Lue keskustelun säännöt.
Te jotka suunnittelette pienipalkkaiseen "paskaduuniin" menoa, miettikää vielä uudemman kerran. Tulevaisuutenne voi olla todella karu
03.01.2022 |
Voin kertoa ettei paljoa naurata, kun joutuu 51veenä jäämään sairaseläkkeelle täysin työn loppuunkuluttaman kropan takia, ja saa suunnilleen saman rahan kuin ikänsä työttömänä ollut.
Pienipalkkaisena ei ole edes voinut saada asuntolainaa, tai kartuttaa varallisuutta millään tavalla.
Mitään ei voi tehdä kun ei ole rahaa, eikä mistään nauttia kun kipu on läsnä koko ajan jos jotain yrittää.
Kyllä tässä tilanteessa toivoo että olisi ollut se elämäntapatyötön
Kommentit (408)
Kristiina xx kirjoitti:
Onko työkyvyttömyyseläke isompi, pienempi vai samansuuruinen kuin normaali vanhuuseläke?
Kela tietää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas puoliso,perintöä,lainantakauksia....
Ilman nuita se siivooja saa säästää 50vuotta että on sen verran että lainan sais pankista, jos sittekään.
Ja sittenkin se kämppä on muualta kuin kaupunkien ytimestä.
Lainaa saadaan tulojen perusteella, ei säästöjen. Asuntoa varten ei juurikaan kannata säästää, koska Helsingissä asuntojen hinnat nousee nopeammin kuin mitä kukaan pystyisi käteistä säästämään.
Tällä hetkellä saa vielä älyttömän halpaa lainaa, marginaalit 0,5 kummallakin puolella, niin ei olisi mitään järkeä pistää käteistä rahaa asuntoon.
Jos sulla on vakituiset tulot, vaikkakin pienet, niin kyllä sä jotain lainaa saat.
Ja aika harvalla hyvätuloisellakaan on varaa siihen kantakaupungin asuntoon, mutta asuntohissi onkin se juttu.
Leikitään, että eka asunto on vaikka yksiö jossain lähiössä tai junaradan varrella. Pirjo Perusduunari ostaa sen 100 000 eurolla, lainalla. Lainanlyhennys on 500/kk plus korot ja vastike.
Pirjo asuu siinä viisi vuotta, jonka aikana hän on maksanut lainaa pois 30 000 €, tässä ajassa asunnon arvo on noussut 120 000 euroon. Pirjo myy asunnon pois 50 000€ voitolla ja ostaa isomman ja paremman asunnon tuolla voitolla ja uudella lainalla.
Tuota jatketaan muutamaan otteeseen, niin kas, Pirjo Perusduunarillakin on iso neliö lähiössä tai hyvässä lykyssä asunto kantakaupungissa.
Höpö. Unohdit että myös sen isomman asunnon hinta on noussut 100 kiloo.
Ja entäs jos Pirjo saakin lapsen ennen kuin ehtii ostaa asunnon. Ei enää mahdu yksiöön, lapsen isä on pätkätöissä eikä saa lainaa hänkään.
No Pirjon sitten kannattaisi varmaan suunnitella lapsen hankkimiset sen mukaan milloin siihen on varaa.
Eli Pirjo voi alkaa lasten hankintaan siinä vajaa nelikymppisenä, jos onnistuu enää. Tai sitten Pirjo voi muuttaa vaikkapa Lahteen, jossa on kyllä myös työpaikkoja perusduunarille ja asunnot sen hintaisia että pystyy perusduunarin palkalla ostamaan perheasunnon. Mummola jää tunnin junamatkan päähän, mutta toisaalta sieltä halvasta lähiöstä toiselta puolelta pk-seutua menisi melkein yhtä kauan.
Mikäs tää nelikymppisenä lapset pakotus nyt on?
Mun pointti oli, että ennen kuin lapsia hankkii, niin optimaalisessa tilanteessa sun elämän palaset on about kohdillaan, oot opiskellu, tehny töitä, ehkä edennyt uralla, elänyt nuoruutta, sitten kun ollaan tarpeeksi kypsiä ja tiedetään, että lapselle voidaan taata kaikin puolin turvallinen ja tasapainoinen elämä, kannattaa niiden hankkimista miettiä.
Kyllä tuon ehtii tehdä hyyyvissä ajoin ennen kuin täyttää 40.
Mutt niin kuin sanoin, eihän elämä mee aina niin kuin sitä suunnittelee.
