Miten toiset on heti eron jälkeen uudessa suhteessa ja toiset ei saa mitään onnistuu??

Sanonta kuuluu, että jos ei 1,5 vuoteen erosta ole löytänyt uutta parisuhdetta, tuskin löytääkään! Sitä on niin itsenäinen ja voimaantunut, että ei kelpaa enää kellekään, kun korkeintaan panok$i. :)

Fakta on, että parisuhteen saa kuka vaan, kunhan laskee riman tarpeeksi alhaalle!!!

Ja kääntäen, jos rima liuan korkealla, parisuhdetta ei saa kukaan.

Eli te parisuhdetta etsivät neuvo teille:

1. Nostatte omaa tasonanne

-painon pudotus, muu ulkonäön kohotus

-henkisten ominaisuuksien kehittäminen esim terapia

-talous, asunto yms kuntoon

TAI

2. Laskekaa kriteerejä

-rumempikin käy

- esim ujo/ estynyt kelpaa

-köyhäkin voi olla rakas jne

Samaa olen ihmetellyt. Itse mietin eroa ensimmäisestä avoliitostani 2 vuotta ja eron jälkeen olin kolmisen vuotta yksin, kun ei vain tuntunut mikään oikealta. Ex-avomies löysi uuden puolison noin vuosi eromme jälkeen. Sitten löysin itsekin uuden miesystävän, jonka kanssa kolahti. Hänenkin kanssaan etenin kuitenkin hyvin hyvin hitaasti. 3 vuotta olimme yhdessä. Erosimme pari kuukautta sitten ja nyt hän onkin jo kihloissa, vaikka muka niin kovasti halusi vain olla sinkkuna ja yksin ja parisuhdejutut kuulemma ahdistivat. Juu, kyllä minussa taisi olla jokin todella paha vika, kun toisen kanssa noin äkkiä päädytään kihloihinkin, mutta minua ei edes esitelty perheelle. 

Vierailija kirjoitti:

Fakta on, että parisuhteen saa kuka vaan, kunhan laskee riman tarpeeksi alhaalle!!!

Ja kääntäen, jos rima liuan korkealla, parisuhdetta ei saa kukaan.

Eli te parisuhdetta etsivät neuvo teille:

1. Nostatte omaa tasonanne

-painon pudotus, muu ulkonäön kohotus

-henkisten ominaisuuksien kehittäminen esim terapia

-talous, asunto yms kuntoon

TAI

2. Laskekaa kriteerejä

-rumempikin käy

- esim ujo/ estynyt kelpaa

-köyhäkin voi olla rakas jne

Olen sinkku, kylläkin ollut aviossa ja aikuinen lapsikin. Tiedän tuon kaiken ylläolevan. Mutta kun se ei riitä, että noilla konsteilla löytyy "joku".

Aloittaja, kuten minäkin, ihmettelee varmaan sitä, että miten nämä nopeasti uuden suhteen löytävät ihmiset löytävät sen kipinän ja kemia ja samalla aaltopituudella olemisen ja sen, että MOLEMMAT ovat samoilla linjoilla. Että ohoh, nyt kolahti.

Itsellä on ongelma, että miehet ovat olleet kyllä kiinnostuneita, jotkut paljonkin, mutta itsellä ei vain ole tunteita tarpeeksi.

Toisella kertaa taas itse olisin ollut ighastunut, mutta mies ei ollut tarpeeksi tai hänen elämäntilanteensa oli sellainen, ettei ollut oikea hetki.

Kun parisuhde tai yleensä kahden ihmisen suhde syntyy täytyy olla niin, että kaksi ihmistä tapaavat, molemmat tuntevat, että haluavat jatkaa, ihastuvat, rakastuvat, on vetovoimaa ja henkistyhteyttä ja elämäntilanteet ovat kummallekin sopivia suhteelle.

Ei riitä, että kohdat 1 ja 2 täyttyy ja joku ihminen löytyy. Täytyy olla myös muita eväitä ja edellytyksiä, aika montakin, että suhde muodustuu pitemmäksi.

Sitähän minä ainakin ihmettelen miten niin monella nämä kaikki kohdat ja speksit niin helposti ja nopeasti täyttyy ja löytyy.

Onko hyvää onnea vai tyytyvätkö sitten vähempään.

