Pahimmat mokanne ruokaa laittaessa?
Mä halusin viime vuonna tehdä siskoni rippijuhliin sellaisen täytekakun, jossa ei ollut perus banaani-mansikkahillo-täytettä appelsiinimehupohjien välissä. Mä sitten ostin omasta mielestäni fiinit ainekset ja aloin leipoa. Pohja onnistui omasta mielestäni ihan hyvin, mutta kun mun piti se kolmeen osaan leikata, kaikki meni pieleen. Ensimmäisestä osasta tuli hyvin ohut ja siitä puuttui iso osa. Kaksi muuta pohjaa sitten olivat hirmu paksut. Kostutin pohjat espressolla ja kerman maustoin suklaajauheella sekä sokerilla. Kakun väliin tuli karamellisoituja appelsiineja sekä paksua nutellamoussea. Lopputulos oli hirveä: liian löysä kerma valui tarjoilulautaselle viiston pohjan päältä vetäen mukanaan appelsiininpaloja. Olin myös kostuttanut kakkua liikaa, joten pohja oli kuin vedessä lillunut pesusieni. Maku oli kuitenkin ihan okei, mutta enhän mä sitä juhlissa voinut tarjota! Onneksi äiti pelasti tämän toivottoman leipurin valmistamalla tavallisen mansikkatäytekakun...
Kommentit (96)
Oon tehnyt varmaan kaikki mokat, mitä kakkupohjaa tehdessä voi tehdä. Tyypillisintä on varmaan ollut jauhoklimpit sattumina joukossa. Joskus sekoitin ainekset niin varovasti, että kun kakun kumosi, maistui päälliosa pelkälle kananmunalle ja sokerille.
Olin teininä kasvissyöjä ja joskus kesäaikaan yksin kotona. Kasviskeittokirjaa lukiessani kekkasin sieltä hyvän ruoan, jonka päätin itselleni laittaa. Äidin kotiin tultua kerroin hänelle innoissani kokkailuistani ja äiti vaan naureskeli, että oot sitten kirjaimellisesti ruvennut pupunruokaa syömään. Joo, olihan ne voikukanlehtikääryleet melko kitkeriä, mutta täyte muistaakseni ihan hyvää. Ehkä keväällä poimituista nuorista voikukanlehdistä tehdyt kääryleet olisivat olleet parempia. Tiedä häntä, ei ole sen jälkeen tullut kokeiltua. :)
Opin tekemään puuroa vasta, kun kotihoidon asiakkaat valittivat tekemästäni paksusta jankista. Sen jälkeen opettelin laittamaan vähemmän kaurahiutaleita suhteessa veden määrään ja oli pakko todeta itsekin, että parempaahan se puuro silloin on. Ei ole mitään kuivakkaa jankkia, jota ei saa alas muuten kuin runsaalla määrällä mehukeittoa. Olin siis sitä ennen kuvitellut, että paksu puuro on parempaa, koska se pitää nälän loitolla ja itsekin syönyt aina sellaista. Nykyään puuro menee alas ilman mitään lisukkeita ihan sellaisenaan.
Tunsin itseni tyhmäksi kerran selittäessäni puuron teon vaikeudesta. Sanoin, että on ihan tuuripeliä, saako ainekset silmämääräisesti laitettua oikeassa suhteessa ja tuleeko puurosta hyvää. Kaveri siihen, että voihan ne ainekset mitatakin. En oikeasti ollut tajunnut, vaikka muuten olen kyllä ihan hyvä ruoanlaittaja. :) En kyllä nykyäänkään jaksa ikinä mitata niitä aineksia, mutta oon oppinut aika hyvin arvioimaan silmämääräisesti.
En enää muista mitä olin paistanut uunissa sellaisessa isossa ja painavassa lasivuoassa. Kuitenkin sitä patakintaiden kanssa poisottaessa ote lipesi toisesta kädestä. Yritin vaistomaisesti estää esinettä putoamasta työntämällä polvea tielle, minkä ansiosta potkaisin vuoan noin kolmeen suureen osaan keittiön kivitasoa vasten. Yksi paloista laskeutui säröpuoli edellä pystyyn tukijalkaani ja sairaalassa käynnin jälkeen sain todeta olevani kaksi varvasta köyhempi.