Jos pienituloinen jää pk-seudulla odottamaan että pystyy ostamaan mukavan perheasunnon ja sitten vasta alkaa tehdä lapsia niin kyllä siinä helposti alkaa olla ikää lähemmäs se 40. Muualla voi ostaa perheelle sopivan kämpän paljon pienemmilläkin tuloilla, eikä tartte jäädä ikuiseen vuokraloukkuun. Niin se vaan on. Mitä nyt olen seuraillut tuttavia, niin ei siellä pk-seudulla ole monella korkeakoulut käyneellä keskituloisellakaan varaa sopivaan omistusasuntoon, kun lapset olisivat iän puolesta ajankohtaisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu niin paljon asuinpaikasta pystyykö pienipalkkaisella työllä kerryttämään omaisuutta. Yksinelävänä siivoojana Kainuussa voit saada säästettyä oman asunnon ja kesämökin, Helsingissä et todellakaan vaan sinulle on lottovoitto jos onnistut saamaan kaupungin vuokra-asunnon.
Moni kuitenkin haluaa asua siellä missä on sukua ja ystäviä mikä on täysin ymmärrettävää. Kaikista ei ole opiskelemaan ja jos pienipalkkainen, raskas työ vie työkyvyn, se on sitten siinä. Olet loppuikäsi köyhä.
Juuri näin. Palkat eivät paskahommissa juuri eroa maantieteellisesti, eli siivooja saa suurinpiirtein saman Helsingissä ja Pihtiputaalla asuessaan.
Ajatellaan vaikkapa esimerkkeinä:
Nettopalkka 1350 eur/kk.
Omistusasunto "Pihtiputaan" taajamassa, pieni omakotitalo ja 1 hehtaarin erillinen metsäpalsta josta saa ilmaiset polttopuut. Ostohinta 15 vuotta sitten oli 30 000 euroa. Nyt asumiskulut kaikkineen 200 eur/kk. Työpaikka kävelymatkan päässä.
Asumiskulujen jälkeen käteen jää 1150/kk.Nettopalkka 1500 eur/kk.
Vuokra-asunto hensingissä, pieni Kaksio. Vuokra 900 eur/kk, nousee vuosittain.
Työpaikka kävelymatkan päässä.
Asumiskulujen jälkeen käteen jää 600/kk.Pihtiputaan siivoojalle jää kuukausittain käteen 550 eur enemmän rahaa ja asustelee omistustalossa.
Mitäs sitten kun työt Pihtiputaalla loppuvat ja asuntoa ei pysty realisoimaan eikä ole vuokralaisia?
Pihtiputtaalla riittää mummoja joiden luona siivota. Ja jos ei riitä, niin asumiskulujen ollessa pienet siellä voi elellä sitten työttömyyskorvauksillakin (sähkölaskuun ym. saa asumistukea tarvittaessa). Edelleen on kävelymatka kauppoihin ja kirjastoon ja voi sitten vaikka poimia sieltä metsäpalstaltaan marjoja ja sieniä myyntiin (tai ruuaksi itselleen).
Sen kun muutat Pihtiputaalle mummoja auttelemaan ja metsää katselemaan.
Hop hop, juokse jo.Ei mun tartte, autan mummoja Pieksämäellä omaa koulutustani vastaavassa keskipalkkaisessa työssä ja olen erittäin onnellinen, etten syntynyt pk-seudulla, koska täällä saan samoilla tuloilla paljon paremman elintason.
Keskity sitten siihen ja jätä muiden paimentaminen sikseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas puoliso,perintöä,lainantakauksia....
Ilman nuita se siivooja saa säästää 50vuotta että on sen verran että lainan sais pankista, jos sittekään.
Ja sittenkin se kämppä on muualta kuin kaupunkien ytimestä.
Lainaa saadaan tulojen perusteella, ei säästöjen. Asuntoa varten ei juurikaan kannata säästää, koska Helsingissä asuntojen hinnat nousee nopeammin kuin mitä kukaan pystyisi käteistä säästämään.
Tällä hetkellä saa vielä älyttömän halpaa lainaa, marginaalit 0,5 kummallakin puolella, niin ei olisi mitään järkeä pistää käteistä rahaa asuntoon.
Jos sulla on vakituiset tulot, vaikkakin pienet, niin kyllä sä jotain lainaa saat.
Ja aika harvalla hyvätuloisellakaan on varaa siihen kantakaupungin asuntoon, mutta asuntohissi onkin se juttu.
Leikitään, että eka asunto on vaikka yksiö jossain lähiössä tai junaradan varrella. Pirjo Perusduunari ostaa sen 100 000 eurolla, lainalla. Lainanlyhennys on 500/kk plus korot ja vastike.