Myös joillekin riittää ensin alkuun pelkkä seksi, eivät edes mieti muita kriteerejä. Suhde on jo tavallaan alkanut seksin myötä, oli miten oli, ajattelevat, että katsotaan sitten miten menee.

Ne, joilla avioliitto tai entinen suhde oli esimerkiksi seksitön, tunteeton, läheisyyttä ei ollut, kumppanilla oli joku tai joitain huonoja puolia eli suhde ei ollut kovin hyvä niin on varmaan helpompaa mennä nopeasti suhteeseen uudestaan.

Minulla on se vaikeus, että vaikka erosimme, kaikesta huolimatta mies tuntui niin hyvältä, tai ainakin seksi ja yhteenkuuluvaisuus, ajatusmaailma, ulkomuoto (ei olllut mitenkään klassisen komea, mutta vetosi minuun) jne. niin on erittäin vaikeata löytää vastaavantyyppistä miestä.

Aina jää jotain puuttumaan kun tutustun johonkin mieheen. Vaikka kuinka yritän, niin jotain vain uupuu, että voisin jatkaa.

Jos on kokenut hyvän suhteen, vaikka eroonkin johtaneen, on todella vaikeaa sen jälkeen tyytyä vähempään tai tunteen tasolta heikompaan.

Kun tietää miltä voi jonkun ihmisen kanssa tuntua ja olla. Mieluummin on sitten yksin kuin suhteessa jossa kaipaa enemmän kuin siitä saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan yksinolemisessa puolensa. Mutta nyt kun minulla on lapset jo isoja, olen alkanut kaipaamaan kumppania jonka kanssa viettää pyhiä ja arkea sekä matkustella ja harrastaa. Pitkään sinkkuna olleet ei oikein tunnu lämpenevän suhteelle ja nämä vielä suhteessa olevat uuden etsijät ovat minulle hieman ei kiitos.

Ja mitä tulee tuohon että ihmettelen toisten tekemisiä, johtuu siitä kun olen miettinyt jo vuosia sitä että mikä minussa on etten saa sitä suhdetta siirtymään next levelille. Ja pohdin että mitä nuo ihmiset tekee joille se suhteen aloittaminen on helppoa ja mutkatonta. Jotta voisin kehittää itsessäni niitä taitoja. Loppujen lopuksi kuitenkin kerran haluan sen parisuhteen.

Ap

No se vaatii sitä heittäytymistä! Sellaisella "katsellaan kehittyykö tästä mitää"-asenteella ei kehity mitään. Pitää laittaa itsensä likoon. Olla avoin ja haavoittuva.

Olen eri, mutta mitä tarkoitat sillä, että laittaa itsensä likoon? ihminen ei voi vain päättää ihastuvansa, ja miten muuten oikeastaan voi laittaa itseään likoon kuin ihastumalla? Joten jos ihastusta ei ole, on ainoa keinoa olla avoin juuri tuo "katsellaan kehittyykö tästä mitään". Ja olet oikeassa, yleensä ei kehity, jos kerran ei ole ihastunut...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on, että parisuhteen saa kuka vaan, kunhan laskee riman tarpeeksi alhaalle!!!

Ja kääntäen, jos rima liuan korkealla, parisuhdetta ei saa kukaan.

Eli te parisuhdetta etsivät neuvo teille:

1. Nostatte omaa tasonanne

-painon pudotus, muu ulkonäön kohotus

-henkisten ominaisuuksien kehittäminen esim terapia

-talous, asunto yms kuntoon

TAI

2. Laskekaa kriteerejä

-rumempikin käy

- esim ujo/ estynyt kelpaa

-köyhäkin voi olla rakas jne

Olen sinkku, kylläkin ollut aviossa ja aikuinen lapsikin. Tiedän tuon kaiken ylläolevan. Mutta kun se ei riitä, että noilla konsteilla löytyy "joku".

Aloittaja, kuten minäkin, ihmettelee varmaan sitä, että miten nämä nopeasti uuden suhteen löytävät ihmiset löytävät sen kipinän ja kemia ja samalla aaltopituudella olemisen ja sen, että MOLEMMAT ovat samoilla linjoilla. Että ohoh, nyt kolahti.

Itsellä on ongelma, että miehet ovat olleet kyllä kiinnostuneita, jotkut paljonkin, mutta itsellä ei vain ole tunteita tarpeeksi.

