisia töitä.
Katsohan ympärillesi. Ennen vakaat tehtaat tarjoavat nyt irtisanominen-palkkaaminen-rulettia. Lopuille on tarjolla nollatuntisopparia, osa-aikaista ja määräaikaista.
Stressi ja kuormitus lisäntyy silti. Mieti vaikka siivoojan työtä: minuuttiaikataulut kohteesta kohteeseen, ja teknologia valvoo mitä milloinkin teet. Ja niistä palkoista ei juuri säästetä.
Kyllähän työelämä ja maailma on muuttunut hurjasti viime vuosina, ja se tuleekin muuttumaan. Mutta en silti lähtisi ajattelemaan asiaa ihan noin mustavalkoisesti.
Monilla matalapalkka-aloilla on ongelmia ja työntekijät ovat kovilla, se ei ole oikein ja ne ongelmat pitäisi selvittää.
Uskon, että suurimmat muutokset tullaan näkemään seuraavan 20-30 vuoden aikana. Teknologia, automaatio ja tekoäly kehittyvät ja tulevat korvaamaan monen ihmisen työt. Mutta se ei tarkoita, etteikö noiden töiden tai kokonaisten alojen tilalle synny uusia töitä, niin on aina käynyt.
Ajatellaan vaikka jotain viihdeteollisuutta, reilut sata vuotta sitten filmikamera vasta keksittiin, ja tähän päivään mennessä elokuva/TV/viihde -teollisuus on miljardien arvoinen joka työllistää miljoonia. Silloin aikoinaan kukaan ei olisi voinut edes kuvitella tuollaista.
Näin tulee tapahtumaan nyt kehittyvien teknologioiden ympärille, kuten VR ja AR.
Toinen megateollisuus mitä ei ollut edes muutama vuosikymmen sitten on peliteollisuus joka työllistää suomessakin paljon ihmisiä. Ja väittäisin, että suuri osa ellei enemmistö alalla työskentelevistä on itseoppineita, vaikka nykyään pelialan kouluja onkin.
Uskon myös, että tämä perinteinen 40h/vko yhdeksästä viiteen työmalli tulee murenemaan. Nyt jo monet firmat ympäri maailmaa kokeilevat 4 päivää viikko työmallia tai 6h/päivä mallia, ja tuo tulee yleistymään, varsinkin firmoissa ja aloilla joissa automaatio ja tekoäly nopeuttaa toimintoja.
Mihin suuntaan tuo oikeasti kehittyy jää nähtäväksi, onhan esimerkiksi perustuloa väläytelty yhdeksi mahdollisuudeksi, minkä seurauksena ei välttämättä tarvitsisikaan työskennellä täyttä päivää.
Se on totta, että ei nykyään voi ilman kouluttautumista mennä vain tehtaalle liukuhihnalle ja olla siellä 40 vuotta töissä ja jäädä eläkkeelle. Siksi onkin tärkeää että nuoret kouluttautuvat tai opiskelevat itsenäisesti varhaisessa vaiheessa.
Ja Suomessa on se hieno puoli, että kouluttautuminen on lähes ilmaista, ja mikään ei estä opsikelemasta uutta taitoa tai ammattia vaikka olisit kuinka vanha. Vaihtelu virkistää kuten sanotaan.
En suostu lähtemään tuohon mustavalkoiseen vastakkainasetteluun, että on vain onnekas eliitti ja sorretut työläiset. Kyllä Suomessa on kaikilla käytännössä samanlaiset mahdollisuudet opiskella, tehdä töitä tai olla yrittäjänä. Totta kai jotkut ovat paremmassa asemassa, joillain on enemmän kontakteja, parempi kasvatus, rikkaat vanhemmat, mutta maailma on epäreilu.
Vanha klishee mutta tottahan se on, me ei voida päättää mitkä kortit meille jaetaan, mutta voidaan yrittää silti pelata niillä oikein.
Listaat uusia töitä. Mutta niille on yhteistä kaksi asiaa:
- ne vaativat paljon kognitiivisia kykyjä
- ne eivät ole työvoimaintensiivisiä
Esimerkkinä mainitsemasi peliala. Suomen pelialan liikevaihto on n. 2 miljardia euroa, ja se työllistää alle 3 000 henkilöä. Ja ei, tuosta ei puutu nollaa perästä.
"Kyllä Suomessa on kaikilla käytännössä samanlaiset mahdollisuudet opiskella, tehdä töitä tai olla yrittäjänä."