Pirjo asuu siinä viisi vuotta, jonka aikana hän on maksanut lainaa pois 30 000 €, tässä ajassa asunnon arvo on noussut 120 000 euroon. Pirjo myy asunnon pois 50 000€ voitolla ja ostaa isomman ja paremman asunnon tuolla voitolla ja uudella lainalla.
Tuota jatketaan muutamaan otteeseen, niin kas, Pirjo Perusduunarillakin on iso neliö lähiössä tai hyvässä lykyssä asunto kantakaupungissa.
Höpö. Unohdit että myös sen isomman asunnon hinta on noussut 100 kiloo.
Ja entäs jos Pirjo saakin lapsen ennen kuin ehtii ostaa asunnon. Ei enää mahdu yksiöön, lapsen isä on pätkätöissä eikä saa lainaa hänkään.
No Pirjon sitten kannattaisi varmaan suunnitella lapsen hankkimiset sen mukaan milloin siihen on varaa.
Eli Pirjo voi alkaa lasten hankintaan siinä vajaa nelikymppisenä, jos onnistuu enää. Tai sitten Pirjo voi muuttaa vaikkapa Lahteen, jossa on kyllä myös työpaikkoja perusduunarille ja asunnot sen hintaisia että pystyy perusduunarin palkalla ostamaan perheasunnon. Mummola jää tunnin junamatkan päähän, mutta toisaalta sieltä halvasta lähiöstä toiselta puolelta pk-seutua menisi melkein yhtä kauan.
Mikäs tää nelikymppisenä lapset pakotus nyt on?
Mun pointti oli, että ennen kuin lapsia hankkii, niin optimaalisessa tilanteessa sun elämän palaset on about kohdillaan, oot opiskellu, tehny töitä, ehkä edennyt uralla, elänyt nuoruutta, sitten kun ollaan tarpeeksi kypsiä ja tiedetään, että lapselle voidaan taata kaikin puolin turvallinen ja tasapainoinen elämä, kannattaa niiden hankkimista miettiä.
Kyllä tuon ehtii tehdä hyyyvissä ajoin ennen kuin täyttää 40.
Mutt niin kuin sanoin, eihän elämä mee aina niin kuin sitä suunnittelee.
Etenkään nuorilla, joilla on kaikki hyvin mutta mahdollisuus vakityöhön/kokoaikaiseen puuttuu. Perheiden tuet lienee melko niukkoja nykyään.
Oman asunnon ehtii ostaa myöhemminkin, jos vain pystyy asumaan vuokralla lasten kanssa.Miksei nuoruus ja lapset muka voisi kuulua yhteen, ei kaikki tahdo bilettää tai valloittaa Kauko-Itää. Osa tekee sen sitten, kun lapset on pois kotoa, osa ei koskaan.
Jokainen toki elää elämäänsä ja tekee omat päätöksensä kuten parhaiten näkee.
Itse ajattelen sen niin, että parempi kasvaa rauhassa aikuiseksi, opiskella ja tehdä töitä rauhassa ja vaikka sitten hankkia se asuntolaina ennen lapsia. Kun siihen lainaan saa tosiaan helposti lyhennysvapaata, mikä helpottaa kummasti vanhempainvapaalla olemista.
Lähipiirissä yksi tapaus jossa lapset hankittu tosi nuorena, ja nyt lasten ollessa vielä nuoria, neljänkymmenen kynnyksellä on alkanut ottamaan menetettyä aikaa takaisin ja on radalla joka viikonloppu, ei sekään lapsille ole kivaa.
En toki sano, että kaikilla noin kävisi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä11484 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Rikas puoliso,perintöä,lainantakauksia....
Ilman nuita se siivooja saa säästää 50vuotta että on sen verran että lainan sais pankista, jos sittekään.
Ja sittenkin se kämppä on muualta kuin kaupunkien ytimestä.
Lainaa saadaan tulojen perusteella, ei säästöjen. Asuntoa varten ei juurikaan kannata säästää, koska Helsingissä asuntojen hinnat nousee nopeammin kuin mitä kukaan pystyisi käteistä säästämään.
Tällä hetkellä saa vielä älyttömän halpaa lainaa, marginaalit 0,5 kummallakin puolella, niin ei olisi mitään järkeä pistää käteistä rahaa asuntoon.
Jos sulla on vakituiset tulot, vaikkakin pienet, niin kyllä sä jotain lainaa saat.