Toisella kertaa taas itse olisin ollut ighastunut, mutta mies ei ollut tarpeeksi tai hänen elämäntilanteensa oli sellainen, ettei ollut oikea hetki.

Kun parisuhde tai yleensä kahden ihmisen suhde syntyy täytyy olla niin, että kaksi ihmistä tapaavat, molemmat tuntevat, että haluavat jatkaa, ihastuvat, rakastuvat, on vetovoimaa ja henkistyhteyttä ja elämäntilanteet ovat kummallekin sopivia suhteelle.

Ei riitä, että kohdat 1 ja 2 täyttyy ja joku ihminen löytyy. Täytyy olla myös muita eväitä ja edellytyksiä, aika montakin, että suhde muodustuu pitemmäksi.

Sitähän minä ainakin ihmettelen miten niin monella nämä kaikki kohdat ja speksit niin helposti ja nopeasti täyttyy ja löytyy.

Onko hyvää onnea vai tyytyvätkö sitten vähempään.

Myös joillekin riittää ensin alkuun pelkkä seksi, eivät edes mieti muita kriteerejä. Suhde on jo tavallaan alkanut seksin myötä, oli miten oli, ajattelevat, että katsotaan sitten miten menee.

Veikkaan, että aika usein suhteissa ei ole kipinää. Yllättävän moni suhde syntyy kaveripohjalta, ja kumppani on vain "joku", kenet nyt on sattunut saamaan, useimmiten toki varmaan "ihan kiva". Mutta yllättävän monesta suhteesta puuttuu intohimo, ihastuminen ja kipinä. Aika moni on kaverillista hengailua ja seksiä, ja toisen läsnäoloon siedättymistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on, että parisuhteen saa kuka vaan, kunhan laskee riman tarpeeksi alhaalle!!!

Ja kääntäen, jos rima liuan korkealla, parisuhdetta ei saa kukaan.

Eli te parisuhdetta etsivät neuvo teille:

1. Nostatte omaa tasonanne

-painon pudotus, muu ulkonäön kohotus

-henkisten ominaisuuksien kehittäminen esim terapia

-talous, asunto yms kuntoon

TAI

2. Laskekaa kriteerejä

-rumempikin käy

- esim ujo/ estynyt kelpaa

-köyhäkin voi olla rakas jne

Olen sinkku, kylläkin ollut aviossa ja aikuinen lapsikin. Tiedän tuon kaiken ylläolevan. Mutta kun se ei riitä, että noilla konsteilla löytyy "joku".

Aloittaja, kuten minäkin, ihmettelee varmaan sitä, että miten nämä nopeasti uuden suhteen löytävät ihmiset löytävät sen kipinän ja kemia ja samalla aaltopituudella olemisen ja sen, että MOLEMMAT ovat samoilla linjoilla. Että ohoh, nyt kolahti.

Itsellä on ongelma, että miehet ovat olleet kyllä kiinnostuneita, jotkut paljonkin, mutta itsellä ei vain ole tunteita tarpeeksi.

Toisella kertaa taas itse olisin ollut ighastunut, mutta mies ei ollut tarpeeksi tai hänen elämäntilanteensa oli sellainen, ettei ollut oikea hetki.

Kun parisuhde tai yleensä kahden ihmisen suhde syntyy täytyy olla niin, että kaksi ihmistä tapaavat, molemmat tuntevat, että haluavat jatkaa, ihastuvat, rakastuvat, on vetovoimaa ja henkistyhteyttä ja elämäntilanteet ovat kummallekin sopivia suhteelle.

Ei riitä, että kohdat 1 ja 2 täyttyy ja joku ihminen löytyy. Täytyy olla myös muita eväitä ja edellytyksiä, aika montakin, että suhde muodustuu pitemmäksi.

Sitähän minä ainakin ihmettelen miten niin monella nämä kaikki kohdat ja speksit niin helposti ja nopeasti täyttyy ja löytyy.

Onko hyvää onnea vai tyytyvätkö sitten vähempään.

Myös joillekin riittää ensin alkuun pelkkä seksi, eivät edes mieti muita kriteerejä. Suhde on jo tavallaan alkanut seksin myötä, oli miten oli, ajattelevat, että katsotaan sitten miten menee.

