Miten toiset on heti eron jälkeen uudessa suhteessa ja toiset ei saa mitään onnistuu??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannu että mitä ilkeämpi nainen niin sitä enemmän vientiä. Ihmetyttää miesten naismaku kun yksi tuntemani miehiä Hyväksikäyttävä pinnallinen nainen on nyt toisessa parisuhteessa. On seurustellut teinistä asti ilman taukoja. Musta miehet ei taas ole yhtään kiinnostuneita kun elän tavanomaista itsenäistä elämääni. En tahdo pahaa kenellekään ja olen aito. En pysty ymmärtämään.

N25

Et antanut tässä vinkkejä, millainen on ulkonäkösi. Miehiä ei kiinnosta kovinkaan paljoa sinun hyväntahtoisuutesi tai aitoutesi. Nuo ovat naisten kriteerejä miehille.

Täytyy kyllä sanoa, että omasta tuttavapiiristäni tuollaiset sarjaseurustelijanaiset eivät ole ulkoisesti mitään erityisen kauniita... Ylipainoa runsaasti ja epäsiisti olemus. Ovat luonteeltaan kuitenkin sosiaalisia ja "räväköitä". Miehiä tulee ovista ja ikkunoista.

Sitten niitä miehiä vasta riittääkin, jos on muuten tuollainen kuvailemasi nainen, mutta hoikka. Miehet suorastaan kilpailevat.

40 - vuotiaana ei ole enää sitä ongelmaa

Kyllä on, jos on aktiivinen markkinoilla, liikunnallinen ja hyvännäköinen nainen. Ihan samalla tavalla sataa miehiä kaikista ikäluokista.

Ei ole. Kaikennäköisiä harrastuksia olisi tarjolla, pitäisi varmaan innostua jostain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannu että mitä ilkeämpi nainen niin sitä enemmän vientiä. Ihmetyttää miesten naismaku kun yksi tuntemani miehiä Hyväksikäyttävä pinnallinen nainen on nyt toisessa parisuhteessa. On seurustellut teinistä asti ilman taukoja. Musta miehet ei taas ole yhtään kiinnostuneita kun elän tavanomaista itsenäistä elämääni. En tahdo pahaa kenellekään ja olen aito. En pysty ymmärtämään.

N25

Et antanut tässä vinkkejä, millainen on ulkonäkösi. Miehiä ei kiinnosta kovinkaan paljoa sinun hyväntahtoisuutesi tai aitoutesi. Nuo ovat naisten kriteerejä miehille.

Täytyy kyllä sanoa, että omasta tuttavapiiristäni tuollaiset sarjaseurustelijanaiset eivät ole ulkoisesti mitään erityisen kauniita... Ylipainoa runsaasti ja epäsiisti olemus. Ovat luonteeltaan kuitenkin sosiaalisia ja "räväköitä". Miehiä tulee ovista ja ikkunoista.

Sitten niitä miehiä vasta riittääkin, jos on muuten tuollainen kuvailemasi nainen, mutta hoikka. Miehet suorastaan kilpailevat.

40 - vuotiaana ei ole enää sitä ongelmaa

Kyllä on, jos on aktiivinen markkinoilla, liikunnallinen ja hyvännäköinen nainen. Ihan samalla tavalla sataa miehiä kaikista ikäluokista.

Ei ole. Kaikennäköisiä harrastuksia olisi tarjolla, pitäisi varmaan innostua jostain.

Jos kutoisi villapaitoja seuraavat 40 vuotta vapaa-ajalla. Joka viikko uusi neule töihin esim.

Kyllä, minä erosin lapseni isästä voidakseni olla toisen miehen kanssa. Nämä asiat ovat hyvin harvoin yksioikoisia. Aiemmassa parisuhteessani ei ollut rakkautta enää vuosiin. Se loppui kun tulin raskaaksi ja mieheni näki minut jonain madonnana jota ei voinut enää koskettaa. Ei edes silloin kun lapsemme oli menehtyä. Silloinkaan en saanut edes halausta. Läheisyys vaan loppui.

Kun sitten tapasin nykyisen mieheni emme sännänneet suhteeseen välittömästi. Olimme ystäviä ja huomasin että voin puhua hänelle huolistani ilman että hän juoksee karkuun. Hän myös halasi ja tuki minua kun menetin läheisen ihmisen. Suhde tuli kuvioihin myöhemmin ja kun se oli tapahtunut päätimme erota puolisoistamme.

Kaikki tapahtui ulkopuolisen silmissä nopeasti.

Siitä on nyt lähes 10 vuotta ja rakastamme toisiamme kovasti yhä vaan.