Äitini teki erään kerran Jauheliha- eli murukastikkeeseen ja huomaamatta hän laittoi kerman/maidon sijaan Kookos-limeruokakermaa... Maku oli lievästi sanottuna eksoottinen :)
Kun harjoittelin bostonkakkua ensimmäistä kertaa niin sain kaksi irtopohjavuoallista toisistaan irrotettavia pullia, kolmannella kerralla meni nappiin. Onneksi taikinaa riitti, eikä ollut mitään muuta kriittistä tarvetta kuin oman perheen sunnuntai kahvittelut. Samalla kokeilin omista marjoista tehtyä marmeladia sen täytteenä ja se toimi makuna loistavasti, mutta pohjasta tuli uskomattoman tahmeaa.
Unohdin kauraneliöt uuniin. Se oli siis iso pellillinen kaurapikkuleipätakinaa, joka oli tarkoitus leikata neliöiksi kypsyttyään. Minulla se laimeasti ilmaistuna vähän ylikypsyi. Koko neliö paloi pikimustaksi lattialaataksi. Liekkejä ei sentään näkynyt, mutta kärysi sen verran palaneelta, että vein koko mustan luomukseni ulkorappusille haisemaan ja jäähtymään. Seuraavaksi sitten unohdinkin hakea pellin takaisin sisään. Kun mies tuli töistä hän näki tumman jälkiruoan portailla ja luuli, että olin leiponut jotain uudenlaista mustikkapiirakkaa ja maistoi palan. Se oli kovan onnen jälkiruoka!
Teille, jotka olette sekoittaneet kanelin ja curryn, niin ei huolta. Intian maissa kaneli on ihan normaali kaveri curryn kanssa, joukkoon vielä chiliä, niin on oikeasti hyvää :)
Itsekkin kerran sekoitin kanelin ja curryn, jonka jälkeen jouduin vain muokkaamaan reseptia pikkuisen. Mies yllättyi ja ihmetteli, miten kastike olikaan niin hyvän makuista :D
Broilerilaatikkoon päätyi vaniljakastike, piti olla ruokakermaa. Katsoin ett syökö ipanat, no joo.
Repesin täysin ja kerroin mitenkä oli käynny. No palaute oli että hiukka erimakuista kuin aikaisemmin. Älkää repikö housujanne yli 10-v. ipanat
Yritin tehdä shakshukaa.
En tee toiste.
Kämppis oli laittamassa wokkipannulla ruokaa ja kaatoi ekaa kertaa käyttämäänsä thaimaalaista kalakastiketta suoraan kuumalle pannulle. Haju oli seuraavat pari päivää sellainen, että asuin enimmäkseen poikaystävän kämpällä.
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 18:25"]
Keitin ekaa kertaa perunoita. En tiennyt että sinne pitää laittaa vettä.
[/quote]
Ja ikää oli??
Ei ole valitettavasti ainoastaan yksi eikä edes kaksi kertaa, kun keitetyistä perunoista onkin tullut ei niin hekumallisia paistettuja perunoita.
Osasyyllisenä ollut valitettavasti juurikin tämä palsta. Olen siis tehnyt sen klassisen virheen, että olen laittanut perunat kiehumaan ja mennyt sen jälkeen nettiin surffailemaan ja unohtanut potut kokonaan, kunnes kitkerä savun haju on herättänyt minut karuun todellisuuteen ja on alkanut armoton kämpän tuuletus ja kattilan jynssäys.
Myös tossa hiljattain tein pikku mokan, kun tein ensimmäistä kertaa omenapiirakkaa. Reseptissä luki, että 0,5 dl maitoa, mutta minä hätäsesti lukasin, että 0,5l maitoa. Tuli pikkasen löysä taikina :D
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 20:47"]Puolisoni on viimeistellyt suurella huolella valmistellun lihapadan kaatamalla sinne purkin vaniljakastiketta. Näytti kuulemma kermalta. Ei kyllä maistunut siltä.