Ei. Kaikilla ei ole luontaisia kykyjä joita vaaditaan. Tulevaisuudessa jako tulee juuri perustumaan tähän. Jo nyt merkittävällä osalla ihmisistä ei ole luontaista kognitiivista suorituskykyä jolla saataisiin ns. hyviä työpaikkoja tai pyöritettäisiin omaa yritystä. Ja tämä osuus ihmisistä kasvaa todella kovaa vauhtia.
Uusia aloja yhdistää kaksi muutakin asiaa:
- ne ovat erittäin teknologiaintensiivisiä
- ne muuttuvat nopeasti
Taas kerran: vaaditaan älyä ja nopeutta. Oma yritys ei ole ratkaisu: ennen kokemukseen ja tarkkuuteen perustuvilla aloilla isot konsernit robotteineen vievät voiton. Pitää olla luova ja kekseliäs - eli taas kerran - pitää olla älykäs, kekseliäs ja dynaaminen. Suurin osa ihmisistä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon asuinpaikasta pystyykö pienipalkkaisella työllä kerryttämään omaisuutta. Yksinelävänä siivoojana Kainuussa voit saada säästettyä oman asunnon ja kesämökin, Helsingissä et todellakaan vaan sinulle on lottovoitto jos onnistut saamaan kaupungin vuokra-asunnon.
Moni kuitenkin haluaa asua siellä missä on sukua ja ystäviä mikä on täysin ymmärrettävää. Kaikista ei ole opiskelemaan ja jos pienipalkkainen, raskas työ vie työkyvyn, se on sitten siinä. Olet loppuikäsi köyhä.
Kyllä Helsingissä perusduunarikin pystyy ostamaan asunnon, jos on vain valmis tekemään kompromisseja muun muassa sijainnin suhteen.
Toki tämä oli helpompaa vuosia sitten, kun asuntojen hinnat olivat huomattavasti alhaisemmat.
Mutta googlettelun perusteella siivoojien keskipalkka on jossain 2000€/kk paikkeilla, nopealla haulla esimerkiksi Suutarilassa on myynnissä putkiremontoitu yksiö hintaan 125 000€, asuntolainan lyhennys + vastike tekisivät yhdessä n. 570 euroa.
Tuolla hinnalla et saa edes vuokrattua Stadissa mitään.
Eikä tarvi olla edes säästössä rahaa kun nykyään voi ostaa vaikka Garantian vakuudet.
Minulla siivoojana ollessa nettopalkka oli noin 1400€/kk. Helsingissä omasta yksiöstä maksan noin 750€/kk (pankki 500€, vastike 220€, vedet, yms.)
Samalla heitin keikkaa lähihoitajan, jossa tuntipalkka on yhden euron enemmän.
Tosi juttu. Ei siinä paljoa tehdä.
Se on huono jo nyt ja vain huonommaksi menee.
Ottaisin mielelläni pienipalkkaisen perusduunin tämän nykyisen häpeän täyttämän toimettomuuden tilalle. En tiedä olenko onneton, koska olen työtön, mutta kaipaan elämääni jotain muutosta ja haluan tuntea itseni hyödylliseksi. Puolisoa tai lapsia mulla ei ole eikä varmaan tule, joten vain työ voisi sellaista olla. Tehdä jotain missä tuntee itsensä tärkeäksi, edes vähän, ja saada siitä korvaus. Kyllä se tämän nykyisen yksinäisyyden, ylensyönnin ja muun epäterveellisen elämän voittaisi 100 - 0. Kehtaisinpa pitkästä aikaa myös olla rehellinen lähimmäisilleni ja kertoa, että olen hyväksyttävä yhteiskunnan jäsen nykyisen epäkelvon ihmisen sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pienipalkkainenkin duuni on duuni. Se mahdollistaa sen ettei ole TE-keskuksen armoilla. Se mahdollistaa myös sijoittamisen kunhan osaa pitää kulunsa kurissa ja budjetoida. Vuosien kuluessa ne kuukausittain rahastoihin ja osakkeisiin laitetut hilut näkyvät ihan merkittävänä lisätulonlähteenä palkan lisäksi.
Monella asiakaspalvelualalla, jos ei ole kaupan alan tes. Myös esimerkiksi yliopiston alimmat palkat ovat tuota 1600€/kk luokkaa ja ihan kokoaikatyöstä siis. Palkkataulukko löytyy, yliopistoilla on oma tes.