Kyllä minä mielestäni olen ”jatkanut elämää” eron jälkeen enkä ymmärrä mihin ja miten olisi pitänyt enemmän ”heittäytyä” kun ei yksikään mies ole kiinnittänyt minuun mitään huomiota vaikka olen yrittänyt jutella miehille kirjastossa/kaupassa/bussipysäkillä/harrastuksessa jne.

Kahdesti käynyt kaverien järkkäämillä treffeillä, toiselle miehelle en ollut riittävän tasokas mihinkään ja toiselle olisin kelvannut seksiin.

Kymmenen vuotta erosta jo aikaa, samaa ihmettelen kuin Ap.

Ne on näitä yksilöitä joiden lupaus pysyä yhdessä myötä ja vastamäessä ei merkkaa yhtään mitään.

Uudelle luvataan myös ja sama toistuu 2-10v välein.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miksi edes pitäisi olla heti eron jälkeen uudessa suhteessa.

Itse erosin puoli vuotta sitten, enkä ole edes yrittänyt löytää uutta suhdetta. Haluan elämäni jaloilleen ja pohtia rauhassa, miksi parisuhteeni päättyi, ja miksi meni kuin meni.

Että sitten kun etsisin uutta suhdetta, lähtisi se vahvemmilta kantimilta liikkeelle, enkä toistaisi samoja virheitä.

Ei ole mitään järkeä kilpailla, kuka on nopeiten uudessa suhteessa.

Ymmärsit väärin. Ei tässä kilpailla kuka on nopeimmin uudessa suhteessa vaan ihmetellään miten jotkut on heti ja toiset jää vuosikausiksi yksin vaikka toivoisivat löytävänsä uuden kumppanin.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä mielestäni olen ”jatkanut elämää” eron jälkeen enkä ymmärrä mihin ja miten olisi pitänyt enemmän ”heittäytyä” kun ei yksikään mies ole kiinnittänyt minuun mitään huomiota vaikka olen yrittänyt jutella miehille kirjastossa/kaupassa/bussipysäkillä/harrastuksessa jne.

Kahdesti käynyt kaverien järkkäämillä treffeillä, toiselle miehelle en ollut riittävän tasokas mihinkään ja toiselle olisin kelvannut seksiin.

Kymmenen vuotta erosta jo aikaa, samaa ihmettelen kuin Ap.

Minäkään en ymmärrä tätä "heittäytymis"-neuvoa - mihin ihmeeseen pitäisi heittäytyä, kun ei ole mitään? Ei sitä pienintäkään viritystä josta voisi tulla jotain. Sehän olisi kuin elokuvien "trust fall" jossa kukaan ei otakaan kaatuvaa vastaan :D.

Mulla on aktiivinen sosiaalinen elämä, en istu vain yksin kotona, tapan uusia ihmisiä melko usein, käyn ulkona ja baareissakin, en jätä tilaisuuksia väliin... Mistä ihmeestä muut siis löytävät näitä juttuja joihin voi heittäytyä, kun itse on näkymätön kaikille?

Mitä itse olen omasta kaveri- ja tuttavapiiristä todennut ihmistä, jotka ovat lähes heti uudessa suhteessa, löytyy hyvinkin paljon yhdistäviä tekijöitä.

-Eivät osaa olla yksin

-"Kaikki" käy. Eli maku on aika laaja ihmisten suhteen.

-Ihastuvat/rakastuvat helposti.

-Vahva seksivietti.

-Pitävät yksin olemista itselleen epäluonnollisena. Eli tarvitsevat toisen ihmisen rinnalleen tunteakseen itsensä kokonaiseksi.

-Eivät osaa käsitellä eroa ja sydänsuruja. Siksi halutaan uusi ihminen paikkaamaan haavat. Yleensä suhteet, jotka alkavat tältä pohjalta, eivät kestä.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä mielestäni olen ”jatkanut elämää” eron jälkeen enkä ymmärrä mihin ja miten olisi pitänyt enemmän ”heittäytyä” kun ei yksikään mies ole kiinnittänyt minuun mitään huomiota vaikka olen yrittänyt jutella miehille kirjastossa/kaupassa/bussipysäkillä/harrastuksessa jne.

Kahdesti käynyt kaverien järkkäämillä treffeillä, toiselle miehelle en ollut riittävän tasokas mihinkään ja toiselle olisin kelvannut seksiin.

Kymmenen vuotta erosta jo aikaa, samaa ihmettelen kuin Ap.