Ja aika harvalla hyvätuloisellakaan on varaa siihen kantakaupungin asuntoon, mutta asuntohissi onkin se juttu.
Leikitään, että eka asunto on vaikka yksiö jossain lähiössä tai junaradan varrella. Pirjo Perusduunari ostaa sen 100 000 eurolla, lainalla. Lainanlyhennys on 500/kk plus korot ja vastike.
Pirjo asuu siinä viisi vuotta, jonka aikana hän on maksanut lainaa pois 30 000 €, tässä ajassa asunnon arvo on noussut 120 000 euroon. Pirjo myy asunnon pois 50 000€ voitolla ja ostaa isomman ja paremman asunnon tuolla voitolla ja uudella lainalla.
Tuota jatketaan muutamaan otteeseen, niin kas, Pirjo Perusduunarillakin on iso neliö lähiössä tai hyvässä lykyssä asunto kantakaupungissa.
Höpö. Unohdit että myös sen isomman asunnon hinta on noussut 100 kiloo.
Ja entäs jos Pirjo saakin lapsen ennen kuin ehtii ostaa asunnon. Ei enää mahdu yksiöön, lapsen isä on pätkätöissä eikä saa lainaa hänkään.
No Pirjon sitten kannattaisi varmaan suunnitella lapsen hankkimiset sen mukaan milloin siihen on varaa.
Eli Pirjo voi alkaa lasten hankintaan siinä vajaa nelikymppisenä, jos onnistuu enää. Tai sitten Pirjo voi muuttaa vaikkapa Lahteen, jossa on kyllä myös työpaikkoja perusduunarille ja asunnot sen hintaisia että pystyy perusduunarin palkalla ostamaan perheasunnon. Mummola jää tunnin junamatkan päähän, mutta toisaalta sieltä halvasta lähiöstä toiselta puolelta pk-seutua menisi melkein yhtä kauan.
Mikäs tää nelikymppisenä lapset pakotus nyt on?
Mun pointti oli, että ennen kuin lapsia hankkii, niin optimaalisessa tilanteessa sun elämän palaset on about kohdillaan, oot opiskellu, tehny töitä, ehkä edennyt uralla, elänyt nuoruutta, sitten kun ollaan tarpeeksi kypsiä ja tiedetään, että lapselle voidaan taata kaikin puolin turvallinen ja tasapainoinen elämä, kannattaa niiden hankkimista miettiä.
Kyllä tuon ehtii tehdä hyyyvissä ajoin ennen kuin täyttää 40.
Mutt niin kuin sanoin, eihän elämä mee aina niin kuin sitä suunnittelee.
Jos pienituloinen jää pk-seudulla odottamaan että pystyy ostamaan mukavan perheasunnon ja sitten vasta alkaa tehdä lapsia niin kyllä siinä helposti alkaa olla ikää lähemmäs se 40. Muualla voi ostaa perheelle sopivan kämpän paljon pienemmilläkin tuloilla, eikä tartte jäädä ikuiseen vuokraloukkuun. Niin se vaan on. Mitä nyt olen seuraillut tuttavia, niin ei siellä pk-seudulla ole monella korkeakoulut käyneellä keskituloisellakaan varaa sopivaan omistusasuntoon, kun lapset olisivat iän puolesta ajankohtaisia.
Sen takia sinne asuntohissiin kannattaa mennä mahdollisimman pian.
Harvalla siihen perheasuntoon on heti varaa.
Aloitetaan vaikka yksiöstä, muutaman vuoden kuluttua kaksioon jne.
Sitten jos pariudutaan niin pariskuntahan maksaa nopeammin lainoja pois, ja pääsee muuttamaan unelmien asuntoon.
Yksi tuttavapariskunta aloitti aikoinaan pommikuntoisesta yksiöstä vantaalla, remontoivat, asuivat pari vuotta, myivät, ostivat kaksion, remontoivat, asuivat kaksi vuotta ja myivät. Kolmisen kertaa kun tuon tekivät niin nyt asuvat isossa omakotitalossa Espoossa. Ja kummatkin ihan duunareita.
Ja lapsiakin ehtivät hankkia ihan alle kolmekymppisinä.
Aivan jumalattomasti vaivaa tuo kyllä vaati, ei siihen kaikista olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
9/10 tapauksessa tuntuu olevan oma laiskuus/päämäärättömyys/alisuorittaminen.
Itsella oli vakavat keskittymisvaikeudet ja suurinpiirtein joka aineesta oli tarkkailuluokalla. Isossa ryhmässä aloin häiritä muita kun en pystynyt yhtään keskittymään. Eipä se penkin alle mennyt koulu ole fyysistä työntekoa estänyt ja nyt saan juuri senverran palkkaa kun ansaitsen.