Veikkaan, että aika usein suhteissa ei ole kipinää. Yllättävän moni suhde syntyy kaveripohjalta, ja kumppani on vain "joku", kenet nyt on sattunut saamaan, useimmiten toki varmaan "ihan kiva". Mutta yllättävän monesta suhteesta puuttuu intohimo, ihastuminen ja kipinä. Aika moni on kaverillista hengailua ja seksiä, ja toisen läsnäoloon siedättymistä.

Kuulostaa kamalalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Fakta on, että parisuhteen saa kuka vaan, kunhan laskee riman tarpeeksi alhaalle!!!

Ja kääntäen, jos rima liuan korkealla, parisuhdetta ei saa kukaan.

Eli te parisuhdetta etsivät neuvo teille:

1. Nostatte omaa tasonanne

-painon pudotus, muu ulkonäön kohotus

-henkisten ominaisuuksien kehittäminen esim terapia

-talous, asunto yms kuntoon

TAI

2. Laskekaa kriteerejä

-rumempikin käy

- esim ujo/ estynyt kelpaa

-köyhäkin voi olla rakas jne

Olen sinkku, kylläkin ollut aviossa ja aikuinen lapsikin. Tiedän tuon kaiken ylläolevan. Mutta kun se ei riitä, että noilla konsteilla löytyy "joku".

Aloittaja, kuten minäkin, ihmettelee varmaan sitä, että miten nämä nopeasti uuden suhteen löytävät ihmiset löytävät sen kipinän ja kemia ja samalla aaltopituudella olemisen ja sen, että MOLEMMAT ovat samoilla linjoilla. Että ohoh, nyt kolahti.

Itsellä on ongelma, että miehet ovat olleet kyllä kiinnostuneita, jotkut paljonkin, mutta itsellä ei vain ole tunteita tarpeeksi.

Toisella kertaa taas itse olisin ollut ighastunut, mutta mies ei ollut tarpeeksi tai hänen elämäntilanteensa oli sellainen, ettei ollut oikea hetki.

Kun parisuhde tai yleensä kahden ihmisen suhde syntyy täytyy olla niin, että kaksi ihmistä tapaavat, molemmat tuntevat, että haluavat jatkaa, ihastuvat, rakastuvat, on vetovoimaa ja henkistyhteyttä ja elämäntilanteet ovat kummallekin sopivia suhteelle.

Ei riitä, että kohdat 1 ja 2 täyttyy ja joku ihminen löytyy. Täytyy olla myös muita eväitä ja edellytyksiä, aika montakin, että suhde muodustuu pitemmäksi.

Sitähän minä ainakin ihmettelen miten niin monella nämä kaikki kohdat ja speksit niin helposti ja nopeasti täyttyy ja löytyy.

Onko hyvää onnea vai tyytyvätkö sitten vähempään.

Myös joillekin riittää ensin alkuun pelkkä seksi, eivät edes mieti muita kriteerejä. Suhde on jo tavallaan alkanut seksin myötä, oli miten oli, ajattelevat, että katsotaan sitten miten menee.

Veikkaan, että aika usein suhteissa ei ole kipinää. Yllättävän moni suhde syntyy kaveripohjalta, ja kumppani on vain "joku", kenet nyt on sattunut saamaan, useimmiten toki varmaan "ihan kiva". Mutta yllättävän monesta suhteesta puuttuu intohimo, ihastuminen ja kipinä. Aika moni on kaverillista hengailua ja seksiä, ja toisen läsnäoloon siedättymistä.

Kuulostaa kamalalta.

Ei se sitä välttämättä kaikkien mielestä ole. Eivät kaikki edes kaipaa kipinää tai ihastumista. Ja toisaalta osa ei edes osaa ihastua, ja mieltää ihastumiseksi vain sen, että viihtyy toisen seurassa. Tiedän itse tällaisia ihmisiä.

Olen itse ollut pitkään yksin ja tuttavapiiriini kuuluu naisia joilla miltei kaikilla on jonkinlainen kumppani.

Olen itseasiassa miltei ainoa kun ei ole mitään juttua mihinkään suuntaan.

Kyllä on totta, että aika monella se suhde, tai mikä sitten kenellä onkaan, perustuu, ikävä kyllä, muuhun kuin kipinään tai muuhun yhteiseen tekemiseen tai tunteeseen. Lähinnä on kyse tottumuksesta ja turvallisuudesta, ehkä myös talous vaikuttaa.