Minkä vinkin täällä palstalla saisi mies, joka on samassa tilanteessa? Kyllä, nosta tasoasi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä mielestäni olen ”jatkanut elämää” eron jälkeen enkä ymmärrä mihin ja miten olisi pitänyt enemmän ”heittäytyä” kun ei yksikään mies ole kiinnittänyt minuun mitään huomiota vaikka olen yrittänyt jutella miehille kirjastossa/kaupassa/bussipysäkillä/harrastuksessa jne.

Kahdesti käynyt kaverien järkkäämillä treffeillä, toiselle miehelle en ollut riittävän tasokas mihinkään ja toiselle olisin kelvannut seksiin.

Kymmenen vuotta erosta jo aikaa, samaa ihmettelen kuin Ap.

Minkä vinkin täällä palstalla saisi mies, joka on samassa tilanteessa? Kyllä, nosta tasoasi.

Täällähän luvataan rumillekin naisille huomiota ja seksiä kympin miesten kanssa. Sitten kun joku nainen ei saakaan sellaista, käsketään nostaa tasoa. Eli miten se nyt lopulta on? 😁

Olen todella valikoiva ja minulla on tiukkoja kriteereitä joista en ole ollut valmis joustamaan yhtään. Kuitenkin tapasin kuukauden päästä erilleen muutosta (ex-avopuolison kanssa 6v yhdessä, yksi lapsi) uuden miehen. Seurustelimme kaksi vuotta erillämme asuen, sitten muutimme yhteen ja nyt olemme olleet yhdessä jo 8 vuotta josta 4v naimisissa ja jälkikasvuakin on.

Olen introvertti kotihiiri, enkä edes ikinä käynyt missään nuorenakaan, mutta syytän geenejäni siitä että tarjontaa on ollut aina yli äyräiden. Hoikka, siro, lyhyehkö, pitkätukkainen 90-60-90 mitoilla varustettu nainen vain herättää kiinnostusta miehissä, etenkin jos on vielä ammatiltaan hoitaja.

Minun miesmakuni tosin on vähän erikoisempi, sillä olen aina pitänyt ujoista miehistä enkä suinkaan niistä jotka minua ovat tavoitelleet...

Joo. Näitä on näitä yläasteikäisestä seurustelevia, joilla on aina uusi katsottuna ennenkuin ero tulee, eivätkä koskaan ole yksin. Tai sitten MAX kuukauden yksin ja silloinkin on säätöä jos mihinkin suuntaan ja kohta ollaankin suhteessa taas :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minä mielestäni olen ”jatkanut elämää” eron jälkeen enkä ymmärrä mihin ja miten olisi pitänyt enemmän ”heittäytyä” kun ei yksikään mies ole kiinnittänyt minuun mitään huomiota vaikka olen yrittänyt jutella miehille kirjastossa/kaupassa/bussipysäkillä/harrastuksessa jne.

Kahdesti käynyt kaverien järkkäämillä treffeillä, toiselle miehelle en ollut riittävän tasokas mihinkään ja toiselle olisin kelvannut seksiin.

Kymmenen vuotta erosta jo aikaa, samaa ihmettelen kuin Ap.

Minkä vinkin täällä palstalla saisi mies, joka on samassa tilanteessa? Kyllä, nosta tasoasi.

Täällähän luvataan rumillekin naisille huomiota ja seksiä kympin miesten kanssa. Sitten kun joku nainen ei saakaan sellaista, käsketään nostaa tasoa. Eli miten se nyt lopulta on? 😁

"Toiselle olisin kelvannut seksiin". Eli olisi kelvannut.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannu että mitä ilkeämpi nainen niin sitä enemmän vientiä. Ihmetyttää miesten naismaku kun yksi tuntemani miehiä Hyväksikäyttävä pinnallinen nainen on nyt toisessa parisuhteessa. On seurustellut teinistä asti ilman taukoja. Musta miehet ei taas ole yhtään kiinnostuneita kun elän tavanomaista itsenäistä elämääni. En tahdo pahaa kenellekään ja olen aito. En pysty ymmärtämään.

N25

Pinnallinen nainen on aktiivinen ja aloitteellinen miesten suhteen. Oletko sinä?

Vierailija kirjoitti:

Olen todella valikoiva ja minulla on tiukkoja kriteereitä joista en ole ollut valmis joustamaan yhtään. Kuitenkin tapasin kuukauden päästä erilleen muutosta (ex-avopuolison kanssa 6v yhdessä, yksi lapsi) uuden miehen. Seurustelimme kaksi vuotta erillämme asuen, sitten muutimme yhteen ja nyt olemme olleet yhdessä jo 8 vuotta josta 4v naimisissa ja jälkikasvuakin on.