Ap on oikeassa. Naiset istuvat pankin päällä, joten kannattaa harkita sillä tienaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen aina tehnyt pienipalkkaista fyysistä työtä mutta en raatanut. Vähempikin riittää. Koskaan ei ole ollut matti kukkarossa. Työtä on löytynyt eikä se ole stressannut. Lomat olen voinut käyttää muuhun kuin toipumiseen. Olen terve kuin pukki vielä 55v ikäisenä.
Lisäksi olen tuntenut itseni tarpeelliseksi kuten nykyisessäkin työssäni. Se on uskomattoman tärkeä pointti. Jos olisin jäänyt kotiin makaamaan olisin henkisesti hyvin huonolla tolalla, juoppo tai jo haudassa. Eläkekin tulee riittämään jos sinne asti saan elää.
Jokainen tavallaan, halusin vain kertoa että näinkin voi elää ihan onnellisen elämän.
Vierailija kirjoitti:
Jo lapsena sen opin, iso palkkainen työ on hyvä.
Hampparihommiin ei kannata lähteä.
Olen inssi ja palkat olleet noin 3000...5000 e kk.
Usein 4000 e kk.Ei paljoa mutta enemmän kuin siivoojat, lähärit ja apujätkät saa.
Nuorena tein työtä 2000 e kk, nykyään en siihen suostuisi. 4000 on pyyntini, jos vaativa titteli niin 5000.
Moni työtön saa sen 1500...2500 e kk TEKEMÄTTÅ MITÄÄN. MIKÄ ON SUURI VÄÄRYYS.
VOI kokkaretta, kun noin ottaa sieluun. Kuules jos mun tukiin kosketaan niin tuunnulosmittaaman sun omaisuutesi väkisin. Onko se parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
9/10 tapauksessa tuntuu olevan oma laiskuus/päämäärättömyys/alisuorittaminen.
Mä oon alisuoriutuja. Tiedän sen itsekin. Mulla on jokin keskittymis/hahmottamishäiriö mikä tekee opiskelusta vaikeaa. Lisäksi olen sairastanut koko ikäni masennusta ja minulla on ahdistuneisuushäiriö. Ja toki on myös mahdollista, että olen kansankielellä vain yksinkertaisen tyhmä. Mutta sillekään en voi itse mitään.
Lukion kitkuttelin läpi mutta sitten täytyi vaan hakea amikseen. Ei kaikilla ole samoja taitoja ja valmiuksia lukea lääkäriksi tai insinööriksi. Mun tutukaan ei tätä tajua, hokevat koko ajan että mene korkeakouluun/yliopistoon. Ei sinne vaan "mennä".
Kiinnostavia mietteitä.
Surullinen tapaus aloittajan viesti, toivotan voimia ja kunpa keksisit ratkaisun.
Se mitä nämä asuntosijoittajahöpisijät eivät aina kerro muille, on alkupääoman lähde. Hyvin moni saa taloudellista apua perheeltä tai puolisolta, jotta saa ekan asunnon, etenkin pk-seudulla.
Jos asuu yksin ja on sairauden takia työkyvyn rajoite, hieno omistusasunto ei ole mahdollinen. Kaikki ei ole yksilöstä kiinni, yhteiskunnan rakenteet syrjäyttävät.
Ks. Ableismi=virheellinen oletus siitä että kaikki ovat 100% työkykyisiä ja syrjintä.