Jotkut sanovat suoraan, että pitäisi olla mieluummin yksin, mutta kun eivät uskalla tai halua tai pelkäävät jäävänsä sitten lopullisesti yksin.

Ehkä nämä nopeasti uuden löytävät ovat tottuneet siihen, että on joku, niin uusi löytyy kun joku sopiva on tuttavapiirissä tai löytyy kuullatavoin.

Tuo on totta, että aika moni löytyy tuttavan tai tutavantuttavan kautta.

Myös näin jo hiukan vanhempana ihmisenä huomaan, että kun joku mies eroaa tai jää leskeksi niin aika äkkiä joku vapaa nainen hänet siitä bongaa.

Miehille tuntuu usein riittävän se laastarisuhde jonkun 'ihan kivan" kanssa, tai ainakin ottavat sen mieluummin kuin ovat yksin. Kunhan on seksiä ja toinen osapuoli on ok näköinen eikä liian hankala luonteeltaan, niin voivat hypätä tällaiseen suhteeseen hyvinkin pian sen jälkeen kun on erottu pitkästä suhteesta ja vaikka exästäkään ei olisi vielä päässyt yli. Naiset useammin etsivät jotain enemmän ja sitä että todella kolahtaa kaikki kohdilleen eikä pelkästään ole kivaa makkarissa.

Turha kadehtia nopeasti suhteesta toiseen loikkaavia. Yleensä on ero käsittelemättä ja ei tule toimimaan se uusikaan suhde. Näitä on niin nähty.

Olen vaisu ja vaatimaton. Miehiä oli jonoksi asti silloin kun ei ollut itsetuntoa ollenkaan, vaan annoin periksi ja minua oli helppo hyväksikäyttää.

Olin tyttöporukalla ulkona ja puhelin soi useamman kerran eri miesten toimesta. Näytti ulospäin erilaiselta kuin se mitä yksin kuulin: nyt tarttis rahaa, missä olet, mikset ole täällä, tarvis siivoojaa/ ilmasta ruokaa/ seuraa ja mieluiten heti.

Tytöt kadehti mutta olisivatpa tienneet että olin vain kynnysmatto. Nyt traumatisoituneena kadehdin kaikkia jotka ei ole kuluttaneet itseään huonojen miesten kanssa.

Vierailija kirjoitti:

No eksä ainakin sanoi, ettei halua olla yksin ja alkoi heti metsästää uutta eromme jälkeen. On ihan hyvännäköinen mies, joten helposti löytyi uusi kumppani jostain sinkkutapahtumasta. Itse en ole edes etsinyt, kun tulin siihen tulokseen, että olen mieluummin yksin kuin parisuhteessa. Jos joskus sattumalta kävelee vastaan ja kohlahtaa, niin sitten eri asia. 

Mun mielestä kertoo ihmisen heikkoudesta jos samantien pitää siirtyä uuteen parisuhteeseen ei uskalla olla yksin. Ei se onni yleensä koskaan löydy siitä laastarisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Miehille tuntuu usein riittävän se laastarisuhde jonkun 'ihan kivan" kanssa, tai ainakin ottavat sen mieluummin kuin ovat yksin. Kunhan on seksiä ja toinen osapuoli on ok näköinen eikä liian hankala luonteeltaan, niin voivat hypätä tällaiseen suhteeseen hyvinkin pian sen jälkeen kun on erottu pitkästä suhteesta ja vaikka exästäkään ei olisi vielä päässyt yli. Naiset useammin etsivät jotain enemmän ja sitä että todella kolahtaa kaikki kohdilleen eikä pelkästään ole kivaa makkarissa.

Juuri näin. Seksiseura on erikseen. Kiviriippaa miestä ei kannata ottaa.

Vierailija kirjoitti:

Miehille tuntuu usein riittävän se laastarisuhde jonkun 'ihan kivan" kanssa, tai ainakin ottavat sen mieluummin kuin ovat yksin. Kunhan on seksiä ja toinen osapuoli on ok näköinen eikä liian hankala luonteeltaan, niin voivat hypätä tällaiseen suhteeseen hyvinkin pian sen jälkeen kun on erottu pitkästä suhteesta ja vaikka exästäkään ei olisi vielä päässyt yli. Naiset useammin etsivät jotain enemmän ja sitä että todella kolahtaa kaikki kohdilleen eikä pelkästään ole kivaa makkarissa.