Olen introvertti kotihiiri, enkä edes ikinä käynyt missään nuorenakaan, mutta syytän geenejäni siitä että tarjontaa on ollut aina yli äyräiden. Hoikka, siro, lyhyehkö, pitkätukkainen 90-60-90 mitoilla varustettu nainen vain herättää kiinnostusta miehissä, etenkin jos on vielä ammatiltaan hoitaja.

Minun miesmakuni tosin on vähän erikoisempi, sillä olen aina pitänyt ujoista miehistä enkä suinkaan niistä jotka minua ovat tavoitelleet...

Etenkin jos on ammatiltaan hoitaja? WTF?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, miksi edes pitäisi olla heti eron jälkeen uudessa suhteessa.

Itse erosin puoli vuotta sitten, enkä ole edes yrittänyt löytää uutta suhdetta. Haluan elämäni jaloilleen ja pohtia rauhassa, miksi parisuhteeni päättyi, ja miksi meni kuin meni.

Että sitten kun etsisin uutta suhdetta, lähtisi se vahvemmilta kantimilta liikkeelle, enkä toistaisi samoja virheitä.

Ei ole mitään järkeä kilpailla, kuka on nopeiten uudessa suhteessa.

Ymmärsit väärin. Ei tässä kilpailla kuka on nopeimmin uudessa suhteessa vaan ihmetellään miten jotkut on heti ja toiset jää vuosikausiksi yksin vaikka toivoisivat löytävänsä uuden kumppanin.

No, itselläni on kokemusta molemmista.

Toisinaan tuntunut, ettei kukaan lähesty (jälkikäteen saanut kuitenkin kuulla, että joku kehunut minua kauniiksi), ja joskus taas jopa kadulla pyydetty treffeille.

Mutta sinkkuna olen taas.

Joillakin vaan on sitä karismaa, joka vetää puoleensa. Ei tarvitse edes olla hoikka, hyvännäköinen tai fiksu terveellisillä elämäntavoilla.

Tiedän muutaman henkilön jotka on äänekkäitä, persoja alkoholille, lihavia, nelikymppisiä jotka ovat joiltain osin jämähtäneitä, eli eivät osaa olla "aikuisia". Silti seuraa ovat aina löytäneet. Yksi syy on se, että ovat ihmisiä joilla ei ole pahemmin kriteereitä kumppanien suhteen ja ihastuvat helposti.

Vierailija kirjoitti:

Joillakin vaan on sitä karismaa, joka vetää puoleensa. Ei tarvitse edes olla hoikka, hyvännäköinen tai fiksu terveellisillä elämäntavoilla.

Tiedän muutaman henkilön jotka on äänekkäitä, persoja alkoholille, lihavia, nelikymppisiä jotka ovat joiltain osin jämähtäneitä, eli eivät osaa olla "aikuisia". Silti seuraa ovat aina löytäneet. Yksi syy on se, että ovat ihmisiä joilla ei ole pahemmin kriteereitä kumppanien suhteen ja ihastuvat helposti.

Minäkin tiedän tällaisen yli 30v naisen. Aina ollut miehiä, joskus hyvännäköisiäkin, alkoholiin meneviä. Nainen on vähän pullea, alkoholisti ja epävakaa persoonallisuushäiriö.

Mulla on aikuisiällä ollut 4 seurustelusuhdetta. 18 vuotta yhteensä seurustellut. Ensimmäinen suhde oli pisin ja se kesti 13 vuotta. Sen jälkeen olin 2 vuotta itsekseni. Kolmen seuraavan suhteen keskimääräinen pituus on siis ollut vajaat kaksi vuotta. Pisin sinkkuaika suhteiden välissä on tainnut olla 4 vuotta. Nyt on taas mennyt pian puoli vuotta edellisen suhteen päättymisestä.

Mä olen aika rikki aina suhteiden päättymisen jälkeen. Mulla on niissä aina sydän pelissä ja panostan niihin kovasti. Yritän oppia jotain suhteen päättymisestä, mutta valitettavasti siihen liittyy silloin myös itsesyytöksiä. Huomaan edellisistä kumppaneistani, että ne joissa ei omassa mielestään ole mitään vikaa, pystyvät siirtymään nopeasti seuraavaan tai etsimään uutta. Luulen, että kyse on siis itsetunnosta.

Osalla on myös maailmankatsomus sellainen, että jokainen suhde on tärkeä määräaikaisenakin, mutta itselleni se merkitsee epäonnistumista. Ehkä asenteeni ei ole rakentavin mahdollinen, mutta koen myös, että osa menee tuon toisen maailmankatsomuksen taakse piiloon, koska sillä voi välttyä itsetutkiskelulta eikä tarvitse työskennellä suhteen eteen. Kun tulee vastoinkäyminen, on suhde antanut kaikkensa. Nainen edellisestä suhteesta ajatteli noin. Minun olisi pitänyt siinä vaiheessa päättää suhde, koska kun oma elämänkatsomus kohtaa tuon ajatusmallin on selvää, että minä olen se joka satuttaa itsensä. Mutta valitettavasti uskoin myös, että rakkaus voittaa haasteet.