Sanottuani tämän lisään: Suomen demokraattinen sosialismi on kuitenkin parasta mitä maailman yhteiskunnnissa on. Globaalin etelän maissa ei sosiaaliturvaa. Jos perhe tai kirkko ei hoida, ihminen elää slummissa ja kuolee nuorena pois sairauksineen. Elämänlaatu on köyhällekin siedettävää Suomessa, en tiedä lohduttaako tämä ketään. On kyllä häpeä että maailman rikkaimmassa maassa on silti niin paljon köyhiä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
Olen kuullut hoettavan tätä lausetta kyllästymiseen asti. Minullekin on sanottu noin. Huom! Olin kokopäivätyössä riistopalkalla 30 vuotta. Muun ajan olin kotona lasten kanssa. Et ehkä ole kuullut tästä, mutta jokainen, joka pyrkii johonkin oppilaitokseen, ei todellakaan saa opiskelupaikkaa. Jokainen, joka hakee jotakin työpaikkaa, ei todellakaan saa kyseistä työpaikkaa. Ja nykyään on suuri joukko koulutettuja suomalaisia, jotka eivät saa työtä ollenkaan. Joihinkin paikkoihin on valtavasti hakijoita. Toisiin paikkoihin heitä ei huolita, koska heillä on työnantajan mielestä "liian hyvä koulutus".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on vähän mistä onni tulee. Oma käteenjäävä palkka on 2000 ja vaimon 1400, meillä on 3 lasta ja ei perheenä kovin paljoa olla yli pienituloisuuden rajan, työttömänä tuilla elävänä perheenä saataisi melkein sama, kun miettii vielä että meidän työssäkäynti ja päivähoitomaksut maksavat yhteensä 700€ luokkaa. Mutta työssäkäyvinä vuosi sitten rakennettiin uusi omakotitalo, lainaa saatiin yli 200 000€ ja elintaso meillä on ihan kiva. Hyvä on olla uudessa kodissa joka on 30 vuoden päästä oma. M36v
Se on just näin. joku lyhytnäköinen torvi olisi varmaankin ajatellut, että turhaan tehdään töitä kun työttömänä saataisiin samat rahat.
No mitä heillä olisi 30 vuoden jälkeen jäänyt käteen kuin persaukset täynnä makuuhaavoja ja lapsille perintönä surkea esimerkki?
Mitäpä jos kaikki näin ajattelevat eivät olekaan nuoria? On ihan eri asia heittää hanskat tiskiin tai kieltäytyä p-duuneista parikymppisenä kuin viisikymppisenä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
olen pienipalkkainen, seurusteln kyllä, mutta emme asu yhdessä, minulla on oma asunto, mökki, sähköauto ja sijoituksia. Koen olevani varakas ja tilastojen mukaan olenkin. Olen tarkka rahankäyttäjä, eli tiedän tarkkaan mihin rahani menee ja osaan elää tulojeni mukaan. Rahankäyttö on taito, joka jokaisen on ihan itse opeteltava.
Naapurini on niinikään pienipalkkainen eikä voi käsittää miten hänellä hupenee koko palkka. Asuu yksin, ei seurustele. Hän ei tunnu osaavan nähdä, että rahansa menee tupakkaan, alkoholiin ja lomamatkoihin sekö erilaisissa konserteissa kiertämiseen ja niihin kuluviin matkoihin. Että siellä ne hänen asuntonsa, autonsa, mökkinsä ja säästönsä ovat. Ihan on ollut hänen oma valintansa. Ilmeisesti on helpompi hukuttaa huolet päihteisiin, kun katsoa niitä suoraan silmiin ja alkaa tehdä niille jotain.
Fndnd kirjoitti:
Kiinnostavia mietteitä.
Surullinen tapaus aloittajan viesti, toivotan voimia ja kunpa keksisit ratkaisun.
Se mitä nämä asuntosijoittajahöpisijät eivät aina kerro muille, on alkupääoman lähde. Hyvin moni saa taloudellista apua perheeltä tai puolisolta, jotta saa ekan asunnon, etenkin pk-seudulla.Jos asuu yksin ja on sairauden takia työkyvyn rajoite, hieno omistusasunto ei ole mahdollinen. Kaikki ei ole yksilöstä kiinni, yhteiskunnan rakenteet syrjäyttävät.
Ks. Ableismi=virheellinen oletus siitä että kaikki ovat 100% työkykyisiä ja syrjintä.Sanottuani tämän lisään: Suomen demokraattinen sosialismi on kuitenkin parasta mitä maailman yhteiskunnnissa on. Globaalin etelän maissa ei sosiaaliturvaa. Jos perhe tai kirkko ei hoida, ihminen elää slummissa ja kuolee nuorena pois sairauksineen. Elämänlaatu on köyhällekin siedettävää Suomessa, en tiedä lohduttaako tämä ketään. On kyllä häpeä että maailman rikkaimmassa maassa on silti niin paljon köyhiä
Itse en ole ainakaan penniäkään apua saanut asuntooni. Paljon työtä olen saanut tehdä tulojeni eteen, että olen lainan saanut.
Aiemmat viestit missä kannustin ihmisiä omistusasumiseen oli lähinnä suunnattu näille ketkä sanovat, että duunareilla ei olisi varaa omistusasumiseen tai eivät pystyisi kartuttamaan omaisuutta.
Jos on sairauden takia työkyvyn rajoitteita, niin silloin totta kai tilanne on eri.