Niinpä ja jos miehellä on vieläpä lapsia lisäksi niin yleensä haluaa nopeasti jonkun apulaiseksi saman katon alle niitä muksuja hoitamaan kun yksin se on liian rankkaa. Bonuksena sitä lastenhoitajaa voi panna, ns. bangnanny-ilmiö. On tullut kokeiltua ja ei enää ikinä tällaiseen suhteeseen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehille tuntuu usein riittävän se laastarisuhde jonkun 'ihan kivan" kanssa, tai ainakin ottavat sen mieluummin kuin ovat yksin. Kunhan on seksiä ja toinen osapuoli on ok näköinen eikä liian hankala luonteeltaan, niin voivat hypätä tällaiseen suhteeseen hyvinkin pian sen jälkeen kun on erottu pitkästä suhteesta ja vaikka exästäkään ei olisi vielä päässyt yli. Naiset useammin etsivät jotain enemmän ja sitä että todella kolahtaa kaikki kohdilleen eikä pelkästään ole kivaa makkarissa.

Juuri näin. Seksiseura on erikseen. Kiviriippaa miestä ei kannata ottaa.

Useimmat naiset tarvitsee jotain syvempiä tunteita ihastumiseen ja suhteen aloittamiseen, eikä ne tunteet tule ennen kuin ero edellisestä suhteesta on käsitelty. Miehillä taas yleensä riittää kiinnostukseen/ihastumiseen se että joku nainen on ulkonäöltään kuuma ja osoittaa kiinnostusta takaisin päin. Niinpä miehet sitten lähtee helpommin uuteen suhteeseen vaikka tunteet olisi vielä exässä kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Mä oon huomannu että mitä ilkeämpi nainen niin sitä enemmän vientiä. Ihmetyttää miesten naismaku kun yksi miehiä Hyväksikäyttävä pinnallinen nainen on nyt toisessa parisuhteessa. On seurustellut teinistä asti ilman taukoja. Musta miehet ei taas ole yhtään kiinnostuneita kun elän tavanomaista itsenäistä elämääni. En tahdo pahaa kenellekään ja olen aito. En pysty ymmärtämään.

N25

Noh, vastasit itse itsellesi, elät itsenäistä elämää, siinä syy. Lisäksi sun pitäis osata näyttää sitä omaa kiinnostustasi niille miehille, että kehtaavat lähestyä, et voi olettaa, että miehillä on se velvollisuus tehdä aloite, jos et edes anna signaalia.

Vierailija kirjoitti:

Olen vaisu ja vaatimaton. Miehiä oli jonoksi asti silloin kun ei ollut itsetuntoa ollenkaan, vaan annoin periksi ja minua oli helppo hyväksikäyttää.

Olin tyttöporukalla ulkona ja puhelin soi useamman kerran eri miesten toimesta. Näytti ulospäin erilaiselta kuin se mitä yksin kuulin: nyt tarttis rahaa, missä olet, mikset ole täällä, tarvis siivoojaa/ ilmasta ruokaa/ seuraa ja mieluiten heti.

Tytöt kadehti mutta olisivatpa tienneet että olin vain kynnysmatto. Nyt traumatisoituneena kadehdin kaikkia jotka ei ole kuluttaneet itseään huonojen miesten kanssa.

Kummallista millasia miehiä te otatte, ihmettelen miksi kaltaiseni kohteliaat naisia tasavertaisena kohtelevat jäämme nuolemaan näppejä ja te roikutte näissä naisia huonosti kohtelevina ns. jännämiehissä. Ihan turha sinänsä valittaa, olette itse ne semmoiset miehet valinneet, teitä kunnioittavasti kohtelevat ovat silmissänne näkymättömiä.

Tämä kiinnostuksen osoittaminen on minulle myös mysteeri. Miten paljon sitä pitää osoittaa? Se voi olla yks syy myös että miehet olettaa etten oo kiinnostunut.. vaikka olen yhteydessä/kysyn millon nähdään ja kehun. Mutta toisaalta, haluan tutustua ensin joten läheisyyttä ei ole heti tarjolla

Ap