Toivoisin, että joskus vielä löytäisin parisuhteen. Aina haaveena on ollut loppuelämän parisuhde. Tuntuu kauhealta, kun hyvin ja rakkaudellisesti alkaneet suhteet päättyvät. Se vähän heikentää uskoa tulevaisuuteen.

M44

Vierailija kirjoitti:

Itse ns. vaihdoin lennosta uuteen, eli olen niitä, jotka "ei osaa olla yksin" ja joilla on "rima matalalla" ja jotka "rakentaa vanhoille raunioille". No, tosi asiassa olin viimeiset vuodet avioliitossa onneton, pariterapiaa jne avulla ymmärsin, että tähän liittoon en jää ja ero oli vain ajoituskysymys. Olin tehnyt ennen eroa 3 vuotta luopumista ja surutyötä. Miettinyt tulevaa, mitä haluan, mitä en. Prosessoinut. Minulle se ero ei enää ollut kuin viimeinen naula arkkuun. Joten olin ns. heti valmis ihastumaan, ihastuin työkaveriin ja aloitimme seurustelemaan. Olin ollut avioliitossani tosi yksinäinen, joten todella kaipasin olla suhteessa! Halusin tehdä asioita yhdessä, rakentaa uutta tulevaisuutta.

Uusi suhteeni on nyt 8 vuotta vanha ja edelleen olen tosi onnellinen, että hyppäsin tähän. Entinen suhde kesti 17 vuotta, eli mitään pikasuhteita en harrasta.

Minun avioliittoni kesti 18 v. Se oli viimeiset 10 vuotta pelkkää ylämäkeä, ja viimeiset neljä vuotta melko kamalaa ja hyvin yksinäistä. Ehdin prosessoida eroamista, suhdetta, virheitäni, itseäni ja mitä haluan aika monta vuotta ennen eropäätöstä. Enhän olisi edes eronnut ilman, että lopulta ei ollut muuta vaihtoehtoa jäljellä. Jos olisi ollut mitään muuta tehtävissä, en olisi eronnut. Olin kokeillut ihan kaiken. Jotakin useampaan kertaan.

Olin myös elänyt jo yksinäistä elämää, tosin kämppiksenä aikamiespoika, joka oletti kodinhoitoa ja seksiä. Mutta elämäni vietin muuten yksin. Kävin sukulaisissa konserteissa, retkillä, kavereilla ilman miestä, häntä ei minun jutut kiinnostanut. Ja hän ei minua halunnut omiin juttuihinsa.

Kun ero oli selvä, tiesin etten lopun ikää halua olla yksin. Nyt olin vapaa etsimään jonkun omilla ehdoillani. Tein nettiin profiilin.

Olin varsin valikoiva, mutta yllätyksekseni tapasin siellä upean miehen. Totta kai olisin voinut perääntyä ja ajatella, että minun kuuluisi olla nyt yksin jonkun aikaa, ja pelotti alkaa mihinkään uuteen. Mutta se mies oli yksi miljoonasta, oli vaan pakko uskaltaa. Kyllä sitä jo siinä iässä tietää, mikä todennäköisyys on tavata hyvä kumppani ja hyvä mies.

Exäni tietysti syytteli, että minulla oli jo joku katsottuna. Ei ollut, mutta ei kovin kauaa kestänyt löytää parempi mies kuin hän...

Yksi ystäväni oli siinä vaiheessa ollut viisi vuotta eronneena, ja hänen mielestään pidin liian kiirettä. Minä taas olin sitä mieltä, että minua ei ole tehty olemaan yksin. Tarkoitan tällä, että voin paremmin kun on säännöllistä turvallista seuraa ja seksiä. Kukapa ei?

Nyt ollaan oltu yhdessä 10 vuotta. Ei asuta yhdessä, se on tarpeetonta, kun ei lapsia olla tekemässä. Huomaan, että jos lakkaa asumasta kenenkään kanssa, ei pian enää halua eikä osaa asuakaan.

Minusta jos haluaa olla parisuhteessa, vuosien ja vuosien sinkkuus ei edistä sitä millään lailla, vaan alkaa haitata. Samalla lailla kuin liian pitkä sairasloma tai työttömyys haittaa töihin pääsyä.