Mutta silti väitän, että oli tilanne millainen tahansa, niin aina kannattaa miettiä miten sitä voisi parantaa ja mitä voisi tehdä. Vaikka olisi pienet tulot, niin esim. sijoittamalla säännöllisesti voi kartuttaa ihan mukavan pesämunan vuosien varrella.
Katkeraksi ei kannata alkaa. tai mietimään tekosyitä miksi jotain ei kannata tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä maa ei kannusta muuhun kuin oleskeluun toisten kustannuksella. Todella äärivasemmistolainen arvomaailma on täällä ihan valtavirtaa ainakin sossukansan keskuudessa.
Minusta ap:n kertoma tilanne eläköityessä ei saisi olla mahdollinen. Hän on tehnyt paljon raskasta työtä, sairastunut sen tähden pysyvästi ja tässä on meidän yhteiskuntamme antama kiitos.
Joku toinen voi hyvin, kun on kaikki tullut ap:n ja kaltaistensa työnteon vuoksi eteen ja ilman velvoitteita ja stressiä. Ei ole keho kulunut raskaasta työstä. Ei ole kello työhön herättänyt.
Nyt sitten eläke on sama. Ei tämä ole oikeudenmukaista. Mutta tämä on Suomi. Äänestäminen on tavallisen ihmisen ainoa tapa vaikuttaa. Mutta ihmiset ovat tyhmiä.
Matalapalkkaisten töiden pitäminen erittäin matalapalkkaisina viittaa kyllä enemmän amerikkalaistyyppinen kapitalismiin kuin vasemmistolaisteen arvomaailmaan. Tämä noin sivuhuomiona.
Vierailija kirjoitti:
Mikä esti nuorena opiskelun ja sitä kautta paremman työn saannin?
Koulujen korkeat pisterajat. Itse olen ajautunut pätkätöihin tehdastyöhön vaikkei ammattikoulutukseni vastaa edes alaa. Ammattikorkeaan olen hakenut useasti, mutta matemaattiset taidot eivät riitä pääsykokeista läpi pääsemiseen. Siitä huolimatta saimme asuntolainaa mieheni kanssa, joka myös on duunari ammatissa ja vanhemmiltani tulen saamaan ihan hyvän perinnön aikanaan. Ei se työ ole elämässä kumminkaan kaikki kaikessa ja säästäväisyydellä on mahdollista saada vähä varaisenakin kaikkea kivaa kun suunnittelee menot tarkasti. Vaikka monet ihmettelevät, miten jaksan yksitoikkoisessa työssä, on se ollut itselleni ihan mukavaa kun saan uppoutua 8 tunnin ajaksi äänikirjoihin ja podcasteihin ja opin työpäivän aikana aina jotain uutta. Myös tulevaisuutta on aikaa suunnitella tunti tolkulla. Työkaverit vaihtuvat välillä, mutta joka kerta minulla on ollut mukavaa seuraa työpaikoilla. Paljon erilaisia ja eri taustoista tulevia ihmisiä, joiden kanssa ollaan käyty työn lomassa mielenkiintoisia keskusteluja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sekin on vähän mistä onni tulee. Oma käteenjäävä palkka on 2000 ja vaimon 1400, meillä on 3 lasta ja ei perheenä kovin paljoa olla yli pienituloisuuden rajan, työttömänä tuilla elävänä perheenä saataisi melkein sama, kun miettii vielä että meidän työssäkäynti ja päivähoitomaksut maksavat yhteensä 700€ luokkaa. Mutta työssäkäyvinä vuosi sitten rakennettiin uusi omakotitalo, lainaa saatiin yli 200 000€ ja elintaso meillä on ihan kiva. Hyvä on olla uudessa kodissa joka on 30 vuoden päästä oma. M36v
Se on just näin. joku lyhytnäköinen torvi olisi varmaankin ajatellut, että turhaan tehdään töitä kun työttömänä saataisiin samat rahat.
No mitä heillä olisi 30 vuoden jälkeen jäänyt käteen kuin persaukset täynnä makuuhaavoja ja lapsille perintönä surkea esimerkki?
Mitäpä jos kaikki näin ajattelevat eivät olekaan nuoria? On ihan eri asia heittää hanskat tiskiin tai kieltäytyä p-duuneista parikymppisenä kuin viisikymppisenä.
Miten niin muka? Sulla on viisikymppisenä vielä elämää jäljellä 20-30 vuotta, hyvässä lykyssä enemmänkin.