[/quote]
Minä tein saman broilerikastikkeelle. Ihana leivonnan tuoksu, mutta maku eksoottinen.
Joskus laitoin vähän liikaa jauhoja paistin lihaliemestä tekemääni sipulikastikkeeseen. Tuli aika paksua, vaikka lisäsin kerman. Meni ainakin toista litraa nestettä ja kattila piti vaihtaa 4,2 litraiseen. Sipulit jäi suhteessa aika harvoiksi ja ei saatu ihan kaikkea kastiketta menemään...
Tein juhliin juustokakun mutta käytin kasvissyöjävieraan vuoksi agaragaria liivatteen sijaan. Kakussa oli siis pohjan päällä paksu hyydytetty juustokerros jonka päällä vielä n. sentin paksuinen hyydytetty aprikoosihyytelökerros.
Vein kakun irtopohjavuoassa paikan päällle, ja vieraat vaativatkin jo kakun heti siihen pöytään. Irroitin ylpeänä tuotoksestani irtopohjavuoan reunuksen ja tadaa - täysin veteläksi jäänyt juustokerros hyökyi aaltona pitkin pöytää kuljettaen aprikoosihyytelökiekkoa aallon harjalla. Aprikoosikiekko jäi pöydän reunalle lötköilemään kun juustoinen neste valutteli lattialle ja lähimpien vieraiden varpaille.
Varsinainen kohokohta juhlille. ;(
Mä onnistuin polttamaan näppini kolmesti(!)
kun tartuin ilman kinnasta juuri uunista tulleeseen kannen nuppiin. Kokeilin siis patajuureksien kypsyyttä ja joku piuha päässä ei yhdistänyt, että se kannen nuppi on tulikuuma. Ja siihen päälle näitä samoja mittamokia ja leipomusten taidonnäytteitä kuin aiemmillakin vastaajilla...
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 21:46"]
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 18:25"]
Keitin ekaa kertaa perunoita. En tiennyt että sinne pitää laittaa vettä.
[/quote]
Ja ikää oli??
[/quote]
45 wee:(
[quote author="Vierailija" time="21.04.2015 klo 22:09"]
Ei ole valitettavasti ainoastaan yksi eikä edes kaksi kertaa, kun keitetyistä perunoista onkin tullut ei niin hekumallisia paistettuja perunoita.
Osasyyllisenä ollut valitettavasti juurikin tämä palsta. Olen siis tehnyt sen klassisen virheen, että olen laittanut perunat kiehumaan ja mennyt sen jälkeen nettiin surffailemaan ja unohtanut potut kokonaan, kunnes kitkerä savun haju on herättänyt minut karuun todellisuuteen ja on alkanut armoton kämpän tuuletus ja kattilan jynssäys.
Myös tossa hiljattain tein pikku mokan, kun tein ensimmäistä kertaa omenapiirakkaa. Reseptissä luki, että 0,5 dl maitoa, mutta minä hätäsesti lukasin, että 0,5l maitoa. Tuli pikkasen löysä taikina :D
[/quote]
Tais tulla löysät tasapuolisesti lahkeisiinkin):?
En ole mikään mestarikokki ruuanlaitossa, mutta pari viikkoa sitten kyllä harmitti kun mokasin mikrokaurapuuron... Seurasin jopa ohjeita, mutta niin vain puuroni sanoi poks ja pian sitä saikin pyyhkiä mikron seinistä. :(
Mulle tulee muutama tapaus mieleen teinivuosilta, nykyisin oon ihan kelpo ruuanlaittaja (vaikka sattuuhan niita kammeja vielakin).
Kerran leivoin siskon kanssa croissantteja ja siina leipoessa tajuttiin, ettei oo vehnajauhoja, joten kaytettiin ruisjauhoja. Lopputulos oli mielenkiintoinen ja kuivakka...
Toinen tapaus liittyy perunamuussin tekoon. Vasta perunoiden keittamisen jalkeen tajusin, ettei meilla ollutkaan maitoa tai kermaa, mutta maustamatonta jogurttia loyty... Jonkun verran taisin sita sorssealia syoda, mutta ihan hirveetahan se oli!