Fiksu viisikymppinen tekee duunia, ansaitsee palkkaa, kerryttää eläkettä, maksaa asuntolainaa pois ja vaikka sijoittaa ylimääräiset rahat. On hyödyllinen osa yhteiskuntaa, tuntee olonsa tarpeelliseksi ja vanhempana nauttii sitten rahoistaan.
Tyhmä viisikymppinen ajattelee että persettä en nosta noilla palkoilla. Ja se perse ei sitten enää nousekaan sieltä. sohvan pohjalta Vanhana voidaan katkerana kirjoitella vauvafoorumille kuinka terveys ja rahat meni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos saa nettona 1300-1600€/kk, siitä säästää helposti isonkin omaisuuden. Asumismenoja voi karsia muuttamalla vuokralle ja pienempään asuntoon. Esim. muualla kuin pk-seudulla kelpo yksiön voi saada jopa 350-450€/kk. Yksin asuva voi kekseliäisyydellä ja viitseliäisyydellä käyttää kuussa vain 60€ rahaa ruokaan. Siinä yli tonni jää säästöön ja autohan ei ole mikään pakollinen, kun voi muuttaa työpaikan lähelle. Naiset käyttää liikaa rahaa ulkonäköönsä. Meikkaamisen ja kampaajalla käynnit voi lopettaa arjessa ja laittautuu vain juhlia varten. Siinäkin säästää.
Asumismenoja voi säästää muuttamalla vuokralle? Anteeksi mitä? Isommissa kasvukeskuksissa muuallakin kuin Helsingissä alkaa olemaan vuokrat päätähuimaavia, eli missä ihmeen työllistävällä paikkakunnalla saa "kelpo yksiön 350 euroa kuussa"??? 80-luku meni jo. Ja miten ihmeessä näille pikkupaikkakunnille "kannattaa" muuttaa autottomana, kun niissä juuri ei ole työpaikkojen lisäksi minkäänlaista julkista liikennetta? Kaveri käy ison kaupungin kehyskunnasta kaupungissa töissä ja bussilinjoja senkus karsitaan koko ajan. Hyvällä tuurilla on joku metallipaja tai palvelutalo jossa käydä takapajulassa töissä jos kämppä on juuri työpaikan lähellä.
Minkä ihmeen takia haluaisin syödä 60 eurolla kuussa jos ei ole pakko? Mihin tuota tonnia siis säästettäisiin? Siihen, että joskus eläkkeellä on käsiraha asunnon ostoon? Ymmärrän logiikan, että pienistäkin tuloista voi säästää vähän JOS saa käyttää edes normaalin niukan elämisen verran siihen muuhun ja päälle normaalit ihmisten vuotuisjuhlat, pientä virkistystä joskus jne. Eli tonni säästöön jostain 1400 euron kuukausipalkasta ja lopulla maksat asumisen, ruuan, puhelinlaskun, puhelimen uusinnan hajotessa, mahdollisesti lääkkeet, vakuutukset, kirppisvaatteet, kodin esineet jotka on pakko uusia hajotessaan, hammaslääkärit, tk-maksut, gynet, vessapaperit, lamput, joskus jonkun konserttilipun tai synttärilahjan tai bussilipun ja tässä oli vasta pakolliset? Salli mun nauraa. Siinä sitten ajellaan päätä kaljuksi tai kasvatetaan Outi Heiskas-tukka ja haistaan pahalle asuessa sillan alla.
Turusta ainakin voi löytää yksiön liki tuohon hintaan tai ainakin alle 500€/kk.
Avaa Vuokraovi ja hämmästy. Tulepa sitten kertomaan mikä on yksiön keskivuokra Turussa tai Tampereella. Se, että muutama prosentti kämpistä on 495 euroa ja loput reilusti yli, ei tarkoita sitä että niitä halpoja riittää kaikille.
Sitten kun asuu tovin 25 neliön kopissa 650 euron vuokralla ja säästää sen edellisen kirjoittaman ehdottaman tonnin kuussa ja syö 60 eurolla kuussa onkin kohta pelannut itsensä niistä halvimmista asunnoista ulos koska niissä on varallisuusrajat.
Etenkään nuorilla, joilla on kaikki hyvin mutta mahdollisuus vakityöhön/kokoaikaiseen puuttuu. Perheiden tuet lienee melko niukkoja nykyään.
Oman asunnon ehtii ostaa myöhemminkin, jos vain pystyy asumaan vuokralla lasten kanssa.
Miksei nuoruus ja lapset muka voisi kuulua yhteen, ei kaikki tahdo bilettää tai valloittaa Kauko-Itää. Osa tekee sen sitten, kun lapset on pois kotoa, osa ei koskaan.